Labor court dismisses overtime claim against tax authority for IT staff exceeding salary cap limits.

Asianosaisten välistä virastotyöaikapöytäkirjaa oli käytännössä pitkään sovellettu siten, että muun muassa pääsuunnittelijoille ei ollut maksettu pöytäkirjan mukaisia ylityö- ja sunnuntaityökorvauksia. Tehdyt muutosesitykset eivät myöskään olleet johtaneet virastotyöaikapöytäkirjan soveltamisalamääräyksen muuttamiseen.

Pääsuunnittelijalla ei näin ollen ollut oikeutta kanteessa vaadittuihin ylityö- ja sunnuntaityökorvauksiin.

Kantaja Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK r.y. Vastaaja Verohallitus

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 9.5.1986 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 §

Työehtosopimuksen soveltamisala

Tätä työehtosopimusta sovelletaan yksityisoikeudellisessa työsopimussuhteessa oleviin toimihenkilöihin, jotka toimivat verohallinnon tietojenkäsittelytehtävissä 1) verohallituksen teknisen osaston tai 2) lääninverovirastojen palveluksessa, ja joiden tehtävän nimike on mainittu tämän sopimuksen palkkausliitteessä.

II TYÖAIKA

5 §

Tämän työehtosopimuksen tarkoittamiin toimihenkilöihin sovelletaan työajasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettua asetusta.

Yli-, lisä- ja sunnuntaityökorvauksen sekä ilta-, yötyö- ja aattopäivän lisän samoin kuin hätä- ja hälytysluontoisen työn ja varallaolon osalta sovitaan erikseen laadittavalla pöytäkirjalla.

Asianosaisten välillä 9.5.1986 allekirjoitetussa työsuhteisia koskevassa virastotyöaikapöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen soveltamisala

Osapuolten välillä 9.5.1986 allekirjoitetun työehtosopimuksen piiriin kuuluville toimihenkilöille, joihin sovelletaan virastotyöaika-asetuksessa tarkoitettua työaikaa, suoritetaan yli-, lisä- ja sunnuntaityökorvausta, iltaja yötyölisää, aattopäivänlisää ja lauantaityökorvausta ei kuitenkaan kenttätyössä kenttätyöaikana, siten kuin jäljempänä määrätään.

3 §

Säännöllinen työaika

1 Säännöllinen työaika on 1.9. - 31.5. välisenä aikana 7 1/4 tuntia vuorokaudessa ja 36 1/4 tuntia viikossa, ellei 5 - 7 §:ssä sovitusta johdu muuta.

12 §

Ylityökorvaukset

1 Vuorokautisen työajan 8 tuntia ylittävältä osalta maksetaan 2 ensimmäiseltä työtunnilta ylityökorvauksena 50 %:lla ja seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka.

2 Viikottaisen työajan 40 tuntia ylittävältä osalta maksetaan, ellei 12 §:stä muuta johdu, 8 ensimmäiseltä työtunnilta ylityökorvauksena 50 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta maksetaan 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka, riippumatta siitä ovatko ne vuorokautista vai viikottaista ylityötä.

Vuorokaudessa 8 tuntia ylittäviä työtunteja ei oteta mukaan laskettaessa sitä aikaa, joka ylittää tässä momentissa sovitun tuntirajan 40 tuntia.

14 §

Sunnuntaityökorvaus

Sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä sekä itsenäisyys- ja vapunpäivänä tehdystä työstä maksetaan sunnuntaityökorvauksena tuntipalkkaisille työntekijöille kaksinkertainen palkka ja kuukausipalkkaisille työntekijöille korottamatonta tuntipalkkaa vastaava korvaus. Jos työ on yli- tai hätätyötä, siitä on lisäksi suoritettava ylityökorvaus, joka lasketaan toimihenkilön korottamattomasta palkasta.

Edellisessä momentissa tarkoitettu korvaus maksetaan sanottuja päiviä edeltävänä päivänä klo 18.00 ja sanotussa momentissa tarkoitettujen päivien klo 24.00 väliseltä ajalta.

Asianosaisten välillä 7.4.1988 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella samansisältöiset 1 ja 5 §:n määräykset kuin edelle vuonna 1986 tehdyn työehtosopimuksen kohdalle on jäljennetty.

Asianosaisten välillä 7.4.1988 tehdyssä työsuhteisia koskevassa virastotyöaikapöytäkirjassa on muun ohella vastaavan sisältöiset 1, 3 ja 4 §:n määräykset kuin edelle vuonna 1986 tehdyn virastotyöaikapöytäkirjan kohdalle on jäljennetty ja seuraavan sisältöinen ylityöaikakorvauksia koskeva määräys:

12 §

Ylityökorvaukset

1 Vuorokautisen työajan vuonna 1988 7 tuntia 48 minuuttia, vuonna 1989 7 tuntia 44 minuuttia ja vuodesta 1990 alkaen 7 tuntia 39 minuuttia ylittävältä osalta maksetaan 2 ensimmäiseltä työtunnilta ylityökorvauksena 50 %:lla ja seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka.

2 Viikottaisen työajan vuonna 1988 39 tuntia, vuonna 1989 38 tuntia 40 minuuttia ja vuodesta 1990 alkaen 38 tuntia 15 minuuttia ylittävältä osalta maksetaan, ellei 13 § :stä muuta johdu, 8 ensimmäiseltä työtunnilta ylityökorvauksena 50 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta maksetaan 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka, riippumatta siitä, ylittävätkö ne säännöllisen vuorokautisen työajan vai eivät.

Vuorokaudessa 1 momentissa mainitut tuntirajat ylittäviä työtunteja ei oteta mukaan laskettaessa sitä aikaa, joka ylittää tässä momentissa sovitut tuntirajat.

KANNE

Kanteen perustelut

Verohallinnon atkhenkilöt VEROATK on verohallitusta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että verohallituksen palveluksessa oleva pääsuunnittelija Timo Kallio oli tehnyt esimiehensä määräyksestä suhdannetalletussovelluksen systeemisuunnittelua ja testausta sekä ennakonoikaisusovelluksen testausta ylitöinä 18.2. 10.3.1988. Näistä ylitöistä hänelle ei kuitenkaan ollut maksettu työehtosopimusten ja virastotyöaikapöytäkirjojen määräysten mukaisia ylityökorvauksia.

Verohallituksen ja Verohallinnon atkhenkilöt VEROATK:n välisessä 29.9.1988 pidetyssä neuvottelussa Verohallinnon atkhenkilöt VEROATK oli vaatinut Kalliolle maksettavaksi hänen tekemistään ylitöistä sopimuksen mukaiset ylityökorvaukset. Verohallituksen taholta oli todettu, ettei verohallitus voinut maksaa vaadittuja korvauksia. Tätä verohallitus oli perustellut vakiintuneella työehtosopimuskäytännöllä, annetuilla ohjeilla ja suosituksilla sekä valtiovarainministeriön kirjeessä 22.8.1988 n:o VM 76/39/88 esitetyillä perusteilla.

Verohallituksen ja Valtion teknisten ja atk-toimihenkilöiden liitto VTAL r.y:n välillä 30.11.1988 käydyissä neuvotteluissa toimihenkilöliitto oli edelleen katsonut, että verohallitus oli velvollinen maksamaan Kalliolle vaaditun ylityökorvauksen. Verohallituksen taholta oli toistettu aikaisemmin esitetyt perustelut.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Verohallinon atk-henkilöt VERO-ATK on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kalliolla oli oikeus esimiehensä määräyksestä 18.2. - 10.3.1988 tekemistään ylitöistä ylityökorvauksiin ja sunnuntaityöstä sunnuntaityökorvaukseen 9.5.1986 - 29.2.1988 voimassa olleen työehtosopimuksen 5 §:n ja mainittuna ajanjaksona voimassa olleen virastotyöaikapöytäkirjan 12 ja 14 §:n nojalla sekä 1.3.1988 - 28.2.1990 palkkauksen osalta voimassa olevan työehtosopimuksen 5 §:n ja samana ajanjaksona voimassa olevan virastotyöaikapöytäkirjan 12 ja 14 §:n nojalla. Lisäksi Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK on vaatinut verohallituksen tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Verohallitus on kanteeseen vastatessaan lausunut, että sen palveluksessa työsopimussuhteessa oleva pääsuunnittelija Timo Kallio oli esimiehensä määräyksestä tehnyt ylityötä 21.2. - 6.3.1988 seuraavasti: 21.2. sunnuntaina 5 tuntia 27 minuuttia, 22.2. maanantaina 2 tuntia 49 minuuttia (lisä- ja ylityötä), 28.2. sunnuntaina 4 tuntia 32 minuuttia, 1.3. tiistaina 3 tuntia 55 minuuttia (lisä- ja ylityötä), 2.3. keskiviikkona 2 tuntia 47 minuuttia (lisä- ja ylityötä), 3.3. torstaina 1 tunti 51 minuuttia (lisä- ja ylityötä) ja 6.3. sunnuntaina 4 tuntia 15 minuuttia. Kallio oli laskuttanut verohallitusta näistä lisä-, yli- ja sunnuntaitöistä.

Verohallituksen ja Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK:n välisen työaikapöytäkirjan 7 §:n nojalla lisätyö korvattiin vapaa-aikana tai yksinkertaisella tuntipalkalla. Työaikapöytäkirjan 12 ja 14 §:n nojalla oli yli- ja sunnuntaityökorvauksia maksettu pöytäkirjan piiriin kuuluville henkilöille, jotka esimies oli määrännyt ylitöihin.

Edellä tarkoitettuja työaikakorvauksia ei ollut maksettu pääsuunnittelijoille eikä muille toimihenkilöille, joiden palkkataso vastasi pääsuunnittelijoiden palkkatasoa. Tällaisia toimihenkilöitä olivat työehtosopimuksen palkkausliitteessä mainitut pääohjelmoija, käyttöpäällikkö, suunnittelupäällikkö, ohjelmointipäällikkö ja tuotantopäällikkö.

Verohallituksen tulkinta perustui alkuaan valtiovarainministeriön kirjeeseen VM 43/10-99/79;14.2.1979 ja sen liitteenä olleeseen valtion työsuhdeasiainneuvottelukunnan suositukseen virastotyöaikapöytäkirjaksi. Suositus oli lähtenyt siitä, että työsopimussuhteisten henkilöiden työaikakorvausten maksamisessa tulisi noudattaa samaa periaatetta kuin virastovirkamiesten osalta oli sovittu. Ylityö- ynnä muita vastaavia korvauksia oli maksettu vain virkamiehille, joiden toimi kuului palkkaluokkaan V 23 tai sitä alempaan palkkaluokkaan. Pääsuunnittelijan ja muiden edellä mainituilla tehtävänimikkeillä työskentelevien henkilöiden palkkaus oli ollut edellä mainittua palkkaluokkaa korkeampi.

Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK oli hyväksynyt tämän tulkinnan jo vuodesta 1979 lähtien. Työaikapöytäkirjan yli- ja sunnuntaityökorvauksia koskevat määräykset olivat asiallisesti säilyneet muuttumattomina.

Verohallituksen ja Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK:n välillä vuodesta 1979 tehdyt työaikapöytäkirjat olivat perustuneet valtion työsuhdeasiain neuvottelukunnan suosituksiin. Suosituksiin liittyviä edellä mainittuja palkkarajoja koskevia huomautuksia ei kuitenkaan ollut kirjattu sopimustekstiin. Sopijaosapuolet eivät kuitenkaan olleet olleet eri mieltä näiden palkkarajojen soveltamisesta työaikapöytäkirjan piiriin kuuluviin henkilöihin työaikakorvauksia maksettaessa, vaikka yksittäisiä ylityön korvaamista koskevia vaatimuksia olikin esitetty. Työaikapöytäkirjan määräyksiä oli siten yhteisymmärryksessä sovellettu täysin valtion työsuhdeasiain neuvottelukunnan suosituksen mukaisesti.

Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK:n silloinen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja olivat olleet jäseninä verohallituksen asettamassa verohallinnon atk-henkilöstön palkkaustyöryhmässä, joka oli 28.2.1985 jättämässään muistiossa todennut muun muassa, että valtiovarainministeriön antamien yleisohjeiden perusteella oli voimassa olevan virastotyöaikapöytäkirjan tarkoittamia eräitä korvauksia, muun muassa lisä- ja ylityökorvauksia, maksettu muulle systeemityöhenkilöstölle paitsi pääsuunnittelijoille ja eräille esimiestehtävissä oleville henkilöille. Työryhmä oli ehdottanut, että pääsuunnittelijoille ryhdyttäisiin suorittamaan virastotyöaikapöytäkirjassa mainittuja ylityö- ynnä muita korvauksia. Mikäli virastotyöaikapöytäkirjan soveltamispiiriä ei edellä mainitulla tavalla voitaisi muuttaa, olisi työryhmän mielestä tullut ylityökorvauksista voida sopia muulla tarkoitukseen sopivalla tavalla. Tämä työryhmän muistio oli lähetetty tiedoksi myös valtiovarainministeriölle.

Verohallituksen mielestä sen noudattamasta tulkinnasta oli muodostunut vakiintunut työehtosopimuskäytäntö, josta ei ollut syytä poiketa yksittäistapauksessa.

Verohallitus oli valtiovarainministeriön vuonna 1976 antamien yleisohjeiden mukaisesti alistanut neuvottelemansa työehtosopimukset valtiovarainministeriön hyväksyttäviksi sekä lähettänyt sille tiedoksi muun muassa työaikapöytäkirjat. Verohallitus oli 15.8.1988 päivätyllä kirjeellä esittänyt valtiovarainministeriölle, että pääsuunnittelijoille saataisiin maksaa verohallituksen ja Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK:n välisen työaikapöytäkirjan mukaisia korvauksia.

Valtiovarainministeriön palkkaosasto oli 22.8.1988 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut, että se voi erityisestä syystä myöntää virastolle oikeuden maksaa virastotyöaikasopimuksen 12 §:ssä sovittuja korvauksia ja lisiä virkamiehille, jotka kuuluivat palkkausluokkaan A 19 - A 22. Jos virastotyöaikaa noudattavat edellä tarkoitetut pääsuunnittelijat ja -ohjelmoijat joutuivat tekemään tehtäviään muuna kuin varsinaisena työaikanaan, ei kirjeen mukaan palkkaosaston puolelta ollut estettä yksinkertaisen tuntipalkan suuruisen lisätyökorvauksen suorittamiselle säännöllisen virastotyöajan ylittäviltä tunneilta. Kirjeen mukaan korvauksen maksamisen edellytyksenä oli kaikissa tapauksissa esimiehen määräys lisätyön suorittamiseen.

Verohallitus oli katsonut olleensa velvollinen ottamaan palkanmaksussa huomioon valtiovarainministeriön tulkinnat ja lausunnot. Työaikakorvausten maksamisessa noudatettu tulkinta oli myös ollut sopijapuolten hyväksymä, eikä verohallitus siten ollut tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Vastineessa esitetty vaatimus

Verohallitus on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK on vastineen johdosta lausunut, että asianosaisten välillä tehtyihin sopimuksiin ei koskaan ollut kirjattu mainintaa siitä, että työsopimussuhteisten henkilöiden työaikakorvausten osalta noudatettaisiin samaa menettelyä kuin virastovirkamiesten osalta oli sovittu, eli että korvauksia maksettiin vain sellaisille virkamiehille, joiden toimi kuului palkkaluokkaan V 23 tai sitä alempaan palkkaluokkaan. Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK ei missään vaiheessa ollut hyväksynyt tätä valtiovarainministeriön ja verohallituksen tulkintaa.

Virastotyöaikapöytäkirjan 1 §:n mukaan yli-, lisä- ja sunnuntaityökorvaukset suoritettiin niille työehtosopimuksen piiriin kuuluville toimihenkilöille, joihin sovellettiin virastotyöaika-asetuksessa tarkoitettua työaikaa. Kiistatonta oli, että pääsuunnittelijoihin sovellettiin virastotyöaika-asetuksessa tarkoitettua työaikaa.

Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK:n silloisen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan osallistuminen vastineessa mainittuun verohallinnon atk-henkilöstön palkkaustyöryhmään, ei merkinnyt sitä, että yhdistys olisi hyväksynyt verohallituksen noudattaman yksipuolisen tulkinnan, jonka mukaan pääsuunnittelijoille ei maksettu virastotyöaikapöytäkirjassa mainittuja korvauksia. Toimihenkilöyhdistykselle oli tuolloin selvinnyt verohallituksen tulkinta, jota yhdistys ei ollut koskaan hyväksynyt, vaan se oli työryhmätyöskentelyllä yrittänyt saada muutosta tähän tulkintaan.

Valtiovarainministeriö oli myös katsonut, ettei sen puolesta ollut estettä yksinkertaisen tuntipalkan suuruisen lisätyökorvauksen suorittamiselle säännöllisen virastotyöajan ylittäviltä työtunneilta. Tältä osin valtiovarainministeriö oli valtuuttanut verohallituksen ikään kuin muuttamaan lisätyökorvausten maksamisessa noudatettua tulkintaa, vaikka itse työehtosopimuksen sanamuotoa ei ollut muutettu.

Ennen vuotta 1979 työehtosopimuksena voimassa olleen virastotyöaikapöytäkirjan 1 §:ssä pääsuunnittelijat oli selvästi rajattu ylityökorvausten maksamisen ulkopuolelle. Tämä rajoitus oli poistettu 20.4.1979 voimaan tulleesta työehtosopimuksesta. Tarkoituksena oli tuolloin ollut, että pääsuunnittelijat tulisivat ylityöynnä muiden virastotyöaikapöytäkirjassa sovittujen korvausten piiriin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK lisäksi kuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Verohallituksen ja Verohallinnon atk-henkilöt VERO-ATK r.y:n välillä 7.4.1988 tehdyn työsuhteisia koskevan virastotyöaikapöytäkirjan 1 §:n mukaan osapuolten välillä

samana päivänä allekirjoitetun työehtosopimuksen piiriin kuuluville toimihenkilöille, joihin sovelletaan virastotyöaika-asetuksessa tarkoitettua työaikaa, suoritetaan yli-, lisä- ja sunnuntaityökorvausta, ilta- ja yötyölisää, aattopäivälisää ja lauantaityökorvausta, ei kuitenkaan kenttätyössä kenttätyöaikana, siten kuin sopimuksessa määrätään.

Määräys on lauantaityökorvausta koskevaa mainintaa lukuun ottamatta sisältynyt vastaavassa sanamuodossa asianosaisten välillä tehtyihin virastotyöaikapöytäkirjoihin vuodesta 1979 alkaen. Tätä ennen voimassa olleen asianosaisten välillä vuonna 1977 tehdyn virastotyöaikapöytäkirjan 1 §:n mukaan pöytäkirjan mukaiset korvaukset maksettiin asianosaisten välillä tehdyn työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluville toimihenkilöille lukuun ottamatta pöytäkirjan 1 §:ssä nimenomaisesti mainittuja pääsuunnittelijoita.

Vuodesta 1979 alkaen virastotyöaikapöytäkirjan 1 §:ää on edelleen käytännössä sovellettu siten, että pöytäkirjan mukaisia yli-, lisä- ja sunnuntaityökorvauksia ei ole maksettu pääsuunnittelijoille. Tämä tulkinta on perustunut valtiovarainministeriön muun muassa valtion työehtosopimusten ja niitä vastaavien sopimuspöytäkirjojen uudistamista koskevaan 14.2.1979 päivättyyn kirjeeseen ja sen liitteenä olleeseen valtion työsuhdeasiain neuvottelukunnan virastotyöaikapöytäkirjan muutoksia koskevaan ohjeeseen. Viimeksi mainitussa ohjeessa on huomautuksena todettu, että määriteltäessä virastotyöaikapöytäkirjan soveltamispiiriin kuuluvia henkilöstöryhmiä on otettava huomioon, että virkaehtosopimusta virkamiesten työajasta on 12.2.1979 tehdyllä virkaehtosopimuksella muutettu siten, että sitä siinä mainittujen lisien, korvausten ja palkkioiden osalta sovelletaan niihin virkamiehiin, joiden virka tai toimi kuuluu V 23 tai sitä alempaan palkkaluokkaan.

Pääsuunnittelijoiden palkkaus on suuruudeltaan ylittänyt sen valtion virkaehtosopimuksen ylimmän palkkaluokan, johon sijoitetulla virkamiehellä on oikeus virkaehtosopimuksissa mainittuihin ylityö- ynnä muihin korvauksiin.

Verohallitus on vielä 15.8.1988 päivätyllä kirjeellä pyytänyt valtiovarainministeriöltä lupaa saada maksaa virastotyöaikapöytäkirjassa sovittuja korvauksia verohallituksen tietojenkäsittelytehtävissä työskenteleville pääsuunnittelijoille ja pääohjelmoijille. Valtiovarainministeriö on 22.8.1988 antamallaan kirjeellä ilmoittanut, että valtiovarainministeriö voi erityisestä syystä myöntää virastoille oikeuden maksaa virastotyöaikasopimuksen 12 §:ssä sovittuja korvauksia ja lisiä virkamiehille, jotka kuuluvat palkkaluokkiin A 19 - A 22. Samalla valtiovarainministeriö on ilmoittanut, että jos virastotyöaikaa noudattavat palkkausluokkaan A 22 kuuluviin virkamiehiin rinnastettavat työsopimussuhteiset pääsuunnittelijat ja pääohjelmoijat joutuvat tekemään tehtäviään muuna kuin varsinaisena työaikanaan, ei valtiovarainministeriön palkkaosaston puolesta ole estettä yksinkertaisen tuntipalkan suuruisen lisätyökorvauksen maksamiselle virastotyöajan ylittäviltä työtunneilta.

Valtiovarainministeriö on lisäksi eri vuosina antamissaan valtion työehtosopimusten ja niitä vastaavien sopimuspöytäkirjojen uudistamista koskevissa ohjeissa todennut, että virastokohtaisissa neuvotteluissa mahdollisesti esiin tulevista kysymyksistä, joilla saattaa olla periaatteellinen tai muutoin huomattava merkitys, tulee jo sopimusneuvottelujen kuluessa ottaa yhteys valtiovarainministeriön työntekijäinpalkkatoimistoon.

Kantajayhdistystä työehtosopimusneuvotteluissa edustaneet henkilöt ovat olleet selvillä valtiovarainministeriön ja valtion työsuhdeasiain neuvottelukunnan ohjeista, joiden mukaan virastotyöaikapöytäkirjan mukaisia ylityö- ynnä muita korvauksia ei makseta työsopimussuhteessa oleville toimihenkilöille, joiden palkkaus ylittää valtiovarainministeriön ja valtion työsuhdeasiain neuvottelukunnan ohjeissa mainitun palkkaluokan mukaisen palkan. Samoin he ovat olleet selvillä siitä, että virastotyöaikapöytäkirjan mukaisten ylityökorvausten ynnä muiden lisien maksaminen pääsuunnittelijoille ei ole mahdollista ilman valtiovarainministeriön suostumusta.

Virastotyöaikapöytäkirjaa on valtiovarainministeriön ja valtion työsuhdeasiain neuvottelukunnan ohjeisiin perustuen jo pitkään käytännössä tulkittu verohallituksen asiassa esittämän kannan mukaisesti. Tehdyt muutosesitykset eivät myöskään ole johtaneet virastotyöaikapöytäkirjan soveltamisalamääräyksen muuttamiseen. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, ettei asianosaisten välisen työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvalla pääsuunnittelijalla Timo Kalliolla ole oikeutta kanteessa vaadittuihin ylityö- ja sunnuntaityökorvauksiin. Verohallitus ei siten kieltäytyessään korvausten maksamisesta ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa verohallitus pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Iirola, Airaksinen, Pohjanoksa, Hölttä ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.