Labour court dismisses union claim that shift work requires six hours night pay instead of three.

Kysymys kaupungin palolaitoksen palveluksessa olevien kaksivuorotyötä tekevien palomiesten oikeudesta yötyökorvauksiin. (Ään.)

Kantaja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Kuopion kaupunki

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muun muassa Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n välillä 24.3.1988 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

10 § Lisä-, yli-, sunnuntai-, ilta-, yö- ja vuorotyön sekä varallaolon ja hälytysluonteisen työn määritelmät

4 mom. Erikseen korvattavalla iltatyöllä tarkoitetaan kello 18 - 22 ja erikseen korvattavalla yötyöllä kello 22 - 07 välisenä aikana tehtyä työtä.

Pöytäkirjamerkintä:

Työaikalain alaiselle palohenkilöstölle maksetaan 31 §:n 1 momentin 5 kohdan määräyksen estämättä iltatyökorvaus kaikilta työvuoroon sisältyviltä tunneilta, joiden aikana tehtyä työtä pidetään iltatyönä sekä yötyökorvaus kolmelta työvuoron tunnilta, joiden aikana tehtyä työtä pidetään yötyönä. Mikäli työaika on järjestetty ns. kaksivuorotyönä, (keskimäärin 48 - 42 tuntia viikossa), yötyökorvaus suoritetaan kuitenkin kuudelta tunnilta, joiden aikana tehtyä työtä pidetään yötyönä.

22 § Ilta-, yö- ja lauantaityökorvaus

1 mom. Iltatyöstä suoritetaan 15 %:n ja yötyöstä 30 %:n suuruinen rahakorvaus, joka lasketaan 23 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tuntipalkasta, taikka yötyöstä vastaava hyvitys vapaa-ajan muodossa. Periodityötä suorittavan viranhaltijan osalta yötyön vapaa-aikahyvitys on kuitenkin 20 minuuttia yötyötuntia kohden.

unnallinen yleinen virkaehtosopimus 1988

PALOLAITOSTEN TYÖAIKALAIN ALAISEN (PÄÄTOIMISEN) HENKILÖKUNNAN TYÖAIKAJÄRJESTELYJÄ KOSKEVAT ERITYISMÄÄRÄYKSET

1 § Ellei palolaitoksen työaikalain alaisen henkilökunnan työaika ole järjestetty tämän virkaehtosopimuksen työaikaluvun 2 § 2 momentin, 2 a §:n tai työaikalain (604/46) nojalla annetun erityisen luvan perusteella, voidaan säännöllinen työaika järjestää siten, että se on keskimäärin 40 tuntia viikossa enintään vuoden pituisena ajanjaksona.

Säännölliset palvelusvuorot jaetaan päivä ja yöpalvelusvuoroihin, jolloin päivävuoron pituus on 8 tai 9 tuntia ja yövuoron pituus 16 tai 15 tuntia.

2 § Ylityöstä, jota tehdään 8 tai 9 tuntia ja vastaavasti 16 tai 15 tuntia kestävän palvelusvuoron lisäksi, maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka.

3 § Muilta osin noudatetaan tämän virkaehtosopimuksen työaikaluvun asianomaisia määräyksiä.

KANNE

Kanteen perustelut

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on lausunut, että kuntien palveluksessa olevat virka- ja työsuhteiset palomiehet olivat työaikalain alaisia. Palomiesten työaika oli kuitenkin ollut pääsääntöisesti järjestetty työaikalain yleisistä säännöksistä poiketen. Työaikalain 7 §:n 2 momentin mukaan työneuvosto saattoi myöntää luvan poiketa työaikalain 5 §:n säännöllistä työaikaa koskevista säännöksistä. Kuntien palveluksessa olevat palomiehet olivat ennen 1.3.1988 työskennelleet pääsääntöisesti työneuvoston myöntämän poikkeusluvan nojalla seuraavissa työaikamuodoissa:

1) Säännöllisen palvelusvuoron pituus oli ollut 24 tuntia, eli niin sanottu vuorokausirytmi siten, että säännöllinen työaika oli ollut keskimäärin 52 tai 48 tuntia viikossa enintään seitsemän tai kahdeksan viikon tasoittumisjaksossa.

2) Säännöllinen työaika oli keskimäärin 42 tuntia viikossa enintään seitsemän tai kahdeksan viikon tasoittumisjaksossa palvelusvuorojen jakautuessa päivä- ja yöpalvelusvuoroihin, eli niin sanottu kaksivuorojärjestelmä.

3) Pienemmissä palokunnissa oli noudatettu työaikalakiin sekä virka- ja työehtosopimukseen perustuvaa vuorotyötä tai päivätyötä varallaolojärjestelyineen.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y:n tavoitteena oli ollut erityisesti vuoden 1986 alusta toteutetun yleisen työajan lyhennyksen jälkeen palomiesten työajan lyhentäminen 40 tuntiin viikossa siten, että pääasiallisena työaikavaihtoehtona olisi kaksivuorotyö.

Maaliskuun alussa 1988 voimaan tulleeseen kunnalliseen yleiseen virkaehtosopimukseen sisältyi uusi liite n:o 22, joka sisälsi työaikalain alaisten palomiesten työaikajärjestelyjä koskevia erityismääräyksiä. Tämän liitteen mukaan voitiin palomiesten säännöllinen työaika järjestää siten, että se oli keskimäärin 40 tuntia viikossa enintään vuoden pituisena tasoittumisajanjaksona.

Säännölliset palvelusvuorot jaettiin päivä- ja yöpalvelusvuoroihin, jolloin päivävuoron pituus oli joko kahdeksan tai yhdeksän tuntia ja yövuoron pituus 15 tai 16 tuntia.

Palomiesten työaikajärjestelyjä koskevan liitteen n:o 22 mukaan noudatettiin liitteen mukaisessa kaksivuorojärjestelmässä olevien palomiesten työaikaa koskeviin palvelussuhteen ehtoihin yleisen virkaehtosopimuksen työaikaluvun asianomaisia määräyksiä lukuun ottamatta edellä kuvattua säännöllisen työajan määräytymistä sekä ylityökorvauksia.

Kunnan palveluksessa olevan viranhaltijan suorittaman yötyön korvaamisesta sisältyi määräys virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momenttiin. Tätä virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momenttia tuli edellä mainitun palomiesten työaikajärjestelyjä koskevan liitteen 22 mukaan soveltaa myös siinä tarkoitettua kaksivuorotyötä tekeviin virkasuhteisiin palomiehiin.

Virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin mukaan erikseen korvattavalla yötyöllä tarkoitettiin kello 22 - 7 välisenä aikana tehtyä työtä. Korvauksen suuruus määräytyi virkaehtosopimuksen 22 §:n mukaan siten, että yötyöstä suoritettiin 30 prosentin suuruinen rahakorvaus tai vastaava hyvitys vapaa-ajan muodossa. Edellä mainittujen yötyön korvaamista koskevien määräysten lisäksi virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momenttiin sisältyi palohenkilöstöä koskeva erityinen pöytäkirjamerkintä.

Kuopion palolaitoksella oli siirrytty työaikalain 7 §:n 2 momentin nojalla myönnetyn poikkeusluvan mukaisesta työajasta virkaehtosopimuksen liitteen n:o 22 alaiseen kaksivuorotyöhön 1.9.1988 lukien. Kuopion palolaitoksen palomiesten keskimääräinen viikkotuntimäärä oli siten 40 tuntia viikossa. Päivävuoron pituus oli yhdeksän ja yövuoron 15 tuntia.

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja kunnallinen työmarkkinalaitos olivat yksimielisiä siitä, että liitteen 22 mukaisessa työaikajärjestelmässä olevien eli myös Kuopion palolaitoksen palomiesten yötyö tuli korvata virkaehtosopimuksen 22 §:n ja 10 §:n 4 momentin määräysten edellyttämällä tavalla. Sen sijaan osapuolet olivat erimielisiä 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkinnän soveltamisesta liitteen 22 mukaisessa kaksivuorotyössä työskenteleviin palomiehiin.

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA katsoi, että liitteen 22 mukaisessa kaksivuorotyössä tuli yötyökorvaus suorittaa 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkinnän nojalla kuudelta tunnilta. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kuopion kaupunki olivat sen sijaan katsoneet, että Kuopion palolaitoksen palveluksessa oleville palomiehille kuului suorittaa yötyökorvaus ainoastaan kolmelta tunnilta kello 22 - 7 välisenä aikana.

Virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkintää koskevissa soveltamisohjeissa oli todettu, että "Jos kuitenkin työaikalain alaisen palohenkilöstön työaika on järjestetty työsuojelupiirin poikkeuslupajaostojen myöntämän luvan perusteella niin sanottuna kaksivuorotyönä, jossa työaika on keskimäärin 48 - 42 tuntia viikossa, yötyökorvaus suoritetaan mainittujen kellonaikojen välisenä aikana kuudelta tunnilta." Tuolla maininnalla ei kuitenkaan ollut tarkoitettu sulkea pois muita kaksivuorojärjestelmiä korvausoikeuden piiristä, vaan maininta johtui siitä, että 1.3.1984, jolloin pöytäkirjamerkintä otettiin virkaehtosopimuksiin, ei palolaitoksilla ollut käytössä muita kaksivuorojärjestelmiä, lukuun ottamatta ehkä joitakin pieniä palolaitoksia, joilla saattoi olla käytössä virkaehtosopimuksen 2 §:n 2 momentin tarkoittama kaksivuorojärjestelmä, josta oli olemassa erilliset yövuorokorvausmääräykset.

Edelleen Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA perusteli vaatimustaan kuuden tunnin korvauksen maksamisesta sillä, että vuorokausirytmistä kaksivuorotyöhön siirtyminen oli nähty tarkoituksenmukaiseksi palolaitoksilla sekä työsuojelullisista syistä että työajan tehokkaan käytön edistämiseksi. Esteenä työaikajärjestelmän kehittämiselle oli kuitenkin koko ajan ollut se, että vuorokausirytmistä kaksivuorotyöhön siirtyminen merkitsi viranhaltijoille ansiotason laskua, koska työaikajärjestelmän muuttaminen yhdessä työajan lyhentämisen kanssa vähensi samalla myös erityiskorvauksiin oikeuttavia työtunteja. Tämä ansiotason lasku oli pyritty korvaamaan virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkinnän määräyksellä kuuden työtunnin korvaamisesta. Työntekijäpuolella oli myös lähdetty samasta periaatteesta päätettäessa liitteestä 22 voimassa olevan virkaehtosopimuksen solmimisen yhteydessä.

Kuopion kaupungin palolaitoksella oli siirrytty 1.9.1988 lukien virkaehtosopimuksen liitteen 22 mukaiseen työaikajärjestelmään. Tätä ennen palolaitoksella oli ollut käytössä työneuvoston poikkeuslupaan perustuva kaksivuorojärjestelmä, jossa palomiesten keskimääräinen viikkotyöaika oli ollut 42 tuntia. Päivävuoron pituus oli ollut yhdeksän ja yövuoron 15 tuntia. Yövuoron aikana viranhaltijoille oli suoritettu yötyökorvaus kuudelta tunnilta kello 22 - 7 väliseltä ajalta.

Syyskuun alussa 1988 toteutettu muutos oli merkinnyt sitä, että yö- ja päivävuorojen pituudet pysyivät samoina kuin aikaisemminkin ja keskimääräinen viikkotyöaika lyheni ainoastaan kaksi tuntia. Kuitenkin kaupunki oli muuttanut yötyökorvauksen maksamista siten, että 1.9.1988 lukien yötyökorvausta oli maksettu ainoastaan kolmelta tunnilta kello 22 - 7 väliin sattuvilta työvuoron työtunneilta. Viranhaltijalle tämä oli merkinnyt keskimäärin noin 250 markan ansiotason alennusta kuukaudessa.

Virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkinnän soveltamista koskevasta erimielisyydestä oli neuvoteltu Kuopion palomiesten yhdistys KTV:n ja Kuopion kaupungin henkilöstölautakunnan välillä 31.8.1988 sekä edelleen Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen välillä 23.11.1988. Neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kuopion kaupunki oli velvollinen suorittamaan kaupungin palolaitoksen työaikalain alaisen päätoimisen henkilökunnan työaikajärjestelyjä koskevia erityismääräyksiä tarkoittavan liitteen 22 mukaisessa kaksivuorotyössä työskenteleville viranhaltijoille yötyökorvausta kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkinnän nojalla siten, että yötyökorvausta tulee suorittaa kello 22 - 7 väliseltä ajalta kuudelta tunnilta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kanteeseen vastatessaan lausunut, että yötyön määritelmä ja määräys siitä, kenelle yötyökorvausta suoritettiin, sisältyi kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momenttiin ja sen pöytäkirjamerkintään. Edelleen virkaehtosopimuksen 22 §:n 1 momenttiin sisältyivät määräykset yötyökorvauksen laadusta ja suuruudesta.

Virkaehtosopimuksen 10 §:n 5 momentissa ja 22 §:n 2 momentissa olivat erikseen määräykset virkaehtosopimuksen tarkoittamasta vuorotyöstä ja sen korvaamisesta, jotka määräykset olennaisesti erosivat ilta- ja yötyökorvauksen suorittamisesta.

Kanteessa oli kyse muusta kuin virkaehtosopimuksen tarkoittamasta vuorotyöstä suoritettavasta yötyökorvauksesta. Yötyökorvauksen suorittaminen tapahtui muuna kuin vuorotyönä kello 22 - 7 välisenä aikana tehdystä työstä. Palohenkilöstöä koski kuitenkin poikkeussääntö, jonka mukaan palohenkilöstöllä oli pääsääntönä, että yötyökorvaus suoritettiin ainoastaan kolmelta sellaiselta työvuoron tunnilta, jotka oli tehty kello 22 - 7 välisenä aikana. Tämä määräys oli perustunut siihen, että palomiehistö ei normaalisti työskennellyt kello 22 - 7 välisenä aikana, vaan viranhaltijoilla ja työntekijöillä oli oikeus nukkua yön aikana. Muissa tehtävissä työskentelevillä ei ollut tällaista oikeutta eikä mahdollisuutta.

Virkaehtosopimuksen soveltamisohjeessa todettiin, että palolaitosta koskevaa pääsääntöä sovellettaessa ei tarvinnut selvittää, tekikö viranhaltija mahdollisesti aktiivityötä yötyövuoron aikana enemmän vai vähemmän kuin kolme tuntia, sillä yötyökorvaus suoritettiin aina vain kolmelta tunnilta. Virkaehtosopimuksen 79 §:n pöytäkirjamerkinnän mukaan "Tätä virkaehtosopimusta sovellettaessa noudatetaan kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston ja pääsopijajärjestöjen yhteisesti 19.7.1982 ja sen jälkeen antamia virkaehtosopimuksen soveltamisohjeita."

Tähän pääsääntöön oli liitetty 1.3.1980 ensimmäisen kerran poikkeus, jonka mukaan yötyökorvaus suoritettiin kuitenkin kuudelta tunnilta, mikäli työaika oli järjestetty niin sanottuna kaksivuorotyönä, jossa työaika oli keskimäärin 48 - 42 tuntia viikossa. Tämä poikkeusmääräys tarkoitti, kuten viikkotyöajan pituudestakin ilmeni, työsuojelupiirien poikkeuslupajaostojen myöntämiä työaikajärjestelyjä. Tämä seikka ilmeni nimenomaisesti virkaehtosopimuksen vanhentuneistakin soveltamisohjeista. Nämä kaksi poikkeuslupatyyppiä olivat muun muassa niiden suositusten mukaisia, joilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta kehotti kuntia hakemaan poikkeuslupia palolaitoksen työaikalain alaiselle henkilöstölle.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen tekstimuutokset käsiteltiin eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta tätä tarkoitusta varten erikseen asetetussa kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja pääsopijajärjestöjen yhteisessä niin sanotussa tekstiryhmässä. Tässä ryhmässä käsiteltiin myös uusi kunnalliseen yleiseen virkaehtosopimukseen keväällä 1988 otettu liite 22 eli palolaitoksen työaikalain alaisen päätoimisen henkilökunnan työaikajärjestelyjä koskevat erityismääräykset ja virkaehtosopimuksen 10 §:ään mainitulla sopimuskierroksella tehdyt tekstimuutokset. Tässä samassa ryhmässä neuvoteltiin myös yhteisen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeet, joita sitten noudatettiin virkaehtosopimusta sovellettaessa virkaehtosopimuksen 79 §:n pöytäkirjamerkinnän perusteella.

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n kunnalliselle työmarkkinalaitokselle 18.1.1988 jättämiin tekstimuutosesityksiin sisältyi muun muassa ehdotus, että työaikalain alaisen palohenkilöstön työajasta sovittaisiin virka- ja työehtosopimuksella. Kunnilla oli ollut vaikeuksia hakiessaan työsuojelupiiristä poikkeuslupia, sillä järjestöpuoli oli useissa tapauksissa vastustanut poikkeusluvan myöntämistä. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli 17.5.1985 irtisanonut yleisen suosituksen, jonka mukaisesti poikkeuslupia oli työsuojelupiireiltä anottu siihen asti, sillä järjestön näkemykset poikkeusluvan sisällöstä poikkesivat kunnallisen työmarkkinalaitoksen näkemyksestä.

Työaikalain sallimat virkaehtosopimuksessa ennen 1.3.1988 olleet määräykset mahdollistivat työaikalain alaisen palohenkilöstön työajan järjestämisen virkaehtosopimuksen 2 §:n 2 momentin mukaisesti niin sanotuksi päivätyöksi tai vaihtoehtoisesti keskeytyväksi tai keskeytymättömäksi kolmivuorotyöksi. Näissä työaikajärjestelyissä ei kuitenkaan ollut virkaehtosopimuksen mukaan pääsääntöisesti mahdollista tehdä kahdeksan tuntia pidempää työvuoroa eikä viranhaltija saanut nukkua työvuoron aikana. Työnantajapuoleltakin pidettiin tarkoituksenmukaisena ottaa erääksi vaihtoehdoksi sopimukseen työaikalain puitteisiin sopiva työaikamuoto, jossa olisi mahdollisuus kahdeksan tuntia pitempään ikään kuin yhdistettyyn ilta- ja yövuoroon. Tätä ennen pitkän vuoron tekeminen oli virkaehtosopimuksen mukaan mahdollista periodityössä.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tarkoituksena oli tarjota kunnille tällaisen työaikavaihtoehdon käyttöönotto silloin, kun poikkeuslupaa ei olisi mahdollista saada tai kunta ei olisi ollut halukas tällaista hakemaan.

Liitteen 22 mukaisen työaikavaihtoehdon ottaminen merkitsi työnantajapuolelle selviä lisäkustannuksia. Jo yhden viranhaltijan osalta siirtyminen keskimäärin 42 tuntia sisältävästä poikkeuslupajärjestelmän mukaisesta työajasta liitteen 22 mukaiseen työaikaan merkitsi noin 92 tunnin vuotuista työajan lyhenemistä. Jo esimerkiksi 10 työaikalain alaisen palohenkilön palokunnassa kysymys oli yli 900 vuotuisen työtunnin menetyksestä. Pienimmissäkin palokunnissa, joissa oli otettu tämä työaika käyttöön, se oli merkinnyt vähintään kahden viranhaltijan lisätarvetta.

Ottaen huomioon palomiesten oikeuden ja mahdollisuuden nukkua työaikana työpaikalla sekä työajan lyhennyksistä työnantajalle aiheutuvat lisäkustannukset kunnallisen työmarkkinalaitoksen tarjoukseen kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen tekstimuutoksista, jotka jätettiin järjestöille 11.3.1988 ja joihin sisältyi liite 22 nykyisin voimassa olevassa muodossaan, ei sisältynyt muutosesitystä 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkintään. Yötyökorvauksen maksamista palomiehille kuudelta yötyötunnilta ei laajennettu koskemaan uutta virkaehtosopimuksen liitteen 22 mukaista työaikaa. Tarjoukseen 11.3.1988 sisältyi tosin muutosesityksiä 10 §:n muihin määräyksiin.

Kunnallinen virka- ja työehtosopimusratkaisu 1.3.1988 - 28.2.1990 tehtiin 16.3.1988. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ei millään lailla ennen sopimustekstien hyväksymistä ja virkaehtosopimusratkaisun syntymistä ilmoittanut kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, että sen käsityksen mukaan yötyökorvaus olisi myös liitteen 22 mukaisessa työaikajärjestelmässä tullut suorittaa kuudelta tunnilta. Vasta useita päiviä sopimusratkaisun hyväksymisen jälkeen kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajille oli ilmoitettu Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n neuvottelijan taholta, että sopimustekstiä tulisi korjata tai tulkita siten, että myös liitteen 22 mukaisessa työaikajärjestelmässä yötyökorvaus suoritettaisiin kuudelta tunnilta. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen taholta oli ilmoitettu heti, että sopimusteksti oli aivan selvä tässä suhteessa, eikä sitä jälkikäteen muutettaisi.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeista neuvoteltaessa muut pääsopijajärjestöt olivat katsoneet, että sopimusteksti oli tässä suhteessa oikea ja olivat hyväksyneet soveltamisohjeet, joissa nimenomaan todettiin, että jos palohenkilöstön työaika määräytyi liitteen 22 mukaan, yötyökorvaus suoritettiin kello 22 - 7 välisenä aikana kolmelta tunnilta. Lisäyksen ottaminen soveltamisohjeisiin oli ollut tarpeellista, koska virkaehtosopimukseen oli otettu uusi työaikavaihtoehto työaikalain alaiselle palohenkilöstölle. Lisäksi oli jo eräistä kunnista tullut tietoja, että henkilöstöhallinnolle oli järjestön taholta ilmoitettu virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkinnässä olevan virheen. Sinne oli jäänyt merkintä 42 - 48 tunnin työajasta kuuden tunnin yötyökorvauksen suorittamisen ehtona.

Kunnallinen työmarkkinalaitos totesi vielä, että kuten voimassa olevissa virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissakin todettiin, myös liitteen 22 tarkoittamassa työaikajärjestelmässä työskentelevälle palohenkilöstölle suoritettiin yötyökorvaus koko yötyöajalta, mikäli hälytyksiä ja sairaankuljetustehtäviä oli niin usein, ettei mainittuja tehtäviä suorittavilla ollut tehtävien välisenä aikana tosiasiallista mahdollisuutta nukkumiseen.

Virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkinnän teksti siitä, missä työaikajärjestelmässä työskenteleville yötyökorvausta suoritettiin kuudelta tunnilta, oli täysin selvä. Määräys koski vain niitä, joiden työaika oli järjestetty niin sanottuna kaksivuorotyönä, eli työaika oli keskimäärin 48 - 42 tuntia viikossa, toisin sanoen poikkeusluvan mukainen työaikajärjestely. Sitä ei siis suoritettu liitteen 22 mukaisissa työaikajärjestelmissä työskenteleville, joiden työaika oli keskimäärin 40 tuntia viikossa. Näin ollen tälle palohenkilöstölle suoritettiin yötyökorvaus pääsäännön mukaan kolmelta työvuoron tunnilta, joiden aikana tehtyä työtä pidettiin yötyönä.

Mikäli Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA olisi pitänyt asiaa jollain lailla tulkinnanvaraisena, sillä olisi ollut useita päiviä aikaa ennen sopimusratkaisun hyväksymistä tarkistaa tämä seikka, koska asiaa koskevat sopimustekstit olivat sen käytössä jo 11.3.1988 alkaen. Kuitenkin vasta sopimustekstien hyväksymisen jälkeen järjestö ilmoitti, että kuuden tunnin yötyökorvauksen tulisi koskea liitteen 22 mukaista työaikajärjestelmää. Tekstiryhmässä eivät pääsopijajärjestöt yhtyneet Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n käsitykseen, vaan hyväksyivät yhteiset soveltamisohjeet, joissa vielä sopimustekstin vahvistukseksi oli todettu, että liitteen 22 mukaisessa työaikajärjestelyssä ylityökorvaus suoritettiin säännönmukaisesti kolmelta tunnilta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on kunnallisen työmarkkinalaitoksen vastineen johdosta lausunut muun ohella, että virkaehtosopimuksen liitteessä 22 hyväksytty työaikajärjestelmä oli ollut monivuotisen valmistelun ja suunnittelun lopputulos. Liite oli hyväksytty virkaehtosopimusneuvottelujen niin sanotussa tekstiryhmässä, mutta sen valmistelusta olivat käytännössä vastanneet Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n osastosihteeri ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen osastopäällikkö. Uuden työaikamuodon tavoitteena oli, että mahdollisimman monessa kunnassa siirryttäisiin 1.3.1988 jälkeen työsuojelupiirin poikkeuslupiin perustuvista työaikamuodoista virkaehtosopimuksen mukaiseen kaksivuorotyöhön. Tämän vuoksi täytyi edellytyksenä työaikamuutokselle olla, ettei työntekijän ansiotaso muutoksen johdosta alentunut. Virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin pöytäkirjan poikkeussäännös kuuden tunnin yötyökorvauksesta oli aikoinaan johtunut samasta syystä.

Kuopion palomiesten työvuorojen pituudet ja ajankohdat eivät olleet uuteen työaikajärjestelmään siirryttäessa muuttuneet aikaisemmasta, vaan työvuorot olivat pysyneet saman pituisina eli päivävuoro oli kello 8 - 17 ja yövuoro 17 - 8. Yötyökorvaus oli sen sijaan Kuopion kaupungin palomiehillä pudonnut kuudesta tunnista kolmeen tuntiin yövuorolta. Työajan lyhennys oli toteutettu Kuopion kaupungin palolaitoksella 24 viikon tasoittumisajanjaksossa siten, että kaksi päivävuoroa ja kaksi yövuoroa jäi pois aikaisempaan työaikajärjestelmään verrattuna, jolloin työaika tasoittui keskimäärin 40 tuntiin viikossa. Kuopion palolaitoksella oli maksettu kolmen tunnin yötyökorvaus riippumatta siitä, oliko aktiivityötä yön aikana enemmän kuin kolme tuntia.

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ei ollut hyväksynyt 1.3.1988 jälkeen tehtyä uutta virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkinnän soveltamisohjetta, koska Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n mielestä soveltamisohjeessa itse asiassa muutettiin kysymyksessä olevan virkaehtosopimuksen sisältöä, minkä olisi pitänyt tapahtua varsinaisissa sopimusneuvotteluissa eikä soveltamisohjetta koskevissa neuvotteluissa. Työmarkkinalaitoksen tulkinta oli vahvistettu uudessa soveltamisohjeessa ja tämän viimeksi mainitun soveltamisohjeen olivat hyväksyneet kolme kunnallisen alan pääsopijajärjestöä eli Akava, TVK-V ja STTK-J. Mainituista sopijajärjestöistä ainoastaan TVK-V:llä oli saattanut olla intressiä valvoa virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkinnän sisällön muotoutumista, koska palomiehiä ei kuulunut muihin järjestöihin kuin Kunnallisvirkamiesliittoon, joka oli TVK-V:n alajärjestö.

VASTAAJAN VASTASELITYS

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on pyytänyt kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kuopion kaupungin velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Kunnallinen työmarkkinalaitos on pyytänyt oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi.

KUULTAVAN LAUSUMA

Kuopion kaupunki on osaltaan yhtynyt kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolesta lausuttuun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kuopion kaupungin palolaitoksella työaikajärjestelmänä on ollut käytössä poikkeuslupaan perustuva kaksivuorojärjestelmä, jossa palomiesten keskimääräinen viikkotyöaika on ollut 42 tuntia. Päivävuoron pituus on ollut yhdeksän tuntia ja yövuoron 15 tuntia. Virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin nojalla palomiehille on maksettu yötyökorvausta kello 22 ja 7 väliseltä ajalta kuudelta tunnilta.

Virkaehtosopimukseen, joka on tullut voimaan 1.3.1988 sisältyy liite n:o 22, jonka mukaan palomiesten säännöllinen työaika voidaan järjestää siten, että se on keskimäärin 40 tuntia viikossa enintään vuoden pituisena tasoittumisajanjaksona. Säännölliset palvelusvuorot jaetaan päivä- ja yöpalvelusvuoroihin, jolloin päivävuoron pituus on joko kahdeksan tai yhdeksän tuntia ja yövuoron pituus 15 tai 16 tuntia.

Kuopion palolaitoksella on siirrytty liitteen n:o 22 mukaiseen kaksivuorojärjestelmään 1.8.1988 lukien. Kuopion palolaitoksen palomiesten keskimääräinen viikkotyömäärä on 40 tuntia, päivävuoron pituus yhdeksän tuntia ja yövuoron pituus 15 tuntia. Erimielisyys koskee sitä, onko palomiehillä virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin ja siihen liittyvän pöytäkirjamerkinnän nojalla oikeus yötyökorvaukseen kolmelta vai kuudelta kello 22 ja 7 välillä tehdyltä yötyötunnilta, ellei aktiivityön määrästä muuta johdu. Kuopion kaupunki työnantajana on aiemman kuuden tunnin asemasta ryhtynyt maksamaan yötyökorvausta vain kolmelta tunnilta, mikä on kanteen mukaan johtanut ansioiden alenemiseen noin 250 markalla kuukaudessa.

Jutussa kuultujen virkaehtosopimusneuvotteluihin osallistuneiden todistajien kertoman mukaan tarkoituksena on ollut työaikalain muuttunut tulkinta huomioon ottaen mahdollistaa siihen saakka poikkeuslupien varassa ollut työaikajärjestely, jolloin hankalaksi koetusta poikkeuslupamenettelystä voitaisiin luopua ja asiallisesti lähes samansisältöinen työaikajärjestelmä ottaa käyttöön työnantajan yksipuolisella määräyksellä. Neuvotteluissa ei ole ollut esillä uuteen järjestelmään siirtymisen merkitys yötyökorvausten maksamiseen, vaan tämä kysymys on noussut esille vasta sopimuksenteon jälkeen työehtosopimustekstejä tarkistettaessa.

Virkaehtosopimuksen solmimisen jälkeen ovat Kunnallinen työmarkkinalaitos sekä pääsopijajärjestöistä Akava, TVK-V ja STTK-J hyväksyneet virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin pöytäkirjamerkinnän uuden soveltamisohjeen. Tuon soveltamisohjeen mukaan, jos palohenkilöstön työaika määräytyy liitteen 22 mukaan (keskimäärin 40 tuntia viikossa), yötyökorvaus suoritetaan kello 22 - 7 väliseltä ajalta kolmelta tunnilta. Tätä soveltamisohjetta Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ei ole kuitenkaan hyväksynyt.

Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä soveltamiskäytännöstä niiden kuntien osalta, jotka ovat siirtyneet liitteen 22 mukaiseen työaikaan. Tämän selvityksen mukaan käytäntö on ollut epäyhtenäistä; osassa kunnista on edelleen maksettu yötyökorvaukset kuudelta tunnilta kun taas muutamissa kunnissa korvausta on maksettu vain kolmelta tunnilta.

Työtuomioistuin toteaa, että työnantajilla on liitteen 22 mukaisen työaikajärjestelyn lisäksi edelleen valittavanaan aikaisemmin käytössä olleet työaikajärjestelmät. Uusi työaikavaihtoehto johtaa ainakin useimmissa tapauksissa keskimääräisen viikottaisen työajan lyhenemiseen ja aiheuttaa tätä kautta myös lisähenkilöstön tarvetta ja lisäkustannuksia. Kun kysymys on uudesta, aikaisemmin käytössä olleeseen verrattuna ainakin jossain määrin poikkeavasta järjestelmästä, ei työntekijäpuolen vastoin virkaehtosopimuksen riidanalaisen kohdan soveltamisohjeen sanamuotoa voida olettaa ymmärtäneen, että poikkeuslupien varaisten työaikajärjestelyjen mukainen yötöiden korvausperiaate ulottuisi ilman eri sopimusta myös liitteen 22 mukaisiin tilanteisiin.

Kun asianosaisten ei ole siten näytetty tarkoittaneen antaa virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin määräykselle muuta sisältöä kuin mitä sen ja siihen liittyvän soveltamisohjeen sanamuodosta käy selville ja kun myöskään yhtenäistä kannetta tukevaa soveltamiskäytäntöä ei ole syntynyt, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että asianosaisten tarkoituksena olisi ollut soveltaa kuuden tunnin yötyökorvausmääräystä myös liitteen 22 tarkoittamassa työajassa työskentelevään palohenkilöstöön.

Näyttämättä on näin jäänyt, että Kuopion kaupunki olisi työehtosopimuksen määräysten nojalla velvollinen suorittamaan liitteen 22 mukaisessa kaksivuorotyössä työskenteleville viranhaltijoille yötyökorvausta kello 22 ja 7 väliseltä ajalta kuudelta tunnilta.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun katsoen saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Iirola, Uski, Keskinen, Hölttä ja Rantala.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto:

Virkaehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin sanamuoto "Mikäli työaika on järjestetty ns. kaksivuorotyönä (keskimäärin 48 - 42 tuntia viikossa), yötyökorvaus suoritetaan kuitenkin kuudelta tunnilta..." on ymmärrettävissä niin, että sulkeisiin aikoinaan kirjoitettu maininta on tarkoitettu sopimusmääräykseen informatiiviseksi osaksi. Sillä on lukijalle selvennetty, mitä tarkoitetaan kaksivuorotyöllä. Sopimuksen muuttuessa muilta osin tämä viittaus on jäänyt ennalleen ilman, että siihen olisi kiinnitetty tarpeellista huomiota.

Vastaajan tulkinta on johtanut kuukausipalkkojen alenemiseen noin 250 markalla, mitä ei voi pitää sopimuspuolten tarkoituksena.

Sopimusmääräyksen tarkoitus on ollut järjestää yötyökorvausten maksaminen kaavamaisesti eli korvaus on maksettava joko kolmen tai kuuden tunnin ajalta. Vastaajan kanta johtaa siihen, että riippuen palomiehen kulloisestakin työskentelystä, korvaus tulee maksettavaksi eri pituisena eri työntekijöille.

Edellä mainituin perustein hyväksyn kanteen ja vahvistan virkaehtosopimuksen oikeaksi sisällöksi, että Kuopion kaupunki on velvollinen suorittamaan palolaitoksensa kaksivuorotyössä työskenteleville viranhaltijoille yötyökorvauksen kuudelta tunnilta kello 22:n ja 7:n väliseltä ajalta. Asian laatuun ja neuvottelujen kulkuun nähden katson, että Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.