Labor court dismisses union claim that employer violated collective agreement dismissal rules by firing three workers.

Työnantaja ei ollut tietensä rikkonut irtisanomisjärjestystä koskevia sopimusmääräyksiä irtisanoessaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä kolme työntekijää, vaikka yhtiön palvelukseen oli jäänyt työntekijöitä, joiden työsuhteet olivat kestäneet vähemmän aikaa kuin irtisanottujen työsuhteet. Myöskään työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Puutyöväen Liitto r.y. Vastaajat Puusepänteollisuuden Liitto r.y. Kuhmon Puutyö Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.4.1986 tehdyssä puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

YLEISTÄ

3 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

4. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus (24.4.1984)

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §. Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen Liitto on Puusepänteollisuuden Liittoa ja Kuhmon Puutyö Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Kuhmon Puutyö Oy oli 26.8.1987 taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut Eero Heikkisen, Oiva Ristiniemen ja Reino Kampmanin työsuhteet. Heikkisen työsuhde oli alkanut 6.5.1972, Ristiniemen 9.11.1981 ja Kampmanin 1.1.1983. Kampmanilla oli huollettavanaan kaksi alaikäistä lasta. Heikkinen ja Ristiniemi eivät olleet huoltovelvollisia.

Irtisanomisaikana yhtiön palveluksessa oli ollut yhteensä 16 työntekijää. Näistä 13 oli saanut jäädä työhön. Heidän joukossaan oli ollut useita sellaisia työntekijöitä, joiden työsuhteet olivat kestäneet vähemmän aikaa kuin irtisanottujen työntekijöiden työsuhteet. Työhön jääneet eivät olleet poikenneet huoltovelvollisuuden osalta irtisanotuista työntekijöistä, eivätkä he myöskään olleet olleet yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä tai sotavammaisia taikka työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä.

Kuhmon Puutyö Oy ei olisi saanut irtisanoa Heikkistä, Ristiniemeä ja Kampmania, koska heidän sijastaan olisi työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien määräysten mukaan tullut irtisanoa vähemmän aikaa työsuhteessa olleita henkilöitä, jotka eivät olleet olleet sopimuksen tarkoittamia yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä eivätkä muillakaan sopimuksessa mainituilla perusteilla olisi voineet syrjäyttää Heikkistä, Ristiniemeä ja Kampmania irtisanomisjärjestystä harkittaessa.

Paikallisesti asiasta oli neuvoteltu useita kertoja, mutta työnantaja ei ollut tarkemmin perustellut sitä, minkä vuoksi irtisanominen oli kohdistettu juuri Heikkiseen, Ristiniemeen ja Kampmaniin. Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 14.10.1988. Puutyöväen Liitto oli neuvotteluissa katsonut yhtiön rikkoneen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Puusepänteollisuuden Liitto oli neuvotteluissa katsonut yhtiön menetelleen työehtosopimuksen mukaisesti.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen Liitto on vaatinut Kuhmon Puutyö Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Puusepänteollisuuden Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Puusepänteollisuuden Liitto ja Kuhmon Puutyö Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Kuhmon Puutyö Oy oli lopettanut aikaisemmin harjoittamansa sahauksen ja taloelementtien valmistuksen ja keskittynyt mittaovien ja ikkunoiden valmistukseen. Tämän vuoksi oli taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanottu Heikkinen, Ristiniemi ja Kampman. He olivat toimineet juuri sahauksessa ja taloelementtien valmistuksessa, eikä heillä ollut ollut riittävää kokemusta ovi- ja ikkunavalmistukseksesta. Tästä syystä heille ei ollut voitu tarjota heidän ammattitaitoaan vastaavaa työtä.

Kuhmon Puutyö Oy:n palvelukseen jääneistä 13 työntekijästä luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat nauttineet erityistä irtisanomissuojaa. Jäljelle jääneistä 11 työntekijästä yksi oli ollut työnjohtaja. Näin ollen ammattitaidon ja sosiaalisten seikkojen vertailu oli jouduttu suorittamaan irtisanottujen ja työhön jääneiden 10 muun työntekijän kesken. Töihin jääneistä yksi oli ollut tarjouslaskijana ja jonkin aikaa myös yrityksen toimitusjohtajana. Jäljelle jääneistä yhdeksästä työntekijästä seitsemällä oli ollut koulutuksenaan ammattikoulu tai puuseppäkurssi. Ilman ammattikoulutusta olevista kahdesta työntekijästä toinen oli ammattitaitoinen ruiskumaalaaja. Toinen vailla ammattikoulutusta oleva työntekijä oli paikkaus- sekä höylän vastaanottoja siivoustyötä tehnyt naishenkilö. Yhdelläkään irtisanotuista työntekijöistä ei ollut ollut ammattikoulutusta eikä riittävää kokemusta rakennuspuusepänteollisuuden ammattitöistä.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevat määräykset asettivat ammattitaitoisen työntekijän etuoikeutettuun asemaan irtisanomistilanteessa. Työsuhteen kestoaika tuli ottaa huomioon vasta toissijaisena tekijänä sellaisessa tapauksessa, kun työntekijöiden ammattitaidot todettiin yhtä hyviksi.

Kuhmon Puutyö Oy ei ollut menetellyt työvoimanvähentämisjärjestystä koskevien sopimusmääräysten vastaisesti irtisanoessaan kanteessa tarkoitetun kolmen työntekijän työsopimukset. Koska yhtiö oli tuntenut sopimusmääräykset, oli työnantajaliiton ollut pakko luottaa siihen, että työpaikalla suoritettu ammattitaidon ja muiden irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa huomioon otettavien seikkojen vertailu oli tehty sopimusmääräysten edellyttämällä tavalla. Puusepänteollisuuden Liitto ei siten ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puusepänteollisuuden Liitto ja Kuhmon Puutyö Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Puutyöväen Liitto on vastineen johdosta lausunut, että irtisanotut työntekijät olivat aikaisemmin työskennelleet muussa kuin ovi- ja ikkunavalmistuksessa, jota Kuhmon Puutyö Oy enää oli harjoittanut. Irtisanotut työntekijät olivat kuitenkin noin vuoden ajan ennen irtisanomistaan työskennelleet ovi- ja ikkunavalmistuksessa.

Heikkinen oli työsuhteensa aikana toiminut höyläkoneen vastaanottajana, kaappasahalla, oksapaikkauksessa, pakkaustöissä ja autonkuljettajana. Kaikkia näitä töitä oli edelleen tehty yhtiössä. Ristiniemi oli työskennellyt lasilistan katkojana ja maalaamon puolella kittaus- ja hiontatöissä. Myös näitä töitä yhtiössä oli tehty edelleen. Kampman oli työskennellyt korjaustöissä sekä kuivaamon valvonta-, purku- ja täyttötöissä sekä lämpökeskuksen valvonta- ja huoltotöissä. Myös nämä työt olivat yhtiössä säilyneet. Kampman olisi pystynyt myös muihin töihin.

Työntekijöiden ammattitaito ei ollut yksistään vähentämisjärjestykseen vaikuttava tekijä, vaan samantapaista työtä tekevien työntekijöiden kohdalla tuli kiinnittää huomiota työsuhteen kestoaikaan ja työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrään. Työhön oli saanut jäädä ainakin kuusi sellaista työntekijää, jotka olisi työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien sopimusmääräysten mukaan tullut irtisanoa ennen Heikkistä, Ristiniemeä ja Kampmania.

Yksi työhön jääneistä työntekijöistä oli ollut maalaamossa työskentelevä työntekijä, jonka työsuhde oli alkanut 18.1.1983. Tällä työntekijällä ei ollut varsinaista ammattikoulutusta, eikä hänellä ollut huoltovelvollisuutta. Hänkin oli aikaisemmin työskennellyt lakkautetussa sahauksessa ja taloelementtien valmistuksessa, mistä hänet oli siirretty maalaamon työntekijäksi.

Toinen työntekijä, joka olisi tullut irtisanoa ennen kanteessa tarkoitettuja työntekijöitä, oli ollut heloituskoneella työskentelevä työntekijä. Hänen työsuhteensa oli alkanut 1.6.1982, eikä hänellä ollut huollettavia. Heloituskoneen käytön oppiminen ei ollut ylivoimaista tavalliselle ihmiselle. Esimerkiksi asetteenteko koneella oli yksinkertaista.

Työhön oli saanut jäädä myös yhtiön palvelukseen 1.3.1981 tullut naistyöntekijä. Hänen työsuhteensa oli kestänyt vähemmän aikaa kuin Heikkisen työsuhde. Vaikka tällä työntekijällä oli kaksi alaikäistä lasta, oli kuitenkin otettava huomioon se, että hänen aviopuolisonsa oli työssä yhtiössä. Kysymyksessä olevan työntekijän tekemä työ eli paikkaus, höylän vastaanotto ja siivous oli yksinkertaista vaihetyötä. Myöskään tällä työntekijällä ei ollut ammattikoulutusta.

Neljäs työntekijä, joka olisi tullut irtisanoa ennen kanteessa mainittuja työntekijöitä, oli muun muassa heloituskoneella työskentelevä työntekijä. Hänen työsuhteensa oli alkanut 28.7.1986. Heloituskoneella työskentelyn oppiminen olisi ollut mahdollista kenelle tahansa irtisanotulle. Asetteen teko tällä koneella oli yksinkertaista.

Yhtiön palvelukseen oli saanut jäädä myös lasitusta, kasausta ja pihatöitä tehnyt työntekijä, jonka työsuhde oli alkanut 23.5.1983. Tämä työntekijä oli käynyt vain puuseppäkurssin. Lasitus ja kasaus sisälsivät valmiiden osien kokoonpanoa, kuten ikkunalasin asennuksen karmiin. Pihatöitä olisi osannut kuka tahansa irtisanotuista tehdä.

Irtisanottujen asemesta työhön oli saanut jäädä myös työpaikalla koulutuksen sarana-automaatin käyttöön saanut työntekijä, jonka työsuhde oli alkanut 15.9.1986. Myös hänen tekemänsä työ oli ollut sellaista, että sen olisi kuka tahansa tavallinen ihminen voinut oppia.

Vaikka osa edellä luetelluista työtehtävistä oli ollut sellaisia, että Heikkiselle, Ristiniemelle ja Kampmanille olisi niissä pitänyt antaa lisäkoulutusta, eivät työt kuitenkaan olleet irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa tarkoitettuja erityistä tietoa ja taitoa vaativia töitä. Asianmukaista myöskään ei ollut ollut se yhtiön menettely, että ennen irtisanomisia joillekin selvästi vähemmän aikaa työssä olleille oli annettu koulutusta tietylle uudelle koneelle ja tähän vedoten irtisanottu pitkäaikainen työntekijä, sillä perusteella, että hänellä ei ollut ollut kysymyksessä olevan työn edellyttämää ammattitaitoa.

Irtisanomisjärjestystä harkittaessa olisi Ristiniemen osalta vielä tullut ottaa huomioon se, että hän oli yhtiön palveluksessa sirkkelitapaturmassa menettänyt osan työkyvystään. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa oli osan työkyvystään menettäneet työntekijät rinnastettu yrityksen toiminnalle tärkeisiin ammattityöntekijöihin.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Puusepänteollisuuden Liitto ja Kuhmon Puutyö Oy ovat vielä lausuneet, että yhtiö oli kouluttanut palvelukseensa 18.1.1983 tulleen maalaamossa työskentelevä työntekijän maalaustyöhön, joka oli viimeistelytaitoa vaativaa työtä. Pintakäsittely oli ratkaiseva tuotteen myynnin kannalta. Yhtiön käsityksen mukaan kukaan irtisanotuista työntekijöistä ei olisi tähän työhön pystynyt.

Heloituskoneella työskentelevä työntekijä, jonka työsuhde oli alkanut 1.6.1982, oli ollut toinen työpaikan työntekijöistä, joka oli hallinnut työskentelyn tällä koneella. Työ oli vaativaa ammattityötä. Toinen työntekijä, joka oli hallinnut tämän työn, oli työnjohtaja.

Paikkausta, höylän vastaanottoa ja siivoustyötä tehneen työntekijän työhön jäämiseen oli vaikuttanut muiden seikkojen ohella se, että hänen huollettavanaan oli kaksi alaikäistä lasta.

Työhön oli saanut jäädä myös työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 13 kuukautta ja jonka työtehtävät olivat muodostuneet lukkoheloituksesta, ympärijyrsinnästä, kittauksesta ja hionnasta. Asetteen teko heloituskoneella, jolla hän työskenteli, oli vaativa toimenpide. Jokaisessa työehtosopimusneuvottelussa asetteen tekotaito oli tullut esille niissä yhteyksissä, kun ammattien nostamista ylempiin palkkaryhmiin oli vaadittu.

Työhön oli jäänyt myös lasitusta, kasausta ja pihatöitä tehnyt työntekijä, jonka työsuhde oli irtisanomisten aikaan kestänyt 4 vuotta 3 kuukautta. Hänen päätyönään tekemä lasitus oli vaativaa ammattityötä, eikä kukaan irtisanotuista ollut tehnyt tätä työtä.

Viimeinen työntekijä, jonka irtisanomista irtisanottujen asemesta oli vaadittu, oli saanut työpaikalla koulutuksensa sarana-automaatin käyttöön. Kone oli ollut työpaikalla uusi, eikä muilla työntekijöillä ollut ammattitaitoa koneen käyttämiseen. Kysymyksessä oleva työntekijä myös teki asetteet koneelle.

Kukaan edellä mainituista työntekijöistä ei siten ollut ollut siinä asemassa, että joku irtisanotuista työntekijöistä olisi voinut syrjäyttää heidät ammattitaitoja vertailtaessa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kuhmon Puutyö Oy on 26.8.1987 taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut palveluksessaan olleiden Eero Heikkisen, Oiva Ristiniemen ja Reino Kampmanin työsuhteet. Irtisanomiset ovat olleet seurausta siitä, että yhtiö on lakkauttanut aikaisemmin harjoittamansa sahaustoiminnan ja taloelementtien valmistuksen ja keskittynyt ovi- ja ikkunavalmistukseen.

Heikkisen työsuhde on alkanut 6.5.1972, Ristiniemen 9.11.1981 ja Kampmanin 1.1.1983. Heikkinen on työsuhteensa aikana työskennellyt sahauksessa sekä auton- ja trukinkuljettajana. Ristiniemi ja Kampman ovat työskennelleet sahauksessa ja taloelementtien valmistuksessa, minkä lisäksi Kampman on tehnyt kunnossapitotöitä. Ennen irtisanomisia kaikki kolme ovat sahaustoiminnan ja taloelementtien valmistuksen päätyttyä vajaan vuoden ajan työskennelleet erilaisissa avustavissa töissä ovi- ja ikkunavalmistuksessa.

Kanteessa, sellaisena miksi se on asian käsittelyn aikana täsmennetty, on katsottu, että yhtiön palvelukseen on jäänyt kuusi työntekijää, jotka irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:n mukaista irtisanomisjärjestystä noudattaen lähinnä irtisanottujen työntekijöiden työsuhteita lyhyemmän työsuhteensa kestoajan johdosta olisi tullut irtisanoa ennen Heikkistä, Ristiniemeä ja Kampmania.

Näistä kuudesta työntekijästä, joista irtisanottavat Heikkisen, Ristiniemen ja Kampmanin asemesta olisi kantajan mielestä tullut valita, yksi on ollut maalaamossa työskentelevä työntekijä, jonka työsuhde on alkanut 18.1.1983. Hän on saanut koulutuksen maalaustyöhön työpaikalla ja toiminut käsiruiskumaalarina. Työtuomioistuimessa kuullun yhtiön toimitusjohtajan kertoman mukaan työ on erittäin korkeaa ammattitaitoa vaativaa. Selvitystä ei ole esitetty siitä, kuinka pitkän ajan kysymyksessä olevan työntekijän työhön koulutus on kestänyt.

Toinen edellä tarkoitetuista kuudesta työntekijästä on ollut heloituskoneella työskentelevä työntekijä. Hänen työsuhteensa on alkanut 1.6.1982. Kantajan työtuomioistuimessa kuulustuttamien todistajien kertoman mukaan puuseppätaitoiselle työntekijälle koneella työskentelyn oppiminen olisi ollut suhteellisen helppoa ja vienyt aikaa parisen viikkoa. Toimitusjohtajan kertoman mukaan ei työn oppiminen lyhyessä ajassa olisi yhtiön monipuolisista heloitustarpeista johtuen ollut mahdollista kovinkaan lyhyessä ajassa, mitä osoittaa, että koneella työskentelevällä työntekijälläkin on ollut työssään laatuongelmia. Tähän työhön jääneellä työntekijällä on ollut koulutuksenaan ammattikoulu.

Kolmas työntekijä, joka kanteessa esitetyn mukaisesti olisi työsuhteen kestoajan perusteella tullut irtisanoa ennen Heikkistä, on ollut yhtiön palveluksessa 1.3.1981 alkaen ollut paikkaus-, höylän vastaanotto- ja siivoustyötä tehnyt työntekijä. Hänen työhön jäämistään työnantaja on perustellut sillä, että hänen huollettavanaan on ollut kaksi alaikäistä lasta.

Neljäs työntekijä on tehnyt lukkoheloitusta, ympärijyrsintää sekä kittaus- ja hiontatyötä. Hänen työsuhteensa on alkanut 28.7.1986. Toimitusjohtajan kertoman mukaan kysymyksessä oleva työntekijä on saanut koulutuksen lukkokoneella työskentelylle. Hänellä on puusepänalan ammattikoulutus. Lisäksi irtisanomisasiaa ratkaistaessa on kiinnitetty huomiota siihen, että hän on yksinhuoltaja.

Viides työntekijä on työskennellyt lasitus-, kasaus- ja pihatöissä. Hänen työsuhteensa on alkanut 23.5.1983 ja hänellä on huollettavanaan kaksi lasta. Ammattikoulutuksena hänellä on puusepänkurssi.

Kuudes työntekijä on työskennellyt pääasiassa sarana-automaattikoneella sekä kittaus-, hionta- ja kasaustyössä. Hänen työsuhteensa on alkanut 15.9.1986. Koulutuksena hänellä on ammattikoulu. Työntekijäpuolen todistajien kertoman mukaan sarana-automaattikoneella työskentelyn oppiminen on vaatinut työntekijältä suhteellisen lyhyen ajan. Toimitusjohtajan kertoman mukaan taas sarana-automaattikone on yhtiössä ratkaisevan tärkeä kone nykyisen ikkunanvalmistukseen keskittyneen tuotannon aikana.

Kenelläkään kolmesta irtisanotusta ei ole ollut ammattikoulutusta. Kampman on ollut huoltovelvollinen.

Heikkinen ei ole tehnyt työsuhteensa aikana muita sellaisia töitä, jotka kuuluvat muiden irtisanomatta jääneiden työntekijöiden ammattitaidon piiriin lukuun ottamatta hänen vähäisessä määrin tekemäänsä kasaustyötä. Työtuomioistuimen mielestä onkin näyttämättä jäänyt, että Heikkinen olisi ammattitaitonsa puolesta ollut yhtiölle yhtä tärkeä ammattityöntekijä kuin nämä viisi muuta irtisanomatta jäänyttä työntekijää.

Mitä sitten tulee Kampmanin irtisanomiseen, työtuomioistuin toteaa, että Kampmanilla ei ole ollut alan ammattikoulutusta. Kampman ei kasausta lukuun ottamatta ole tehnyt töitä, joita hänen asemestaan irtisanottaviksi vaaditut työntekijät ovat tehneet. Työntekijöiden ammattitaitoerot huomioon ottaen ei työtuomioistuimen mielestä myöskään ole perustetta sille, että Kampmanin asemesta olisi tullut irtisanoa häntä noin puolitoista vuotta pitempään työsuhteessa ollut heloituskoneella työskentelevä työntekijä taikka jokseenkin yhtä pitkään työsuhteessa ollut maalaamossa työskennellyt työntekijä tai pääasiassa lasitusta tekevä työntekijä. Ammattitaitonsa puolesta ei Kampmania ole myöskään ollut yhtiölle yhtä tärkeä työntekijä kuin kaksi irtisanomatta jäänyttä vuonna 1986 työhön tullutta työntekijää, joista toisen osalta on vielä otettu huomioon se, että hän on yksinhuoltaja.

Näyttämättä on jäänyt, että Puusepänteollisuuden Liitto olisi saanut tiedon Kuhmon Puutyö Oy:n menettelystä niin aikaisin, että työnantajaliitto olisi vielä Heikkisen irtisanomisajan kuluessa voinut havaita yhtiön menetelleen tältä osin irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesti ja siten voinut ryhtyä toimenpiteisiin menettelyn oikaisemiseksi. Työnantajaliitto ei siten ole asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Niskanen, Kontio, Kolula ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.