Labour Court dismisses claim for paid sick leave when spouse returns home daily from nearby study location.

Virkamiehellä, jonka aviopuoliso lähti aamuisin kotoa kotipaikkakunnan ulkopuolella sijaitsevalle opiskelupaikkakunnalle ja palasi sieltä illaksi kotiin, ei ollut oikeutta virkaehtosopimuksen mukaiseen tilapäiseen palkalliseen hoitovapaaseen sairaan lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion virkamiehelle raskauden ja synnytyksen sekä lapsen hoidon vuoksi myönnettävää virkavapautta koskevassa 24.3.1988 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTKJ on valtiovarainministeriötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTKJ:n jäsenyhdistyksen Autokatsastajat r.y:n jäsen katsastusteknikko Jorma Mäkinen oli 30.10.1988 päivätyllä kirjeellä tiedustellut Autorekisterikeskukselta mahdollisuutta saada virkaehtosopimuksen mukaista tilapäistä hoitovapaata alle kymmenvuotiaan lapsen äkillisen sairauden takia. Mäkinen toimi katsastusteknikkona Rauman katsastustoimistossa ja hän asui perheineen Raumalla. Mäkisen vaimo opiskeli Porissa, jonne hän matkusti päivittäin Raumalta. Koska vaimon oppitunnit alkoivat kello 8.30, hän lähti kotoa ennen kuin Mäkinen lähti työmatkalleen. Vaimon lähdettyä Poriin Mäkinen herätti perheen lapset. Jos Mäkinen vaimon jo lähdettyä opiskelumatkalle havaitsi toisen lapsista yllättäen sairaaksi, hänen oli jäätävä kotiin hoitamaan lasta tai järjestämään lapsen hoitoa.

Autorekisterikeskus oli 14.11.1988 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Mäkiselle, että hänellä ei ollut edellä selostetussa tapauksessa oikeutta palkalliseen hoitovapaaseen.

Valtion virkamiehelle raskauden ja synnytyksen sekä lapsen hoidon vuoksi myönnettävää virkavapautta koskevan virkaehtosopimuksen 5 §:n 4 momentin mukaan yksinhuoltajaksi katsottiin myös henkilö, jonka puoliso opiskelusta johtuvan toisella paikkakunnalla asumisen vuoksi oli estynyt osallistumasta lapsen hoitoon. Mäkisen kohdalla olosuhteet olivat sellaiset, että Mäkinen voitiin katsoa yksinhuoltajaan verrattavaksi henkilöksi. Mäkisen vaimo oli joka tapauksessa henkilö, joka virkaehtosopimuksessa tarkoitetun muun sellaisen pakottavan syyn vuoksi oli estynyt osallistumasta lapsen hoitoon.

Valtiovarainministeriön ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n välillä 1.4. ja 3.5.1989 syntyneen tulkintaerimielisyyden johdosta käydyt keskusneuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan valtion virkamiehelle raskauden ja synnytyksen sekä lapsen hoidon vuoksi myönnettävää virkavapautta koskevan virkaehtosopimuksen 5 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että katsastusteknikko Mäkinen on oikeutettu sopimuksen mukaiseen tilapäiseen hoitovapaaseen lapsensa sairastumisen ajaksi. Toissijaisesti STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut vahvistettavaksi, että Mäkisellä on oikeus olla palkallisesti poissa ainakin yhden työpäivän ajan lapsen hoitamista tai hoidon järjestämistä varten.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että valtion virkamiehelle raskauden ja synnytyksen sekä lapsen hoidon vuoksi myönnettävää virkavapautta koskevan virkaehtosopimuksen 5 §:n 4 momentin mukaan palkkauksen maksamisen edellytyksenä tilapäisen hoitovapaan kolmelta päivältä oli muun muassa se, että molemmat vanhemmat olivat ansiotyössä tai viranhaltija oli yksinhuoltaja. Mäkisen puoliso ei ollut ansiotyössä vaan hän oli opiskelija. Vaikka opiskelu sidonnaisuudeltaan tai kodin ja opiskelupaikan välisten matkojen osalta saattoi vastata työssäkäyntiä, virkaehtosopimuksessa oli palkkauksen maksamisen edellytyksenä mainittu molempien vanhempien ansiotyössä käyminen. Kun virkaehtosopimuksen mukaista yksinhuoltaja -käsitettä vuonna 1984 oli laajennettu, ei tästä pääsäännöstä ollut luovuttu. Lähtökohtana oli siten, että opiskeleva puoliso hoiti sairastuneen lapsen, ellei ansiotyössä käyvää puolisoa voitu pitää virkaehtosopimuksen tarkoittamana yksinhuoltajana.

Mäkisen kohdalla ei ollut kysymys mistään virkaehtosopimuksen 5 §:n 4 momentissa mainituista syistä, joiden vuoksi hänet voitaisiin katsoa yksinhuoltajaksi.

Puolison opiskelu toisella paikkakunnalla ei pelkästään riittänyt tekemään toista puolisoa virkaehtosopimuksen tarkoittamaksi yksinhuoltajaksi, vaan virkaehtosopimuksessa edellytettiin opiskelevan puolison myös asuvan opiskelupaikkakunnallaan erossa perheestään. Vasta tämän edellytyksen täytyttyä virkamies voitiin katsoa yksinhuoltajaksi.

Mäkisen kohdalla ei ollut kysymyksessä myöskään mikään virkaehtosopimuksessa tarkoitettu muu sellainen pakottava syy, jonka vuoksi Mäkisen puoliso olisi estynyt osallistumasta lapsen hoitoon.

Alle kymmenvuotiaan lapsen äkillistä sairastumista koskevat sopimusmääräykset olivat 31.7.1988 saakka sisältyneet valtion yleisen virkaehtosopimuksen 29 §:ään, josta ne oli sellaisenaan siirretty valtion virkamiehelle raskauden ja synnytyksen sekä lapsen hoidon vuoksi myönnettävää virkavapautta koskevaan 24.3.1988 tehtyyn virkaehtosopimukseen. Sopimus oli tullut voimaan 1.8.1988.

Yleisen virkaehtosopimuksen 29 §:n 3 momenttia oli muutettu 11.4.1984 tehdyllä virkaehtosopimuksella 1.3.1984 lukien siten, että yksinhuoltaja -käsitettä oli laajennettu voimassa olevasta virkaehtosopimuksesta ilmenevällä tavalla. STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ei tuolloin ollut ollut virkaehtosopimukseen osallinen keskusjärjestö, vaan virkaehtosopimus valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta oli tehty 11.4.1984 valtiovarainministeriön sekä Akava r.y:n, Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y:n välillä.

Kun virkaehtosopimuksen yksinhuoltaja -käsitettä vuonna 1984 oli laajennettu, oli tarkoituksena ollut ottaa huomioon eräät todella pakottavat tilanteet, joissa se edellytys, että molemmat vanhemmat olivat ansiotyössä tai kysymyksessä oli yksinhuoltaja, ei täyttynyt, mutta joissa toinen puoliso pakottavasta syystä oli estynyt osallistumasta lapsen hoitoon. Näistä tilanteista sopimuksessa oli mainittu yleisimmät. Yhtenä esimerkkinä oli mainittu aika, jolloin puoliso oli asevelvollisuuden suorittamisen vuoksi estynyt osallistumasta lapsen hoitoon. Koska sopimukseen otetusta luettelosta ei ollut haluttu tehdä tyhjentävää, oli sopimukseen lisätty maininta muusta sellaisesta pakottavasta syystä, jonka vuoksi puoliso oli estynyt osallistumasta lapsen hoitoon.

Kuten virkaehtosopimuksen sanamuodosta ilmeni, muun sellaisen pakottavan syyn tulisi olla rinnastettavissa sopimuksen esimerkkiluettelossa mainittuihin tapauksiin. Esimerkkiluettelossa mainituissa tapauksissa yksinhuoltajuuteen rinnastettava tilanne johtui yleensä puolison pitkäaikaisesta poissaolosta kotoa, kuten esimerkiksi asumisesta toisella paikkakunnalla. Tällöin virkamiehen vastuu lapsesta ja hänen hoidostaan oli tosiasiallisesti lähes samanlainen kuin yksinhuoltajalla.

Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa oli kysymys normaalista päivittäin toistuvasta tilanteesta perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelivät tai opiskelivat kodin ulkopuolella. Eri aikoina tapahtuvat lähdöt työhön tai opiskelupaikalle edellyttivät järjestelyjä lastenhoidossa, mutta niitä ei kuitenkaan voitu pitää sellaisina virkaehtosopimuksen tarkoittamina pakottavina syinä, joiden vuoksi jompikumpi puoliso olisi estynyt osallistumasta lapsen hoitoon. Mäkisen tapauksessa ei hänen aviopuolisonsa kotoa lähtöaika ollut mitenkään normaalista poikkeava.

Virkaehtosopimuksessa tarkoitettuna muuna sellaisena pakottavana syynä, joka sekä pakottavuutensa että ajallisen kestonsa vuoksi olisi rinnastettavissa luettelossa mainittuihin syihin, voitaisiin pitää muun muassa toisen puolison vankilassa oloa.

Katsastusteknikko Mäkisellä ei edellä mainituilla perusteilla ollut oikeutta kanteessa vaadittuun palkalliseen tilapäiseen hoitovapaaseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Mikäli valtiovarainministeriön virkaehtosopimuksen tulkinta katsottaisiin oikeaksi, Mäkisen olisi käytännössä herätettävä joka aamu lapset ennen vaimon lähtöä opiskelupaikkakunnalle sen varmistamiseksi, ettei lapsista kumpikaan ollut sairastunut. Tällaisen menettelyn edellyttäminen virkamieheltä ei ollut virkaehtosopimuksen sanamuodon eikä hengen mukaista.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Valtion virkamiehelle raskauden ja synnytyksen sekä lapsenhoidon vuoksi myönnettävää virkavapautta koskevan virkaehtosopimuksen 5 §:n mukaan virkamiehelle myönnetään hänen alle 10-vuotiaan lapsensa äkillisesti sairastuessa hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi virkavapautta eli tilapäistä hoitovapaata ajaksi, johon sisältyy enintään neljä työpäivää. Palkkauksen maksamisen edellytyksenä tällaisen sairaustapauksen johdosta myönnettävältä virkavapausajalta on, että virkavapaus on sairastuneen lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi välttämätön. Palkallisuuden edellytykseksi on lisäksi virkaehtosopimuksen mukaan asetettu muun muassa se, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä tai kysymyksessä on yksinhuoltaja.

Vuonna 1984 virkaehtosopimukseen tehdyn muutoksen mukaan yksinhuoltajaksi katsotaan myös henkilö, joka ilman erillistä asumusero- tai avioeropäätöstä pysyvästi asuu erillään aviopuolisostaan, sekä henkilö, jonka puoliso on asevelvollisuuden suorittamisen tai reservin harjoitusten, sairauden, matkan, työskentelystä tai opiskelusta johtuvan toisella paikkakunnalla asumisen tai muun sellaisen pakottavan syyn vuoksi estynyt osallistumasta lapsenhoitoon.

Jotta virkamies, jonka aviopuoliso opiskelee, voitaisiin puolison opiskelun vuoksi katsoa yksinhuoltajaan verrattavaksi, on virkaehtosopimuksessa palkkauksen maksamisen edellytykseksi lapsen sairastumistapauksessa nimenomaisesti asetettu aviopuolison asuminen opiskelun vuoksi toisella paikkakunnalla. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa ei tämä edellytys täyty, koska Mäkisen aviopuoliso asuu puolisoiden yhteisessä kodissa Raumalla, josta hän aamuisin lähtee opiskelupaikkakunnalleen Poriin ja palaa illaksi kotiin.

Epäselväksi on jäänyt, onko virkaehtosopimukseen osallisten välillä virkaehtosopimuksen muuttamisen yhteydessä vuonna 1984 nimenomaisesti ollut esillä se, mitä tarkoitetaan sellaisella aviopuolison matkalla, jonka johdosta virkamiestä voidaan pitää virkaehtosopimuksessa tarkoitettuna yksinhuoltajana. Yleisen kielenkäytön kannalta matkalla on ymmärrettävä sellaista tilannetta, joka edellyttää toiselta aviopuolisolta tavanomaisesta poikkeavaa matkustamista asuinpaikkakunnan ulkopuolella. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että virkaehtosopimuksessa tarkoitettuna matkana ei voida pitää sellaista matkaa, jonka aviopuoliso säännöllisesti päivittäin tekee työssäkäynnin tai opiskelun vuoksi johonkin lähipaikkakunnalle ja josta hän päivittäin työn tai opiskelun päätyttyä palaa yhteiseen kotiin.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun valtiovarainministeriötä virkaehtosopimusneuvotteluissa vuonna 1984 edustaneen hallitussihteerin kertoman mukaan virkaehtosopimukseen otetulla muulla pakottavalla syyllä, jonka perusteella aviopuoliso voidaan katsoa yksinhuoltajaksi, on tarkoitettu sellaista ehdotonta estettä, jonka johdosta toisella puolisolla ei missään tapauksessa ole mahdollisuutta päästä hoitamaan sairastunutta lasta. Tällaisena esteenä on virkaehtosopimusneuvotteluissa tuotu esille puolison vankilassaolo. Työtuomioistuimen mielestä ei Mäkisen aviopuolison estymistä lapsen hoitamisesta kanteessa tarkoitetussa tilanteessa, jonka arviointi jäisi riippumaan asiaan vaikuttavien tosiseikkojen totuudellisuudesta ja niiden merkityksestä, voida pitää myöskään virkaehtosopimuksessa tarkoitettuna eristettynä oloon rinnastettavana, muuna pakottavana syynä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Mäkisellä ole oikeutta kanteessa vaadittuun virkaehtosopimuksen 5 §:n mukaiseen tilapäiseen hoitovapaaseen lapsen sairastumisen vuoksi. Perustetta ei ole myöskään sellaiselle tulkinnalle, että Mäkisellä tulisi olla oikeus ainakin yhden päivän palkalliseen hoitovapaaseen, kun virkaehtosopimuksen palkalliselle hoitovapaan myöntämiselle asetetut edellytykset eivät täyty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa valtiovarainministeriö pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Rihto, Äimälä, Juurinen, Kuivanen ja Lehto-Kannisto.

Tuomio oli yksimielinen.