Union fined for strike participation; union representative fined for failing to stop strike.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ordered two trade unions to pay fines to the employer for violating collective agreement provisions regarding strikes and union duties. The metal workers' union was fined for having its representatives participate in a strike against new wage structures, while the electricians' union was fined for failing to take action to stop the strike despite appointing a substitute representative. The court ruled that unions must strictly adhere to collective agreement terms and cannot delegate the responsibility of preventing strikes to unverified substitutes.
Legislator headnote
AI generatedTyöehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla: Työliittojen jäsenet ovat velvollisia noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä, ja ammattiosastot vastaavat luottamusmiesten toiminnasta, vaikka varaluottamusmiehen virallista nimittämistä ei olisi kirjallisesti ilmoitettu.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kaivoksen metalli- ja sähkötyöntekijöiden lakko oli ollut vastalause työnantajan neuvotteluhaluttomuudelle uuden palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvissä kysymyksissä ja sen tarkoituksena oli myös ollut tukea työntekijöiden aikapalkkaosuuden maksamista koskevaa vaatimusta.
Metallityöntekijöitä edustava ammattiosasto, joka vastasi kahden luottamusmiehensä osallistumisesta lakkoon, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.
Sähkötyöntekijöitä edustava ammattiosasto, jonka edustajana työpaikalla ollut varaluottamusmies ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin sähkötyöntekijöiden lakon estämiseksi, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.
Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaajat Metallityöväen Liitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Kuultavat Keminmaan metalli- ja kaivostyöväen ammattiosasto r.y. Tornion Seudun Sähköalantyöntekijät r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä työehtosopimuksena noudatettavassa PARAKEpalkkarakenteen käyttöönottoa koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
2 Työpaikalle perustetaan, ellei muusta sovita, pariteettipohjalta PARAKE-työryhmä, jonka tehtävänä on käsitellä palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvät asiat, valvoa ja seurata käyttöönoton edistymistä sekä työntekijöiden ansiotason kehitystä.
PARAKE-työryhmän toimikausi kestää siihen asti, kun PARAKE-palkkarakenteen käyttöönotosta on kulunut puoli vuotta.
3 PARAKE-palkkarakenteen käyttöön liittyvät erimielisyydet käsitellään työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti.
9 Uuden palkkarakenteen mukaiset palkkaluvut ja muut määräykset tulevat työpaikalla voimaan sen palkanmaksukauden alusta lukien, joka ensiksi alkaa sen jälkeen, kun paikallisessa PARAKE-työryhmässä on yhdessä todettu uuden palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvien
toimenpiteiden tulleen suoritetuiksi, kuitenkin 28.2.1989 mennessä
Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
4 §
Työrauhavelvoite
Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
II TYÖPALKAT
7 §
Työn vaativuuden määritys
Töitä ja työtehtäviä tarkastellaan työpaikalla vakiintuneen työnsisällön kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkoituksena on selvittää tehtyjen töiden ja työtehtävien keskinäiset vaativuudet.
Töiden vaativuusryhmittely
Töiden Mom. 1. Työn vaativuuden määrityksessä edetään vaati- seuraavasti: vuus ryhmittely
Työ- Paikallisesti muodostetaan työnvaativuustyöryhryhmä mä, jonka tehtävänä on huolehtia työpaikan ohjetöiden vaativuuksien määrityksestä.
Käyttöönoton jälkeen työnvaativuustyöryhmä jatkaa työtään tarvittaessa kokoontuvana asiantuntijaryhmänä. Tämän ryhmän tulee käsitellä asiat tarpeetonta viivytystä välttäen.
Työntekijöiden edustajilla on oikeus osallistua työn vaativuuden määritykseen.
Työn vaativuus määritetään seuraavien työnvaativuustekijöiden perusteella:
1 Työn vaatima oppimisaika
2 Työn edellyttämä vastuu
3 Työolosuhteet
4 Työnvaativuusryhmän määritys
Työn- Työpaikan työt sijoitetaan oppimisajasta, vasvaati- tuusta ja työolosuhteista saatujen summapistevuus- määrien perusteella työnvaativuusryhmiin. ryhmä
5 Työkohtaiset tuntipalkat
Työ- Työkohtaiset tuntipalkat (p/h) ovat työnvaatikoh- vuusryhmissä paikkakuntaluokittain seuraavat sen taiset palkanmaksukauden alusta, jonka alkamispäivä on tunti- lähinnä 1.3.1989: palkat
18 8 § vuotta Työntekijän palkka täyttänyt Täysin työkykyinen ja 18 vuotta täyttänyt työntyön- tekijä tekijä Työntekijän peruspalkka
Työn- Mom. 1. Työntekijän peruspalkka saadaan lisääteki- mällä henkilökohtainen palkan osuus työntekijän jän työkohtaiseen palkan osuuteen. peruspalkka
9 § Palkkaustavat
Aikapalkka
Aika- Mom. 2. Aikapalkkatyöstä maksetaan työntekijälle palkka henkilökohtainen aikapalkka, joka on vähintään peruspalkan suuruinen.
VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
30 §
Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä työehtosopimuksena noudatettavassa PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevassa sopimuksessa on samansisältöiset määräykset kuin edelle jäljennetyssä Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä voimassa olevassa sopimuksessa.
Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä 16.5.1988 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella vastaavan sisältöiset määräykset kuin edelle on Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä solmitun työehtosopimuksen kohdalle jäljennetty.
Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä voimassa olevan työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välillä 2.4.1969 tehdyssä luottamusmiessopimuksessa siihen työehtosopimukseen osallisten välillä sovittuine muutoksineen on muun muassa seuraavat määräykset:
3 §
Luottamusmiehen valitseminen
1. Ammattiosasto valitsee luottamusmiehet ja heidän varamiehensä, joihin nähden noudatetaan niitä luottamusmiessopimuksessa olevia määräyksiä, jotka koskevat luottamusmiestä ja työosaston luottamusmiestä, ellei jäljempänä ole muuta sovittu.
3. Valituista luottamusmiehistä on ammattiosaston kirjallisesti ilmoitettava työnantajalle. Luottamusmiehelle valitusta varamiehestä on kirjallisesti ilmoitettava työnantajalle, milloin tämä toimii luottamusmiehen sijaisena.
KANNE
Kanteen perustelut
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on Metallityöväen Liittoa ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Outokumpu Oy:n Kemin kaivoksen työntekijät, jotka kuuluivat jäseninä Kemimaan metalli- ja kaivostyöväen ammattiosastoon ja Tornion Seudun Sähköalantyöntekijät r.y:hyn, olivat huhtikuussa 1989 olleet lakossa siten, että vuorotyöntekijät olivat olleet lakossa 12.4. kello 6 - 14.4. kello 6 ja 14.4. kello 12 - 17.4. kello 6. Päivätyöntekijät olivat olleet lakossa 12.4. kello 7 - 14.4. kello 7 ja 14.4. kello 12 - 17.4. kello 7. Vuorotyöntekijöitä oli 12.4. ja 13.4. ollut lakossa aamuvuorossa 10, iltavuorossa 11 ja yövuorossa 6 sekä 14.4. aamuvuorossa 8, iltavuorossa 11 ja yövuorossa 6. Kaikissa kolmessa vuorossa oli ollut 6 työntekijää lakossa 15. ja 16.4. Päivätyöntekijöitä 12.4. alkaneeseen lakkoon oli osallistunut 62 ja 14.4. alkaneeseen lakkoon 61. Lakkoon osallistuneista työntekijöistä 7 oli ollut Tornion Seudun Sähköalantyöntekijät r.y:n jäsentä.
Lakon tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa sopimaan uuteen palkkarakenteeseen liittyvän aikapalkkaosuuden vähimmäistasosta. Tämän vaatimuksen pääluottamusmies oli esittänyt työnantajalle PARAKE-työryhmässä. Pääluottamusmies oli 11.4.1989 täsmentänyt vaatimusta siten, että vähimmäistason tulisi olla 10 prosentin suuruinen. Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli siten ollut painostaa työnantajaa suostumaan aikapalkkaosuuden määrittelyssä työehtosopimuksen vastaiseen ratkaisuun. Työtaistelut olivat kohdistuneet työehtosopimusten palkkausta ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.
Ammattiosastot eivät olleet huolehtineet siitä, että niiden jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimusten vastaisiin työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä. Ammattiosaston edustajat olivat esittämällä työnantajalle lain ja voimassa olevien työehtosopimusten vastaisia vaatimuksia osoittaneet tukevansa työtaistelutoimenpiteitä. PARAKE-työryhmässä oli ollut mukana myös sähköalantyöntekijöitä edustava luottamusmies, joka oli tukenut näitä vaatimuksia. Sähköalantyöntekijöitä edustava luottamusmies oli allekirjoittanut työnantajalle molemmista lakoista annetut lakkoilmoitukset. Hän oli myös osallistunut lakkoon 14.4. siten, että hän oli poistunut työstä 1,5 tuntia ennen työpäivän päättymistä. Työtaistelutoimenpiteisiin olivat osallistuneet myös metallialan työntekijöitä edustavat konekorjaamon luottamusmies ja kaivososaston luottamusmies.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Keminmaan metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston ja Tornion Seudun Sähköalantyöntekijät r.y:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.
METALLITYÖVÄEN LIITON VASTINE
Vastineen perustelut
Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että siinä esitetyt tiedot työnseisausten kestoajoista ja laajuuksista pitivät pääosin paikkansa. Vuorotyöntekijöistä osa oli ollut töissä 14.4.1989 puoli päivää ja päivätyöntekijät olivat olleet poissa työpaikalta 14.4. vain 3,5 tuntia. Päivätyöntekijät eivät olleet olleet lakossa 15.4. ja 16.4.1989, koska päivätyöntekijät eivät työskennelleet lauantaina ja sunnuntaina. Työnseisaus oli päivätyöntekijöiden osalta siten päättynyt jo 14.4.1989 kello 15.30.
Työnseisauksiin johtaneet tapahtumat olivat liittyneet PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoon ja työnantajan siinä omaksumaan menettelytapaan. Outokumpu Oy:n Kemin kaivoksella oli aloitettu PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvät neuvottelut noin kaksi vuotta sitten. Neuvottelut olivat edistyneet erittäin hitaasti, eikä ensimmäisen vuoden aikana ollut tapahtunut juuri mitään. Vaikka uuteen palkkarakenteeseen siirtymistä koskevat työehtosopimusmääräykset nimenomaan perustuivat siihen, että käyttöönottoon liittyvät valmistelevat toimet suoritettiin yhteistyössä työntekijöiden ja työnantajan välillä, ei työnantaja ollut ollut halukas todellisen vuorovaikutuksen aikaansaamiseen. Esimerkiksi työnkuvaukset oli suoritettu vasta sen jälkeen, kun työntekijät olivat ilmoittaneet saattavansa työnantajan neuvotteluhaluttomuuden työehtosopimuksen mukaiseen erimielisyysmuistiokäsittelyyn.
Työnantaja ei tämänkään jälkeen ollut muuttanut menettelytapojaan. PARAKE-työryhmän kokouksia oli pidetty erittäin harvoin. Tämän seurauksena oli ollut työehtosopimuksessa vuorovaikutukselle varatun ajan loppuminen kesken. Uusi palkkarakenne oli otettu käyttöön 1.3.1989 työnantajan yksipuolisesti suorittamien valmistelutoimien pohjalta. PARAKE-työryhmässä ei ollut voitu todeta uuden palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvien toimenpiteiden tulleen suoritetuiksi. Avoinna oli ollut muun muassa töiden vaativuusryhmittelyyn liittyvä pisteytys 26 eri työn osalta. Pisteytyksestä oli päästy sopimukseen vain 12 työn osalta. Työnantaja oli luottamusmiehille 24.2.1989 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa ilmoittanut, että uudessa palkkarakenteessa noudatettiin työnantajan yksipuolisesti tekemää pisteytystä.
Työnantajan menettelytavat olivat aiheuttaneet työntekijöiden keskuudessa rauhattomuutta. Työntekijät olivat 28.3.1989 pidetyssä työmaakokouksessa kehottaneet luottamusmiehiä yrittämään saada neuvottelut käyntiin avoimista asioista. Kun työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut käymään todellisia neuvotteluja, oli 11.4.1989 pidetyssä työmaakokouksessa kehotettu luottamusmiehiä uudelleen yrittämään saada työnantaja neuvottelemaan. Koska työnantajan puolelta neuvotteluja käynyt työsuhdeasiainhoitaja oli aloittanut talviloman kesken neuvotteluja, työntekijöiden edustajat olivat kääntyneet kaivoksen johtajan puoleen. Johtaja oli todennut työntekijöiden edustajille, että hänellä ei ollut valtuuksia neuvotella asiasta eikä hän tuntenut työmaan palkkapolitiikkaa. Lisäksi hän oli vedonnut siihen, että kaikki palkkaukseen liittyvät asiapaperit olivat olleet lomalla olleen työsuhdeasiainhoitajan hallussa.
Työntekijät olivat tulkinneet työnantajan menettelyn tahalliseksi neuvottelujen kariuttamiseksi ja ärsyttämiseksi, jolla oli pyritty mitätöimään kaikki työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet heidän palkkaukseensa liittyvien asioiden ratkaisemisessa. Työntekijöitä oli ärsyttänyt erityisesti se, että työnantajan neuvotteluedustajana toiminut työsuhdeasiainhoitaja oli lähtenyt lomalle kesken neuvottelujen.
Seurauksena tästä oli ollut, että työntekijät olivat päättäneet saapua työpaikalle seuraavan kerran vasta 14.4.1989. Koska työnantaja ei vielä tuolloinkaan ollut halunnut neuvotella asiasta eikä työsuhdeasiainhoitaja ollut palannut työpaikalle, työntekijät olivat tulkinneet tilanteen siten, että heillä ei ollut muuta mahdollisuutta osoittaa työnantajalle haluavansa todellisten neuvottelujen aloittamista kuin poistua iltapäiväksi työpaikalta.
Mikäli työnantajalla olisi ollut halua ja taitoa neuvotella asioista, työnseisaukset olisi voitu välttää. Työntekijät eivät olleet esittäneet työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia eivätkä he olleet puuttuneet työnantajan työnjohto-oikeuteen millään tavoin. Työnseisauksilla oli haluttu osoittaa työnantajalle, että työnantajan omaksuma kielteinen asenne työehtosopimuksessa edellytettyihin neuvotteluihin ja vuorovaikutukseen PARAKE-palkkarakenteen käyttöönoton yhteydessä ei ollut yleisesti noudatetun ja hyväksyttyjen menettelytapojen saati sitten työehtosopimukseen sisältyvien periaatteiden mukaista. Työnantaja oli itse vaikuttanut työnseisausten syntymiseen työntekijöiden näkemyksiä väheksyvällä ja niihin epäkunnioittavasti suhtautuvalla menettelyllään.
Ammattiosaston kevätkokous oli 13.4.1989 tehnyt päätöksen, jonka mukaan ammattiosaston jäsenet eivät ryhtyisi työnseisauksiin. Tilanne työpaikalla oli kuitenkin riistäytynyt ammattiosaston edustajien käsistä, kun työntekijät seuraavana päivänä pidetyssä työmaakokouksessa olivat päättäneet poistua työpaikalta. Ammattiosaston kantana oli koko ajan ollut se, että kaikista työnseisauksista tulisi pidättäytyä. Tämä oli myös tuotu työntekijöiden tietoon. Kanteessa mainitut kaksi metallialan työntekijöitä edustavaa luottamusmiestä olivat koko ajan yrittäneet saada työnantajaan neuvotteluyhteyden tilanteen laukaisemiseksi. Työnantaja oli kuitenkin tyrmännyt yhteydenotot eikä ollut ollut valmis yhteistyöhön.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Metallityöväen Liitto on vaatinut Keminmaan metalli- ja kaivostyöväen ammattiosastoon kohdistetun hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä.
SUOMEN SÄHKÖALANTYÖNTEKIJÄIN LIITON VASTINE
Vastineen perustelut
Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa tarkoitettuun työnseisaukseen oli osallistunut kuusi sähköalantyöntekijää. Kaikki sähköalan työntekijät tekivät päivätyötä. Yksikään sähkötyöntekijöistä ei ollut osallistunut työnseisaukseen, vaan työnseisauksen aikana he olivat työnantajan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti olleet ympärivuorokautisesti varalla kotona.
PARAKE-työryhmän neuvottelut olivat olleet työehtosopimuksen mukaisia neuvotteluja, joissa vaatimuksia oli esitetty puolin ja toisin. Tämä ei ollut lain eikä työehtosopimuksen mukaan kiellettyä.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut Tornion Seudun Sähköalantyöntekijät r.y:tä vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on Metallityöväen Liiton vastineessa esitetyn johdosta todennut, että Outokumpu Oy:n Kemin kaivoksella oli aloitettu uuden palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvät neuvottelut vuoden 1987 alkupuolella. Neuvottelut olivat ensimmäisen vuoden aikana edistyneet erittäin hitaasti. Tämä oli johtunut siitä, että tuolloin voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan töiden pisteytys edellytettiin suoritettavaksi jakamalla työt yksittäisiin työtehtäviin. Koska Kemin kaivoksella työtehtävät oli aikaisemmin järjestetty niin sanotulta vakanssipohjalta, eivät osapuolet olleet päässeet yksimielisyyteen työtehtävien sisällöstä. Vuoden 1988 työehtosopimusneuvotteluissa työehtosopimusta oli muutettu siten, että töitä oli voitu käsitellä hieman laajempina kokonaisuuksina, jolloin työehtosopimuksen tultua voimaan loppukeväästä 1988 myös Kemin kaivoksella oli aloitettu välittömästi palkkarakenteeseen liittyvien pisteytyksien suorittaminen.
Työtä oli jatkettu joulukuun puoleenväliin 1988 asti siinä tahdissa kuin se käytännössä oli ollut mahdollista. Työ oli kuitenkin keskeytynyt 15.12.1988, koska tuolloin pääluottamusmiehenä toiminutta työntekijää ei ollut valittu uudelleen tehtävään. Tämän vuoksi hän oli lopettanut työskentelyn PARAKE-työryhmässä. Uudeksi pääluottamusmieheksi valittu työntekijä ei ollut halunnut osallistua työryhmän työskentelyyn, koska hän ei ollut saanut PARAKE-koulutusta. Saatuaan koulutusta uusi pääluottamusmies oli osallistunut tammikuun loppupuolelta 1989 PARAKE-työryhmän työskentelyyn. Siitä lähtien kokouksia oli pidetty verrattain useasti, koska uuden palkkarakenteen oli tullut olla käytössä 1.3.1989 alkaen.
Työehtosopimus ei edellyttänyt yksimielisyyden saavuttamista pisteytyksestä. Työehtosopimus edellytti vain, että asioita oli käsitelty työnantajan ja työntekijöiden muodostamissa työryhmissä. Näin oli tapahtunut myös Kemin kaivoksella. Työnantaja oli joutunut ottamaan palkkarakenteen käyttöön 1.3.1989, koska työehtosopimus ei tuntenut muuta vaihtoehtoa. Avoimista kohdista oli käyty edelleen neuvotteluja työntekijöiden kanssa. Työnantaja ei siten ollut ollut neuvotteluhaluton asiassa.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista sekä Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Metallityöväen Liitto lisäksi kuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.
KUULTAVIEN LAUSUNNOT
Keminmaan metalli- ja kaivostyöväen ammattiosasto on yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineessa esitettyyn ja Tornion Seudun Sähköalantyöntekijät r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton vastineessa esitettyyn.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Outokumpu Oy:n Kemin kaivoksen päivätyöntekijät ovat olleet lakossa 12. - 13.4.1989 sekä 14.4.1989 kello 12 alkaen työpäivän loppuun ja vuorotyöntekijät 12.4.1989 kello 6 - 14.4.1989 kello 6 ja 14.4.1989 kello 12 - 17.4.1989 kello 6. Päivätyöntekijöitä lakossa on edellä mainittuina päivinä ollut noin 60 sekä vuorotyöntekijöitä 12. - 13.4. yhteensä 27 ja 14.4. kaikkiaan 25 sekä 15. ja 16.4. kumpanakin päivänä kaikissa kolmessa vuorossa kuusi työntekijää.
Edellä mainituista työntekijöistä kuusi on ollut päivävuorossa työskenteleviä Tornion Seudun Sähköalantyöntekijät r.y:n jäseniä. Muut lakkoon osallistuneet työntekijät ovat olleet Keminmaan metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston jäseniä. Sähkötyöntekijöistä osa on työnantajan kanssa tehdyn varallaolosopimuksen mukaisesti ollut varalla hätätapauksia varten. Kun työntekijät ovat kuitenkin kieltäytyneet normaaleista työtehtävistään, ovat he varallaolosta huolimatta osallistuneet lakkoon.
Lakko on toimeenpantu vastalauseena työnantajan neuvotteluhaluttomuudelle PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvissä kysymyksissä ja sen tarkoituksena on ollut myös tukea työntekijöiden aikapalkkaosuuden maksamista koskevia vaatimuksia. Lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.
Muiden työntekijöiden ohella lakkoon ovat osallistuneet Keminmaan metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston työpaikalle asettamat konekorjaamon luottamusmies ja kaivososaston luottamusmies. Ammattiosasto on lakon alkamisen jälkeen 13.4.1989 pitämässään kokouksessa tehnyt päätöksen, jonka mukaan ammattiosaston jäsenet eivät ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin. Ammattiosasto vastaa kuitenkin edellä mainittujen luottamusmiestensä lakkoon osallistumisesta.
Työpaikan sähkötyöntekijöiden varaluottamusmies, joka työtuomioistuimessa todistajana kuultuna on kertonut olevansa luottamusmiessopimuksessa tarkoitettu varaluottamusmies, on mainittuna aikana toiminut talvilomalla olleen luottamusmiehen sijaisena. Työpaikalla vakiintuneen käytännön mukaan varaluottamusmies on hoitanut luottamusmiehen tehtäviä, vaikka hänen toimimisestaan luottamusmiehen sijaisena ei ole tehty työnantajalle luottamusmiessopimuksen edellyttämää kirjallista ilmoitusta. Työtuomioistuin on useissa aikaisemmissa tuomioissaan katsonut, ettei ammattiosasto voi työtaistelutilanteessa vetäytyä vastuusta asettamansa varaluottamusmiehen toiminnasta sillä perusteella, että se on itse jättänyt sijaisuusilmoituksen tekemättä. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että kysymyksessä oleva varaluottamusmies olisi osallistunut lakkoon. Ammattiosaston edustajana hän on kuitenkin laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin sähkötyöntekijöiden lakon estämiseksi.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Keminmaan metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston ja Tornion Seudun Sähköalantyöntekijät r.y:n maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle, ensiksi mainitun työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 15 000 markkaa ja jälkimmäisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 5 000 markkaa. Ammattiosastot velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut
1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Rihto, Äimälä, Airaksinen, Palanko-Laaka ja Korpela.
Tuomio oli yksimielinen.