Union dismissed for failing to prevent strike despite union's duty to monitor and act. The court found the union did not violate its supervisory obligations.

Pankkitoimihenkilöliiton alayhdistyksellä ei ollut ollut työnseisauksesta sellaista tietoa, että sillä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa lyhytaikaiseksi jääneen työnseisauksen estämiseen. Alayhdistys ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Toimihenkilöliiton toimenpiteiden johdosta pankissa oli saatu aikaan neuvotteluratkaisu. Myöhemmin uhkaamassa ollut työtaistelu oli pystytty estämään. Toimihenkilöliittokaan ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Kuultava Satakunnan Pankkitoimihenkilöt r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.12.1988 allekirjoitetussa pankkialan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

2. TYÖSUHDE

4 §

Työsuhteesta aiheutuvat yleiset oikeudet ja velvollisuudet

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä.

9. NEUVOTTELUJÄRJESTYS JA TYÖRAUHA

44 §

Työrauhavelvoite

Työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksittäiseen määräykseen, ovat kielletyt.

Asianosaisliittojen välillä 20.10.1987 allekirjoitetussa luottamusmiessopimuksessa sanotaan muun muassa seuraavaa:

11 §

Neuvottelujärjestys

2. Palkkausta ja muita työsuhteen ehtoja koskevat erimielisyydet on selvitettävä paikallisissa neuvotteluissa.

KANNE

Kanteen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto on lausunut, että 8.2.1988 Porin Seudun Osuuspankin pääluottamusmiehenä ollut toimihenkilö oli aloittanut myyntikoulutuksen antamisen niin sanotussa kehittämistehtävässä Osuuspankkiopistolla. Hänen tehtävänsä Osuuspankkiopistolla oli päättynyt 10.2.1989. Ennen lähtöään Osuuspankkiopistolle pääluottamusmies oli toiminut pankin Keskusväylän konttorissa Porissa pankkitoimihenkilönä hoitaen vekseli ja antolainausasioita. Hänen palkkauksensa oli määräytynyt 3 A palkkaryhmän mukaan.

Pääluottamusmiehelle ei ollut luvattu mitään uutta tehtävää, kun hän palaisi takaisin pankkiin. Kehitystehtävän päätyttyä pääluottamusmies oli palannut pankkiin entiseen työpaikkaan ja tehtäviin. Hän ei kuitenkaan enää ollut ollut tyytyväinen toimenkuvaansa, vaan hän oli vaatinut sen tarkistamista. Asiasta oli käyty useita neuvotteluja kevään 1989 kuluessa. Pääluottamusmies oli asettanut asian ratkaisemiselle takarajaksi 31.5.1989.

Asian käsittelyä oli jatkettu kesäkuun 1989 alussa käymällä 5.6.1989 neuvotteluja pääluottamusmiehen, pankin toimitusjohtajan ja konttoripäällikön välillä. Tällöin oli keskusteltu pääluottamusmiehen mahdollisista uusista työtehtävistä, jotka voisivat sisältää jäsenasioiden hoitoa, mahdollista muuta teknistä työtä ja pankin Elohopea-kerhon varahenkilönä toimimista. Lisäksi oli keskusteltu pääluottamusmiehen osallistumisesta pankin sisäiseen koulutukseen. Palkkaus olisi määräytynyt 4:nnen palkkaryhmän mukaisesti. Pääluottamusmies oli ilmoittanut kuitenkin, ettei hän suostunut ottamaan tehtävää vastaan. Puhetta oli myös ollut siitä mahdollisuudesta, että pääluottamusmiehelle annettaisiin palkatonta vapaata koulutustehtäviä varten Osuuspankkiopistossa.

Pankin pääkonttorin luottamusmies oli 6.6.1989 ilmoittanut pankin toimitusjohtajalle, että pääluottamusmiehen työtehtävät olisi saatava järjestykseen 12.6.1989 mennessä. Muussa tapauksessa pankkitoiminnassa alkaisi esiintyä häiriöitä.

Pääluottamusmiehen ollessa matkoilla ei hänen kanssaan ollut voitu neuvotella asiasta ennen kuin 12.6.1989. Tällöin pankin konttoripäällikkö oli tarjonnut pääluottamusmiehelle 4 A palkkaryhmän palveluneuvojan työtä pankin Kauppatorin konttorista. Kysymyksessä oli ollut tehtäviltään ja palkkaukseltaan selvästi parempi työ kuin missä pääluottamusmies oli toiminut. Pääluottamusmies oli kuitenkin välittömästi ilmoittanut, ettei tehtävä kiinnostanut häntä.

Samana päivänä iltapäivällä pankin konttoripäällikkö oli vielä käynyt uudelleen neuvottelemassa pääluottamusmiehen kanssa ja esittänyt yhteisen erimielisyysmuistion tekemistä asiasta luottamusmiessopimuksen 11 §:n mukaisesti. Pääluottamusmies ei kuitenkaan ollut tähän suostunut, vaan hän oli esittänyt, että erimielisyyspöytäkirja laadittaisiin myöhemmin. Keskusteluissa hän oli lisäksi esittänyt vaatimuksen saada pankilta koulutustehtäviä. Pankin koosta johtuen sillä ei ollut erityistä kouluttajan tehtävää, eikä sellaista ollut edes ajateltu perustaa.

Ilman erityistä ilmoitusta lakosta olivat pankin pääkonttorin työntekijät olleet poissa työpaikaltaan 13.6.1989 kello 9 - 12 välisenä aikana. Tieto uhkaavasta työtaistelusta oli tullut työnantajaliittoon tiistaiaamuna 13.6.1989, jolloin liiton asiamies oli puhelimitse kello 8.30 vaatinut Pankkitoimihenkilöliiton palkkasihteeriä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin laittoman työtaistelun estämiseksi. Työnantajaliiton saatua tiedon lakon alkamisesta Pankkitoimihenkilöliitolle oli ilmoitettu asiasta vielä toisenkin kerran kello 9.20, jolloin työnantajaliiton asiamies oli soittanut puhelimitse toimihenkilöliiton osastopäällikölle. Pankkitoimihenkilöliitto ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin asian vuoksi. Lisäksi Pankkitoimihenkilöliitolle oli 13.6.1989 ilmoitettu 16.6.1989 uhkaavasta laittomasta työtaistelusta ja edellytetty toimihenkilöliiton ryhtyvän tarvittaviin toimenpiteisiin sen estämiseksi.

Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen 4 §:n 1 kohdan ja luottamusmiessopimuksen 11 §:n määräyksiin. Pääluottamusmiehen aseman hyväksikäyttäminen hänen omien etujensa ajamisessa oli raskauttava seikka.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut Pankkitoimihenkilöliiton ja Satakunnan Pankkitoimihenkilöiden tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on lausunut, että Porin Seudun Osuuspankin pääluottamusmies oli ollut kehittämistehtävissä Osuuspankkiopistolla 8.2.1988 - 10.2.1989. Osuuspankkien Keskusliiton luoman kehittämistehtäväjärjestelmän tarkoituksena oli ollut muun muassa antaa osuuspankkijärjestössä työskenteleville mahdollisuus hankkia kehittävää ja monipuolista työkokemusta sekä tarvittavaa asiantuntemusta tulevien tehtävien hoitamista varten. Vaikka pääluottamusmiehen kanssa ei hänen kehittämistehtävään lähtiessään ollut nimenomaisesti sovittu uudesta tehtävästä pankissa eikä hänen silloisen työtehtävänsä kehittämisestä, kehittämistehtäväjärjestelmän tarkoituksesta oli kuitenkin ilmennyt tarve hänen toimenkuvansa tai työtehtäviensä kehittämiseen vaativampaan suuntaan. Selvää oli joka tapauksessa ollut se, että pääluottamusmies tulisi palaamaan ainakin entisiin työtehtäviinsä, ellei muista vaativammista tehtävistä sovittaisi.

Palattuaan takaisin pääluottamusmies ei ollut saanut entisiä työtehtäviään, vaan hän oli joutunut tekemään sijaisuustehtäviä. Työnantajan tarkoituksena oli ollut siirtää hänet myöhemmin työhön pankin Ruosniemen sivukonttoriin. Hän oli ollut kehittämistehtävään lähtiessään ja sieltä palatessaan pankin pääluottamusmies.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan mukaan luottamusmiehenä toimivaa toimihenkilöä ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saanut ilman hänen suostumustaan siirtää huonompipalkkaiseen työhön tai ilman erityisen painavaa syytä toiseen työpaikkaan kuin missä hän oli ollut luottamusmieheksi valituksi tullessaan. Yksistään tämän määräyksen olisi pitänyt turvata pääluottamusmiehelle oikeus tehdä entisiä työtehtäviään entisessä työpaikassaan. Luottamusmiessopimuksen vastainen siirto toisiin työtehtäviin ja yritys siirtää hänet toiseen työpaikkaan oli koettu sekä pääluottamusmiehen taholta että pankin henkilöstön keskuudessa pääluottamusmiehen painostukseksi.

Neuvottelut pankin johdon ja pääluottamusmiehen välillä hänen toimenkuvansa kehittämisestä olivat perustuneet kehittämistehtäväjärjestelmään. Pääluottamusmies ei ollut kieltäytynyt tekemästä entisiä työtehtäviään entisessä työpaikassaan. Hän oli päinvastoin vaatinut, että hänen tuli saada tehdä niitä tehtäviä, joita hänellä oli ollut ennen kehittämistehtävään lähtöä. Pääluottamusmies ei ollut asettanut missään vaiheessa uuden tehtävän muodostamiselle aikarajaa, vaan pankin johto oli nimenomaisesti ilmoittanut ratkaisevansa hänen uuden tehtäväkuvansa toukokuun 1989 loppuun mennessä.

Toimenkuvasta neuvotteleminen ei ollut sellainen työehtosopimukseen perustuva kysymys, josta luottamusmiessopimuksen mukaan tulisi tehdä erimielisyysmuistio. Luottamusmiessopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaisesti paikallisten neuvottelujen kohteena olivat palkkausta ja muita työsuhteen ehtoja koskevat erimielisyydet. Pääluottamusmiehelle muodostettava uusi toimenkuva ei koskenut toimihenkilön palkkausta ja muita työsuhteen ehtoja.

Työtaistelu Porin Seudun Osuuspankissa oli toteutunut 13.6.1989 kello 9 - 12. Toimihenkilöt eivät olleet tulleet aamulla töihin, vaan olivat aloittaneet työskentelynsä vasta kello 12. Kun työnantajaliiton asiamies ensimmäisen kerran oli ilmoittanut tilanteesta Pankkitoimihenkilöliiton palkkasihteerille kello 8.30, ei hänellä ollut ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia saada yhteyttä toimihenkilöihin, jotka eivät olleet tulleet työpaikalleen. Vielä vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa jo alkaneeseen työtaisteluun oli ollut Pankkitoimihenkilöliiton osastopäälliköllä, joka oli saanut ilmoituksen alkaneesta työtaistelusta kello 9.20.

Kun Pankkitoimihenkilöliiton edustajille samassa yhteydessä oli ilmoitettu siitä, että pankissa toimeenpantaisiin mahdollisesti 16.6.1989 uusi työtaistelu, toimihenkilöliitossa oli ryhdytty kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin uhkaavaksi väitetyn työtaistelun estämiseksi. Pankkitoimihenkilöliiton toimenpiteet olivat johtaneet siihen, että asiassa oli 14.6.1989 saatu aikaan neuvotteluratkaisu pankissa ja uhkaava työtaistelu oli pystytty estämään. Samoista syistä olivat myös Pankkitoimihenkilöliiton paikallisyhdistyksen Satakunnan Pankkitoimihenkilöiden mahdollisuudet vaikuttaa toteutuneeseen työtaisteluun olleet käytännössä olemattomat.

Työtaistelu oli Porin Seudun Osuuspankin toimihenkilöiden voimakas oma-aloitteinen reaktio niitä toimenpiteitä kohtaan, jotka pankki oli kohdistanut pääluottamusmieheen. Pankin luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan vastaiset, koko kevään jatkuneet yritykset siirtää pääluottamusmies toisiin työtehtäviin ja toiseen työpaikkaan vastoin hänen tahtoaan, olivat olleet työtaistelun perussyitä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Satakunnan Pankkitoimihenkilöt on ollut jutussa kuultavana.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Porin Seudun Osuuspankissa toimihenkilönä työskentelevä pääluottamusmies on ollut myyntikoulutuksen antamisen kehittämistehtävissä Osuuspankkiopistolla Helsingissä 8.2.1988 - 10.2.1989 välisen ajan. Hänen palattuaan takaisin toimihenkilön toimeensa Porin Seudun Osuuspankkiin on pankissa syntynyt erimielisyyttä hänen sijoittamisestaan työtehtäviin.

Pankin puolelta on tehty ehdotuksia hänen työtehtäviensä järjestämisestä pankin eri konttoreissa, mutta pääluottamusmies ei ole niitä hyväksynyt. Pääluottamusmies on esittänyt pankin konttoripäällikölle pyynnön, että asia ratkaistaisiin toukokuun loppuun 1989 mennessä. Kun kysymys pääluottamusmiehen tehtävistä on kuitenkin jäänyt avoimeksi, on pankin pääkonttorissa toimiva luottamusmies, jonka on ilmoitettu olevan myös pankin ammattiosaston puheenjohtaja, ilmoittanut, että ellei pääluottamusmiehen työtehtäviä saataisi asianmukaisesti järjestetyiksi 12.6.1989 mennessä pankissa saattaisi esiintyä häiriöitä töiden hoitamisessa.

Pankin konttoripäällikön ja pääluottamusmiehen kesken on vielä 12.6.1989 neuvoteltu asiasta, jolloin konttoripäällikkö on esittänyt erimielisyyden siirtämistä liittojen ratkaistavaksi erimielisyysmuistion laatimisella. Pääluottamusmiehen mielestä kysymys ei ole ollut sellaisesta erimielisyydestä, joka olisi kuulunut työehtosopimuksen mukaisen neuvottelumenettelyn piiriin.

Porin Seudun Osuuspankin pääkonttorin 55 toimihenkilöä on seuranneena päivänä kanteessa kerrotuin tavoin jäänyt pois työstä kello 9 - 12 välisenä aikana tyytymättöminä siihen, ettei pääluottamusmiehen tehtävien järjestämisessä ole päästy tyydyttävään ratkaisuun. Työstä poisjäämiset ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että työnseisauksen toimeenpanosta on päätetty 12.6.1989 illalla pankin pääkonttorin toimihenkilöiden keskuudessa. Pääluottamusmies, joka ei ole ollut työssä pääkonttorissa, ei ole itse ottanut osaa päätöksen tekemiseen. Näyttämättä on myös jäänyt, että Satakunnan Pankkitoimihenkilöt olisi Pankkitoimihenkilöliiton alayhdistyksenä ollut osallisena työtaistelun järjestämisessä tai siitä päättämisessä, eikä asiassa ole väitetty, että alayhdistyksen hallituksen jäseniä ja edustajia, joiden toiminnasta alayhdistys vastaa, olisi osallistunut päätöksen tekemiseen saati sitten itse työtaisteluun.

Asiassa ei näin ollen ole näytetty, että Satakunnan Pankkitoimihenkilöt yhdistyksenä olisi ollut tietoinen työnseisauksesta siten, että sillä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa työnseisauksen estämiseen. Satakunnan Pankkitoimihenkilöiden ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan pelkästään sen perusteella, että luottamusmies, jonka toimista yhdistys on vastuussa, on kerrotuin tavoin ilmoittanut pankin konttoripäällikölle mahdollisesti sattuvista työn tekemisen häiriintymisistä. Satakunnan Pankkitoimihenkilöt ei kanteessa tarkoitetun lyhytaikaiseksi jääneen työnseisauksen osalta ole muutoinkaan jättänyt täyttämättä sille kuuluvia velvollisuuksia työrauhan noudattamisessa.

Pankkialan Työnantajaliitosta on 13.6.1989 kello 8.30 otettu puhelimitse yhteyttä Pankkitoimihenkilöliiton palkkasihteeriin ja vaadittu toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden ehkäisemiseksi. Lakon alettua työnantajaliitosta on kello 9.20 pyydetty työntekijäliiton osastopäällikköä ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ja 16.6.1989 uhkaavan työtaistelun ehkäisemiseksi. Pankkitoimihenkilöliiton toimenpiteiden johdosta pankissa on saatu aikaan neuvotteluratkaisu 14.6.1989. Myöhemmin uhkaamassa ollut työtaistelu on pystytty estämään. Näissä oloissa on näyttämättä jäänyt, että Pankkitoimihenkilöliitto olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Pankkitoimihenkilöliitto ja Satakunnan Pankkitoimihenkilöt saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Kuningas, Virtanen, Tiitola, Sulkunen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.