Union dismissed for failing to supervise union members' strike actions violating collective agreement wage clauses.

Lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosasto, joka vastasi luottamusmiesten ja ammattiosaston toimikunnan jäsenten osallistumisesta työtaisteluihin, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työntekijäliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Kuoreveden työpajojen ammattiosasto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 § Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

9 §

Aikapalkka

Aika- Mom 2. Aikapalkkatyöstä maksetaan työntekijälle palk- henkilökohtainen aikapalkka, joka on vähintään ka peruspalkan suuruinen.

Soveltamisohje:

Työntekijän henkilökohtainen aikapalkka muodostuu peruspalkasta ja mahdollisesta aikapalkkaosuudesta.

Aikapalkan muutoksia koskevat erimielisyydet käsitellään työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä.

KANNE

Kanteen perustelut

Pääluottamusmies oli tehtaan henkilöstöpäällikölle esittänyt vaatimuksen aikapalkkojen korottamisesta 4,50 markalla tunnilta maaliskuun 1989 alkuun sijoittuvan valtakunnallisen yleiskorotuksen yhteydessä. Hän oli 27.4.1989 ilmoittanut henkilöstöpäällikölle työntekijöiden ryhtyvän pitempiaikaiseen lakkoon, ellei palkankorotusvaatimuksiin suostuta. Samalla pääluottamusmies oli lausunut, että ammattiosasto tulisi antamaan lehdistölle tehtaan kannalta hankalia lausuntoja.

Palkankorotusten toteuttamisesta oli käyty lukuisia neuvotteluja työntekijöiden edustajien kanssa. Neuvottelut olivat keskeytyneet 3.5.1989, jolloin pääluottamusmies oli ilmoittanut henkilöstöpäällikölle, että 4.5.1989 sovittu palkkaneuvottelu tulisi siirtymään. Tapahtumat 3.5.1989 olivatkin johtaneet sitten edellä kerrotuin tavoin työtaistelun alkamiseen.

Yhtiössä järjestetyt työtaistelut olivat kohdistuneet erityisesti työehtosopimuksen palkkausta ja erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin. Työtaisteluiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työehtosopimuksen vastaisiin ratkaisuihin valtakunnallisesti sovittua yleiskorotusta toteutettaessa.

Metallityöväen Liittoon oli puhelimitse ilmoitettu työtaisteluiden alettua ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Lakkojen uusiutuminen huomioon ottaen työntekijäliiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä. Ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Päin vastoin ammattiosaston edustajat olivat vaatimuksia esittämällä, työtaisteluihin osallistumalla ja toiminnallaan muutoinkin osoittaneet tukevansa lain ja työehtosopimuksen vastaisia työtaistelutoimenpiteitä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Kuoreveden työpajojen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että Valmet Oy:n lentokonetehtaalla tapahtuneiden työnseisausten taustalla olivat lähinnä olleet tehtaan tuotantosuunnan muutoksesta johtuneet henkilöstön siirrot sekä siirtoihin liittyneet epäselvyydet palkkaus- ynnä muissa sellaisissa kysymyksissä, henkilöstön siirtojen kanssa yhteen ajoittunut PARAKE-palkkarakenteen käyttöönotto sekä lentokonetehtaalla esiintynyt palkkauksen yleinen jälkeenjääneisyys. Kiristyneen ilmapiirin työpaikalla oli työtaisteluksi laukaissut työnantajan menettely työsuhteiden ehtoihin liittyneiden neuvottelujen käymisen yhteydessä.

Työntekijöiden ja työnantajan välillä oli käyty jo pitempään neuvotteluja lentokonetehtaalla esiintyneen palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaamisesta. Neuvottelujen tuloksena yhtiön kolme osastopäällikköä olivat päätyneet esittämään työntekijöille maaliskuun alkupuolella 1989 noin 2 markan suuruista korotusta aikapalkkoihin. Mainittujen osastopäälliköiden alaisuudessa oli työskennellyt noin kolmasosa tehtaan kokonaistyövoimasta. Osastopäälliköiden esimies oli kuitenkin kariuttanut oma-aloitteisesti työntekijöiden kanssa jo sovitun ja molempia osapuolia tyydyttäneen ratkaisun.

Osastopäälliköiden esimiehen menettely, jolla hän oli vesittänyt neuvotteluvaltuudet omaavien henkilöiden aikaansaaman palkkaratkaisun, oli aiheuttanut työntekijöiden keskuudessa suuttumusta. Tilanne oli 10.4.1989 johtanut toimeenpantuun työnseisaukseen, joka oli kohdistunut yksinomaan työnantajan edustajana toimineeseen osastopäälliköiden esimieheen ja tämän omaksumaan tapaan hoitaa tehtaan henkilöstöpolitiikkaa. Työnseisauksen kohdistuminen ja sen syy oli ilmoitettu työnantajalle varsin selvästi. Tarkoituksena ei ollut ollut painostaa työnantajaa palkkaneuvotteluissa jo sovitun ratkaisun hyväksymiseen, vaan ainoastaan osoittaa, että työntekijät eivät seuranneet välinpitämättöminä osastopäälliköiden esimiehen toimia tavanomaisen neuvottelumekanismin kariuttamiseksi.

Pääluottamusmies oli ilmoittanut aamulla 3.5.1989 henkilöstöpäällikölle, että työntekijät pitävät päivällä kello 14 työmaakokouksen. Välittömästi ilmoituksen saatuaan henkilöstöpäällikkö oli kiinnityttänyt tehtaan ilmoitustaululle tiedotteen, jossa oli ruodittu vireillä olleita palkkaneuvotteluja. Ilmoituksessa oli todettu harhaanjohtavien tietojen lisäksi, että tehtaalla olisi ollut lakon uhka. Mitään tällaista uhkaa ei kuitenkaan ollut ollut.

Työmaakokouksessa työntekijät olivat ilmaisseet suuttumuksensa henkilöstöpäällikön menettelyn johdosta. Tapaa, jolla tiettyjä työntekijöitä koskevia palkkaneuvotteluja oli selvitelty julkisesti ilmoitustaululla siitä huolimatta, että neuvottelut olivat vielä olleet täysin kesken, oli pidetty osoituksena työnantajan haluttomuudesta noudattaa tavanomaista ja yleisesti hyväksyttyä neuvottelujärjestystä. Työnantajan suhtautumista neuvottelujen käymiseen osoitti myös se, että vaikka osastopäälliköiden esimies oli myöntänyt palkkauksen jälkeenjääneisyyden, niin henkilöstöpäällikkö oli esittänyt palkkauksesta ilmoitustaululla täysin vastakkaisia mielipiteitä.

Työntekijät eivät olleet peruuttaneet 4.5.1989 kello 9 alkavaksi tarkoitettua neuvottelutilaisuutta. Kokous oli peruutettu nimenomaan työnantajan toimesta. Työntekijöiden edustajat olivat jatkuvasti olleet valmiita neuvottelemaan kiistanalaisista kysymyksistä. Koska työnantajan toiminta oli osoittanut piittamattomuutta työntekijöiden vilpittömästä neuvotteluhalusta ja neuvotteluasennoitumisesta sekä yleisesti noudatetusta neuvottelukäytännöstä, työmaakokouksessa oli syntynyt oma-aloitteinen päätös näyttää työnantajalle, että mainitunlainen toiminta ei voinut olla johtamatta seurauksiin.

Toukokuun 11. ja 15. päivinä esiintyneet työstä poissaolot olivat olleet yksittäisten työntekijöiden toimeenpanemia työnseisauksia. Niistä ei edes pääluottamusmies ollut tiennyt. Myöskään työnantaja ei ollut ottanut seisausten johdosta yhteyttä pääluottamusmieheen. Myös 17.5.1989 tapahtuneessa työpaikoilta poistumisessa oli ollut kyse asianomaisten työntekijöiden oma-aloitteisesta eleestä, josta edes pääluottamusmies ei ollut tiennyt etukäteen. Pääluottamus oli saanut tiedon työnseusausten syistä ja siihen osallistuneista työntekijöistä vasta jälkikäteen, joten hänellä ei ollut ollut mahdollisuuksia toimia työrauhan puolesta.

Työnantaja ei ollut ollut halukas käymään neuvotteluja erimielisyyksien kohteena olleista asioista. Esimerkiksi 3.5.1989 jälkeen työnantaja oli suostunut käymään virallisia neuvotteluja vasta 16.5.1989. Tällöinkin oli keskusteltu ainoastaan ylimenokaudesta, jonka aikana neuvoteltaisiin varsinaisista palkkatustavoista. Pysähtynyt tilanne oli yksinomaan ollut riippuvainen työnantajan edustajien omista toimenpiteistä. Työntekijät olivat olleet koko ajan valmiita ryhtymään työehtosopimuksen edellyttämiin neuvotteluihin ristiriitojen ratkaisemiseksi. Neuvottelualoitteet oli kuitenkin tyrmätty työnantajan taholta vetoamalla huhuihin, joiden mukaan lakkoja oli vain siirretty ja niitä tultaisiin jatkamaan.

Työnantajan edustajien oma menettely oli laukaussut Valmet Oy:n lentokonetehtailla työnseisaukset. Työnantaja ei ollut suhtautunut työntekijöiden neuvottelutarjouksiin ja neuvottelupyyntöihin asian vaatimalla vakavuudella. Työsuhteiden ehtoihin liittyvien neuvottelujen käyminen sopimuskauden aikana ei ollut millään tavoin työehtosopimuksen vastaista. Päin vastoin tällainen toiminta kuului työpaikkojen tavanomaiseen ja ympäri vuoden jatkuvaan rutiiniin.

Työntekijäliiton palkkasihteerin kehotettua pääluottamusmiestä esittämään työnantajalle erimielisyysmuistion laatimista riitaisista kysymyksistä ja asian siirtämistä liittojen välisiin neuvotteluihin työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla työnantajaliiton piiritoimisto oli torjunut ehdotuksen. Työnantajaliiton asennoitumisella oli siten ollut myös oma osansa tavanomaisen tilanteen palauttamisen vaikeuttamisessa.

Ammattiosasto ei ollut tehnyt minkäänlaisia työtaistelua edistäviä tai niihin kannustavia päätöksiä. Ammattiosaston noin 330 maksavasta jäsenestä melkein kaikki olivat työskennelleet Valmet Oy:n lentokonetehtaalla.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVA

Kuoreveden työpajojen ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Valmet Oy:n lentokonetehtaalla on alkuvuodesta 1989 käyty neuvotteluja aikapalkkojen korottamisesta. Pääluottamusmies on näissä neuvotteluissa vaatinut aikapalkkojen korottamista 4,50 markalla tunnissa, mihin vaatimukseen työnantajapuoli ei ole kuitenkaan suostunut. Yhtiön kolme osastopäällikköä ovat kiistan ratkaisemiseksi esittäneet työntekijöille maksettavaksi noin 2 markan suuruisen korotuksen aikapalkkoihin. Tähän esitykseen työntekijäpuoli olisi ollut valmis suostumaan. Osastopäälliköiden esimies on kuitenkin hylännyt korotusesityksen ja aikapalkkoja on 3.4.1989 lukien korotettu keskimäärin 1,00 markalla tunnissa.

Tyytymättöminä työnantajan neuvottelumenettelyyn ja tukeakseen neuvotteluissa esitettyjä vaatimuksia yhtiön MG- ja DK -osastojen 64 asentajaa ovat olleet lakossa 10.4.1989. Lisäksi tehtaan kaikki 320 työntekijää ovat 3.5.1989 kello 14 alkaen pidetyn työmaakokouksen jälkeen poistuneet työpaikalta kello 14.30. Lakko on jatkunut 4. ja 5.5.1989. Viimeksi mainittuun lakkoon ovat pääluottamusmiestä lukuunottamatta osallistuneet kaikki luottamusmiehet ja ammattiosaston seitsemän toimikunnan jäsentä. Lakot ovat jatkuneet vielä siten, että 21 levyosaston työntekijää, heidän mukanaan ammattiosaston toimikunnan jäsen, ovat olleet lakossa 11.5.1989. Edelleen 29 sähkömittari- ja elekroniikkaosaston sekä pintakäsittelyn työntekijää ovat olleet lakossa 15.5.1989. MG-osaston 50 työntekijää, heidän mukanaan kaksi toimikunnan jäsentä, ovat olleet lakossa 17.5.1989.

Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosaston ei ole näytetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi työrauhavelvollisuuden rikkomisena luottamusmiesten ja ammattiosaston toimikunnan jäsenten osallistumisesta työtaisteluihin.

Näyttämättä on jäänyt, että Metallityöväen Liitto olisi tiennyt 10.4.1989 toimeenpannusta työtaistelusta ennen sen päättymistä. Muista lakoista Metallityöväen Liitolle on ilmoitettu puhelimitse niiden alettua. Työntekijäliitosta on oltu puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen ja kehotettu tätä toimimaan työrauhan palauttamiseksi ja työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen noudattamiseksi. Lisäksi pääluottamusmiehelle on 3.5.1989 alkaneen lakon johdosta lähetetty telefax-sanoma, jossa kyseiset kehoitukset on uudistettu. Kun kysymys on ollut lyhytaikaisista, pisteittäin toimeenpannuista työtaisteluista, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Metallityöväen Liitto sen edellä todetut toimenpiteet huomioon ottaen olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kuoreveden työpajojen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 15 000 markkaa.

Metallityöväen Liittoa vastaan ajettu kanne hylätään.

Kuoreveden työpajojen ammattiosaston velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Suhonen, Tiitola, Nouro, Kolula ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.