Labor court dismisses union appeal where employer terminated probationary contract due to employee's poor performance.

Koeajaksi tehty työsopimus oli purettu koeaikana sillä perusteella, ettei työntekijä ollut soveltunut tekemäänsä työhön. Koska työntekijän työsuorituksissa oli ilmennyt laiminlyöntejä, työsopimuksen purkaminen ei ollut tapahtunut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetulla epäasiallisella perusteella.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Kuultavat Rakennusliike Sauli Puustelli Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Sauli Tapani Puustelli Suomen Rakennusteollisuusliiton Satakunnan Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 29.3.1988 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 §

Työhön ottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja RakennustyöläistenLiiton kesken toukokuun 30 päivänä 1986 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on muun ohessa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 §

Koeaika

1. Osa työsopimuksen voimassaoloajasta voidaan työehtosopimuksin tai työsopimuksin sopia erityiseksi, enintään kolme (3) kuukautta kestäväksi koeajaksi, jonka kuluessa sopimus voidaan molemmin puolin purkaa ilman irtisanomisaikaa ja työsopimuslain irtisanomis- ja purkamisperusteita. Purkaminen ei saa kuitenkaan tapahtua työsopimuslain (320/70) 17 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Mikäli työnantaja järjestää työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhdenjaksoisesti yli kolme (3) kuukautta, voidaan sopia enintään kuuden (6) kuukauden pituisesta koeajasta.

11 §

Irtisanomisen perusteen ilmoittaminen

1. Työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti työsopimuksen irtisanomisen peruste ja työsuhteen lakkaamisaika.

III IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

18 §

Irtisanomismenettely ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

c) työnantaja purkaa työsopimuksen työsopimuslain (125/84) 3 §:ssä tarkoitettuna koeaikana. Tässä kohdassa tarkoitettuun työsopimuksen purkamiseen koeaikana sovelletaan kuitenkin vain tämän sopimuksen 9, 10 ja 11 §:ien ja 19 §:n 2 momentissa sekä 20, 21, 22 ja 23 §:ien määräyksiä.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

28 §

Korvaus muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanootyösopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden (6) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään kolme (3) vuotta eikä kahdentoista (12) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli kolme (3) vuotta.

3. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitetun vahingon määrästä ei esitetä muuta näyttöä, maksetaan korvauksena kahden (2) viikon palkka.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että rakennusmies Erkki Tapio Saarela oli työskennellyt Suomen Rakennusteollisuusliiton Satakunnan piirin jäsenyrityksen Rakennusliike Sauli Puustelli Ky:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 16.1.1989 alkaen. Saarelan työsopimuksessa oli sovittu kolmen kuukauden koeajasta.

Saarelan työsuhde oli 7.2.1989 purettu vetoamalla koeaikaa koskevaan ehtoon. Työtodistukseen työnantaja oli merkinnyt lisäksi ylimalkaisena perusteena, että Saarela ei soveltunut työhön yhtiössä.

Yhtiössä käydyissä neuvotteluissa eikä piiri- tai liittotason neuvotteluissakaan työnantajapuoli ollut voinut esittää mitään Saarelan laiminlyöntiä tai hänen viakseen luettavaa käyttäytymistä, joka kävisi purkuperusteesta.

Työnhakuilmoituksessa yhtiö ei ollut edellyttänyt työntekijältä rakennusalan kokemusta. Vaikka Saarela oli palkattu rakennusmiehen työhön, hän oli tehnyt itsenäisesti myös kirvesmiehen työtä muun muassa kerrostalon sisäänkäynnin katoksissa sekä parvekkeiden lattialaudoituksissa. Saarelan työn laatua tai määrää ei ollut moitittu missään vaiheessa. Saarelan pyynnöstä huolimatta hänelle ei ollut ilmoitettu muuta työsuhteen päättämisen syytä kuin soveltumattomuus työhön, mutta sitäkään työnantaja ei ollut suostunut tarkemmin yksilöimään. Aikaisemmin Saarela oli toiminut yli 13 vuotta erikoisnosturien koneasennustöissä kotimaassa ja ulkomailla.

Saarela oli 16.2.1989 saanut irtisanomissuojasopimuksen 20 §:n mukaiset menettelyohjeet työmaalla käymässä olleelta työnantajaliiton piiriasiamieheltä. Edellisenä päivänä työnantaja ei ollut suostunut niitä antamaan.

Saarela oli 16.2.1989 riitauttanut työsuhteen päättämisen.

Piiritason neuvottelun pöytäkirjasta kävi ilmi, että työnantaja oli Saarelan työsopimuksen purkaessaan vedonnut pelkästään koeaikaan. Liittoneuvottelun pöytäkirjasta puolestaan ilmeni, että työnantajaliiton käsityksen mukaan Saarelan olisi pitänyt esittää selvitys siitä, että purkaminen olisi johtunut epäasiallisesta perusteesta. Saarela ei ollut kuitenkaan tiennyt, millä perusteella hänen työsuhteensa lopulta oli purettu, eikä hän sen vuoksi voinut olla ensisijaisesti näyttövelvollinen purkamisen perusteen osalta. Työtoveriensa ja työntekijäliiton käsityksen mukaan hän oli hoitanut työnsä hyvin, eikä hän ollut ollut työhönsä soveltumaton, kuten työnantaja oli väittänyt.

Saarelan työsuhteen purkamista oli pidettävä irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen 2 §:n vastaisena. Sen vuoksi työnantajan oli irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n nojalla maksettava Saarelalle korvauksena palkkaetujen menetys ajalta, jonka hän työsuhteen päättymisen jälkeen oli ollut työttömänä. Palkkaetujen menetys yhden kuukauden työttömyysajalta oli ollut 8 300 markkaa.

Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys eivät olleet huolehtineet siitä, että työnantaja olisi suorittanut korvauksen Saarelalle. Näin ollen työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys olivat laiminlyöneet työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuutensa, minkä vuoksi ne oli tuomittava hyvityssakkoon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusliike Sauli Puustelli Ky on menetellyt vastoin rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n määräystä päättäessään Saarelan työsuhteen, ja velvoittamaan yhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Sauli Tapani Puustellin yhteisvastuullisesti suorittamaan Saarelalle irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n mukaisena korvauksena 8 300 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.3.1989 lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Satakunnan Piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunut, että Saarelan ja yhtiön välillä oli 16.1.1989 solmittu toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Työsopimuksen ehdoksi oli sovittu rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaisesti kolmen kuukauden koeaika. Työsopimuksessa sovitun koeajan kuluessa 7.2.1989 työnantaja oli purkanut Saarelan työsopimuksen koeajan perusteella.

Saarelan työsuhteessa oli työsopimuksen osana ollut irtisanomissuojasopimuksen tarkoittama kolmen kuukauden koeaika. Koeajan kuluessa työsopimus voitiin purkaa ilman irtisanomisaikaa ja työsopimuslain irtisanomis- tai purkuperusteita. Korkein oikeus oli tuomiossaan 1979 I 1 katsonut, että työsopimuslain 3 §:n mukainen koeajaksi tehty työsopimus voitiin purkaa sanotun lain 37 ja 43 §:ssä mainituista työsopimuksen lakkaamisperusteista riippumatta. Myös hallituksen esityksessä (HE n:o 205/1983), jonka pohjalta työsopimuslain 3 §:ää oli 3.2.1984 annettu lailla muutettu, oli pidetty lähtökohtana edellä mainitusta korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevää käsitystä. Työsopimusta ei kuitenkaan saanut koeaikanakaan purkaa työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti tai muutoin epäasiallisilla perusteilla.

Työsuhteen purkamisen perusteeksi riitti yksinomaan koeaikaa koskeva sopimusehto. Tämä seikka oli yksiselitteisesti lausuttu mainitussa hallituksen esityksessä, jonka mukaan oli täysin selvää, että ilmoitetuksi purkamisperusteeksi riitti koeaika.

Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa oli otettu se kanta, että työntekijällä oli näyttövelvollisuus väittämästään purkamisen työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisuudesta tai perusteen muusta epäasiallisuudesta. Edellä mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa oli lausuttu, että työnantaja ei ollut velvollinen näyttämään toteen, ettei työsopimuksen irtisanominen koeaikana ollut tapahtunut epäasiallisilla perusteilla. Todistustaakka oli kantajalla ja siten siis työntekijällä, joka väitti työsopimuksen tulleen puretuksi lain vastaisesti. Tämä kanta kiistattomasti perustui työsopimuslain 3 §:n muutoksen pohjana olleeseen hallituksen esitykseen. Siksi se oli otettava työsopimuslain 3 §:n ja myös irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tulkinnassa huomioon.

Esillä olevassa asiassa työntekijäliitto ei ollut pyrkinyt esittämään näyttöä epäasiallisista purkamisen syistä, vaan oli vastoin säännöksiä ja määräyksiä yrittänyt siirtää todistustaakan vastaajapuolelle.

Asiassa oli neuvoteltu piiri- ja liittotasoilla. Kaikille neuvotteluille oli ollut yhteistä se, että työntekijäpuolelta ei missään vaiheessa ollut esitetty minkäänlaista selvitystä väitetystä työsopimuksen purkamisen epäasiallisesta perusteesta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAT

Rakennusliike Sauli Puustelli Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Sauli Tapani Puustelli sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Satakunnan Piiri ovat olleet jutussa kuultavina.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erkki Tapio Saarela on 16.1.1989 lukien ollut Rakennusliike Sauli Puustelli Ky:n palveluksessa rakennustöissä yhtiön Harjavallassa sijaitsevalla kerrostalo- ja rivitalotyömaalla toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Hänen työsopimuksessaan on sovittu kolmen kuukauden koeajasta.

Yhtiö on 7.2.1989 purkanut Saarelan työsopimuksen vedoten koeaikaa koskevaan työsopimuksen ehtoon ilmoittamatta sen tarkempaa syytä. Seuraavana päivänä Saarelalle annetussa kirjallisessa työtodistuksessa on työsuhteen päättymisen syyksi mainittu koeajalla ilmennyt soveltumattomuus työhön yhtiössä.

Saarela on 16.2.1989 kirjallisesti ilmoittanut pitävänsä työsopimuksensa päättämistä lainvastaisena. Hän on jo sitä ennen ja myös tuolloin yhdessä Rakennustyöläisten Liiton aluetoimiston toimitsijan kanssa yrittänyt saada yhtiön vastuunalaiselta yhtiömieheltä selvitystä niistä tosiseikoista, joiden perusteella hänen työsopimuksensa on purettu. Yhtiömies ja myös paikalla 16.2.1989 ollut työnantajaliiton Satakunnan Piirin piiriasiamies ovat vastauksenaan selittäneet, että työnantajan ei tarvitse ilmoittaa työsuhteen purkamiselle muuta syytä kuin koeaikaa koskevan ehdon työsopimuksessa.

Piiri- ja liittotason neuvotteluissa ei työnantajaliiton Satakunnan Piirin eikä liioin liiton edustajien puolelta ole esitetty muuta tarkempaa perustetta Saarelan työsuhteen purkamiselle.

Irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan työehtosopimuksen 2 §:n mukaan työsopimus voidaan molemmin puolin koeajan kuluessa purkaa. Purkaminen ei saa kuitenkaan tapahtua työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla tai muutoin epäasiallisilla perusteilla.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 69/1989 todennut, että kun työsopimusta ei voida rajoituksitta päättää koeaikana, työntekijällä tulisi ainakin hänen väittäessään purkamisen johtuneen tuollaisesta kielletystä syystä olla mahdollisuus saada työnantajalta selvitys siihen johtaneista tosiasioista, jollaisena ei voida pitää purkamisen toimittamista koeajaksi sattuvana ajanjaksona. Tuomion mukaan siinä käsitellyssä asiassa ei ollut selvitetty, että kirjallinen ilmoitus koeaikana tapahtuvasta työsopimuksen purkamisesta, jossa perusteena on viitattu pelkästään koeaikaan, olisi sinänsä sisällöltään lain säännöstä vastaavan irtisanomissuojasopimuksen määräyksen vastainen.

Työtuomioistuimen mielestä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole tuotu esiin sellaisia seikkoja, joiden nojalla työtuomioistuimella olisi aihetta poiketa aikaisemmassa tuomiossa esitetystä.

Asian esivalmistelussa Suomen Rakennusteollisuusliiton puolelta on esitetty, että Saarelan työsuhteen päättäminen koeaikana on johtunut hänen viakseen jääneistä työtehtävien laiminlyönneistä ja tekemättä jättämisistä. Rakennustyöläisten Liitto ei ole puolestaan esittänyt sellaista erityistä seikkaa tai olosuhdetta, joka osoittaisi työnantajan kohdelleen Saarelaa työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa säädetyn syrjintäkiellon vastaisesti. Asiassa ei ole työtuomioistuimen mielestä näytetty, että Saarelan työsuhteen purkaminen olisi tapahtunut edellä mainitussa lainkohdan vastaisesti häntä siinä tarkoitetuin tavoin syrjimällä, joten ratkaistavaksi jää lähinnä kysymys siitä, onko Saarelan työsopimuksen päättäminen koeaikana suoritettu muulla epäasiallisena pidettävällä perusteella vai ei.

Koeajan tarkoituksena voidaan sanoa olevan varata työnantajalle mahdollisuus saada työntekijän työssäolon avulla selkoa siitä, pystyykö työntekijä suoriutumaan työsopimuksen edellyttämästä työstä tyydyttävällä tavalla. Koeaika antaa myös työntekijälle itselleen tilaisuuden selvittää, osoittautuvatko työ ja työskentelyolosuhteet häntä tyydyttäviksi.

Saarelan suoriutumisesta työstään, jossa esiintyneiksi väitettyjä laiminlyöntejä ja puutteellisuuksia on pidettävä hänen työsuhteensa päättämisen tosiasiallisina perusteina, yhtiön palveluksessa oleva työnjohtaja on kertonut, että Saarela on välillä tehnyt työnsä hyvin, mutta toisinaan se ei ole häneltä sujunut. Työnjohtajan kertoman mukaan Saarela on aika ajoin poistunut 5-15 minuutiksi työkohteestaan juttelemaan toisten työntekijöiden kanssa niin, että työnjohtajan mielestä se on ollut häiritsevää. Yhtenä syynä työsopimuksen päättämiseen on työnjohtaja kertonut olleen se, että Saarela on noin viikkoa aikaisemmin jättänyt tekemättä hänelle annetun kellarien ovien eristystyön, mikä oli viivästyttänyt työmaalla olleen peltityöntekijän työtä.

Todistajana on kuulusteltu myös työmaalla olleita kahta rakennustyöntekijää, jotka ovat olleet töissä samaan aikaan Saarelan kanssa. He eivät kertomansa mukaan ole todenneet Saarelan työnsuorituksissa puutteita eivätkä havainnut hänen vältelleen työn tekemistä.

Saarelan työnsuorituksissa on esitetyn selvitykseen mukaan ollut laiminlyöntejä ja puutteellisuuksia. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että hänen työsopimuksensa purkaminen olisi perustunut muuhun kuin hänen näistä laiminlyönneistä johtuneeseen soveltumattomuuteen työsopimuksessa tarkoitettuun työhön. Asiassa ei siten ole ilmennyt, että Saarelan työsopimuksen purkaminen olisi tapahtunut sellaisella epäasiallisella perusteella, jota irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Rakennusteollisuusliitto, liiton Satakunnan Piiri ja Rakennusliike Sauli Puustelli Ky sekä yhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies Sauli Tapani Puustelli saavat asian laatuun nähden pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Uski, Kuivanen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.