Union and union branch fined for failing to effectively supervise and prevent strike actions against collective agreement wage rules.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ruled that the union branch and the national union were fined for failing to fulfill their supervisory duties regarding a strike action. The union branch and national union had attempted to resolve the dispute through negotiations, but the court found their measures insufficient given the strike's duration and recurrence. Consequently, the court ordered them to pay compensation damages and legal costs to the employers' union under the Collective Agreements Act.
Legislator headnote
AI generatedSection 8, 9 and 10 of the Collective Agreements Act; Unions and their sub-unions are liable for compensation damages if their supervisory duties are not fulfilled effectively when strike actions occur against collective agreement provisions.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ammattiosasto ja työntekijäliitto, joiden toimenpiteitä työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuneen työtaistelun uusiutumisen ja keston huomioon ottaen ei voitu pitää riittävän tehokkaina niille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi, tuomittu hyvityssakkoon.
Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Toijalan metallityöväen Ammattiosasto r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
4 §
Työrauhavelvoite
Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
II TYÖPALKAT
9 §
Palkkaustavat
Palk- Mom. 1. Palkkaustavat jaetaan aikapalkkaan ja kaus- suorituspalkkoihin. tavat Suorituspalkkaustapoja ovat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkka.
Käytettävät palkkaustavat
1 liittojen yhteisesti laatimat ja sopimat, soveltamisohjeessa mainitut palkkaustavat
2 paikallisesti työnantajan ja työntekijäpuolen välillä sovitut ja kirjatut palkkaustavat
3 työkohtaisesti työnantajan ja asianomaisen työntekijän tai asianomaisten työntekijöiden välillä sovittu palkkaustapa. Tämä palkkaustapa tulee saattaa luottamusmiehelle tiedoksi.
Soveltamisohje
Mikäli työnantajan ja asianomaisen työntekijän välillä ei päästä yksimielisyyteen työhön sovellettavasta palkkaustavasta, käytetään paikallisten osapuolten tai liittojen välillä sovittuja palkkaustapoja.
Aikapalkka
Aika- Mom. 2. Aikapalkkatyöstä maksetaan työntekipalkka jälle henkilökohtainen aikapalkka, joka on vähintään peruspalkan suuruinen.
Aika- Aikapalkkaisten työntekijöiden palkkojen kehipalkko- tyksen tulee vastata kyseisten teollisuuslaijen toksen suorituspalkkojen kehitystä. kehitys
Suorituspalkka
Suori- Mom. 3. Suorituspalkkatyön hinnoitteluperustus teina käytetään tehtävän työn työkohtaista tunpalk- tipalkkaa ja suoritusnormia. ka Hin- Urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, noit- että työntekijän työskennellessä normaalilla telu- urakkatyövauhdilla hänen palkkansa on 20 % hinperus- noitteluperustetta eli työn työkohtaista tuntite ja palkkaa korkeampi. -säännöt Palkkiotyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän palkka on hänen aikaansaadessaan normaalin palkkiotyötuloksen 10 % hinnoitteluperustetta eli työn työkohtaista tuntipalkkaa korkeampi.
KANNE
Kanteen perustelut
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Rautaruukki Oy:n Toijalan tehtaan työntekijät olivat työnantajan painostamiseksi ryhtyneet työtaistelutoimenpiteisiin seuraavasti: Tehtaan kahdessa vuorossa työtä tekevistä työntekijöistä oli ollut lakossa 27 toukokuun 11 päivänä, 22 toukokuun 12 päivänä, 30 toukokuun 17 päivänä, 25 toukokuun 18 päivänä ja seitsemän toukokuun 30 päivänä 1989. Tehtaan käynti ei lakkojen vuoksi ollut pysähtynyt. Kukin työntekijä oli ollut lakossa oman työvuoronsa ajan. Tehtaan kaikki 55 työntekijää olivat sen jälkeen olleet lakossa ajan 31.5 - 2.6.1989 niin, että tehtaan käynti oli tuoksi ajaksi pysähtynyt.
Työtaistelu kohdistui työehtosopimuksen palkkausta ja erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin. Lakkojen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työehtosopimuksen vastaisiin ratkaisuihin palkkausta koskevissa asioissa. Toijalan metallityöväen Ammattiosaston asettama pääluottamusmies oli 17.4.1989 tehnyt kirjallisen palkankorotusesityksen. Siinä oli esitetty yhteensä 2,50 markan tuntipalkan korotusta siten, että 1,50 markkaa tulisi suorittaa toukokuun 1989 alusta ja loput lokakuun 1989 alusta lukien.
Metallityöväen Liitolle oli ilmoitettu puhelimitse jo ensimmäisten työtaisteluiden alettua asiasta ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä, koska lakot olivat uusiutuneet edellä kerrotuin tavoin.
Toijalan metallityöväen Ammattiosasto ei ollut myöskään huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Päinvastoin ammattiosaston edustajat olivat esittämällä työnantajalle lain ja voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia osoittaneet tukevansa työtaistelutoimenpiteitä.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Toijalan metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.
VASTINE
Vastineen perustelut
Metallityöväen Liitto on lausunut, että kanteen tiedot Rautaruukki Oy:n Toijalan tehtaalla tapahtuneiden työnseisausten kestosta ja laajuudesta pitivät suurin piirtein paikkansa. Luottamusmiehet eivät olleet osallistuneet lakkoihin. Työpaikalla ei ollut työskennellyt Toijalan metallityöväen Ammattiosaston toimikunnan jäseniä.
Työnantajan ja työntekijöiden edustajien 10.5.1988 pitämässä kokouksessa, jossa myös liittojen edustajat olivat olleet läsnä, oli sovittu, että syksyn 1988 aikana suunniteltaisiin ja otettaisiin käyttöön paikallisesti laadittava tuotantopalkkausjärjestelmä. Sen avulla oli tarkoitus turvata paikallisesti sovittavassa suhteessa työntekijöiden ansioiden kehitys tuottavuuden kasvaessa. Työnantaja ei kuitenkaan työntekijöiden vaatimuksista ja selvästä sopimuksesta huolimatta ollut halunnut osallistua tuotantopalkkausjärjestelmän suunnittelemiseen.
Koska asia ei ollut edistynyt, työntekijät olivat päättäneet pyrkiä korjaamaan palkkojensa jälkeenjääneisyyttä suorilla markkamääräisilla korotusesityksillä. He olivat 17.4.1989 esittäneet, että palkkoja korotettaisiin 1,50 markalla tunnilta kesäkuun 1989 alusta ja yhdellä markalla tunnilta lokakuun 1989 alusta. Asiasta oli käyty useita neuvotteluja. Työnantajan 30.5.1989 tekemän tarjouksen työntekijät olivat yksimielisesti hylänneet, koska se ei taannut korotuksia kaikille työntekijöille.
Vuoden 1989 palkkaratkaisun soveltamisen yhteydessä oli sovittu palkkiojärjestelmästä, jolla työnantaja oli luvannut työntekijöille vähintään 50 pennin ja keskimäärin yhden markan palkankorotukset. Tilanne työpaikalla oli tämän jälkeen rauhoittunut.
Toijalan metallityöväen Ammattiosaston pääluottamusmies ja muut luottamusmiehet olivat tarmokkaasti pyrkineet asiassa neuvotteluratkaisuun. He olivat kaikissa vaiheissa selostaneet työntekijöille neuvottelujen kulkua ja pyrkineet rauhoittamaan tilannetta. Metallityöväen Liiton kolme toimitsijaa oli ollut 11.5., 16.5., 31.5. ja 1.6.1989 puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen ja vaatinut työhön palaamista ja neuvottelujärjestyksen noudattamista. Lisäksi Metallityöväen Liiton puheenjohtajat olivat 31.5.1989 lähettäneet varapääluottamusmiehelle telefax-sanoman, jossa liitto oli todennut työtaistelutoimenpiteen olevan työehtosopimuksen vastainen ja kehottanut käynnistämään työt välittömästi ja noudattamaan neuvottelujärjestystä. Ammattiosasto ja liitto olivat näin tehneet voitavansa työrauhan palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Metallityöväen Liitto, jonka lausumaan jutussa kuultu Toijalan metallityöväen Ammattiosasto on osaltaan yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antamisesta lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Rautaruukki Oy:n Toijalan tehtaalla on 11.5.1988 sovittu, että syksyn 1988 aikana suunniteltaisiin ja otettaisiin käyttöön tuotantopalkkausjärjestelmä, jonka avulla turvattaisiin työntekijöiden ansioiden kehitys tuotavuuden kasvaessa. Työntekijät ovat keväällä 1989 tehneet työnantajalle esityksen työntekijäin tuntipalkkojen korottamisesta 2,50 markalla kanteessa kerrotulla tavalla. Korotusesitystä on perusteltu palkkauksen jälkeenjääneisyydellä ja sillä, ettei tuotantopalkkausjärjestelmään siirtymistä ole toteutettu siten kuin siitä on sovittu.
Kun työnantaja ei ole suostunut tehtyyn ehdotukseen tuntipalkkojen korottamiseksi, ovat työntekijät työnantajan painostamiseksi ryhtyneet työtaistelutoimenpiteisiin. Lakossa on ollut 27 työntekijää toukokuun 11 päivänä, 22 työntekijää toukokuun 12 päivänä, 30 työntekijää toukokuun 17 päivänä, 25 työntekijää toukokuun 18 päivänä ja seitsemän työntekijää toukokuun 30 päivänä 1989 siten, että työntekijät ovat olleet lakossa työvuoron ajan kerrallaan. Tehtaan käynti ei lakkojen vuoksi ole pysähtynyt. Tehtaan kaikki 55 työntekijää ovat sen jälkeen vielä jääneet lakkoon 31.5 - 2.6.1989 väliseksi ajaksi, jolloin tehdas on pysähtynyt.
Lakot ovat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.
Toijalan metallityöväen Ammattiosaston pääluottamusmies ja luottamusmiehet ovat sopineet asian ratkaisemisesta neuvottelujen avulla ja saaneet siten tilanteen rauhoitetuksi.
Metallityöväen Liiton toimitsijat ovat olleet useita kertoja puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen ja vaatineet työrauhan palauttamista. Liiton puheenjohtajat ovat 31.5.1989 varapääluottamusmiehelle lähettämässään telefax-sanomassa vaatineet töiden välitöntä käynnistämistä.
Ammattiosaston enempää kuin Metallityöväen Liiton toimenpiteitä ei työtaistelujen uusiutumisen ja keston huomioon ottaen voida pitää riittävän tehokkaina niille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.
Tuomiolauselma
Toijalan metallityöväen Ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ammattiosasto 15 000 markkaa ja Metallityöväen Liitto 10 000 markkaa.
Toijalan metallityöväen Ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
Jäsenet: Pelkonen, Puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Hölttä ja Korpela.
Tuomio oli yksimielinen.