Labor court dismisses union appeal and orders fines for violating work peace and supervision duties.

Lakoilla oli pyritty vaikuttamaan uuden palkkarakenteen mukaiseen palkkaukseen ja sen käyttöön ottamiseen liittyviin järjestelyihin. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosasto tuomittu maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Vanajan Metallityöväen ammattiosasto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 § Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhty työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä

II TYÖPALKAT

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Rautaruukki Oy:n Hämeenlinnan tehtaan työntekijät olivat tammikuusta 1989 alkaen painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen työtaistelutoimenpiteisiin. Lakossa oli ollut 5.1. kello 11.30 6.1.1989 kello 15.30 tehdaspalveluosaston 76 työntekijää, 12.1. kello 18 17.1.1989 kello 6 tuotantoosaston valssihiomon ja viimeistelyvalssaimen 16 työntekijää, 19.1.1989 kello 15.30 alkaen tuotantoosaston 30 nosturinkuljettajaa ja peittauslinjan 11 työntekijää 21.1.1989 kello 14 asti, putkitehtaan 94 työntekijää 23.1.1989 kello 6 asti sekä tehdaspalveluosaston 87 työntekijää 24.1.1989 kello 15.30 asti sekä 3.2.1989 kello 14 alkaen tuotantoosaston nosturinkuljettajat ja kello 22 alkaen tandemvalssaimen työntekijät, kaikkiaan 61 työntekijää 6.2.1989 kello 14 asti. Helmikuun alussa 1989 toimeenpantuun työtaisteluun on osallistunut muiden mukana ammattiosaston asettama valssaimen luottamusmies.

Lakossa oli edelleen ollut 7.6. kello 12 9.6.1989 kello 7 tehdaspalveluosaston 73 työntekijää, 12.6.1989 kello 11.30 14 tuotantoosaston muovipinnoituslinjan 10 työntekijää ja 3.7. kello 10.30 14.7.1989 kello 14 tehdaspalveluosaston 67 työntekijää.

Työntekijät olivat järjestäneet työnseisauksia myöskin jo vuoden 1988 puolella niin, että tehdaspalveluosaston 49 työntekijää olivat olleet poissa työstä 16.9.1988 kello 11.30 - 15.30 sekä tehdasveturin neljä kuljettajaa 19.12.1988 kello 9.30 - 22 ja 23.12.1988 kaksi työntekijää kello 14 - 22. Joulukuun 19. päivänä 1988 toimeenpantuun lakkoon oli osallistunut myös ammattiosaston puheenjohtaja.

Työtaistelujen syynä oli luottamusmiesten ilmoitusten mukaan ollut työntekijöiden vaatimus joidenkin töiden määrittämisestä korkeampaan työnvaativuusryhmään. Se merkitsi samalla vaatimusta korkeammasta palkasta. Joulukuussa 1988 toimeenpantujen työtaistelujen yhteydessä oli vaadittu viiden tehdasveturinkuljettajan nostamista työnvaativuusryhmä 6:sta työnvaativuusryhmä 8:aan. Vaatimuksen oli esittänyt ammattiosaston puheenjohtaja.

Helmikuussa 1989 toimeenpannun lakon yhteydessä oli vaadittu 52 nosturinkuljettajan, 35 valssaajan sekä kuuden laakerimiehen työnvaativuusryhmän nostamista. Pääluottamusmies oli kirjallisesti ilmoittanut työtaistelun alkamisesta.

Kesäkuun 7 päivänä 1989 alkaneeseen työtaistelutoimenpiteeseen liittyi pääluottamusmiehen kirjallinen esitys, jossa oli muun muassa vaadittu, että työntekijöiden lukumäärä työnvaativuusryhmä 9:ssä tulisi kaksinkertaistaa, siivoojien työnvaativuusryhmää nostaa sekä kaikkien 120 mekaanisen kunnossapidon työntekijöiden aikapalkkoja korottaa 100 pennillä tunnilta.

Kesäkuun 12 päivänä 1989 alkaneen työtaistelun yhteydessä osaston luottamusmies oli vaatinut aukikelaustyön ja maalauskoneen hoitotyön vaativuuden nostamista.

Heinäkuun 3 päivänä 1989 alkaneen työtaistelun yhteydessä pää- tai varapääluottamusmies oli vaatinut muun muassa, että konekunnossapidon työntekijöitä olisi sijoitettava huomattavasti enemmän työnvaativuusryhmä 9:ään, että siivoojien työnvaativuusryhmää olisi nostettava, että vuorossa toimivilla koneasentajilla tulisi säilyttää erillinen olosuhdelisä, että konekunnossapidon osalta olisi työsuhdeasioiden hoito järjestettävä toisin ja että lakossa olevien vastuualueiden työntekijöille olisi annettava palkankorotusta 250 penniä tunnilta.

PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoon liittyviä asioita oli käsitelty yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa työehtosopimuksen mukaisesti perustetussa PARAKE-työryhmässä ja työnvaativuusryhmässä. Marraskuun 4 päivänä 1988 oli pidetty työryhmien yhteinen kokous, jossa oli todettu ohjetöiden pisteytys vaativuustyöryhmän yksimielisen kannan mukaan suoritetuksi. Helmikuun 15 päivänä 1989 oli PARAKE-työryhmässä sovittu PARAKE-palkkarakenteen käyttöönotosta 16.2.1989 alkaen voimassa olevia vaativuusryhmämäärityksiä soveltaen. Samalla oli nimitetty uusi työnvaativuusryhmä, jonka työn tuloksena 9.5.1989 todettiin PARAKE-työryhmässä ohjetöiden uudelleenpisteytys suoritetuksi. Muiden kuin ohjetöiden työn vaativuuden työnantaja oli määritellyt normaalien palkanmääritysrutiinien mukaisesti vertailemalla muita töitä ohjetöihin.

Valssaamon tuotannon menetys oli ollut veturin- ja nosturinkuljettajien sekä peittauslinjan työntekijöiden järjestämän lakon vuoksi yhteensä 140 tuntia. Se vastasi 11 800 tonnin tuotantoa. Muovipinnoituslinja puolestaan oli työtaisteluiden vuoksi pysähtynyt yhteensä 98,5 tunniksi. Tuotannon menetys oli ollut 1,2 tonnia. Edellä mainitut tuotannon menetykset olivat bruttoarvoltaan noin 4 205 000 markkaa, mutta siitä oli vähennettävä säästyneet palkkakustannukset noin 710 000 markkaa. Koska yhtiön tulo- ja menoarvio ja tuotantosuunnitelma oli laadittu täysitehoiseksi, ei työtaistelussa menetettyä tuotantomäärää pystytty jälkeenpäin korvaamaan.

Kunnossapitomiesten heinäkuussa 1989 olleesta lakosta oli aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia tärkeimpien huoltotöiden jäädessä ulkopuolisten yritysten työksi ja tuotannon menetystä huoltoseisokin pitkittyessä ja käynnistyksen viivästyessä. Vahingot tältä osin olivat säästyneet palkkakustannukset huomioon ottaen 3,4 miljoonaa markkaa.

Työtaistelut kohdistuivat erityisesti voimassa olevan työehtosopimuksen palkkausta, PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa, työnjohto-oikeutta ja erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin. Työtaisteluiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työehtosopimuksen vastaisiin palkankorotusvaatimuksiin.

Metallityöväen Liitolle oli ilmoitettu tilanteesta puhelimitse heti ensimmäisten työtaisteluiden alettua sekä myöhemmin myös kirjallisesti. Liitolta oli vaadittu toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä, sillä lakot olivat uusiutuneet kerrotulla tavalla.

Ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Ammattiosaston edustajat olivat osoittaneet tukevansa työtaistelutoimenpiteitä esittämällä työnantajalle lain ja työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia sekä osallistumalla lakkoihin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Vanajan Metallityöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on esivalmistelussa ilmoittanut, ettei 3.2.1989 järjestettyyn työtaisteluun ollut osallistunut valssaimen luottamusmies.

Liitto on esivalmistelussa myös ilmoittanut luopuvansa vaatimuksista 16.9.1989 päivän tapahtumien osalta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on vastineessaan myöntänyt kanteessa esitetyt tiedot työnseisausten kestoista pääosin oikeiksi.

Tammikuun 5 päivänä 1989 alkanut työnseisaus oli johtunut kahdesta eri syystä. Työpaikalla oli aiheuttanut erimielisyyttä PARAKE-palkkarakenteen toteuttamistapa. Kunnossapito-osastolla työt oli palkkarakennetta toteutettaessa pirstottu työnantajan toimesta liian pieniin osiin tarkoituksena saada niiden vaativuusryhmittely alenemaan. Työntekijöiden mielestä asennustyöt olisi pitänyt käsitellä linjoittain kokonaisuuksina. Työnseisauksen syntymiseen oli vaikuttanut työnantajan menettely niin sanottujen Pekkas-päivien toteuttamisessa ja sen mukaisessa työtuntijärjestelmässä. Työehtosopimuksen mukaan vapaan antamisesta oli sovittava työpaikalla, mutta neuvotteluja ei kuitenkaan ollut käyty.

Tammikuun 12 päivänä 1989 alkaneista työnseisauksista ei ollut tiedotettu luottamusmiehille etukäteen. Neuvotteluja ei ollut käyty ennen eikä jälkeen työnseisauksen. Työnseisauksesta ei tietoja ollut annettu myöskään ammattiosastolle tai sen edustajille.

Saman kuun 19 päivänä alkaneet työnseisaukset olivat johtuneet työnantajan asennoitumisesta töiden vaativuusryhmittelyyn. Tuona päivänä kello 14 oli pidetty tiedotustilaisuus, jossa työnantajan edustajat olivat esittäneet osastojen luottamusmiehille ja vastaaville työnjohtajille oman kantansa töiden vaativuuden määrittelystä. Työnantajan ilmoitus, jonka mukaan enää ei asiasta neuvoteltaisi, oli aiheuttanut työntekijöiden parissa päätöksen työnseisaukseen ryhtymisestä.

Helmikuun 3 päivänä 1989 alkaneen työnseisauksen syynä olivat erimielisyydet töiden vaativuusryhmittelyssä. Työnseisaukseen ei ollut osallistunut osaston luottamusmies. Nosturinkuljettajien poistuttua työpaikoiltaan oli työnantaja lopettanut koko tehtaan työntekijöiltä palkanmaksun asteittain ja kehottanut työntekijöitä menemään kotiin. Luottamusmies oli soittanut ennen työvuoronsa alkua vuorotyönjohtajalle ja kysynyt, pitäisikö hänen tulla töihin. Työnjohtaja oli ilmoittanut, että työpaikalle sai tulla, mutta että palkkaa ei tultaisi maksamaan. Koska työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta palkkaa luottamusmiehelle, oli hän jäänyt töistä pois. Pääluottamusmies ei ollut jättänyt työnantajalle kirjallista ilmoitusta työnseisauksen alkamisesta. Sen sijaan pääluottamusmies oli lähettänyt aamupäivällä työnantajalle viestin neuvotteluiden aloittamisesta uhkaavan työnseisauksen välttämiseksi. Työnantaja oli vastannut iltapäivällä, että enää ei ollut mitään neuvoteltavaa.

Kesäkuun 7 päivänä 1989 alkaneen työnseisauksen osalta pääluottamusmies ei ollut esittänyt lakon uhalla työnantajalle vaatimuksia. Työnseisaus oli johtunut pitkälti työnantajan neuvotteluhaluttomuudesta. Pääluottamusmies ei ollut nähnyt muuta vaihtoehtoa tilanteen selvittämiseksi kuin esittää työntekijöiden näkemykset työnantajalle omissa nimissään. Pääluottamusmiehen aloitteellisuus oli johtanut tulokseen, koska työnantaja oli suostunut tulemaan yhteiseen neuvottelutilaisuuteen työntekijöiden kanssa. Kuitenkin oli osoittautunut, että työnantaja ei halunnut todellista vuorovaikutusta työntekijöiden kanssa. Työnantajan asennoituminen oli aiheuttanut tilanteen, jossa työntekijät poistuivat työpaikoilta.

Kesäkuun 12 päivänä 1989 toimeenpantu työnseisaus oli johtunut työnantajan ja työntekijöiden välillä vallinneista erimielisyyksistä, jotka koskivat töiden vaativuusryhmittelyä ja palkkiopalkkajärjestelmää.

Vuoden 1988 marraskuun alkuun asti PARAKE-palkkarakenteeseen liittyneitä asioita oli käsitelty työntekijöiden ja työnantajan yhteisissä elimissä. PARAKE-työryhmän ja työnvaativuustyöryhmän yhteinen kokous oli pidetty 4.11.1988, jolloin PARAKE-työryhmän työntekijäjäsenet ilmoittivat, että he eivät voineet hyväksyä työnvaativuusryhmän esitystä ennen kuin asia olisi käsitelty ammattiosaston kokouksessa 13.11.1988.

Marraskuun 13 päivänä 1988 pidetyssä ammattiosaston kokouksessa ei ollut hyväksytty ohjetyöluetteloa. Se taas oli johtanut työnvaativuustyöryhmän työntekijäjäsenten eroamiseen. Kun tilanne oli saatettu PARAKE-työryhmän tietoon, työnantaja oli ilmoittanut huolehtivansa siitä lähtien itse työnvaativuuden määrittelystä.

Työnantaja oli laatinut yksipuolisesti uuden ohjetyöluettelon, sijoittanut ohjetyöt työnvaativuusryhmiin sekä määritellyt muiden töiden työnvaativuuden. Työehtosopimuksen mukaan ohjetöiden sijoittelun työnvaativuusryhmiin käsitteli ja ratkaisi PARAKE-työryhmä, jossa asiaa oli käsitelty vasta helmikuussa 1989. Työnantajan menettely oli ollut vastoin työehtosopimuksen määräyksiä.

Työnantaja ei ollut suostunut käymään työn vaativuuden määrittelyyn liittyviä neuvotteluja 11.11.1988 - 12.2.1989. Työnantaja oli työntekijöitä kuulematta päättänyt työnvaativuuteen liittyvät asiat. Vasta PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevissa neuvotteluissa, jotka oli pidetty 15.2.1989, oli perustettu uusi työnvaativuustyöryhmä.

Vaikka työpaikalla oli sovittu, että kaikki tuotanto-osaston työt käytäisiin läpi työnvaativuusryhmässä, työnantaja ei ollut suorittanut vertailuja sovitulla tavalla. Tämä oli aiheuttanut katkeruutta työntekijöiden keskuudessa.

Ammattiosaston puheenjohtaja ei ollut esittänyt vuonna 1988 esiintyneiden työnseisausten yhteydessä työnvaativuusryhmittelyyn liittyviä vaatimuksia.

Ammattiosasto oli selvästi ilmaissut kielteisen kantansa työnseisauksiin. Osaston toimikunta oli sanoutunut irti lakoista sekä kehottanut työntekijöitä ja pääluottamusmiestä selvittämään erimielisyydet neuvottelemalla. Työnantaja oli itse vaikeuttanut ammattiosaston ja sen edustajien mahdollisuuksia saada tilanteet ratkaistuksi työehtosopimuksen edellyttämää neuvottelumenettelyä käyttäen.

Useat työnseisaukset olivat olleet lyhyitä eri työpisteiden työntekijöiden oma-aloitteisia toimia, joista liitoilla ei ollut tietoa. Niistä tiedottaminen oli tapahtunut vasta työnseisausten päättymisen jälkeen. Suuressa työpaikassa ei edes luottamusmiehelle useasti ilmoitettu yksittäisissä työpisteissä esiintyvistä työnseisauksista. Tällaisessa tilanteessa oli mahdotonta vaatia ammattiosastolta tai liitolta, että ne voisivat vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Metallityöväen Liitto oli saatuaan tietää työpaikalla esiintyneistä työnseisauksista, välittömästi ottanut yhteyttä pääluottamusmieheen tai ammattiosaston puheenjohtajaan ja kehottanut heitä toimimaan kaikin mahdollisin keinoin työrauhan palauttamiseksi. Liiton kaksi toimitsijaa oli lähettänyt telefax-sanoman pääluottamusmiehelle. Lisäksi erimielisyyksiä oli yritetty selvittää työpaikkakäynnillä, jonka liiton sopimussihteeri oli suorittanut 22.6.1989.

Vanajan Metallityöväen ammattiosastossa oli noin 650 maksavaa jäsentä, jotka kaikki työskentelivät Rautaruukki Oy:n Hämeenlinnan tehtaassa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vastineen johdosta lausunut vielä, että PARAKE-työryhmän kokouksessa 2.5.1988 oli hyväksytty vaativuustyöryhmän esityksen perusteella luettelo tehtaalla suoritettavista töistä ja osa siinä mainituista töistä ohjetöiksi. Lisäksi kokouksessa oli valtuutettu vaativuustyöryhmä tekemään päätökset mahdollisesti tarvittavien lisätöiden valinnasta ohjetöiksi. Marraskuun 1988 alkuun mennessä vaativuustyöryhmä oli saanut valmiiksi yksimielisen esityksen ohjetöiden pisteytyksestä. PARAKE-ryhmien yhteisessä kokouksessa 4.11.1988 oli todettu vaativuustyöryhmän työn tältä osin tulleen suoritetuksi. Työehtosopimus ei asettanut työnvaativuusryhmälle muita nimenomaisia tehtäviä.

PARAKE-työryhmän kokouksessa 18.11.1988 pääluottamusmies oli selvittänyt ammattiosaston jäsenkokouksen kielteistä kannanottoa ohjetöiden pisteytyksestä. Työntekijöiden edustajat olivat ilmoittaneet, etteivät he aikoneet käyttää oikeuttaan osallistua työnvaativuuden määritykseen jatkossa. Työnantaja oli tällöin ilmoittanut käyttävänsä muiden töiden vaativuuden määrityksissä ohjeellisena hyväkseen yhteistyössä laadittuja ohjetöiden vaativuusmäärityksiä ja pisteytyksiä. Työnantaja ei ollut laatinut uutta ohjetyöluetteloa, vaan oli täydentänyt sitä muutamalla uudella ohjetyöllä.

Vaikka työntekijät eivät olleet osallistuneet vaativuusryhmän työhön, oli työnantaja pyrkinyt kaikin mahdollisin keinoin yhteistyön aikaansaamiseksi. Työnantajan ehdotuksen mukaisesti tuotanto-osaston vastaavat työnjohtajat olivat neuvotelleet alueensa työn vaativuuksista yhdessä osastojen luottamusmiesten kanssa. Näissä neuvotteluissa tehtyjen esitysten pohjalta oli korjattu useiden töiden vaativuuksia korkeammiksi. Työnantajapuolen edustajat olivat vedonneet myös PARAKE-työryhmän kokouksissa 10.1. ja 13.1.1989 työntekijöiden edustajiin, jotta he osallistuisivat vaativuustyöryhmän työskentelyyn. Työntekijäpuolen edustajat olivat ilmoittaneet kuitenkin työntekijöiden haluavan edelleen pysyä syrjässä vaativuustyöryhmän työstä.

PARAKE-työryhmän kokouksessa 15.2.1989 oli sovittu, että PARAKE-palkkarakenne otetaan käyttöön 16.2.1989 lukien soveltaen niitä pisteytyksiä, jotka oli valmisteltu. Työntekijöiden edustajien esityksestä oli perustettu samalla uusi työnvaativuustyöryhmä, jolle oli annettu tehtäväksi käsitellä ja tarkistaa työnvaativuudet uudelleen. Toukokuun 9 päivänä 1989 pidetyssä PARAKE-työryhmän kokouksessa oli todettu ohjetöiden uudelleenpisteytys suoritetuksi.

Työajan lyhentämisestä oli työpaikalla käyty neuvotteluja 14.1. ja 22.2.1989. Sopimuksen mukaan tehtaalle oli laadittu alueittain työtuntijärjestelmä, jonka puitteissa viikkotyöaika tasottui sovittuun keskimäärään.

Järjestelmä oli ohjeellinen ja otti huomioon myös työntekijöiden toivomukset vapaan pitämisestä.

Yhtiön henkilöstöpäällikkö oli saanut iltapäivällä 3.2.1989 pääluottamusmiehen kirjallisen vaatimuksen eräiden töiden pisteytyksen nostamisesta. Uhkana ilmoituksessa oli, että valssi pysähtyisi kello 22. Työnantaja ei ollut ryhtynyt neuvottelemaan vaatimuksista, koska ilmoitus sisälsi työtaistelulla uhkaamisen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi laillisine korkoineen.

KUULTAVAN LAUSUMA

Vanajan Metallityöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton puolesta lausuttuun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rautaruukki Oy:n Hämeenlinnan tehtaan työntekijät ovat olleet lakossa kanteessa kerrotuin tavoin 19. ja

23.12.1988, 5. - 6.1., 12. - 17.1., 19. - 24.1.,

3. - 6.2., 7. - 9.6., 12.6. ja 3. - 14.7.1989 välisinä aikoina. Työtaistelutoimenpiteisiin on osallistunut eri kerroilla vaihteleva määrä työntekijöitä, aina kahdesta ja neljästä 94:ään työntekijään. Lakoissa on ollut mukana myös Vanajan Metallityöväen ammattiosaston puheenjohtaja ja sen toimikunnan jäseniä.

Tehtaalla on alkuvuodesta 1988 lukien käyty neuvotteluja työntekijöiden kanssa PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvistä kysymyksistä erityisessä työryhmässä. Töiden vaativuuden määrittämisestä ja ohjetöiden pisteytyksestä on eri vaiheissa syntynyt työpaikalla erimielisyyksiä. Tyytymättömyyttä on aiheutunut myös niin sanottujen Pekkas-päivien toteuttamisesta ja palkkiopalkkajärjestelmän soveltamisesta. Eräille työntekijäryhmille on vaadittu palkkojen korotuksia.

Lakoilla on ainakin pääosin pyritty vaikuttamaan PARAKE-palkkarakenteen mukaiseen palkkaukseen ja sen käyttöön ottamiseen liittyviin järjestelyihin. Sellaisina lakot työtaistelutoimenpiteinä ovat kohdistuneet palkkausta ja PARAKE-palkkarakennetta koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Ammattiosaston, jonka on ilmoitettu sanoutuneen irti työtaistelutoimenpiteistä ja kehottaneen työntekijöitä ja pääluottamusmiestä selvittämään erimielisyydet neuvottelemalla, ei ole näytetty ryhtyneen tehokkaisiin toimiin työnseisausten estämiseksi ja lopettamiseksi. Kun työnseisauksiin on ottanut osaa myös sellaisia osaston edustajia, joiden menettelystä ammattiosasto on vastuussa, ammattiosasto on rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta on työnseisausten alkamisesta lukien puhelimitse ja kirjeitse ilmoitettu niistä Metallityöväen Liitolle ja vaadittu toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liitto on yhteydenotoilla pääluottamusmieheen ja ammattiosastoon pyrkinyt huolehtimaan työrauhan säilyttämisestä. Liiton sopimussihteeri on 22.6.1989 käynyt työpaikalla erimielisyyksiä selvittämässä. Työntekijäliiton kerrotut toimenpiteet eivät siihen nähden, että työtaistelut ovat uusiutuneet useassa eri vaiheessa, työtuomioistuimen mielestä ole kuitenkaan olleet riittäviä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen raukeaa kanteesta luovutuilta osin.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Vanajan Metallityöväen ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 18 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 16 000 markkaa.

Metallityöväen Liitto ja sen Vanajan ammattiosasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Peltola, Loukola, Nouro, Kolula ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.