Labor court dismisses union strike as breach of collective agreement and orders fines for failure to maintain peace.

Rautatehtaan työntekijöiden lakoilla oli tuettu työntekijöiden vaatimuksia, jotka olivat koskeneet vuorotyöja lauantaityölisien tarkistamista tulevissa työehtosopimusneuvotteluissa. Lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä voimassa olevan työehtosopimuksen määräyksiin, jotka koskivat erityisesti vuorotyö- ja lauantaityölisiä.

Ammattiosasto ja työntekijäliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Rautaruukin työntekijäin ammattiosasto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 § Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

C. Vuorotyö, ilta- ja yötyö

Vuoro- Mom. 4. Varsinaisessa vuorotyössä maksetaan työ ilta- ja yövuoron tunneilta erityistä vuorotyölisää (p/h) seuraavasti sen palkanmaksukauden alusta, jonka alkamispäivä on lähinnä 22.3.1988:

Iltavuoro (esim. klo 14-22) 260 Yövuoro (esim. klo 22-06) 470

Vuorotyölisä voidaan vuoroja kohti jakaa toisinkin, mutta vuorokautta kohti maksettavan lisäkorvauksen on yhteensä vastattava yllä mainittuja määriä.

Kes- Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä sekä jatkukeyty- vassa kaksi- tai yksivuorotyössä työskentelemät- välle työntekijälle maksetaan hänen kultakin tömän lauantaityövuorokauden aikana tekemältään säänsekä nöllisen työajan tunnilta erillinen lisä, jonka jatku- suuruus on 470 penniä. van vuorotyön lisä

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neu- Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä votte- ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soluvel- veltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa volli- asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon suus neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja Pai- viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotnos- teluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tus- tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta kielto ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi Alis- tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. tami- Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, se nen voidaan alistaa liittojen ratkaistavaksi. liitoille

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Rautaruukki Oy:n Raahen rautatehtaan terässulaton keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työskentelevät 108 työntekijää olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan olleet lakossa 11.11.1989 iltavuorossa kello 20 - 22 ja 12.11.1989 yövuorossa kello 4 - 6.

Lisäksi ammattiosasto oli 16.11.1989 päivätyllä tiedotustoimikunnan nimissä annetulla tiedotteella uhannut työnantajaa työtaistelulla. Tiedotteessa oli ilmoitettu muun muassa seuraavaa: "Työntekijöiden yhteisenä vaatimuksena olemme esittäneet toistuvasti vuorolisien ja lauantailisän korottamista tuntuvasti. Olemme saaneet näihin lisiin vain mitättömiä korotuksia vuosien mittaan.

Kun nyt aloitetaan uuden työehtosopimuksen neuvottelukierrosta, on vaatimuksemme vuorolisien ja lauantailisän korottamisesta edennyt siihen tilanteeseen, että emme tulleet tällä kierroksella tyytymään edellisten sopimusten tasoisiin korotuksiin. Vaadimme tuntuvamman korotuksen, emmekä tule tyytymään pelkkiin kymmenpennisiin. Olemme pitkään ihmetelleet sitä eriarvoisuutta, joka on todettavissa näiden lisien suuruudesta SAK:laisten liittojen välillä. Näiden lisien tulee mieles

tämme olla yhtäläisiä, koska vuorotyön haittatekijät tunnetaan samanlaisina kaikissa SAK:n liitoissa.

Asetamme tavoitteeksi vuorotyölisien ja lauantailisän korottamisen sille tasolle, joka on tällä hetkellä Teknisten Liitossa.

Emme ole myöskään millään tavalla tyytyväisiä siihen tapaan, jolla Metallityöväen Liitto ja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ovat näistä korotuksista tähän asti sopineet.

Tehostaaksemme yhteistä vaatimustamme olemme päättäneet aloittaa tähän asiaan liittyvän toimintamenettelyn Raahen terästehtaalla seuraavasti: Jokaisena lauantaina työt pysähtyvät iltavuorossa kello 20 - 22 ja jokaisessa sunnuntain yövuorossa kello 4 - 6. Tämä toimintamenettely ei kuitenkaan koske koksaamoa eikä katastrofimiehitystä, joka jää työpaikoille. Toimintamenettely jatkuu siihen asti, kunnes asiasta saadaan riittävät lupaukset liittojen, ennen kaikkea Metallityöväen Liiton taholta.

Tulemme tämän asian johdosta osallistumaan Metallityöväen Liittoon saapuvaan työpaikkojen niin sanottuun karvalakkilähetystöön. Edellytämme, että myös Metallityöväen Liiton liittovaltuusto ottaa kentältä esitetyt työehtosopimusesitykset riittävällä vakavuudella huomioon."

Mikäli työtaistelutoimet toteutuvat ilmoitetussa laajuudessaan, niihin osallistuu noin 490 työntekijää; iltavuorossa 250 ja yövuorossa 240.

Työnseisauksilla ja työtaistelu-uhkauksilla oli pyritty painostamaan työnantajaa tulevissa työehtosopimusneuvotteluissa suostumaan työntekijäpuolen työehtosopimustavoitteisiin, jotka sisälsivät muutosehdotuksia työpalkkojen erillisiä lisiä koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin. Työtaistelutoimet kohdistuivat näin ollen erityisesti erillisiä lisiä, eli vuorotyö- ja lauantaityölisiä koskeviin voimassa oleviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Metallityöväen Liitolle oli ilmoitettu puhelimitse sekä kirjeitse työtaistelutoimista ja vaadittu siltä toimenpiteitä niiden lopettamiseksi. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi. Ammattiosasto ei ollut myöskään huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Päinvastoin ammattiosasto oli nimenomaisesti päättänyt työtaistelutoimiin ryhtymisestä ja kehottanut työntekijöitä työnseisauksiin, joilla oli pyritty tukemaan ammattiosaston työnantajalle esittämiä työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Rautaruukin työntekijäin ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että kanteessa ilmoitetut tiedot 11. ja 12.11.1989 ilmenneiden työnseisausten kestoista ja laajuuksista pitivät paikkansa.

Raahen rautatehtaalla oli jo useiden vuosien aikana ollut havaittavissa kehitys, jonka mukaan samassa vuorossa ja samalla työalueella työskentelevien, mutta eri henkilöstöryhmiin kuuluvien vuorotyölisät olivat markkamääräisesti eriytyneet selvästi toisistaan. Teknisten toimihenkilöiden vuorotyölisät olivat jopa yli kaksinkertaiset verrattuna muiden työntekijöiden vastaaviin lisiin. Toimihenkilöille maksettava pienin iltavuorotyölisä oli 520 penniä ja suurin 700 penniä, pienin yövuorolisä oli 990 penniä ja suurin 1 305 penniä. Muilla työntekijöillä, jotka olivat järjestäytyneet pääasiassa Metallityöväen Liittoon, vastaavat lisät olivat iltavuorossa 260 penniä ja yövuorossa 470 penniä.

Ero oli koettu epätasa-arvoisuutta aiheuttavaksi. Vuorotyön arvostus oli epäsuhteessa kahden eri henkilöstöryhmän välillä, vaikka vuorotyön rasittavuus- ja haittatekijät erityisesti yötyössä olivat työntekijöillä poikkeuksetta paljon suuremmat kuin toimihenkilöillä. Vuorotyölisien olisi oltava yhtä suuria kaikille samassa vuorossa työskenteleville.

Vuorotyötä tekevät työntekijät olivat tunteneet jääneensä vaille riittävää huomiota. Tämä oli johtunut pitkälti siitä, että he muodostivat oman vähemmistöryhmänsä kaikkien työntekijöiden joukossa. Vuosien mittaan vuorotyöntekijät olivat lähestyneet päätöksentekijöitä kirjelmien, aloitteiden, esitysten ja jopa lähetystöjen avulla. Tarkoituksena oli ollut epäkohdan korjaaminen käytäessä työehtosopimusneuvotteluja.

Koska ongelman ratkaisemisessa ei ollut tapahtunut minkäänlaista kehitystä, Raahen tehtaan sulatolla työskentelevät vuorotyöntekijät olivat päättäneet täysin oma-aloitteisesti saattaa asian vielä kerran sekä työnantajan että Metallityöväen Liiton joulukuussa 1989 kokoontuvan valtuuston tietoon. Ilman, että asiasta olisi oltu missään yhteydessä ammattiosastoon, luottamusmiehiin tai liittoon, työntekijät olivat valinneet ainoan konkreettisen keinon, eli he olivat päättäneet poistua työpaikalta mielenosoituksena 11. ja 12.11.1989. Kysymys oli ollut ainoastaan mielenosoituksesta vuosikausia jatkunutta käytäntöä vastaan. Työntekijät olivat halunneet, että asiaan tultaisiin ottamaan konkreettinen kanta pian käytävissä työehtosopimusneuvotteluissa.

Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton edustajat olivat saaneet tiedon tapahtuneesta vasta jälkikäteen. Niillä ei ollut ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia toimia tapahtuneiden työnseisausten estämiseksi, koska niitä ei ollut osattu edes odottaa. Työnseisausten alkamisajankohdat, kello 20 ja kello 4, olivat vaikuttaneet myös omalta osaltaan siihen, että ammattiosasto saati liitto ei ollut voinut puuttua tapahtumiin välittömästi.

Pääluottamusmies oli saanut tiedon työnseisauksesta puhelimitse vasta 12.11.1989 kello 3.40. Pääluottamusmies oli soittanut välittömästi työpaikalle, jolloin hänelle oli ilmoitettu, että paikalla oli vain neljä työntekijää. Pääluottamusmies ei ollut voinut tehdä tilanteelle enää mitään. Hän oli kuitenkin soittanut konvertterijaokselle ja kehottanut siellä olevia työntekijöitä pysymään töissä, kuten oli tapahtunutkin. Varmistaakseen tilanteen rauhoittumisen pääluottamusmies oli lähtenyt itse tehtaalle, jonne hän oli saapunut noin kello 4:n jälkeen pitääkseen huolen siitä, että kello 6 vuoroon tulevat työntekijät jäisivät töihin. Näillä toimenpiteillään pääluottamusmies oli saanut tilanteen rauhoittumaan ja työrauhan palautumaan.

Työntekijöiden keskuudessa oli kuitenkin edelleen vallinnut selvää tyytymättömyyttä tavasta, jolla itse vuorotyölisiin oli suhtauduttu. Tästä johtuen ympäri tehdasta oli alkanut kuulua lisääntyviä huhuja uusista työnseisauksista. Työntekijöiden kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena pääluottamusmies oli kuitenkin saanut estetyksi työnseisausten laajenemisen koskemaan koko tehdasta. Kompromissina työnseisausten leviämisestä luopumisesta työntekijät olivat vaatineet saada julkaista vuorotyölisiä koskeneen 16.11.1989 päivätyn tiedotteen. Tiedote ei ollut ammattiosaston julkaisema.

Metallityöväen Liiton toimitsija sekä jaostosihteeri olivat olleet puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen. Lisäksi liitosta oli lähetetty pääluottamusmiehelle jaostosihteerin ja palkkasihteerin allekirjoittama telefax-sanoma, jossa työntekijöitä oli kehotettu noudattamaan erimielisyyksien ratkaisemisessa työehtosopimuksen mukaista neuvottelumenettelyä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että työtaistelu-uhkauksen mukaisesti työt olivat pysähtyneet kahtena viikonloppuna Raahen rautatehtaalla. Lauantaina 18. ja 25.11.1989 olivat iltavuoron työntekijät olleet lakossa kello 20 - 22 sekä sunnuntaina 19. ja 26.11.1989 kello 4 - 6. Edellisenä viikonloppuna lakkoon oli osallistunut yhteensä 462 työntekijää ja jälkimmäisenä 446 työntekijää.

Menettelyllään työntekijät olivat rikkoneet erimielisyyksien ratkaisemista koskevia työehtosopimuksen määräyksiä, koska työntekijät eivät olleet tehneet asian johdosta missään vaiheessa edes neuvotteluesitystä työnantajalle.

Vastineessa oli annettu virheellinen kuva siitä, että terässulatolla 11. ja 12.11.1989 toteutetuista työnseisauksista ei olisi ennakkoon ollut tietoa luottamusmiehillä eikä ammattiosastolla. Terässulaton osaston luottamusmies oli 9.11.1989 sanonut osastopäällikölle ja osastotyösuhdeasianhoitajalle, että työt tulisivat pysähtymään terässulaton jatkuvavalulaitoksella lauantaina 11.11.1989 iltavuorossa kello 20 - 22 ja sunnuntaina 12.11.1989 yövuorossa kello 4 - 6 sekä vastaavin tavoin viikonloppuisin joulukuun 1989 puoliväliin saakka. Syynä tähän työtaisteluun oli luottamusmiehen mukaan ollut painostus vuoro- ja lauantaityölisien korottamiseksi.

Työpaikalla oli jaettu 16.11.1989 päivättyä tiedotetta, jonka ylälaitaan oli merkitty "Rautaruukin työntekijäin ammattiosasto r.y. n:o 200". Perustellusti voitiin väitää, että ammattiosasto oli ollut tiedotteen julkaisemisen takana. Lisäksi ammattiosastoa edustava pääluottamusmies oli useissa lehtihaastatteluissa toistanut lakkouhkaukset.

Tuotannon menetykset eivät olleet rajoittuneet pelkkään neljän tunnin työnseisaukseen viikonloppua kohti, koska tuotantoa ei ollut saatu seisokin jälkeen heti käynnistymään. Jatkuessaan lakot olisivat vaikuttaneet haitallisesti moniin toimituksiin. Tuotannon katkokset olivat aiheuttaneet myös tuotantolaitteiden vahingoittumisvaaran tuntuvan lisääntymisen, sillä nopeat lämpötilan vaihdokset esimerkiksi masuunissa saattoivat helposti johtaa muurauksien halkeamiseen.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Metallityöväen Liitto on vielä lausunut, että työnantajaliiton vastaselityksessä esitetyt tiedot 18., 19., 25. ja 26.11.1989 esiintyneiden työnseisausten kestoista ja laajuuksista pitivät paikkansa.

Vuorotyö- ja lauantaityölisien korottamisesta ei ollut tehty neuvotteluesityksiä työnantajalle. Työntekijät olivat lähestyneet vuosien kuluessa päätöksentekijöitä kirjelmin, aloittein, esityksin ja lähetystöjen avulla. Tarkoituksena ei ollut ollut minkäänlaisen neuvottelumenettelyn aloittaminen työpaikkatasolla. Koska työntekijät eivät olleet kohdistaneet työnantajaan minkäänlaisia vaatimuksia ja koska lakkoja ei ollut suunnattu työnantajaa saati voimassa olevaa työehtosopimusta vastaan, lakot eivät olleet olleet lain eivätkä työehtosopimuksen vastaisia. Väite, jonka mukaan työntekijät olisivat rikkoneet erimielisyyksien ratkaisemista koskevia työehtosopimuksen määräyksiä, oli siten perusteeton.

Terässulaton osaston luottamusmies oli keskustellut mahdollisesta työnseisauksesta työnantajan edustajien kanssa. Luottamusmiehen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut ollut millään tavalla uhata työnantajaa eikä esittää muuten mitään vaatimuksia. Hän oli ainoastaan kertonut työnantajalle niistä mielialoista ja ajatuksista, joita työntekijöiden piirissä oli esiintynyt. Kun ei ollut esitetty mitään työnantajaan kohdistuneita vaatimuksia, lakoilla ei ollut haluttu mitenkään painostaa työnantajaa.

Lakkojen johdosta rautaa oli valettu harkoiksi, joita voitiin käyttää jatkossa hyväksi normaalissa tuotantoprosessissa. Rautaharkot oli myös mahdollista myydä erikseen, mikä esti menetysten syntymisen. Tuotannon katkokset eivät olisi aiheuttaneet tuotantolaitoksen vahingoittumisvaaraa esimerkiksi masuuneissa, koska työpaikalla oli ollut koko ajan katastrofimiehitys, joka oli pitänyt huolen vaurioiden syntymisen estämisestä.

Viikonlopun 25. - 26.11.1989 jälkeen työpaikalla oli jaettu 29.11.1989 päivätty tiedote, jossa oli todettu muun muassa seuraavaa: "Tiistaina 28.11.1989 pidetyssä luottamusmieskokouksessa käsiteltiin esitettyä vaatimusta vuorotyölisien ja lauantailisän korottamisesta.

Luottamusmiehet toteavat, että työntekijöiden "karvalakkilähetystön" käynti Metallityöväen Liitossa ei saanut liiton johdolta lupauksia asian hoitamisesta esitetyllä tavalla. Lähetystö sai kuitenkin tiedon siitä, että Metallityöväen Liiton työehtosopimusesityksiin sisältyy alakohtaisesta keskituntiansiosta prosentuaalisesti rakentuva esitys.

Luottamusmieskokous katsoo, että ammattiosaston tekemät esitykset mainituista lisistä ja myös muista työehtosopimusesityksistä pidetään edelleenkin voimassa.

Aikaisemmin tiedotetusta toimintamenettelystä poiketen luottamusmieskokous suosittaa toimintamenettelystä pidättäytymistä viikonvaihteessa 2. - 3.12.1989 ja myös viikonvaihteessa 9. - 10.12.1989."

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Rautaruukin työntekijäin ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rautaruukki Oy:n Raahen rautatehtaan työntekijät ovat olleet tyytymättömiä niihin korotuksiin, joista työehtosopimuksissa vuorotyölisiin ja lauantaityölisään on sovittu. Työntekijät ovat asettaneet tavoitteekseen kyseisten lisien korottamisen samalle tasolle, millä ne ovat Teknisten Liitto TL r.y:n solmimassa työehtosopimuksessa. Painostaakseen työehtosopimusosapuolia sopimaan vuorotyö- ja lauantaityölisistä vaaditulla tavalla rautatehtaan terässulaton keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työskentelevät 108 työntekijää ovat olleet lakossa 11.11.1989 iltavuorossa kello 20 - 22 ja 12.11.1989 yövuorossa kello 4 - 6. Työnantajaa on lisäksi 16.11.1989 päivätyssä tiedotustoimikunnan nimissä annetussa tiedotteessa uhattu töiden pysäyttämisellä jokaisena lauantaina iltavuorossa kello 20 - 22 ja jokaisena sunnuntaina yövuorossa kello 4 - 6 lukuun ottamatta koksaamoa ja katastrofimiehitystä.

Työtaistelu-uhkauksen mukaisesti iltavuoron työntekijät ovat olleet lakossa lauantaina 18. ja 25.11.1989 kello 20 - 22 ja yövuoron työntekijät sunnuntaina 19. ja 26.11.1989 kello 4 - 6. Edellisenä viikonloppuna lakkoon on osallistunut 462 ja jälkimmäisenä 446 työntekijää.

Metallityöväen Liiton mukaan työntekijät eivät ole tehneet työnantajalle minkäänlaista neuvotteluesitystä, koska tarkoituksena ei ole ollut neuvottelumenettelyn aloittaminen työpaikkatasolla. Lakkoja ei ole suunnattu työnantajaa saati voimassa olevaa työehtosopimusta vastaan.

Työtuomioistuin on muun muassa tuomiossaan n:o 163/1983 lausunut, että eräillä telakoilla järjestetyillä lakoilla oli pyritty painostamaan työnantajaa käynnissä olleissa työehtosopimusneuvotteluissa suostumaan työntekijäpuolen työehtosopimustavoitteisiin. Lakot olivat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä niihin voimassa olleen työehtosopimuksen määräyksiin, joita työehtosopimustavoitteet koskivat. Työtuomioistuimella ei ole aihetta omaksua esillä olevassa tapauksessa painostustarkoituksen ja työtaistelutoimenpiteiden työehtosopimukseen kohdistumisen osalta toista kantaa.

Lakoilla on siten pyritty painostamaan työnantajaa suostumaan tulevissa työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäpuolen vaatimuksiin, jotka ovat koskeneet vuorotyö- ja lauantaityölisien tarkistamista. Lakot ovat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä voimassa olevan työehtosopimuksen määräyksiin, jotka koskivat erityisesti vuorotyö- ja lauantaityölisiä.

Tiedotteessa lakkojen on ilmoitettu jatkuvan viikonloppuisin siihen asti, kunnes asiasta saadaan riittävät lupaukset liittojen, ennen kaikkea Metallityöväen Liiton taholta.

Viikonlopun 25. - 26.11.1989 jälkeen työpaikalla on jaettu tiedotustoimikunnan 29.11.1989 päivätty tiedote, jonka mukaan edellisenä päivänä pidetyssä luottamusmieskokouksessa on käsitelty vaatimusta erillisten lisien korottamisesta. Metallityöväen Liitossa käynyt työntekijöiden lähetystö ei ollut saanut liiton johdolta lupauksia asian hoitamisesta esitetyllä tavalla, mutta se oli saanut kuitenkin tiedon siitä, että liiton työehtosopimusesityksiin sisältyy tiedotteessa tarkemmin selvitetty muutosesitys. Luottamusmieskokous on suositellut työtaisteluista pidättäytymistä 2. - 3.12.1989 ja 9. - 10.12.1989.

Ammattiosasto on ollut etukäteen tietoinen 11. ja 12.11.1989 toimeenpannuista lakoista. Terässulaton osaston luottamusmies on nimittäin 9.11.1989 keskustellut mahdollisesta työnseisauksesta työnantajan edustajien kanssa. Pääluottamusmies on lisäksi toistanut lakkouhkauksia useissa lehtihaastatteluissa ja arvellut lakkojen jatkuvan niin kauan, kunnes Metallityöväen Liitosta on saatu selviä lupauksia lisien nostamisesta. Vaikka luottamusmieskokous on edellä kerrotulla tavoin suositellut työtaisteluista pidättäytymistä, ei ammattiosaston toimenpiteitä valvontavelvollisuuden täyttämiseksi voida pitää riittävinä.

Metallityöväen Liitolle on ilmoitettu lakoista puhelimitse ja kirjeitse ja vaadittu siltä toimenpiteitä niiden lopettamiseksi. Liiton toimitsija ja jaostosihteeri ovat olleet puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen. Lisäksi liitosta on lähetetty pääluottamusmiehelle jaostosihteerin ja palkkasihteerin allekirjoittama telefaxsanoma, jossa työntekijöitä on kehotettu noudattamaan erimielisyyksien ratkaisemisessa työehtosopimuksen mukaista neuvottelumenettelyä. Liiton olisi kuitenkin lakkojen laajuuteen ja toistumiseen nähden pitänyt ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin niiden estämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Metallityöväen Liiton hyvityssakon määrään vaikuttavana seikkana on otettu huomioon, että ammattiosaston vaatimusten kohdistuminen myös työntekijäliittoon on ollut omiaan vaikeuttamaan liiton toimia valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rautaruukin työntekijäin ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle, ammattiosaston 20 000 markkaa ja liiton 11 000 markkaa. Rautaruukin työntekijäin ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, Nouro, Pohja ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.