Labor court dismisses union claim but orders fines for breach of work peace and supervision duties.

Kahdella paikkakunnalla samanaikaisesti toimeenpannulla työnseisauksella oli pyritty painostamaan työnantajaa työaikaa ja työtuntijärjestelmää koskevissa erimielisyyksissä sekä vaikuttamaan aikaisemmin suoritettujen työsopimusten irtisanomisten peruuttamiseen.

Yhtä ammattiosastoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty ja kaksi ammattiosastoa sekä työntekijäliitto tuomittu hyvityssakkoihin. Hyvityssakkoja alentavana seikkana otettu huomioon työnantajan menettely asiassa.

Kantaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Kuultavat Helsingin seudun linja-autohenkilökunta r.y. Turun Seudun linja-autohenkilökunta r.y. Imatran Autoalantyöntekijät r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä on voimassa 28.4.1988 allekirjoitettu linja-autohenkilökunnan työehtosopimus, jossa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Yleissopimus 15.5.1946

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

12 § Työtuntijärjestelmä ja ajopäiväkirja

Keskusjärjestöjen välisessä 15.5.1946 allekirjoitetussa yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Jos se järjestö, johon työntekijä kuuluu, katsoo, että työntekijän toiminta ammattiyhdistyksessä on välittömästi antanut aiheen työntekijän erottamiseen, voidaan erottaminen alistaa keskusliittojen yhteisesti valitseman elimen tutkittavaksi.

KANNE

Kanteen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteessa lausunut, että Helsingistä olevan Oy EteläPohjolan Liikenne Ab:n ja Imatralta olevan Oy KaakkoisPohjolan Liikenne Ab:n työntekijät olivat 22.3.1989 pidetyissä työhuonekunnan kokouksissa päättäneet järjestää yhden päivän kestävän lakon maanantaina 27.3.1989.

Oy EteläPohjolan Liikenne Ab:n pääluottamusmies oli 23.3.1989 ilmoittanut lakkouhasta aluejohtajalle työhuonekunnan puolesta laatimallaan kirjoituksella. Lakon syyksi pääluottamusmies oli ilmoittanut yhtiön harjoittaman henkilöstöpolitiikan, työsuhteiden ehtojen yksipuoliset muuttamiset ja Imatralla tapahtuneet irtisanomiset, joilla tarkoitettiin Oy KaakkoisPohjolan Liikenne Ab:ssa syksyllä 1988 toteutettuja työsopimusten irtisanomisia. Lakko oli toteutettu uhkauksen mukaisesti 27.3.1989 kello 00 24.

Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n varaluottamusmies oli 23.3.1989 ilmoittanut lakkouhasta aluejohtajalle työhuonekunnan kokouksen pöytäkirjaotteella. Lakon syyksi varaluottamusmies oli ilmoittanut yhtiön tavan hoitaa henkilöstökysymyksiä. Lakko oli toteutunut uhkauksen mukaisesti 27.3.1989 kello 1 - 24.

Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:n ja Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n kaikki työvuorossa olleet työntekijät olivat osallistuneet lakkoon. Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:ssä oli yhteensä 83 kuljettajaa ja rahastajaa, joista 38 oli ollut lakossa. He olivat jäseniä Helsingin seudun linja-autohenkilökunnassa ja Turun Seudun linja-autohenkilökunnassa. Turun Seudun linja-autohenkilökunnan jäsenistä oli kahdeksan ollut lakossa. Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab liikennöi Helsingin ja Turun välillä, minkä vuoksi lakkoon oli osallistunut myös Turusta olevan ammattiosaston jäseniä.

Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n yhteensä 65 kuljettajasta ja autoemännästä oli 23 ollut työvuorossa. Kaikki työvuorossa olleet työntekijät olivat osallistuneet lakkoon ja olivat jäseniä Imatran Autoalantyöntekijöissä. Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n luottamusmiehet eivät olleet olleet työvuorossa, mutta Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:n pääluottamusmies, joka oli Helsingin seudun ammattiyhdistyksen asettama, oli osallistunut lakkoon. Turun Seudun linja-autohenkilökunnan luottamusmiehet eivät olleet olleet 27.3.1989 työvuorossa, eivätkä olleet osallistuneet lakkoon.

Autoliikenteen Työnantajaliitto oli kirjallisesti ja suullisesti torstaina 23.3.1989 kehottanut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:tä ryhtymään välittömästi riittäviin toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi. Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:ssä oli asiasta neuvoteltu 23. ja 26.3.1989.

Työtaistelulla oli pyritty rajoittamaan työnantajan työnjohto-oikeutta. Työtaistelut olivat kohdistuneet työehtosopimuksen osana noudatettavan keskusliittojen välisen yleissopimuksen 5. kohdan määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Henkilöstöpolitiikkaa koskevat vaatimukset kohdistuivat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Oy Pohjolan Liikenne Ab oli hajauttanut toimintansa syksyllä 1987 neljälle perustettavalle tytäryhtiölle, muun muassa 1.1.1988 toimintansa aloittaneille Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:lle ja Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:lle. Koska Oy Pohjolan Liikenne Ab omisti tytäryhtiöt kokonaan, työntekijät pitivät niitä yhtenä yrityksenä. Koska lakkoja koskevat työhuonekuntien päätökset, ilmoitukset ja lakkojen toteuttamisajat olivat yhteneväiset, kysymys oli saman työtaistelun toteuttamisesta kahdella eri paikkakunnalla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, Helsingin seudun linja-autohenkilökunnan ja Imatran Autoalantyöntekijöiden tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä Turun Seudun linja-autohenkilökunnan tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:n ja Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n työntekijöiden 27.3.1989 toimeenpanema työnseisaus ei ollut kohdistunut mihinkään työehtosopimuksen yksittäiseen määräykseen eikä työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. Työnseisaus oli ollut mielipiteen ilmaus, jolla työntekijät olivat halunneet ilmaista, etteivät he hyväksyneet työnantajan harjoittamaa henkilöstöpolitiikkaa.

Oy Pohjolan Liikenne Ab:n henkilökuljetusta harjoittavien tytäryhtiöiden johto oli vaihtunut yhtiön toimitusjohtajan siirryttyä toiseen tehtävään. Johdon vaihtumisen myötä henkilökuljetusta suorittavissa tytäryhtiöissä oli ryhdytty harjoittamaan aikaisemmasta täysin poikkeavaa henkilöstöpolitiikkaa. Yhtiöiden ja sen henkilöstön välillä tehtyjä sopimuksia oli ryhdytty työnantajan edustajien toimesta yksipuolisesti muuttamaan ilman työntekijöiden kanssa käytyjä neuvotteluja. Yhtiöiden johdon vaihduttua oli työntekijöitä irtisanottu neuvottelematta asiasta työntekijöiden kanssa. Työnantaja oli yksipuolisella ilmoituksella määrännyt, että työntekijöiden luottamusmiehet eivät saaneet kokoontua, vaikka aiemmin oli toisin sovittu, muutoin kuin alueellisiin kokouksiin. Yhtiöiden uusi johto oli useissa asioissa osoittanut täydellistä piittaamattomuutta työntekijöiden edustajien esittämistä mielipiteistä.

Luottamusmiehet olivat neuvotteluissa ilmaisseet tyytymättömyyttään yhtiöissä noudatettuun henkilöstöpolitiikkaan. Yhtiöiden johto ei kuitenkaan ollut halunnut muuttaa työntekijöiden käsityksen mukaan epäasiallisena pidettävää käytöstään. Näistä syistä johtuen Oy EteläPohjolan Liikenne Ab:n ja Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n työntekijät olivat päättäneet 22.3.1989 pitämissään työhuonekunnan kokouksissa ilmaista mielipiteensä harjoitetusta henkilöstöpolitiikasta 27.3.1989 toimeenpantavalla työnseisauksella.

Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:n pääluottamusmies ei ollut ilmoittanut työnseisauksen syyksi työsuhteiden ehtojen yksipuolisia muuttamisia eikä Imatralla tapahtuneita irtisanomisia, vaan työnantajan harjoittaman henkilöstöpolitiikan. Esimerkkeinä epäasiallisesta henkilöstöpolitiikan hoitamisesta oli pääluottamusmies ilmoittanut Helsingissä toteutetut työsopimusten ehtojen yksipuoliset muutokset ja Imatralla ilman neuvotteluja toteutetut irtisanomiset.

Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n työntekijöiden luottamusmies oli ilmoittanut työnseisauksen syyksi työnantajan harjoittaman yksipuolisen sanelupolitiikan henkilöstökysymyksissä. Ilmoituksen hän oli tehnyt työhuonekunnan kokouksesta laaditulla pöytäkirjaotteella, josta kävi selville, että luottamustoimia hoitavat työntekijät olivat sanoutuneet irti työnseisauksesta.

Edellä mainituista ilmoituksista kävi selville, että työntekijät eivät olleet esittäneet mitään vaatimuksia työnantajalle. He olivat pyrkineet kiinnittämään työnantajan edustajien huomiota harjoitettuun henkilöstöpolitiikkaan sellaisella tavalla, jota työnantaja ei voisi sivuuttaa. Työnseisaus oli johtunut siitä, että työnantajan edustajat eivät olleet ottaneet huomioon luottamusmiesten huomautuksia asiattomasta henkilöstöpolitiikasta.

Työntekijät eivät työnseisauksella olleet vaatineet työnantajaa muuttamaan henkilöstöpolitiikkaansa. He eivät myöskään olleet vaatineet, että työnantaja peruuttaisi aiemmin yksipuolisesti tekemänsä työsuhteiden ehtojen muutokset. Imatralla irtisanottujen työntekijöiden työsuhteita ei ollut vaadittu palautettavaksi. Työntekijät olivat ilmaisseet vain mielipiteensä työnantajan edustajien harjoittamasta henkilöstöpolitiikasta.

Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:n ja Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n työntekijät olivat käyttäneet perustuslaissa heille turvattua oikeutta ilmaista mielipiteensä. Tässä tapauksessa se koski harjoitettua henkilöstöpolitiikkaa.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on ilmoittanut, että Helsingin seudun linja-autohenkilökunnassa oli yli 1 000 jäsentä, Turun Seudun linja-autohenkilökunnassa noin 1 000 jäsentä ja Imatran Autoalantyöntekijöissä noin 600 jäsentä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Autoliikenteen Työnantajaliitto on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n vastineen johdosta lausunut, että lakkoilmoitukset olivat sisältäneet työehtosopimuslain mukaan kiellettyä painostusta. Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:n osalta ilmoitus tarkoitti sitä, että työntekijät aikoivat mennä lakkoon, mikäli työnantaja ei muuttaisi henkilöstöpolitiikkaansa ja palauttaisi työsuhteiden ehtoja entiselleen sekä myös Imatralla irtisanottujen työntekijöiden työsuhteita.

Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n osalta ilmoituksessa oli vaadittu yhtiön harjoittaman henkilöstöpolitiikan muuttamista tarkemmin määrittelemättömällä tavalla. Ilmoituksen eräs otsikko sisälsi vaatimuksen irtisanottujen työsuhteiden palauttamisesta. Se, että kokouksen puheenjohtajana toiminut pääluottamusmies ja sihteerinä toiminut työsuojeluvaltuutettu olivat sallineet päätöksen tekemisen asiassa, osoitti, että ammattiosasto oli syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Luottamustehtävissä olevien työntekijöiden irtisanoutumisella kokouksen päätöksestä ammattiosasto pyrki vain vapautumaan vastuustaan.

Helsingissä 23.3. ja 26.3.1989 lakon välttämiseksi käydyissä neuvotteluissa työntekijät olivat esittäneet uhkavaatimuksia. Tuolloin työntekijät olivat ilmoittaneet lakon syiksi niin sanotun Turuntien sopimuksen muuttamisen, erimielisyyden lisätyössä sekä Imatralla suoritetut irtisanomiset. Turuntien liikenteen työajoista ja palkanmaksusta yhtiön ja työntekijöiden välillä oli voimassa sopimus, jonka tulkinnasta osapuolet olivat eri mieltä. Neuvottelussa 26.3.1989 pääluottamusmies, työsuojeluvaltuutettu ja varaluottamusmies olivat vaatineet lakon välttämiseen edellytyksenä työntekijöille edullisempien kiinteiden aloitus- ja lopetusaikojen käyttöönottoa.

Erimielisyydellä lisätyöstä työntekijät olivat tarkoittaneet sitä, että työvuorolistan ylittävästä työstä tulisi aina maksaa vähintään kolmen tunnin palkka. Tuollainen käytäntö oli yhtiössä lopetettu jo keväällä 1988.

Myös muissa neuvotteluissa työntekijät olivat esittäneet lainvastaisia vaatimuksia ja uhkauksia. Imatralla irtisanottujen työntekijöiden työsuhteiden palauttamista oli vaadittu sekä ennen lakkoa että sen jälkeen. Työntekijät olivat 3.5.1989 päivätyssä kirjeessä, jonka olivat allekirjoittaneet kaikki Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n luottamushenkilöt edelleen pyrkineet painostamaan työnantajaa peruuttamaan irtisanomiset. Näin ollen oli selvää, että irtisanomiset olivat Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n lakon todellinen syy.

Turuntien sopimusta koskevat vaatimukset kohdistuivat työehtosopimuksen työaikamääräyksiin. Lisätyötä koskevat vaatimukset kohdistuivat sopimuksen työaika- ja palkkamääräyksiin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi laillisine korkoineen.

KUULTAVIEN LAUSUMA

Kuultavana olevat ammattiosastot ovat yhtyneet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n puolesta lausuttuun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:n palveluksessa olevat työntekijät ovat Helsingin seudun linja-autohenkilökunnan asettaman pääluottamusmiehen allekirjoittaman, yhtiön aluejohtajalle 23.3.1989 toimitetun kirjeen mukaan ilmoittaneet päättäneensä työhuonekunnan kokouksessa ryhtyä päivän kestävään työnseisaukseen 27.3.1989.

Kirjeessä on ilmoitettu työtaistelun aloittamisen syyksi yhtiön harjoittama henkilöstöpolitiikka. Kirjeessä on mainittu myös, että Helsingin alueella on muutettu työnantajan toimesta yksipuolisesti sovittuja ja käytäntöön perustuvia työsuhteiden ehtoja työntekijöille epäedullisemmiksi. Vielä kirjeessä on esimerkkinä yhtiön tuollaisena pidettävästä menettelystä todettu sen tytäryhtiössä Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:ssä Imatralla suoritetut työsuhteiden irtisanomiset.

Yhtiön Helsingin toimipisteessä 23.3.1989 pidetyssä neuvottelussa pääluottamusmies on kokouksesta pidetyn pöytäkirjan mukaan ilmoittanut työnseisauksen varsinaiseksi syyksi niin sanotusta Turuntien sopimuksesta johtuneet tapahtumat ja kolmen tunnin säännöksi kutsutusta työaikajärjestelystä johtuneet ongelmat. Pääluottamusmiehen ilmoituksen mukaan hän on vastustanut työhuonekunnan kokouksessa Imatralla suoritettujen irtisanomisten mainitsemista työnseisausta koskeneessa ilmoituksessa.

Samassa työpisteessä muutamia päiviä myöhemmin 26.3.1989 pidetyssä neuvottelussa on siitä laaditun pöytäkirjan mukaan tilannetta yhtiössä pidetty työntekijäin puolelta etenkin ajojärjestelyn osalta puutteelisena. Pöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaan työntekijät ovat edellyttäneet, että työnseisauksen välttämiseksi olisi sovittava kiinteiden aloittamis- ja lopettamisaikojen käyttöön ottamisesta Helsingin ja Turun välisessä liikenteessä, jota Turuntien sopimukseksi paikallinen sopimus on koskenut.

Turuntien sopimuksella on vuonna 1987 sovittu niistä kokonaisajoista, jotka Helsingin ja Turun välisiä linjoja ajettaessa luetaan työajoiksi. Kolmen tunnin säännöllä on taas tarkoitettu yhtiössä noudatettua menettelyä, jonka mukaan työtuntijärjestelmän ulkopuolella suoritetusta työstä on luettu eräissä tapauksissa työajaksi sen todellisesta pituudesta riippumatta kolme tuntia.

Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:ssä Imatran Autoalantyöntekijöiden asettama varaluottamusmies on 23.3.1989 ilmoittanut yhtiön johdolle 27.3.1989 toimeenpantavasta vuorokauden mittaisesta työnseisauksesta. Ilmoitukseen liitetyn 22.3.1989 pidetyn työhuonekunnan kokouksen pöytäkirjan mukaan syynä työnseisauksen toimeenpanemiseen on työnantajan yksipuolisesti harjoittamat sanelutoimenpiteet henkilöstökysymyksissä.

Selvityksen mukaan Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n Imatran toimipisteessä on vuoden 1989 alussa taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanottu useita työntekijöitä. Selvityksen mukaan erimielisyyttä on maaliskuussa 1989 ollut ainakin erään huoltomiehen ja peltisepän sekä autoemäntien työsuhteiden lakkauttamisen asianmukaisuudesta.

Työnseisaukset on toteutettu kanteessa kerrotuin tavoin etukäteen ilmoitettuina ajankohtina niin Helsingissä kuin Imatralla. Helsingin toimialueella on lakkoon osallistunut Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:n yhteensä 83:sta rahastajasta ja linja-autonkuljettajasta työvuoroissa tuolloin olleet 38 työntekijää. He ovat kuuluneet jäseninä Helsingin seudun linja-autohenkilökuntaan, lukuun ottamatta kahdeksaa työntekijää, jotka ovat olleet Turun Seudun linja-autohenkilökunnan jäseniä. Lakkoon on osallistunut myös Helsingin seudun linja-autohenkilökunnan asettama pääluottamusmies.

Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n piirissä toimeenpantuun työnseisaukseen ovat osallistuneet kaikki tuona päivänä työvuorossa olleet 23 linja-autonkuljettajaa ja autoemäntää.

Työnseisauksilla on, kuten edellä selostetuista asiakirjoista käy ilmi, pyritty Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:n toimialueella painostamaan työnantajaa työaikaa ja työtuntijärjestelmää koskevissa, pitkään jatkuneissa erimielisyyksissä. Lakon syntymiseen on saattanut myötävaikuttaa myös Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:ssä suoritetut työsuhteiden irtisanomiset. Työnseisaus Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:ssä on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut ainakin työaikaa ja työtuntijärjestelmää koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:ssä toimeenpannulla työnseisauksella on tarkoitettu vaikuttaa aikaisemmin suoritettujen irtisanomisten peruuttamiseen. Sellaisena lakko on kohdistunut työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijöitä.

Työnseisausten toimeenpanemisesta on päätetty työhuonekuntien kokouksissa, joihin on ottanut osaa Helsingin toimialueella Helsingin seudun linja-autohenkilökuntaan kuuluvia työntekijöitä ja Imatralla vastaavasti Imatran Autoalantyöntekijöiden jäseniä sekä osastojen asettamia luottamusmiehiä kokouksen toimihenkilöinä. Helsingin seudun linja-autohenkilökunta vastaa asettamansa pääluottamusmiehen osallistumisesta työnseisaukseen. Kun osastojen ei ole näytetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi, niiden on katsottava rikkoneen työrauhavelvollisuutta.

Sitä vastoin asiassa ei ole näytetty, että Turun Seudun linja-autohenkilökunnan asettamia luottamusmiehiä tai sen toimikunnan jäseniä olisi ollut mukana Helsingin toimialuetta koskeneen työnseisauksen aloittamisesta päätettäessä. Liioin ei ole selvitetty, että Turun Seudun linja-autohenkilökunnalla olisi voinut olla tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa työnseisauksen estämiseksi. Työtuomioistuimen mielestä jutussa on jäänyt näyttämättä, että Turun Seudun linja-autohenkilökunta olisi rikkonut tai laiminlyönyt työrauhavelvollisuuttaan.

Työnantajan menettely muuttaa Turuntien sopimuksen ehtoja työntekijöiden kannalta epäedullisemmiksi on osaltaan vaikuttanut työnseisauksen syntymiseen, mikä seikka on otettu huomioon hyvityssakkojen määrää alentavana tekijänä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kirjallisesti ja suullisesti 23.3.1989 kehottanut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:tä ryhtymään toimenpiteisiin uhkaavien lakkojen estämiseksi. Työntekijäliiton lakimies on asiasta tiedon saatuaan samana päivänä ollut puhelinyhteydessä edellä mainittuun pääluottamusmieheen. Kun työntekijäliiton ei ole näytetty muutoin ryhtyneen toimenpiteisiin estääkseen työnseisauksien syntymisen, liitto, joka on jo etukäteen tiennyt uhkaavista työnseisauksista, on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n, Helsingin seudun linja-autohenkilökunnan ja Imatran Autoalantyöntekijät maksamaan Autoliikenteen Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, työntekijäliiton valvontavelvollisuuden rikkomisesta 10 000 markkaa sekä Helsingin seudun linja-autohenkilökunnan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 6 000 markkaa ja Imatran Autoalantyöntekijät myös työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 6 000 markkaa

Muilta osin kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Helsingin seudun linja-autohenkilökunta ja Imatran Autoalantyöntekijät velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien. Asianosaiset saavat muilta osin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Peltola, Uski, Virtanen, Leivo ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.