Labor court allows union claim that restrictive holiday overtime rules do not override collective agreement overtime pay provisions.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ruled in favor of the union, ordering the Post and Telecommunications Administration to pay additional overtime compensation to a civil servant. The court found that the Ministry's guidelines prohibiting holiday overtime pay must be interpreted narrowly because they constitute exceptions to the collective agreement. Consequently, the guidelines could not override the agreement's provisions granting overtime pay for work exceeding the reduced holiday week schedule. The court held that the employee was entitled to both overtime and holiday overtime pay for the specific hours worked.
Legislator headnote
AI generatedSection 21 of the Collective Agreement on Working Time for Civil Servants under the Working Time Act; Section 5 of the Working Time Act: When collective agreement provisions grant overtime pay for holiday work exceeding a reduced schedule, restrictive administrative guidelines prohibiting such pay must be interpreted narrowly and cannot override the agreement's terms.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yhteensovittaessa työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen lisätyökorvausta koskevaa määräystä ja valtiovarainministeriön ohjeita jouluylityökorvauksesta ohjeita oli tulkittava suppeasti siltä osin kuin ne sisälsivät poikkeuksia virkaehtosopimuksen sisällöstä virkamiehen vahingoksi.
Ohjeisiin sisältyvä kielto maksaa jouluylityökorvaukseen oikeuttavalta ajalta lisätyökorvausta, ei koskenut ainakaan sellaista työtuntia, joka oikeutti jouluylityökorvaukseen vain yhdessä muuna aikana tehdyn työajan kanssa.
Kantaja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö
TUOMIO
VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Työaikalain alaisten virkamiesten työajasta 17.4.1986 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
I TYÖAIKA
2 §. Säännöllinen työaika
1. Säännöllinen työaika työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.
9 §. Työaikajärjestelyt pitkäperjantain, toisen pääsiäispäivän, juhannusaaton tai muuksi päiväksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi sattuvan jouluaaton, joulupäivän ja tapaninpäivän sisältävällä viikolla tai työjaksossa
1. Sen viikon tai työjakson, joka sisältää pitkäperjantain, toisen pääsiäispäivän, juhannusaaton tai muuksi päiväksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi sattuvan jouluaaton, joulupäivän tai tapaninpäivän, työaika on työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä 32 tuntia viikossa ja työaikalain 6 §:n mukaisessa työssä 112 tuntia työjaksossa. Työaika näillä viikoilla ja työjaksoissa on pyrittävä lyhentämään edellä mainittuihin tuntimääriin.
2. Mikäli työaikaa kysymyksessä olevilla viikoilla tai työjaksoissa ei ole voitu lyhentää 1 momentin mukaisiin tuntimääriin, maksetaan ylittävältä työajalta lisätyökorvausta siten kuin 21 ja 22 §:ssä on sovittu.
10 §. Työaikajärjestelyt ja työaika niissä tapauksissa, joissa viikko tai työjakso sisältää useampia arkipyhäviikkojen työaikajärjestelyihin vaikuttavia päiviä
5. Jos viikko tai muu kuin edellä 3 momentissa tarkoitettu työjakso sisältää kolme 9 §:ssä mainittua päivää, työaika on työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä 16 tuntia viikossa ja työaikalain 6 §:n mukaisessa työssä 96 tuntia.
21 §. Lisätyökorvaus
1. Edellä 9 §:ssä ja 10 §:ssä 1 momentissa tarkoitetut työajat ylittäviltä 8 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan lisätyökorvauksena yksinkertainen tuntipalkka.
2. Edellä 10 §:n 2 ja 4 momentissa tarkoitetut työajat ylittäviltä 16 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan lisätyökorvauksena yksinkertainen tuntipalkka.
3. Edellä 10 §:n 3 ja 5 momentissa tarkoitetut työajat ylittäviltä 24 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan lisätyökorvauksena yksinkertainen tuntipalkka.
4. Työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä ei vuorokautisen säännöllisen työajan ylittäviä työtunteja oteta mukaan laskettaessa lisätyökorvausta.
5. Lisätyökorvausta ei makseta niiltä työtunneilta, joilta on maksettava ylityökorvausta.
6. Tässä pykälässä tarkoitetuilla korvausjärjestelyillä ei muuteta ylityökorvauksen laskentaperusteita.
Valtiovarainministeriön posti- ja telehallitukselle 10.11.1982 antamissa joulu- ja vaaliylityötä koskevissa määräyksissä sanotaan muun muassa seuraavaa:
6. Työaikalain 5 §:n mukaisissa töissä suoritetaan muille kuin matkustaville virkamiehille sekä postiaseman I hoitajalle jouluylityökorvausta kuudelta posti- ja telehallituksen ennakolta määräämältä viikonjaksolta, jotka saattuvat marraskuun 13 päivän ja tammikuun 22 päivän väliseksi ajaksi.
Korvaus maksetaan työajalta, joka ylittää 7 tuntia 24 minuuttia vuorokaudessa tai 37 tuntia viikossa ja jolta virkamies ei saa työaikalain mukaista ylityökorvausta.
Laskettaessa tässä kohdassa tarkoitettuun viikottaiseen jouluylityökorvaukseen oikeuttavaa aikaa ei oteta lukuun vuorokautiseen jouluylityökorvaukseen oikeuttavaa aikaa.
7. Jos jouluylityökorvaukseen oikeuttavan työajan yhteismäärissä esiintyy tunnin osia, tasoitetaan työaika lähimmäksi kokonaiseksi tunniksi siten, että puolta tuntia lyhyempi aika jätetään ottamatta huomioon sekä puoli tuntia tai sitä pitempi korotetaan täydeksi tunniksi.
8. Jouluylityökorvaukseen oikeuttavalta ajalta ei makseta lisätyökorvausta työaikalain alaisten virkamiesten työaikasopimuksen perusteella.
KANNE
Kanteen perustelut
Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on työtuomioistuimessa lausunut, että Tampereen postialuekonttorin postimies Jouko Reunanen oli työskennellyt sunnuntaina 21.12.1986 kuusi tuntia. Hän oli kuitenkin saanut lisätyökorvauksen vain viideltä tunnilta sillä perusteella, että hänelle oli sanottuna sunnuntaina alkaneelta kolme työpäivää käsittäneeltä viikon jaksolta maksettu jouluylityökorvauksena yhden tunnin palkka.
Virkaehtosopimuksen mukaan lisätyökorvausta ei maksettu niiltä tunneilta, joilta maksettiin ylityökorvausta. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n mielestä työaikasopimuksen 21 §:n 5 kohdan mukaisilla työtunneilla tarkoitettiin ainoastaan työaikasopimuksen mukaista ylityötä, mutta ei jouluylityötä. Jouluylityökorvaus oli työvuorotaulukon mukaiselta säännölliseltä työajalta maksettava lisäpalkkio. Ylityökorvaus maksettiin tietyiltä joko viikottaisilta tai vuorokautisilta ylityötunneilta. Sen sijaan jouluylityökorvausta maksettiin tietyltä ajanjaksolta säännölliseltä työajalta, eikä sitä voitu kohdistaa määrättyihin työtunteihin. Nyt esillä olevassa tapauksessa työnantaja oli vähentänyt lisätyökorvauksesta jouluylityökorvausta.
Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n käsityksen mukaan jouluylityökorvaus oli tarkoitettu nimenomaan korvaukseksi säännöllisen työvuorotaulukon mukaisina tunteina tehdystä työstä. Tämän mukaan lisätyökorvaus ei voisi edes kohdistua niihin työtunteihin, joilta oli maksettu jouluylityökorvausta. Työaikasopimuksen 21 §:n 5 kohtaa tuli tulkita ja soveltaa sanamuotonsa mukaisesti laajentamatta sitä koskemaan jouluylityökorvausta.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on, kannetta asian käsittelyssä täsmennettyään, vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että posti- ja telehallituksen Reunaselle maksama jouluylityökorvaus ei ole sellainen korvaus, jota tarkoitettiin työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 21 §:n 5 kohdan mukaisella ylityökorvauksella, ja velvoittamaan posti- ja telehallituksen suorittamaan Reunaselle sanotun määräyksen mukaisesti yhden työtunnin palkkaa vastaavana korvauksena 33 markkaa 43 penniä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Valtiovarainministeriö on lausunut, että ministeriö oli viimeksi valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 19.3.1981 tehdyn virkaehtosopimuksen 11 §:n nojalla 10.11.1982 vahvistanut posti- ja telelaitoksessa noudatettavaksi muun muassa jouluylityökorvauksia koskevat määräykset. Jouluylityökorvauksen suuruus oli 150 prosenttia virkamiehen yksinkertaisesta tuntipalkasta. Tuntipalkka laskettiin siten kuin sen laskemisesta oli työaikasopimuksessa kulloinkin sovittu.
Määräysten mukaan työaikalain 5 §:n mukaisissa töissä suoritettiin muille kuin matkustaville virkamiehille sekä postiaseman I hoitajille jouluylityökorvausta kuudelta posti- ja telehallituksen ennakolta määräämältä viikkojaksolta, jotka sattuivat marraskuun 13 päivän ja tammikuun 22 päivän väliseksi ajaksi. Korvaus maksettiin työajalta, joka ylitti 7 tuntia 24 minuuttia vuorokaudessa tai 37 tuntia viikossa ja jolta virkamies ei saanut työaikalain mukaista ylityökorvausta. Määräysten mukaan jouluylityökorvaukseen oikeuttavalta ajalta ei maksettu lisätyökorvausta työaikalain alaisten virkamiesten työaikasopimuksen perusteella.
Valtiovarainministeriö oli siten vahvistanut posti- ja telelaitoksessa noudatettavaksi tiettynä aikana virkamiehille paremmat korvaukset kuin mitä he kulloinkin voimassa olevien työaikasopimusten mukaan muutoin saisivat. Kysymyksessä olevassa tapauksessa Reunasen työajasta ei virkaehtosopimuksen mukaan tulisi eri korvausta sellaiselta vuorokautiselta työajalta, joka ylitti 7 tuntia 24 minuuttia vuorokaudessa vaan ylityökorvaus olisi mahdollista saada vasta 8 tunnin vuorokautisen työajan ylittävältä ajalta.
Myöskään posti- ja telehallituksen antamien työaikalain ja työaikasopimuksen soveltamisohjeiden n:o 53/1979 mukaan, jotka oli laadittu yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa, lisätyökorvausta ei maksettu siltä ajalta, jolta maksettiin ylityö- tai jouluylityökorvausta. Tämä määräys oli otettu sekä valtiovarainministeriön että postija telehallituksen ohjeisiin, jotta olisi estetty lisätyö- ja jouluylityökorvausten päällekkäinen maksaminen. Posti- ja telehallitus oli lisäksi vuosittain edellä olevaan perustuvissa jouluylityökorvauksia koskevissa ohjeissaan määrännyt, ettei laskettaessa viikottaiseen lisätyökorvaukseen tai viikottaiseen jouluylityökorvaukseen oikeuttavaa aikaa oteta työaikalain 5 §:n alaisen virkamiehen osalta mukaan vuorokautisella jouluylityökorvauksella korvattua työaikaa.
Sanotun perusteella lisätyökorvausta ei voitu maksaa siltä viikottaiselta työajalta, joka oikeutti ylityö- ja jouluylityökorvaukseen riippumatta siitä, olivatko viimeksi sanotut vuorokautista tai viikottaista. Ottaen lisäksi huomioon sen, että työaikasopimuksen mukainen 50 prosentin määräinen ylityökorvaus ja jouluylityökorvaus olivat samansuuruisia, voitiin työaikasopimuksessa olevaa ylityökorvauksen ja lisätyökorvauksen päällekkäisen maksamisen estävää sopimusmääräystä analogisesti soveltaa esillä olevaan asiaan. Tästäkään syystä ei ollut perusteltua maksaa kysymyksessä olevia työaikakorvauksia päällekkäin.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Valtiovarainministeriö on valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 19.3.1981 tehdyn virkaehtosopimuksen 11 §:n nojalla 10.11.1982 vahvistanut posti- ja telelaitoksessa noudatettavaksi määräykset jouluylityökorvauksista. Määräysten mukaan työaikalain 5 §:n mukaisissa töissä suoritetaan muille kuin matkustaville virkamiehille sekä postiaseman I hoitajalle jouluylityökorvausta kuudelta posti- ja telehallituksen ennakolta määräämältä viikkojaksolta, jotka sattuvat marraskuun 13 päivän ja tammikuun 22 päivän väliseksi ajaksi. Korvaus maksetaan työajalta, joka ylittää seitsemän tuntia 24 minuuttia vuorokaudessa tai 37 tuntia viikossa, mutta jolta virkamies ei saa työaikalain mukaista ylityökorvausta. Ohjeitten mukaan jouluylityökorvaukseen oikeuttavalta ajalta ei makseta työaikasopimuksen mukaista lisätyökorvausta.
Asiassa on esitetty myös posti- ja lennätinlaitoksen kiertokirje n:o 53 vuodelta 1979, jossa on määrätty, ettei lisätyökorvausta makseta siltä työajalta, jolta maksetaan ylityökorvausta tai jouluylityökorvausta. Kiertokirje on annettu posti- ja lennätinlaitoksen neuvoteltua virkamiehiä edustavien henkilöjärjestöjen kanssa.
Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on asian esivalmistelussa rajoittanut kanteensa koskemaan pelkästään Tampereen postitoimipaikassa toimivan Jouko Reunasen oikeutta lisätyökorvaukseen 21.12.1986 alkaneelta viikolta.
Esitetyn selvityksen mukaan Reunanen on tuolla viikolla ollut työssä sunnuntaina 21.12. kello 9:stä 15:een kuusi tuntia, maanantaina 22.12. kello 5:stä 16:een 11 tuntia ja tiistaina 23.12. kello 4:stä 16:een 12 tuntia.
Reunasen suorittamasta työstä on ollut ylityötä maanantaina 22.12. tehdyn työn osalta kolme ja tiistaina 23.12. suoritetun työn osalta neljä tuntia eli ne työtunnit, jotka noina päivinä ovat ylittäneet kahdeksan tunnin työajan.
Reunasen suorittamasta työstä on työaikakortin mukaan ollut päivittäistä jouluylityötä se osa maanantaina 21.12. ja seuranneena tiistaina suoritetusta työstä, jonka Reunanen on tehnyt työtä työajan ylitettyä seitsemän tuntia 24 minuuttia, mutta ennen kuin työaika on muuttunut ylityöksi säännöllisen työajan päättyessä kahdeksan tunnin työajan umpeuduttua. Kumpanakin päivänä kertyneestä jouluylityöstä yhteensä yhdestä tunnista 12 minuutista yksi tunti on luettu jouluylityöksi.
Lisätyöllä tarkoitetaan yleisesti sellaista työtä, joka ylittää työntekijän työ- tai työehtosopimuksen mukaisen työajan, mutta ei ylitä työaikalain mukaista sallitun säännöllisen työajan enimmäismäärää. Työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 21 §:n mukaan lisätyökorvauksena maksetaan yksinkertainen tuntipalkka sopimuksessa tarkemmin mainittujen pyhäpäivien takia säännöllistä viikottaista työaikaa lyhyemmäksi määrätyn työajan ylittäviltä työtunneilta, joilta ei makseta ylityökorvausta.
Selvityksen mukaan Reunasen virkaehtosopimuksen mukainen viikottainen työaika puheena olevalla viikolla on ollut 16 tuntia. Kun hänen tekemänsä ylityö otetaan huomioon, Reunanen on ollut oikeutettu virkaehtosopimuksen 21 §:n mukaisesti saamaan lisätyökorvausta tiistaina 23.12.1986 kello 6:n jälkeen tekemästään kuuden tunnin työstä, joka ei ole ylityötä.
Työtuomioistuimen mielestä asiassa ei ole, huomioon ottaen virkaehtosopimuksen edellä mainitun 21 §:n säännöksen sanamuodon, esitetty perusteita sille, että lisätyökorvaukseen oikeuttavaksi ajaksi olisi luettava Reunasen sunnuntaina 22.12.1986 tekemä työ, vaikka Reunasen työaikakortista saattaisi niin päätellä.
Kysymyksessä olevan tiistain 23.12.1986 työaikaan sisältyy siten yksi työtunti, joka on kokonaisuudessaan lisätyökorvaukseen oikeuttavaa ja joka myös 36 minuutin osalta oikeuttaa jouluylityökorvaukseen yhdeltä tunnilta yhdessä edellisenä päivänä vastaavasti tehdyn 36 minuutin työajan kanssa.
Jouduttaessa yhteensovittamaan toisaalta työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen lisätyökorvausta koskevaa määräystä ja jouluylityökorvauksesta annettuja ohjeita työtuomioistuimen mielestä puheena olevia ohjeita on tulkittava suppeasti siltä osin kuin ne sisältävät poikkeuksia virkaehtosopimuksen sisällöstä virkamiehen vahingoksi. Sen vuoksi on oikeampaa katsoa, ettei ohjeisiin sisältyvä kielto maksaa jouluylityökorvaukseen oikeuttavalta ajalta lisätyökorvausta, voi koskea ainakaan sellaista työtuntia, joka oikeuttaa jouluylityökorvaukseen vain yhdessä muuna aikana tehdyn työajan kanssa. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei jouluylityökorvauksen saamiseen tarvittava yhteenlaskettava aika kokonaisuudessaan ole ollut sellaista aikaa, jolta Reunaselle on maksettu lisätyökorvausta. Reunanen on siten oikeutettu puheena olevan, tiistaina 23.12.1986 tehdyn tunnin osalta saamaan lisätyökorvauksen.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin, kanteen siten hyväksyen, vahvistaa, että Jouko Reunanen on sen estämättä, että hänelle on suoritettu jouluylityökorvausta osaksi myös tiistaina 23.12.1986 tehdystä yhden tunnin työstä, on oikeutettu saamaan tuolta tunnilta lisätyökorvausta, ja velvoittaa posti- ja telehallituksen suorittamaan Reunaselle saamatta jääneenä lisätyökorvauksena vaaditut 33 markkaa 43 penniä.
Asian laatuun nähden saa Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Juurinen, Kontio, Leivo ja Tuomi.
Tuomio oli yksimielinen.