Labor court orders unions to pay fines for strike violations and failure to supervise members.

Kaupungin liikennehenkilökunnan paikallisyhdistys oli toimeenpannut palkankorotusvaatimusten tukemiseksi lakon, johon oli osallistunut sen jäsenkunta kokonaisuudessaan.

Yhteisjärjestön enempää kuin työntekijäliitonkaan toimenpiteet eivät lakon pitkän keston ja sen laajuuden vuoksi olleet olleet riittäviä niille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Se, että lakko oli osaksi ilmoituksen mukaan kohdistunut liittoa ja yhteisjärjestöä vastaan, ei vähentänyt eikä poistanut niiden velvollisuutta toimia työtaistelun estämiseksi ja lopettamiseksi.

Hyvityssakkoihin vaikuttivat korottavasti kaupungille lakolla aiheutetun vahingon suuruus sekä lakon toteuttamistapa ja sen pitkä kesto.

Kantaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Vastaaja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y. Kuultavat Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV r.y. Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toisaalta muun muassa Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n kesken 24.3.1988 allekirjoitetussa kunnallisessa kuukausipalkkaisia työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

17 § PALKKAUS

Peruspalkka

1. Työntekijälle maksetaan hänen tehtäviään vastaavan nimikkeen tai palkkaryhmän mukainen kulloinkin voimassa olevasta palkkaluokittelusta (liite 1) ja kunnallisia viranhaltijoita koskevista kulloinkin voimassa olevista Y-palkkataulukoista ilmenevä peruspalkka.

Palkkaluokka

2. Työntekijän palkkaluokka määräytyy tämän sopimuksen liitteenä 1 olevan palkkaluokittelun määräysten ja jäljempänä tässä pykälässä olevien määräysten mukaan.

Työntekijän palkkaluokkaa määriteltäessä otetaan huomioon, mitä palkkaluokittelun mahdollisessa tehtävä- ja koulutuskuvauksessa on sanottu.

Jos työntekijän tehtäviä ja koulutusta vastaavaa nimikettä tai palkkaryhmää ei ole palkkaluokittelussa mainittu, niin työntekijän palkkaluokka määräytyy hänen ammattiaan ja työtään lähinnä vastaavan nimikkeen tai palkkaryhmän mukaan. Tällöin otetaan huomioon työntekijän tehtävien ja koulutuksen lisäksi hänen asemansa verrattuna palkkaluokittelussa mainittujen työntekijäin ja vastaavia tehtäviä tekevien viranhaltijain asemaan ja/tai palkkaluokan määräytymisperusteisiin.

Mikäli työntekijä tekee useampia tehtäviä (ns. yhdistelmätyöntekijä) ja tämän vuoksi mikään palkkaluokittelussa mainittu nimike tai palkkaluokittelukohta ei vastaa hänen tehtäviään, palkkaluokka määritetään eri tehtäviin käytettävien työaikojen perusteella tarpeen vaatiessa paikallisesti neuvotellen.

Palkka-asteikon soveltaminen

3. Määritettäessä työntekijän palkkaluokkaa palkkaluokittelussa määrätyn asteikon puitteissa on otettava huomioon toiminnan tuottavuus ja työn tuloksellisuus, työtehtävien laatu, vaativuus, vastuullisuus ja määrä, työntekijän taito ja kyky sekä asema kunnan tai kuntainliiton organisaatiossa.

Mikäli usean työntekijän palkkaluokka määräytyy saman asteikon perusteella, on edellä 1 momentissa mainitut perusteet huomioon ottaen vaativampia tehtäviä suorittavat työntekijät sijoitettava asteikon puitteissa muita korkeampiin palkkaluokkiin. Muutoinkin tulee pyrkiä tarkoituksenmukaiseen palkkausporrastukseen siten, että työntekijöitä sijoitetaan mahdollisimman moniin käytettävissä oleviin asteikon palkkaluokkiin.

Johtavassa asemassa tai muutoin esimiestehtävissä toimivan työntekijän palkkaluokkaa asteikon puitteissa harkittaessa on edellä 1 ja 2 momenteissa olevien määräysten lisäksi otettava huomioon asianomaisen kunnan, kuntainliiton tai yksikön koko.

Työehtosopimuksen palkkaluokitteluliitteessä määrätään muun muassa seuraavaa:

7 LIIKENNELAITOS, KIINTEISTÖNHOITOJA PALVELUHENKILÖKUNTA

7 11 LIIKENNELAITOS

7 11 00 06 8 Linja-autonkuljettaja Y 19 pl

7 11 00 07 8 Linja-autonkuljettaja, joka työskentelee pääasiassa ruuhkaliikenteessä (kaksiosainen työpäivä) tai kuljettaa sekä linja-autoa että raitiovaunua, tältä ajalta

Y 19 - 20 pl

Helsingissä linja-autonkuljettajan palkkaus voidaan suorittaa yhtä palkkaluokkaa edellä mainittua korkeampana.

KANNE

Kanteen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunut, että Tampereen kaupungin palveluksessa työsuhteessa olevat kuukausipalkkaiset linja-autonkuljettajat, jotka olivat järjestäytyneet Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:hen, olivat 25.11.1988 kello 18.30 aloittaneet laittoman työnseisauksen. Kaikki noin 500 liikennelaitoksen palveluksessa olevaa linja-autonkuljettajaa olivat olleet poissa työstä siitä alkaen. Lakkoon olivat ottaneet osaa myös kaikki Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n toimikunnan jäsenet sekä luottamusmies ja varaluottamusmies. Jo ennen 25.11.1988 alkanutta työnseisausta oli työnantajaa uhattu työrauhavelvoitteen vastaisella lakolla. Se kävi ilmi Tampereen kaupungin edustajien sekä Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:n sekä Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n edustajien kesken 25.11.1988 pidetyn neuvottelun pöytäkirjasta sekä paikallisen sanomalehden 10.11.1988 julkaisemasta uutisesta.

Lakon tarkoituksena oli painostaa työnantajaa korottamaan linja-autonkuljettajien palkat vastoin työehtosopimuksen palkkausmääräyksiä yhtä suuriksi kuin Helsingin kaupungin liikennelaitoksen linja-autonkuljettajien palkat olivat.

Liikennelaitoksen linja-autonkuljettajien palkkaluokka oli 1.6.1988 voimaan tulleen palkkaluokittelun mukaan Y 19. Linja-autonkuljettajalle, joka työskenteli pääasiassa ruuhkaliikenteessä kaksiosaisena työpäivänä tai kuljetti sekä linja-autoa että raitiovaunua, tältä ajalta maksettiin palkka Y 19-20 palkkaluokkien mukaan. Lisäksi sopimuksen mukaan Helsingissä linja-autonkuljettajien palkkaus voitiin suorittaa yhtä palkkaluokkaa korkeampana. Perusteena korkeammalle palkkatasolle Helsingissä olivat muun muassa kuljettajien työn luonne sekä työvoimapula. Sen Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n edustaja oli todennut lakkolaisille.

Lakolla oli lisäksi ilmoitettu pyrittävän vaikuttamaan myös liikennelaitoksen työaikajärjestelyihin, joten se saattoi osittain kohdistua myös työehtosopimuksen työaikamääräyksiin.

Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV oli ilmeisesti syyskokouksestaan alkaen pitänyt yllä lakonuhkaa. Yhdistys oli tiedotustilaisuudessaan 25.11.1988 heti puolen päivän jälkeen päättänyt lakosta ja 30.11.1988 pitämässään ylimääräisessä kuukausikokouksessa päättänyt jatkaa lakkoa. Yhdistys oli ollut hyvin tietoinen lakon työrauhavelvoitteen vastaisuudesta. Sille oli ilmoitettu tästä Tampereen kaupungin ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n ja sen Tampereen yhteisjärjestön taholta. Yhdistys enempää kuin sen luottamusmiehet eivät olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi. Näin ollen yhdistys oli rikkonut työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen työrauhavelvollisuuden.

Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:n edustajat olivat myös jo ennen lakon alkamista olleet hyvin tietoisia työtaistelu-uhasta, sillä he olivat olleet mukana erimielisyyden selvittämistä koskeneissa neuvotteluissa kaupungin kanssa. Tampereen kaupunki oli myös kehottanut yhteisjärjestöä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin lakon estämiseksi ja lopettamiseksi. Yhteisjärjestö ei kuitenkaan ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi.

Myös Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli jo ennen työtaistelun alkua ollut tietoinen siitä, että Tampereen kaupungin linja-autonkuljettajat pyrkivät lakon avulla haluamaansa ratkaisuun palkkauskiistassa. Työmarkkinalaitoksen ja liiton välillä oli käyty asiasta neuvotteluja ennen lakon alkamista viimeksi 24.11.1988. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen osastopäällikkö oli vielä ennen lakon alkamista 25.11.1988 noin kello 15 aikaan ottanut yhteyttä liiton osastosihteeriin kehottaen liittoa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin uhkaamassa olleen lakon estämiseksi. Edelleen Kunnallinen työmarkkinalaitos oli lähettänyt liitolle lakon jo alettua kirjeen, jossa jälleen oli kehotettu ryhtymään toimenpiteisiin työnseisauksen lopettamiseksi ja valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV enempää kuin Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:kään eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin lakon estämiseksi eikä sen lopettamiseksi. Näin ollen ne olivat laiminlyöneet niille työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on esivalmistelussa ilmoittanut, että Tampereen kaupungin ilmoituksen mukaan lakko oli päätetty lopettaa 8.12.1988. Sopimus lakon lopettamisesta oli tehty sanottuna päivänä. Töihin paluu oli käynnistynyt sopimuksen mukaisesti.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n nojalla työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tai ainakin valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon sekä Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:n sekä Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on lausunut, että Tampereen kaupungin liikennelaitoksen linja-autonkuljettajien työnseisaus oli saanut alkunsa 1.3.1988 voimaan tulleesta työehtosopimuksen muutoksesta. Linja-autonkuljettajien palkkausta koskeviin hinnoittelumääräyksiin oli sisällytetty 1.6.1988 lukien voimaan tullut Helsingin linja-autonkuljettajia koskeva erikoismääräys. Työehtosopimuksessa oli myös uusi 1.6.1988 lukien noudatettava palkkahinnoittelu. Aikaisemmin palkkaus oli määrätty samalla tavoin kaikille kunnan palveluksessa oleville linja-autonkuljettajille työskentelypaikkakunnasta riippumatta.

Uuteen työehtosopimukseen oli sisältynyt myös Y-palkkataulukkoa koskeva uudistus. Sen mukaan joulukuun alusta 1988 lukien kuntien kuukausipalkkaisten työntekijöiden ja viranhaltijoiden palkkausta muutettiin siten, että Y-taulukosta poistettiin Y 7 - Y 21 palkkaluokkien väliltä parilliset palkkaluokat. Samalla niihin 30.11.1988 kuuluneet viranhaltijat ja työntekijät siirrettiin seuraavaan ylempään parittomaan palkkaluokkaan. Myös parittomissa palkkaluokissa oleville viranhaltijoille ja työntekijöille oli tullut 30.11.1988 noin yhden palkkaluokan korotus, kun Y-taulukon markkamääriä oli tarkistettu.

Keväällä 1988 sovitussa hinnoittelussa oli uutta se, että Helsinki oli erotettu nimeltä mainiten eikä esimerkiksi asukasmäärän perusteella muista paikkakunnista. Tampereen linja-autonkuljettajat olivat myös katsoneet, että edellä selostettu parillisissa palkkaluokissa olevien työntekijöiden siirto parittomaan palkkaluokkaan oli nostanut vielä yhdellä palkkaluokalla Helsingin liikennelaitoksen linja-autonkuljettajien palkkatasoa muun maan linja-autonkuljettajien palkkatasoon verrattuna.

Työnseisaus ei kohdistunut Tampereen kaupunkiin työnantajana vaan Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:hen sen johdosta, että Tampereella paikallinen yhdistys oli keväällä 1988 solmitun työehtosopimuksen hyväksymisen yhteydessä saanut liiton keskustoimistolta virheellisiä tietoja sopimuksen sisällöstä.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n edustajat olivat keväästä 1988 alkaen selvästi ilmoittaneet Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:lle, että seuraavasta sopimuksenmukaisesta korotuksesta olisi mahdollista neuvotella aikaisintaan 1.10.1989 tapahtuvan palkkaluokittelun yhteydessä. Liitto oli pyrkinyt ratkaisemaan tyytymättömyyden siten, että asiasta oli useita kertoja neuvoteltu kunnalisen työmarkkinalaitoksen kanssa työtaistelun ehkäisemiseksi. Lisäksi Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli sanoutunut irti sekä työtaistelu-uhkauksista että itse työtaistelusta. Toimenpiteillään liitto oli aktiivisesti pyrkinyt työtaistelun välittömään päättämiseen.

Liitto oli myöntänyt yhdistykselle, että linja-autonkuljettajille 1.6.1988 tulevista palkantarkistuksista oli työehtosopimuksen hyväksymisen yhteydessä saattanut hetkellisesti syntyä väärinkäsitys.

Kevään 1988 työehtosopimuksen hyväksymisestä oli päätetty liiton liittovaltuuston kokouksessa 17.3.1988. Helsingin, Turun ja Tampereen liikennehenkilökuntien yhdistykset olivat samana päivänä pitäneet kokoustaan Helsingissä. Liikennehenkilökunnan edustaja oli saanut liiton puheenjohtajan antaman tiedon, jonka mukaan uuden työehtosopimuksen palkkahinnoittelu teki mahdolliseksi yhden palkkaluokan korotuksen liikennehenkilökunnalle. Palkkahinnoittelumääräysten mukaan palkkaluokan tarkistus voitiin kuitenkin tehdä vain Helsingin kaupungin palveluksessa oleville kuljettajille. Väärinkäsitys ei ollut jäänyt pitkäaikaiseksi. Virheellinen tieto oli oikaistu parin päivän päästä.

Uudet sopimusmääräykset oli julkistettu ensimmäisen kerran liiton lehden ylimääräisessä numerossa, joka lähetettiin kaikille liiton jäsenille. Liiton osastosihteeri oli Tampereella 25.4.1988 selostanut kahden päivän ajan uusia työ- ja virkaehtosopimusmääräyksiä, myös linja-autonkuljettajien palkkausmääräyksiä. Kevään 1988 kuluessa Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n edustajille oli useissa yhteydenotoissa puhelimitse todettu selkeästi, että seuraava mahdollisuus palkkaluokan tarkistukseen oli aikaisintaan 1.10.1989.

Koska tilanne Tampereella oli kuitenkin jatkuvasti ollut vaikea, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n keskustoimistosta oli pyritty ottamaan yhteyttä kunnalliseen työmarkkinalaitokseen ja selvittämään, olisiko löydettävissä jonkinlainen mahdollisuus tilanteen purkamiseksi. Liiton osastosihteeri oli kesällä 1988 tehnyt neuvottelupyynnön asiasta työmarkkinalaitokselle, joka ei ollut kuitenkaan siihen vastannut.

Liiton puheenjohtajan aloitteesta oli sittemmin järjestetty tapaaminen, johon oli ottanut osaa myös kunnallisen työmarkkinalaitoksen hallituksen puheenjohtaja ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen toimiston johtaja. Tällöin oli käsitelty myös Tampereen linja-autonkuljettajien palkkausasiaa. Tapaamisesta oli tiedotettu Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n luottamusmiehelle 8.11.1988 päivätyllä kirjeellä. Siitä kävi ilmi, että tapaamisen perusteella oli päätetty järjestää Tampereen linja-autonkuljettajien palkkauksen järjestämistä koskeva neuvottelu kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n välillä välittömästi sen jälkeen, kun asiasta olisi saatu paikallisneuvottelupöytäkirja.

Seuraavan kerran asiasta oli neuvoteltu 11.11.1988 kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja liiton edustajien kesken. Tuolloin oli sovittu erillisneuvottelusta, joka oli käyty 24.11.1988. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajat olivat ilmoittaneet, ettei Tampereen linja-autonkuljettajia koskevaa erillistä työehtosopimusta voitu tehdä kesken sopimuskauden. Neuvotteluissa oli ollut esillä mahdollisuus sellaisen yhteisen muistion tekemisestä, jonka perusteella Tampereen linja-autonkuljettajien palkkauserimielisyys pyrittäisiin ratkaisemaan 1.10.1989 toteutettavan järjestelyvaraeriä koskevan ratkaisun yhteydessä. Muistion sisällöstä ei kuitenkaan ollut päästy välittömästi yksimielisyyteen ja asian käsittely oli päätetty lykätä yhteisesti.

Neuvottelutilanteesta oli välittömästi ilmoitettu Tampereelle luottamusmiehelle. Ilmoituksen mukaan palkkauserimielisyyden ratkaisemiseksi näytti olevan mahdollista saada aikaan työmarkkinalaitoksen ja liiton yhteinen muistio siitä, miten asia tulisi pyrkiä ratkaisemaan työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä. Samalla oli ilmoitettu, ettei työmarkkinalaitos ollut valmis hyväksymään Tampereen kaupunkia velvoittavaa erillissopimusta. Luottamusmiehelle oli kerrottu, että asian käsittelyä oli tarkoitus tältä pohjalta jatkaa.

Kuitenkin seuraavana päivänä 25.11.1988 liiton keskustoimisto oli kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajalta saanut tietää, että linja-autonkuljettajat olivat päättäneet ryhtyä lakkoon samana päivänä kello 18. Asiasta oli välitetty tieto liiton liittosihteerille ja puheenjohtajalle. Edelleen liiton osastosihteeri oli ollut yhteydessä liiton Tampereen aluetoimistoon sekä Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:n pääluottamusmieheen ilmoituksin,

että liitto suhtautui kielteisesti työnseisaukseen ja kehotti yhdistystä pidättäytymään työtaistelusta.

Maanantaina 28.11.1988 liiton keskustoimistosta oli lähetetty kirje yhteisjärjestölle ja ilmoitettu, että liitto piti lakkoa työrauhavelvoitteen vastaisena ja kehotti yhteisjärjestöä ja yhdistystä ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi. Lisäksi oli todettu, että kunnallinen työmarkkinalaitos oli keskeyttänyt 24.11.1988 avoimeksi jääneen neuvottelukysymyksen käsittelyn.

Samana maanantaina liiton liittosihteeri oli ollut puhelimitse yhteydessä liiton Tampereen aluetoimistoon ja yhteisjärjestöön pyrkien selvittämään tilannetta. Puhelinkeskustelussa oli sovittu, että liittosihteeri matkustaisi seuraavana päivänä Tampereelle, missä järjestettäisiin yhteinen neuvottelutilaisuus yhteisjärjestön ja Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n edustajien kesken. Työnseisausta oli käsitelty seuranneena päivänä 29.11.1988 Tampereella muun muassa kokouksessa, johon olivat osallistuneet liiton liittosihteerin lisäksi yhteisjärjestön työjaoston jäsenet ja paikallisyhdistyksen toimikunnan jäseniä. Kokouksessa oli pyritty selvittämään mahdolliset keinot työtaistelun pysäyttämiseksi. Kun oli ollut tiedossa, että paikallisyhdistys pitäisi ylimääräisen kuukausikokouksen 30.11.1988, liittosihteeri ja yhteisjärjestön edustajat olivat kehottaneet yhdistyksen toimihenkilöitä toimimaan tässä kokouksessa siten, että kokous päättäisi luopua työtaistelusta.

Käytyjen keskustelujen pohjalta yhdistyksen toimikunta oli velvoitettu valmistelemaan linja-autonkuljettajien ylimääräiselle kokoukselle esitys siitä, miten palkkakiista ratkaistaisiin ja työtaistelu lopetettaisiin. Liiton ja Tampereen yhteisjärjestön kielteinen kanta työnseisaukseen ja pyrkimys sen lopettamiseen kävivät selvästi ilmi neuvottelun yhteydessä laaditusta pöytäkirjasta.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli saanut tiedoksi kunnallisen työmarkkinalaitoksen haasteen työtuomioistuimeen 2.12.1988 vähän ennen työajan päättymistä. Samana iltana liitto oli lähettänyt Tampereen paikallisyhdistykselle kirjeen, jossa oli ilmoitettu, ettei liitto edustaisi yhdistystä työtuomioistuimessa.

Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV ja sen pääluottamusmies olivat koko palkkauskiistan esilläoloajan tehneet jäsenyhdistykselle tiettäväksi työehtosopimuksen määräysten sisällön ja työehtosopimuksen asettamat rajat palkantarkistuksille. Lisäksi yhteisjärjestö oli pyrkinyt aktiivisesti neuvottelemaan sekä yhdistyksen että Tampereen kaupungin edustajien kanssa sovitteluratkaisun löytämiseksi. Työtaistelumahdollisuuden tultua esiin yhteisjärjestö oli ilmoittanut yhdistykselle ja sen jäsenille yhteisjärjestön kielteisen kantansa työnseisaukseen. Yhteisjärjestö ja pääluottamusmies olivat pyrkineet estämään työtaistelun puhkeamisen ja myös lopettamaan sen.

Tampereen yhteisjärjestön toimikunta oli 2.11.1988 pitämässään kokouksessa käsitellessään liikennehenkilökunnan yhdistyksen työnseisausta koskeneita suunnitelmia päättänyt lähettää yhdistykselle kirjeen, jossa sitä kiellettiin suunnittelemasta tai järjestämästä minkäänlaisia palkkauskysymystä koskevia toimenpiteitä työrauhavelvoitteen voimassa ollessa. Kirje oli toimitettu yhdistykselle 5.11.1988. Yhteisjärjestön toiminnan luonnetta ja vakavuutta kuvasi se, että Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV oli 11.11.1988 lähettämässään kirjeessä paheksunut yhteisjärjestön toimintaa työnseisauksen estämiseksi. Yhteisjärjestön toimikunta oli 2.11.1988 pitämässään kokouksessa käsitellyt liikennehenkilökunnan työnseisausuhkausta ja hyväksynyt yhteisjärjestön edustajien menettelyn 31.10.1988 pidetyssä neuvottelussa.

Yhteisjärjestön toimikunnan 23.11.1988 pidetyssä kokouksessa oli käsitelty liikennehenkilökunnan neuvottelutilannetta. Toimikunta oli päättänyt kehottaa jäsenyhdistystään ryhtymään sellaisiin toimiin, ettei sen jäsenistö syyllistyisi työrauhavelvoitteen vastaisiin toimiin. Liikennehenkilökuntayhdistyksen luottamusmies oli ollut saapuvilla tässä kokouksessa.

Saatuaan tiedon työnseisauksen alkamisesta 25.11.1988 yhteisjärjestön pääluottamusmies oli heti ilmoittanut yhdistykselle, ettei yhteisjärjestö ollut työtaistelun takana vaan kehotti yhdistyksen jäseniä pidättäytymään työtaistelusta. Ennen työnseisauksen alkamista pidetyssä kokouksessa, jossa olivat olleet läsnä liikennehenkilökuntayhdistyksen toimikunnan jäsenet sekä yhteisjärjestön pääluottamusmies ja työnantajan edustajat, pääluottamusmies oli ilmoittanut yhteisjärjestön ja liiton kielteisen kannan työtaisteluun ja kehottanut yhdistyksen toimikunnan jäseniä toimimaan sillä tavoin, että työrauha säilyisi ja liikenne jatkuisi.

Yhteisjärjestön toimikunnan työjaoston 28.11.1988 pitämän kokouksen päätöksen nojalla oli seuranneena päivänä pidetty kokous, jossa olivat olleet läsnä yhdistyksen toimikunnan jäsenet ja yhteisjärjestön työjaoston jäsenet sekä liiton liittosihteeri. Kahta päivää myöhemmin pidetyssä liikennehenkilökuntayhdistyksen kokouksessa oli ollut läsnä myös yhteisjärjestön pääluottamusmies, joka oli esittänyt kokoukselle liiton ja yhteisjärjestön kannan työnseisaukseen. Hän oli myös ilmoittanut, että mikäli työnseisaukseen ryhdyttäisiin, palkkausasiaa koskevat neuvottelut keskusjärjestöjen välillä keskeytyisivät. Pääluottamusmies oli selostanut niitä asioita, joista kaupunki olisi valmis keskustelemaan lakon lopettamisen jälkeen ja joista palkkausasiaa koskeva ratkaisu olisi saattanut syntyä.

Vielä samana iltana yhteisjärjestön työjaosto oli käsitellyt syntynyttä tilannetta ja päättänyt kutsua koolle ylimääräisen toimikunnan kokouksen 2.12.1988. Tässä kokouksessa oli päätetty vielä pyytää Tampereen kaupungilta neuvotteluja siitä huolimatta, että keskusjärjestötasolla käytävät neuvottelut oli ilmoitettu keskeytettäviksi lakon ajaksi. Neuvottelupyynnön johdosta oli sovittu pääluottamusmiehen ja henkilöstöpäällikön sekä apulaiskaupunginjohtajan kanssa, että neuvottelut yhteisjärjestön ja Tampereen kaupungin välillä aloittaisiin uudestaan 5.12.1988.

Tapahtumien kulku osoitti, että yhteisjärjestö ja erityisesti sen edustajana pääluottamusmies olivat pyrkineet sellaisin keinoin työnseisauksen estämisiin ja lopettamisiin, joita työehtosopimuslain 8 §:n valvontavelvollisuuden toteuttamisen kannalta oli pidettävä riittävinä.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on asiaa käsiteltäessä myöntänyt Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n jäsenkunnan lakon olleen työehtosopimuksen vastainen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on vaatinut kanteen hylkäämistä siltä osin kuin siinä oli vaadittu Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:n sekä Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

KUULTAVIEN LAUSUNNOT

Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV on yhtynyt Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n vastineessa esitettyyn.

Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV on lausunut, että Tampereen kaupungin linja-autonkuljettajat olivat vuonna 1981 siirtyneet kuukausipalkkajärjestelmään, missä ennestään olivat olleet vain Helsingin ja Turun kaupunkien liikennelaitokset. Tuolloin oli lähdetty siitä, että Tampereen kaupungin liikennelaitoksen autonkuljettajat saisivat saman palkkaluokan mukaisen palkan kuin Helsingin ja Turun kaupunkien linja-autonkuljettajat.

Maaliskuun 17 päivänä 1988 oli Helsingissä ollut kokous, jossa Tampereen kaupungin linja-autonkuljettajat olivat olleet edustettuina. Kokouksessa työsuojeluvaltuutettu oli kertonut Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n puheenjohtajan ilmoittaneen, että Tampereen linja-autonkuljettajat tulisivat saamaan samat korotukset kuin linja-autonkuljettajat Helsingissä. Ilmoituksen johdosta oli vältetty tuolloin uhannut lakko.

Myöhemmin oli käynyt ilmi, etteivät korotukset toteutuneet. Yhdistys oli saanut liiton puheenjohtajalta näin vääriä tietoja. Liittoa ja yhteisjärjestöä oli edellä kerrotun jälkeen pyydetty hoitamaan asia Tampereen osalta kuntoon. Takarajaksi oli asetettu 30.11.1988 ja samalla ilmoitettu, että jollei asia siihen mennessä korjaantuisi, työtaistelu alkaisi. Se, että lakko oli alkanut jo 25.11.1988, oli johtunut siitä, että edellisenä päivänä liiton toimitsija oli soittanut ammattiosaston luottamusmiehelle ja puheenjohtajalle ilmoittaen, että Tampereen osalta palkkaluokkakysymys oli loppuun käsitelty eikä palkkaluokkatarkistusta tehtäisi.

Osaston jäsenet olivat 25.11.1988 pidetyssä ammattiosaston kokouksessa päättäneet lakon aloittamisesta. Toimikunnan jäseniä ei ilmoituksen mukaan ollut ollut mukana kokouksessa, mutta toimikunnan puheenjohtaja oli johtanut kokousta. Hän oli saanut tulehtuneen tilanteen korjattua sellaiseksi, että lakko, jonka oli pitänyt alkaa kello 14, oli alkanut kello 18. Koko ajan toimikunnan tarkoitus oli ollut, että mikäli palkkaluokkatarkistukseen ei päästäisi, lakko alkaisi 1.12.1988. 7.12.1988 pidetyssä osaston kokouksessa oli yksinkertaisella ääntenenemmistöllä päätetty jatkaa lakkoa.

Ammattiosaston toimikunta oli 8.12.1988 päättänyt työnseisauksen lopettamisesta. Toimikunta oli siis viimeistään tuossa vaiheessa ryhtynyt tehokkaisiin toimiin lakon lopettamiseksi huolimatta osaston enemmistön päätöksistä.

Luottamusmies ei ilmoituksensa mukaan ollut osallistunut lakkoon. Hän oli ilmoittanut työnantajalle olevansa selvittämässä asiaa ja olevansa lakon ulkopuolella. Luottamusmies oli yleensä muutoinkin vain poikkeuksellisesti osallistunut työhön. Hän oli käytännössä päätoiminen luottamusmies. Hän oli kyllä vuorotellut linja-autonkuljettajia, mutta ajojen väliin saattoi jäädä kuukausien taukoja. Luottamusmies ja ammattiosaston toimikunta olivat ottaneet omalle vastuulleen päätöksen lakon lopettamisesta ja kantoivat mahdolliset järjestölliset seuraamukset. Ammattiosaston jäsenmäärä oli runsaat 500 henkilöä ja he kaikki olivat olleet lakossa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tampereen kaupungin palveluksessa työsuhteessa olevat kuukausipalkkaiset linja-autonkuljettajat, jotka kuuluvat jäseninä Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:hen, ovat 25.11.1988 kello 18.30 alkaen ryhtyneet lakkoon. Lakossa on ollut noin 500 linja-autonkuljettajaa, heidän joukossaan sanotun ammattiosaston toimikunnan jäsenet ja luottamusmies. Lakko on jatkunut siihen saakka, kunnes Tampereen kaupungin ja Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:n kesken on 8.12.1988 tehty sopimus lakon lopettamisesta.

Lakon syynä on ollut Tampereen liikennelaitoksen linja-autonkuljettajien tyytymättömyys kevään 1988 työehtosopimusratkaisun toteuttamiseen heidän palkkauksen osalta.

Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV on saanut 17.3.1988 kokoukseensa Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n edustajalta sellaisen tiedon, että työehtosopimusratkaisu merkitsisi yhden palkkaluokan korotusta liikennehenkilökunnan palkkoihin. Sittemmin on käynyt selville, ettei palkkaluokan korotus koskenut heitä, vaan ainoastaan Helsingin liikennelaitoksen linja-autonkuljettajia. Tyytymättömyyttä on aiheuttanut liiton antama virheellinen tieto sopimusratkaisusta.

Tampereen kaupungin liikennehenkilökunnan siirtyessä vuonna 1981 linja-autonkuljettajien palkkauksessa kuukausipalkkaan Tampereen linja-autonkuljettajien palkkaluokka on määräytynyt samalla tavoin kuin Turun ja Helsingin kaupunkien liikennelaitosten linja-autonkuljettajien palkkaluokat. Jääminen jälkeen Helsingin linja-autokuljettajien palkkaluokittelussa on lisännyt yhdistyksen jäsenistön tyytymättömyyttä.

Syntyneestä tilanteesta on käyty lukuisia neuvotteluja eri osapuolten välillä. Tampereen kaupungin ja Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:n kesken on ennen lakon syntymistä 31.10.1988 pidetty neuvottelu. Neuvottelussa on esitetty vaatimus, jonka mukaan linja-autonkuljettajien palkkausta olisi korotettava yhdellä palkkaluokalla. Tuolloin on Tampereen kaupungin tietoon saatettu myös uhkaus aloitettavasta työtaistelusta. Yhteisjärjestö on kuitenkin heti sanoutunut irti työtaistelusta.

Tilanteesta on neuvoteltu edelleen kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja liiton kesken 8.11. ja 11.11.1988. Sen jälkeen 24.11.1988 käydyssä neuvottelussa on kunnallisen työmarkkinalaitoksen taholta ilmoitettu, ettei Tampereen liikennelaitoksen linja-autonkuljettajien osalta voida sopia erillisestä työehtosopimuksesta kesken sopimuskauden. Tyytymättömyys tähän ratkaisuun on aiheuttanut lakon alkamisen seuranneena päivänä.

Päätös lakosta on tehty Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n jäsenkokouksessa. Lakon jatkamisesta on päätetty yhdistyksen 30.11.1988 pidetyssä kokouksessa. Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n toimikunta on vastoin jäsenkokouksen päätöstä 7.12.1988 pitämässään kokouksessa päättänyt lakon lopettamisesta.

Lakon ensisijaisena tarkoituksena on ollut linja-autonkuljettajien palkkauksen korottaminen. Vaikka lakko on samalla ollut tyytymättömyyden osoitus Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liittoa KTV:tä vastaan, on se kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.

Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV vastaa lakosta, jonka se on toimeenpannut ja johon on osallistunut sen jäsenkunta kokonaisuudessaan. Yhdistys vastaa myös toimikunnan jäsenten ja luottamusmiesten osallistumisesta lakkoon.

Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV on esitetyn selvityksen mukaan jo ennen työtaistelun alkamista kieltänyt alayhdistystään ryhtymästä lakkoon ja saattanut ennen lakkoa ja sen aikana selvästi sen tietoon työtaistelutoimenpiteiden työehtosopimuksen vastaisuuden. Yhteisjärjestö on pyrkinyt neuvottelujen avulla saamaan asiassa aikaan ratkaisun palkka-asiassa. Lakon pitkän keston ja sen laajuuden vuoksi eivät yhteisjärjestön toimenpiteet työtuomioistuimen mielestä ole olleet riittäviä yhteisjärjestölle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on myös neuvottelemalla pyrkinyt ratkaisuun linja-autonkuljettajien palkkauserimielisyydessä. Saatuaan tiedon työtaistelun alkamisesta Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on puhelimitse ja kirjeitse kehottanut jäsenyhdistyksiään pidättymään työtaistelusta. Liiton edustaja on myös vastineessa kerrotuin tavoin marraskuun lopulla 1988 Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n kokouksessa pyrkinyt työtaistelun lopettamiseen.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n toimenpiteet eivät myöskään vallinneissa oloissa ole olleet kyllin tehokkaita liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Se, että lakko on osaksi ilmoituksen mukaan kohdistunut liittoa ja yhteisjärjestöä vastaan, ei vähennä eikä poista niiden velvollisuutta toimia työtaistelun estämiseksi ja lopettamiseksi.

Työtuomioistuimen mielestä hyvityssakkoihin vaikuttavat korottavasti Tampereen kaupungille lakolla aiheutetun vahingon suuruus sekä lakon toteuttamistapa ja sen pitkä kestoaika.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV:n maksamaan kunnalliselle työmarkkinalaitokselle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 60 000 markkaa sekä Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n sekä Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, liiton 40 000 markkaa ja yhteisjärjestön 25 000 markkaa.

Tampereen kaupungin liikennehenkilökunta KTV, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV sekä Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvamaan kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Kuningas, Virtanen, Uski, Leivo ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.