Labor court orders union and union section to pay fines for violating collective agreement strike rules.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ruled that the union section and the union failed to fulfill their obligations under the collective agreement regarding strike actions. The court found that union representatives participated in strikes targeting wage provisions and that the union's supervisory efforts were insufficient to stop the work stoppages. Consequently, both entities were ordered to pay fines and cover the employer's legal costs.
Legislator headnote
AI generatedSection 8, 9 and 10 of the Collective Agreement Act; The union section and the union are liable for fines when their members or representatives engage in strike actions violating the collective agreement and when the union fails to adequately supervise and prevent such breaches.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto, joka vastasti edustajiensa osallistumisesta lakkoihin, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Työntekijäliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.
Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y.
Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y.
Kuultava Säkylän metallityöväen ammattiosasto r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
4 §
Työrauhavelvoite
Työrauha
Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
II TYÖPALKAT
9 §
Palkkaustavat
Suorituspalkka
Suorituspalkka
Mom. 3. Suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteina käytetään tehtävän työn työkohtaista tuntipalkkaa ja suoritusnormia.
Hinnoitteluperuste ja -säännöt
Urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän työskennellessä normaalilla urakkatyövauhdilla hänen palkkansa on 20 % hinnoitteluperustetta eli työn työkohtaista tuntipalkkaa korkeampi.
KANNE
Kanteen perustelut
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksen Lännen Konepaja Oy:n konepajan työntekijät olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen seuraaviin lakkoihin: Konepajan 149 työntekijää oli ollut lakossa 28.10.1988 kello 7 - 16 ja kolme työntekijää kello 14 - 22, 149 työntekijää 31.10.1988 kello 9 - 16 ja kolme työntekijää kello 14 - 22 sekä myös 149 työntekijää 1.11.1988 kello 7 - 16 ja kolme työntekijää kello 14 - 22. Lisäksi samat 149 työntekijää olivat 2.11.1988 pitäneet kokouksen työaikana kello 9 - 9.25. Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies ja osaston luottamusmies sekä ammattiosaston puheenjohtaja ja kuusi muuta ammattiosaston toimikunnan jäsentä olivat osallistuneet työtaistelutoimenpiteisiin.
Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantaja suostumaan siihen, että töiden urakoinnista standardiaikajärjestelmän avulla luovuttaisiin. Standardiaikajärjestelmään siirtymistä urakkatöissä oli valmisteltu työpaikalla yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Vaatimuksen työnantajalle oli esittänyt pääluottamusmies. Työtaistelut olivat kohdistuneet erityisesti työehtosopimuksen palkkausta ja työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.
Ammattiosasto oli omalta osaltaan edesauttanut tilanteen kärjistymistä työpaikalla. Se ei ollut ryhtynyt työnantajan toistuvista kehotuksista huolimatta toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaisteluiden estämiseksi ja lopettamiseksi. Päinvastoin ammattiosaston edustajat olivat vaatimuksia esittämällä, työtaisteluihin osallistumalla ja toiminnallaan muutoinkin asettuneet tukemaan lain ja työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Heti työtaistelutoimenpiteiden alkamisen jälkeen työnantajaliitto oli ollut yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut siltä toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Työtaistelutoimenpiteiden jatkuessa nämä vaatimukset oli uudistettu useaan kertaan. Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet teholtaan täysin riittämättömiä.
Ammattiosasto oli laiminlyönyt työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan sille kuuluvat velvollisuudet salliessaan sitä työpaikalla edustavien työntekijöiden esittää ja tukea voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosasto ei ollut myöskään huolehtinut siitä, että sen työpaikalle nimeämät luottamusmiehet, ammattiosaston toimikunnan jäsenet ja työntekijät olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymisen.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Säkylän metallityöväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Metallityöväen Liitto on lausunut, että kanteessa esitetyt tiedot työnseisausten kestoajoista ja laajuudesta pitivät paikkansa. Marraskuun 2 päivänä 1988 pidetyksi ilmoitetun kokouksen osalta oli kuitenkin todettava, että yhtiön toimitusjohtaja oli kutsunut työntekijät tuona aamuna kokoukseen kello 8.30. Työnantajan edustajat olivat poistuneet kokouksesta kello 9.12. Työntekijöiden aikoessa jatkaa kokousta pääluottamusmies oli kehottanut työntekijöitä palaamaan töihin. Työntekijät olivat noudattaneet pääluottamusmiehen kehoitusta ja kokous oli päättynyt noin kello 9.22.
Työnantaja oli 27.10.1988 kello 15 antanut eräälle työntekijälle urakan, joka oli hinnoiteltu standardiaikajärjestelmän mukaisesti siten, että aikaisemmin noin 16-20 tuntia vaatineeseen työhön oli laskettu kuluvan aikaa noin 8-9 tuntia. Työnantajan ja työntekijöiden välillä oli aikaisemmin käyty neuvotteluja standardiaikajärjestelmään siirtymisestä urakkatyön hinnoittelussa. Työntekijät olivat osallistuneet standardiaikajärjestelmän valmisteluun. Sen sijaan järjestelmän käyttöönotosta ei ollut neuvoteltu saati sitten sovittu työnantajan ja työntekijöiden välillä.
Koska työntekijöiden taholta ei ollut hyväksytty työnantajan yksipuolisesti aikaansaamaa urakkahinnoittelun muutosta, oli asiaa koskevat neuvottelut aloitettu työnantajan kanssa vielä samana päivänä. Työnantaja olisi halunnut selvittää tilannetta havainnointitutkimuksella, kun taas työntekijät olivat kannattaneet aikatutkimuksen toimeenpanemista. Neuvotteluissa ei ollut päästy yhteisymmärrykseen. Tilannetta oli lisäksi kärjistänyt se, että työnantaja oli aloittanut työpaikalla ulkopuolisten tutkijoiden toimesta työntutkimukset, joista ei ollut tiedotettu etukäteen työntekijöille.
Seuraava työpäivä 28.10.1988 oli aloitettu kello 7 työmaakokouksella. Työntekijät olivat todenneet ansioiden laskevan noin 30-50 prosenttia, jos urakkatöissä siirryttäisiin työnantajan esittämään standardiaikajärjestelmään. Koska tällainen työnantajan yksipuolinen toimenpide vaikuttaisi näin merkittävällä tavalla työntekijöiden ansiotasoon, kokouksessa oli tehty päätös poistua työmaalta välittömästi kokouksen jälkeen.
Työntekijät olivat palanneet töihin 31.10.1988. Aamulla kello 9 pidetyssä työmaakokouksessa oli luettu toimitusjohtajan kirje, jossa hän oli esittänyt neuvottelujen aloittamista vasta 8.11.1988. Työntekijät olivat tulkinneet neuvottelujen aloittamisen siirtämisen olevan tahallista asian ratkaisemisen pitkittämistä ja haluttomuutta ryhtyä asian selvittämisen vaatimiin neuvotteluihin. Työntekijät olivat päättäneet poistua työpaikalta vastalauseena työnantajan menettelytapoja kohtaan.
Aamulla 2.11.1988 pidetty kokous oli työnantajan koolle kutsuma. Se, että kokous oli kestänyt 10 minuuttia pitempään kuin oli ollut tarkoitus, oli merkityksetöntä, kun otettiin huomioon kokouksessa käsitellyn aiheen tärkeys ja kokoukseen osallistuneiden työntekijöiden määrä. Joka tapauksessa kokouksen jatkumimen oli estetty pääluottamusmiehen toimesta.
Ammattiosaston toimikunta oli käsitellyt yhtiön tapahtumia kokouksessaan 27.10.1988. Toimikunta oli selkeästi asettunut sille kannalle, että luottamusmiesten ja toimikunnan jäsenten tulisi toimia työrauhan palauttamiseksi mahdollisimman pian ja kehottaa työtovereita työhön. Pääluottamusmies oli kehottanut työntekijöitä useaan otteeseen palaamaan töihin muun muassa 31.10.1988 tuotantojohtajan, ostajan ja yhtiön varatoimitusjohtajan kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen.
Työntekijäliiton palkkasihteeri oli heti, kun hän oli saanut tiedon työnseisauksesta, käskenyt työntekijöitä palaamaan välittömästi töihin.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.
KUULTAVAN LAUSUNTO
Säkylän metallityöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineessa esitettyyn.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Lännen Konepaja Oy:n konepajan työntekijät ovat olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 28.10.1988, 31.10.1988 ja 1.11.1988. Lisäksi 149 työntekijää on 2.11.1988 jäänyt yhtiön toimitusjohtajan aloitteesta pidetyn kokouksen päätyttyä ja yhtiön edustajien poistuttua kokoustiloista kello 9.12 sinne vielä 10 minuutin ajaksi. Työtuomioistuimen mielestä asiassa ei ole näytetty, että kokoustiloihin jääminen olisi käsittänyt työehtosopimuksen määräyksiin kohdistuvan työtaistelutoimenpiteen.
Lakkojen syynä ovat olleet standardiaikajärjestelmään siirtymisestä urakkatöissä johtuneet erimielisyydet. Syyksi työstä poisjäämisiin on myös työntekijäpuolelta ilmoitettu työntutkimusten suorittamistapa. Lakot ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.
Työtaistelutoimenpiteisiin ovat muiden työntekijöiden ohella osallistuneet ammattiosaston puheenjohtaja ja kuusi ammattiosaston toimikunnan jäsentä sekä ammattiosaston työpaikalle asettamat pääluottamusmies ja osaston luottamusmies. Pääluottamusmies on tosin lakkojen yhteydessä vaatinut työntekijöitä palaamaan työhön, mutta kuitenkin ollut itse lakossa. Ammattiosasto vastaa edellä mainittujen edustajiensa osallistumisesta työtaisteluihin.
Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta on työtaistelujen alkamisen jälkeen otettu yhteyttä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja niiden estämiseksi. Metallityöväen Liiton palkkasihteeri on työnseisauksesta tiedon saatuaan vaatinut työntekijöitä palaamaan välittömästi töihin. Muihin toimiin liiton ei ole ilmoitettu ryhtyneen. Liiton toimenpiteet lakon keston ja siihen osaa ottaneiden työntekijöiden lukumäärän huomioon ottaen ovat olleet riittämättömiä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Säkylän Metallityöväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 14 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 10 000 markkaa.
Säkylän Metallityöväen ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Suomalainen, Nouro, Pohja ja Korpela.
Tuomio oli yksimielinen.