Labor court dismissed union claim that employer must pay extra bonus beyond minimum contract percentage.

Työnantaja oli maksanut työhön osaaottavalle etumiehelle henkilökohtaista lisää sen vähimmäisprosentin suuruisena, mitä metsätyöpalkkoja koskevan sopimuspöytäkirjan mukaan tuli alan ammattikokemuksen ja saman työnantajan palveluksessa olovuosien perusteella suorittaa. Kun tätä suuremman henkilökohtaisen lisän maksaminen oli tarkoitettu jättää työnantajan harkintaan, ei työntekijällä ollut oikeutta hänelle maksettua suurempaan henkilökohtaiseen lisään.

Kantaja Maaseututyöväen Liitto r.y. Vastaaja Metsähallitus

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Maaseututyöväen Liiton ja toiselta puolen muiden ohella metsähallituksen välillä 17.3.1988 tehdyssä metsätyöpalkkoja koskevassa sopimuspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

6 § TYÖHÖN OSAAOTTAVIEN ETUMIESTEN PÄIVÄPALKAT

Työhön osaaottavien etumiesten päiväpalkat ovat palkkausalueittain seuraavat:

17.3.1988 - 28.2.1989

Palkkausalue mk/pv

1 216,40 - 224,30

2 213,80 - 221,50

8 § HENKILÖKOHTAINEN LISÄ

Työntekijän työtaito, työtehtäviin saama koulutus, työteho, ammattikokemus tai saman työnantajan palveluksessaolo huomioon ottaen korotetaan hänen aikapalkkaansa enintään 20 % 2 §:ssä, 4 §:ssä, 6 §:ssä ja 7 §:ssä mainituista ohjepalkoista. Edellä sanotun ammattikokemuksen ja palveluajan perusteella korotetaan hänen aikapalkkaansa kuitenkin vähintään seuraavan taulukon mukaan:

Ammattikokemus Palveluaika saman työnmetsäalalla antajan palveluksessa vuotta Alle 5 Yli 5 vuotta vuotta

Korotus % ohjepalkoista

2 3 3

5 5 7

8 7 10

10 9 13

Ammattikokemuksen ja palveluajan huomioon ottaminen ei saa johtaa em korotuksia sovellettaessa työntekijälle aiemmin näiden tekijöiden perusteella maksetun korotuksen pienentämiseen. Luottamusmiehellä on oikeus pyynnöstä saada työnantajalta tiedot lisään oikeutetuista työntekijöistä.

KANNE

Kanteen perustelut

Maaseututyöväen Liitto on metsähallitusta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että liiton jäsen Taavetti Ryhänen oli ollut työsuhteessa metsähallitukseen noin 24 vuoden ajan. Ryhänen oli toiminut 20 vuotta metsätyöntekijänä hakkuu, metsänhoito ja metsänparannustöissä. Vuodesta 1985 lähtien Ryhänen oli toiminut työhön osaaottavan etumiehen tehtävissä.

Asiasta oli neuvoteltu piiriasiamiesten välillä 10.1.1989 ja työntekijäliiton sekä metsähallituksen välillä 13.2.1989. Asiassa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Metsätyöpalkkoja koskevan sopimuspöytäkirjan 8 §:n mukaan työntekijän aikapalkkaa oli korotettava vähintään 13 prosentilla, mikäli hänellä oli ammattikokemusta metsäalalta 10 vuotta ja hän oli ollut saman työnantajan palveluksessa yli viisi vuotta. Henkilökohtaista lisää määrättäessä oli sen lisäksi kiinnitettävä huomiota työntekijän työtaitoon, työtehtäviin saamaan koulutukseen sekä työtehoon.

Ryhäselle oli maksettu henkilökohtaista lisää ainoastaan metsätyöpalkkoja koskevan sopimuspöytäkirjan 8 §:ssä tarkoitettu vähimmäismäärä. Työnantaja ei ollut siten lainkaan ottanut huomioon Ryhäsen työtaitoa, työtehtäviin saamaa koulutusta ja työtehoa.

Ryhäsen koulutus koostui kansakoulusta, työnantajan järjestämistä hakkuutekniikka-, moottorisaha-, metsänviljely- ja taimistonhoitokursseista. Lisäksi hänelle oli opetettu niin sanottujen Visax-mittasaksien käyttö. Etumiehen tehtäviin Ryhänen oli saanut koulutusta paikalliselta työnjohtajalta.

Etumiehen tehtäviä hoitaessaan Ryhänen oli saanut esimiehiltään tunnustusta työn laadusta, tehtävien nopeasta suorittamisesta sekä oma-aloitteisuudesta. Ryhäsen työtaitoa ja työtehoa kohottavana tekijänä oli lisäksi hänen pitkä palveluksensa metsähallituksen palveluksessa erilaisissa metsänhoitotehtävissä.

Huomioon ottaen Ryhäsen ammattikokemuksen metsätyöntekijänä metsäalan eri töissä sekä hänen taitonsa ja tehokkuutensa etumiehen tehtävissä olisi hänelle tullut suorittaa henkilökohtainen lisä 20 prosentin suuruisena aikapalkasta laskettuna. Tämä lisä hänen sovitusta aikapalkastaan 221,50 markasta päivässä olisi ollut suuruudeltaan 44,30 markkaa. Ryhäsen henkilökohtaisella lisällä korotetun palkan olisi siten tullut olla 265,80 markkaa päivässä. Koska Ryhänen oli riitauttanut palkka-asiansa marraskuussa 1988, tulisi hänelle maksaa 20 prosentin suuruisella henkilökohtaisella lisällä korotettua aikapalkkaa joulukuun alusta 1988 lukien.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Maaseututyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että huomioon ottaen Ryhäsen työtaidon, työtehtäviin saaman koulutuksen, työtehon, ammattikokemuksen ja saman työnantajan palveluksessa oloajan tulisi hänen henkilökohtaiseksi lisäkseen vahvistaa 20 prosenttia laskettuna työehtosopimuksen mukaisesta ohjeaikapalkan ylärajasta eli vahvistaa hänen palkkansa suuruudeksi 265,80 markkaa päivässä 1.12.1988 lukien. Toissijaisesti Maaseututyöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Ryhäselle olisi tullut maksaa ainakin suurempaa kuin 13 prosentin mukaista henkilökohtaista lisää.

VASTINE

Vastineen perustelut

Henkilökohtaisen lisän suuruuden jättäminen osittain työnantajan harkintaan ei ollut työmarkkinoilla mitenkään tavatonta. Työnantaja voi työnjohto-oikeutensa rajoissa päättää, miten vaativia tehtäviä hän voi kullekin työntekijälle antaa. Työnantajalla oli myös kokonaiskäsitys siitä, miten vaativia työpaikan työtehtävät yleensä olivat. Samoin työnantajalla oli käsitys siitä, miten työpaikan työntekijät yleensä selvisivät tehtävistään.

Henkilökohtaisen lisän suuruuden jättäminen työnantajan harkintaan ilmeni myös pöytäkirjan 8 §:n viimeisestä virkkeestä, jossa oli todettu, että luottamusmiehellä oli oikeus saada tiedot vain lisään oikeutetuista työntekijöistä. Työntekijän henkilöön liittyviä arviointiperusteita ei yleensä ilmoitettu edes luottamusmiehelle.

Sen jälkeen kun työehtosopimuksella oli 17.3.1988 sovittu muun muassa uusista henkilökohtaista lisää koskevista määräyksistä, asiaa oli selvennetty soveltamisohjeilla. Työnantaja- ja työntekijäpuolen edustajat olivat laatineet henkilökohtaisen lisän määräytymisperusteista yhteisen soveltamisohjeen, joka oli lähetetty tiedoksi Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n kiertokirjeenä. Kirje oli lähetetty tiedoksi myös Maaseututyöväen Liitolle ja sitä noudatettiin myös metsähallituksessa. Kirjeessä oli selvästi todettu, että työnantajan harkintaan jäi edelleen määrätä työtaidon, koulutuksen tai työtehon perusteella määräytyvä osuus. Lisäksi kirjeessä oli todettu, että työnantajan harkintaan kannustavan palkkauksen harjoittamista varten jäi vielä 7 prosenttiyksikköä työehtosopimuksessa mainitusta 20 prosentin kokonaismäärästä.

Kanteessa tarkoitetusta erimielisyydestä olivat sopijapuolten piiriasiamiehet jo kerran päässeet sopimukseen siten, että Ryhäselle oli 1.10.1988 lukien maksettu henkilökohtaista lisää 13 prosentin suuruisena. Työehtosopimuksen mukaan piiriasiamiesten tällaisessa asiassa tekemä ratkaisu sitoi molempia osapuolia.

Ryhäsen henkilökohtaisia ominaisuuksia ei voitu arvioida työtuomioistuimessa. Piiriasiamiehet olivat ratkaisseet asian jo kerran lainvoimaisesti. Lisäksi työntekijän henkilöön liittyvien henkilökohtaisen lisän maksamiseen vaikuttavien ominaisuuksien arviointi oli työnantajalle kuuluva työnjohdollinen asia.

Nurmeksen hoitoalueella oli päiväpalkkaisia työntekijöitä 17. Tämä oli enemmän kuin hoitoalueen koko ja työmäärä olisivat edellyttäneet. Siksi heidän järkevässä työllistämisessään oli ollut ajoittain vaikeuksia. Työnantaja ei ollut kuitenkaan halunnut ajatella tiukan taloudellisesti ja vähentää työntekijöitä. Olemassa olleita työtehtäviä oli jouduttu jakamaan normaalia pienempinä paloina. Yksittäiset toimenkuvaukset eivät siten olleet voineet rakentua erityisen vaativiksi. Näistä syistä Ryhäselle ei ollut riittänyt niin vaativia tehtäviä, että hänen palkitsemisensa olisi ollut paikallaan. Edellä mainituista 17 työntekijästä kaksi oli arvioitu niin kyvykkäiksi, että heille oli maksettu yli 13 prosentin suuruista henkilökohtaista lisää. Kaksi työntekijää sai alle 13 prosentin suuruista lisää ja 13 työntekijälle maksettiin lisää 13 prosentin suuruisena.

Ryhänen oli metsähallituksen palveluksessa olleessaan työskennellyt pääasiassa puutavaran hakkuutyössä vuoteen 1985 saakka. Hänet oli siirretty nykyisiin päiväpalkkaisiin tehtäviin terveydellisistä syistä. Ryhäsen pitkäaikainen työkokemus ei myöskään ollut mitenkään harvinaista, koska pienen vaihtuvuuden vuoksi useat muutkin metsähallituksen työntekijät olivat olleet pitkän aikaa metsähallituksen palveluksessa. Pitkä työsuhde ei sinänsä kertonut mitään työntekijän kyvykkyydestä.

Ryhäsen työtaito ja työteho eivät olleet olleet sellaisia, että häntä olisi tullut niiden johdosta palkita henkilökohtaisella lisällä. Ryhänen oli selviytynyt tehtävistä, joita hänelle oli voitu antaa. Pääasiassa hän oli ollut työnjohtajan mittausapulaisena työmaalla. Lisäksi hän oli talvisin tehnyt traktorillaan lumitöitä. Ryhästä ei ollut voitu käyttää suunnittelutehtävissä, joissa etumiehiä normaalisti käytettiin. Häntä ei myöskään ollut voitu käyttää tehtävissä, joissa oli vaadittu kartanluku- ja piirustustaitoa. Hänen sopeutumisensa suunnittelutyössä vaadittavaan ryhmätyöskentelyyn sekä käyttäytymisensä työyhteisössä ei ollut ollut tyydyttävää. Ryhäsen kyvyt eivät vastanneet niitä vaatimuksia, joita nykyaikaiselle etumiehelle asetettiin. Häntä oli voitu käyttää varsin rajoitetusti eri työtehtävissä.

Ryhäsen saama koulutus ei ollut poikkeuksellista. Hänellä ei ollut lainkaan alan ammattikoulutusta ja hänen käymänsä kanteessa mainitut kurssit olivat olleet lyhyitä, muutaman päivän tai viikon kestäviä. Samoja kursseja olivat käyneet vuorollaan kaikki metsäalan työntekijät. Niiden käyminen oli työntekijän velvollisuus, jotta hänen ammattitaitonsa pysyisi teknisen kehityksen tasalla. Myöskään Visax-mittasaksien käyttäminen ei vaatinut erityistaitoa.

Ryhäsen palkka ei ollut ollut vain työehtosopimuksen mukaisen vähimmäispalkan suuruinen. Normaalin päiväpalkan asemesta hänelle oli maksettu etumiehen päiväpalkkaa, joka oli noin 10 prosenttia normaalia päiväpalkkaa korkeampi. Lisäksi hänen etumiehen päiväpalkkansa oli sovittu etumiehen päiväpalkan alarajan sijasta liukuman ylärajaan. Oli siten paikallaan, että työnantaja oli vielä varannut mahdollisuuden 7 prosentin suuruisen henkilökohtaisen lisän maksamiseen. Työnantajan harkinnan tuloksena oli ollut, että Ryhäsen taidot eivät olleet riittäneet ylittämään työehtosopimuksen vähimmäisrajoja. Vaikka jonkun työntekijän palkka jäi työehtosopimuksen vähimmäispalkan tasolle, ei tästä voitu päätellä, että hänen arviointinsa olisi laiminlyöty. Työehtosopimus ei edellyttänyt kaikissa tapauksissa työehtosopimuksen vähimmäistason ylittävien palkkojen maksamista.

Vastineessa esitetty vaatimus

Metsähallitus on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Maaseututyöväen Liitto on vielä lausunut, että työntekijän henkilökohtaista lisää arvioitaessa oli otettava huomioon kaikki metsätyöpalkkoja koskevan sopimuspöytäkirjan 8 §:ssä mainitut tekijät. Määräystä ei voitu tulkita siten, että riittävä korvaus ammattikokemuksesta olisi siinä mainittu 13 prosentin suuruinen henkilökohtainen lisä. Määräyksestä kävi ilmi, että henkilökohtainen lisä oli maksettava vähintään 13 prosentin suuruisena, mikäli työntekijän ammattikokemus metsäalalla oli 10 vuotta ja saman työnantajan palveluksessa oloaika yli 5 vuotta. Ryhäsen tapauksessakin olisi tullut kiinnittää huomiota kaikkiin 8 §:ssä lueteltuihin tekijöihin.

Se seikka, miten Ryhäselle olisi tullut maksaa henkilökohtaista lisää 13 ja 20 prosentin väliltä, ei ollut sellaista vapaata työnantajan harkintaa, jonka oikeellisuutta ei voitaisi saattaa työtuomioistuimen tutkittavaksi. Työehtosopimuksen 8 §:ssä oli yksilöidysti määritelty ne seikat, joiden pohjalta työnantajan oli suoritettava harkintansa. Tämän työnantajan suorittaman harkinnan oikeellisuus oli punnittavissa näiden tekijöiden pohjalta.

Piiriasiamiesten välillä 1.10.1988 tehty sopimus oli koskenut vain sitä, että Ryhäselle maksetun 13 prosentin suuruisen henkilökohtaisen lisän laskemisen perusteena oli edelleen käytettävä ylintä ohjepalkkavälin mukaista päiväpalkkaa kuten aikaisemminkin. Piiriasiamiesten välisessä sopimuksessa ei siten ollut ollut kysymys muusta kuin siitä, että laskuperusteena tuli edelleen käyttää ylintä ohjepalkkavälin mukaista päiväpalkkaa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että metsähallituksen palveluksessa olevalle Taavetti Ryhäselle tulee ottaen huomioon hänen työtaitonsa, työtehtäviin saamansa koulutus, työtehonsa, ammattikokemuksensa ja saman työnantajan palveluksessa oloaikansa suorittaa henkilökohtainen lisä 20 prosentin suuruisena laskettuna työehtosopimuksen mukaisesta ohjeaikapalkan ylärajasta tai että henkilökohtaista lisää tulee maksaa ainakin suuremman kuin 13 prosentin mukaan. Ryhänen on ollut metsähallituksen palveluksessa 24 vuotta ja toiminut vuodesta 1985 alkaen työhön osaaottavana etumiehenä.

Kanteen perusteena olevan asianosaisten välillä työehtosopimuksena 17.3.1988 alkaen voimassa olleen metsätyöpalkkoja koskevan sopimuspöytäkirjan henkilökohtaista lisää koskevan 8 §:n mukaan työntekijän työtaito, työtehtäviin saama koulutus, työteho, ammattikokemus tai saman työnantajan palveluksessaolo huomioon ottaen korotetaan hänen aikapalkkaansa enintään 20 prosentilla pöytäkirjassa mainituista ohjepalkoista. Samassa pykälässä on edelleen todettu, että ammattikokemuksen ja palveluajan perusteella korotetaan työntekijän aikapalkkaa kuitenkin vähintään määräykseen otetun taulukon mukaan. Taulukon mukainen ohjepalkoista laskettava korotus vaihtelee metsäalan ammattikokemusvuosista ja saman työnantajan palveluksessa olovuosista riippuen kolmesta kolmeentoista prosenttiin. Viimeksi mainitun suuruisen korotuksen maksamisen edellytyksenä on, että työntekijällä on ammattikokemusta metsäalalla kymmenen vuotta ja saman työnantajan palveluksessa oloaikaa yli viisi vuotta.

Ennen edellä mainittua muutosta on työehtosopimukseen sisältynyt henkilökohtaista lisää koskeva määräys, jossa todettiin, että sen mukaan, poikkeaako työntekijän työtaito, työteho tai kokemus kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta ja ottaen huomioon työntekijän saaman koulutuksen näihin töihin, korotetaan hänen aikapalkkaansa enintään 15 prosentilla ja tietyillä edellytyksillä enintään 20 prosentilla. Tätä määräystä on esitetyn selvityksen mukaan käytännössä sovellettu siten, että lisän maksaminen ja sen suuruus on riippunut työnantajan harkinnasta.

Aloitteen edellä mainitun määräyksen muuttamiseksi on vuoden 1988 työehtosopimusneuvotteluissa tehnyt Maaseututyöväen Liitto. Koska työnantajat käytännössä olivat maksaneet henkilökohtaista lisää eri perusteilla, on työehtosopimukseen haluttu saada määräykset, joilla työntekijöille taataan vähintään tietyn suuruinen henkilökohtainen lisä määrättyjen edellytysten täyttyessä.

Työehtosopimusneuvotteluissa on sovittu, että tiettyjen edellytysten täyttyessä on työntekijälle maksettava henkilökohtaista lisää sovitun vähimmäisprosenttimäärän mukaan. Selvitystä ei sen sijaan ole esitetty siitä, että neuvotteluissa olisi nimenomaisesti ollut esillä, että työnantajalla työntekijän ammattikokemusvuosien ja saman työnantajan palveluksessa olovuosien perusteella määräytyvän henkilökohtaisen lisän vähimmäismäärän lisäksi olisi velvollisuus maksaa suurempaa henkilökohtaista lisää. Myöskään sopimuspöytäkirjan 8 §:n sanamuodosta ei työtuomioistuimen mielestä voida tehdä tällaista päätelmää, vaan sanamuoto viittaa siihen, että vähimmäisprosentin ylittävän henkilökohtaisen lisän määrän maksaminen on edelleen jätetty työnantajan harkintaan.

Metsähallitus on esittänyt, että piiriasiamiesten välillä työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin on sitovasti sovittu, että Ryhäselle maksetaan henkilökohtaista lisää 13 prosentin suuruisena. Tehty sopimus koskee kuitenkin esitetyn selvityksen mukaan vain sitä, että Ryhäselle työehtosopimuksen 8 §:n mukaan ammattikokemusvuosien ja saman työnantajan palveluksessa olovuosien perusteella laskettava vähintään 13 prosentin suuruinen lisä tulee laskea metsätyöpalkkoja koskevan sopimuksen 6 §:n mukaisen ohjepalkan ylärajasta eikä alarajasta.

Metsähallitus on maksanut Ryhäselle metsätyöpalkkoja koskevan sopimuspöytäkirjan 8 §:ssä tarkoitettua lisää 13 prosentin suuruisena kuten sopimus vähintään edellyttää. Kun tämän ylittävän henkilökohtaisen lisän maksaminen edellä esitetyin tavoin on tarkoitettu edelleen jättää työnantajan harkintaan, ei Ryhäsellä mainitun määräyksen perusteella ole oikeutta hänelle maksettua suurempaan henkilökohtaiseen lisään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa metsähallitus pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Iirola, Airaksinen, Pohjanoksa, Hölttä ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.