Local union branch fined for strike without central union approval affecting non-negotiable civil service matters.

Rautatievirkamiesten paikallinen yhdistys oli toimeenpannut työtaistelun vastalauseena työnantajan edustajan toimeenpanemalle virkamiehen nimeämiselle erääseen tehtävään. Työtaistelulla oli painostettu työnantajaa asiassa, josta ei saa virkaehtosopimuksella sopia. Paikallinen yhdistys tuomittu hyvityssakkoon.

Rautavirkamiesten liitolla ei ollut ollut todellisia mahdollisuuksia omilla toimillaan estää tai lopettaa lyhytaikaista lakkoa. Liiton ei vallinneessa tilanteessa voitu katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan pelkästään työtaistelun toimeenpanneen jäsenyhdistyksensä puheenjohtajan, joka kuului jäsenenä liiton hallitukseen, suorittamien toimien taikka laiminlyöntien takia.

Kantaja Valtiovarainministeriö Vastaajat Rautatievirkamiesliitto r.y. Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto r.y.

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja virkamiesten keskusjärjestön välillä 22.8.1988 tehdyssä pääsopimuksessa valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä on muun ohella seuraava määräys:

4. luku Työrauhakysymykset

15 § Alayhdistyksen työtaistelu

Alayhdistys ei saa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin ilman eikä vastoin asianomaisen pääsopijajärjestön päätöstä. Pääsopijajärjestön on tehtävä asiassa myönteinen tai kielteinen päätös. Menettelyn tulee perustua pääsopijajärjestön sääntöihin.

KANNE

Kanteen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että Rautatievirkamiesliitto ja Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto olivat 2.8.1989 toimeenpanneet työnseisaukset Kouvolassa ja Vainikkalassa siten, että Kouvolan juna- ja kauko-ohjauksesta ja junasuorituksesta sekä vaununjaosta huolehtivat viranhaltijat samoin kuin Vainikkalan junasuorittaja olivat poistuneet työpaikalta kesken vuoron tai jääneet tulematta työvuoroihinsa kello 13 - 21.15 välisenä aikana. Työnseisausten syynä oli ollut erimielisyys sektoritehtävään nimettävästä viranhaltijasta.

Valtionrautateiden Itä-Suomen tuotantoalueella oli sovittu otettavaksi käyttöön sektorijakoinen kuljetustensuunnittelu ja -ohjausjärjestelmä 1.9.1989 lukien. Tuotantopäällikkö oli nimennyt sektoritehtäviin viranhaltijat, joista yhden nimeämistä Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto ei ollut hyväksynyt.

Työnseisauksesta oli aiheutunut tuntuvia liikennehäiriöitä junaliikenteen ollessa työnseisauksen ajan kokonaan pysähdyksissä kaikilla Kouvolaan tulevilla ja Kouvolasta lähtevillä rataosuuksilla. Liikenne oli jouduttu korvaamaan linja-autoilla, mistä oli aiheutunut valtionrautateille huomattavia kustannuksia.

Koska Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston puheenjohtaja oli Rautatievirkamiesliiton hallituksen jäsen, oli myös Rautatievirkamiesliitto toimeenpanijana vastuussa työnseisauksista.

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan viranomaisten tehtävät, sisäinen työnjako tai työn johtaminen eivät olleet virkaehtosopimuksin sovittavia palvelussuhteen ehtoja. Virkaehtosopimuslain mukaan työtaistelutoimenpiteet olivat kiellettyjä, jos niillä pyrittiin vaikuttamaan muihin kuin sopimuksenvaraisiin asioihin. Näin ollen toimeenpannut työnseisaukset olivat ehdottoman työrauhavelvoitteen vastaisia.

Työnseisaukset olivat myös sopimusperusteisen työrauhavelvoitteen vastaisia. Rautatievirkamiesliitto ja sen Kouvolan osasto kuuluivat alayhdistyksinä TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:hen, joka kysymyksessä olevana aikana oli sidottu valtion virkaehtosopimukseen. Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen mukaan alayhdistys ei saanut ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin ilman eikä vastoin asianomaisen pääsopijajärjestön päätöstä. Tässä tapauksessa ei tällaista päätöstä ollut, joten työtaistelu oli sopimuksen vastainen.

Työtaistelun haittavaikutukset olivat olleet huomattavat. Se oli pantu toimeen sopimussuhteisen työrauhavelvoitteen aikana ja ollut pääsopimuksen vastainen. Nämä seikat tulisi ottaa huomioon yhdistysten maksettavaksi tuomittavan hyvityssakon määrässä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut Rautatievirkamiesliiton ja Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston tuomitsemista hyvityssakkoon edellä tarkoitetun työtaistelun johdosta.

RAUTATIEVIRKAMIESLIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Rautatievirkamiesliitto on kiistänyt panneensa toimeen kanteessa tarkoitetun työtaistelun. Liitolla ei ollut työseisauksen syntymiseen minkäänlaista osuutta. Rautatievirkamiesliitto ei vastannut työtaistelusta pelkästään sillä perusteella, että liiton Kouvolan osaston puheenjohtaja kuului jäsenenä Rautatievirkamiesliiton hallitukseen.

Lakkotilanne oli syntynyt Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston vastalauseena valtionrautateiden Itä-Suomen tuotantoalueen tuotantopäällikön päätökselle, jolla hän oli nimennyt erään viranhaltijan sektoritehtäviin. Rautatievirkamiesliitto ja sen johto, lukuun ottamatta Kouvolan osaston puheenjohtajaa, oli saanut tiedon työnseisauksesta vasta jälkikäteen julkisista tiedotusvälineistä.

Rautatievirkamiesliitto ei ollut millään tavalla myötävaikuttanut työnseisauksen toimeenpanemiseen. Liiton pääsihteeri ja liiton pääluottamusmies olivat pyrkineet tekemään voitavansa riitatilanteen ratkaisemiseksi. Kouvolan osasto ei ollut pyytänyt pääsopijajärjestön lupaa työtaistelulle.

Vastineessa esitetty vaatimus

Rautatievirkamiesliitto on vaatinut sitä vastaan ajetun kanteen hylkäämistä.

RAUTATIEVIRKAMIESLIITON KOUVOLAN OSASTON VASTINE

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto on lausunut, että valtionrautateiden Itä-Suomen tuotantoalueella oli sovittu otettavaksi käyttöön sektorijakoinen kuljetusten ohjaus- ja suunnittelujärjestelmä. Uuden järjestelmän käyttöönottoa oli suunnitellut ja valmistellut työnantajan ja työntekijöiden edustajista kokoonpantu työryhmä, joka oli luovuttanut selvityksensä Itä-Suomen tuotantoalueen tuotantopäällikölle toukokuussa 1989. Työryhmään olivat kuuluneet puheenjohtajana Kouvolan tuotantoaseman päällikkö ja jäseninä Pieksämäen liikennesuunnittelun ja Kouvolan vaununjakajien edustajat, Joensuun tuotantoaseman päällikkö, Kouvolan vaununjakajien esimies ja Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston pääluottamusmies.

Työryhmän selvitys ja siihen sisältältyvät esitykset olivat olleet yksimielisiä. Tuotantopäällikkö oli vastaanottanut ja hyväksynyt selvityksen jo toukokuussa 1989. Hyväksyminen ilmeni muun muassa 1.8.1989 päivätystä nimeämiskirjeestä, jossa tuotantopäällikkö oli todennut, että työryhmän periaatteiden mukaisesti otetaan käyttöön sektorijakoinen kuljetussuunnittelu- ja ohjausjärjestelmä 1.9.1989 lukien.

Työryhmän selvityksen mukaan sektorihenkilöstön valinnan pääperusteet olivat ensiksi kokemus kuljetusten ohjausja liikenteenhoitotehtävissä, toiseksi markkinointikokemus ja kolmanneksi johtamis- ja yhteistyökyky. Nimetessään kirjeellään 1.8.1989 sektoritehtäviin kolme viranhaltijaa tuotantopäällikkö ei ollut noudattanut mainittuja periaatteita SNTL-kuljetusten vastuuhenkilön kohdalla. Nimetyksi tullut viranhaltija ei omannut vaadittua kokemusta kuljetusten ohjaus- ja liikenteenhoitotehtävistä. Hänellä ei ollut myöskään vaadittua markkinointikokemusta.

Tehtäviin nimeämiset ja kelpoisuusehdot eivät olleet virkaehtosopimusasioita. Näistä kysymyksistä oli kuitenkin osapuolten välillä sovittu siinä tarkoituksessa, että yhteisesti sovittuja periaatteita puolin ja toisin noudatettaisiin. Työnantajapuolen rikkoessa vahvistettuja tehtäväkohtaisia kelpoisuusehtoja ja muita yhteisiä sääntöjä ei ollut olemassa oikeusturvatietä, jolla yhteisten sääntöjen vastainen päätös voitaisiin saada korjatuksi.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan puheenjohtaja oli saanut tiedon nimeämisestä aamulla 2.8.1989. Hän oli välittömästi ottanut yhteyttä tuotantopäällikköön ja ilmoittanut nimeämispäätöksen olevan työryhmän yksimielisesti hyväksymien periaatteiden vastainen sekä tehtäväkohtaisia kelpoisuusehtoja koskevan voimassa olevan päätöksen vastainen. Puheenjohtaja oli esittänyt, että tuotantopäällikkö peruuttaisi nimeämispäätöksensä. Hän oli kuitenkin kieltäytynyt päätöksen peruuttamisesta.

Työnantajan menettely oli johtanut siihen, että Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto oli pannut toimeen työnseisauksen 2.8.1989 puolen päivän jälkeen. Työnseisauksen taustalla oleva työnantajan omien päätöstensä ja yhteisten sopimusten ja sääntöjen rikkominen oli tosiasiallinen syy syntyneeseen työnseisaukseen.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto on myöntänyt panneensa toimeen työnseisauksen. Se kohdistui asiaan, josta tosiasiallisesti oli työnantajan, rautatiehallituksen kanssa sovittu, vaikka kysymys ei ollut virkaehtosopimuslain mukaan virkaehtosopimuksella sovittavasta asiasta. Kun työnantajan edustaja oli kiistatta rikkonut voimassa olleita hallintopäätöksiä, osapuolten välisiä sopimuksia ja yhteisesti sovittavia periaatteita ja työnantajan menettely oli johtanut työnseisaukseen, tulisi nämä syyt ottaa huomioon harkittaessa osaston tuomitsemista hyvityssakkoon työnseisauksen toimeenpanemisesta.

VALTIOVARAINMINISTERIÖN VASTASELITYS

Valtiovarainministeriö on vielä lausunut, että Rautatievirkamiesliiton täytyi olla tietoinen Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston puheenjohtajalleen antamista valtuuksista käyttää tarvittaessa järjestöllisiä toimenpiteitä erimielisyysasiassa. Rautatievirkamiesliitto oli näin ollen ainakin laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston menettelyn osalta oli otettava huomioon, että tuotantopäällikön suorittama nimeäminen oli tapahtunut 1.8.1989 ja se oli ollut tarkoitus toteuttaa 1.9.1989 lukien. Työtaistelua oli käyty nimeämistä vastaan päätöstä seuranneena päivänä, vaikka aikaa olisi ollut vielä lähes kuukausi käydä neuvotteluja asian selvittämiseksi. Valtionrautateille oli työnseisauksesta aiheutunut suoranaisia ylimääräisiä kustannuksia yhteensä noin 140 000 markkaa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Valtiovarainministeriö ja Rautatievirkamiesliitto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto on pitänyt valtiova

rainministeriön oikeudenkäyntikuluvaatimusta perusteettomana, koska työtaistelu oli aiheutunut työnantajan edustajan menettelystä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Valtionrautateiden Itä-Suomen tuotantoalueen päällikön kuljetuksenohjauksen ja -suunnittelun kehittämistä varten asettama työryhmä on toukokuussa 1989 hänelle luovuttamassaan selvityksessä ehdottanut, että tuotantoalueella otettaisiin käyttöön sektorijakoinen kuljetusten ohjaus- ja suunnittelujärjestelmä. Se on sovittu otettavaksi käyttöön 1.9.1989 lukien. Tuotantopäällikkö on 1.8.1989 nimennyt järjestelmän edellyttämiin tehtäviin kolme viranhaltijaa.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston puheenjohtaja on seuranneena aamuna saanut tiedon nimeämisistä. Hän on ottanut välittömästi yhteyttä tuotantopäällikköön ja vaatinut yhden tehtäviin määrätyn viranhaltijan nimeämisen peruuttamista, sillä päätös oli tältä osin puheenjohtajan mielestä työryhmän hyväksymien periaatteiden ja tehtäväkohtaisia kelpoisuusehtoja koskevan rautatiehallituksen päätöksen vastainen. Tuotantopäällikkö on kieltäytynyt peruuttamasta päätöstään.

Osaston puheenjohtaja on sen jälkeen ottanut yhteyttä Rautatievirkamiesliiton pääsihteeriin, joka on osaston asettaman pääluottamusmiehen kanssa selvittänyt tilannetta neuvotteluin rautatiehallituksen edustajien kanssa. Neuvottelut eivät ole johtaneet tuloksiin.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto on vastalauseena nimeämiselle toimeenpannut 2.8.1989 kanteessa kerrotuin tavoin työtaistelun kello 13 - 21.15 välisenä aikana, jolloin kymmenkunta virkamiestä on poistunut työpaikoiltaan.

Työtaistelutoimenpiteellä on painostettu työnantajaa sellaisessa valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentissa 1 kohdassa tarkoitetussa asiassa, josta ei saa virkaehtosopimuksella sopia. Lakko on siten ollut valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan kielletty työtaistelutoimenpide. Työtaisteluun on ryhdytty ilman pääsopimuksen 15 §:n edellyttämää keskusjärjestön päätöstä. Osasto vastaa työtaistelun toimeenpanemisesta.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston puheenjohtaja kuuluu jäsenenä Rautatievirkamiesliiton hallitukseen. Rautatievirkamiesliiton puheenjohtajalla tai muilla hallituksen jäsenillä ei ole näytetty olleen tietoa työtaistelusta. Liiton pääsihteeri on yrittänyt rautatiehallituksen virkamiesten avulla saada erimielisyyttä aiheuttaneen tilanteen selvitetyksi.

Liitolla ei työtuomioistuimen mielestä ole ollut todellisia mahdollisuuksia omilla toimillaan estää tai lopettaa lyhytaikaista lakkoa. Liiton ei vallinneessa tilanteessa voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan pelkästään työtaistelun toimeenpanneen jäsenyhdistyksensä puheenjohtajan suorittamien toimien taikka laiminlyöntien takia.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin, 10, 19 ja 20 §:n nojalla Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston maksamaan valtiovarainministeriölle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 12 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Juurinen, Kuivanen ja Mäenpää