Labor court orders employer to pay fine for violating collective agreement dismissal rules but dismisses union's fine claim.

Taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä toimittamiensa irtisanomisten yhteydessä yhtiö ei ollut kiinnittänyt viiden työntekijän kohdalla riittävästi huomiota heidän työsuhteidensa kestoaikaan verrattuna heidän asemestaan irtisanottaviksi vaadittujen työntekijöiden työsuhteiden kestoaikaan, kun näitä irtisanomatta jääneitä työntekijöitä ei myöskään ollut näytetty yhtiölle irtisanottuja työntekijöitä tärkeämmiksi työntekijöiksi.

Työnantaja tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty. (Ään.)

Kantaja Puutyöväen Liitto r.y. Vastaajat Puusepänteollisuuden Liitto r.y. Karhu-Titan Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.4.1986 tehdyssä puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

YLEISTÄ

3 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

4. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus (24.4.1984)

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §. Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen Liitto on Puusepänteollisuuden Liittoa ja Karhu-Titan Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Karhu-Titan Oy oli 10.12.1987 irtisanonut yhtiön Kiteen tehtaalta 29 työntekijää taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Vakinaisia työntekijöitä tehtaalla oli tuolloin ollut 150. Irtisanottujen työntekijöiden joukossa olivat olleet muun muassa seuraavat työntekijät: Anja Barck, Saimi Ollikainen, Veikko Vasarainen, Aarre Pennanen, Hilkka Hirvonen, Kaisa Lukkarinen, Sinikka Manninen, Jorma Juvonen, Matti Pitkänen ja Veikko Rupponen. Töihin oli saanut jäädä ainakin 15 työntekijää, joiden työsuhteet olivat kestäneet alle kolme vuotta ja joista seitsemällä ei ollut ollut lainkaan huoltovelvollisuutta ja joista kolmen työsuhde oli kestänyt alle yhden vuoden.

Barckin työsuhde oli ennen irtisanomista kestänyt 15 vuotta. Hän oli toiminut siklaajana maalivalukonelinjalla. Lisäksi hän oli aikaisemmin työskennellyt automaattistanssilla useita vuosia, siklaajana varastossa, laminaattiosastolla NG:n liittäjänä, stanssaajana ja puristajana, osanvalmistuksessa muun muassa höylääjänä, blokin liimaajana ja maalaamossa välihionnassa.

Ollikaisen työsuhde oli ennen irtisanomista kestänyt kaksi vuotta. Hän oli toiminut tarkastajana ja käsinhiojana. Lisäksi hän oli kahden opiskelevan lapsen yksinhuoltaja. Työnantaja ei ollut antanut hänen tehdä muita työtehtäviä.

Vasaraisen työsuhde oli kestänyt 16 vuotta. Hän oli toiminut seuraavissa työtehtävissä: muotohionnassa, SMC-suksen valmistuksessa, prässääjänä, jätteiden käsittelyssä sekä osanvalmistuksen eri tehtävissä. Hionta ja reunajyrsintävaiheet eivät olleet jääneet pois injektiosuksien valmistuksesta. SMC-suksen valmistus oli tapahtunut samanlaisella tekniikalla kuin nykyinen pesäpallomailan valmistus. Vasaraisella oli lisäksi alan ammattikoulutus, minkä lisäksi hän vapaa-aikanaan harrasti puutöitä ja oli osallistunut töillään näyttelyihin.

Pennasen työsuhde oli kestänyt kahdeksan vuotta. Hän oli toiminut laitosmiehen tehtävissä ja erityisesti tehnyt injektiokasettien kunnostusta sekä puristuskasettien tekoa ja kunnostusta. Nämä työt eivät olleet loppuneet, vaan laitosmies teki niitä tehtaalla edelleen. Pennasella oli lisäksi neljä lasta huollettavanaan.

Hirvosen työsuhde oli kestänyt 11 vuotta. Hän oli toiminut siklaajana maalivalukonelinjalla sekä olaskoneenhoitajana. Hän oli aikaisemmin ollut varastossa siklaajana. Hänellä oli yhtä maalauslinjan työntekijää lukuun ottamatta pisin kokemus linjalla. Lisäksi hänellä oli ollut parempi ammattitaito kuin linjalle työhön jääneillä työntekijöillä. Hirvonen oli loukannut työtapaturmassa sormensa, joka ei irtisanomisaikaan mennessä ollut vielä parantunut täysin.

Lukkarisen työsuhde oli kestänyt kolme vuotta. Hän oli toiminut Karbox-liimaajana. Työnantaja ei ollut antanut hänelle mahdollisuutta tehdä muita työtehtäviä aikaisemmin. Lukkarinen olisi pystynyt muihinkin tehtäviin, esimerkiksi injektiokehän lataajaksi tai siklaajaksi. Lisäksi hänellä oli huollettavanaan kaksi opiskelevaa lasta ja hänen aviomiehensä oli pienellä sairaseläkkeellä.

Mannisen työsuhde oli kestänyt kuusi ja puoli vuotta. Hän oli toiminut varastossa numeroijana, viimeistelyhiojana, suksien pussittajana ja silikoonin levittäjänä. Hänen ammattitaitonsa olisi riittänyt jäljelle jääneisiin varaston tehtäviin. Hänellä oli huollettavanaan kaksi lasta ja hänen aviomiehensä oli rajavartiolaitoksesta eläkkeellä.

Juvosen työsuhde oli kestänyt 16 vuotta. Hän oli työskennellyt seuraavissa tehtävissä: prässääjänä, injektiokehällä lataajana ja vararuiskuttajana, BC-jyrsijänä, automaattistanssilla, jätteiden kuljetuksessa sekä osanvalmistuksessa välipalahöyläyksessä, nollahionnassa ja jäykkääjien valmistuksessa. Lisäksi hän oli työskennellyt lastauksessa ja purkutöissä, suksen liimaajana ja sormiliitoskoneella. Hänen soveltuvuutensa vuorotyöhön oli ollut hyvä, ja hän oli tullut työtovereidensa kanssa hyvin toimeen.

Pitkäsen työsuhde oli kestänyt seitsemän vuotta. Hän oli työskennellyt kauemmin vuorolaitosmiehenä kuin työhön jäänyt laitosmies. Laitosmiehen tehtävien lisäksi hän oli osallistunut koneiden, kuljettimien ja kuivausjärjestelmien rakentamiseen. Näitä töitä ei työhön jäänyt laitosmies ollut tehnyt. Pitkäsellä oli huollettavanaan kaksi lasta.

Rupposen työsuhde oli kestänyt 14 vuotta. Hänen työtehtäviinsä olivat kuuluneet jätteiden kuljetus ja järjestelytehtävät sekä lastaustyöt. Aikaisemmin hän oli toiminut lautatarhalla työntekijänä. Nämä työtehtävät eivät olleet muuttuneet.

Työnantajalla ei olisi ollut oikeutta irtisanoa edellä mainittuja työntekijöitä, koska töihin oli jäänyt ainakin 15 sellaista työntekijää, joiden työsuhteet olivat kestäneet joko vähemmän aikaa kuin irtisanottujen tai sitten heillä ei ollut ollut huoltovelvollisuutta lainkaan. Näiden työhön jääneiden työntekijöiden ei myöskään voitu katsoa olevan irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuja tärkeitä ammattityöntekijöitä. Koska irtisanotut työntekijät olivat tehneet samaa tai samantapaista työtä kuin työhön jääneet vähemmän aikaa työsuhteessa olleet työntekijät ja koska samaa tai samantapaista työtä tekevien työntekijöiden kohdalla irtisanomisjärjestystä harkittaessa oli kiinnitettävä huomiota työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään, työnantaja oli rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia sopimusmääräyksiä irtisanomisten yhteydessä.

Vaikka irtisanotuista työntekijöistä Ollikaisen työsuhde oli kestänyt vain kaksi vuotta ja Lukkarisen kolme vuotta, niin huoltovelvollisuutensa määrän takia he syrjäyttivät sellaiset työntekijät, joiden työsuhteet olivat kestäneet hieman pidemmän aikaa ja joilla ei ollut ollut huoltovelvollisuutta. Ollikaisen ja Lukkarisen lapset olivat olleet täysi-ikäisiä, mutta he eivät olleet olleet ansiotyössä, vaan käyneet muun muassa ammattikoulua. Työehtosopimuksessa huoltovelvollisuudella tarkoitettiin tosiasiallista eikä lakimääräistä huoltovelvollisuutta.

Irtisanomisesta syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti 4.1.1988. Työntekijäpuoli oli esittänyt kantanaan, että työnantaja oli irtisanottavia valitessaan rikkonut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Yhtiön taholta oli neuvottelussa ilmoitettu, että työhön jääviä työntekijöitä valittaessa olivat ensisijaisina perusteina olleet ammattitaidon monipuolisuus, kokemus ja kehityskyky, minkä lisäksi oli pyritty ottamaan huomioon sosiaalisia syitä. Myöskään liittojen välillä 14.10.1988 käydyssä neuvottelussa ei asiasta ollut päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen Liitto on vaatinut Karhu-Titan Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Puusepänteollisuuden Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Puusepänteollisuuden Liitto ja Karhu-Titan Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Karhu-Titan Oy:n Kiteen suksitehtaan kannattavuuden parantamiseksi oli tuotevalikoimaa jouduttu pienentämään ja henkilöstömäärää supistamaan talvella 1988. Työntekijöitä oli irtisanottu 29 ja myös toimihenkilöitä oli vähennetty. Irtisanottavia työntekijöitä valittaessa oli asioita pohdittu perusteellisesti yhteisissä yt-kokouksissa sekä useissa tuotannon johdon ja työnjohdon neuvotteluissa. Irtisanomisia harkittaessa oli jokaisen irtisanottavan ja työhön jäävän työntekijän ammattitaitoa, kokemusta, kehityskykyä ja sosiaalisia seikkoja harkittu tarkkaan.

Irtisanomisten kohdistumiseen kanteessa tarkoitettuihin työntekijöihin olivat vaikuttaneet muun muassa työntekijän halukkuus siirtyä toisiin tehtäviin, työntekijän soveltuvuus ammattitaidon puolesta toisiin tehtäviin, työntekijän soveltuvuus ryhmätyöskentelyyn ja joustavuus työaikojen suhteen. Lisäksi oli kiinnitetty huomiota kunkin työntekijän kohdalla toimeentuloon liittyviin kysymyksiin ja työsuhteen kestoaikaan. Työhön oli saanut jäädä 13 työntekijää, joiden työsuhde oli kestänyt alle kolme vuotta. Syinä heidän työhön jäämiseensä olivat olleet muun muassa heidän ammattitaitonsa monipuolisuus, erikoisammattitaito ja kyky toimia koneen tai konelinjan hoitajana sekä kyky suoriutua raskaista työtehtävistä. Tehtaalla oli ollut välttämätöntä luoda aukoton koko tehtaan kattava varamiesjärjestelmä, joka edellytti työhön jääneiltä työntekijöiltä monipuolista ammattitaitoa.

Irtisanomatta jääneistä työntekijöistä, joiden työsuhteet olivat kestäneet alle kolme vuotta, voitiin todeta seuraavaa: Ensimmäinen näistä työntekijöistä oli toiminut lataajana ja koneenhoitajana injektiokoneella. Hänen työnsä oli erikoista työtä, jota kukaan muu työpaikalla ei pystynyt tekemään. Lisäksi hän oli huoltovelvollinen. Hän oli myös osoittanut joustavuutta työaikojen suhteen ja työnantajan käsityksen mukaan hän oli tärkeä työntekijä varamiesjärjestelmän toimivuuden kannalta, koska hän oli monitaitoinen työntekijä. Hän oli työskennellyt osanvalmistuksessa ja BS-jyrsinnässä.

Toinen työntekijä toimi maalivalukonelinjalla ja hän myös teki konelinjan säädöt. Lisäksi hän pystyi tekemään korjauksia eli vastaamaan koko linjan toiminnasta. Hän oli erittäin monitaitoinen työntekijä, joka pystyi työskentelemään eri koneilla, lataajana ja osanvalmistuksessa. Osa hänen työtehtävistään oli niin raskaita, että ne soveltuivat paremmin miespuoliselle työntekijälle.

Kolmas työntekijä työskenteli viimeistelyhiojana. Hänen työsuhteensa oli alkanut tammikuussa 1987. Hän oli kuitenkin monitaitoinen työntekijä, joka pystyi varastotyöhön, pussitukseen, pakkaukseen, kipinliimaukseen ja oli muutoinkin kätevä. Lisäksi hän pystyi työskentelemään injektiokehällä, jonne hänet oli myöhemmin siirretty. Tämä oli ollut ratkaiseva peruste irtisanomistilanteessa. Myös tämä kysymyksessä oleva työntekijä oli työnantajan käsityksen mukaan tärkeä varamiesjärjestelmän kannalta.

Neljäs työntekijä oli kennonkyllästystaitoinen. Työ oli erikoistyötä.

Viides työntekijä toimi prässääjänä, massauksen varamiehenä ja osanvalmistuksessa. Hän pystyi hoitamaan CNC-sahaa eli tietokoneohjattua linjaa. Tämä oli korkeaa ammattitaitoa vaativaa työtä, mitä osoitti sekin, että työntekijäliitto oli työehtosopimusneuvotteluissa vaatinut jatkuvasti sen nostamista ylimpään palkkaryhmään. Kysymyksessä oleva työntekijä oli lisäksi tehnyt 0hiontaa, joka vaati erittäin suurta kätevyyttä. Hän oli myös huoltovelvollinen ja tärkeä henkilö varamiesjärjestelmän kannalta.

Kuudes työntekijä toimi muotohiojana ja putkiasentajana. Lisäksi hän hallitsi kopiojyrsinkoneen käytön ja pystyi huoltamaan jyrsinkoneen. Kätevyytensä johdosta hän oli yhtiölle tärkeä työntekijä. Varamiesjärjestelmän kannalta katsottuna hän pystyi muuhunkin ammattitaitoa vaativaan työhön kuin pelkästään jyrsintyöhön. Myös hän oli huoltovelvollinen.

Seitsemäs työntekijä toimi prässääjänä ja Neverwax-pohjan valmistajana. Tämä oli erikoistyö, jota muut työntekijät eivät osanneet tehdä. Tätä työtä ei opittu kovin helposti.

Kahdeksas työntekijä toimi prässääjänä, injektiolataajana ja liimarina sekä osanvalmistuksessa. Tarvittaessa hän siten pystyi siirtymään eri töihin.

Yhdeksäs työntekijä oli tuotekehitysosaston työntekijä. Hän oli erittäin tärkeä työntekijä tuotekehittelyssä. Hänet oli otettu yhtiön palvelukseen nimenomana ammattitaitonsa ja kehittelykykynsä perusteella. Hänen hallussaan oli myös sellaista tietoutta, joka ei saanut joutua ulkopuoliselle. Hän oli erittäin tärkeä työntekijä yhtiölle.

Kymmenes työntekijä toimi laitosmiehenä. Hän oli teränasetustaitoinen. Asetustaitoiset työntekijät kuuluivat työehtosopimuksen mukaan ylimpiin palkkaryhmiin, eli kysymys oli korkeaa ammattitaitoa vaativasta työstä. Hänellä oli parempi ammattitaito kuin irtisanotuilla korjausmiehillä ja hän soveltui vuoromieheksi.

Yhdestoista työntekijä toimi maalivalukoneenhoitajana, injektiolataajana, maalilinjan varahoitajana ja massaajana. Lisäksi hän oli tehnyt siklausta, välihiontaa ja massausta. Hän suhtautui joustavasti työaikoihin ja oli

erittäin tärkeä työntekijä varamiesjärjestelmän kannalta.

Työntekijöistä kahdestoista toimi pohjan jyrsijänä ja vesihiojana. Lisäksi hän oli kennonkyllästystaitoinen. Vesihionta ja kivihionta olivat tärkeitä ammattitaitoa ja kätevyyttä vaativia töitä, jotka oli arvostettu korkealle. Jyrsintätaitonsa ja edellä mainitun kyllästystyön hallinnan johdosta hän oli tärkeä varamiesjärjestelmän kannalta. Hän pystyi tekemään erikoistyötä, jota hänen lisäkseen pystyi tekemään tehtaalla vain yksi työntekijä.

Kolmastoista työntekijä toimi vesihiojana ja kivihiojana eli korkeaa ammattitaitoa vaativissa töissä. Hän oli myös hiontalinjan hoitotaitoinen. Lisäksi hän oli huoltovelvollinen.

Irtisanotuista työntekijöistä voitiin todeta seuraavaa:

Barck oli työskennellyt maalilinjalla, jolla oli ollut työssä kolme työntekijää. Maalilinjalle oli jäänyt työhön yksi työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt alle kolme vuotta. Hänen työtaitonsa oli kuitenkin ollut monipuolisempi kuin Barckin. Barckille oli tarjottu myös muuta työtä, josta hän oli kieltäytynyt.

Ollikaisen työsuhde oli kestänyt kaksi vuotta ja hän oli toiminut välihionnassa. Välihionta käsityövaiheena oli lopetettu ja hiontaan oli jäänyt vain yksi työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt vuodesta 1973 alkaen. Ollikaisella ei ollut ollut ammattitaitoa muihin työtehtäviin.

Vasarainen oli pitkän työsuhteensa aikana työskennellyt kuivahionnassa. Tämä työvaihe oli jäänyt kokonaan pois, eikä Vasaraisen sijoittamista muihin työpisteisiin ollut voitu ajatella. Suksen valmistuksessa laadun merkitys oli varsin suuri. Sekä työtoverit että työnjohto olivat jatkuvasti tehneet valituksia Vasaraisen työn laadusta. Työpaikalla oli yhteisesti todettu, että Vasarainen oli erittäin karkean työn tekijä, eikä häntä näin ollen ollut voitu sijoittaa viimeistelytaitoa vaativaan työhön.

Pennanen oli toiminut korjausmiehenä. Korjausmiehistä hänellä oli ollut vähiten ammattitaitoa. Osastolle oli jäänyt seitsemän työntekijää ja työnantaja oli katsonut, että heidän ammattitaitonsa oli ehdoton koneiden toimivuuden kannalta. Koska Pennasella ilmeisesti oli ollut mahdollisuus työskennellä kotitilalla, työnantaja oli katsonut, ettei hänellä ollut välttämätöntä tarvetta jäädä työhön.

Hirvonen oli saattanut loukata työtapaturmassa sormensa, mutta työnantajalla ei ollut ollut tästä tarkkaa tietoa. Tapaturman johdosta hänen työkykynsä ei ollut kuitenkaan alentunut. Hirvonen oli työskennellyt viimeistelyosastolla, josta oli pitänyt vähentää suuri osa työntekijöistä. Jäljelle jääneet oli valittu ammattitaidon perusteella. Hirvonen ei ollut soveltunut raskaisiin töihin ja hänen sijoittamisensa kevyisiin tarkkuutta ja näppäryyttä vaativiin töihin oli ollut vaikeata. Työpaikalla ei ollut ollut työtä, jota Hirvonen olisi pystynyt tekemään.

Lukkarinen oli toiminut Karbox-liimaajana. Tästä työstä oli täytynyt vähentää yksi työntekijä ja ammattitaidon puolesta muut työntekijät oli arvostettu hänen edelleen. Lukkarisella ei ollut ollut ammattitaitoa muihin tehtäviin.

Mannisen ensimmäinen työsuhde oli alkanut 3.6.1985, mutta hän oli sanoutunut irti vuoden 1986-1987 vaihteessa ja tullut parin viikon päästä uudestaan töihin. Hänet oli otettu työhön uutena työntekijänä.

Juvonen oli ollut karkean työn tekijä, eikä häntä ollut voitu sijoittaa käden tarkkuutta vaativiin töihin. Lisäksi hän oli saanut useita suullisia varoituksia laiminlyönneistä. Hän oli työskennellyt puristimella, josta oli pitänyt vähentää useita työntekijöitä. Jäljelle jääneillä oli ollut parempi ammattitaito. Hänen työsuhteensa säilyttämiseen ei myöskään ollut ollut sosiaalisia syitä.

Pitkänen ei ammattitaitonsa puolesta ollut ollut yhtä hyvä työntekijä kuin muut korjausmiehet.

Rupposella ei ollut ollut ammattitaitoa mihinkään tuotantopuolen tehtäviin. Hänen työhönsä kuulunut jätteiden kuljetus oli nykyään järjestetty osapäivätyöksi, jota hoiti yksi ammattityöntekijä, joka osan ajasta teki suksia. Työnantaja oli joutunut antamaan Rupposelle useita suullisia varoituksia annettujen ohjeiden laiminlyönneistä. Nämä varoitukset olivat johtuneet siitä, että ongelmajätteitä oli toimitettu kaatopaikalle.

Karhu-Titan Oy oli siten noudattanut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia sopimusmääräyksiä pyrkiessään huolehtimaan siitä, että työvoiman vähentämisen yhteydessä taattaisiin riittävän ammattitaidon jääminen tehtaalle, jotta tehtaan toimintaa voitaisiin jatkaa ja jäljelle jäävien työntekijöiden työsuhteet turvata.

Puusepänteollisuuden Liiton edustaja oli osallistunut Karhu-Titan Oy:ssä työvoiman vähentämisjärjestystä koskeviin keskusteluihin. Näissä keskusteluissa työnantajaliitto oli pyrkinyt varmistamaan sen, että Karhu-Titan Oy otti huomioon työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevat määräykset. Työnantajaliitto ei voinut olla vastuussa siitä, noudatettiinko määräyksiä käytännössä. Työnantajaliiton oli voitava luottaa siihen, että paikallinen työnantaja tunsi parhaiten, kuka oli yrityksen toiminnan kannalta tärkeä ammattityöntekijä. Puusepänteollisuuden Liitto ei siten ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan, koska Karhu-Titan Oy:lle oli selostettu työvoiman vähentämisjärjestystä koskevat määräykset.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puusepänteollisuuden Liitto ja Karhu-Titan Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Puutyöväen Liitto on vielä lausunut, että tehtaalla ei ollut ollut sellaista aukotonta koko tehtaan kattavaa varamiesjärjestelmää, jolla tosiasiassa olisi ollut vaikutusta irtisanottavia valittaessa. Työnantajapuolen mainitsema joustavuus työaikojen suhteen ei ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen valintaperuste ratkaistaessa työvoiman vähentämisjärjestystä. Irtisanotuille työntekijöille ei myöskään ollut annettu mahdollisuutta irtisanomisen sijasta osoittaa halukkuuttaan ylitöihin.

Irtisanotuista Manninen oli irtisanoutunut vuodenvaihteessa 1987 ja tullut parin viikon päästä töihin uutena työntekijänä. Irtisanomissuojasopimuksen mukaista työsuhteen kestoaikaa laskettaessa ei tällainen parin viikon katkos työsuhteessa kuitenkaan aiheuttanut sitä, että Mannisen työsuhteen voitaisiin katsoa alkaneen vasta vuonna 1987.

Irtisanottujen ja työhön jääneiden työntekijöiden vertailusta voitiin vielä todeta seuraavaa:

Juvonen olisi ammattitaitonsa puolesta pystynyt hyvin työhön, jota oli jäänyt tekemään lataajana injektiokoneella työskentelevä työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt vuoden. Maalivalukonelinjalle oli jäänyt työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt niin ikään vain vuoden. Mainittu työntekijä ei ollut työskennellyt osanvalmistuksessa. Valukonelinjan säädöt oli hoitanut irtisanottu Hirvonen. Maalivalukonelinjalla oli työskennellyt ainoastaan naisia, joten työn raskaus ei voinut olla perusteena sille, että lyhyen aikaa työssä ollut työntekijä oli saanut jäädä työhön. Viimeistelyhiontaa ja suksien pussitusta oli jäänyt tekemään työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt yhden vuoden. Hänen työhönsä oli kuulunut sivujen massauksessa tulleiden valumien hiominen käsin. Tämä oli erittäin yksinkertaista työtä, jota kaikki irtisanotut olisivat pystyneet tekemään.

Osanvalmistukseen oli jäänyt työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 2 vuotta 3 kuukautta. Hänen työhön jääntiään työnantaja oli perustellut kennojen kyllästystaidolla. Tämä ei ollut erikoistyötä ja sitä olisivat pystyneet tekemään irtisanotuista työntekijöistä kaikki miespuoliset työntekijät. Osanvalmistukseen olisivat irtisanotuista pystyneet Juvonen, Vasarainen, Barck ja Pitkänen.

Prässääjän työhön oli jäänyt myös työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 2 vuotta 4 kuukautta. Irtisanotuista Juvosella olisi ollut parempi ammattitaito ja pitempi kokemus työhön. Myös Vasarainen oli toiminut prässääjänä. Muotohiojan työhön oli jäänyt myös työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 2 vuotta 4 kuukautta. Hänen osaltaan oli vedottu siihen, että hän oli tehnyt putkiasennustöitä. Tehtaan putkityöt oli kuitenkin teetetty alihankkijoilla. Kysymyksessä oleva työntekijä ei irtisanomisten aikaan ollut työskennellyt lainkaan kopiojyrsimellä. Vasaraisella olisi myös ollut pitempi työkokemus muotohiojan tehtävissä.

Prässääjän työhön oli jäänyt myös työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 2 vuotta 4 kuukautta. Hänen tekemänsä Neverwax-pohjan valmistus oli lopetettu. Prässääjänä hänellä oli työntekijöistä lyhytaikaisin kokemus. Prässääjän ja injektiolataajan tehtäviin oli jäänyt työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 2 vuotta 5 kuukautta. Tällä työntekijällä oli ollut lyhytaikaiset kokemukset molemmista töistä. Irtisanotuista Barck, Vasarainen, Lukkarinen, Manninen, Juvonen ja Pitkänen olisivat pystyneet toimimaan injektiolataajana. Prässääjän työhön olisivat pystyneet Vasarainen, Pennanen, Pitkänen ja Juvonen.

Tuotekehitysosastolle työhön oli jäänyt työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 2 vuotta 5 kuukautta. Hän oli ennen tehtaan palvelukseen tuloa toiminut suutarina, eikä hänellä ollut minkäänlaista kokemusta suksiteollisuudesta tai puusepänteollisuudesta. Hänellä ei myöskään ollut minkäänlaista ammattikoulutusta. Työhön oli myös jäänyt laitosmies, jonka työsuhde oli kestänyt 2 vuotta 8 kuukautta. Hänellä oli laitosmiehistä lyhin työkokemus. Irtisanotuista Pitkäsellä ja Pennasella oli ollut huomattavasti parempi ammattitaito ja pitempi työkokemus. Kysymyksessä oleva työntekijä ei ollut tehnyt teränasetustöitä. Hän oli sen sijaan vaihtanut joskus höylänteriä, mitä työtä irtisanotuista myös Pitkänen oli tehnyt.

Maalivalukoneenhoitajan tehtäviin oli jäänyt työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 2 vuotta 10 kuukautta. Maalauslinjalla ei ollut linjanhoitajaa eikä myöskään varalinjanhoitajaa. Pohjan jyrsijän tehtäviin oli jäänyt työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 2 vuotta 10 kuukautta. Pohjan jyrsintää oli irtisanotuista työntekijöistä tehnyt Juvonen. Kennonkyllästys ei ollut erikoistyötä.

Työntekijöiden käsityksen mukaan työnantajan edustajilla ei ollut ollut riittävää selvyyttä eri työntekijöiden kyvyistä selviytyä erilaisista töistä. Tehdaspäällikkö oli ollut toimessaan vain puolen vuoden ajan, eikä tuotekehityspäällikkö ollut ollut irtisanomishetkellä lainkaan tekemisissä tuotannon kanssa. Myös työnjohtajat olivat olleet vähän aikaa tehtaan palveluksessa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Karhu-Titan Oy on 10.12.1987 taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut yhtiön Kiteen suksitehtaalla työskennelleiden 29 työntekijän työsuhteet. Irtisanottujen työntekijöiden joukossa ovat olleet kanteessa mainitut Anja Barck, Saimi Ollikainen, Veikko Vasarainen, Aarre Pennanen, Hilkka Hirvonen, Kaisa Lukkarinen, Sinikka Manninen, Jorma Juvonen, Matti Pitkänen ja Veikko Rupponen.

Kanteessa on katsottu, että irtisanomisten jälkeen työhön on jäänyt ainakin 13 työntekijää, jotka työsuhteensa kestoajan tai huoltovelvollisuuden suhteen ovat olleet sellaisessa asemassa, että heidät olisi tullut irtisanoa ennen kanteessa tarkoitettuja työntekijöitä.

Työnantajan mukaan irtisanomisia toimitettaessa on työhön jääviä valittaessa ensisijaisesti kiinnitetty huomiota työntekijöiden ammattitaitoon ja sen monipuolisuuteen, minkä lisäksi on otettu huomioon työsuhteiden kestoajat ja työntekijöiden huoltovelvollisuus. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun yhtiön tuotantopäällikön kertoman mukaan supistettu tuotanto ja vähennetty työntekijöiden lukumäärä ovat edellyttäneet työhön jääneiltä työntekijöiltä usean laitteiston ja koneen hallintaa.

Irtisanotuista Barck ja Hirvonen ovat työskennelleet maalivalukonelinjalla siklaajina. Barckin työsuhde on kestänyt 15 vuotta ja Hirvosen 11 vuotta. Barck on työsuhteensa aikana ollut useassa muussakin työtehtävässä. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun käyttöinsinöörin kertoman mukaan Barckin eri työtehtävissä toimiminen on johtunut siitä, että häntä on jouduttu siirtämään erilaisiin kevyempiin työtehtäviin, koska hän ei ole kyennyt työskentelemään raskaammissa tehtävissä. Kantajan ilmoituksen mukaan sekä Barck että Hirvonen ovat hoitaneet myös olaskonetta. Käyttöinsinöörin kertoman mukaan he eivät kuitenkaan ole selviytyneet olaskoneen säätämisestä, vaan korjausmies on joutunut tekemään olaksen säädöt.

Kantaja on katsonut, että Barckin ja Hirvosen asemesta olisi tullut irtisanoa maalivalukonelinjalla tuolloin äitiyslomansijaisena työskennellyt työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt vajaat kolme vuotta ja toinen työntekijä, jonka työsuhde oli tuolloin kestänyt vuoden. Näiden molempien työhön jäämisen syyksi työnantaja on ilmoittanut heidän ammattitaitonsa monipuolisuuden. Ensiksi mainittu työntekijä on toiminut massauksessa ja sittemmin hänet on sijoitettu pursolle. Jälkimmäinen työntekijä on pystynyt hoitamaan maalivalukonelinjan säädöt ja hän on toiminut myös injektiokehällä lataajana, mikä työ tuotantopäällikön kertoman mukaan vaatii työntekijältä voimankäyttöä ja erityistä ammattitaitoa.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla vallinneissa oloissa on ollut asianmukaiset perusteet Hirvosen irtisanomiseen vaaditun kahden työntekijän asemesta huomioon ottaen työntekijöiden ammattitaidossa olleet erot ja toisen työhön jääneen työntekijän kohdalla vielä hänen huoltovelvollisuutensa. Kantajan puolesta ei ole myöskään selvitetty, että Hirvonen olisi hänelle työssä sattuneen tapaturman johdosta menettänyt osan työkyvystään.

Barck on työsuhteensa kestäessä työskennellyt useassa eri työtehtävässä. Yhtiöllä ei työtuomioistuimen mielestä ole näytetty olleen riittävää perustetta hänen irtisanomiseensa ainakaan ennen maalivalukonelinjalla työskennellyttä työntekijää, jonka työsuhde on jatkunut tuolloin vasta vuoden ja joka myöskään ei ole ollut huoltovelvollinen.

Vasarainen, jonka työsuhde on kestänyt 16 vuotta, on työskennellyt viimeksi kuivahionnassa. Hiontatyö, jota Vasarainen on tehnyt, on jäänyt työvaiheena pois. Työsuhteensa aikana Vasarainen on työskennellyt useassa eri tehtävässä. Käyttöinsinöörin kertoman mukaan Vasaraisen työn laadusta on tehty huomautuksia, eikä hän ammattitaitonsa puolesta ole soveltunut viimeistelytaitoa vaativiin tehtäviin. Vasaraisella ei ole ollut huoltovelvollisuutta. Rupposen työsuhde on kestänyt 14 vuotta. Hän on toiminut trukinkuljettajana ja jätteiden käsittelyssä. Viimeksi mainitussa työssä hän on laiminlyönyt työnantajan antamien ohjeiden noudattamisen. Irtisanomisten yhteydessä jätteiden kuljetustyö on järjestetty siten, että siitä huolehtii työntekijä, joka osallistuu myös tuotannolliseen toimintaan. Rupponen ei ole työsuhteensa aikana toiminut tuotantopuolen tehtävissä. Hänellä ei myöskään ole huoltovelvollisuutta. Esitettyjen seikkojen valossa työtuomioistuin katsoo, että yhtiö ei ole menetellyt irtisanomissuojaa ja lo

mautusta koskevan sopimuksen vastaisesti irtisanoessaan Vasaraisen ja Rupposen.

Manninen on työsuhteensa kestäessä ollut työssä varastossa viimeistelyhiojana, numeroijana, suksien pussittajana sekä silikoonin levittäjänä. Hänen työsuhteensa on alkanut 3.6.1985 ja ollut välillä katkenneena noin kahden viikon ajan vuoden 1987 alussa. Viimeistelyhiontaa ja suksien pussitusta on yhtiön palvelukseen jäänyt tekemään työntekijä, jonka työsuhde irtisanomisten aikaan on kestänyt vajaan vuoden. Viimeksi mainitun työntekijän työhön jäännin perusteeksi työnantaja on esittänyt hänen monitaitoisuutensa ja ilmoittanut, että kysymyksessä oleva työntekijä on sittemmin siirretty työhön injektiokehälle. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että kysymyksessä oleva työntekijä ammattitaitonsa puolesta olisi ollut yhtiölle Mannista tärkeämpi työntekijä. Irtisanoessaan Mannisen tämän työntekijän asemesta ei yhtiö ole myöskään kiinnittänyt riittävää huomiota Mannisen huoltovelvollisuuteen, jota kysymyksessä olevalla toisella työntekijällä ei ole ollut.

Puusepänteollisuuden Liiton edustaja on Karhu-Titan Oy:n edustajien pyynnöstä käynyt työpaikalla selvittämässä työnantajan edustajille ne periaatteet, joita mahdollisia irtisanomisia toteutettaessa tulee noudattaa. Tuossa yhteydessä työnantajaliiton edustaja on selvittänyt, että työsuhteen kestoaika on sellainen seikka, johon tulee kiinnittää erityistä huomiota irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa. Kun edellä selostetuin tavoin Barckin, Juvosen, Pennasen, Pitkäsen ja Mannisen asemesta irtisanomatta jätettyjä työntekijöitä ei ole näytetty yhtiölle mainittuja irtisanottuja tärkeämmiksi ammattityöntekijöiksi ja kun työnantaja ei heidän irtisanomistensa yhteydessä ole kiinnittänyt riittävästi huomiota heidän työsuhteidensa kestoaikaan verrattuna irtisanomatta jääneiden työntekijöiden kestoltaan selvästi lyhyempiin työsuhteisiin, olisi työnantajan työtuomioistuimen mielestä tullut perustellusti havaita menettelevänsä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 23 §:n määräysten vastaisesti.

Ennen irtisanomisten toimittamista Puusepänteollisuuden Liiton edustaja on useaan otteeseen ollut yhteydessä työnantajan edustajiin ja selvittänyt irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa huomioon otettavia seikkoja. Kun työntekijöiden ammattitaito on sellainen seikka, joka on työnantajan parhaiten arvioitavissa ja kun työnantajaliitto ennen irtisanomisten toimittamista on pyrkinyt huolehtimaan siitä, että työnantaja noudattaa irtisanomisjärjestystä koskevia määräyksiä, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Puusepänteollisuuden Liitto olisi asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Karhu-Titan Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Puutyöväen Liitolle 18 000 markkaa.

Puusepänteollisuuden Liittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Karhu-Titan Oy velvoitetaan korvaamaan Puutyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jutun laatuun katsoen saa Puusepänteollisuuden Liitto pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Niskanen, Kontio, Kolula ja Hietikko.

Eri mieltä olevan jäsen Hietikon lausunto, johon jäsen Kolula yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun muilta osin, mutta katson, että ennen irtisanomisten toimittamista Puusepänteollisuuden Liiton edustaja on useaan otteeseen ollut yhteydessä työnantajan edustajiin ja selvittänyt irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa huomioon otettavia seikkoja. Kun työnantajaliitto ennen irtisanomisten toimittamista tai saatuaan irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisaikana tietää irtisanomisjärjestyksestä syntyneistä erimielisyyksistä ei kuitenkaan ole huolehtinut siitä, että työnantaja noudattaa irtisanomisjärjestystä koskevia määräyksiä, on Puusepänteollisuuden Liitto laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Puusepänteollisuuden Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa Puutyöväen Liitolle 15 000 markkaa.

Karhu-Titan Oy:n ja Puusepänteollisuuden Liiton velvoitan yhteisvastuullisesti korvaamaan Puutyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla.