Union and union branch fined for supporting strike action violating collective agreement peace clauses.

Pankkitoimihenkilöiden yhdistys oli pannut toimeen maksuvälityssaarron painostaakseen pankkia maksamaan asianosaisliittojen sopiman korvauksen toimihenkilölle, jonka työsopimuksen pankki oli purkanut. Saarto oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Toimihenkilöliitto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin saarron estämiseksi vaan päinvastoin tukenut sitä.

Paikallinen toimihenkilöyhdistys ja toimihenkilöliitto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kantaja Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Kuultava Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 20.10.1987 allekirjoitetussa pankkialan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2. TYÖSUHDE

4 § Työsuhteesta aiheutuvat yleiset oikeudet ja velvollisuudet 1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä.

9. NEUVOTTELUJÄRJESTYS JA TYÖRAUHA

44 § Työrauhavelvoite Työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksittäiseen määräykseen, ovat kielletyt.

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja muiden ohella Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 26.1.1988 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat työehtosopimuslaista poiketen 11 200 markkaa.

KANNE

Kanteen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto on lausunut, että Pieksämäen Seudun Osuuspankissa työskennelleen pankkitoimihenkilö Riitta Nyyssösen työsuhteen purkamisen johdosta Pankkitoimihenkilöliitto oli 27.4.1989 vaatinut pikaisia neuvotteluja syntyneen erimielisyyden ratkaisemiseksi. Vaikka kysymyksessä ei ollut työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukainen liittojen välinen neuvottelu, työnantajaliitto oli ilmoittanut suostuvansa toimimaan välittäjänä sovinnollisen ratkaisun löytämiseksi asiassa. Lisäksi työnantajaliiton lakimies oli ilmoittanut, ettei liitto tulisi allekirjoittamaan sopimusta, vaan mahdollisen sopimuksen hyväksyisivät ja allekirjoittaisivat Pieksämäen Seudun Osuuspankki ja Nyyssönen.

Asiasta oli neuvoteltu työnantajaliiton ja toimihenkilöliiton lakimiesten välillä. Neuvottelijat olivat päättäneet suositella osapuolille ratkaisua, jonka pankki kuitenkin oli hylännyt. Koska sopimusta ei näin ollen ollut syntynyt, työnantajaliitto oli katsonut asian käsittelyn päättyneen.

Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt oli tämän jälkeen ilmoittanut asettavansa Pieksämäen Seudun Osuuspankin maksuvälityssaartoon, ellei pankki maksaisi Nyyssöselle yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta, josta liittojen välillä oli keskusteltu. Korvaus tulisi suorittaa 27.10.1989 mennessä. Pieksämäen Seudun Osuuspankin toimihenkilöt, pääluottamusmies ja varaluottamusmies mukaan lukien, olivat yksimielisesti vastustaneet Pankkitoimihenkilöliiton ja paikallisyhdistyksen asettamaa maksuvälityssaartoa, joten työtaistelu oli tapahtunut vastoin pankin toimihenkilöiden kantaa. Pankkitoimihenkilöliitto ja Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt eivät olleet edes vaivautuneet kuulemaan pääluottamusmiehen ja koko henkilökunnan käsityksiä erimielisyysasiassa. Pankin henkilökunta oli 26.10.1989 laatinut asiasta lehdistötiedotteen.

Tieto uhkaavasta työtaistelusta oli tullut Pankkialan Työnantajaliittoon 25.10.1989, jolloin työnantajaliiton asiamies oli vaatinut puhelimitse Pankkitoimihenkilöliiton lakimiestä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Liitolle oli ilmoitettu asiasta vielä seuraavana päivänä. Pankkitoimihenkilöliitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi, vaan oli aktiivisesti tukenut sitä ja jakanut toimihenkilöille ohjeet saarron toteuttamiseksi.

Painostaakseen työnantajaa ratkaisemaan asian esittämällään tavalla olivat Pankkitoimihenkilöliitto ja Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt asettaneet Pieksämäen Seudun Osuuspankin maksuvälityssaartoon 30.10.1989 lukien. Työtaisteluun oli osallistunut eri pankkiryhmien toimihenkilöitä ja luottamusmiehiä yli 40 konttorissa Pieksämäen kaupungin ja sen maalaiskunnan, Varkauden, Heinäveden, Leppävirran, Joroisen, Kangaslammen ja Jäppilän alueella.

Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen 4 §:n 1. kohtaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut Pankkitoimihenkilöliiton ja Keski-Savon Pankkitoimihenkilöiden tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on lausunut, että Pieksämäen Seudun Osuuspankin johtokunta oli 14.3.1989 purkanut Nyyssösen työsopimuksen. Pankkitoimihenkilöliitto ei ollut hyväksynyt purkamista, koska sen syynä oli ollut Nyyssösen sairaus. Työsuhteen päättämiselle ei ollut ollut sen enempää irtisanomis- kuin purkuperusteitakaan. Liitto oli vaatinut työsuhteen palauttamista.

Neuvottelut työsuhteen päättymisestä oli aloitettu pankissa jo sillä viikolla, jolloin Nyyssösen poissaolo oli alkanut, ja niitä oli jatkettu 6.4.1989 asti. Tällöin pankin pääluottamusmies ja varaluottamusmies olivat toimittaneet Pankkitoimihenkilöliitolle muistion, jossa oli edellytetty Nyyssösen työsuhteen palauttamista ja katsottu, ettei työsuhteen päättämiselle ollut ollut lain mukaisia perusteita.

Se, ettei kysymyksessä olisi ollut työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukainen liittojen välinen neuvottelu, oli ollut työnantajaliiton yksipuolinen näkemys, jota Pankkitoimihenkilöliitto ei ollut missään neuvottelujen vaiheessa hyväksynyt. Näin ollen liittojen väliset neuvottelut olivat olleet tavanomaiset alan luottamusmiessopimuksen mukaiset erimielisyysneuvottelut, joiden tarkoituksena oli ollut saattaa asia liittojen välillä ratkaisuun. Kysymys ei ollut ollut välitysmenettelystä, kuten työnantajaliitto oli kanteessa väittänyt.

Liittojen välisissä neuvotteluissa oli 25.8.1989 päädytty ratkaisuun. Pankkialan Työnantajaliiton edustaja oli tarjonnut asian ratkaisemiseksi Nyyssöselle yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Pankkitoimihenkilöliiton neuvotteluedustaja oli hyväksynyt työnantajaliiton tarjouksen. Neuvotteluissa oli ollut läsnä myös Pankkitoimihenkilöliiton sopimusosaston päällikkö. Kun asiassa oli päädytty liittojen välillä ratkaisuun, Pankkitoimihenkilöliitto oli olettanut asian loppuunkäsitellyksi. Kuitenkin työnantajaliiton neuvotteluedustaja oli ilmoittanut muutamia päiviä myöhemmin Pankkitoimihenkilöliittoon, ettei asiaa ollutkaan ratkaistu, sillä pankki ei ollut hyväksynyt tarjousta yhdeksän kuukauden palkan maksamisesta. Työnantajaliitto oli kieltäytynyt jatkoneuvotteluista ja katsonut, ettei sen tarjouksen pohjalta syntynyttä ratkaisua tarvinnut toteuttaa.

Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt oli 5.10.1989 lähettänyt pankille kirjeen, jossa se oli edellyttänyt pankin toteuttavan liittojen välisen sopimuksen. Pankki oli vastannut yhdistykselle 12.10.1989 päivätyllä kirjeellä, jossa se oli katsonut, etteivät liitot olleet tehneet sopimusta korvauksen maksamisesta, ja kieltäytynyt maksamasta Nyyssöselle korvausta.

Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt oli tämän jälkeen käsitellyt asiaa kokouksessaan 24.10.1989 ja edellyttänyt pankin maksavan sovitun korvauksen 27.10.1989 mennessä. Mikäli korvausta ei määräaikaan mennessä olisi suoritettu, julistaisi yhdistys Pieksämäen Seudun Osuuspankin maksuvälityssaartoon. Pankin kieltäydyttyä edelleen korvauksen maksamisesta oli Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt aloittanut uhkaamansa saarron 30.10.1989.

Pankkitoimihenkilöliiton lakimies oli 1.11.1989 ollut läsnä pankissa henkilökunnalle järjestetyssä tilaisuudessa, jossa oli käynyt ilmi, ettei pankin henkilökunta ollut ollut tietoinen Nyyssösen työsuhteen päättämiseen johtaneista syistä eikä liittojen välillä tehdystä sopimuksesta.

Henkilökunnan nimissä 26.10.1989 annetun lehdistötiedotteen osalta tilanne oli ollut samanlainen. Valtaosa henkilökunnasta ei ollut ollut tietoinen työsuhteen päättämiseen liittyvistä syistä eikä liittojen välillä tehdystä sopimuksesta. Lehdistötiedotteen oli laatinut ainoastaan muutamat henkilökunnan edustajat, jotka eivät olleet tarkistaneet tosiasiatietoja Pankkitoimihenkilöliitosta. Tiedotetta ei näin ollen ollut laadittu koko henkilökunnan puolesta. Useat henkilökunnan edustajat olivat saaneet lukea siitä vasta lehdestä. Pankin koko henkilökuntamäärä oli 70, joten koko henkilökunta ei ollut vaatinut maksuvälityssaarron purkamista.

Pankkitoimihenkilöliitto on myöntänyt kanteessa selostetun työtaistelun toteutumisen ja pyytänyt, että työtuomioistuin ottaisi huomioon mahdollisia hyvityssakkoja tuomitessaan työehtosopimuslain 10 §:n perusteella hyvityssakkojen suuruuteen alentavasti vaikuttavat seikat.

Asiassa oli Pankkitoimihenkilöliiton näkemyksen mukaisesti saatu aikaan ratkaisu, jota Pankkialan Työnantajaliitto ei kuitenkaan ollut toteuttanut, koska sen jäsenpankki oli kieltäytynyt sopimuksen toteuttamisesta. Pankkialan Työnantajaliitto ei siten ollut toiminut luottamusmiessopimuksen 11 §:n 8. kohdan mukaisesti.

Kysymyksessä oli ollut ensimmäinen sellainen tilanne liittojen erimielisyysneuvotteluissa, jolloin työnantajaliitto ei ollut saanut jäsenpankkiaan hyväksymään liittojen ratkaisua.

Työnantajaliiton tarjous yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen maksamisesta Nyyssöselle osoitti myös, ettei työnantajaliiton mielestä ollut riittäviä perusteita Nyyssösen työsuhteen päättämisen tueksi.

Pankin toiminta työsuhdetta päätettäessä oli hyvin pitkälti perustunut osuuspankkialan työnantajayhdistyksestä saatuihin neuvoihin. Yhdistyksellä ei kuitenkaan ollut valvontatehtävää työehtosopimuksen mukaan, jossa se ei ollut osallisena.

Keski-Savon Pankkitoimihenkilöihin kuului noin 400 jäsentä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä tai että työtuomioistuin ainakin työehtosopimuslain 10 §:n perusteella ottaisi huomioon alentavana seikkana työnantajaliiton ja sen jäsenpankin toiminnan tuomitessaan hyvityssakkoja.

KANTAJAN VASTASELITYS

Pankkialan Työnantajaliitto on vielä lausunut, että paikalliset neuvottelut Nyyssösen työsuhteen päättämisperusteista oli käyty pääluottamusmiehen kanssa. Neuvotteluissa oli päästy yhteisymmärrykseen työsuhteen päättämisperusteiden olemassaolosta.

Saatuaan tietää, että pääluottamusmies oli neuvotellut asiasta liittojen välillä sovitun neuvottelujärjestyksen mukaisesti ja että hän oli päässyt pankin kanssa yksimielisyyteen purkuperusteen lain mukaisuudesta, oli Pankkitoimihenkilöliiton järjestösihteeri ottanut yhteyttä pääluottamusmieheen ja painostanut häntä kirjoittamaan kirjeen, jossa työsopimuksen purkamista pidettiin perusteettomana.

Pankkitoimihenkilöliitto oli toiminut näin ollen vastoin neuvottelujärjestelmää, jonka mukaan asia voitiin alistaa liittojen ratkaistavaksi vain, jollei paikallisesti saavutettu yksimielisyyttä. Liitto oli tahallisesti kärjistänyt tilanteen ja aiheuttanut työtaistelun. Liiton toiminta tulisikin ottaa korottavana seikkana huomioon hyvityssakkoa tuomittaessa.

Väite, jonka mukaan asianosaisliittojen välillä olisi todettu työsuhteen päättämisperusteet lain vastaisiksi, oli perätön. Työnantajaliiton taholta oli alusta lähtien pidetty työsuhteen päättämisperusteita lain mukaisina.

Liittojen välillä ei ollut syntynyt Nyyssösen korvausta koskevasta asiasta sopimusta. Neuvotteluissa oli päädytty ainoastaan esittämään ratkaisua, joka oli jäänyt pankin ja toimihenkilön hyväksymisen varaan. Se oli ilmoitettu myös erimielisyysneuvotteluissa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt on yhtynyt Pankkitoimihenkilöliiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pieksämäen Seudun Osuuspankin johtokunta on 14.3.1989 purkanut pankkitoimihenkilö Riitta Nyyssösen työsopimuksen. Pankkitoimihenkilöliitto on huhti-toukokuussa 1989 Pankkialan Työnantajaliitolle lähettämässään kirjeessä ilmoittanut, että Nyyssösen työsopimuksen purkamiselle eikä edes sen irtisanomiselle ole ollut lain mukaisia perusteita ja vaatinut työsuhteen palauttamista. Kirjeessä on myös esitetty työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaisten neuvottelujen käymistä liittojen välillä.

Asianosaisliittojen kesken on ryhdytty neuvottelemaan Nyyssöselle työsopimuksen purkamisen johdosta suoritettavasta korvauksesta. Liittoja edustaneet neuvottelijat ovat päässeet yhteisymmärrykseen Nyyssöselle maksettavasta yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavasta korvauksesta. Työnantajaliittoa neuvottelussa edustanut lakimies on ilmoittanut heti neuvottelujen alussa, että pankki tulisi lopullisesti päättämään neuvotteluratkaisun hyväksymisestä. Nyyssönen on puolestaan hyväksynyt sovitun korvauksen määrän.

Pieksämäen Seudun Osuuspankin pääluottamusmies, joka on asian aikaisemmissa vaiheissa esittänyt Nyyssösen työsopimuksen purkamisesta erilaisia käsityksiä, ja varaluottamusmies ovat ilmoittaneet 15.8.1989 päivätyssä kirjeessä pitävänsä purkamisen perusteita lain mukaisina. Sen jälkeen pankin taholta on ilmoitettu työnantajaliitolle, ettei pankki suostu korvauksen maksamiseen. Asiasta on annettu tieto myös Pankkitoimihenkilöliitolle.

Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt on 5.10.1989 Pieksämäen Seudun Osuuspankille lähettämässään kirjeessä vaatinut pankkia maksamaan Nyyssöselle neuvotteluissa sovitun korvauksen. Keski-Savon Pankkitoimihenkilöiden johtokunta on käsitellyt asiaa kokouksessaan 24.10.1989 ja vaatinut toistamiseen pankille lähettämässään kirjeessä korvauksen suorittamista 27.10.1989 mennessä uhalla, että yhdistys muussa tapauksessa julistaisi pankin maksuvälityssaartoon.

Maksuvälityssaarron toimeenpanemisen tultua julkisuuteen ovat Pieksämäen Seudun Osuuspankin toimihenkilöt 24.10.1989 pitämässään kokouksessa päättäneet julkistaa lehdistötiedotteen, jonka mukaan sen allekirjoittaneet yli 50 toimihenkilöä eivät hyväksy toimeenpantavaksi suunniteltua maksuvälityssaartoa. Pankkitoimihenkilöliiton lakimiehen liiton puolesta 26.10.1989 allekirjoittamassa, toimihenkilöille osoitetussa kirjeessä on muun muassa sanottu, että kun asiassa, jonka eri vaiheita on kirjeessä selostettu, ei pankin asenteesta johtuen ole voitu saada aikaan sovinnollista ratkaisua, on päädytty käyttämään äärimmäisiä keinoja.

Pankin kieltäydyttyä maksamasta korvausta Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt on 30.10.1989 aloittanut painostustarkoituksessa Pieksämäen Seudun Osuuspankkia koskevan maksuvälityssaarron, joka on päättynyt 13.11.1989. Saarto on kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä. Työtaisteluun on osallistunut eri pankkiryhmien toimihenkilöitä ja luottamusmiehiä yli 40 konttorissa Pieksämäen kaupungin ja sen maalaiskunnan, Varkauden, Heinäveden, Leppävirran, Joroisen, Kangaslammen, Virtasalmen ja Jäppilän alueella. Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt on toimeenpanemansa saarron johdosta rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Pankkialan Työnantajaliitto on 25.10.1989 ja myös seuraavana päivänä vaatinut Pankkitoimihenkilöliittoa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Pankkitoimihenkilöliitto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin saarron estämiseksi, vaan on päinvastoin tukenut sitä muun muassa toimittamalla toimihenkilöille ennen saarron aloittamista sen toteuttamista koskevia ohjeita. Pankkitoimihenkilöliitto on myös edellä mainitussa kirjeessään antanut tukensa maksuvälityssaarron aloittamiselle. Liitto on toimillaan rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, ottaen huomioon keskusjärjestöjen välillä tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset, Pankkitoimihenkilöliiton ja Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt maksamaan hyvityssakkoa Pankkialan Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, liiton 13 000 markkaa ja yhdistyksen 3 000 markkaa.

Keski-Savon Pankkitoimihenkilöt ja Pankkitoimihenkilöliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Pankkialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, Nouro, Kuivanen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.