Court orders employer to pay lost wages to one laid-off worker but dismisses claim for additional vacation pay.

Työnantaja oli jättänyt rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti tarjoamatta työtä kahdelle lomautettuna olleelle työntekijälleen siinä vaiheessa, jolloin palvelukseen oli otettu kaksi uutta työntekijää. Työnantaja velvoitettu suorittamaan korvausta työansion menetyksestä toiselle lomautetuista työntekijöistä lomautuksen päättymiseen asti, vaikka toisen uuden työntekijän työsuhde oli päättynyt sitä ennen. Toiselle lomautetulle työntekijälle oli suoritettu korvausta lomautusajan päättymiseen asti.

Työansion menetyksen korvauksen lisäksi työntekijöillä ei ollut oikeutta lomakorvaukseen.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Kuultavat Rakennustoimisto R. Järvinen Oy Suomen Rakennusteollisuusliiton Lounais-Suomen piiri r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Muiden ohella Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton solmimassa 30.5.1986 voimaan tulleessa rakennusalan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

Lomautuksen perusteet

II LOMAUTUSTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSETtuksen perusteet

12 §

3. Samalla tavalla työnantaja voi määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella. Työn vähenemistä on tällöin pidettävä tilapäisena silloin, kun työnantaja voi 75 päivän kuluessa työn lakkaamisesta tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa edellyttämää työtä tämän sopimuksen 30 §:n mukaisesti.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

28 §

Korvaus muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työsopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työnkijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden (6) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään kolme (3) vuotta eikä kahdentoista (12) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli kolme (3) vuotta.

3. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitetun vahingon määrästä ei esitetä muuta näyttöä, maksetaan korvauksena kahden (2) viikon palkka.

30 §

Työntarjoamisvelvollisuus eräissä tapauksissa

1. Arvioitaessa työnantajan velvollisuutta tarjota työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle, joka tämän sopimuksen 4 §:ssä tarkoitetujen taloudellisten taikka tuotannollisten syiden vuoksion joutumassa muuten lomautetuksi, kiinnitetään huomiota siihen, voiko työnantaja tarjota työntekijälle hänen ammmattitaitonsa edellyttämää työtä työmaalla, jossa työntekijä, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen,voi päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Samoin perustein arvioidaan työnantajan velvollisuus tarjota lomautettuna sanotunlaisessa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle työtä.

Asianosaisliittojen välisessä 1.4.1984 voimaan tulleessa rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 §

Oikeus loma-ajan palkkaan

Lomapalkan ja lomakorvauksen määrä lomaltapaluurahoineen on 18,5 % työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta yli- ja hätätyöstä maksettu korotus mukaan lukien.

Työajan lyhennyksestä 29.3.1988 allekirjoitetussa sopimuksessa mainittu työajan lyhennysraha otetaan huomioon lomapalkkaa ja lomakorvausta laskettaessa.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että rakennustyöläiset Jouni Jääskeläinen ja Matti Palonen olivat olleet Rakennustoimisto R. Järvinen Oy:n palveluksessa. Heidät oli lomautettu 25.1.1988 alkaen rakennusalan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 12 §:n 3. kohdan nojalla toistaiseksi työn vähyyden takia. Lomautuksen kestäessä Rakennustoimisto R. Järvinen Oy oli 1.3.1988 alkaen palkannut kaksi uutta työntekijää tehtäviin, joita Jääskeläinen ja Palonen olivat olleet hakemassa Turun työvoimatoimistossa työnhakijoina. Näin menetelleessään Rakennustoimisto R. Järvinen Oy oli toiminut irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n 3. kohdan ja 30 §:n vastaisesti, koska se ei ollut tarjonnut ilmaantunutta uutta työtä lomautetuille työntekijöille, vaan jatkanut perusteettomasti heidän lomautustaan. Jääskeläinen ja Palonen oli kutsuttu takaisin yhtiön palvelukseen 18.4.1988 alkaen.

Rakennustoimisto R. Järvinen Oy, Suomen Rakennusteollisuusliitto sekä sen LounaisSuomen piiri olivat myöntäneet työnantajan menetelleen virheellisesti. Työnantaja oli sen vuoksi maksanut Paloselle vahingonkorvausta työansion menetyksestä 1.3. 17.4.1988 väliseltä ajalta yhteensä 8 573,36 markkaa ja siten korvannut Palosen ansion menetyksen täysimääräisesti, lukuun ottamatta lomakorvausta 1 856 markkaa.

Jääskeläisen vahingon työnantaja oli korvannut 1 957,68 markalla maksamalla hänelle täyden ansion menetyksen 1. - 13.3.1988 väliseltä ajalta, lomakorvausta lukuun ottamatta. Yhtiö oli kieltäytynyt maksamasta Jääskeläiselle ansion menetyksestä korvausta 14.3. - 17.4.1988 väliseltä ajalta sillä perusteella, että toinen Jääskeläisen lomautusaikana töihin otetuista uusista työntekijöistä oli itse irtisanoutunut. Hänen työsuhteensa oli päättynyt 13.3.1988.

Työnantajan oli maksettava työntekijälle täysi korvaus menetetyistä palkkaeduista siltä osin, kuin työntekijä oli ollut lomautettuna sopimuksen vastaisesti. Täysi ansion menetys sisälsi myös lomakorvauksen ansaitsematta jääneestä palkasta.

Jääskeläisellä oli oikeus saada täysi korvaus ansion menetyksestä myös 14.3. - 17.4.1988 väliseltä ajalta, vaikka toisen lomautuksen aikana palkatun uuden työntekijän työsuhde oli päättynyt 13.3.1988, koska Jääskeläisellä oli yhtäläinen oikeus kuin Palosella saada täysi korvaus sopimusrikkomuksen takia.

Asiasta oli neuvoteltu 23.8.1988 piiritasolla ja 28.9.1988 asianosaisliittojen kesken pääsemättä asiasta yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Rakennustoimisto R. Järvinen Oy:n maksamaan työehtosopimuksen vastaisen lomautuksen aiheuttamasta vahingosta lomakorvauksena Paloselle 1 586 markkaa ja Jääskeläiselle ansion menetyksen korvausta 5 861 markkaa 44 penniä sekä lomakorvausta 1 446 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 23.9.1988 alkaen, sekä tuomitsisi Suomen Rakennusteollisuusliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunut, että korvausvaatimuksen käsitteleminen ei kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan, koska kysymys oli rakennusalan työehtosopimukseen kuuluvan irtisanomissuojasopimuksen 30 §:n vastaisesta menettelystä. Siitä ei irtisanomissuojasopimuksessa ollut sovittu seuraamukseksi vahingonkorvausvelvollisuutta. Asia tuli ratkaista työsopimuslain mukaan.

Työnantaja ei ollut lomauttanut Palosta eikä Jääskeläistä irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Sen sijaan työnantaja oli menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen 30 §:ää. Rakennustyöläisten Liitto oli viitannut irtisanomissuojasopimuksen 28 §:ään, joka kuitenkin koski tilannetta, jossa työnantaja lomautti työntekijän perusteettomasti eikä käytyjen neuvottelujen jälkeenkään ennen lomautuksen alkamista peruuttanut toimenpidettään.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ei ollut syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin, koska työehtosopimuksen vastainen tila oli poistettu ennen kuin liitto oli saanut tiedon virheellisestä menettelystä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut, että kanne jätettäisiin tutkittavaksi ottamatta vahingonkorvausta koskevilta osin ja hylättäisiin hyvityssakkoa koskevalta kohdalta työehtosopimuslakiin perustumattomana.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työnantajaliiton väite siitä, ettei irtisanomissuojasopimuksen 30 §:n vastaisesta menettelystä ollut sopimuksessa säädetty vahingonkorvausvelvollisuutta eikä asia näin ollen kuulunut työtuomioistuimen tutkittavaksi, oli vastoin irtisanomissuojasopimuksen vakiintunutta tulkintaa ja työtuomioistuimen tuomioita.

Liittojen välisessä neuvottelussa Suomen Rakennusteollisuusliitto oli ollut sitä mieltä, että vahingonkorvaus määräytyi työehtosopimuksen mukaan.

Työtuomioistuimen tuomioilla n:ot 62/1984 ja 145/1986 ratkaistuissa asioissa oli ollut kysymys siitä, että työntekijän ollessa lomautettuna työnantaja oli palkannut uusia työntekijöitä samanlaisiin tehtäviin tarjoamatta työtä lomautetuille. Tuomioissaan työtuomioistuin oli velvoittanut työnantajan maksamaan vahingonkorvausta rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n nojalla.

Tuolloin voimassa ollut irtisanomissuojasopimus oli ollut kysymyksessä olevien määräysten kohdalta täysin samansisältöinen kuin nyt voimassa oleva sopimus. Määräysten sijaintia sopimuksessa oli muutettu.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Suomen Rakennusteollisuusliitto on luopunut vastineessa esittämästään oikeudenkäyntiväitteestä.

Liitto on lisäksi lausunut, että Paloselle ja Jääskeläiselle oli korvattu heille aiheutunut vahinko siltä ajalta, jonka he olivat olleet lomautettuina, vaikka heille olisi tullut tarjota työtä. Lomakorvausta työnantaja ei ollut ollut velvollinen maksamaan, koska lomakorvaus suoritettiin ainoastaan työssäolon ajalta maksetusta palkasta yli- ja hätätyökorvaus mukaan lukien.

Yhtiön työntekijämäärä oli laskenut tammikuusta 1988 alkaen huhtikuulle 1988 asti. Kanteessa tarkoitetut uudet työntekijät Matti Säisä ja Veikko Jokimäki olivat olleet ainoat kyseisenä aikana töihin otetut työntekijät. Heidät oli otettu eri työmaalle kuin Palonen ja Jääskeläinen. Virheellisen lomautuksen kestoaika ei ollut yhtä pitkä Palosen ja Jääskeläisen kohdalla, joten heille oli maksettu korvausta eri pituisilta ajoilta.

Palonen ja Jääskeläinen oli kutsuttu takaisin töihin 18.4.1988 heti sen jälkeen, kun virheellinen menettely oli huomattu. Näin ollen Suomen Rakennusteollisuusliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Työtuomioistuimen tuomioissa, joihin työntekijäliitto oli viitannut, ei ollut tuomittu korvausta lomakorvauksen menetyksestä. Osapuolten yhteinen kanta oli tähän asti ollut se, että lomakorvausta ei ollut maksettu vahingonkorvausten yhteydessä.

Siinä vaiheessa, kun yhtiön palveluksessa oli ollut ainoastaan yksi lomautuksen aikana palvelukseen otettu työntekijä, vain toinen lomautetuista työntekijöistä olisi pitänyt kutsua töihin, joten vain toiselle työntekijöistä oli syntynyt oikeus vahingonkorvaukseen. Rakennusalan työehtosopimuksessa ei ollut sovittu lomautusjärjestyksestä eikä lomautuksen keskeytysjärjestelystä. Näin ollen oli työnantajan harkinnassa, kuka työntekijöistä kutsuttiin ensiksi töihin. Tässä tapauksessa oli katsottu, että ensiksi töihin kutsuttava oli ollut Palonen.

KANTAJAN LISÄVASTINE

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työnantajalla olisi ollut tarjota työtä Jääskeläiselle koko lomautuksen ajan, ellei se olisi palkannut kahta uutta työntekijää. Näin ollen Jääskeläisen 1.3.1988 alkanut lomautus oli ollut koko lomautusajan osalta työehtosopimuksen vastainen. Molemmat uudet työntekijät olivat tehneet sellaista työtä, jota olisi voitu tarjota Jääskeläiselle.

Mikäli työnantaja lomauttaisi kymmenen työntekijää ja lomautuksen aikana ottaisi samoihin töihin yhden uuden työntekijän, lomautus kaikkien kymmenen kohdalla muuttuisi työehtosopimuksen vastaiseksi. Näin ollen jokaisella lomautetulla työntekijällä oli itsenäinen oikeus vaatia työnantajalta korvausta.

Irtisanomissuojasopimuksen 28 §:ää oli tulkittava siten, että työntekijälle tulevan korvauksen määrän tuli olla vähintään ansion menetyksen suuruinen. Ansion menetys sisälsi myös työttömyysaikaan kohdistuvat, lomakorvauksena maksettavat 18,5 prosenttia työssäolon ajalta maksetusta palkasta. Lomakorvaus oli samalla tavalla ansion menetystä kuin varsinainen palkkakin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVIEN LAUSUNNOT

Rakennustoimisto R. Järvinen Oy ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Lounais-Suomen piiri ovat osaltaan yhtyneet Suomen Rakennusteollisuusliiton vastineissa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rakennustoimisto R. Järvinen Oy on 25.1.1988 alkaen lomauttanut toistaiseksi työn vähyyden takia rakennustyöläiset Jouni Jääskeläisen ja Matti Palosen Kaarinassa sijainneella työmaallaan. Työntekijät ovat työskennelleet yhtiön palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa. Lomautuksen kestäessä yhtiö on 1.3.1988 lukien palkannut uusina työntekijöinä Veikko Jokimäen ja Matti Säisän Turun kaupungin virasto- ja pysäköintitalon työmaalleen tarjoamatta näitä töitä Jääskeläiselle ja Paloselle.

Jokimäen ja Säisän kanssa yhtiö on tehnyt määräaikaiset kolmen kuukauden pituiset työsopimukset, joihin on liittynyt samanpituinen koeaika. Jokimäen työsuhde on esitetyn selvityksen mukaan purettu 13.3.1988. Säisä on irtisanonut työsopimuksensa päättymään 18.4.1988. Jääskeläisen ja Palosen lomautus on päättynyt 17.4.1988, kun yhtiö on ottanut heidät työhön Turun kaupungin virastoja pysäköintitalon työmaalle seuraavasta päivästä lukien.

Yhtiö on myöntänyt menetelleensä rakennusalan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään tarjoamatta työtä Paloselle ja Jääskeläiselle siinä vaiheessa, jolloin yhtiö on ottanut palvelukseensa Jokimäen ja Säisän. Sen vuoksi yhtiö on maksanut kesällä 1988 Paloselle hänen työansion menetystään vastaavan korvauksen 1.3. - 17.4.1988 väliseltä ajalta. Jääskeläiselle on sitä vastoin korvattu ansion menetys vain 1.3. - 13.3.1988 väliseltä ajalta, joka vastaa Jokimäen työsuhteen kestoaikaa.

Asiassa ei ole näytetty, että työvoiman tarve yhtiössä olisi muuttunut 1.3.1988 jälkeen sillä tavalla, ettei Jokimäen suorittamaa työtä olisi ollut tarjolla hänen työsuhteensa päätyttyä. Tuollaista päätelmää ei voida tehdä siitä, että Jokimäen tilalle ei heti ole otettu uutta työntekijää. Jokimäen työsuhde on nimittäin tarkoitettu kestämään pitempään kuin sen purkamiseen saakka, joka ei ole tapahtunut taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla.

Kun yhtiön velvollisuus suorittaa korvausta perustuu sen työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn, yhtiö ei näissä oloissa voi vapautua suorittamasta korvausta myös Jääskeläiselle samalta ajalta kuin se on suorittanut Paloselle. Jääskeläiselle on siten suoritettava korvausta myös 17.4.1988 saakka tapahtuneesta ansion menetyksestä.

Kanteessa on kysymys myös siitä, ovatko Palonen ja Jääskeläinen oikeutettuja saamaan korvauksilleen vuosilomakorvausta.

Rakennusalan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 28 §:n mukaan työnantajan lomauttaessa perusteettomasti työntekijän työnantaja on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon. Korvauksen suuruuteen vaikuttavana seikkana on sopimuksessa mainittu työntekijän ansion menetys. Korvauksen enimmäismääräksi on sovittu kuuden kuukauden palkka, jos työsuhde on jatkunut enintään kolme vuotta.

Rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen 3 §:n mukaan lomapalkan ja lomakorvauksen määrä lomaltapaluurahoineen on 18,5 prosenttia työssäolon ajalta maksetusta ja maksettavaksi erääntyneestä palkasta yli- ja hätätyöstä maksettu korotus mukaan lukien. Työn tarjoamatta jättämisen johdosta lomautettuna olleelle työntekijälle suoritettava korvaus ei kuitenkaan perustu työssäolon ajalta maksettuun tai maksettavaksi erääntyneeseen palkkaan.

Todistajana kuulustellun Suomen Rakennusteollisuusliiton osastopäällikön kertoman mukaan liittojen välillä ei aikaisemmin ole ollut esillä kysymystä lomakorvauksen maksamisesta vastaavanlaisessa tilanteessa. Työnantajaliiton ohjeiden mukaan lomakorvausta ei ole tarvinnut maksaa, eikä sitä todistajan tietämän mukaan ole myöskään maksettu perusteettomasti lomautetuiksi jääneille työntekijöille.

Työtuomioistuimen mielestä sen tuomioista n:ot 62/1984 ja 145/1986, joihin asian käsittelyssä on viitattu, ei voida päätellä, miten korvauksia koskevat määräykset on tarkoitettu sovellettaviksi.

Siihen nähden, että rakennusalan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan työehtosopimuksen 28 §:ssä on ansion menetys mainittu vain yhtenä korvauksen suuruuteen vaikuttavana seikkana, työtuomioistuimen mielestä määräyksen sanamuodosta ei saa tukea sille, että korvauksen yhteydessä olisi tällaisessa tapauksessa aina suoritettava lomakorvausta. Korvauksen suuruuden määräytyminen näyttää jääneen aika pitkälle harkinnan varaan.

Työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että Paloselle olisi maksettava korvaus suurempana kuin hänelle jo on maksettu tai että Jääskeläiselle olisi suoritettava korvausta enemmän kuin hänen työansion menetystään vastaavat 5 861 markkaa 45 penniä.

Kun kysymys siitä, minkä laskuperusteen mukaan korvaus Jääskeläiselle on suoritettava, on tulkinnan ja myös harkinnan varainen, Suomen Rakennusteollisuusliiton ei voida katsoa asiassa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen oikeudenkäyntiväitteestä raukeaa, kun siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin velvoittaa Rakennusliike R. Järvinen Oy:n maksamaan Jouni Jääskeläiselle irtisanomissuojasopimuksen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla solmitun sopimuksen 28 §:n nojalla korvauksena perusteettomasti lomautettuna pitämisestä määrältään oikeaksi myönnetyt 5 861 markkaa 45 penniä 16 prosentin korkoineen 23.9.1988 lukien.

Kanne hylätään muilta osin.

Rakennustoimisto R. Järvinen Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Kuivanen ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.