Labor court orders union to pay fines for violating collective agreement peace obligations and supervision duties.
Legislator summary
AI generatedThe Finnish Labour Court ruled that the Vaasan Metallityöväen ammattiosasto and Metallityöväen Liitto must pay compensation fines to the employer's union. The court found that the union's representatives participated in strikes intended to pressure the employer regarding wage increases, which directly violated the collective agreement's peace obligation and supervision duties. Consequently, the court held the union liable for failing to prevent these work stoppages and ordered them to cover the employer's legal costs.
Legislator headnote
AI generatedTyöehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla: Ammattiosasto ja liitto ovat velvollisia huolehtimaan työrauhasta ja valvoa jäseniään; osallistuminen työtaisteluihin ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti aiheuttavat hyvityssakon.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Dieseltehtaan työntekijöiden lakkojen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan esitettyihin palkankorotusvaatimuksiin. Lakot olivat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.
Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Vaasan Metallityöväen ammattiosasto r.y.
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
4 § Työrauhavelvoite
Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
II TYÖPALKAT
8 § Työntekijän palkka
18 Täysin työkykyinen ja 18 vuotta täyttänyt työnvuot- tekijä ta täyt- Työntekijän peruspalkka tänyt työntekijä
9 § Palkkaustavat
Aikapalkka
Aika- Mom. 2. palkka
Suorituspalkka
Suori- Mom. 3. tuspalkka
VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
Neu- Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä votte- ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen solu- veltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa vel- asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon volli- neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin suus kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuPai- votteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä nos- tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta tus- ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan kiel- toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi to tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, se Alis- voidaan alistaa liittojen ratkaistavaksi. taminen liitoille
KANNE
Kanteen perustelut
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on Metallityöväen Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työnantajaliiton jäsenyrityksen Oy Wärtsilä Ab:n Vaasan dieseltehtaan huoltoosaston 29 työntekijää oli ollut lakossa 16.6.1989 koko päivän sekä 20.6.1989 kello 7 22.6.1989 kello 7. Myös osaston luottamusmies oli osallistunut lakkoon 20.6. kello 12 alkaen.
Tehtaan työntekijät olivat 20.6.1989 kello 12 pitäneet yleiskokouksen, jonka jälkeen lähes kaikki työntekijät olivat poistuneet työpaikoiltaan. Lakossa oli mainittuna päivänä kello 12.30 15.30 ollut yhteensä 387 työntekijää. Samana päivänä oli iltavuoron 44 työntekijää poistunut työpaikalta kello 22, eivätkä yövuoron 14 työntekijää olleet saapuneet lainkaan työhön. Työnseisaus oli päättynyt 21.6.1989 kello 23. Viimeksi mainittuna päivänä lakossa oli huoltoosaston työntekijöiden lisäksi ollut yhteensä 398 työntekijää.
Tehtaan 156 työntekijää oli ollut istumalakossa 27.6.1989 kello 7.30 - 8.30. Mainittuna päivänä kello 12.30 olivat työntekijät pitäneet yleiskokouksen, jonka jälkeen kaikki työssä olleet 326 työntekijää olivat poistuneet työpaikoiltaan. Samana päivänä kello 21 olivat poistuneet työpaikalta iltavuoroon tulleet 35 työntekijää, joiden työaika oli alkanut kello 15. Yövuoron kymmenen työntekijää, jotka olivat tulleet töihin illalla 27.6.1989, olivat poistuneet työpaikoiltaan seuraavana aamuna kello 5. Samana päivänä eli 28.6.1989 326 työntekijää oli ollut istumalakossa kello 7.30 - 8.30 ja kello 12.30 - 13.30. Iltavuoron 34 työntekijää oli poistunut työpaikalta samana päivänä kello 21.
Pääluottamusmiestä lukuun ottamatta olivat työvuorossa olleet ammattiosaston työpaikalle asettamat muut luottamusmiehet, ammattiosaston toimikunnan jäsenet ja ammattiosaston puheenjohtaja, joka samalla oli myös varapääluottamusmies, osallistuneet lakkoihin.
Huolto-osaston luottamusmies oli 15.6.1989 pidetyssä neuvottelussa työnantajan edustajille 2,50 markan suuruista yleiskorotusta tuntipalkkoihin. Ammattiosaston puheenjohtaja oli 20.6.1989 pidetyssä neuvottelussa esittänyt työnantajan edustajille palkkojen korottamista 3 markalla tunnilta ja vastaavan suuruisen tarkistuksen tekemistä suorituspalkkatyön rahakertoimiin. Toimeenpannuilla lakoilla oli painostettu työnantajaa suostumaan esitettyihin vaatimuksiin.
Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta ja erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin.
Metallityöväen Liitolle oli puhelimitse ilmoitettu ensimmäisistä työtaisteluista heti niiden alettua ja vaadittu liitolta toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä, sillä lakot olivat edellä kerrotuin tavoin uusiutuneet. Myöskään ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaistelutoimiin ryhtymistä. Ammattiosaston edustajat olivat lakkoihin osallistumisellaan osoittaneet tukevansa työtaistelutoimenpiteitä.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Vaasan Metallityöväen ammmattiosaston ja Metallityöväen Liiton tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.
VASTINE
Vastineen perustelut
Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että siinä esitetyt tiedot työnseisausten kestosta ja laajuudesta pitivät suurin piirtein paikkansa. Oy Wärtsilä Ab:n Vaasan dieseltehtaalla oli koko 1980-luvun ajan tapahtunut suuria muutoksia. Yhtiön investoinnit sekä koneisiin että rakennuksiin olivat olleet mittavia. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan se oli saatu aikaan kiristämällä työtahtia ja tehostamalla tuotantoa kaikin tavoin. Tätä käsitystä tuki sekin, että sopimusalakohtaisten työntekijöiden määrä tehtaalla oli laskenut. Palkkatilastojen mukaan työntekijöitä tehtaalla oli lokakuussa 1983 ollut noin 715. Kesäkuussa 1989 työnteki
jöiden määrä konepajakoululaiset mukaan lukien oli ollut vain noin 570.
Vaikka tehtaalla oli tapahtunut tällaista kehitystä, ei työntekijöiden ansiotaso ollut juurikaan parantunut. Työilmapiiri oli kiristynyt ja henkilöstön keskinäiset suhteet olivat jännittyneet. Työnantaja oli entistä selvemmin korostanut sitä, että tehdas oli tärkeä osa Oy Wärtsilä Ab:n dieselryhmää. Vaasan tehtaan lisäksi yhtiön dieselryhmään kuului Turun dieseltehdas.
Syynä Oy Wärtsilä Ab:n dieseltehtaan työnseisauksiin oli ollut se, että tehtaan työntekijöiden palkkataso oli jo useiden vuosien ajan jäänyt huomattavasti jälkeen Turun dieseltehtaan palkkatasosta. Palkkatilasto vuoden 1989 I neljännekseltä osoitti, että Vaasan dieseltehtaan keskimääräinen palkkataso oli 4,18 markkaa alempi kuin Turun dieseltehtaan palkkataso, vaikka Vaasa kuului ensimmäiseen paikkakuntakalleusluokkaan ja Turku toiseen kalleusluokkaan. Mainitut seikat ja metalliteollisuudessa yleensä tapahtunut liukuma- ja ansiokehitys olivat saaneet aikaan sen, että Vaasan dieseltehtaan työntekijät olivat esittäneet palkkojen korottamista siten, että palkat vastaisivat yleistä kehitystä.
Tehtaalla syntyneet levottomuudet olivat saaneet alkunsa huolto-osastolta ja tuoteverstas V 4:stä. Huolto-osaston luottamusmiehen neuvottelu- ja sovitteluesityksistä huolimatta tilanne oli johtanut työnseisauksiin. Tuoteverstas V 4:ssä tilanne oli keväästä 1989 saakka ollut levoton urakkapalkkojen jälkeenjääneisyyden, urakkahinnoittelussa ilmenneiden epäselvyyksien sekä tulehtuneitten henkilösuhteiden vuoksi. Työosaston luottamusmies oli useaan otteeseen yhdessä pääluottamusmiehen kanssa pyrkinyt hillitsemään kärjistyneitä mielialoja.
Muidenkin työosastojen työntekijät olivat esittäneet työnantajalle neuvottelujen aloittamista palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi. Alustavat neuvottelut työnantajapuolen kanssa oli aloitettu 20.6.1989 kello 8. Neuvotteluihin olivat työnantajan kahden edustajan lisäksi osallistuneet pääluottamusmies, varapääluottamusmies ja neljä osaston luottamusmiestä. Neuvotteluissa ei ollut päästy työntekijöitä tyydyttäviin ratkaisuihin. Työnantajan taholta oli ilmoitettu, ettei palkkojen korottamiseen ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Neuvottelun jälkeen pidetyssä työhuonekunnan yleisessä kokouksessa työntekijät olivat pääluottamusmiehen estelyistä huolimatta tehneet päätöksen työnseisauksen aloittamisesta. Mainittu työnseisaus oli jatkunut vielä seuraavana päivänä. Pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat kuitenkin olleet työssä.
Torstaina 22.6.1989 ja juhannuksen jälkeisenä maanantaina 26.6.1989 työt olivat jatkuneet normaalisti. Pääluottamusmies oli 27.6.1989 yrittänyt päästä kosketukseen työnantajan edustajien kanssa neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi. Neuvotteluyhteyttä ei pääluottamusmiehen ponnisteluista huolimatta ollut saatu aikaan.
Työnantajan asenteesta kimpaantuneina työntekijät olivat päättäneet pitää yleisen työmaakokouksen 27.6.1989 kello 12.30. Pääluottamusmiehen vastustavasta kannasta huolimatta kokouksessa oli tehty päätös työnseisauksen aloittamisesta kokouksen jälkeen. Lisäksi kokouksessa oli päätetty seuraavina päivinä jatkuvista osastokohtaisista työnseisauksista. Tämän työnseisauksen aikana pääluottamusmies, työsuojeluvaltuutettu, työosastojen luottamusmiehet ja ammattiosaston toimikunnan jäsenet olivat olleet työssä. Pääluottamusmiehen ja työosastojen luottamusmiesten estelyistä huolimatta työnseisaukset olivat jatkuneet seuraavina päivinä. Työnseisaukset olivat päättyneet 29.6.1989 alkaneiden neuvottelujen tultua työntekijöiden tietoon.
Osa osastokohtaisista luottamusmiehistä oli ollut vuosilomalla työhäiriöiden sattuessa. Työssä olleille osaston luottamusmiehille oli näin ollen jäänyt tavallista enemmän asioita hoidettaviksi. Tämä seikka oli ollut osasyynä siihen, etteivät heidän sovitteluyrityksensä ja kehotuksensa työrauhavelvoitteen ylläpitämiseen olleet tehonneet.
Metallityöväen Liiton palkkasihteerit olivat olleet puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen 20.6., 21.6. ja 27.6.1989 ja vaatineet työrauhan palauttamista ja neuvottelujärjestyksen noudattamista. Metallityöväen Liitto oli lähettänyt pääluottamusmiehelle 28.6.1989 telefaxsanoman, jossa oli esitetty samat vaatimukset. Metallityöväen Liitto ja Vaasan Metallityöväen ammattiosasto olivat siten tehneet voitavansa työrauhan ylläpitämiseksi.
Vaasan Metallityöväen ammattiosaston jäsenmäärä oli noin 900.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Metallityöväen Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että Oy Wärtsilä Ab:n Vaasan dieseltehtaalla oli 1980luvun vaihteessa tehty päätös, jonka mukaan tehtaalla keskityttäisiin pelkästään dieselmoottoreiden valmistukseen. Tämän jälkeen tuotannossa oli investoitu voimakkaasti, aluksi kappalevalmistuksen NC -laitteisiin ja vuodesta 1984 alkaen FMS -järjestelmiin. Tuotantoa oli mainituilla investoinneilla pystytty kasvattamaan henkilöstöä lisäämättä. Tämä kehitys oli mahdollistanut Oy Wärtsilä Ab:n Vaasan dieseltehtaan toiminnan.
Tehtaan työntekijöiden palkat olivat viime vuosina nousseet keskimääräistä enemmän. Palkkatilastot osoittivat, että vuosien 1984-1988 neljänsien neljännesten välisenä ajanjaksona tehtaan työntekijöiden ansiot ilman yli- ja sunnuntaityökorotuksia olivat nousseet lähes 40 prosenttia, kun metalliteollisuudessa keskimäärin oli jääty muutamaa prosenttiyksikköä pienempään kasvuun. Yleisen ansiotason osalta Oy Wärtsilä Ab:n Vaasan dieseltehtaalla ei ollut voitu osoittaa mitään merkittävää poikkeamaa keskiarvolukuihin verrattuna. Alueellisessa vertailussa Vaasan dieseltehdas oli menestynyt hyvin. Kun vertailtiin I paikkakuntakalleusluokan palkkoja keskenään oli huomattava, että keskiarvoa nostivat pääkaupunkiseudun korkeat palkat. Oy Wärtsilä Ab:n Turun dieseltehtaalla oli maksettu keskimäärin jonkin verran korkeampia palkkoja kuin Vaasan dieseltehtaalla. Tämä johtui osittain historiallisista syistä, sillä Turun dieseltehdas oli ollut osa telakkaa vuoteen 1986 asti.
Pääluottamusmies ei vastineessa esitetyin tavoin ollut esittänyt työnantajalle neuvottelujen käymistä 27.6.1989. Pääluottamusmies oli mainitun päivän aamupäivällä keskeyttänyt erään kokouksen, johon työnantajan edustaja oli osallistunut. Pääluottamusmies oli kutsunut työnantajan edustajan käytävään ja vaatinut yhdessä mukana olleiden kuuden tai seitsemän osaston luottamusmiehen kanssa välittömien neuvottelujen aloittamista. Työnantajan edustaja oli ilmoittanut luottamusmiehille, ettei työnantaja ryhtyisi neuvotteluihin ennen kuin työrauha tehtaalla olisi vakiintunut. Saman päivän aamulla oli 156 työntekijää ollut istumalakossa. Lisäksi työntekijätaholta oli annettu ymmärtää, että seisokit jatkuisivat, ellei työnantaja suostuisi esitettyihin palkankorotusvaatimuksiin.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
KUULTAVAN LAUSUNTO
Vaasan Metallityöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineessa esitettyyn.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Oy Wärtsilä Ab:n Vaasan dieseltehtaan huolto-osaston työntekijät ovat olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 16.6.1989 ja 22.6.1989 välisenä aikana. Lisäksi koko tehtaan työntekijät ovat olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 20.6.1989 ja 28.6.1989 välisenä aikana. Lakkojen tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa suostumaan esitettyihin palkankorotusvaatimuksiin ja ne ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.
Lakkoihin ovat muiden työntekijöiden ohella osallistuneet huolto-osaston luottamusmies ja koko tehtaan työntekijöiden lakon aikana, 27.6.1989 ollutta lakkoa lukuun ottamatta, työvuorossa olleet luottamusmiehet sekä ammattiosaston toimikunnan jäsenet ja ammattiosaston puheenjohtaja. Pääluottamusmies ei kuitenkaan ollut ollut lakoissa mukana.
Ammattiosaston edustajien ei ole selvitetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi ja lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi edellä mainittujen edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun.
Metallityöväen Liiton edustajat ovat olleet puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen 20.6., 21.6. ja 27.6.1989 ja vaatineet työrauhan palauttamista ja neuvottelujärjestyksen noudattamista. Metallityöväen Liitto on pääluottamusmiehelle 28.6.1989 lähettämässään telefax-sanomassa toistanut samat vaatimukset. Työtaistelutoimenpiteiden uusiutumisen huomioon ottaen ei näitä toimenpiteitä voida työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan pitää riittävinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Vaasan Metallityöväen ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 17 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa. Vaasan Metallityöväen ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Kolula ja Korpela.
Tuomio oli yksimielinen.