Labor court dismisses union claim that collective agreement applies to shift mechanics as central negotiations did not cover this issue.

Virkaehtosopimuksen soveltamista koskeva erimielisyys ei ollut ollut käytyjen keskusneuvottelujen kohteena. Asiassa ajettu vahvistuskanne jätetty sen vuoksi tutkimatta.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Turun yliopistollisen keskussairaalan kuntainliitto

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muun ohessa STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTKJ:n kesken 24.3.1988 allekirjoitetun virkaehtosopimuksen liitteenä 19 olevassa kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden palkkaluokittelussa on muun ohella seuraavat määräykset:

Liite 19/Kunnallinen yleinen virkaehtosopimus

KUNNALLISTEN VIRANHALTIJOIDEN PALKKALUOKITTELU 1.6.1988 LUKIEN

TEKNISEN ALAN HENKILÖKUNTA JA YMPÄRISTÖNHOITOHENKILÖKUNTA

5 01

TEKNINEN ALA

5 01 03

Työnjohtajat (muu kuin teknillisen koulun tutkinnon suorittanut)

a) Erittäin vaativissa ja vastuullisissa teknisen alan työnjohto- tai esimiestehtävissä työskentelevä viranhaltija, jolla on huomattava määrä alaisia tai alaisinaan työnjohtajia taikka jolta edellytetään muutoin hankittua samanlaista teknistä työnjohtovalmiutta ja ammattitaitoa kuin teknillisen koulun tutkinnon suorittaneelta

Y 25 - 28 pl

Pätevyys:

5 01 03 01 5

Esimiestehtäviin soveltuvuuden lisäksi viranhaltijalta vaaditaan pitkäaikainen käytännön kokemus oman tehtäväkenttänsä alueella ja työnjohtotehtäviin liittyvän ammattitutkinnon tai

5 01 03 01 6

kurssin suorittaminen

(esim. sähköasennusmestari, yliasentaja, työteknikko, alikonemestari).

Tähän ryhmään voivat kuulua mm. seuraavat viranhaltijat: korjaamomestari, korjaamoesimies, konetarkastaja, asennusryhmän työnjohtaja, sähkömestari, muuntamomestari.

b) Muissa työnjohto- tai esimiestehtävissä toimivat

Y 23 - 27 pl

Pätevyys:

5 01 03 02 6

Esimiestehtäviin soveltuvuuden lisäksi viranhaltijalta vaaditaan työnjohdollisien kurssien suorittaminen ja riittävä käytännön kokemus oman tehtäväkenttänsä alueella taikka

5 01 03 02 8

vähintään kuuden vuoden käytännön kokemus ammattialallaan.

Tähän ryhmään voivat kuulua mm. seuraavat viranhaltijat: kenttämestari, jolla on alaisinaan ammattimiehiä, ja kartoittaja.

5 01 04

Ammattimiehet

Ammattimiehet erittäin vaativissa ammattimiestehtävissä Y 21 - 26 pl Suorittavat erittäin vaativia ammattimiestehtäviä itsenäisesti.

Pätevyys:

5 01 04 01 5

Viranhaltijalta vaaditaan alan ammattikoulutus ja vähintään neljän vuoden käytännön kokemus ammattialallaan taikka

5 01 04 01 8

vähintään kuuden vuoden käytännön kokemus ammattialallaan

Tähän ryhmään voivat kuulua mm. seuraavat viranhaltijat: radio- ja tv-alan mekaanikko, erikoisammattimies, käyttöpäivystäjä, sähköyliasentaja myös satamissa (ei työnjohtotehtävissä) ja erittäin vaativissa ammattimiestehtävissä toimiva nosturinkäyttäjä/hoitaja.

Ammattimiehet vaativissa ammattimiestehtävissä

Y 20 - 24 pl

Suorittavat vaativia ammattimiestehtäviä, kuten mittari-, sähkö-, putki-, auto-, LVIyms. mekaanikon tai asentajan tehtäviä.

Pätevyys:

5 01 04 03 5

Viranhaltijalta vaaditaan alan ammattikoulutus ja kolmen vuoden käytännön kokemus ammattialallaan taikka

5 01 04 03 8

vähintään kuuden vuoden kokemus ammattialallaan

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on lausunut, että sen jäsenliiton Konepäällystöliitto r.y:n jäsenet Veijo Blomqvist, Curt Hamström, Trygve Holmborg, Heimo Kumlander ja Jorma Lindberg toimivat Turun yliopistollisen keskussairaalan palveluksessa vuorokonemestareina.

Vuorokonemestarin tehtävistä säädettiin paineastia-asetuksessa. Vuorokonemestarit valvoivat sairaalan ilmastointia ja sähkön-, kaukolämmön-, höyryn- ja kaasunjakelua sekä huolehtivat varavoimakoneiden käyttövalmiudesta. Lisäksi heidän tehtäviinsä kuului hissien valvonta, hissiin jääneiden pelastaminen ja vikailmoitusten valvonta. Organisatorisesti vuorokonemestarit olivat teknillisen osaston alaisuudessa. Teknillisellä osastolla vuorokonemestarit toimivat työnjohtotehtävissä lauantaisin, sillä lauantaipäivystyksessä oli jatkuvasti yksi sähkö- ja yksi LVI-alan työntekijä, joiden esimiehinä vuorokonemestarit olivat. Myös silloin, kun vuorokonemestarit joutuivat kutsumaan erikoisalojen ammattimiehiä töihin, kuuluivat nämä työt vuorokonemestareiden valvontaan.

Ilta- ja yövuorojen aikana sekä viikonloppuisin vuorokonemestarit toimivat talousosastolle organisatorisesti kuuluvien lähettien, vahtimestareiden ja huoltomiesten työnjohtajina. Nämä tehtävät kävivät ilmi kuntainliiton liittohallituksen 1.4.1986 pitämän kokouksen pöytäkirjasta. Talousosastossa vuorokonemestareilla oli siten työnjohtovalta ilta- ja yövuoroissa sekä lisäksi lauantai-, sunnuntai- ja pyhäpäivien aikana yhteen lähettiin, vahtimestariin ja huoltomieheen nähden. Työnjohtotyötä tuli jokaiselle vuoromestarille yhtä paljon kuin hänellä oli työajasta ilta- ja yövuoroja sekä lisäksi lauantai-, sunnuntai- ja pyhäpäiviä ja siten joka tapauksessa yli kaksi kolmasosaa työajasta.

Kuntainliiton suuronnettomuusohjeiden mukaan katastrofitilanteessa vastasi teknisen osaston toiminnasta vuorokonemestari siihen saakka, kunnes tekninen johtaja, käyttöpäällikkö, elektroniikkainsinööri tai rakennustoimiston toimistopäällikkö oli saapunut paikalle.

Turun yliopistollisesta keskussairaalasta noin 35 kilometrin päässä sijaitsevassa Paimion sairaalassa vuorokonemestareille kuului kello 22-6 välillä samoin kuin viikonloppuisin käyttöhäiriövalvonta ja -selvittely sekä tähän liittyen tarvittavan työvoiman tilaamisvelvollisuus häiriöiden selvittämiseksi.

Esimiesasemaan liittyväksi tehtäväksi voitiin lukea myös niin sanottujen tulityölupien myöntäminen Turun yliopistollisen keskussairaalan henkilökunnalle. Se koski

hitsaus-, hionta- ja muita paloturvallisuuteen liittyviä töitä.

Vuorokonemestareiden palkkaryhmittelystä oli käyty työnantajan ja paikallisyhdistyksen välillä neuvotteluja 23.2. ja 26.5.1987. Viimeksi neuvottelussa oli todettu, ettei asiassa ollut saavutettu yksimielisyyttä. Neuvottelut oli lopetettu ja todettu, että kun palkkahinnoitteluun seuraavan kerran puututtaisiin, asiaan voitaisiin palata uudelleen. Tuolloin palkansaajapuolen paikallisyhdistys oli esittänyt vuorokonemestareiden palkkauksen ryhmittelykohdaksi työnjohtajia koskevan kohdan b) "muissa työnjohto- tai esimiestehtävissä toimivat".

Pääsopimuksen 6 §:n mukainen paikallisneuvottelu vuorokonemestareiden ryhmittelykohdasta oli käyty 24.10.1988. Neuvotteluissa palkansaajapuolen edustajat olivat esittäneet vuorokonemestareiden palkkaluokan määräytymisperusteeksi virkaehtosopimuksen liitteen 19 mukaisen ryhmittelyn 5 01 03 b)-kohtaa "muissa työnjohto- tai esimiestehtävissä toimivat", joiden palkkaluokka oli Y 23 - 27. Perusteluina oli esitetty, että vuorokonemestarit toimivat vahtimestarien, apulaisvahtimestarien ja huoltomiesten esimiehinä. Lisäperusteluna oli todettu, että vuoden 1983 virkaehtosopimuksessa oli poistettu ammattimiesten kohdalta maininta alikonemestarista ja sijoitettu alikonemestarikoulutusta koskeva edellytys työnjohtajia koskevaan kohtaan 5 01 03 01 6. Alikonemestarin koulutus oli myös vuorokonemestarin viran kelpoisuusvaatimuksena.

Keskusneuvottelut asiasta oli käyty 6.1. ja 1.2.1989. Niissä ammattijärjestön edustajat olivat todenneet, että liittohallituksen vahvistaman vuorokonemestareiden toimenkuvan mukaiset työnjohtotehtävät ja niihin liittyvä työturvallisuuslain mukainen työsuojeluvelvoite osoittivat, ettei vuorokonemestarien palkkaluokittelukohtana voinut ollut ammattimiesluokittelua koskeva kohta 5 01 04, vaan se oli työnjohtajiin sovellettavan kohdan b) mukainen, muita työnjohto- tai esimiestehtäviä koskeva luokittelu, jota myös alikonemestarin pätevyys edellytti.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että vuorokonemestareiden Veijo Blomqvistin, Curt Hamströmin, Trygve Holmborgin, Heimo Kumlanderin ja Jorma Lindbergin palkkaluokitteluryhmä on teknisen alan henkilökuntaa ja ympäristönhoitohenkilökuntaa koskeva, muihin kuin teknillisen koulun tutkinnon suorittaneisiin työnjohtajiin sovellettava b) kohta, joka koskee muissa työnjohto- tai esimiestehtävissä toimivia ja johon vuoromestarit toimenkuvansa ja koulutuksensa puolesta kuuluvat.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunut, että kanteessa tarkoitetusta paikallisneuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaan vuorokonemestareita edustanut järjestö oli paikallisneuvottelussa esittänyt, että vuorokonemestareihin sovellettaisiin palkkaluokittelukohtaa 5 01 03 01 6. Lisäksi ammattijärjestön edustajat olivat katsoneet, että vuorokonemestarien koulutus, työkokemus ja työtehtävät edellyttivät muun kuin teknillisen koulun tutkinnon suorittaneita työnjohtajia koskevan luokittelun a)-kohdan soveltamista.

Keskusneuvotteluissa STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n edustajat olivat todenneet, että vuorokonemestareiden toimenkuvan mukaiset työnjohtotehtävät ja myös työsuojeluvelvoite osoittivat, ettei heidän oikea palkkaluokittelukohtansa ollut 5 01 04, vaan 5 01 03 01 6, jota myös alikonemestarin pätevyys edellytti. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvotteluedustajat olivat todenneet, ettei vuorokonemestareiden voitu katsoa kuuluvan virkaehtosopimuksen viimeksi tarkoitettuun hinnoittelukohtaan, koska työnjohtotehtävät, jotka ajoittuivat lähinnä ilta- ja yövuoroihin sekä viikonloppuihin, eivät olleet vuorokonemestareiden oman ammattialan työnjohtotehtäviä.

Sekä 31.5.1988 päivätyssä paikallisneuvottelupyynnössä että 24.1.1989 päivätyssä keskusneuvottelupyynnössä neuvotteluja oli pyydetty nimenomaan virkaehtosopimuksen palkkaluokitteluliitteen kohdan 5 01 03 01 6 soveltamisesta. Näin ollen sekä paikallis- että keskusneuvottelut olivat koskeneet ainoastaan viimeksi sanottua kohtaa. Se kuului alakohtana palkkaluokittelukohdassa 5 01 03 olevia muita kuin teknillisen koulun tutkinnon suorittaneita työnjohtajia koskevaan a)-kohtaan. Sen sijaan kysymyksessä olevan työnjohtajaryhmittelyn b)-kohdan soveltamiseen ei ollut otettu kantaa paikallisneuvotteluissa eikä myöskään keskusneuvotteluissa.

Kun kanteessa tarkoitetusta riitakysymyksestä ei ollut käyty pääsopimuksen mukaisia neuvotteluja, kannetta ei voitu ottaa tutkittavaksi.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kanteeseen vastatessaan lausunut, että vuorokonemestareihin oli sovellettu palkkaluokittelukohtaa 5 01 04, joka koski ammattimiehiä erittäin vaativissa ammattimiestehtävissä. Tällaisilta ammattimiehiltä vaadittiin alan ammattikoulutus ja vähintään neljän vuoden käytännön kokemus ammattialallaan taikka vähintään kuuden vuoden käytännön kokemus ammattialallaan.

Tehtäväkuvauksen mukaan olivat vuorokonemestereiden tehtävät heidän normaalina työaikanaan kello 7 - 15 tavanomaisia teknillisen osaston käyttö- ja valvontatehtäviä. Vuorokonemestareilla ei ollut alaisia, eikä heillä ollut varsinaisia esimiestehtäviä. Vuorokonemestareiden työvuorot oli kello 7 - 15, kello 15 - 23 ja kello 23 - 7 välisinä aikoina. Kaikki työvuorot olivat kahdeksan tunnin pituisia. Huoltomiesten, vahtimestareiden ja lähettien iltavuorot olivat kello 14 - 22 ja yövuorot kello 22 - 7, huoltomiehen kuitenkin vain kello 22 - 6. Vuorot olivat samat arkena ja viikonloppuisin. Iltavuorossa oli yksi lähetti, yksi huoltomies ja yksi niin sanottu vuorovahtimestari. Lisäksi yksi neuvontavahtimestari oli työssä kello 19:ään asti. Yövuoron aikana kello 22 - 7 oli töissä yksi lähetti ja yksi vuorovahtimestari sekä kello 22 - 6 yksi huoltomies. Järjestelyt olivat samat öisin ja viikonloppuisin.

Vuoromestareiden työnjohtajuus tosiasiallisesti kohdistui pelkästään sijaisten hankkimiseen silloin, kun työntekijä ei työvuoronsa alkaessa tullut työpaikalle. Iltavuoron alkaessa kello 14 linjaorganisaation esimiesten tiedossa yleensä oli, tuliko vuoron työntekijä työhönsä vai ei. Vuorokonemestareiden iltavuoro alkoi vasta kello 15 ja lähettien, vahtimestareiden ja huoltomiesten kello 14. Näiden työntekijöiden osalta linjaorganisaatio huolehti sijaisten hankkimisista ja muista tarvittavista toimenpiteistä. Sen sijaan viikonloppujen aikana, jolloin linjaorganisaation mukaista esimiestä ei ollut paikalla, oli työhön kutsuminen vuorokonemestareiden tehtävänä. Tällaista sattui suhteel

lisen harvoin. Vuorokonemestareiden osalta ei siis voitu puhua varsinaisesta työnjohtajuudesta.

Vuorokonemestareiden työpaikkakokouksen pöytäkirjasta helmikuun 21 päivältä 1986 kävi ilmi, etteivät Turun yliopistollisen keskussairaalan kaukolämpöön siirtymisen johdosta vuorokonemestareille määrätyt uudet tehtävät sanottavasti olleet lisänneet heidän työtehtäviään.

Kanteessa on esitetty, että vuorokonemestarit toimisivat lauantaipäivystyksessä jatkuvasti sähkömiehen ja LVImiehen esimiehenä sekä valvoisivat ulkopuolelta tulevien erikoisammattimiesten töitä. Vuorokonemestarien tehtäväluettelon perusteella ei kuitenkaan tällaista johtopäätöstä voitu tehdä. Vuorokonemestarit eivät voineet toimia työnjohtajina sellaisissa tehtävissä, joihin heillä ei ollut ammattipätevyyttä. Myöskään ulkopuolelta tulevien erikoisammattimiesten työnjohtajina vuorokonemestarit eivät voineet toimia.

Suuronnettomuusohjeissa tarkoitettuja katastrofitilanteita ei tiettävästi keskussairaalassa ollut koskaan sattunut. Suuronnettomuusohjeet oli tarkoitettu koskemaan palvelusvuorossa olevaa viranhaltijaa tai työntekijää. Myös vuorokonemestareilla oli ohjeiden mukainen vastuu. Se tarkoitti käytännössä sitä, että jos yöaikaan syntyi katastrofitilanne, oli vuorokonemestarin tehtävänä kutsua paikalle asianomainen henkilö, joka oli vastuussa ohjeiden mukaisesti.

Paimion sairaalan valvonnan järjestely ei ollut vielä toiminnassa. Paimion sairaalassa oli vielä oma teknillinen päivysytyksensä.

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J oli esimiesasemaan liittyvänä seikkana vielä tuonut esiin tulityölupien myöntämisen. Kysymys ei kuitenkaan ollut lupien myöntämisestä, vaan vuorokonemestareille toimitettavasta kirjeestä, josta ilmeni, missä kohteessa kulloinkin oli meneillään hitsaus- tai muita sellaisia töitä. Kirje tarvittiin vakuutusyhtiötä varten.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta. Siltä varalta, että kanne tutkittaisiin, kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

STTK:n JULKISTEN ALOJEN AMMATTIJÄRJESTÖ STTK-J:N VASTASELITYS

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on lausunut, että vuorokonemestareiden palkkaluokittelua koskeva erimielisyys oli kanteessa kerrotuin tavoin ollut esillä paikallisneuvotteluissa 23.2. ja 26.5.1987. Ensiksi mainitussa neuvottelussa viranhaltijapuoli oli vaatinut vuorokonemestareiden ryhmittämistä muun kuin teknillisen koulun tutkinnon suorittaneita työnjohtajia koskevaan ryhmittelykohtaan a). Toisessa neuvottelussa viranhaltijapuolelta oli ryhmittelykohdaksi korjattu saman ryhmittelyn b)-kohta, "muissa työnjohto- tai esimiestehtävissä toimivat". Neuvottelu oli päättynyt kanteessa kerrotuin tavoin erimielisyyteen. Asiaan oli palattu 24.10.1988 pidetyssä paikallisneuvottelussa.

Keskusneuvottelupyynnön sisältäneessä 20.12.1988 päivätyssä kirjeessä ei ollut nimetty vaadittavaa luokittelukohtaa, vaan siinä oli pyydetty käytäväksi keskusneuvottelu vuorokonemestareiden ryhmittelystä. Keskusneuvottelupyynnön johdosta keskusneuvottelut oli käyty 6.1. ja 1.2.1989. Vaikka keskusneuvottelupöytäkirjaan oli edelleen myös kirjattu työntekijäjärjestön esityksenä palkkaluokittelukohta 5 01 03 01 6, niin todellisuudessa luokittelukysymys oli ollut neuvottelun kohteena kokonaisuutena.

Kanteessa esitetty palkkaluokitteluvaatimus oli alemmalla tasolla kuin se vaatimus, jonka kunnallinen työmarkkinalaitos katsoi olleen neuvotteluissa yksinomaisena vaatimuksena esillä. Työmarkkinalaitoksella olisi keskusneuvottelussa halutessaan ollut mahdollisuus esittää ratkaisuksi, että vuorokonemestarit sijoitettaisiin kanteessa mainittuun palkkaluokitteluun. Kanteessa ei ollut esitetty vaatimuksia enemmälti kuin keskusneuvotteluissa oli ollut esillä. Kanteessa esitetty vaatimus oli rajoitetumpi kuin keskusneuvottelupöytäkirjaan merkitty vaatimus. Kanne ei ollut pääsopimuksen 11 §:n 1 momentin vastainen, vaan se oli tutkittava.

Vuorokonemestareiden tehtäväkuvauksessa todettiin yksiselitteisesti, että heidän tehtävänsä oli muun muassa vahtimestareiden ja huoltomiesten työnjohtajana toimiminen ilta- ja yövuorojen aikana sekä viikonloppuisin. Vuorokonemestareiden vastuu ei suinkaan rajoittunut pelkästään sen tarkistamiseen, olivatko vahtimestarit ja huoltomiehet saapuneet töihin ja tarvitsiko jonkun tilalle hankkia sijainen. Ilta- ja yövuorojen sekä viikonloppujen aikana vahtimestarit ja huoltomiehet kääntyivät esimiesasemassa olevan työnjohtajan puoleen, mikäli ongelmia esiintyi. Näin ollen vuorokonemestareilla oli työnjohdollinen ja esimiesasemasta johtuva vastuu. Asiaa ei voitu tarkastella pelkästään siten, että olisi katsottu, kuinka paljon vuorokonemestari käytännössä joutui työnjohtaja- ja esimiesasemassa ohjaamaan alaisenaan toimivia huoltomiehiä ja vahtimestareita. Olennaista oli se, että vuorokonemestari oli mainittuihin työntekijöihin nähden työnjohdollisessa vastuussa ja esimiesasemassa.

Vuorokonemestareilla oli ilta- ja yövuorojen sekä viikonloppuvuorojen aikana tekninen vastuu kaikkien teknisten laitteiden ja kaikkien työhuoneiden osalta. Vuorokonemestarit joutuivat harkitsemaan esimerkiksi korjaustapauksissa, tilattiinko talon oma tai ulkopuolinen korjausmies vai jätettiinkö korjaus aamuun tai viikonlopun yli, mikäli kyseessä oli sellainen työ, jota vuorokonemestari itse ei voinut tehdä.

Paimion sairaalan valvontajärjestelmä oli tällä hetkellä koekäytössä ja vikahälytykset tulivat sekä keskussairaalaan että Paimion sairaalaan. Hälytyksistä aiheutuvat toimenpiteet hoiti se yksikkö, mikä oli tavoitettavissa. Vuorokonemestareilla oli viikonloppuisin valvontavastuu paloturvallisuuden, hissien ja LVI-laitteiden osalta.

Niin sanottujen tulityölupien myöntämistä koskevassa kaavakkeessa oli työt jaettu kolmeen luokkaan niiden tilojen mukaan, missä töitä tehtiin. Normaalitiloihin luvan antoi työnjohtaja, palovaarallisiin tiloihin laitoksen johtaja tai osaston johtaja taikka palosuojelujohtaja ja räjähdysvaarallisiin tiloihin palosuojelujohtaja, osaston johtaja ja palopäällikkö yhdessä. Valvojana normaalitilojen osalta toimi työnjohtaja ja muiden tilojen osalta palopäällikkö. Näin ollen näiden tulityölupien myöntäjän tuli olla työnjohdollisessa asemassa. Keskussairaalassa vuorokonemestarit myönsivät tulityöluvat.

Talousosaston kaksi työnjohtajaa, joiden alaisena vahtimestarit ja huoltomiehet toimivat päivävuoron aikana, oli palkkaluokittelussa ryhmitelty kohtaan 5 01 03 01 6. Toinen heistä oli suorittanut työnjohdollisia kursseja, mutta toisella oli ainoastaan sairaalan antamaa koulutusta. Alikonemestarikurssin suorittaneilla vuoromestareilla oli ainakin sama ammattipätevyys kuin sanotuilla työnjohtajilla.

KUNNALLISEN TYÖMARKKINALAITOKSEN VASTASELITYS

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vielä lausunut, ettei vuonna 1987 käydyillä paikallisneuvotteluilla ollut merkitystä nyt vireillä olevan asian kannalta, sillä ne eivät olleet johtaneet keskusneuvottelujen käymiseen.

Edelleen työmarkkinalaitos on huomauttanut, ettei 20.12.1988 tehdyssä keskusneuvottelupyynnössä ollut yksilöity palkkaluokittelukohtaa. Sen sijaan 24.1.1989 päivätyssä keskusneuvottelupyynnössä hinnoittelukohta oli yksilöity. Vaikka näin ei olisi tapahtunutkaan, STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J oli keskusneuvottelujen kuluessa yksilöinyt vaatimuksensa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että siinä tarkoitettujen Turun yliopistollisen keskussairaalan kuntainliiton palveluksessa olevien vuorokonemestarien palkkaryhmä määräytyy teknisen alan henkilökuntaan kuuluvia, muun kuin teknisen koulun tutkinnon suorittaneita työnjohtajia koskevan palkkaluokittelun b)-kohdan mukaan. Palkkaluokittelun kohta koskee muissa kuin saman palkkaryhmän a)-kohdan mukaisissa työnjohto- ja esimiestehtävissä toimivien viranhaltijoiden palkkausta.

Puheena olevaan b)-kohtaan palkkahinnoittelussa kuuluvat, työnjohto- ja esimiestehtävissä toimivat viranhaltijat ovat heiltä vaadittavan pätevyyden perusteella luokittelukohdissa 5 01 03 02 6 ja 5 01 03 02 8.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta sen perusteella, että kanteessa tarkoitetusta erimielisyydestä ei ole käyty pääsopimuksen mukaisia keskusneuvotteluja. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen väitteen mukaan paikallis- ja keskusneuvotteluissa on ollut kysymys pelkästään vuorokonemestareiden sijoittamisesta muun kuin teknisen koulun tutkinnon suorittaneita työnjohtajia koskevan palkkaryhmittelyn a)-kohtaan.

Viimeksi mainittuun palkkaryhmittelykohtaan kuuluvat, työnjohtajina toimivat viranhaltijat ovat pätevyyden perusteella luokittelukohdissa 5 01 03 01 5 ja 5 01 03 01 6. Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat muun muassa alikonemestarit.

Vuorokonemestarien palkkaryhmittelystä on käyty paikallisneuvotteluja jo vuonna 1987, mutta ne eivät ole johtaneet keskusneuvotteluihin.

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n paikallisyhdistys on 31.5.1988 pyytänyt Turun yliopistollista keskussairaalaa käymään paikallisia neuvotteluja muun muassa vuorokonemestareiden muuttuneita tehtäviä vastaavien palkkauksen ryhmittelyperusteiden tarkistamiseksi. Neuvottelupyynnössä on viitattu aikaisemmissa paikallisissa neuvotteluissa esitettyihin lausumiin ja sen liitteessä on esitetty vuorokonemestarien uudeksi palkkaryhmittelykohdaksi kohtaa 5 01 03 01 6.

Pöytäkirjan mukaan 24.10.1988 käydyssä paikallisneuvottelussa ovat STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n edustajat esittäneet vuorokonemestareihin sovellettavaksi edellä mainittua palkkaryhmittelyn kohtaan. Pöytäkirjaan on myös merkitty viranhaltijapuolen esityksenä muun kuin teknisen koulun tutkinnon suorittaneita työnjohtajia koskevan palkkaryhmittelyn a)-kohdan soveltaminen vuorokonemestareihin.

Paikallisneuvottelusta on esitetty selvitystä, jonka mukaan siinä olisi käsitelty palkkaryhmittelyn soveltamista laajemminkin kuin pöytäkirjaan on merkitty.

Keskusneuvottelut asiassa on käyty 6.1. ja 1.2.1989. Pöytäkirjan mukaan neuvotteluissa on erimielisyyttä ollut vuorokonemestareiden kuulumisesta palkkaluokittelun kohtaan 5 01 03 01 6. STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n edustajat ovat sitä vaatineet, mutta kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolelta on suhtauduttu torjuvasti esitykseen.

Keskusneuvotteluja on pyydetty kahdella kirjoituksella, joista myöhemmin esitettyyn on selvitetty sisältyneen ehdotus palkkahinnoittelukohdan 5 01 03 01 6 soveltamisesta vuorokonemestareihin.

Työtuomioistuimen mielestä esitetty selvitys osoittaa, ettei paikallisneuvotteluissa eikä ainakaan keskusneuvotteluissa ole käsitelty vuorokonemestarien palkkaryhmittelyä muutoin kuin sen kysymyksen ratkaisemiseksi, kuuluvatko he työnjohtajatehtäviensä perusteella muita kuin teknisen koulun tutkinnon suorittaneita työnjohtajia koskevan palkkahinnoittelun a)-kohtaan, jonka yhtenä alakohtana on luokittelukohta 5 01 03 01 6.

Asiassa on näin ollen jäänyt näyttämättä, että keskusneuvottelussa olisi neuvottelun kohteena ollut se kanteessa vahvistettavaksi vaadittu virkaehtosopimuksen soveltamista koskeva kysymys, tuleeko vuoromestareihin soveltaa kysymyksessä olevan palkkaluokittelun b)-kohtaa. Tämän kysymyksen ratkaiseminen edellyttäisi kannanottoa myös vuorokonemestareiden toimimiseen esimiestehtävissä, jota ei ole neuvotteluissa näytetty käsitellyn.

Työtuomioistuin ei esittämistään syistä voi ottaa kannetta tutkittavakseen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin jättää kunnallisen virkaehtosopimuksen neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 11 §:n 1 momentin ja työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla kanteen tutkimatta.

Kunnallinen työmarkkinalaitos saa asian laatuun nähden itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Pelkonen, Puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Metsäpelto, Kuivanen ja Koivistoinen.

Tuomio oli yksimielinen.