Labor court dismisses union claims that employer violated collective agreement by lowering individual bonus rates due to job changes.

Yhtiö oli uuden työehtosopimuksen voimaan tultua alentanut usean korjaamon työntekijän työkohtaisuuslisäprosenttia, vaikka työkohtaisuuslisien korjaamokohtaista keskiarvoprosenttia oli työehtosopimuksessa korotettu lisien määritysperusteita muuttamatta. Henkilökohtaisen työkohtaisuuslisäprosentin alentaminen edellytti muutosta niissä tekijöissä, joiden perusteella työkohtaisuuslisä määräytyi, toisin sanoen työntekijälle säännönmukaisesti kuuluvissa töissä tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeudessa ja vaativuudessa.

Kun korjaamon työntekijöiden töiden vaativuudessa tai määrässä oli tapahtunut muutoksia, ei työnantaja uudet työkohtaisuuslisäprosentit määrätessään ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Yhtiötä vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen ja työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaaja Autoalan Työnantajaliitto ATL r.y. Ou Turun Autohalli Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II TYÖPALKAT

7 § Palkkaperusteet

Työkohtainen palkka

Työkoh- Mom. 8. Työntekijälle määritetään hänelle tainen säännönmukaisesti kuuluvien töiden tai hänen palkka hoitamiensa tehtävien vaikeuden ja vaativuuden mukaan siinä palkkaryhmässä, johon hän kuuluu, työkohtaisuuslisä, jonka suuruus on 0 - 6 % vähimmäistuntipalkasta laskettuna.

Työkohtaisuuslisän keskiarvon tulee olla korjaamokohtaisesti keskimäärin 3 % vähimmäistuntipalkkaa korkeampi.

Soveltamisohje

Työnantajan on määritettävä jokaisella autoja konekorjaamoalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvalle työntekijälle työkohtaisuuslisä (tkl), jonka suuruus on 0 - 6 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkasta (vtp). Kun vtp:aan lisätään työkohtaisuuslisä, saadaan työkohtainen tuntipalkka.

Työntekijän työkohtainen tuntipalkka saadaan siten, että

1. luetteloidaan kunkin korjaamotyöntekijän pääasiallisesti tekemät työt.

2. arvioimalla määritetään luettelossa olevista töistä vaativimmat ja vähiten vaativat työt. Näitä vertailukohteena pitäen määritellään luettelon muiden töiden vaativuus. Arvioinnin tulee perustua liitteessä 1 oleviin vaativuustekijöihin.

Luottamusmiehellä on oikeus saada tietää töiden vaativuuden määrittelyperusteet.

3. työntekijöiden pääasiallisesti tekemien töiden vaativuuden perusteella määritetään kunkin työntekijän työkohtaisuuslisä (0 - 6 % vtp:sta).

Tavoitteena työkohtaisuuslisää määritettäessä tulee olla, että eri työntekijöiden työkohtaiset palkat porrastuvat heidän pääasiallisesti tekemiensä töiden vaativuuden mukaisesti (vaativampaa työtä tekevän työkohtainen palkka on suurempi kuin vähemmän vaativaa työtä tekevän.).

Työkohtaiset palkat laskentaohjeissa.

Suositeltavaa on porrastaa työkohtaisuuslisät siten, että käytetään 0 - 2 - 4 - 6 %.

4. Lasketaan korjaamon kaikkien työntekijöiden työkohtaisuuslisäprosenttien keskiarvo. Keskiarvon tulee työkohtaisuuslisän käyttöönottovaiheessa olla 3 %.

5. Keskiarvo tarkistetaan yleiskorotusten yhteydessä.

Asianosaisten kesken 8.4.1988 tehdyssä työehtosopimuksessa ovat edellä mainitut kohdat asiallisesti ennallaan, paitsi että työkohtaisuuslisän suuruus on muutettu 0 - 9 prosentiksi, työkohtaisuuslisän keskiarvo 4,5 prosentiksi ja työkohtaisuuslisien porrastussuositus 0 - 1 - 3 - 5 - 7 - 9 prosentiksi.

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen laskenta- ja soveltamisohjeissa 1988 sanotaan seuraavaa:

2. Uudet työpalkat

2.1. Aikatyötä tekevän työntekijän tuntipalkka

Tuntipalkka korotetaan kohdassa 1 mainitulla 130 pennin yleiskorotuksella.

Kullekin työntkeijälle määritetään uusi työkohtaisuuslisä, jonka suuruus on 0 - 1 - 3 - 5 - 7 - 9 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkasta. Määräys tehdään työehtosopimuksen 7 §:n 8. momentin soveltamisohjeen mukaisesti.

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että työehtosopimuksen 7 §:n 8 momentin mukaan työntekijöille oli maksettava niin sanottua työkohtaisuuslisää. Lisän suuruus, joka oli 0 - 9 prosenttia työehtosopimuksen mukaisesta vähimmäistuntipalkasta, määritettiin työntekijälle säännönmukaisesti kuuluvien töiden tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeuden ja vaativuuden mukaan siinä palkkaryhmässä, johon työntekijä kuului.

Työehtosopimuksen 7 §:n 8 momentin määräyksen soveltamisohjeen mukaan työkohtaisuuslisä suositeltiin porrastettavaksi käyttäen asteikkoa 0 - 1 - 3 - 5 - 7 - 9 prosenttia. Tavoitteena porrastamisessa tuli soveltamisohjeen mukaan olla se, että eri työntekijöiden työkohtaiset palkat jakautuivat heidän pääasiallisesti tekemiensä töiden vaativuuden mukaisesti. Vaativampaa työtä tekevän työntekijän työkohtainen palkka oli suurempi kuin vähemmän vaativaa työtä tekevän. Lisän keskiarvon oli kuitenkin oltava korjaamokohtaisesti 4,5 prosenttia vähimmäistuntipalkkaa korkeampi.

Autoalan Työnantajaliitto ATL:n jäsenyrityksen Oy Turun Autohalli Ab:n Raision korjaamolla työkohtaisuuslisän määrittelyssä ei ollut noudatettu työehtosopimukseen sisältyviä ja edellä selostettuja periaatteita. Kun nykyinen työehtosopimus oli tullut voimaan 8.4.1988 ja alalla oli siirrytty vanhan työehtosopimuksen mukaisesta 0 - 6 prosentin suuruisesta työkohtaisuuslisästä uuteen 0 - 9 prosentin suuruiseen lisään, työnantaja oli suorittanut lisien suuruuden määrittelyn uudestaan käyttäen perusteena puhtaasti henkilökohtaisia seikkoja eikä töiden tai tehtävien vaikeutta ja vaativuutta. Seurauksena työnantajan menettelystä oli ollut useiden työntekijöiden ansiotason lasku.

Työnantajan pyrkimys siihen, että kenellekään ei maksettaisi yhdeksän prosentin mukaista työkohtaisuuslisää ja että edellä mainittuun keskiarvoon tähdättiin keskiarvoluvun molemmin puolin sijoittuvin lisin, oli selvästi ristiriidassa työehtosopimuksen tarkoituksen ja aikaisemmin noudatetun käytännön kanssa. Koska vanhan ja uuden työehtosopimuksen mukaisen työkohtaisuuslisän määritysperusteet olivat pysyneet muuttumattomina ja ainoastaan lisän suuruutta oli nostettu, työnantajalla ei ollut ollut oikeutta muuttaa yksipuolisesti jo hyväksyttyä ja käytössä ollutta töiden ja tehtävien vaikeuteen ja vaativuuteen perustuvaa työkohtaisuuslisien porrastusta.

Työnantajan menettelyn taustalla oli ollut mitä ilmeisimmin työkohtaisuuslisän käyttäminen rankaisukeinona sellaisia työntekijöitä kohtaan, jotka olivat olleet aktiivisia ammattiyhdistystoimintaan tai muun muassa työsuojeluun liittyvissä asioissa.

Autoalan Työnantajaliitto ATL:n vastuuta tapahtumista korosti se, että se oli ollut tietoinen jäsenyrityksensä toiminnasta työkohtaisuuslisän suuruuden määrittelyyn liittyvien seikkojen osalta, mutta ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin työehtosopimuksen mukaisen tilanteen palauttamiseksi.

Asia oli ollut esillä työehtosopimuksen mukaisissa erimielisyysneuvotteluissa paikallistasolla 28.6.1988 ja liittotasolla 21.10.1988.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut Oy Turun Autohalli Ab:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Autoalan Työnantajaliitto ATL:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Oy Turun Autohalli Ab ovat lausuneet, että yhtiön palveluksessa olevien korjaamotyöntekijöiden työkohtaisuuslisäprosenttien määrittely oli tapahtunut nimenomaan työehtosopimuksen mukaisella tavalla. Määrittelyn oli suorittanut yrityksen korjaamopäällikkö yhdessä ylityönjohtajan sekä työnjohtajien kanssa.

Työnantaja oli määritellyt työkohtaisuuslisät kuten työehtosopimus määräsi siten, että eri työntekijöiden työkohtaiset palkat porrastuivat heidän pääasiallisesti tekemiensä töiden vaativuuden mukaisesti. Yhtiön palveluksessa olevien korjaamotyöntekijöiden työkohtaisuuslisäprosenttien jakauma oli sellainen, että neljällä korjaamotyöntekijällä oli työkohtaisuuslisäprosentti yhdeksän ja koko korjaamon työntekijöiden työkohtaisuuslisäprosenttien keskiarvo oli työehtosopimuksen edellyttämä 4,5.

Se, että työkohtaisuuslisäprosentti oli määriteltävä uudestaan ja että se voi työehtosopimuksen mukaisen määrittelyn seurauksena sekä laskea että nousta, oli todettu nimenomaisesti työehtosopimuksen laskenta- ja soveltamisohjeissa kohdassa 2.1. Laskenta- ja soveltamisohjeiden mainitun kohdan toisessa kappaleessa todettiin nimenomaisesti, että kullekin työntekijälle määritettiin uusi työkohtaisuuslisä, jonka suuruus oli 0 - 1 - 3 - 5 - 7 - 9 prosenttia työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkasta. Esimerkeissä 1 ja 2 oli laskentaesimerkit siitä, että työkohtaisuuslisäprosentti voi työntekijän kohdalla sekä laskea että nousta.

Ammattiyhdistys- tai työsuojelutoiminta ei ollut millään tavoin vaikuttanut työkohtaisuuslisien määrittelyyn. Muun muassa korjaamon luottamusmiehen kohdalla työkohtaisuuslisä oli noussut.

Työnantajan noudattaman työehtosopimuksen mukaisen työkohtaisuuslisien määrittelyn seurauksena ei myöskään ollut ansiotason lasku. Koska työntekijöiden palkkoja oli korotettu työehtosopimuksen mukaisella yleiskorotuksella, oli jokaisen työntekijän palkka vastaavasti noussut yleiskorotuksen verran. Ansiotason laskua ei näin ollen ollut syntynyt.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Oy Turun Autohalli Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on vielä lausunut, että asianosaisten välillä vallitsi ilmeisesti yksimielisyys työehtosopimuksen sisällöstä sen suhteen, mihin seikkoihin oli kiinnitettävä huomiota määriteltäessä työntekijälle maksettavan työkohtaisuuslisän suuruutta. Keskeisellä sijalla olivat työntekijälle säännönmukaisesti kuuluvien töiden tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeus- ja vaativuusasteet. Työntekijän henkilöön liittyvillä tai hänen aktiivisuuteensa ammattiyhdistystaikka työsuojelutoiminnassa liittyvillä tahi muilla vastaavilla seikoilla ei saanut olla merkitystä työkohtaisuuslisän suuruuden määräytymisessä.

Yhtiössä työkohtaisuuslisien suuruuden määrittelyyn olivat kuitenkin vaikuttaneet nimenomaan tällaiset toisarvoiset seikat. Lisän jakoperusteina oli pidetty työntekijän passiivisuutta ammattiyhdistystoiminnan tai työsuojelutyön osalta sekä niin sanottua myötämielistä suhtautumista työnantajaan. Työnantaja oli palkinnut henkilökohtaisuuslisällä niitä työntekijöitä, jotka eivät olleet olleet aktiivisesti mukana työntekijöiden etujen ja oikeuksien ajamiseen liittyvässä yleisesti hyväksytyssä ja työehtosopimuksen mukaisessa toiminnassa.

Esimerkkinä ammattiyhdistystoiminnan vaikuttamisesta työkohtaisuuslisän suuruuden määrittelyyn voitiin mainita luottamusmiehen työkohtaisuuslisän muuttaminen. Vaikka luottamusmiehen työtehtävät tai töiden määrä eivät olleet muuttuneet, työnantaja oli laskenut luottamusmiehen työkohtaisuuslisän täysin yksipuolisin toimin kuudesta prosentista neljään prosenttiin, josta lisä myöhemmin oli nostettu viiteen prosenttiin.

Lisäksi voitiin viitata yhtiön toimitusjohtajan työntekijöiden edustajille antamaan ilmoitukseen, jonka mukaan hän maksoi lisää niille työntekijöille, jotka eivät "soittaneet suutaan". Tarkoituksena oli ollut uhata työkohtaisuuslisään kohdistuvilla kielteisillä vaikutuksilla niitää työntekijöitä, jotka uskalsivat ryhtyä arvostelemaan työnantajan yksipuolisia ratkaisuja työhön ja työsuhteen ehtoihin liittyvissä asioissa.

Lisiä ei ollut jaettu työehtosopimuksen edellyttämien periaatteiden mukaisesti eli työtehtävien vaikeuden ja vaativuuden perusteella. Työnantajan työntekijäin henkilökohtaisten seikkojen mukaan suorittaman lisien määräämisen seurauksena yhtä vaativaa työtä tekevien työntekijöiden työkohtaisuuslisien suuruudet vaihtelivat sen mukaan, kuinka "myötämielisestä" työntekijästä oli kyse. Lisäksi vaativampaa työtä tekevä työntekijä sai pienempää työkohtaisuuslisää kuin vähemmän vaativaa työtä tekevä. Lisien jakauma ei toisin sanoen kertonut mitään siitä, olivatko lisät jaettu työehtosopimuksen edellyttämien periaatteiden mukaan.

Yhtiössä ei ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, että työkohtaisuuslisäprosenttia olisi voitu muuttaa yksittäisen työntekijän kohdalla. Siitä huolimatta työnantaja oli muuttanut yksipuolisesti lisien suuruuksia. Työpaikassa suoritettiin samoja töitä kuin aikaisemminkin eli töiden vaativuustasossa ei ollut tapahtunut muutoksia. Samat työntekijät suorittivat samoja töitä kuin aikaisemman määrittelyn aikana. Myöskään töiden määrässä saati työntekijöiden lukumäärässä ei ollut tapahtunut muutoksia. Työnantajalla ei siten ollut ollut oikeutta muuttaa työkohtaisuuslisäprosenttien suuruuksia nyt kyseessä olevalla tavalla.

Työkohtaisuuslisää koskevan haarukan nostamisessa aikaisemmasta 0 - 6 prosentista 0 - 9 prosenttiin olisi tullut lähtökohtana pitää sääntöä, jonka mukaan kenenkään työntekijän työsopimusturvaa ei saanut laskea. Uuden haarukan käyttöönotto ei saanut johtaa työntekijän aseman huononemiseen siirryttäessä uuteen työehtosopimukseen sisältyvän haarukan käyttöön.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Turun Autohalli Ab:n Raision korjaamolla on työntekijöille maksettu vuosien 1986 - 1988 työehtosopimuksen 7 §:n 8 kohdan mukaista työkohtaisuuslisää, jonka suuruus on ollut 0 - 6 prosenttia vähimmäistuntipalkasta laskettuna ja jonka keskiarvo on ollut kolme prosenttia vähimmäistuntipalkkaa korkeampi. Vuosien 1988 - 1990 työehtosopimuksen 7 §:n 8 kohdassa työkohtaisuuslisän suuruus on sovittu 0 - 9 prosentiksi vähimmäistuntipalkasta ja työkohtaisuuslisän keskiarvo korjaamokohtaisesti 4,5 prosenttia vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi. Uuden työehtosopimuksen tullessa voimaan 8.4.1988 työnantaja on suorittanut työkohtaisuuslisien suuruuden määrittelyn uudelleen siten, että korjaamon työntekijöiden työkohtaisuuslisäprosenttien keskiarvo on ollut työehtosopimuksessa mainitut 4,5 prosenttia.

Todistajana kuullun yhtiön korjaamopäällikön mukaan työnvaativuuslisäprosenttien määrääminen yhtiössä on tapahtunut siten, että kaikista neljästä työntekijäryhmästä työnjohtajat ovat yhdessä korjaamopäällikön kanssa kartoittaneet henkilöiden työtehtävät ja asettaneet ne järjestykseen huomioon ottaen niiden vaativuuden, työskentelyolosuhteet ja muut työehtosopimuksen edellyttämät tekijät. Tämän jälkeen korjaamopäällikkö on yhdessä ylityöjohtajan kanssa määrittänyt työkohtaiset palkat ja palkkaluokkien mukaan työkohtaiset prosentit.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työkohtaisuuslisiä määrättäessä on sovellettu kaikkia työehtosopimuksessa suositeltuja prosenttimääriä ja esimerkiksi yhdeksän prosentin suuruista työkohtaisuuslisää on maksettu neljälle asentajalle. Työkohtaisuuslisät ovat olleet keskimäärin 4,51 prosenttia. Vaikka asianosaisten kesken on erilaisia käsityksiä siitä, onko työehtosopimuksen määräys 4,5 prosentin keskiarvosta ainoastaan vähimmäismääräys, ovat asianosaiset yksimielisiä siitä, että kyseisen suuruinen keskiarvoprosentti sinänsä täyttää työehtosopimuksen vaatimukset.

Esitetyn selvityksen mukaan työkohtaisuuslisien prosenttimäärien korotukset on eri yrityksissä toteutettu eri tavoin. Joissakin työpaikoissa korotus on toteutettu kaavamaisesti aiemmin noudatetun jaottelun mukaan, kun taas joissakin työpaikoissa työkohtaisuuslisäprosentit on määritelty kokonaan uudestaan. Jälkimmäistäkään menettelyä ei työntekijäpuolelta ole pidetty työehtosopimuksen määräysten vastaisena, mikäli työehtosopimuksen määritysperusteita muutoin on noudatettu.

Tilanteessa, jossa työkohtaisuuslisien korjaamokohtaista keskiarvoprosenttia on työehtosopimuksessa korotettu lisien määritysperusteita muuttamatta, henkilökohtaisen työkohtaisuuslisäprosentin alentaminen edellyttää työtuomioistuimen mielestä muutosta niissä tekijöissä, joiden perusteella työkohtaisuuslisä määräytyy, toisin sanoen työntekijälle säännönmukaisesti kuuluvissa töissä tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeudessa ja vaativuudessa.

Henriksson on työskennellyt raskaan kaluston asentajana. Raskaiden kuorma-autojen myynti on aiempina vuosina ollut noin 20 kappaletta vuodessa, mistä se on asteittain vähentynyt niin, että se nyt on vain muutamia kappaleita vuodessa. Tällaisen kaluston asennus- ja korjaustöiden vähentyessä ovat tilalle tulleet maasto- ja pakettiautojen vastaavat työt. Koskinen on aikaisemmin toiminut autosähköasentajana raskaassa kalustossa, mutta tämän kaluston vähennettyä siirtynyt henkilöautojen ja erityisesti amerikkalaisten autojen sähköjärjestelmien vianetsintä- ja muihin tehtäviin. Hänen osaltaan on yhtiön korjaamopäällikön ilmoituksen mukaan meneillään vielä koulutusvaihe.

Edellisen työkohtaisuuslisän määritysaikana on yhtiössä toiminut neljä autopeltiseppää. Nyt näitä peltiasentajia toimii yhtiössä kaikkiaan kuusi, minkä vuoksi heidän kesken on työnvaativuuslisäprosentit jaettu uudelleen.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys jossain määrin ristiriitaisenakin puhuu sen puolesta, että kanteessa mainittujen henkilöiden kohdalla töiden vaativuudessa tai määrässä on tapahtunut sellaisia muutoksia, että niillä voi olla vaikutusta työkohtaisuuslisäprosenttien määrittämiseen.

Esimerkkinä ammattiyhdistystoiminnan vaikutuksesta on tuotu esiin muun muassa luottamusmiehen työkohtaisuuslisän alentaminen kuudesta neljään prosenttiin. Tämä on kuitenkin tapahtunut jo edellisen työehtosopimuksen voimaantulon yhteydessä ja nyt kanteessa kysymyksessä olevassa tilanteessa tämä lisä on noussut viiteen prosenttiin. Muutoinkaan ei ole ilmennyt, että työnantaja työkohtaisuuslisäprosentteja määrittäessään olisi niitä alentavana perusteena käyttänyt työntekijöiden ammattiyhdistystoimintaa tai toimintaa työsuojeluasioissa.

Näyttämättä on jäänyt, että kenenkään yrityksen palveluksessa olevan työntekijän ansiotaso olisi työkohtaisuuslisäprosentin pienentymisen johdosta alentunut, jos kohta ansiotaso on voinut jäädä alemmaksi kuin miksi se entisen työkohtaisuuslisäprosentin perusteella olisi määräytynyt.

Työkohtaisuuslisäprosenttien määrääminen kuuluu työnantajalle työehtosopimuksessa määritellyillä perusteilla ja rajoissa. Näyttämättä on jäänyt, että työnantaja olisi työkohtaisuuslisiä määrätessään rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Niin ikään on jäänyt näyttämättä, että Autoalan Työnantajaliitto ATL olisi laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun nähden Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Oy Turun Autohalli Ab saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, Puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Tiitola, Sulkunen ja Hynönen.

Tuomio oli yksimielinen.