Labor union fined for strike; court ruled union failed to take necessary steps to restore peace.

Tehtaan teknisten toimihenkilöiden työtaistelu oli pantu toimeen palkkausvaatimusten tukemiseksi. Ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon.

Toimihenkilöliiton toiminnan huomioon ottaen jäänyt näyttämättä, ettei se vallinneessa tilanteessa olisi ryhtynyt sille kuuluviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi. (Ään.)

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Teknisten Liitto TL r.y. Kuultava Hallin Tekniset r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 9.5.1988 tehdyssä palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

PALKKASOPIMUS

1 § Tällä sopimuksella allekirjoittaneet liitot yhtyvät Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä toukokuun 9. päivänä 1988 allekirjoitettuun runkosopimukseen ja saattavat sen voimaan allekirjoittaneen työnantajaliiton osalta.

2 § RYHMITTELY

Teknisten toimihenkilöiden tehtävät ryhmitellään tämän sopimuksen liitteenä olevan ryhmittelyn mukaisesti (liite 1).

Jollei ryhmittelystä ole työpaikalla päästy yksimielisyyteen, on asia ratkaisun löytämiseksi siirrettävä liittojen kesken neuvoteltavaksi.

3 § PALKKAUSJÄRJESTELMÄ

3.1 Teknisen toimihenkilön palkka määräytyy hänen palkkaryhmänsä toimen asettaman vastuun ja vaatimusten sekä hänen koulutuksensa, pätevyytensä, kykynsä, kokemuksensa, työsuoritustensa ja muiden henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella.

3.2 Teknisten toimihenkilöiden palkat tarkistetaan yleiskorotusten suorittamisen yhteydessä kokemus- ja koulutustekijöiden mukaan määräytyvien ohjelukujen avulla siten kuin 3.6 kohdassa on määritelty. Teknisen toimihenkilön tulee ohjelukuvertailua varten ilmoittaa kokemus- ja kou

lutustekijätiedot sekä niissä tapahtuvat muutokset.

3.5 Paikkakuntakalleusluokittelun suhteen noudatetaan valtioneuvoston 10.12.1987 vahvistamaa luokitusta. (VNp 969/87).

3.6 Jos teknisen toimihenkilön 5 §:n mukaisella yleiskorotuksella korotettu palkka on asianomaisen kokemus- ja koulutusryhmän ohjelukua alhaisempi, korotetaan palkkaa 28, huhtikuuta 1988 tai lähinnä alkavan palkanmaksukauden alussa toteutettavan yleiskorotuksen yhteydessä puolella yleiskorotuksella korotetun palkan ja ohjeluvun välisestä erotuksesta.

Samoin menetellään vuonna 1989 toteuttavaksi sovittavan yleiskorotuksen yhteydessä.

3.7 Kevään 1988 yleiskorotuksen voimaantuloajankohdasta lukien sovellettavat ohjeluvut perustuvat elokuussa 1987 kerättyyn toimihenkilötilastoon siten kuin siitä on STK:n ja STTK:n välillä erikseen sovittu.

Vuonna 1989 sovittavan yleiskorotuksen voimaantuloajankohdasta lukien sovellettavat ohjeluvut perustuvat elokuussa 1988 kerättävään toimihenkilötilastoon siten kuin siitä on STK:n ja STTK:n välillä erikseen sovittu.

Palkkaussopimuksessa tarkoitetussa keskusliittojen välisessä runkosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

35 §

Sopimuksen sitovuus a) allekirjoittaneita keskusliittoja, b) niitä keskusliittojen jäsenliittoja, jotka ovat keskenään kirjallisesti sopineet tähän sopimukseen yhtymisestä kysymyksessä olevan työnantajaliiton osalta ja tehneet tähän sopimukseen liittyvän palkkasopimuksen sekä c) niitä työnantajia, teknisiä toimihenkilöitä ja näiden yhdistyksiä, jotka kuuluvat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat kuuluneet edellä tarkoitettuihin jäsenliittoihin.

2 Tähän sopimukseen yhtyminen on voimassa siitä lähtien ja yhtä kauan kuin kysymyksessä olevien liittojen välillä solmittu palkkasopimuskin. 3 Sen jälkeen, kun sopimus on tullut liittoja sitovaksi, ovat kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat mainittuihin sopimuksiin kokonaisuudessaan tai johonkin yksityiseen määräykseen, kielletyt. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja toimihenkilöt, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko sopimusten määräyksiä.

Keskusliittojen välillä on sovittu toimihenkilöiden palkkausjärjestelmästä ja palkkasopimuksen soveltamisohjeista muun muassa seuraavaa:

TEKNISTEN TOIMIHENKILÖIDEN PALKKAUSJÄRJESTELMÄ JA PALKKASOPIMUKSEN SOVELTAMISOHJEET

Palkkasopimus, yleistä

1.1

Runkosopimus ja palkkasopimus

Teknisten toimihenkilöiden yleiset työehdot määritellään runkosopimuksessa, josta neuvotellaan ja sovitaan keskusliittojen STK:n ja STTK:n välillä soimuskaudeksi kerrallaan. Runkosopimuksen voimaantulon edellytyksenä on alakohtaisten palkkasopimusten solmiminen. Palkkasopimusrunko sovitaan keskusjärjestöjen kesken ja on kaikissa sopimuksissa sama. Lisäksi palkkasopimuksiin on otettu eräitä ao. teollisuusalalle ominaisia erityismääräyksiä.

Soveltamisala

Palkkasopimuksen solmimisella ao. työnantajaliitto ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestön Keskusliiton jäsenliitto yhtyvät runkosopimukseen. Tämän jälkeen työnantajaliittoon kuuluva yritys on sidottu runkosopimukseen ja velvollinen soveltamaan sitä. Palkkasopimusta sovelletaan kaikkiin runkosopimuksen tarkoittamiin teknisiin toimihenkilöihin.

1.4

Yrityksen palkkapolitiikka

Yrityskohtaisen palkkapolitiikan tavoitteena on oikeudenmukainen palkkaus jokaisen henkilön ja henkilöstöryhmän osalta. Palkkauksen tulee myös tukea toimintatavoitteiden saavuttamista ja toiminnan jatkuvuutta ja henkilöstön työmotivaation säilymistä ja kehittämistä.

KANNE

Kanteen perustelut

Työtaistelut kohdistuivat työehtosopimuksen palkkausta ja neuvottelujärjestystä koskeviin määräyksiin, kun niiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työehtosopimuksen vastaisiin ratkaisuihin palkkausasioissa.

Teknisten Liitto TL:lle oli ilmoitettu puhelimitse työtaisteluista heti niiden alettua ja vaadittu liitolta toimenpiteitä työtaisteluiden lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä.

Hallin Tekniset r.y. ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaisteluihin ryhtymistä. Päinvastoin yhdistyksen edustajat olivat esittämällä työnantajalle työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia, työtaisteluihin osallistumalla ja toiminnallaan muutoinkin osoittaneet tukevansa työtaisteluja.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Teknisten Liitto TL:n ja Hallin Tekniset r.y:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Teknisten Liitto TL, jonka esittämään jutussa kuultu Hallin Tekniset r.y. on osaltaan yhtynyt, on lausunut, että ensimmäinen työnseisaus oli alkanut perjantaina 9.6.1989 ja päättynyt seuranneena keskiviikkoaamuna kestäen vajaat kaksi ja puoli päivää. Työtaisteluun oli osallistunut noin 150 teknistä toimihenkilöä. Tiistaina 20.6.1989 toimeenpantu 30 teknisen toimihenkilön työnseisaus oli kestänyt puoli työpäivää.

Työstä poistumisten syyt liittyivät teknisten toimihenkilöiden palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamista koskevaan neuvotteluun, jota oli käyty paikallisten osapuolten välillä. Kanteessa esitetty väite työstä poistumisten ja palkkaneuvottelujen välisestä yhteydestä piti paikkansa.

Teknisten Liitto TL ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa. Heti kun liiton edustajat olivat saaneet tiedon työnseisauksesta, oli ammattiosaston jäseniä kehotettu palaamaan työhön. Kehotuksen olivat antaneet useammat liiton toimitsijat. Liiton edustajat eivät olleet osallistuneet ennen työnseisausta tapahtuneisiin neuvotteluihin ja selvityksiin. Liitolla ei näin ollen ollut ollut mahdollisuutta etukäteen vaikuttaa tilanteen selvittämiseen. Lakon alettua ei sen lopettaminen välittömästi ollut ollut mahdollista. Jälkimmäisessä työnseisaustilanteessa liiton toimenpiteet olivat olleet nopeita ja tehokkaita.

Hallin Tekniset r.y. ei ollut tehnyt päätöksiä työnseisauksen toimenpanemisesta. Toimihenkilöitä edustanut yhdysmies ei ollut osallistunut työnseisaukseen vaan hän oli kaikissa vaiheissa pyrkinyt rauhoittamaan työpaikalla olevia yhdistyksen jäseniä. Ensimmäisessä tapauksessa jäsenet eivät kuitenkaan olleet kiinnittäneet huomiota yhdysmiehen antamiin selityksiin vaan poistuneet työpaikalta. Jälkimmäisessä tapauksessa työnseisaukseen oli osallistunut vain vähäinen osa yhdistyksen jäseniä ja seisaus oli kestänyt lyhyen ajan.

Teknisten yhdysmiehen yhtiön henkilöstöpäällikön kanssa käydyissä neuvotteluissa esittämät palkkojen korotusvaatimukset eivät olleet työehtosopimuksen vastaisia. Päinvastoin teknisten toimihenkilöiden palkkausjärjestelmän toteuttaminen edellytti neuvotteluja, joissa toimihenkilöiden ansioiden kehittymistä suhteessa muihin henkilöstöryhmiin verrattiin. Sanottu periaate oli nimenomaan todettu työehtosopimukseen sisältyvässä teknisten toimihenkilöiden palkkausjärjestelmässä.

Työntekijäpuoli oli saanut noin 10 prosentin määräisen korotuksen palkkoihin vuonna 1989. Tämä oli nostanut kohta teknisten toimihenkilöiden kentässä voimakkaan keskustelun omasta asemastaan. Yhdysmies oli aloittanut neuvottelun uudelleen 1.6.1989. Neuvottelussa 9.6.1989 yhdysmies oli todennut, että teknisten toimihenkilöiden kuukausipalkkoja olisi tarkistettava 700 markalla, jotta jälkeenjääneisyys teknisten valtakunnalliseen tasoon korjaantuisi. Tällöin tulisi otetuksi huomioon ilmailualan asettamat erityiset laatu- ja vastuuvaatimukset.

Neuvottelussa työnantaja ei ollut halunnut kiistää teknisten palkkauksen jälkeenjääneisyyttä, mutta oli tarjonnut ainoastaan 100 - 200 markan kuukausikorotusta. Sitä yhdysmies ei ollut voinut välittömästi hyväksyä.

Kun yhdysmies 9.6.1989 oli iltapäivällä tiedottanut jäsenistölle, ettei neuvottelutulosta ollut saavutettu, oli suuri osa yhdistyksen jäsenistä poistunut työpaikalta palatakseen vasta seuranneena keskiviikkona.

Yhdysmies oli 14.6.1989 neuvotellut jälleen henkilöstöpäällikön kanssa. Tällöin yhdysmies oli tehnyt ensimmäisen kerran esityksen siitä kuinka teknisten palkkoja tulisi tarkistaa ongelman poistamiseksi. Henkilöstöpäällikkö ei ollut tullut yhtään vastaan aikaisemmasta tarjouksestaan. Seuraava neuvottelu oli sovittu järjestettäväksi 20.6.1989 kello 8. Sovittua seuraavaa neuvottelua oli kuitenkin jouduttu siirtämään ja jäsenistö oli tulkinnut neuvottelun siirron työnantajan viivytystaktiikaksi. Tästä syystä osa teknisiä oli poistunut työpaikalta kello 12 palaten työhön normaalisti seuraavana aamuna. Seuraava neuvottelu oli käyty 21.6.1989 saavuttamatta yksimielisyyttä. Sopimus oli tehty 26.6.1989.

Tiedottaessaan jäsenilleen neuvottelutilanteesta yhdysmies oli joka kerran ilmoittanut kielteisen kantansa työtaisteluihin ja vaatinut teknisiä toimihenkilöitä pysymään työpaikallaan. Liiton työehtosopimusasiain asiamies oli ollut 12.6.1989 yhteydessä yhdysmieheen ja kehottanut ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin työnseisauksen lopettamiseksi. Yhdysmies oli soittanut 12.6. - 13.6.1989 työpaikalta lukuisia puheluja teknisten saamiseksi takaisin työhön. Yhdysmies oli saanut tiedon 20.6.1989 tapahtuneesta työpaikalta poistumisesta vasta myöhään illalla saavuttuaan kotiinsa. Liiton työehtosopimusasiain asiamies oli 21.6.1989 ottanut yhteyttä yhdysmieheen ja kehottanut lopettamaan kaikki mahdolliset työtaistelutoimenpiteet.

Tilanteen tulehtuminen työseisauksen asteelle oli ollut ymmärrettävää. Vaikka palkkauksen jälkeenjääneisyys suhteessa teknisten yleiseen ansiokehitykseen ja yrityksen muiden henkilöstöryhmien palkkauskehitykseen oli ollut ilmeinen, ei työnantaja ollut osoittanut asian vaatimaa aktiivisuutta palkkasopimuksen periaatteiden vastaisen tilanteen korjaamiseksi. Työnantaja oli omalla toiminnallaan vaikuttanut työnseisauksen syntyyn. Toisaalta työnantajalle ei ollut aiheutunut merkittäviä vahinkoja teknisten poissaolosta. Tekniset toimihenkilöt olivat yhtiössä pieni henkilöstöryhmä. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 175 henkilöä.

Teknisten Liitto TL oli ryhtynyt kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin työnseisauksen lopettamiseksi. Tilanteen kärjistyminen ja sen taustasyyt eivät olleet olleet liiton edustajien tiedossa etukäteen. Näin ollen ei ollut ollut helppoa välittömästi asiaan vaikuttaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut sitä vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä ja myös ammattiosaston jättämistä hyvityssakkoon tuomitsematta.

METALLITEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että tekniset toimihenkilöt olivat ryhtyneet lakkoihin tukeakseen yhdysmiehen esittämää palkkojen yleiskorotusvaatimusta. Vaatimus oli selkeästi työehtosopimuksen vastainen toisaalta siksi, ettei kenenkään teknisen toimihenkilön palkan voitu osoittaa olevan työehtosopimuksen mukaisiin ohjelukuihin vertailtuna väärin määritelty ja siksi, että työnantaja oli muutoin toimihenkilöiden henkilökohtaiseen pätevyyteen ja työsuoritukseen perustuvilla henkilökohtaisilla palkanosilla toteuttanut kannustavaa palkkapolitiikkaa työehtosopimukseen kirjattujen periaatteiden mukaisesti.

Työnantajalle ei neuvotteluissa ollut esitetty teknisten taholta mitään sellaisia perusteluja, jotka olisivat osoittaneet teknisten palkkauksen työehtosopimuksen vastaiseksi. Teknisten toimihenkilöiden palkkauksen väitettyä jälkeenjääneisyyttä ei ollut voitu todistaa tilastoilla. Kaikesta huolimatta työnantaja oli tullut teknisten vaatimuksia vastaan omalla tarjouksellaan tilanteen rauhoittamiseksi.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen työtuomioistuimen päätöksen antamisesta lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Valmet Oy:n Lentokonetehtaalla on keväällä 1989 käyty henkilöstöpäällikön ja Hallin Tekniset r.y:n yhdysmiehen kesken neuvotteluja tehtaan teknisten toimihenkilöiden palkkatilanteen johdosta. Teknisten yhdysmies on 9.6.1989 tehnyt esityksen teknisten toimihenkilöiden kuukausipalkkojen korottamisesta 700 markalla kuukaudessa perustellen esitystä ensi sijassa teknisten toimihenkilöiden palkkauksen jälkeenjääneisyydellä valtakunnallisesta palkkaustasosta. Työnantajan kieltäydyttyä suostumasta esitetyn suuruiseen korotusvaatimukseen on tehtaan noin 150 teknistä toimihenkilöä aloittanut samana perjantaina kello 14 pidetyn työmaakokouksen jälkeen lakon tyytymättömänä neuvottelutilanteeseen. He ovat palanneet työhön seuranneena keskiviikkoaamuna. Työtaisteluun on ottanut osaa myös ammattiosaston puheenjohtaja.

Neuvotteluja on sovittu jatkettavaksi seuraavana tiistaina 20.6.1989. Kun tätä neuvottelua on siirretty työnantajan neuvotteluedustajan sekä teknisten yhdysmiehen jouduttua osallistumaan muuhun tilaisuuteen, on 30 teknistä toimihenkilöä ollut lakossa saman päivän iltapäivän katsoen työnantajan viivytystarkoituksessa lykänneen neuvottelua.

Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Hallin Tekniset r.y. vastaa työrauhavelvollisuuden rikkomisena puheenjohtajansa osallistumisesta työtaisteluun.

Teknisten Liitto TL:ään on tieto perjantaina, 9.6.1989 kello 14 pidetyn työmaakokouksen jälkeen alkaneesta lakosta tullut lakon alettua puhelimitse. Liiton asiamies on maanantaina 12.6.1989 lakon jatkuessa ryhtynyt yhteydenotoin työpaikalle toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Työtaistelu on jäänyt lyhyeksi teknisten toimihenkilöiden aloittaessa työt seuranneena keskiviikkoaamuna.

Toisesta, tiistai-iltapäivän 20.6.1989 kestäneestä lakkojaksosta Teknisten Liitto TL:ään ei ole tullut tietoa etukäteen. Teknisten Liitto TL on tiedon lakon uusiutumisesta saatuaan ollut yhteydessä yhdysmieheen vaatimuksin työtaistelutoimenpiteiden lopettamisesta.

Teknisten Liitto TL:n edellä kerrotun toiminnan huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että liitto vallinneessa tilanteessa olisi laiminlyönyt ryhtyä sille kuuluviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi.

Tuomiolauselma

Hallin Tekniset r.y. tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 11 000 markkaa.

Lisäksi Hallin Tekniset r.y. velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Teknisten Liitto TL:ää vastaan esitetyt vaatimukset hylätään.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Porttila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Porttila, jonka lausuntoon jäsen Sulkunen yhtyi, vahvisti ammattiosaston maksettavan hyvityssakon määräksi 9 000 markkaa.