Labor court dismisses union claim that Sunday after a six-day holiday must be free regardless of prior Sunday status.

Kysymys siitä, oliko huolto- ja jakeluasemien työntekijöille, jotka olivat työsopimuksensa mukaisesti työssä kaikkina viikonpäivinä, annettava maanantaina alkavan ja lauantaina päättyvän vuosiloman jälkeinen sunnuntai vapaaksi siinäkin tapauksessa, että vuosilomaa edeltänyt sunnuntai oli ollut vapaapäivä.

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Kuultava Finnoil Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.3.1987 tehdyssä huoltoja jakeluasemilla työskenteleviä työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

15 §

Vuosiloma

2. Vuosiloma ja vapaapäivä vuosiloman alkamisja päättymisviikoilla

Kuusi arkipäivää tai sitä pitempi vuosiloma tai sen osa voidaan määrätä alkamaan maanantaina, vaikka se olisi työntekijän vapaapäivä, jolloin maanantai luetaan työntekijän lomapäiväksi.

Jos kuusi arkipäivää tai sitä pitempi vuosiloma tai sen osa päättyy muuna arkipäivänä kuin lauantaina, on työntekijällä oikeus saada loman päättymisviikolla lomapäivien lisäksi vapaapäivä.

Jos työntekijä työskentelee työsopimuksensa mukaisesti kaikkina viikonpäivinä on kutakin kuusi arkipäivää sisältävää lomanosaa kohden sisällytettävä yksi sunnuntaiksi sattuva vapaapäivä.

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on lausunut, että Kaupan Työnantajaliitto KTL:n jäsenyritys Finnoil Oy oli laatinut vuonna 1988 pidettäviä vuosilomia koskevan 21.4.1988 päivätyn ohjekirjeen, jonka mukaan jokaista kuuden päivän lomaa kohden oli oltava yksi sunnuntai niin, että maanantaina alkavassa lomassa se oli joko loman alussa tai lopussa. Ohje oli perustunut Finnoil Oy:n Kaupan Työnantajaliitto KTL:stä saamaan tulkintaohjeeseen. Menettelyä oli noudatettu lomakaudella vuonna 1988 annetuissa vuosilomissa.

Myös asianosaisliittojen välisissä neuvotteluissa Kaupan Työnantajaliitto KTL oli tulkinnut kysymyksessä olevaa sopimusmääräystä siten, että jos maanantaina alkavaa lomaa edeltävä sunnuntai oli ollut vapaa, ei lauantaina päättyvää lomaa seuraavaa sunnuntaita tarvinnut antaa työntekijälle vapaapäiväksi.

Liikealan ammattiliiton tulkinta määräyksestä oli, että maanantaina alkavaa ja lauantaina päättyvää lomaa seuraavan sunnuntain oli oltava työntekijän vapaapäivä riippumatta siitä, oliko lomaa edeltänyt sunnuntai ollut vapaapäivä.

Määräys oli sanamuodoltaan nykyisen sisältöisenä peräisin 1.4.1984 - 31.3.1987 voimassa olleesta työehtosopimuksesta. Sitä edeltäneessä työehtosopimuksessa sanamuoto oli ollut seuraava: "Kutakin kuusi arkipäivää sisältävää lomanosaa kohden on sisällytettävä yksi sunnuntaiksi sattuva vapaapäivä". Uudella sanamuodolla oli ollut tarkoitus nimenomaan korostaa sitä, että seitsemänä päivänä viikossa työskentelevien tuli saada pitää lomansa samalla tavoin kuin sellaisten konttorityöntekijöiden, joilla lauantait ja sunnuntait olivat yleensä vapaat.

Samansisältöinen ehto oli myös myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 19 §:n 2. kohdan kuudennessa kappaleessa ja konttorityöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 17 §:n 2. kohdan kuudennessa kappaleessa. Tarkoituksena oli ollut turvata täydet lomaviikot niin, ettei maanantaina lomansa aloittavan tarvitsisi tulla töihin lauantaina päättyvää lomaansa seuraavana sunnuntaina.

Täysien lomaviikkojen tavoitteeseen oli liittynyt myös työehtosopimuksen 15 §:n 2. kohdan toinen kappale. Sen mukaan kuusi arkipäivää tai sitä pitempi vuosiloma taikka sen osa voitiin määrätä alkamaan maanantaina, vaikka se olisi työntekijän vapaapäivä, jolloin maanantai luettiin työntekijän lomapäiväksi. Toinen ja kuudes kappale muodostivat tältä osin yhden kokonaisuuden.

Jos maanantaina alkavaa lomaa edeltävä sunnuntai oli vapaa, se johtui viikkotyöajan tasoittamisesta. Työehtosopimuksen 6 §:n 8. kohdan mukaan työntekijä sai viikossa lakisääteisen vapaapäivän lisäksi toisen vapaapäivän. Työehtosopimuksen 6 §:n 2. kohdan mukaan työviikko alkoi maanantaina, mikäli paikallisesti ei toisin sovittu. Työvuorolistat laadittiin alkamaan maanantaina ja päättymään sunnuntaina. Siten maanantaina alkavaa lomaa edeltävä sunnuntai ei liittynyt lomaan sillä tavoin, että silloin annettu vapaapäivä olisi täyttänyt työehtosopimuksen 15 §:n 2. kohdan kuudennen kappaleen vaatimuksen lomaan liittyvästä vapaapäivästä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 15 §:n 2. kohdan kuudennen kappaleen mukaan työnantaja on velvollinen antamaan maanantaina alkavaa ja lauantaina päättyvää lomaa seuraavan sunnuntain työntekijän vapaapäiväksi riippumatta siitä, onko lomaa edeltänyt sunnuntai ollut työntekijän vapaapäivä vai ei.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on lausunut, että riidanalainen määräys oli otettu ensimmäistä kertaa työehtosopimukseen keväällä 1983. Tarkoituksena oli ollut, että työntekijä saisi kuuden päivän lomanosan yhteyteen sunnuntaivapaan, jolloin työntekijälle muodostuisi seitsemän päivän yhdenjaksoinen vapaa. Määräyksellä oli nimenomaan pyritty siihen, ettei työntekijän tarvitsisi olla töissä sekä lomaa edeltävänä että loman jälkeisenä sunnuntaina. Kantaa ei ollut otettu siihen, kumman kysymyksessä olevista sunnuntaista pitäisi olla vapaapäivä.

Asia kävi ilmi muun muassa kevään 1983 työehtosopimusneuvottelujen asiakirjoista. Silloisen Liiketyöntekijäin Liitto r.y:n laatimassa, 28.12.1982 päivätyssä muutosesityksessä huoltamotyöntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen oli puheena olevalle sopimusmääräykselle ehdotettu seuraavaa sanamuotoa: "Mikäli työntekijän vuosiloma päättyy lauantaina, tulee seuraava työpäivä olla maanantai."

Ehdotuksesta ilmeni selvästi, että aikanaan Liiketyöntekijäin Liiton tarkoituksena oli ollut saada työehtosopimukseen määräys, jonka mukaan kuuden päivän lomanosan jälkeinen sunnuntai olisi aina vapaapäivä. Tätä ehdotusta ei Kaupan Työnantajaliitto KTL kuitenkaan ollut hyväksynyt. Määräyksen sanamuoto oli muutettu seuraavaan muotoon: "Kutakin kuusi arkipäivää sisältävää lomanosaa kohden on sisällytettävä yksi sunnuntaiksi sattuva vapaapäivä."

Muutoksen tarkoitus oli ollut, että sunnuntaivapaa voi olla joko ennen tai jälkeen loman.

Keväällä 1984 tapahtuneella sanamuodon muutoksella ei ollut puututtu tähän tulkintaan. Muutoksella oli haluttu vain korostaa sitä, että kysymyksessä oleva määräys koski vain kaikkina viikonpäivinä työskenteleviä työntekijöitä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Liikealan ammattiliitto on vielä lausunut, että huoltamoalan keväällä 1983 solmittu työehtosopimus oli nyt kysymyksessä olevalta osaltaan tarkoitettu ymmärrettäväksi samalla tavalla kuin Liiketyöntekijäin Liiton esitys, jonka mukaan vapaapäiväksi oli annettava lomaa seuraava sunnuntai. Asiallisesti määräys oli muuttunut Liiketyöntekijäin Liiton esityksestä siten, että sunnuntaivapaa oli sovittu kuuluvaksi vain niille työntekijöille, joiden loma kesti maanantaista lauantaihin.

Sopimuskauden 1983-1984 aikana osoittautui, ettei työnantajaliitto kuitenkaan ollut soveltanut sopimusta edellä sanotun mukaisesti. Tämän vuoksi asia oli otettu esille kevään 1984 työehtosopimusneuvotteluissa. Asiasta oli keskusteltu pääasiassa myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevissa neuvotteluissa, mutta sitä oli sivuttu myös huoltamoalan sopimusneuvotteluissa. Tällöin oli selvästi sovittu, että lomaan liittyvää vapaapäivää koskeva sopimuksen kohta oli sisällöltään työntekijäliiton tulkinnan mukainen.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Finnoil Oy on yhtynyt Kaupan Työnantajaliitto KTL:n puolesta lausuttuun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asianosaisliittojen välinen erimielisyys koskee kysymystä siitä, onko huolto- ja jakeluasemien työntekijöille, jotka ovat työsopimuksensa mukaisesti työssä kaikkina viikonpäivinä, annettava maanantaina alkavan ja lauantaina päättyvän vuosiloman jälkeinen sunnuntai vapaapäiväksi siinäkin tapauksessa, että vuosilomaa edeltänyt sunnuntai on ollut vapaapäivä.

Riidanalainen määräys on otettu työehtosopimukseen nykyisessä muodossaan vuonna 1984. Määräys on ollut vuoden 1983 työehtosopimuksessa muutoin samansisältöinen, mutta siitä on puuttunut kaikkina viikonpäivinä työskentelyä koskeva edellytys.

Työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys osoittaa, että vuonna 1983 sopimukseen osallisena ollut Liiketyöntekijäin Liitto on tehnyt työehtosopimukseen muutosesityksen, jonka tarkoituksena on ollut saada lauantaina päättyvän vuosiloman jälkeinen sunnuntai kaikkien työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvien työntekijöiden vapaapäiväksi riippumatta siitä, onko lomaa edeltänyt sunnuntai ollut vapaapäivä vai ei. Liiton ehdotus tältä kohdin on ollut näin kuuluva: "Mikäli työntekijän loma päättyy lauantaina, tulee seuraava työpäivä olla maanantai".

Neuvotteluissa ei määräystä ole hyväksytty työntekijäliiton esityksen mukaisena. Määräyksen sisällöksi on sovittu, että kutakin kuutta arkipäivää sisältävää lomanosaa kohden on sisällytettävä yksi sunnuntaiksi sattuva vapaapäivä.

Puheena olevien määräysten muuttamisesta esitetty selvitys osoittaa, että etenkin työntekijäliiton puolella pyrkimyksenä on ollut yhdenmukaistaa lomaetuja niiden työntekijäryhmien välillä, jotka erilaisista aukioloajoista johtuen ovat työskennelleet joko kaikkina viikonpäivinä taikka vain kuutena tai viitenä arkipäivänä viikossa. Työnantajaliittoa työehtosopimusneuvotteluissa edustaneen lakimiehen todistajan kuulustelussa antaman kertomuksen mukaan työntekijäliitto on vuoden 1983 työehtosopimuksesta neuvoteltaessa halunnut saada toteutetuksi sellaisen järjestelyn, jonka mukaan huoltoja jakeluasemilla, jotka yleensä ovat avoimena kaikkina viikonpäivinä, turvattaisiin seitsemän päivän yhdenjak

soinen vapaa-aika kaikissa tilanteissa kuuden päivän loman yhteydessä.

Työntekijäliiton toinen sihteeri, jota on kuulusteltu myös todistajana, on kertonut, että työntekijäliiton puolella on vuoden 1983 työehtosopimusneuvottelujen jälkeen ymmärretty, että silloin sovittua määräystä on ollut tarkoitus soveltaa kanteessa esitetyn käsityksen mukaisesti. Pian kuitenkin asiasta on syntynyt erimielisyyttä liittojen välillä. Sen takia kysymys sunnuntaivapaasta kuusipäiväisen loman päättyessä on otettu esille seuraavana vuonna käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa. Toisen sihteerin mielestä on silloin päästy liittojen kesken yhteisymmärrykseen kanteen mukaisen tulkinnan hyväksymisestä.

Työnantajaliittoa myös vuoden 1984 työehtosopimusneuvotteluissa edustanut lakimies on puolestaan kertonut työntekijäliiton neuvottelijoiden tuolloin toistaneen edellisissä neuvotteluissa esittämänsä muutosehdotuksen, joka on työnantajaliiton puolelta torjuttu ilman mainittavampaa keskustelua asiasta.

Riidan kohteena olevaa määräystä on vuoden 1984 työehtosopimusneuvotteluissa sovittu muutettavaksi siten, että sunnuntaivapaan liittäminen kuuden päivän lomaan koskee vain kaikkina viikonpäivinä työskenteleviä työntekijöitä. Määräys on otettu samanaikaisesti myös kaupan alan muihin työehtosopimuksiin. Määräykseen ei ole tuolloin eikä myöhemminkään sisällytetty sellaista selvennystä, joka riidattomasti osoittaisi, että sunnuntaivapaa olisi sijoitettava viimeiseksi lomapäiväksi sattuvan lauantain jälkeen.

Työtuomioistuimen mielestä ei voimassa olevan työehtosopimuksen 5 §:n 2. kohdan muista määräyksistä ole saatavissa kanteessa väitetyin tavoin johtoa riidanalaisen määräyksen sisällön selvittämisessä. Puheena olevan kohdan toisen kappaleen määräys koskee nimittäin loman alkamispäivän määräytymistä eräässä erikoistilanteessa ja neljännen kappaleen määräys taas tilannetta, jossa loma päättyy muuna päivänä kuin lauantaina.

Kun asianosaisliittojen yhteistä tarkoitusta siitä, mistä määräyksessä on todella sovittu, ei ole voitu selvittää, liittojen välillä syntynyt erimielisyys on ratkaistava määräyksen sanamuodon ja työehtosopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen perusteella.

Määräyksen sanamuodon mukaan yhden sunnuntaiksi sattuvan vapaapäivän on oltava kunkin määräyksessä tarkoitetun kuuden päivän lomanosan yhteydessä. Käytetty sanonta on niin väljä, että se sinänsä sallii sunnuntain sijoittamisen joko loman loppuun tai sen alkuun. Sanamuodon laveus työtuomioistuimen mielestä tukee työnantajaliiton kantaa.

Vuoden 1983 työehtosopimusneuvotteluissa ei ole selvityksen mukaan hyväksytty työntekijäliiton kirjallista ehdotusta, jonka mukaan kuuden päivän loman päättyessä lauantaina sen jälkeisen sunnuntain olisi aina oltava vapaapäivä. Seuraavana vuonna käydyissä neuvotteluissa, joissa riidanalaisen määräyksen sisältö on muutettu, ei määräykseen ole silloinkaan otettu sellaista selvennystä, joka osoittaisi, että työntekijäliiton aikaisemmin tekemä esitys olisi tullut liittojen yhteisesti hyväksymäksi.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että asianosaisliitot olisivat sopineet kanteessa tarkoitetulla tavalla riidanalaisen määräyksen oikeasta sisällöstä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Kaupan Työnantajaliitto KTL saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Kontio, Kolula ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.