Labour Court dismisses claim for full overtime and Sunday pay for home-based work not meeting full-time conditions.

Kysymys yleissitovan työehtosopimuksen työaika- ja palkkamääräysten soveltumisesta ulataksiaseman keskuksenhoitajan työtä kotonaan tehneeseen henkilöön.

Kuultavat Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliiton ja vuoden 1986 alusta nimensä Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:ksi muuttaneen Yleinen Toimihenkilöliiton kesken ajan 1.3.1981 28.2.1985 voimassa olleessa konttoritoimihenkilöitä ja liikenteenjärjestelytehtävissä toimivia toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

7 § SÄÄNNÖLLINEN TYÖAIKA

1. Toimihenkilön säännöllinen työaika on enintään 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa lukuunottamatta liikennejärjestelytehtävissä olevia, joiden säännöllinen päivittäinen työaika on 8 tuntia ja viikottainen työaika 40 tuntia.

2. Liikennejärjestelytehtävissä olevien säännöllinen työaika voidaan edellisestä työajasta poiketen järjestää myös siten, että se kahden viikon jaksossa on enintään 80 tuntia.

3. Työnantaja ja toimihenkilö voivat paikallisesti sopia, ettei liikennejärjestelytehtävissä olevien osalta tarvitse laatia työtuntiluetteloa siitäkin huolimatta, että säännöllinen työaika on järjestetty kahden viikon jaksoihin.

12 § YLITYÖ

1. Ylityöksi luetaan työ, jota tehdään laissa säädettyjen työajan säännöllisten enimmäismäärien lisäksi.

2. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta ja viikottaisesta ylityöstä kahdeksalta ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla sekä seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka. Lauantaipäivänä sekä pyhä- ja juhlapäivän aattona tehdystä vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kaikilta tunneilta 10 %:lla korotettu palkka.

5. Laskettaessa ylityöstä maksettavaa korotettua palkkaa on peruspalkka laskettava siten, että kuukausipalkka jaetaan luvulla 169 silloin, kun säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa ja luvulla 158 kun säännöllinen työaika on 37,5 tuntia viikossa. Säännöllisen työajan ollessa jokin muu käytetään jakajana vastaavasti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää.

14 § VARALLAOLO

Jos toimihenkilö sopimuksen mukaan on velvollinen oleskelemaan asunnossaan tai muualla päivystysvalmiudessa, josta hänet tarvittaessa voidaan sovitulla tavalla kutsua työhön, maksetaan hänelle siltä ajalta, jonka hän joutuu olemaan sidottuna työtä suorittamatta puoli palkkaa laskettuna säännöllisestä peruspalkasta. Varallaolokorvaus maksetaan kuitenkin vähintään neljältä varallaolotunnilta.

16 § SUNNUNTAITYÖ

1. Sunnuntaityöstä, jolla tarkoitetaan sunnuntaina, muuna kirkollisena juhlapäivänä, vapunpäivänä ja itsenäisyyspäivänä tehtyä työtä, maksetaan muun siltä ajalta tulevan palkan lisäksi sunnuntaityökorotuksena yksinkertainen peruspalkka.

2. Sunnuntaina suoritetusta vuorotyöstä maksetaan vuorotyölisä 100 %:lla korotettuna.

17 § LEPOAJAT

1. Konttori- ja toimistotehtävissä työskenteleville toimihenkilöille on sunnuntain ajaksi annettava vähintään 38 tuntia käsittävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

18 § VIIKKOLEPOKORVAUS

1. Toimihenkilölle suoritetaan hänen tilapäisesti viikkoleponsa aikana tekemästään työstä korvaus lyhentämällä vastaavasti hänen säännöllistä työaikaansa viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana. Jos viikkolepo on arkipäivä, ei toimihenkilöllä mahdollista ylityökorvausta lukuunottamatta ole vapaa-ajan lisäksi oikeutta muuhun korvaukseen. Jos viikkolepopäivänä tehty työ on sunnuntaityötä, on toimihenkilölle vapaa-ajan lisäksi maksettava tämän sopimuksen edellyttämät yli- ja sunnuntaityökorotukset.

19 § YLITYÖ SEKÄ ILTA- JA YÖTYÖ

1. Vuorotyössä tulee työvuorojen säännöllisesti vaihtua ja enintään 4 viikon pituisin ajanjaksoin muuttua. Toimihenkilö voi kuitenkin, milloin niin sovitaan, työskennellä jatkuvasti samassa vuorossa.

2. Vuorotyössä maksetaan toimihenkilölle vuorotyölisää, jonka suuruus tunnilta on

3. Vuorotyössä olevalle toimihenkilölle maksetaan ylityön ajalta sen vuoron mukainen vuorotyölisä, jonka aikana ylityö tehdään.

Milloin toimihenkilö kaksivuorotyössä jää iltavuoron jälkeen ylityöhön, maksetaan hänelle ylityöstä vuorotyölisä iltavuoron mukaan.

4. Milloin työ ei ole vuorotyötä tai hätätyötä ja toimihenkilö joutuu tekemään sitä kello 18 - 22 välillä, katsotaan tällainen työ iltatyöksi sekä 22 - 06 välillä tehtyä yötyöksi. Iltatyössä maksetaan samansuuruinen lisä kuin vuorotyön iltavuorossa ja yötyössä samansuuruinen lisä kuin yövuorossa.

Samansisältöiset määräykset on ollut liittojen välillä 1.3.1985 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa.

Autoliikenteen Työnantajaliiton sekä Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n kesken 7.4.1986 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on edelle jäljennettyjä määräyksiä vastaavat määräykset paitsi, että 12 §:n 5 kohdan määräys 6 kohdaksi sijoitettuna ja varallaoloa koskeva 14 § kuuluvat uudessa sopimuksessa seuraavasti:

6. Laskettaessa ylityöstä maksettavaa korotettua palkkaa on peruspalkka laskettava siten, että kuukausipalkka luontoisetuineen jaetaan luvulla 166, silloin kun säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa ja luvulla 158 silloin, kun säännöllinen työaika on 37,5 tuntia viikossa. Säännöllisen työajan ollessa jokin muu, käytetään jakajana vastaavasti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää.

14 § VARALLAOLO Jos toimihenkilö sopimuksen mukaan on velvollinen oleskelemaan asunnossaan tai muualla päivystysvalmiudessa, josta hänet tarvittaessa voidaan sovitulla tavalla kutsua työhön, maksetaan hänelle siltä ajalta, jonka hän joutuu olemaan sidottuna työtä suorittamatta puoli palkkaa laskettuna säännöllisestä peruspalkasta. Varallaolokorvausta maksetaan vähintään neljältä tunnilta. Mikäli toimihenkilö on tänä aikana kutsuttu työhön, maksetaan varallaolokorvausta ja työpalkkaa yhteensä vähintään neljältä tunnilta.

Varallaolokorvaus voidaan ennalta sopien vaihtaa annettavaksi vapaana säännöllisenä työaikana. Yhden tunnin varallaoloa vastaa tällöin puolen tunnin vapaa työaikana. Tällainen vapaa on annettava ja otettava kolmen kuukauden kuluessa varallaolosta. Mikäli vapaata ei ole voitu antaa työnantajasta ja toimihenkilöstä riippumattomasta syystä, maksetaan vapaan sijasta varallaolokorvaus.

Uudessa työehtosopimuksessa on vielä 19 §:ään lisätty näin kuuluva 5. kohta:

5. Milloin toimihenkilö ilta- tai yötyössä jää työvuoronsa jälkeen ylityöhön, maksetaan säännöllisen työajan perusteella määräytyvä ilta- tai yötyölisä myös ylityön ajalta enintään klo 06 saakka.

Autoliikenteen Työnantajaliitto sekä Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ovat yhteisissä lausunnoissaan viitanneet niiden välillä 12.4.1988 voimaan tulleeseen konttoritoimihenkilöitä ja liikenteenjärjestelytoimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen. Sopimuksen 7 §:ssä määrätään työajasta, 8 §:ssä keskimääräisestä säännöllisestä viikkotyöajasta ja 19 §:ssä vuorotyöstä sekä ilta- ja yötyöstä.

KÄSITTELY ALIOIKEUDESSA

KANNE

Kanteen perustelut

Ulakeskuksenhoitaja Arja Nurminen on Valkeakosken Ulataksiosuuskuntaa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut 3.1.1985 - 30.11.1986 välisen ajan Valkeakosken Ulataksiosuuskunnan palveluksessa ulakeskusvälittäjänä. Hänen työaikansa oli järjestetty kahden viikon jaksossa seuraavasti:

Maanantai 07.30 - 16.30 Tiistai 16.30 - 01.30 Keskiviikko 07.30 - 16.30 Torstai 16.30 - 01.30 Perjantai 16.30 - 02.30 Lauantai vapaa Sunnuntai vapaa Maanantai 16.30 - 01.30 Tiistai 07.30 - 16.30 Keskiviikko 16.30 - 01.30 Torstai 07.30 - 16.30 Perjantai 07.30 - 16.30 Lauantai 11.00 - 02.30 Sunnuntai 17.00 - 01.30

Työsuhteen kestäessä Nurmiselle oli maksettu palkka Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Yleisen Toimihenkilöliiton välisen konttoritoimihenkilöitä ja liikenteen järjestelytehtävissä toimivia toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen mukaan. Hänelle maksettu palkkaryhmän 2 B toisen paikkakuntakalleusluokan mukainen palkka oli ollut työsuhteen alusta helmikuun 1985 loppuun 2 930 markkaa, 1.3.1985 lukien 3 497 markkaa ja 1.3.1986 lukien 3 684 markkaa kuukaudessa. Työnantaja ei kuukausipalkan lisäksi ollut suorittanut Nurmiselle työehtosopimuksen mukaisia ylityökorvauksia, ilta- ja yövuorolisiä, sunnuntaityökorotuksia eikä viikkolepokorvauksia.

Lain ja edellä mainitun yleissitovan työehtosopimuksen mukaan työnantajan oli, jos työaika oli järjestetty kaksiviikkoisjaksoissa, maksettava 80 tunnin yli menevältä osalta korotettua palkkaa siten, että 12 ensimmäiseltä tunnilta maksettiin 50 prosentilla korotettu ja niiden ylimenevältä osalta 100 prosentilla korotettu palkka. Työehtosopimuksen mukaan oli työnantajan maksettava iltavuorolisää kello 18 - 22 väliseltä ajalta ja yövuorolisää 22 - 06 väliseltä ajalta tehdystä työstä. Sunnuntaityö oli korvattava 100 prosentilla korotetulla palkalla. Lain ja työehtosopimuksen mukaan oli työntekijälle lisäksi annettava sunnuntain ajaksi vähintään 38 tuntia käsittävä yhdenjaksoinen viikkolepo ja, mikäli näin ei menetelty, oli työnantajan korvattava viikkolevon aikana teetetty työ yksinkertaisella tuntipalkalla.

Työehtosopimuksen mukaan määrättäessä tuntipalkan suuruutta jaettiin kuukausipalkka luvulla 169. Tämän mukaisesti Nurmisen tuntipalkaksi tuli 3.1. - 28.2.1985 välisenä aikana 17,30 markkaa.

Mainittuna ajanjaksona kaksiviikkoisjaksossa Nurmiselle kertyi 50 prosentilla korotettavia ylityötunteja 12 ja 100 prosentilla korotettavia ylityötunteja 23, koska kaksiviikkoisjaksossa hänen työaikansa oli 115 tuntia. Työehtosopimuksen mukaan työnantaja oli jättänyt maksamatta Nurmiselle kaksiviikkoisjakson aikana 50 prosentilla korotettavien ylitöiden osalta palkkaa 103,80 markkaa ja 100 prosentilla korotettavien tuntien osalta 397,90 markkaa.

Iltavuorolisiä Nurmiselle oli jätetty maksamatta mainittuna ajankohtana kaksiviikkoisjaksossa 102,40 markkaa ja yövuorolisiä 179,55 markkaa. Työehtosopimuksen mukaan sunnuntaina tehdystä työstä oli iltavuoro- ja yötyölisä maksettava kaksinkertaisena.

Kuhunkin kaksiviikkoisjaksoon sisältyi sunnuntaityötä 9,5 tuntia, jolta palkka oli maksettava 100 prosentilla korotettuna. Sunnuntaityökorvausta oli jäänyt maksamatta yhteensä 164,35 markkaa kaksiviikkoisjaksoa kohti.

Kaksiviikkoisjaksossa oli toisena viikonloppuna rikottu lain säännöstä ja työehtosopimuksen määräystä 38 tunnin viikkolevosta. Kun 38 tunnin viikkolepo laskettiin maanantaiaamuna kello 07.30 alkavasta työvuorosta taaksepäin, viikkolepoon sisältyi työtunteja yhteensä 17,5, joilta työnantaja oli velvollinen maksamaan erillisenä viikkolepokorvauksena yksinkertaisen tuntipalkan mukaan yhteensä 302,75 markkaa.

Näin ollen Nurmisella oli saamatta palkkaa kultakin kaksiviikkoisjaksolta edellä kerrotuin tavoin yhteensä 1 250,75 markkaa. Kun näitä kaksiviikkoisjaksoja sisältyi 3.1. - 28.2.1985 väliseen aikaan yhteensä neljä, tältä ajalta Nurmisella oli saamatta jäänyttä palkkaa yhteensä 5 003 markkaa.

1.3.1985 - 28.2.1986 välisenä aikana hänen kuukausipalkkansa oli 3 497 markkaa, josta muodostui tuntipalkaksi 20,65 markkaa.

Vastaavalta ajalta oli Nurmisella kaksiviikkoisjaksoa kohti saamatta iltatyölisiä yhteensä 124,80 markkaa ja yötyölisiä 215 markkaa. Kultakin kaksiviikkoisjaksolta Nurmisella oli saamatta lisäksi ylityökorvauksina 50 prosentilla korotettavien 12 tunnin osalta 123,90 markkaa sekä 100 prosentilla korotettavien 23 tunnin osalta 474,95 markkaa. Edelleen samalta kaksiviikkoisjaksolta hänelle ei ollut maksettu viikkolepokorvausta 361,35 markkaa eikä sunnuntaityökorvausta 196,15 markkaa. Näin ollen edellä mainitun ajankohdan aikana hänellä oli kultakin kaksiviikkoisjaksolta saamatta lain ja työehtosopimuksen mukaista palkkaa 1 496,15 markkaa.

Kun 1.3.1985 - 28.2.1986 väliseen aikaan sisältyi yhteensä 52 viikkoa, joista neljä viikkoa Nurminen oli ollut lomalla, niin hän oli ollut töissä yhteensä 48 viikkoa ja yhteensä 24 kaksiviikkoisjaksoa. Näin ollen Nurmisella oli 1.3.1985 - 28.2.1986 väliseltä ajalta saamatta jäänyttä palkkaa yhteensä 35 907,60 markkaa.

1.3.1986 - 30.11.1986 välisenä aikana Nurmisen kuukausipalkka oli 3 684 markkaa kuukaudessa, josta saatiin tuntipalkaksi 21,80 markkaa.

Nurmisella oli kaksiviikkoisjaksossa saamatta työehtosopimuksen mukaisia iltavuorolisiä yhteensä 132,80 markkaa ja yövuorolisiä 228 markkaa. Hänelle kuuluvia ylityökorotuksia oli jätetty maksamatta 12 tunnin osalta 50 prosentilla korotettuja tuntipalkkoja yhteensä 130,80 markkaa ja 23 tunnin osalta 100 prosentilla korotettuja tuntipalkkoja 501,40 markkaa. Kaksiviikkoisjaksossa Nurmisella oli saamatta viikkolepokorvausta 381,50 markkaa ja sunnuntaityökorotusta 207,10 markkaa.

Kultakin puheena olevalta kaksiviikkoisjaksolta Nurmisella oli saamatta edellä kerrotuin tavoin palkkaa yhteensä 1 581,60 markkaa. 1.3.1986 - 30.11.1986 väliseen aikaan sisältyi yhteensä 38 viikkoa, joista neljä viikkoa hän oli ollut vuosilomalla. Näin ollen Nurminen oli ollut töissä 34 viikkoa, joista muodostui yhteensä 17 kaksiviikkoisjaksoa. Tämän mukaisesti hänellä oli mainitulta ajalta palkkasaatavaa yhteensä 26 887,20 markkaa.

Nurminen oli työsuhteen päättyessä kirjoittanut työnantajan vaatimuksesta sopimuksen, jonka mukaan osuuskunta hyväksyi, että työsuhde päättyisi 30.11.1986, ja suorittaisi työsuhteen päättyessä marraskuun palkan lisäksi ylimääräisen kuuden viikon palkan. Sopimuksessa mainittiin lisäksi, että kummallakaan osapuolella ei ollut sen jälkeen toista osapuolta vastaan minkäänlaisia korvaustai muita sellaisia vaatimuksia, jotka perustuivat työsuhteeseen. Kuuden viikon palkan määrä oli 5 526 markkaa.

Nurmisen mielestä sopimuksella ei ollut sellaista merkitystä, että hän olisi menettänyt oikeutensa lain ja työehtosopimuksen mukaan hänelle kuuluvaan palkkaan. Lain mukaan ylityö- ja sunnuntaityökorotukset oli maksettava. Muu sopimus oli mitätön. Lisäksi oli otettava huomioon varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n mukainen kohtuullistamissääntö. Kun kuuden viikon palkka vähennettiin ajalta 1.3. - 30.11.1986 kertyneistä saatavista, tältä ajalta jäi palkkasaatavaksi 21 361,20 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Nurminen on vaatinut Valkeakosken Ulataksiosuuskunnan velvoittamista suorittamaan hänelle saamatta jäänyttä palkkaa 3.1. - 28.2.1985 väliseltä ajalta 5 003 markkaa, 1.3.1985 - 28.2.1986 väliseltä ajalta 35 907,60 markkaa ja 1.3. - 30.11.1986 väliseltä ajalta 21 361,20 markkaa, kaikki erät korkoineen. Lisäksi Nurminen on vaatinut Valkeakosken Ulataksiosuuskunnan velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa myös korkoineen.

VASTINE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Vastineen perustelut

Valkeakosken Ulataksiosuuskunta on lausunut, että Nurminen oli vuoden 1985 alussa solminut työsopimuksen osuuskunnan kanssa. Sopimus koski ulakeskuksen hoitamista yhdessä toisen työntekijän kanssa. Keskuslaitteet oli sijoitettu kummankin työntekijän kotiin, mistä käsin he hoitivat työn ja sopivat keskenään työvuorojärjestelyistä. Nurminen oli hyväksynyt esitetyt palkan ja työajat ja sanonut arvostavansa sitä, että työtä sai tehdä kotona. Työnantajan taholta ei ollut asetettu estettä sille, että ulakeskusta voisi hoitaa työsopimuksen tehneen toimihenkilön sijasta joku muu perheenjäsen.

Nurmisen tekemä työ oli työaikalain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua työtä, jota työntekijä teki kotonaan. Tästä syystä työhön ei voitu soveltaa työaikalakia eivätkä kanteessa esitetyt vaatimukset perustuneet lakiin.

Paikallisten työsuojeluviranomaisten tiedossa ei ollut sellaista työehtosopimusta, jota olisi yleissitovana kotityöntekijöitten työsuhteessa noudatettava. Oikeusjärjestyksen vastaista olisi, jos työehtosopimuksella voitaisiin määrätä sellainen työsuhde työaikalain alaiseksi, joka lain nimenomaisen säännöksen nojalla ei kuulunut työaikalain alaisuuteen.

Marraskuun 11 päivänä 1986 solmittu sopimus oli tehty nimenomaan Nurmisen esityksestä. Allekirjoittamista olivat edeltäneet neuvottelut, joissa Nurminen oli esittänyt samoja vaatimuksia kuin kanteessa. Kun neuvotteluissa ei ollut edetty, Nurminen oli esittänyt, että hän luopuisi vaatimuksistaan ja sanoisi irti työsopimuksensa saadessaan kuuden viikon palkan. Sopimuksella osuuskunta oli halunnut turvata Nurmisen taloudellisen aseman siksi ajaksi, jonka hän joutuisi olemaan ilman työttömyyskorvausta irtisanottuaan itse työsopimuksen. Sopimusta ei voitu pitää kohtuuttomana, koska Nurminen oli jo ennen sopimusta esittänyt samoja vaatimuksia ja sopimuksella tietoisesti niistä luopunut.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valkeakosken Ulataksiosuuskunta on vaatinut kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

NÄYTTÖ

Valkeakosken Ulataksiosuuskunta on kuulustuttanut todistajana erästä autoilijaa, joka on kertonut käyneensä osuuskunnan silloisen isännöitsijän kanssa Nurmisen luona sopimassa hänen työsuhteensa ehdoista. Nurmiselle oli tuolloin selvitetty palkka ja päivittäinen työaika. Nurminen oli ollut tyytyväinen ehdotettuun järjestelyyn. Kun Nurminen oli pystynyt tekemään työnsä kotona, hänen ei ollut tarvinnut järjestää kouluikäiselle pojalleen hoitopaikkaa koulun jälkeen.

Nurmiselle oli selvitetty, että hänelle tuleva peruspalkka kattaisi myös työskentelyn pyhäpäivinä. Nurminen ei näin ollen olisi oikeutettu vaatimaan erikseen iltavuoro- ja pyhätyökorvauksia. Nurmisen kanssa oli sovittu, että hänen kuukausipalkkansa käsittäisi kaiken työstä tulevan korvauksen, eikä hänellä olisi oikeutta mihinkään lisiin tai korvauksiin.

Nurmisen oltua muutaman kuukauden osuuskunnan palveluksessa hän oli ruvennut vaatimaan palkkaa lisää.

Todistaja on edelleen kertonut Nurmisen työsuhteen päättymisen yhteydessä tehdystä sopimuksesta.

Osuuskunta on kuulustuttanut todistajana myös sen palveluksessa vuodesta 1980 lähtien ollutta ulakeskusvälittäjää. Hän on kertonut, että tehtävät oli jaettu todistajan ja Nurmisen välillä puoliksi. Todistaja oli sopinut osuuskunnan kanssa, että hän saisi liittojen sopiman peruspalkan, mutta ei ylityö- ja eikä muita lisiä. Nurminen oli oltuaan noin kolme kuukautta osuuskunnan palveluksessa ottanut yhteyttä liittoonsa työaikojen johdosta. Nurminen oli esittänyt, että todistaja olisi yhtynyt Nurmisen ammattiliittoon lähettämään kirjeeseen ja allekirjoittanut sen. Todistaja ei kuitenkaan ollut tähän suostunut, koska hän oli osuuskunnan kanssa suullisesti sopinut työn järjestämisestä.

Työmäärä oli epätasainen niin, että joskus oli saattanut kulua jopa puolitoista tuntia ilman puhelua. Puheluita oli tullut yhden työvuoron aikana noin 120 ja ne olivat olleet erittäin lyhyitä. Kiireellisimmät työvuorot olivat yleensä perjantai- ja lauantai-illat. Sunnuntain työvuorot olivat olleet hyvin hiljaisia.

KANTEEN KEHITTELY KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Nurminen on vielä lausunut, että hänen työsuhteeseensa oli sovellettava lakia kauppaliikkeiden ja toimistojen työajasta tai työaikalakia. Kysymyksessä ei ollut ollut sellainen kotityö, johon työaikalakeja ei olisi sovellettava. Työ oli ollut täysin sidottua ulakeskushoitajan työtä siten, että työtunteja kertyi kahden viikon aikana yhteensä 115. Työltä puuttui se olennainen kotityön tunnusmerkki, että työntekijä sai itse valita työaikansa siten kuin parhaaksi katsoi. Työneuvoston 3.7.1947 antamassa lausunnossa tarkoitettu työ ei ollut rinnastettavissa Nurmisen työhön.

Edellä tarkoitettu työehtosopimus oli työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitettu yleissitova työehtosopimus. Se sisältyi työsuojeluhallituksen luetteloon yleissitovista työehtosopimuksista.

Nurminen on viitannut Rovaniemen hovioikeuden tuomioon 28.11.1984 n:o 1234/84. Sen mukaan sanottua työehtosopimusta oli yleissitovana työehtosopimuksena sovellettava sellaisen henkilön työsuhteeseen, joka oli toiminut ulakeskuksen hoitajana pääasiallisena tehtävänään taksien välitys asiakkaille ja vähäisessä määrin teollisuusvartijoiden hälyyttäminen.

Siinäkin tapauksessa, että sanottuja työaikalakeja ylitöiden osalta ei tulisi soveltaa, niin Nurmisella oli joka tapauksessa oikeus perustuntipalkkaan tehdyiltä tunneilta sekä ilta- ja yövuorolisiin työehtosopimuksen mukaan.

Työaikalain ja kauppaliikkeiden ja toimistojen työajasta annetun lain mukaan sopimus, jolla vähennettiin työntekijälle sanottujen lakien mukaan kuuluvia etuja ylityökorvauksien osalta, oli mitätön.

Työsopimuslain 17 §:n mukaan työnantajan oli joka tapauksessa noudatettava vähintään niitä palkka- ynnä muita ehtoja, jotka alan yleissitovassa työehtosopimuksessa oli työntekijälle määrätty. Tämänkin perusteella erillinen sopimus oli mitätön. Nurmisella oli joka tapauksessa, vaikkei työaikalakeja ylitöiden korvaamisen osalta sovellettaisikaan, oikeus alan yleissitovan työehtosopimuksen perusteella määräytyvään peruspalkkaan sekä ilta- ja yövuorolisiin.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN PÄÄTÖS

Valkeakosken kihlakunnanoikeus on julistanut 26.5.1987 asiassa seuraavan päätöksen:

Kihlakunnanoikeus on, ottaen huomioon työneuvoston lausunnon n:o 38 ja työneuvoston päätökset n:ot 1001 ja 1046, tutkinut jutun siirtämättä työneuvoston ratkaistavaksi kysymystä siitä, onko joko työaikalakia tai kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia sovellettava kanteessa tarkoitettuun Nurmisen työhön, ja pyytämättä työneuvoston lausuntoa siitä.

Kihlakunnanoikeus on itse asiasta lausunut päätöksessään seuraavaa:

Nurmisen kanteessa tarkoitettua työtä on pidettävä työaikalain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kotityönä, johon ei sen enempää työaikalakia kuin kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia ole sovellettava. Tältä osin kihlakunnanoikeus on viitannut mainittuihin työneuvoston lausuntoon ja päätöksiin.

Nurmisen ja Valkeakosken Ulataksiosuuskunnan välillä ei ole myöskään sovittu, että Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Yleisen Toimihenkilöliiton välistä työehtosopimusta olisi sovellettava kyseiseen työsuhteeseen. Näin ollen eivät työehtosopimukseen sisältyvät määräykset työajasta eikä ilta- ja yövuorokorvauksista sovellu Nurmisen ja osuuskunnan väliseen työsuhteeseen, riippumatta siitä, onko edellä mainittua työsopimusta pidettävä yleissitovana.

Kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Nurmisen suorittamaan osuuskunnalle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 6 000 markkaa korkoineen.

KÄSITTELY TURUN HOVIOIKEUDESSA

Nurmisen valitus

Nurminen on hakenut muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen valittamalla Turun hovioikeuteen. Nurminen on valituskirjelmässään toistanut kihlakunnanoikeudessa esittämänsä ja vaatinut kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja osuuskunnan velvoittamista suorittamaan Nurmiselle kihlakunnanoikeudessa vaaditut saatavat kuluineen ja korkoineen.

Valkeakosken Ulataksiosuuskunnan vastaus

Valkeakosken Ulataksiosuuskunta on hovioikeudessa toistanut kihlakunnanoikeudessa lausumansa.

Osuuskunta on lisäksi lausunut, että kysymys oli kotityöstä. Kihlakunnanoikeudessa oli selvitetty, että keskuksenhoitajat olivat voineet täysin vapaasti sopia, kumpi hoitaisi keskusta. Käytännön järjestelyiden vuoksi he olivat keskenään sopineet työvuoroista. Yöllä kello 2.00 - 7.30 välisenä aikana ei kumpikaan keskuksenhoitajista ollut hoitanut keskusta. Keskuksenhoitajan työn oli voinut tehdä hän itse tai jokin hänen perheensä jäsenistä.

Työneuvoston lausunto n:o 38 oli verrattavissa nyt esillä olevaan tilanteeseen. Ainoana erona oli se, että tuolloin puhelinkeskuksen hoitaja oli vastannut puhelimeen kotonaan koko vuorokauden ajan, kun nyt sen sijaan keskuksen hoitajat olivat voineet keskenään jakaa vastausvuorot ja lisäksi olla kumpikin vapaita osan vuorokautta vastausvuorosta. Työneuvoston päätöksessä n:o 1001 olosuhteet olivat työntekijän kohdalta sikäli huonommat, ettei ulakeskuksen hoitaja ollut voinut tietää, milloin puhelin oli hänelle käännetty ja milloin ei. Tässä tapauksessa osan vuorokaudesta keskuksenhoitaja oli joka tapauksessa ollut vapaa vastausvastuusta. Työneuvoston päätöksessä n:o 1046 oli kysymys samantapaisesta varallaolosta kuin nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

Kysymyksessä olevan työehtosopimuksen osalta asiassa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Yleisen Toimihenkilöliiton välinen konttoritoimihenkilöitä ja liikenteen järjestelytehtäviä hoitavia toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus olisi kotityötä koskevana yleissitova. Päinvastoin sopimuksesta oli todettavissa, ettei sitä solmittaessa ollut missään määrin ajateltu kotityötä, josta ei lainkaan ollut mainintaa sopimuksessa.

Valkeakosken Ulataksiosuuskunta on vaatinut valituksen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Hovioikeuden lausuntopyyntö

Hovioikeus on katsonut tarpeelliseksi pyytää työtuomioistuimelta lausunnon siitä, voidaanko Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Yleisen Toimihenkilöliiton kysymyksessä olevan työsuhteen aikana voimassa ollutta työehtosopimusta ja erityisesti sen työaikaa sekä ylityökorvauksia, ilta- ja yövuorolisiä ja muita Nurmisen kanteessa sanottuja lisiä koskevia määräyksiä joko työehtosopimuksen yleissitovuuden perusteella tai muuten soveltaa Nurmisen työsuhteeseen.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Autoliikenteen Työnantajaliitolle ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi. Liitot ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

Työtuomioistuimen lausuntoasiassa n:o 1/88 käydyissä neuvotteluissa työehtosopimuksen osallisliitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että kotityöhön tulee soveltaa työehtosopimuksen pykäliä 1-6 ja 20-36. Samoin liitot ovat yhtä mieltä, ettei sopimuksen pykäliä 8-18 sovelleta.

Liitot ovat eri mieltä pykälien 7 ja 19 soveltamisesta ja näistä liitot esittävät erikseen kantansa.

Autoliikenteen Työnantajaliiton kannan mukaan 7 §:n palkat ja 19 §:n lisät on sovittu koskemaan tilanteita, joissa toimihenkilö tekee työtä normaalilla joutuisuudella täysiaikaisesti ja päätoimisesti ilman samanaikaisia sivutoimia tai tehtäviä. Kotityö poikkeaa tästä, ellei kotiin ole järjestetty erillistä työtilaa, jossa työtä tehdään työnantajan tiloissa tapahtuvaan työhön rinnastettavalla tavalla. Mikäli työ tapahtuu esimerkiksi normaaleiden kotitöiden ohella ja vaatii vain ajoittaista aktiivista työnsuoritusta, ei työ ole sellaista, jota työehtosopimuksessa on palkkojen ja lisien suuruutta sovittaessa tarkoitettu. Kotityötä tehtäessä eivät 7 § ja 19 § siis vähimmäisehtona ole voimassa vaan ne voidaan alittaa.

Palkka voidaan sopia 19 §:n lisät sisältäväksi kokonaispalkaksi ja palkkakehitys voidaan sitoa työehtosopimuksen jotain taulukkopalkkaa seuraavaksi.

Tästä ei kutienkaan voida päätellä, että toimi olisi tähän palkkaryhmään luokiteltu ja ryhmän taulukkopalkkaa peruspalkkana noudatettava.

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n kanta

Ulakeskuksenhoitajan työ sinällään on sellaista työtä, jota Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto r.y:n välisessä konttoritoimihenkilöitä ja liikenteenjärjestelytoimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on tarkoitettu. Työehtosopimuksen osapuolet ovat lisäksi todenneet, että ulakeskuksenhoitajan työ on liikenteenjärjestelytehtävä, johon tulee noudattaa ko. työehtosopimuksen 8 §:ää sellaisenaan mutta 8 § 5 kohta sulkee kotityön työehtosopimuksen ulkopuolelle siltä osin kuin on kyse määräyksistä, jotka koskevat säännöllistä työaikaa ja siihen liittyviä säännöksiä.

Lisäksi Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO r.y. toteaa, että osapuolten välillä on sovittu tehtävistä, jotka ovat työehtosopimuksen soveltamisalan alaisia. Työehtosopimusneuvotteluissa ei ole puhuttu siitä missä työehtosopimuksen alaista työtä fyysisesti tehdään.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ovat täydentäneet lausuntoaan seuraavasti:

Liitot ovat aiemmassa lausunnossaan esittäneet kantansa erikseen työehtosopimuksen 7 ja 19 pykälien soveltamisesta. Yhtä mieltä on kuitenkin oltu siitä, että mainittuja pykäliä on sovellettava, mikäli työ tehdään täysin työnantajan tiloissa tapahtuvaan työntekoon verrattavalla tavalla työnantajan johdon ja valvonnan alla ilman oikeutta tai mahdollisuutta tämän ohella tehdä muita töitä tai muutoin päättää ajankäytöstään.

Samoin liitot ovat yksimielisiä, ettei työehtosopimuksen 7 ja 19 pykäliä samoin kuin muitakaan pykäliä sovelleta, mikäli työ on niin vähäistä, että sitä tehdään muuhun ajankäyttöön verrattuna selkeästi sivutoimena.

Liitot eivät ole aiemmin yhteisesti määrittäneet kantaansa niiden tapausten varalta, joissa työ sijoittuu edellä kuvattujen vaihtoehtojen välille. Tällöin työstä maksettava palkka tulee liittojen käsityksen mukaan määritellä työn vaativuuden, työntekoon käytetyn aktiiviajan ja työhön käytetyn kokonaisajan perusteella. Näitä tekijöitä tarkastellaan seuraavassa kutakin erikseen.

Työn vaativuus otetaan huomioon työehtosopimuksen liitteenä olevasta palkkausjärjestelmästä ilmenevällä tavalla.

Tämän perusteella eri työtehtävien kokonaisuus eli toimi luokitetaan jollekin työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän tasolle 1-4B.

Työntekoon käytetty aktiiviaika vaikuttaa palkkaukseen siten, että työnantajan tiloissa tehtävään täysitehoiseen työhön verrattavan työn aktiiviprosentti on 100 ja palkkataulukkoa noudatetaan sellaisenaan. Mikäli työ vaatii esimerkiksi vain puolet ajasta henkilön saadessa itse päättää toisen puolikkaan ajankäytöstä, on aktiiviprosentti 50 ja palkka tällöin 50 % eli puolet taulukkopalkasta. Tämä aktiiviprosentti on selvitettävä kussakin tapauksessa erikseen ja tässä kokonaisarvioinnissa on kiinnitettävä ensisijainen huomio työnantajan kanssa tehdyn sopimuksen tarkoitukseen ja sisältöön. Jälkikäteisarvioinneissa on luonnollisesti tämän ohella mahdollista selvittää, onko työ ollut sitä mitä työsopimuksessa ja palkkausta sovittaessa on tarkoitettu.

Mikäli työnantaja on määrännyt työajoista, työhön käytetty kokonaisaika otetaan huomioon siten, että palkka suhtautetaan edellämainittujen tekijöiden perusteella määräytyvään palkkaan kokonaisajan ja työehtosopimuksen enimmäistyöajan suhteessa.

Työehtosopimuksen 19 pykälän mukaiset lisät maksetaan tällöin kokonaisajan sijoittumisen perusteella aktiiviprosentin mukaan muutettuna.

Kaikkien edellä mainittujen tekijäin perusteella määräytyvä palkka voidaan sopia kertakaikkiseksi korvaukseksi ja voidaan sitoa tulevana palkkakehityksenä johonkin työehtosopimuksen palkkaluokkaan.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ovat työtuomioistuimessa toimitetussa esivalmistelussa vielä täsmentäneet kannanottojaan toteamalla olevansa yhtä mieltä siitä, ettei työehtosopimuksen työaikamääräyksiä voitu sellaisenaan soveltaa Nurmisen työsuhteeseen. Siihen eivät soveltuneet myöskään ylityökorvauksia koskevat määräykset.

Ilta- ja yövuorolisien osalta liitot katsoivat, että jos työntekijä teki sataprosenttisesti kysymyksessä olevaa työtä, tulivat lisät täysimääräisinä maksettaviksi. Jos työmäärä jäisi vaikkapa 50 prosentiin, niin kello 18 jälkeen tehdystä työstä maksettaisiin iltavuorolisä suhteutettuna työmäärää vastaavaan prosenttiosuuteen.

Nurmisen tekemään työmäärään eivät liitot ottaneet kantaa. Palkka voitiin sopia sellaisen palkkaluokan mukaan määräytyväksi, johon lisät sisältyivät. Liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, ettei Nurmisen työaika yltänyt työehtosopimuksen tarkoittamaan täyteen työaikaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Lausunnoissaan asianosaisliitot ovat yhtä mieltä siitä, että niiden mielestä liittojen välinen työehtosopimus on yleissitovuutensa perusteella sovellettavissa ulataksikeskuksen hoitajan ja tilausvälittäjän työhön sinänsä.

Se seikka, onko työehtosopimusta pidettävä työsopimuslain 17 §:n säännöksessä tarkoitettuna asianomaisen alan yleiseksi katsottavana valtakunnallisena työehtosopimuksena vai ei, on työsopimuslain tulkintaa koskeva kysymys. Työsopimuslain tulkitseminen ei kuitenkaan kuulu niihin työehtosopimusalojen erityistä tuntemusta edellyttäviin asioihin, joista työtuomioistuin voisi työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan antaa lausunnon. Työtuomioistuin toteaa, ettei sen mielestä asiassa ole käynyt ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella liittojen lausunnoissaan esittämää yhteistä käsitystä ei voisi pitää oikeana.

Puheena olevan työehtosopimuksen soveltaminen Nurmisen työsuhteeseen on ainakin eräiden määräysten osalta ongelmallista sen takia, että Nurminen on suorittanut työnsä kotonaan. Liittojen lausunnot osoittavat, että työehtosopimusneuvotteluissa ei ole käyty keskustelua siitä, sovelletaanko työehtosopimuksen määräyksiä kotityöhön tai millä tavoin se tapahtuu. Liitot ovat kuitenkin pitäneet riidattomana, että Nurminen on tehnyt kotityönsä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Lausunnoissaan ja työtuomioistuimessa suoritetussa esivalmistelussa liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Nurmisen työhön kotityönä ei voida soveltaa niitä määräyksiä, jotka 12.4.1988 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa on sijoitettu 8 - 18 §:iin. Aikaisemmissa, toisin sanoen 1.3.1985 ja 7.4.1986 voimaan tulleissa työehtosopimuksissa vastaavat määräykset ovat olleet 7 - 18 §:issä. Määräykset, joita ei liittojen mielestä sovelleta Nurmisen työsuhteeseen, koskevat voimassa olevan työehtosopimuksen pykälien otsikkojen mukaan säännöllistä työaikaa, lisätyötä, arkipyhäviikkoja, vuosityöajan lyhentämistä, ylityötä, osa-ajan palkkaa, varallaoloa, hälytysluontoista työtä ja puhelinohjeita, sunnuntaityötä, lepoaikoja sekä viikkolepokorvausta. Liitot ovat nimenomaisesti todenneet, etteivät työehtosopimuksen työaikaa, ylityökorvauksia eikä sunnuntaityöja viikkolepokorvauksia koskevat määräykset ole sovellettavissa Nurmisen työhön.

Työehtosopimusta muutoin ja erityisesti sen määräyksiä palkkauksesta, joka määräytyy erillisen liitteen mukaan, ja ilta- ja yövuorolisistä voidaan liittojen lausuntojen mukaan soveltaa kotona tehtävään työhön, jos sitä tehdään työnantajan tiloissa tapahtuvaan työntekoon verrattavalla tavalla ilman oikeutta tai tosiasiallista mahdollisuutta työn ohella tehdä muita töitä tai muutoin päättää ajankäytöstään. Näitäkään määräyksiä ei sovelleta muuhun ajankäyttöön nähden selvästi sivutyönä tehtävään kotityöhön.

Asian esivalmistelussa asianosaisliitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Nurmisen tekemä työ ei ole määrällisesti täyttänyt niitä edellytyksiä, joita vaaditaan säännöllisen työajan mukaiselta työltä. Siinä tapauksessa, että toimihenkilö tekisi kotonaan säännöllisen työajan edellyttämää täyttä työtä, hän olisi liittojen käsitysten mukaan myös oikeutettu saamaan ilta- ja yövuorotyölisät täysimääräisinä. Jos taas näin ei ole, toimihenkilölle on suoritettava puheena olevat lisät työehtosopimuksessa asetettujen muiden edellytysten täyttyessä siinä suhteessa kuin hänen tekemänsä työ määrällisesti vastaa täyttä säännöllisen työajan työtä.

Liittojen yhteisen käsityksen mukaan Nurmisen kotonaan suorittama työ ei ole täyttänyt sitä työpanosta, jota edellytetään työehtosopimuksen tarkoittamalta säännöllisenä työaikana tehtävältä täydeltä työltä tai työpanokselta. Näin ollen hän ei ole ollut oikeutettu saamaan puheena olevia lisiä täysimääräisinä. Liittojen mielestä ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole mahdollista täsmällisesti määritellä, mikä osuus Nurmiselle olisi pitänyt suorittaa puheena olevista lisistä. Liitot ovat lisäksi lausuneet, että työehtosopimuksen mukainen kuukausipalkka saattaa sellaisenaan kattaa myös toimihenkilön ilta- ja yövuorotyölisät niissä tapauksissa, joissa toimihenkilön kotonaan suorittama työ ei vastaa säännöllisenä työaikana suoritettavalta työltä vaadittavaa työpanosta, ottamatta kantaa siihen, onko näin tapahtunut Nurmisen työsuhteessa.

Työtuomioistuin toteaa lausuntonaan, ettei sillä ole aihetta poiketa niistä käsityksistä, joita liitot ovat työehtosopimuksen sanottujen määräysten oikeasta sisällöstä esittäneet.

Työtuomioistuin ei katso voivansa puuttua lausunnossaan sen seikan arvioimiseen, miten suuren osan täydestä säännöllisen työajan työstä Nurminen on kotonaan suorittanut, sillä kysymys tältä osin on pelkästään esitettyjen tosiseikkojen merkityksen harkitsemisesta.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Pohjanoksa, Niskanen, Hietikko ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.