Labor court dismisses union appeal, ruling termination during probation was unfair due to external factors.

Koeajaksi tehty työsopimus oli purettu koeaikana sillä perusteella, ettei työntekijä ollut soveltunut tekemäänsä työhön. Työsopimuksen purkamiseen johtaneiden työvaiheiden osittainen epäonnistuminen ei ollut johtunut työntekijästä itsestään tai hänen henkilökohtaisesta suhtautumisestaan työtehtäviin, vaan työtä haitanneista ulkoisista olosuhteista. Työsuhteen päättäminen oli sen vuoksi johtunut työnantajan erehdyksestä johtuneesta virheellisestä arvioinnista työntekijän työsuorituksista. Työsopimus oli katsottu puretuksi epäasiallisella perusteella.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Kuultavat Rakennusliike Sauli Puustelli Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Sauli Tapani Puustelli Suomen Rakennusteollisuusliiton Satakunnan Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 29.3.1988 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 §

Työhön ottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken toukokuun 30 päivänä 1986 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on muun ohessa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 §

Koeaika

1. Osa työsopimuksen voimassaoloajasta voidaan työehtosopimuksin tai työsopimuksin sopia erityiseksi, enintään kolme (3) kuukautta kestäväksi koeajaksi, jonka kuluessa sopimus voidaan molemmin puolin purkaa ilman irtisanomisaikaa ja työsopimuslain irtisanomis- ja purkamisperusteita. Purkaminen ei saa kuitenkaan tapahtua työsopimuslain (320/70) 17 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Mikäli työnantaja järjestää työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhdenjaksoisesti yli kolme (3) kuukautta, voidaan sopia enintään kuuden (6) kuukauden pituisesta koeajasta.

11 §

Irtisanomisen perusteen ilmoittaminen

1. Työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti työsopimuksen irtisanomisen peruste ja työsuhteen lakkaamisaika.

III IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

18 §

Irtisanomismenettely ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

c) työnantaja purkaa työsopimuksen työsopimuslain (125/84) 3 §:ssä tarkoitettuna koeaikana. Tässä kohdassa tarkoitettuun työsopimuksen purkamiseen koeaikana sovelletaan kuitenkin vain tämän sopimuksen 9, 10 ja 11 §:ien ja 19 §:n 2 momentissa sekä 20, 21, 22 ja 23 §:ien määräyksiä.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

28 §

Korvaus muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työsopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen sekä suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden (6) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään kolme (3) vuotta eikä kahdentoista (12) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli kolme (3) vuotta.

3. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitetun vahingon määrästä ei esitetä muuta näyttöä, maksetaan korvauksena kahden (2) viikon palkka.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että rakennustyömies Heimo Tuominen oli työskennellyt Suomen Rakennusteollisuusliiton Satakunnan piirin jäsenyrityksen Rakennusliike Sauli Puustelli Ky:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 10.1.1989 alkaen. Tuomisen työsopimuksessa oli sovittu kolmen kuukauden koeajasta.

Tuomisen työsuhde oli purettu 15.2.1989 vetoamalla koeaikaa koskevaan ehtoon. Työtodistukseen työnantaja oli merkinnyt lisäksi ylimalkaisena perusteena, että Tuominen ei soveltunut työhön yhtiössä.

Yhtiöissä käydyissä neuvotteluissa eikä piiri- tai liittotason neuvotteluissakaan työnantajapuoli ollut voinut esittää mitään Tuomisen laiminlyöntiä tai hänen viakseen luettavaa käyttäytymistä, joka kävisi purkuperusteesta.

Työnhakuilmoituksessa yhtiö ei ollut edellyttänyt työntekijältä rakennusalan kokemusta. Se oli nimenomaan ilmoitettu työvoimatoimistoon.

Ainoa erimielisyys Tuomisen ja yhtiön välillä oli johtunut siitä, että Tuominen oli villoitustyötä tehdessään pyytänyt siitä työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työnantaja ilmeisesti ei ollut halunnut sitä maksaa, koska Tuominen oli siirretty muihin töihin. Erimielisyys oli sattunut vähän ennen Tuomisen työsuhteen päättämistä.

Tuominen oli saanut pyynnöstä irtisanomissuojasopimuksen 20 §:n mukaiset menettelyohjeet 17.2.1989. Samana päivänä hän oli riitauttanut työsuhteen päättämisen.

Piiritason neuvottelun pöytäkirjasta kävi ilmi, että työnantaja Tuomisen työsopimuksen purkaessaan oli vedonnut pelkästään koeaikaan. Liittoneuvottelun pöytäkirjasta puolestaan ilmeni, että työnantajaliiton käsityksen mukaan Tuomisen olisi pitänyt esittää selvitys siitä, että purkaminen olisi johtunut epäasiallisesta perusteesta. Tuominen ei kuitenkaan ollut tiennyt työsuhteen purkamiselle muita perusteita kuin hänen esittämänsä vaatimuksen työehtosopimuksen mukaisesta palkasta. Hän oli hoitanut työnsä hyvin eikä ollut siten ollut työhönsä soveltumaton, kuten työnantaja oli väittänyt.

Edellä kerrotuissa olosuhteissa Tuomisen työsuhteen purkaminen oli ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastainen. Sen vuoksi työnantajan oli irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n nojalla maksettava Tuomiselle korvauksena palkkaetujen menetys ajalta, jonka hän työsuhteen päättymisen jälkeen oli ollut työttömänä. Palkkaetujen menetys 3,5 kuukauden työttömyysajalta oli ollut 25 855,51 markkaa.

Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys eivät olleet huolehtineet siitä, että työnantaja olisi suorittanut korvauksen Tuomiselle. Näin ollen työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys olivat laiminlyöneet työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuutensa, minkä vuoksi ne oli tuomittava hyvityssakkoon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusliike Sauli Puustelli Ky on menetellyt vastoin rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n määräystä päättäessään Tuomisen työsuhteen, ja velvoittamaan yhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Sauli Tapani Puustellin yhteisvastuullisesti suorittamaan Tuomiselle irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n mukaisena korvauksena 25 855,51 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.6.1989 lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Satakunnan Piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunut, että Tuomisen ja yhtiön välillä oli 10.1.1989 solmittu toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Työsopimuksen ehdoksi oli sovittu irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaisesti kolmen kuukauden koeaika. Työsopimuksessa sovitun koeajan kuluessa 15.2.1989 työnantaja oli purkanut Tuomisen työsopimuksen koeajan perusteella.

Tuomisen työsuhteessa oli työsopimuksen osana ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tarkoittama kolmen kuukauden koeaika. Koeajan kuluessa työsopimus voitiin purkaa ilman irtisanomisaikaa ja työsopimuslain irtisanomis- tai purkuperusteita. Korkein oikeus oli tuomiossaan 1979 I 1 katsonut, että työsopimuslain 3 §:n mukainen koeajaksi tehty työsopimus voitiin purkaa sanotun lain 37 ja 43 §:ssä mainituista työsopimuksen lakkaamisperusteesta riippumatta. Myös hallituksen esityksessä (HE n:o 205/1983), jonka pohjalta työsopimuslain 3 §:ää oli 3.2.1984 annetulla lailla muutettu, oli pidetty lähtökohtana edellä mainitussa korkeimman oikeuden tuomiossa ilmenevää käsitystä. Työsopimusta ei kuitenkaan saanut koeaikanakaan purkaa työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti tai muutoin epäasiallisilla perusteilla.

Työsuhteen purkamisen perusteeksi riitti yksinomaan koeaikaa koskeva sopimusehto. Tämä seikka oli lausuttu mainitussa hallituksen esityksessä, jonka mukaan oli siis täysin selvää, että ilmoitetuksi purkamisperusteeksi riitti koeaika.

Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa oli otettu se kanta, että työntekijällä oli näyttövelvollisuus väittämästään purkamisen työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisuudesta tai perusteen muusta epäasiallisuudesta. Edellä mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa oli lausuttu, että työnantaja ei ollut velvollinen näyttämään toteen, ettei työsopimuksen irtisanominen koeaikana ollut tapahtunut epäasiallisilla perusteilla. Todistustaakka oli kantajapuolella ja siten siis sillä työntekijällä, joka väitti työsopimuksen tulleen puretuksi lain vastaisesti. Tämä kanta perustui työsopimuslain 3 §:n muutoksen pohjana olleeseen hallituksen esitykseen. Siksi se oli otettava huomioon työsopimuslain 3 §:n ja myös irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tulkinnassa huomioon.

Esillä olevassa asiassa työntekijäliitto ei ollut pyrkinyt esittämään näyttöä epäasiallisista purkamisen syistä, vaan oli vastoin säännöksiä ja määräyksiä yrittänyt siirtää todistustaakan vastaajapuolelle.

Piiri- ja liittotasoilla käydyille neuvotteluille oli yhteistä se, että työntekijäpuolelta ei missään vaiheessa ollut esitetty minkäänlaista selvitystä väitetystä työsopimuksen purkamisen epäasiallisesta perusteesta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAT

Rakennusliike Sauli Puustelli Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Sauli Tapani Puustelli sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Satakunnan Piiri ovat olleet jutussa kuultavina.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Heikki Tuominen on 10.1.1989 lukien ollut Rakennusliike Sauli Puustelli Ky:n palveluksessa rakennusaputöissä yhtiön Harjavallassa sijaitsevalla rivitalotyömaalla toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Hänen työsopimuksessaan on sovittu kolmen kuukauden koeajasta.

Yhtiö on 15.2.1989 purkanut Tuomisen työsopimuksen vedoten koeaikaa koskevaan työsopimuksen ehtoon ilmoittamatta sen tarkempaa syytä. Tuomiselle annetussa kirjallisessa työtodistuksessa on työsuhteen päättymisen syyksi mainittu koeajalla ilmennyt soveltumattomuus työhön yhtiössä.

Tuominen on 17.2.1989 kirjallisesti ilmoittanut pitävänsä työsopimuksensa päättämistä lainvastaisena. Rakennustyöläisten Liiton aluetoimiston toimitsija on yrittänyt eräässä työmaalla suoritetussa tarkastuksessa saada yhtiön vastuunalaiselta yhtiömieheltä selvitystä niistä tosiseikoista, joiden perusteella Tuomisen työsopimus on purettu, selventävää vastausta saamatta.

Piiri- ja liittotason neuvotteluissa ei työnantajaliiton Satakunnan Piirin eikä liioin liiton edustajien puolelta ole esitetty muuta tarkempaa syytä Tuomisen työsuhteen purkamiselle. Neuvottelut ovat päättyneet lähinnä erimielisyyteen siitä, tarvitseeko työnantajan ilmoittaa työsuhteen purkamiselle muuta syytä kuin koeaikaa koskevan ehdon työsopimuksessa vai ei.

Irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan työehtosopimuksen 2 §:n mukaan työsopimus voidaan molemmin puolin koeajan kuluessa purkaa. Purkaminen ei saa kuitenkaan tapahtua työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla tai muutoin epäasiallisilla perusteilla.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 69/1989 todennut, että kun työsopimusta ei voida rajoituksitta päättää koeaikana, työntekijällä tulisi ainakin hänen väittäessään purkamisen johtuneen tuollaisesta kielletystä syystä olla mahdollisuus saada työnantajalta selvitys siihen johtaneista tosiasioista, jollaisena ei voida pitää purkamisen toimittamista koeajaksi sattuvana ajanjaksona. Tuomion mukaan siinä käsitellyssä asiassa ei ollut selvitetty, että kirjallinen ilmoitus koeaikana tapahtuvasta työsopimuksen purkamisesta, jossa perusteena on viitattu pelkästään koeaikaan, olisi sinänsä sisällöltään lain säännöstä vastaavan irtisanomissuojasopimuksen määräyksen vastainen.

Työtuomioistuimen mielestä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole tuotu esiin sellaisia seikkoja, joiden nojalla työtuomioistuimella olisi aihetta poiketa aikaisemmassa tuomiossa esitetystä.

Asian esivalmistelussa Suomen Rakennusteollisuusliiton puolelta on esitetty, että Tuomisen työsuhteen päättäminen koeaikana on johtunut hänen viakseen jääneistä työtehtävien laiminlyönneistä ja tekemättä jättämisistä ja huolimattomuudesta työssä. Rakennustyöläisten Liitto ei ole puolestaan esittänyt sellaista erityistä seikkaa tai olosuhdetta, joka osoittaisi työnantajan kohdelleen Tuomista työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa säädetyn syrjintäkiellon vastaisesti. Rakennustyöläisten Liitto on asian käsittelyssä ilmoittanut, että Tuomisella ja yhtiön yhtiömiehellä on ollut erimielisyyttä erään työvaiheen palkkauksesta. Tästä erimielisyydestä huolimatta asiassa ei ole työtuomioistuimen mielestä näytetty, että Tuomisen työsuhteen purkaminen olisi tapahtunut edellä mainitussa lainkohdan vastaisesti häntä siinä tarkoitetuin tavoin syrjimällä, joten ratkaistavaksi jää lähinnä kysymys siitä, onko Tuomisen työsopimuksen päättäminen koeaikana suoritettu muulla epäasiallisena pidettävällä perusteella vai ei.

Koeajan tarkoituksena voidaan sanoa olevan varata työnantajalle mahdollisuus saada työntekijän työssäolon avulla selkoa siitä, pystyykö työntekijä suoriutumaan työsopimuksen edellyttämästä työstä tyydyttävällä tavalla. Koeaika antaa myös työntekijälle itselleen tilaisuuden selvittää, osoittautuvatko työ ja työskentelyolosuhteet häntä tyydyttäviksi.

Tuomisen työskentelystä on todistajana kuulusteltu yhtiön palveluksessa oleva työnjohtaja kertonut, että huolimattomuus Tuomisen työssä on ilmennyt muun muassa rakennettavan rivitalon seinien lämmöneristystyössä. Tuomisen tehdessä villoitusta hän on jättänyt osaan seinistä työtapaan kuulumattomia aukkoja, joista villaeristys on puuttunut, ja myös jättänyt täyttämättä villaeristykseen jääneitä pienempiä rakoja. Tuominen on myös jäätyneitä sähkö- ja puhelinkaapeleita kangella irroittaessaan katkonut niitä. Työnjohtaja on kertonut Tuomisen suhtautuneen arvostelevasti työn suorittamista koskeviin määräyksiin.

Todistajana kuulusteltuna on samalla työmaalla työskennellyt kirvesmies kertonut, että Tuomisen suorittaman villoitustyön tekemistä on vaikeuttanut tuulinen sää ja se, että käytössä ei ole ollut tarkoitukseen soveltuvia suojalevyjä. Kirvesmiehen ja myös todistajana kuulustellun samalla työmaalla jonkin aikaa työskennelleen rakennustyöntekijän kertoman mukaan he eivät ole todenneet Tuomisen työnsuorituksissa puutteita, vaan heidän mielestään Tuominen on suoriutunut töistään kunnolla.

Koeajan tarkoituksen toteutumisen takia työnantajalla täytyy olla varsin laaja harkintavalta arvioidessaan työntekijän soveltuvuutta työsopimuksen mukaiseen työhön. Huolimattomuus työssä, joka Tuomisen kohdalla on ollut hänen koeaikana tapahtuneen työsopimuksen purkamisen perusteena, tulee kuitenkin olla asiallisesti ja uskottavasti perusteltavissa, varsinkin, kun kysymys on ollut työstä, jonka suorittaminen ei ole edellyttänyt erityisempää ammattitaitoa.

Tuomisen huolimattomuudesta työssään on tuotu esille esimerkkeinä vain villoitus- ja kaapelien irroitustyössä esiintyneet puutteellisuudet. Asiaa käsiteltäessä on käynyt ilmi, että näiden työvaiheiden, joista villoitustyön on ilmoitettu kestäneen pari päivää, osittainen epäonnistuminen ei ole johtunut Tuomisesta itsestään tai hänen henkilökohtaisesta suhtautumisestaan työtehtäviin, vaan työtä haitanneista ulkoisista olosuhteista, villoitustyössä kovasta tuulesta ja irroitustyössä kaapeleiden jäätymisestä.

Työnantajan puolelta tehtyä arviointia Tuomisen soveltumattomuudesta työhönsä ja siitä johtunutta hänen työsuhteensa purkamista on näissä olosuhteissa pidettävä erehdykseen perustuvana. Koska siis Tuomisen työsuhteen päättäminen on johtunut työnantajan erehdyksestä johtuneesta virheellisestä arvioinnista hänen työsuorituksistaan, työtuomioistuin katsoo, että Tuomisen työsopimus on purettu epäasiallisilla perusteilla. Hän on siten oikeutettu vaatimaansa korvaukseen.

Työtuomioistuimen mielestä asian ratkaisemisessa huomioon otettavat seikat kokonaisuudessaan ovat siinä määrin tulkinnanvaraisia, että Suomen Rakennusteollisuusliiton tai sen piiriyhdistyksen ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Rakennusliike Sauli Puustelli Ky on purkanut Tuomisen työsopimuksen koeaikana vastoin irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen 2 §:n määräystä epäasiallisilla perusteilla.

Yhtiö ja sen henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies Sauli Tapani Puustelli velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Tuomiselle irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n vastaisesta työsopimuksen purkamisesta korvauksena 25 855 markkaa 51 penniä 16 prosentin korkoineen 1.6.1989 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Rakennustyöläisten Liitto saa asian laatuun nähden itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Uski, Kuivanen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.