Labor court dismissed union claim that employer failed to maintain supplementary pay proportional to base salary increase.

Konttorityöntekijälle maksettu palkanlisä ei ollut sellainen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitettu pakollinen lisä, joka allekirjoituspöytäkirjan mukaan palkankorotuksen yhteydessä tuli säilyttää prosentuaalisesti entisen suuruisena taulukkopalkasta laskettuna, vaan prosentuaalisesti laskettuna lisä oli voinut palkankorotuksen yhteydessä alentua.

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaajat Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Sähköliikkeiden Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.3.1987 tehdyssä konttorityöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § Konttorityöntekijöitä koskevia määräyksiä

4. Työkohtaisuuslisän sovellutus

Jos henkilö tekee huomattavassa määrin sitä vaativuusryhmää vaativampia tehtäviä, jonka mukaan hänen palkkansa määräytyy, tai jos hänet on nimetty ns. työryhmän vanhimmaksi, edellytetään, että hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista ns. työkohtaisuuslisää.

10 § Työkohtaisuuslisä

1. Sen mukaan, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho ja kokemus tahi hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle maksaa enintään tässä sopimuksessa mainittua palkkaa viisitoista prosenttia korkeampi palkka.

2. Tämän pykälän 1. kohdassa tarkoitettua, korkeampaa palkkaa suositellaan maksettavaksi sellaisille työntekijöille, jotka työssään osoittavat keskimääräistä suurempaa työtehoa, aloitekykyä ja ammattiinsa perehtyneisyyttä, kysymyksessä olevan erikoisalan hallitsemista, taitavaa asiakaspalvelua jne., sekä erityisesti pitkään alalla olleille työntekijöille, samoin kuin sellaisille työntekijöille, jotka ovat lisänneet ammattipätevyyttään itseopiskelun tai muun lisäkoulutuksen kautta.

Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Palkankorotukset vuonna 1987

1. Kokoaikatyöntekijöiden henkilökohtaisten palkkojen korotukset

1.4.1987

Työehtosopimusten soveltamispiiriin kuuluville kokoaikatyöntekijöille 31.3.1987 maksettuja henkilökohtaisia kuukausipalkkoja korotetaan 1.4.1987 alkaen 175 markalla, myyjillä ja somistajilla 185 markalla, kuitenkin vähintään 3,5 % ellei taulukkopalkkojen korotus aiheuta suurempaa korotusta.

3. Henkilökohtaisten lisien huomioonottaminen korotusten yhteydessä

Pakolliset lisät, joita ovat esim. kielilisä, varastotyöntekijäin olosuhdelisät sekä työkohtaisuuslisän pakolliset sovellutukset, maksetaan prosentuaalisesti entisen suuruisina taulukkopalkoista laskettuna.

Muun taulukkopalkan ylittävän palkan osan eli ns. liukuman säilyttämisestä ei tämän ratkaisun yhteydessä ole sovittu.

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on Kaupan Työnantajaliitto KTL:ää ja Sähköliikkeiden Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Sähköliikkeiden Oy oli maksanut palveluksessaan olevalla Eine Wikströmille tehtäväkohtaista palkanlisää vuodesta 1981 alkaen. Lisä oli ollut aluksi 11 prosentin ja 1.1.1983 lukien 15 prosentin suuruinen konttorityöntekijöiden Cvaativuusryhmän 8. vuoden taulukkopalkasta laskettuna.

Huhtikuun 1 päivänä 1987 voimaan tulleen konttorityöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen liitteenä olevan palkkataulukon vuosiportaikkoon oli lisätty uusi 11. vuosiporras. Yhtiö oli korottanut Wikströmin palkkaa 1.4.1987 vain yleiskorotuksen verran, minkä seurauksena Wikströmin tehtäväkohtainen lisä oli alentunut 15 prosentista 11 prosenttiin.

Wikströmin esitettyä yhtiön edustajalle vaatimuksen lisän säilyttämisestä 15 prosentin suuruisena työnantajan edustaja oli perustellut lisän alentamista sillä, että Wikström oli sairastellut ja että työehtosopimukseen otettua uutta palkkataulukon 11. vuosiporrasta ei ollut osattu ottaa talousarviossa huomioon etukäteen. Muiden työntekijöiden, esimerkiksi varastokonttoristien vastaava lisä oli säilytetty palkkataulukon 11. vuosiportaaseen siirtymisestä huolimatta ennallaan.

Wikströmin palkankorotusta koskevasta riita-asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä useaan eri otteeseen. Liikealan ammattiliiton edustaja oli vaatinut lisän säilyttämistä 15 prosentin suuruisena. Vaatimus oli perustunut siihen, että lisä oli palkkalaskennassa todettu tehtäväkohtaiseksi lisäksi ja että Wikströmin tehtävät olivat säilyneet ennallaan. Kysymys ei myöskään ollut niin sanotusta liukumasta. Yhtiön edustaja oli perustellut lisän pienentämistä muun muassa siten, ettei konttoristien 11. vuosiporrasta ollut osattu talousarviossa ottaa huomioon, että Wikström oli sairastellut, että hän oli yli 50-vuotias ja vaikeasti käsiteltävä ja että talon palkkakirjanpitojärjestelmässä ei lisien kohdalla ollut käytössä kuin se koodi, jota Wikströmin lisästäkin oli palkkalaskennassa käytetty.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n edustaja oli hyväksynyt työnantajan perustelut ja ilmoittanut, että kysymyksessä oli liukuma, jonka säilyttämistä entisen suuruisena palkankorotuksen yhteydessä ei ollut taattu.

Liittoneuvottelut, joissa asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen, olivat päättyneet 31.3.1988.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että Sähköliikkeiden Oy on menetellyt työehtosopimuksen palkkausta koskevien määräysten ja työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräysten vastaisesti alentaessaan Wikströmin tehtäväkohtaisen lisän 15 prosentista 11 prosentiin, ja vaatinut Sähköliikkeiden Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen edellä mainittujen määräysten tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon. Liikealan ammattiliitto on lisäksi vaatinut Sähköliikkeiden Oy:n velvoittamista suorittamaan Wikströmille saamatta jääneenä palkankorotuksena ajalta 1.4.1987-31.10.1988 yhteensä 4 241 markkaa 56 penniä. Liikealan ammattiliitto on vielä vaatinut Kaupan Työnantajaliitto KTL:n tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Sähköliikkeiden Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Wikströmille maksettu lisä perustui työehtosopimuksen 10 §:ään. Se oli niin sanottu vapaaehtoinen työkohtaisuuslisä, jota Wikströmille oli maksettu pitkän työkokemuksen perusteella. Kysymyksessä olevaa lisää Wikströmille oli maksettu vuodesta 1981 alkaen 11 prosentin suuruisena ja 1.1.1983 lukien 15 prosentin suuruisena. Wikström oli viimeksi mainittuna ajankohtana kuulunut vaativuusryhmän C 8.-palkkaryhmään. Wikströmin kanssa ei ollut sovittu hänen omaa palkkaryhmäänsä vaativampien työtehtävien tekemisestä, eikä Wikström myöskään ollut joutunut tekemään huomattavassa määrin sellaisia tehtäviä, jotka olisivat olleet vaativampia kuin hänen oman palkkaryhmänsä tehtävät. Wikströmin kanssa ei myöskään ollut sovittu siitä, että lisää olisi maksettu jollakin muulla kuin edellä mainitulla perusteella.

Wikströmin palkkalaskelmissa esiintyvä koodi "100 tehtäväkohtainen lisä" johtui siitä, että yhtiössä vuonna 1985 käyttöön otetussa atk-ohjelmassa ei kysymyksessä olevalle lisälle ollut varattu muuta koodia. Kaikki henkilökohtaiset lisät oli palkkalaskennassa merkitty samalla koodilla. Nykyisin ohjelmistoa oli tältä osin täydennetty.

Huhtikuun 1 päivänä 1987 voimaan tulleen työehtosopimuksen palkkataulukkoon oli otettu uusi 11. vuosiporras. Wikströmin henkilökohtainen palkka oli tämän johdosta noussut mainitusta ajankohdasta alkaen palkkaluokan muutoksesta ja yleiskorotuksesta johtuen 304,12 markkaa eli 5,4 prosenttia. Työehtosopimuksen mukainen yleiskorotus oli ollut 175 markkaa tai vähintään 3,5 prosenttia. Mainitusta ajankohdasta alkaen Wikströmin palkanlisä oli alentunut kanteessa esitetyin tavoin, koska työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli sovittu vain niin sanottujen pakollisten lisien säilymisestä.

Vapaaehtoisten lisien maksaminen Sähköliikkeiden Oy:ssä oli varsin yleistä, sillä työvoimatarpeen tyydyttäminen edellytti poikkeuksellisen paljon liukumien käyttöä. Sillä osastolla, jolla Wikström työskenteli, maksettiin kaikille työntekijöille liukumia. Ne oli merkitty palkkalaskelmissa samalla koodilla kuin Wikströmille maksettu lisä. Myös muiden työntekijöiden liukumat olivat pienentyneet 1.4.1987 alkaen toteutetun palkankorotuksen yhteydessä.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 1 §:n 3. kohdan mukaan ainoastaan työkohtaisuuslisän pakolliset sovellutukset säilyivät entisen suuruisina. Allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitettuja työkohtaisuuslisän pakollisia sovellutuksia koskevat määräykset sisältyivät työehtosopimuksen 4 §:n 4. kohtaan. Wikströmin kohdalla ei kumpikaan tässä työehtosopimuskohdassa mainituista edyllytyksistä täyttynyt. Kanteessa ei ollut edes väitetty, että Wikström olisi tehnyt huomattavassa määrin omaa vaativuusryhmäänsä vaativampia tehtäviä. Wikströmille oli maksettu lisä palkkoja koskevan työehtosopimuksen 10 §:n perusteella. Kysymys oli siten työnantajan maksamasta vapaaehtoisesta lisästä eli liukumasta.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksestä kävi selvästi ilmi, että työehtosopimusosapuolten tarkoituksena oli ollut vain pakollisten lisien säilyttäminen entisen suuruisena. Taulukkopalkan lisäksi maksetun palkanlisän säilymistä entisen suuruisina palkankorotuksen yhteydessä ei työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa ollut taattu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Sähköliikkeiden Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Liikealan ammattiliitto on vielä lausunut, että Wikström työskenteli konttoritarvikeosastolla niin sanottuna vanhimpana työntekijänä, jonka työ oli vastuullisempaa ja vaativampaa kuin muiden saman osaston työntekijöiden työ. Wikströmille oli nimenomaisesti ilmoitettu hänelle maksetun lisän olevan tästä johtuvaa tehtäväkohtaista lisää. Yhtiön palkkalaskennassa oli käytössä henkilökohtaisille lisille koodinumerot 0,80 ja 0,81. Mikäli Wikströmin palkanlisä olisi henkilökohtaista liukumaa, olisi se tullut merkitä edellä mainituilla koodeilla. Wikströmin lisä oli edelleenkin merkitty koodinumerolla 100.

Sähköliikkeiden Oy oli maksanut erisuuruisia tehtäväkohtaisia lisiä myös eri osastojen konttorityöntekijöille. Heidän lisiään ei ollut alennettu. Eri asia oli kokonaan se, että työnantaja oli saattanut maksaa joillekin työntekijöille myös liukumia.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sähköliikkeiden Oy on maksanut palveluksessaan olevalle konttorikonevaraston hoitajana toimivalle Eine Wikströmille 1.1.1983 lukien 15 prosentin suuruista lisää, joka on laskettu C-vaativuusryhmän 8. vuoden taulukkopalkasta. Työehtosopimukseen on 1.4.1987 lukien otettu uusi 11. vuoden taulukkopalkka. Työehtosopimukseen perustuvien palkankorotuksien yhteydessä Wikströmille on samasta ajankohdasta alkaen maksettu palkka C-vaativuusryhmän 11. vuoden taulukkopalkan mukaan ja taulukkopalkasta laskettua 11 prosentin suuruista lisää.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan työntekijöiden henkilökohtaisia kuukausipalkkoja korotetaan 1.4.1987 alkaen 175 markalla ja kuitenkin vähintään 3,5 prosentilla, ellei taulukkopalkkojen korotus aiheuta suurempaa korotusta. Wikströmin henkilökohtainen palkka on 1.4.1987 alkaen noussut 5,4 prosentilla.

Kanteessa on katsottu, että 1.4.1987 toteutettujen palkankorotusten yhteydessä Wikströmin työkohtaisuuslisän olisi tullut säilyä taulukkopalkasta laskettuna edelleen 15 prosentin suuruisena.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyyttä siitä, onko Wikströmille maksettu lisä sellainen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitettu pakollinen lisä, jota palkankorotuksen yhteydessä ei ole saanut alentaa.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on sovittu, että pakolliset lisät, joita ovat esimerkiksi kielilisä, varastotyöntekijäin olosuhdelisät sekä työkohtaisuuslisän pakolliset sovellutukset, maksetaan prosentuaalisesti entisen suuruisina taulukkopalkoista laskettuna. Allekirjoituspöytäkirjassa on edelleen todettu, että muun taulukkopalkan ylittävän palkan osan, niin sanotun liukuman säilyttämisestä ei tämän ratkaisun yhteydessä ole sovittu.

Yhtiön ilmoituksen mukaan Wikströmille on maksettu kysymyksessä olevaa lisää työehtosopimuksen 10 §:n perusteella. Työehtosopimuksen 10 §:ssä tarkoitettua työkohtaisuuslisää työnantaja voi maksaa sen perusteella, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho ja kokemus tai hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta. Työtuomioistuin on, kuten lausunnosta n:o 62/1983 ilmenee, aikaisemmissa tuomioissaan katsonut, että tällaisen lisän maksaminen riippuu työnantajan harkinnasta ja että se voi palkankorotusten yhteydessä myös alentua. Lisä voi alentua siitä huolimatta, että työntekijän työtehtävät säilyvät ennallaan.

Työehtosopimuksen 4 §:n 4. kohtaan sisältyy määräys siitä, missä tapauksissa työnantajalla on velvollisuus maksaa työkohtaisuuslisää. Määräyksen mukaan työkohtaisuuslisää tulee maksaa, jos henkilö tekee huomattavassa määrin sitä vaativuusryhmää vaativampia tehtäviä, jonka mukaan hänen palkkansa määräytyy, tai jos hänet on nimetty niin sanotuksi työryhmän vanhimmaksi.

Kanteessa on vedottu siihen, että Wikströmin työtehtävät ovat vastuullisempia ja vaativampia kuin muiden kysymyksessä olevan osaston työntekijöiden. Kukaan työntekijöistä ei tee varsinaisesti samoja työtehtäviä kuin Wikström. Samassa työpisteessä konttorikonevarastossa on Wikströmin lisäksi yksi työntekijä, mutta hänen tehtävänsä eivät ole laadultaan yhtä vaativia kuin Wikströmin. Hänen tehtävänsä onkin katsottu kuuluvan vaativuusryhmittelyn mukaiseen B palkkaryhmään. Jotta työnantajalla olisi velvollisuus tehtävien vaativuuden perusteella maksaa pakollista työkohtaisuuslisää, edellytetään, että työntekijä tekee huomattavassa määrin sellaisia tehtäviä, jotka ovat vaativampia kuin sen vaativuusryhmän tehtävät, jonka mukaan hänen palkkansa määräytyy. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että Wikström tekisi edellä mainitussa työehtosopimuskohdassa edellytetyin tavoin omaa vaativuusryhmäänsä vaativampia tehtäviä.

Wikström on ollut varastonhoitajan työtehtävässä pitkän aikaa ja hänen on ilmoitettu olleen vanhin työntekijä kysymyksessä olevalla osastolla. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun luottamusmiehen kertoman mukaan Wikström on tästä asemastaan johtuen joutunut antamaan opetusta myöhemmin työhön tulleille työntekijöille. Selvitystä ei ole esitetty siitä, mitä työehtosopimukseen osalliset ovat tarkoittaneet työehtosopimuksessa mainitulla työryhmän vanhimmalla. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että Wikströmiä pelkästään edellä mainituilla perusteilla voitaisiin pitää työehtosopimuksen 4 §:n 4. kohdassa tarkoitettuna työryhmän vanhimmaksi nimettynä työntekijänä.

Yhtiön palkkalaskennassa on Wikströmille maksettu lisä merkitty koodilla 100, jota esitetyn selvityksen mukaan on käytetty myös muiden kuin työehtosopimukseen perustuvien pakollisten lisien kohdalla. Wikströmin palkkalaskelmissa lisästä käytetyistä merkinnöistä ei siten voida työtuomioistuimen mielestä tehdä sellaista päätelmää, että kysymys olisi lisästä, jota palkankorotuksen yhteydessä ei olisi saanut alentaa.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun yhtiön henkilöstöjohtajan kertoman mukaan työkohtaisuuslisien suuruudet ovat 1.4.1987 toteutetun palkankorotuksen yhteydessä alentuneet yli puolella niistä työntekijöistä, joille tällaista taulukkopalkan ylittävää lisää on maksettu.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Wikströmille taulukkopalkan lisäksi maksettu lisä ei ole sellainen työehtosopimukseen perustuva pakollinen lisä, jonka yhtiö olisi ollut työehtosopimuksen perusteella velvollinen säilyttämään prosenttimäärältään entisen suuruisena. Näin ollen työnantaja ei ole asiassa menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Sähköliikkeiden Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Nouro, Airaksinen, Leivo ja Palanko-Laaka

Tuomio oli yksimielinen.