Labor court orders employer and union to pay fines for breach of strike termination agreement and failure to supervise.

Lakon lopettamissopimuksessa liitot olivat sopineet siitä, etteivät järjestöt eivätkä niiden jäsenet työpaikoilla ryhdy lakon johdosta painostustoimenpiteisiin.

Yhtiö oli rikkonut lakon lopettamissopimusta tietensä ryhtyessään siirtämään lakossa olleita toimihenkilöitä toisiin tehtäviin ja ilmoittaessaan irtisanovansa kaksi siirrosta kieltäytynyttä työntekijää.

Työnantajaliiton olisi tullut havaita yhtiön menettelyn sopimuksenvastaisuus.

Yhtiö tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y. Vastaajat Autoalan Työnantajaliitto r.y. Oy Scan-Auto Ab

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 24.4.1989 tehdyssä lakon lopettamissopimuksessa on seuraavat määräykset:

1. Lakko todetaan päättyväksi 24.4.1989 kello 7.

2. Lakkoon osallistuneet työntekijät säilyttävät oikeutensa työnantajan palveluksessa ns. vanhoina työntekijöinä, mikäli työntekijät ilmoittautuvat työnantajalle viimeistään 27.4.1989 kello 12 mennessä.

6. Järjestöt eivätkä niiden jäsenet työpaikoilla ryhdy lakon johdosta painostustoimenpiteisiin toisiaan eikä lakon aikana työssä olleita työntekijöitä vastaan.

8. Tällä sopimuksella on työehtosopimuslain mukaisen sopimuksen oikeusvaikutus.

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja muiden ohella Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 26.1.1988 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat työehtosopimuslaista poiketen 11 200 markkaa.

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on lausunut, että Autoalan Työnantajaliitto ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH olivat solmineet työehtosopimuksen 1.3.1986 - 28.2.1989 väliseksi ajaksi. Kun uuden työehtosopimuksen ehdoista ei asianosaisliittojen välillä ollut päästy sopimukseen, oli Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH aloittanut jäsenistöineen työtaistelun 16.3.1989.

Uuden työehtosopimuksen ehdoista oli päästy yhteisymmärrykseen 24.4.1989, jolloin oli tehty asianosaisten välillä myös lakon lopettamista koskeva sopimus. Uusi työehtosopimus oli allekirjoitettu 27.4.1989.

Lakon lopettamissopimuksessa oli sovittu, että lakkoon osallistuneet työntekijät säilyttivät oikeutensa työnantajan palveluksessa niin sanottuina vanhoina työntekijöinä, mikäli työntekijät ilmoittautuisivat työnantajalle viimeistään 27.4.1989 kello 12 mennessä. Lakon lopettamissopimuksessa oli myös sovittu, että järjestöt tai niiden jäsenet eivät työpaikoilla ryhtyisi lakon johdosta painostustoimenpiteisiin toisiaan eikä lakon aikana työssä olleita työntekijöitä vastaan. Lakon lopettamissopimuksen mukaan se oli voimassa työehtosopimuslain mukaisin oikeusvaikutuksin.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:hon kuuluvista Oy Scan-Auto Ab:ssä työskentelevistä työntekijöistä oli osallistunut lakkoon muiden muassa viisi henkilöautoryhmässä toiminutta sihteeriä. Sihteerien palattua 25.4.1989 töihin oli yhtiön henkilöstöpäällikkö ottanut heidät puhutteluun. Puhuttelussa toimihenkilöille oli tehty selväksi, että yhtiön johtajien sihteerit eivät olisi saaneet osallistua lakkoon ja että lakossa olleet sihteerit tultaisiin hajottamaan.

Puhuttelun jälkeen lakkoon osallistunut markkinointijohtajan sihteeri Viola Westerberg oli määrätty siirtymään kiinteistöosaston sihteerin tehtävään. Westerberg oli toiminut 19 vuotta yhtiön palveluksessa ja viimeiset noin 17 vuotta markkinointijohtajan sihteerin tehtävässä. Westerbergin pitkäaikaisen työskentelyn vuoksi oli hänen tehtävistään tullut osa hänen työsopimustaan. Työnantajalla ei ollut ollut oikeutta yksipuolisesti työnjohto-oikeuteen vedoten siirtää Westerbergiä hänen koulutustaan ja kokemustaan vastaamattomiin kiinteistöosaston sihteerin tehtäviin.

Westerberg oli kieltäytynyt siirtymästä hänelle osoitettuihin tehtäviin. Ennen kuin yhtiö oli ehtinyt tehdä asiassa mitään ratkaisuja, Westerberg oli joutunut sairastumisen vuoksi jäämään pois työstä. Hänen palattuaan 19.6.1989 sairaslomalta yhtiö oli irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään kuuden kuukauden kuluttua. Irtisanomista oli perusteltu Westerbergin kieltäytymisellä siirtymästä työskentelemään kiinteistöosaston sihteerinä.

Lakkoon myös osallistunut sihteeri Eija Enckell oli tehnyt yhtiön kanssa kirjallisen, määräaikaisen työsopimuksen. Sopimus koski toimimista Saab-osaston sihteerinä 31.12.1989 saakka. Lakon loppumisen jälkeen yhtiö oli määrännyt Enckellin siirtymään ulkomaanosaston ostoreskontran hoitajan tehtäviin. Enckell oli kieltäytynyt siitä vedoten työsopimukseensa sekä siihen, ettei hänellä ollut ollut kokemusta ulkomaan reskontran hoitamisesta. Enckellin kieltäydyttyä siirtymästä hänelle osoitettuun uuteen tehtävään yhtiö oli irtisanonut hänen työsopimuksensa 29.5.1989.

Lakkoon myös osallistunut, tiedotuspäällikön sihteerinä toiminut Kaija Mårtens oli määrätty tämän jälkeen siirtymään ulkomaan reskontran hoitajaksi. Mårtens oli suostunut siirtoon ja oli sittemmin toiminut näissä uusissa tehtävissä.

Kahta muuta lakkoon osallistunutta toimihenkilöä ei ollut siirretty muihin tehtäviin, vaan he olivat jatkaneet entisissä toimissaan.

Lailliseen lakkoon osallistuminen kuului perusoikeuksiin. Yhtiö oli törkeästi rikkonut tätä perusoikeutta sekä lakon lopettamissopimusta vastaan ryhtymällä painostustoimiin lakkoon osallistuneita toimihenkilöitä kohtaan. Lakon päätyttyä toimihenkilöille oli ilmoitettu, että lakkoon osallistumista ei hyväksyttäisi ja että lakkoon osallistunut sihteeriryhmä tultaisiin hajottamaan. Yhtiö oli myös toteuttanut uhkaamansa toimenpiteet määräämällä sihteerit edellä kerrotuin tavoin uusiin tehtäviin.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n järjestösihteeri oli ilmoittanut Autoalan Työnantajaliitolle 12.5.1989 yhtiön syyllistymisestä lakon lopettamissopimuksen rikkomiseen. Autoalan Työnantajaliitto oli luvannut selvittää asiaa. Asiasta oli neuvoteltu 18.5.1989 työnantajaliitossa, joilloin neuvottelut olivat keskittyneet lähinnä Westerbergin siirtämiseen toisiin tehtäviin. Yhtiön henkilöstöpäällikön kanssa oli käyty neuvottelu 25.5.1989 samasta asiasta. Tuossa neuvottelussa henkilöstöpäällikölle oli huomautettu lakon lopettamissopimuksen määräyksistä. Järjestösihteeri oli 30.5.1989 lähettänyt työnantajaliitolle kirjeen, jossa oli huomautettu yhtiön rikkovan lakon lopettamissopimusta ja vaadittu työnantajaliittoa ryhtymään toimenpiteisiin sopimuksen vastaisen menettelyn lopettamiseksi. Asiasta oli neuvoteltu vielä 8. ja 16.6.1989. Neuvotteluissa ei ollut päästy yhteisymmärrykseen.

Työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa asiassa. Tätä osoitti se, että yhtiö oli irtisanonut kahden lakkoon osallistuneen työntekijän työsopimukset, eikä työnantajaliitto ollut ryhtynyt toimenpiteisiin irtisanomisten peruuttamiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Scan-Auto Ab oli tahallaan rikkonut Autoalan Työnantajaliiton ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n välillä tehtyä lakon lopettamissopimusta.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on lisäksi vaatinut Oy Scan-Auto Ab:n tuomitsemista 10 000 markan hyvityssakkoon työehtosopimuksen määräysten tieten rikkomisesta ja Autoalan Työnantajaliiton tuomitsemista 90 000 markan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ja Oy Scan-Auto Ab ovat lausuneet, että yhtiön yritystoiminta oli organisoitu kuuteen ryhmään, nimittäin henkilöautoryhmään, kuorma- ja linja-autoryhmään, vähittäiskauppa-, varaosa-, talousja yrityssuunnitteluryhmään. Kanteessa tarkoitetut toimihenkilöt olivat työskennelleet henkilöautoryhmässä erilaisissa sihteerin tehtävissä. Sihteerin toimia ryhmässä oli ollut kuusi. Westerberg oli toiminut markkinointijohtajan sihteerinä, Enckell Seat-osaston sihteerinä ja Mårtens tiedotuspäällikön sihteerinä sekä kaksi muuta toimihenkilöä huolto-osaston sihteerinä ja autopaperisihteerinä. Lisäksi ryhmässä oli ollut markkinointisihteeri.

Henkilöautoryhmän johdossa oli jo pitempään suunniteltu organisaation ja työnkulun muuttamista siten, että työt voitaisiin hoitaa neljän sihteerin avulla. Jäljelle olisi jäänyt tiedotussihteerin, markkinointisihteerin, autopaperisihteerin ja huolto-osaston sihteerin tehtävät.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n julistama lakko oli alkanut 16.3.1989. Henkilöautoryhmästä lakkoon olivat ryhtyneet Westerberg, Enckell ja Mårtens sekä kaksi muuta sihteeriä. Työhön oli jäänyt markkinointisihteeri, jonka työsuhde oli alkanut vasta 16.3.1989. Lakon aikana, kun työt oli jouduttu hoitamaan tilapäisjärjestelyin, oli havaittu, että suunniteltu sihteerien lukumäärän vähentäminen voitaisiin hyvin toteuttaa. Sen johdosta oli päätetty, että vuoden loppuun mennessä pyrittäisiin toteuttamaan organisaatiomuutos.

Lakko oli päättynyt 24.4.1989. Töiden käynnistymiselle oli varattu aikaa 27.4.1989 asti. Oy Scan-Auto Ab:n henkilöautoryhmän sihteerit olivat tulleet työpaikalle 25.4.1989. He olivat palanneet entisiin työtehtäviinsä niin sanottuina vanhoina työntekijöinä, kuten lakon lopettamissopimus oli edellyttänytkin.

Yhtiön henkilöstöpäällikkö oli 27.4.1989 pitänyt sihteerien kanssa neuvottelun, jossa oli käsitelty kahta asiaa. Henkilöstöpäällikkö oli ensiksi tuonut julki tyytymättömyyden siihen, että lakon aikana olivat lakkoon jääneet toimihenkilöt harjoittaneet puhelinhäirintää, mikä oli haitannut erityisesti henkilöautoryhmän työntekoa. Hän oli ilmaissut myös tyytymättömyyttä sen johdosta, että lakon aikana järjestetyn autonäyttelyn yhteydessä lakkoon osallistuneet olivat estäneet asiakkaiden pääsyn näyttelyalueelle. Toisena asiana henkilöstöpäällikkö oli selostanut organisaatiomuutossuunnitelmaa ja sen mukanaan tuomia tehtävien uudelleenjärjestelyjä ja siirtoja tehtävistä toiseen. Periaatteena oli ollut, että kenenkään palkkausta ei alennettaisi, ketään ei irtisanottaisi ja kaikkien kyvyt pyrittäisiin käyttämään mahdollisimman hyvin hyväksi. Tarkoitus oli toteuttaa muutokset loppuvuoden kuluessa.

Yhtiön palveluksesta oli 25.5.1989 eronnut vähittäiskaupparyhmässä työskennellyt osastosihteeri. Hänen tilalleen oli päätetty siirtää Westerberg, jonka hoitama henkilöautoryhmän johtajan sihteerin tehtävä oli organisaatiomuutosta koskevan suunnitelman mukaan ollut tarkoitus itsenäisenä tehtävänä lopettaa ja yhdistää tiedotussihteerin tehtävään. Tehtävän muutoksesta oli ilmoitettu Westerbergille 15.5.1989. Hän oli kuitenkin kieltäytynyt uusista tehtävistä ja hänen työsuhteensa oli jouduttu sen vuoksi myöhemmin irtisanomaan.

Yhtiön talousryhmän palveluksessa ulkomaan reskontran hoitajana työskennellyt toimihenkilö oli 31.5.1989 lopettanut työskentelynsä. Tähän tehtävään oli 29.5.1989 päätetty siirtää Seat-osaston sihteeri Enckell. Organisaatiota muutettaessa oli ollut tarkoitus lopettaa Seat-osaston sihteerin tehtävä ja yhdistää se autopaperisihteerin tehtävään. Enckell oli kieltäytynyt suostumasta siirtoon. Hänen työsuhteensa oli jouduttu kieltäytymisen johdosta irtisanomaan. Tämän jälkeen tehtävää oli tarjottu tiedotuspäällikön sihteerinä toimivalle Mårtensille, jonka kanssa siirrosta oli sovittu. Muilta osin henkilöautoryhmän sihteerin tehtävät, nimittäin huolto-osaston sihteerin, autopaperisihteerin ja Seat-osaston sihteerin, jona toimi Enckell, tehtävät olivat jääneet ennalleen.

Edellä kuvatut henkilöautoryhmän sihteerien tehtävien uudelleenjärjestelyt ja siirrot tehtävästä toiseen olivat perustuneet organisaatiomuutokseen, jota oli pidetty tarkoituksenmukaisena ja välttämättömänä, sekä muilla osastoilla tapahtuneisiin työsuhteiden päättymisiin, jotka olivat edellyttäneet vapautuneiden toimien täyttämistä henkilökunnan omasta piiristä. Järjestelyillä ei ollut mitään tekemistä työntekijäliiton toimeenpaneman työtaistelun kanssa. Toteutetut muutokset olivat perustuneet työsopimuslain työnjohto-oikeutta koskeviin periaatteisiin ja työehtosopimuksen vastaaviin määräyksiin. Työehtosopimuksen 4 §:n 3 kappaleessa oli sovittu, että jos työntekijä oli otettu määrätynlaiseen työhön, hän oli kuitenkin velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin työtä. Määräyksellä oli pyritty siihen, että työntekijöitä voitiin tarvittaessa siirtää tehtävästä toiseen.

Yhtiössä oli menetelty lakon lopettamissopimuksen mukaisesti siten, että lakkoon osallistuneet toimihenkilöt olivat säilyttäneet oikeutensa vanhoina työntekijöinä. Lakkoon osallistuneet toimihenkiöt olivat aloittaneet työnsä lakon lopettamissopimuksen mukaisesti entisissä työtehtävissään. Lakon lopettamissopimuksessa ei ollut sovittu siitä, että työntekijöiden työtehtäviä ei voisi muuttaa.

Westerbergin siirtäminen oli pyritty toteuttamaan sen vuoksi, että toisella osastolla oli vapautunut sihteerin tehtävä. Westerberg olisi yhtiön käsityksen mukaan ollut siihen erittäin sovelias.

Enckell oli ollut tarkoitus siirtää reskontratyöhön tointa hoitaneen työntekijän lopetettua yhtiön palveluksessa. Enckell oli kuitenkin kieltäytynyt siirtymästä ja hänen työsuhteensa oli jouduttu sen vuoksi irtisanomaan 29.5.1989. Enckellin irtisanominen oli myös ollut esillä liittojen välisissä neuvotteluissa. Niissä oli keskusteltu siitä, ettei Enckellin työsuhdetta olisi määräaikaisena voitu irtisanoa. Työnantajaliitto oli kehottanut yhtiötä asian epäselvyyden vuoksi peruuttamaan irtisanomisen. Yhtiö oli peruuttanut Enckellin irtisanomisen 7.7.1989.

Mårtensin osalta oli hänen siirrostaan uusiin tehtäviin sovittu. Kaksi muuta toimihenkilöä olivat toimineet edelleen aiemmissa tehtävissään. Sen sijaan 16.3.1989 Saab-osaston markkinointisihteerinä aloittanut toimihenkilö oli lopettanut työsuhteensa heti lakon jälkeen, koska häntä oli lakossa olleiden työtoveriensa toimesta moitettu rikkuriksi.

Henkilöstöpäällikkö ei ollut ilmoittanut, että lakkoon osallistumista ei hyväksyttäisi yhtiön puolelta. Yhtiön toimesta ei myöskään ollut ryhdytty hajottamaan lakkoon osallistunutta sihteeriryhmää. Henkilöautoryhmässä lakossa olleista viidestä toimihenkilöstä kolme oli jäänyt entisiin tehtäviinsä ja yhden kanssa oli sovittu siirrosta uusiin tehtäviin. Mistään painostamisesta ei asiassa ollut ollut kysymys.

Neuvotteluista oli annettu se kuva, että niissä olisi väitetty työnantajan painostaneen lakon lopettamissopimuksen vastaisesti lakossa olleita toimihenkilöitä, mutta tosiasiassa oli puhetta ollut vain Westerbergin siirrosta toisiin tehtäviin vastoin hänen tahtoaan. Kysymys oli ollut organisaatiomuutoksesta ja erään toimihenkilön työsuhteen päättymisen johdosta vapautuneen paikan täyttämisestä. Mitään painostusta ei Westerbergiä kohtaan ollut tapahtunut. Neuvottelujen yhteydessä oli käsitelty myös Enckellin irtisanomista ja työnantajaliitto oli suosittanut yhtiölle irtisanomisen peruuttamista. Toimihenkilöliitto oli väitteellään lakon lopettamissopimuksen rikkomisesta vain pyrkinyt estämään yrityksessä toimeenpantavan organisaatiomuutoksen toteuttamisen ja Westerbergin siirtämisen uusiin tehtäviin.

Painostusta oli ollut havaittavissa työntekijäliiton ja Westerbergin sekä Enckellin toiminnassa. Sen avulla oli pyritty saamaan yhtiö luopumaan organisaatiomuutoksesta. Painostukseksi voitiin katsoa myös se, että markkinointisihteeri oli saatu eroamaan syyttämällä häntä rikkuriksi. Sen sijaan asiassa ei ollut osoitettu, että yhtiön voitaisiin katsoa toimineen lakon lopettamissopimuksen vastaisesti.

Myöskään työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen. Asiaa oli selvitetty neuvottelemalla heti, kun siitä oli saatu tieto. Neuvotteluja olisi nopeuttanut ja selkiyttänyt, jos asiasta olisi laadittu asianmukainen erimielisyysmuistio.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto ja Oy Scan-Auto Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ovat 24.4.1989 tekemässään lakon lopettamissopimuksessa todenneet auto- ja konekaupan lakon päättyväksi 24.4.1989 kello 7. Liitot ovat samalla sopineet työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin muun muassa siitä, että lakkoon osallistuneet työntekijät säilyttävät oikeutensa työnantajan palveluksessa niin sanottuina vanhoina työntekijöinä, mikäli työntekijät ilmoittautuvat työnantajalle viimeistään 27.4.1989 kello 12. Lisäksi liitot ovat lakon lopettamissopimuksessa sopineet, etteivät järjestöt eivätkä niiden jäsenet työpaikoilla ryhdy lakon johdosta painostustoimenpiteisiin toisiaan tai lakon aikana työssä olleita työntekijöitä vastaan.

Oy Scan-Auto Ab:n henkilöautoryhmässä on lakkoon osallistunut viisi sihteerinä toiminutta toimihenkilöä. He ovat kuuluneet jäseninä Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:hon. Juuri lakon alkaessa työhön otettu sihteeri on sen sijaan ollut töissä lakon aikana. Lak

koon on osallistunut myös muita toimihenkilöitä yhtiön eri osastoilla.

Asiassa on selvitetty, että yhtiö on lakon aikana joutunut puhelimitse tapahtuneen häirinnän kohteeksi. Häirintäsoitot ovat kohdistuneet henkilöautoryhmään ja siellä työskennelleisiin.

Yhtiön puolelta on esitetty, että lakon aikana lakkovahdit olisivat pysäyttäneet etenkin näyttelyn aikana niihin pyrkineitä autoja ja jakamissaan lehtisissä kehottaneet asiakkaita välttämään käyttämästä yhtiön palveluksia. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että ainakaan henkilöautoryhmän toimihenkilöt olisivat olleet mukana väitetyssä epäasiallisessa lakkovahtitoiminnassa.

Yhtiön henkilöstöpäällikkö on 27.4.1989 ilmoittanut toimihenkilöiden luottamusmiehenä toimivalle osastosihteerille, että henkilöautoryhmän viisi sihteeriä tultaisiin hajottamaan siten, että heidät siirrettäisiin osastolta toisiin tehtäviin. Ilmoituksen yhteydessä on ollut esillä heidän osallistumisensa lakkoon. Puhetta on mahdollisesti ollut myös puhelinhäirinnästä.

Myöhemmin samana päivänä henkilöstöpäällikkö on kutsunut henkilöautoryhmän sihteereistä neljä puhutteluun. Henkilöstöpäällikkö on todistajana kuulusteltaessa luonnehtinut puhuttelua kurinpidolliseksi. Syynä siihen ovat olleet lakonaikaiset tapahtumat. Puhuttelussa sihteerit eivät ole myöntäneet olleensa puhelinhäirinnässä mukana. Henkilöstöpäällikkö on puhuttelutilaisuudessa alustavasti maininnut suunnitelmista siirtää sihteereitä toisiin tehtäviin.

Henkilöstöpäällikön kertoman mukaan hän on markkinointijohtajan kanssa kehitellyt suunnitelmaa, jonka lähtökohtana on ollut henkilöautoryhmän kuuden sihteerin vähentäminen neljään. Suunnitelman toteuttaminen on tullut ajankohtaiseksi lakon aikana, jolloin yhtiön johdon taholla on todettu, ettei sihteerien työtehtävien hoitaminen henkilöautoryhmässä edellyttänyt kuuden toimihenkilön työpanosta. Tehtävien siirtojen avulla on henkilöstöpäällikön kertoman mukaan ollut tarkoitus myös osaltaan saada poistetuksi se luottamuspula, jota on havaittu henkilöautoryhmässä lähinnä markkinointipäällikön ja myös muiden johtajien sekä toimihenkilöiden välillä. Pyrkimyksenä on ollut myös lisätä sihteerien tehtävien hoitamisessa tarvittavaa osaamista henkilövaihdosten avulla.

Selvityksen mukaan henkilöstöpäällikkö on joitakin päiviä puhuttelunsa jälkeen määrännyt lakkoon osallistuneen markkinointijohtajan sihteerin Westerbergin siirtymään heti viikonvaihteen jälkeen kiinteistöosastolla vapautuvaan sihteerin tehtävään. Westerberg on siitä kieltäytynyt. Westerbergin oltua sairautensa vuoksi poissa töistä seuranneiden kolmen viikon ajan hänen työsopimuksensa on hänen töihin paluunsa jälkeen yhtiön toimesta irtisanomisella päätetty.

Yhtiö on määrännyt myös sen Seat-osastolla määräaikaisessa työsuhteessa toimineen sihteerin Enckellin siirtymään talousryhmän ulkomaan ostoreskontran hoitamista koskeviin tehtäviin. Enckellin kieltäydyttyä siitä hänen työsuhteensa on 29.5.1989 irtisanottu. Irtisanominen on sittemmin yhtiön puolelta peruutettu, mutta Enckell on itse luopunut työsuhteestaan irtisanomisajan päättyessä.

Lakkoon myös osallistunut, tiedotuspäällikön sihteerinä toiminut Mårtens on määrätty siirtymään edellä mainittuun ulkomaan ostoreskontratehtävien hoitajaksi poislähteneen toimihenkilön tilalle. Hän puolestaan on suostunut siirtymään uusiin tehtäviin, mutta hänellä ei omasta mielestään ole ollut mahdollisuutta kieltäytyä tarjotuista uusista tehtävistä.

Asiassa ei ole käynyt ilmi sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, etteivät edellä mainitut, uusiin tehtäviin suunnitelluiksi siirrettävät sihteerit tai ostoreskontratehtäviin siirretty sihteeri olisi selviytyneet aikaisemmista työtehtävistään asianmukaisesti. Esitetystä selvityksestä voidaan perustellusti päätellä, että sihteerien ja heidän esimiestensä välillä tehtävien hoitamiseen liittyneet, luottamuspulana esiintyneiksi kuvatut vastakohtaisuudet ovat ilmenneet vasta lakon jälkeen.

Siitä huolimatta, että vapaiksi jääneiden tehtävien hoitamiseksi yhtiöllä on ollut perusteltua tarvetta suorittaa järjestelyjä toimihenkilöiden työhön sijoittamisessa, selvitys kuitenkin osoittaa, että uusiin tehtäviin siirtämisen kohdistaminen henkilöauto-osastolla työskennelleisiin lakkoon osallistuneisiin toimihenkilöihin on osaltaan johtunut heidän mukana olostaan työtaistelussa. Uusiin tehtäviin siirtämisiin on ryhdytty varsin pian lakon päättymisen jälkeen ilman, että tuollaisia järjestelyjä koskevaa suunnitelmaa olisi ennen lakon alkamista tuotu esiin yhtiön puolelta. Kun henkilöstöpäällikön lausumien mukaan tehtävien siirtämisiä koskeviin suunnitelmiin on liittynyt myös kurinpidollisia perusteita, yhtiö on lakon lopettamissopimusta tieten rikkoen pyrkinyt toimillaan painostamaan lakkoon osallistuneita mainittuja toimihenkilöitä.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on 12.5.1989 ilmoittanut Autoalan Työnantajaliitolle lakon lopettamissopimuksen vastaiseksi katsomastaan Oy Scan-Auto Ab:n menettelystä. Liittojen välillä on 18.5.1989 käyty tuloksettomaksi jääneet neuvottelut lähinnä markkinointijohtajan sihteerinä toimineen Westerbergin siirtämisestä toisiin tehtäviin. Toimihenkilöliiton järjestösihteeri on 30.5.1989 lähettämässään kirjeessä vaatinut työnantajaliittoa valvomaan lakon lopettamissopimuksen noudattamista. Liitot ovat neuvotelleet asiasta kahdesti kesäkuussa 1989 pääsemättä yhteisymmärrykseen.

Autoalan Työnantajaliiton olisi pitänyt pyrkiä toimihenkilöliiton ilmoituksen saatuaan ja neuvotteluja käydessään tarkemmin perehtymään yhtiössä lakon jälkeen suoritettuihin tehtäväsiirtoihin varsinkin, kun ne ovat johtaneet työsopimusten irtisanomisiin. Kun yhtiön menettely on ollut lakon lopettamissopimuksen vastaista ja liiton olisi työtuomioistuimen mielestä tullut se havaita, liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 91/1986 katsonut, ettei hyvityssakkoa voida pitää korkolaissa tarkoitettuna vahingonkorvauksena tai muuna vastaavanlaisena velkana. Vaatimus koron tuomitsemisesta hyvityssakolle on sen vuoksi hylätty. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ei ole esittänyt sellaisia perusteita, joiden nojalla työtuomioistuimella olisi syytä poiketa aikaisemmasta tuomiostaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Oy Scan-Auto Ab:n maksamaan, huomioon ottaen keskusjärjestöjen välisen pöytäkirjan määräykset, työehtosopimuksen määräyksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:lle 9 000 markkaa ja työehtosopimuslain 8 §:n nojalla Autoalan Työnantajaliiton maksamaan toimihenkilöliitolle hyvi

tyssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 15 000 markkaa.

Autoalan Työnantajaliitto ja Oy Scan Auto Ab velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Nouro, Kuivanen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.