Labor court dismisses claim that foreign site head union rep lacks status or minimum wage rights due to local rep existence.

Kun Neuvostoliitossa sijaitsevaan rakennustyökohteeseen oli jo valittu aluekohtainen pääluottamusmies, ei yhdelle työkohteen työmaista valitulla luottamusmiehellä ollut rakennusalan luottamusmiessopimuksessa tai Neuvostoliiton työkohteita koskevassa työehtosopimuksessa tarkoitettua pääluottamusmiehen asemaa eikä siten myöskään oikeutta luottamusmiessopimuksessa sovittuun pääluottamusmiehelle maksettavaan vähimmäispalkkaan.

Työehtosopimuksen tieten rikkomiseen ja valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin perustuneet hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Haka Oy Rakennusliike Insinöörirakentajat Oy Insinöörityö Oy Lemminkäinen Oy Oulun Rakennus Oy Oy Alfred A. Palmberg Ab YIT-Yhtymä Oy S.A. Tervo Oy Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy Kuultavat Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y. Suomen Rakennusteollisuusliito Lahti-Kymen Piiri r.y. Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri r.y. Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen muiden ohella Suomen Rakennusteollisuusliiton ja toiselta puolen Rakennustyöläisten Liiton välillä 29.6.1984 tehdyssä Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennustyökohteissa noudatettavia työehtoja koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

SOPIMUKSEN SOVELTAMISALA

Neuvostoliitossa sijaitsevien suomalaisten yrittäjien urakoimissa rakennustyökohteissa työskentelevien suomalaisten työntekijöiden työsuhteissa noudatetaan Suomen työoikeutta ja työntekijäin sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä.

Näiden työkohteiden rakennustöissä noudatetaan kulloinkin voimassaolevaa rakennus-, lattianpäällystys-, asfaltti-, putkijohto- ja putkieristys-, maalaus- sekä maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta, mikäli tässä sopimuksessa jäljempänä ei ole mainituista sopimuksista poikkeavia määräyksiä.

PÄÄLUOTTAMUSMIES JA TYÖSUOJELUVALTUUTETTU

Pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu valitaan talonrakennusalan työehtosopimuksen mukaisesti.

ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU

Työkohteen työsuhteissa mahdollisesti syntyvät erimielisyydet ratkaistaan neuvotteluteitse. Sellaiset erimielisyydet, joista ei päästä sovintoon, ratkaistaan Helsingin raastuvanoikeudessa tai ao. alan erikoistuomioistuimessa.

Suomen Rakennusteollisuusliiton, Finn-Stroi Oy:n ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 27.11.1984 tehdyssä Kostamuksen ja Svetogorskin sekä Viipurin tehdasprojektin pääluottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen työstä vapautusta koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 Sovittiin Kostamus-projektin työehtoja koskevan sopimuksen 16 ja Svetogorskin tehdasprojektin 15 ja Neuvostoliiton runkosopimuksen 14 pykälän nojalla, että

- Viipurin tehdasprojektin rakennusalan työntekijöiden määrän kohotessa yli 1 300 valitaan toinen päätoiminen luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu.

- Kostamuksen, Svetogorskin ja Viipurin tehdasprojektin pääluottamusmies on muusta työstä täysin vapautettu milloin rakennusalan työntekijöiden määrä ylittää 250 ja työsuojeluvaltuutettu on täysin muusta työstä vapautettu milloin rakennusalan työntekijöiden määrä ylittää 350. Edellä sanotusta poiketen Viipurin tehdasprojektin pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun vapautus muusta työstä alkaa kuitenkin 1.1.1985.

- Viipurin tehdasprojektin pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle turvataan asianmukaiset toimistotilat, jossa on puhelin, toimistovälineet sekä kopiokoneen käyttöoikeus ja heidän palkkauksessaan noudatetaan samoja perusteita kuin Kostamuksen ja Svetogorskin sopimuksissa on luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille sovittu.

Muiden ohella asianosaisliittojen välillä 30.5.1986 allekirjoitetun rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 §

1. Luottamusmiehellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa rakennustyökohteen pääurakoitsijan työssä olevien työntekijöiden valitsemaa pääluottamusmiestä ja tämän sopimuksen 3 §:n 4 kappaleessa sanotun ammattiryhmän valitsemaa luottamusmiestä. Rakennustyökohteella tarkoitetaan tässä saman työnantajan sekä erillistä rakennustyömaata että ns. aluerakennustyömaata.

3 §

1. Rakennustyökohteen pääurakoitsijan työssä olevat työntekijät valitsevat keskuudestaan pääluottamusmiehen. Niinikään valitsee tämän pykälän 4. kappaleessa sanottu ammattiryhmä keskuudestaan luottamusmiehen.

4. Rakennustyökohteessa työskentelevälle ammattiryhmälle voidaan huomioonottaen rakennustyökohteen laajuus ja olosuhteet valita luottamusmies.

4 §

Milloin rakentaminen tapahtuu ns. aluerakentamisena, on pääurakoitsijoiden, olipa niitä yksi tai useampia, työssä olevilla työntekijöillä oikeus valita keskuudestaan aluekohtainen pääluottamusmies.

Aluekohtainen pääluottamusmies toimii kaikkien alueella sijaitsevien rakennustyömaiden pääluottamusmiehenä. Tällöin ei alueen mahdollisella muulla luottamusmiehellä ole pääluottamusmiehen asemaa.

Aluekohtaiseen pääluottamusmieheen noudatetaan samoja säännöksiä kuin työmaan pääluottamusmieheen.

Aluekohtaisen pääluottamusmiehen palkasta, joka johtuu luottamusmiestoiminnasta, vastaavat tällä alueella rakentavat rakennusliikkeet.

Milloin alueen pääurakoitsijan työssä on ainakin 800 työntekijää, aluekohtainen pääluottamusmies on muusta työstä vapaa. Muuten noudatetaan tämän sopimuksen 6 §:ssä sanottuja säännöksiä vapautuksesta muusta työstä myös aluekohtaiseen pääluottamusmieheen.

5 §

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

Pääluottamusmiehenä toimivalle työntekijälle maksetaan kuitenkin aina vähintään perustuntipalkka täysine ammattitaitolisineen. Mikäli rakennustyökohteen pääurakoitsijan työssä olevien työntekijöiden lukumäärä ylittää 10 työntekijää maksetaan pääluottamusmiehelle vähintään perustuntipalkka, täysi ammattitaitolisä sekä perustuntipalkasta laskettava 30 %:n lisä.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Rakennusteollisuusliittoa, Haka Oy:tä, Rakennusliike Insinöörirakentajat Oy:tä, Insinöörityö Oy:tä, Lemminkäinen Oy:tä, Oulun Rakennus Oy:tä, Oy Alfred A. Palmberg Ab:tä, YIT-Yhtymä Oy:tä, S.A. Tervo Oy:tä ja Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että rakennusmies Taneli Heikkinen oli 4.2.1987 valittu työmaakohtaiseksi pääluottamusmieheksi Viipurin lähellä sijaitsevalle Sovetskin paperitehtaan jalostuslaitoksen rakennustyömaalle.

Sovetskin rakennusprojektiin oli tuolloin ollut valittuna myös projektikohtainen pääluottamusmies. Projektikohtaisen luottamusmiehen asema ja palkka määräytyivät Suomen Rakennusteollisuusliiton, Finn-Stroi Oy:n ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 27.11.1984 tehdyn pöytäkirjan mukaan. Projektikohtaiselle pääluottamusmiehelle palkan oli maksanut Finn-Stroi Oy edellä tarkoitetun sopimuksen mukaan. Edellä mainitut rakennusyhtiöt, jotka olivat Rakennusryhmä Viiran vastuullisia osakkaita, olivat luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 momenttiin vedoten kieltäytyneet maksamasta Heikkiselle luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaista vähimmäispalkkaa. Heikkisen palkka oli jäänyt siten luottamusmiessopimuksen edellyttämää tasoa alemmaksi.

Sovetskin tehdasprojektityömaalle oli valittu pääluottamusmies asianosaisliittojen ja Finn-Stroi Oy:n välillä 27.11.1984 tehdyn pöytäkirjan nojalla. Tämän vuoksi ei tällaista projekktikohtaista luottamusmiestä voitu rinnastaa luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaiseen alueelliseen luottamusmieheen, eikä projektikohtaisen luottamusmiehen valinta vähentänyt työmaakohtaisen pääluottamusmiehen etuja. Näin ollen luottamusmiessopimuksen määräyksiä tuli kaikilta osin noudattaa työmaakohtaisiin luottamusmiehiin. Koska Rakennuryhmä Viiran vastuulliset jäsenet eivät olleet maksaneet työmaakohtaiselle pääluottamusmiehelle palkkaa luottamusmiessopimuksen mukaisesti, olivat Rakennusryhmä Viiran vastuulliset jäsenet rikkoneet luottamusmiessopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu liittojen välillä 5.5.1987, jolloin Rakennustyöläisten Liitto oli ilmoittanut kantanaan, että projektikohtaisen luottamusmiehen valinta ei vähentänyt työmaakohtaisen pääluottamusmiehen etuja. Rakennustyöläisten Liitto oli edellyttänyt Suomen Rakennusteollisuusliiton ryhtyvän välittömästi toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen menettelyn korjaamiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Vastaajien ilmoitettua, että S.A. Tervo Oy, Rakennusliike Insinöörirakentajat Oy ja Insinöörityö Oy eivät olleet olleet Rakennusryhmä Viiran vastuullisia osakkaita kanteessa tarkoitettuna aikana, on Rakennustyöläisten Liitto asian pääkäsittelyssä ilmoittanut luopuvansa kanteesta siltä osin, kuin siinä oli esitetty vaatimuksia edellä mainittuja yhtiöitä vastaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennustyökohteissa noudatettavia työehtoja koskevan sopimuksen 14 §:n mukaan pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu valittiin talonrakennusalan työehtosopimuksen mukaisesti. Suomen Rakennusteollisuusliiton, Finn-Stroi Oy:n ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 27.11.1984 tehdyssä pöytäkirjassa oli Viipurin tehdasprojektin osalta sovittu vain päätoimisten luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen luottamusmiessopimuksesta poikkeavasta työstä vapautuksesta ja palkkauksesta.

Kun rakentaminen tapahtui niin sanottuna aluerakentamisena, työntekijöillä oli luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaan oikeus valita keskuudestaan aluekohtainen pääluottamusmies. Luottamusmiessopimuksen mukaan aluekohtainen pääluottamusmies toimi kaikkien alueella sijaitsevien rakennustyömaiden pääluottamusmiehenä, eikä alueen mahdollisilla muilla luottamusmiehillä ollut pääluottamusmiehen asemaa.

Sovetskin tehdasprojektityömaalla, jolla tarkoitettiin Viipurin tehdasprojektia, oli kysymys niin sanotusta aluerakentamisesta. Sovetskin tehdasprojektityömaalla työntekijät olivat valinneet aluekohtaisen pääluottamusmiehen. Siksi mahdollisilla muilla luottamusmiehillä ei ollut ollut luottamusmiehen asemaa eikä etuja. Työmaakohtaisilla luottamusmiehillä ei Sovetskissa työkohteen keston aikana ollut ollut luottamusmiessopimuksessa pääluottamusmiehelle taattuja oikeuksia. Heillä ei ollut ollut säännöllisesti toistuvaa luottamusmiesvapautusta. Myös heidän työsuhteitaan oli päätetty taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä, vaikka työmaa ei ollut päättynyt.

Liittojen sekä Finn-Stroi Oy:n välillä 27.11.1984 tehdyssä pöytäkirjassa, joka koski pääluottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen työstä vapautusta, oli Viipurin tehdasprojektin lisäksi sovittu myös Kostamuksen ja Svetogorskin tehdasprojekteista. Näissä kohteissa oli aina kerrallaan toiminut yksi aluekohtainen pääluottamusmies, joka oli myös toiminut kaikkien alueella sijaitsevien rakennustyömaiden pääluottamusmiehenä. Alueiden muilla luottamusmiehillä ei ollut ollut pääluottamusmiehen asemaa.

Siihen aikaan kun Heikkinen oli valittu Sovetskin paperitehtaan jalotuslaitoksen rakennustyömaalle pääluottamusmieheksi, oli alueella toiminut Sovetskin tehdasprojektin pääluottamusmieheksi valittu aluekohtainen pääluottamusmies. Koska viimeksi mainittu pääluottamusmies oli ollut kaikkien alueella sijaitsevien rakennustyömaiden pääluottamusmies, ei Heikkisellä ollut ollut luottamusmiessopimuksessa tarkoitettua pääluottamusmiehen asemaa, eikä hänelle siten ollut maksettu pääluottamusmiehelle luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaan kuuluvaa korotusta palkkaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet ensisijaisesti kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta kuultaviksi haastettujen piiriyhdistysten osalta ja toissijaisesti sen hylkäämistä. Vastaajat ovat lisäksi vaatineet kanteen hylkäämistä muutoinkin siltä osin kuin siitä ei ollut luovuttu.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennustyökohteissa noudatettavia työehtoja koskevan sopimuksen erimielisyyksien sovittelua koskeva määräys oli samanlainen kuin talonrakennusalan työehtosopimuksen vastaava määräys. Kummankaan sopimuksen sanamuoto ei edellyttänyt, että neuvottelut tulisi liittotason lisäksi käydä myös piiritasolla. Neuvotteluvelvollisuus oli sopimuksen mukaan täytetty, kun asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä. Käytäntö useissa tapauksissa oli kuitenkin muodostunut sellaiseksi, että erimielisyyksistä oli neuvoteltu myös piiritasolla.

Työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden syntyminen ei ollut riippuvainen neuvottelujärjestyksestä. Työehtosopimuslain 8 §:n mukaan valvontavelvollisia olivat kaikki työehtosopimukseen sidotut yhdistykset, jollaisia olivat myös Suomen Rakennusteollisuusliiton piiriyhdistykset. Piiriyhdistyksille kuuluvan valvontavelvollisuuden perusteella ne olivat velvollisia valvomaan jäsentensä toimia. Valvontavelvollisuus saattoi olla joko aktiivista, jolloin se alkoi jo työehtosopimuksen syntymisestä. Valvontavelvollisuus saattoi olla myös passiivista, jolloin valvontavelvollisuus alkoi vasta työehtosopimusrikkomuksen tultua yhdistyksen tietoon.

Rakennysryhmä Viiran vastuullisten osakkaiden laiminlyönnit olivat tulleet piiriyhdistysten tietoon silloin, kun Rakennusryhmä Viiran edustaja oli ottanut yhteyttä Suomen Rakennusteollisuusliiton Lahti-Kymen Piiriin ja kysynyt piiriyhdistyksen kantaa syntyneeseen erimielisyyteen. Viimeistään liittojen välisissä neuvotteluissa 5.5.1987 oli työehtosopimuksen vastaisen tilan täytynyt tulla muidenkin piiriyhdistysten tietoon.

Koska Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennustyökohteissa noudatettavia työehtoja koskevassa sopimuksessa oli maininta, jonka mukaan työsuhteisiin sovellettiin Suomen työoikeutta, merkitsisi se sitä, että myös työehtosopimuslakia tuli soveltaa. Näin ollen työnantajaliiton piiriyhdistyksillä oli valvontavelvollisuus myös ulkomaan työkohteiden osalta. Rakennusryhmä Viiran vastuulliset osakkaat olivat kuultaviksi haastettujen työnantajaliiton piiriyhdistysten jäseniä, joten piiriyhdistykset olivat velvollisia valvomaan niiden toimenpiteitä.

Kostamuksen ja Svetogorskin sekä Viipurin tehdasprojektin pääluottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen työstä vapautusta koskevan pöytäkirjan mukaan Viipurin tehdasprojektin pääluottamusmies oli muusta työstä täysin vapautettu, milloin rakennusalan työntekijöiden määrä ylitti 250 työntekijää. Samoin oli sovittu siitä, että milloin Viipurin tehdasprojektin rakennusalan työntekijöiden määrä kohosi yli 1 300:n, valittiin toinen päätoiminen luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Viipurin tehdasprojektin pääluottamusmiehen palkkauksessa oli sovittu noudatettavaksi samoja perusteita kuin Kostamuksen ja Svetogorskin sopimuksissa oli luottamusmiesten osalta sovittu.

Kostamus-projektin työehtoja koskevan sopimuksen 16 §:n mukaan Kostamuksen pääluottamusmiehen palkka oli suuruudeltaan Rakennustyöläisten Liiton jaostosihteerin palkka. Jos rakennustyöntekijöiden määrä oli suurempi kuin 1 300 työntekijää, oli valittu toinen projektin pääluottamusmies. Kun rakennustyöntekijöiden vahvuus oli ylittänyt 2 300, oli valittu kolmas päätoiminen pääluottamusmies. Näiden luottamusmiesten palkka oli ollut Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön toimitsijan palkan suuruinen.

Svetogorskin tehdasprojektin työehtoja koskevan sopimuksen 15 §:n mukaan pääluottamusmies oli työsuhteessa Svetogorskin rakennustyökohteen pääurakoitsijaan ja hänen palkkansa oli suuruudeltaan Rakennustyöläisten Liiton jaostosihteerin palkka.

Edellä selotetuista määräyksistä ilmeni, että tehdasprojektin pääluottamusmiehen eli niin sanotun projektikohtaisen pääluottamusmiehen asema, palkkaus ja työstä vapautus oli määräytynyt toisaalta Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennustyökohteissa noudatettavia työehtoja koskevan sopimuksen ja toisaalta erillisen 27.11.1984 tehdyn pöytäkirjan määräysten mukaisesti. Tehdasprojektin pääluottamusmieheltä oli lisäksi edellytetty toimimista ulkomaan työkohteessa.

Rakennusalan luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaan olivat pääurakoitsijoiden työntekijät voineet valita keskuudestaan aluekohtaisen pääluottamusmiehen, mikäli rakentaminen oli tapahtunut niin sanottuna aluerakentamisena. Aluerakentamisen huippukausi Suomessa oli ollut 1960- ja 1970-luvuilla. Aluerakentamista oli harjoitettu erityisesti pääkaupunkiseudulla rakentamalla kokonaisia kaupunginosia ja lähiöitä. Aluerakentamissopimus oli taannut kunnalle sen, että kunnallistekniikka oli saatu kuntoon yhdessä rakentamisen kanssa laajoille alueille. Nykyään aluerakentamista ei enää harjoitettu Suomessa.

Aluerakentaminen oli aikoinaan synnyttänyt suuria rakennustyömaita, joissa oli työskennellyt satoja työntekijöitä. Sen vuoksi rakennusalan luottamusmiessopimuksessa oli sovittu, että mikäli alueen pääurakoitsijan työssä oli ainakin 800 työntekijää, oli aluekohtainen pääluottamusmies vapaa muusta työstä. Muuten työstä vapautukseen noudatettiin luottamusmiessopimuksen 6 §:n määräyksiä. Aluekohtaisen pääluottamusmiehen luottamusmiespalkasta vastasivat alueella rakentavat rakennusliikkeet ja hänen palkkansa määräytyi luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaisesti samalla tavoin kuin yleensä pääluottamusmiehen palkka. Jos alueelle oli valittu aluekohtainen pääluottamusmies, menettivät alueen muut luottamusmiehet pääluottamusmiehen aseman.

Mikäli Viipurin tehdasprojektin päätoimiseen projektikohtaiseen luottamusmieheen olisi sovellettava luottamusmiessopimuksen 4 §:ää, niin erillistä 27.11.1984 allekirjoitettua sopimusta ei olisi tarvittu. Ulkomaan kohteisiin oli kuitenkin tehty erillissopimukset ja projektikohtaisen pääluottamusmiehen palkasta ja työstä vapautuksesta oli sovittu liittojen välillä. Luottamusmiessopimuksen 4 § oli tehty Suomea varten. Suomessa ei ollut enää aluerakentamista eikä siten myöskään aluekohtaisia pääluottamusmiehiä. Neuvostoliitossa sijanneiden työmaiden pääluottamusmiehillä oli ollut kaikki luottamusmiessopimuksen mukaiset oikeudet, vaikka alueella oli toiminut erillissopimuksen nojalla valittu projektikohtainen pääluottamusmies.

Projektikohtaisia luottamusmiehiä oli valittu vain ulkomaan työkohteisiin. Projektikohtaisen luottamusmiehen valintaan olivat saaneet osallistua Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:hyn kuuluvien liittojen työntekijät eivätkä vain pääurakoitsijoiden työntekijät kuten aluekohtaisen pääluottamusmiehen valintaan. Projektikohtaisen pääluottamusmiehen toimenkuva oli ollut myös huomattavasti laajempi kuin aluekohtaisen pääluottamusmiehen. Projektikohtainen luottamusmies oli työskennellyt eräänlaisen "sosiaalivirkailijan" tavoin ja hoitanut suureksi osaksi työntekijöiden sosiaalisia kysymyksiä kuten asumiseen, ruokailuun ja vapaa-aikaan liittyviä ongelmia. Projektikohtaisen luottamusmiehen asema, työstä vapautus ja palkkaus olivat myös määräytyneet erillisen sopimuksen perusteella.

Neuvostoliiton työkohteita koskevien sopimusten sanamuoto, niiden tarkoitus ja sopimusten syntytausta sekä myös Kostamuksessa ja Svetogorskissa noudatettu käytäntö viittasivat siihen, että Rakennustyöläisten Liiton asiassa omaksuma kanta oli oikea.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Suomen Rakennusteollisuusliitto sekä vastaajina olevat yhtiöt ovat vielä lausuneet, että Rakennustyöläisten Liiton tiedossa oli ollut, että vakiintuneen käytännön mukaan erimielisyyksistä poikkeuksetta neuvoteltiin myös piiritasolla. Nyt esillä olevassa tapauksessa piiritason neuvotteluja ei ollut käyty. Väitetty työehtosopimusrikkomus ei siten ollut voinut tulla Suomen Rakennusteollisuusliiton piiriyhdistysten tietoon. Myöskään asian esille ottaminen liittojen välisissä neuvotteluissa 5.5.1987 ei merkinnyt sitä, että asia olisi tullut Suomen Rakennusteollisuusliiton piiriyhdistysten tietoon, koska neuvotteluihin olivat osallistuneet vain kummankin liiton keskustoimiston asiamiehet.

Rakennustyöläisten Liiton asiamiehet eivät olleet tehneet kirjallisia eivätkä myöskään suullisia huomautuksia väitetyistä rikkomuksista työnantajaliiton piirien piiriasiamiehille. Asiassa ei ollut siten esitetty minkäänlaista selvitystä siitä, miten väitetty työehtosopimuksen vastainen tila olisi voinut tulla Suomen Rakennusteollisuusliiton piiriyhdistysten tietoon ja mitä piiriyhdistykset olisivat voineet tehdä. Mikäli piiriyhdistysten valvontavelvollisuuden katsottaisiin ulottuvan myös ulkomailla oleviin työkohteisiin, piiriyhdistysten valvontavelvollisuuden edellytyksenä oli ainakin se, että työehtosopimusrikkomus olisi tullut piiriyhdistysten tietoon.

Luottamusmiessopimuksen 4 § koski myös ulkomailla olevia rakennustyökohteita. Suomen Rakennusteollisuusliiton, Finn-Stroi Oy:n ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 27.11.1984 allekirjoitettu erillissopimus koski vain päätoimisten luottamusmiesten luottamusmiessopimuksesta poikkeavaa työstä vapautusta.

Kostamuksen ja Svetogorskin tehdasprojekteissa oli ollut kerrallaan vain yksi aluekohtainen pääluottamusmies, joka oli toiminut kaikkien alueella sijaitsevien rakennustyömaiden pääluottamusmiehenä. Alueiden muilla luottamusmiehillä ei ollut ollut pääluottamusmiehen asemaa, työstä vapautusta eikä muitakaan oikeuksia. Lisäksi heidän työsuhteensa olivat päättyneet kuten muidenkin työntekijöiden. Tätä tosiasiaa Rakennustyöläisten Liitto ei ollut kummankaan projektin pitkänä rakennusaikana asettanut kyseenalaiseksi.

Nimikkeellä projektikohtainen luottamusmies ei ollut koskaan valittu ketään luottamusmiestä edes ulkomaan työkohteisiin. Mikään liittojen välillä tehty sopimus ei myöskään tuntenut tällaista luottamusmiestä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVIEN LAUSUNTO

Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri, Suomen Rakennusteollisuusliiton Lahti-Kymen Piiri, Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piiri ovat osaltaan yhtyneet Suomen Rakennusteollisuusliiton ja muiden vastaajien vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vastineessa on esitetty, että kuultavina olevat piiriyhdistykset eivät olisi velvollisia valvomaan Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennustyökohteissa noudatettavia työehtoja koskevan sopimuksen noudattamista kanteessa tarkoitetussa tilanteessa. Sen seikan ratkaiseminen, onko piiriyhdistyksillä tuollainen valvontavelvollisuus ja voidaanko ne tuomita työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyyn seuraamukseen valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä vai ei, on kannetta koskeva asiakysymys. Kanne on sen vuoksi piiriyhdistyksiin kohdistettujen vaatimusten kohdalta asiallisesti tutkittava ja sen perusteella sitten joko hyväksyttävä tai hylättävä.

Vastineessa on myös väitetty, että kannetta piiriyhdistyksiä vastaan ajettuna ei voitaisi ottaa tutkittavaksi sen vuoksi, etteivät piiriyhdistykset ole käyneet neuvotteluja erimielisyyden ratkaisemiseksi. Kun tuollaista neuvotteluvelvollisuutta ei ole rakennusalan työehtosopimuksessa eikä liioin Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennustyökohteissa noudatettavia työehtoja koskevassa sopimuksessa sovittu kanteen vireille panemisen edellytykseksi, neuvottelujen pitämättä jättäminen ei estä vaatimusten tutkimista.

Asianosaisliittojen ja eräiden muiden osapuolten välillä on tehty vuonna 1982 Kostamus-projektin ja vuonna 1984 Svetogorskin tehdasprojektin työehtoja koskeva sopimus. Kostamus-projektia koskevan sopimuksen mukaan työntekijät valitsevat keskuudestaan rakennuskohteen pääluottamusmiehen, joka on muusta työstä vapaa. Sopimuksessa on sovittu siitä, että työntekijämäärän ylittäessä sovitut rajat valitaan rakennuskohteeseen toinen ja kolmaskin päätoiminen luottamusmies. Sopimuksen mukaan Kostamuksen työkohteen pääluottamusmies on luottamusmiestehtävissä muiden luottamusmiesten esimies. Svetogorskia koskevan sopimuksen mukaan rakennuskohteessa on pääluottamusmies, jonka valitsevat rakennustyökohteen työntekijät. Pääluottamusmies on työsuhteessa Svetogorskin rakennustyökohteen pääurakoitsijaan. - Kostamusta koskevassa sopimuksessa on sovittu pääluottamusmiehen palkan määräytymisestä.

Asianosaisliittojen ja Finn-Stroi Oy:n välillä on 27.11.1984 tehty Kostamuksen ja Svetogorskin sekä Viipurin tehdasprojektin pääluottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen työstä vapauttamista koskeva sopimus. Viipurin työkohteen osalta on sovittu, että Viipurin tehdasprojektin rakennusalan työntekijöiden määrän kohotessa yli 1 300:n valitaan toinen pääluottamusmies. Lisäksi sopimuksessa on määräyksiä muun muassa sen otsikossa mainittujen tehdasprojektien pääluottamusmiesten vapautuksesta työstään ja Viipurin tehdasprojektin pääluottamusmiehen toimistotiloista.

Rakennustyöläisten Liitto on kanteessaan katsonut, että Viipurin lähellä sijaitsevan Sovetskin paperitehtaan jalostuslaitoksen rakennustyömaan työmaakohtaiseksi pääluottamusmieheksi 4.2.1987 valitulla Taneli Heikkisellä on luottamusmiessopimuksen mukainen pääluottamusmiehen asema ja että sen johdosta hänen palkkauksensa olisi tullut määräytyä luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaisesti. Vastaajat ovat vastineessaan lähteneet siitä, että koska Sovetskin tehdasprojektityömaalle on valittu aluekohtainen pääluottamusmies, Heikkisellä luottamusmiessopimuksen 4 §:n perusteella ei ole ollut pääluottamusmiehen asemaa.

Selvittämättä asiassa on jäänyt, onko Neuvostoliitossa sijaitsevia työkohteita koskevia sopimuksia solmittaessa sopimukseen osallisten välillä erikseen ollut esillä kysymys siitä, voiko koko työkohdetta varten valitun pääluottamusmiehen lisäksi eri työkohteisiin valituilla luottamusmiehillä olla pääluottamusmiehen asema vai ei. Myöskään asiassa ei ole tarkemmin selvitetty, mitä sopimuksissa rakennustyökohteella on tarkoitettu.

Työtuomioistuimessa on esitetty todistajia kuulustelemalla selvitystä, jonka mukaan Neuvostoliitossa sijaitsevissa työkohteissa on ollut koko työkohdetta varten valitun pääluottamusmiehen lisäksi myös eri työkohteisiin valittuja luottamusmiehiä, joilla on ollut rakennusalan luottamusmiessopimuksessa pääluottamusmiehille kuuluvat oikeudet. Todistajia kuulusteltaessa on myös annettu vastakkaisia lausumia. Niiden mukaan tällaisilla eri työkohteisiin valituilla luottamusmiehillä ei ole ollut pääluottamusmiehen asemaa, vaan esimerkiksi työstä vapautusta luottamusmiestehtävien hoitamista varten heille on myönnetty tarpeen mukaan tai asiasta paikallisesti tehdyn sopimuksen perusteella. Noudatetusta käytännöstä esitetystä ristiriitaisesta selvityksestä ei työtuomioistuimen mielestä ole mahdollista tehdä päätelmiä sopimuksen oikeasta sisällöstä.

Siitä, että Viipurin työkohteen pääluottamusmiehen palkasta ja sen maksamisesta sekä pääluottamusmiehen työstä vapautuksesta on sovittu toisin kuin luottamusmiessopimuksen 4 §:ssä on sovittu aluekohtaisen pääluottamusmiehen osalta, ei työtuomioistuimen mielestä voida päätellä, että ulkomaiseen työkohteeseen valittu pääluottamusmies olisi toisenlaisessa asemassa kuin kotimaassa valittu aluekohtainen pääluottamusmies.

Ulkomaan työkohteisiin valittujen pääluottamusmiesten tehtäviä ei tehdyissä sopimuksissa ole erikseen määritelty. Ulkomaisten työkohteiden oloista johtuen pääluottamusmiehen työtehtävät saattavat muodostua erilaisiksi kuin aluekohtaisen pääluottamusmiehen tehtävät Suomessa. Ulkomaisen työkohteen pääluottamusmiehen valintaan ovat voineet kotimaassa valitun aluekohtaisen pääluottamusmiehen valinnasta poiketen osallistua muutkin kuin pääurakoitsijoiden palveluksessa olevat rakennusalan työntekijät. Se ei työtuomioistuimen mielestä merkitse sitä, että näin valittua pääluottamusmiestä ei voitaisi pitää luottamusmiessopimuksessa tarkoitettuna aluekohtaiseen pääluottamusmieheen verrattavana pääluottamusmiehenä.

Kun kanteessa mainitut yhtiöt eivät ole menetelleet asiassa työehtosopimuksen vastaisesti, eivät myöskään piiriyhdistykset tai Suomen Rakennusteollisuusliitto ole syyllistyneet asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Kanteen tutkimista vastaan esitetyt väitteet hylätään.

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat vastaajat kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Uski, Nouro, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.