Labor court dismisses strike fine appeal where unions already fined for same strike action on same day.

Helsingin kaupungin palveluksessa olevien työntekijöiden lakolla oli pyritty vaikuttamaan siihen, että kunnallisen alan työehtosopimusten palkkamääräyksiä muutettaisiin siten, että sopimuksiin otettaisiin määräykset niin sanotun Helsinki-lisän maksamisesta. Lakko oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimusten palkkausta koskeviin määräyksiin.

Yhdistykset, joiden jäseniä oli osallistunut lakkoon, tuomittu hyvityssakkoihin.

Yhteisjärjestö, joka oli tehnyt päätöksen lakon toimeenpanemisesta, ja työehtosopimukseen osallinen työntekijöitä edustava yhdistys, jotka oli jo toisella samana päivänä annetulla tuomiolla tuomittu hyvityssakkoon saman työtaistelutoimenpiteen johdosta, jätetty tässä jutussa hyvityssakkoon tuomitsematta. (Ään.)

Helsingin puistotyöntekijäin ammattiosasto KTV r.y. Helsingin raitiotieläisten rataosasto KTV r.y. Helsingin satamarakentajat KTV r.y. Helsingin kaupungin talonrakentajat KTV r.y. Helsingin kaupungin maataloustyöntekijäin ammattiyhdistys KTV r.y. Liikennelaitoksen autokorjaamon ammattiosasto KTV r.y. Helsingin kunnan autoilijat KTV r.y. Helsingin vesi- ja viemärilaitoksen työntekijät KTV r.y. Helsingin kaupungin rakennusviraston koneenhoitajat KTV r.y. YTV:n jätehuollon työntekijät KTV r.y. Helsingin kaupungin autokorjaamon työntekijät KTV r.y. Helsingin kaupungin keskuspesulan henkilökunta KTV r.y. Helsingin urheilu- ja ulkoilualueiden työntekijät KTV r.y. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan huolto- ja rakennustyöntekijät KTV r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n välillä 24.3.1988 allekirjoitetussa kunnallisia tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

17 § PALKKAUS, PALKKAMUODOT JA KESKITUNTIANSION LASKEMINEN

Palkkoja suoritettaessa noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa kuntien yleistä kalleusluokitusta.

35 § VASTUUN MÄÄRÄYTYMINEN

Työehtosopimukseen osallisten ja siihen muutoin sidottujen vastuu määräytyy lain mukaan.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja muiden ohella Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n välillä 24.3.1988 allekirjoitetussa kunnallisia kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

17 § PALKKAUS

Peruspalkka

Työntekijälle maksetaan hänen tehtäviään vastaavan nimikkeen tai palkkaryhmän mukainen kulloinkin voimassa olevasta palkkaluokittelusta (liite 1) ja kunnallisia viranhaltijoita koskevista kulloinkin voimassa olevista Y-palkkataulukoista ilmenevä peruspalkka.

29 § VASTUUN MÄÄRÄYTYMINEN

Työehtosopimukseen osallisten ja siihen muutoin sidottujen vastuu määräytyy lain mukaan.

KANNE

Kanteen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Helsingin yhteisjärjestö KTV ja sen jäljempänä mainitut alayhdistykset sekä Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa toimiva jäljempänä mainittu alayhdistys olivat toimeenpanneet 9.5.1989 kello 9-13 työnseisauksen. Työnseisaukseen oli osallistunut Helsingin kaupunkiin työ- tai virkasuhteessa olevia henkilöitä arviolta yli 10 000 sekä Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaliittoon työ- tai virkasuhteessa olevia henkilöitä yhteensä noin 1 500.

Työtaistelulla ja siihen liittyneellä mielenosoituksella kunnallisen työmarkkinalaitoksen toimitilojen ulkopuolella työmarkkinalaitoksen hallituksen kokouksen aikana oli pyritty painostamaan kunnallista työmarkkinalaitosta suostumaan työehtosopimusten palkkausmääräykset ylittäviin palkankorotuksiin kesken sopimuskautta. Työnseisauksella oli vaadittu muun muassa viiden prosentin suuruisen niin sanotun Helsinki-lisän maksamista 1.6.1989 lukien.

Helsingin yhteisjärjestö KTV oli ennen työnseisauksen toimeenpanemista toimittanut jäsenilleen kirjallisen tiedotteen, jossa oli esitelty työtaistelun syitä ja tavoitteita. Työtaistelu oli siten selvästi kohdistunut edellä mainittujen työehtosopimusten määräyksiin, joihin työtaistelulla oli pyritty aikaansaamaan muutoksia.

Helsingin kunnalliset perhepäivähoitajat KTV:n jäseniä työtaisteluun oli osallistunut noin 800. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 918.

Helsingin satamalaitoksen henkilökunnan yhdistys KTV:n jäsenmäärä oli noin 30. Kaikki yhdistyksen jäsenet olivat osallistuneet työnseisaukseen.

Helsingin kaupungin teollisuuslaitosten viranhaltijain yhdistys KTV:n jäseniä työtaisteluun oli osallistunut neljä. Yhdistyksen koko jäsenmäärä oli 17.

Helsingin satamanosturinkäyttäjät KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut noin 55. Kaikkiaan yhdistyksessä oli jäseniä 70.

Helsingin kunnallisten koulujen henkilökunta KTV:n jäsenmäärä oli 600, joista noin 300 oli osallistunut työnseisaukseen.

Helsingin kunnalliset kiinteistötyöntekijät KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 100-150. Yhdistyksen koko jäsenmäärä oli 200.

Helsingin nuorisoasiankeskuksen henkilökunta KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut noin 10. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 120.

Helsingin kaupungin satamalaitoksen työnjohtajat ja toimihenkilöt KTV:n jäsenmäärä oli 24. Yhdistyksen kaikki jäsenet olivat osallistuneet työnseisaukseen.

Helsingin kaupungin työnjohtajat ja esimiehet KTV:n jäsenmäärä oli 185. Jäsenistä 32 oli osallistunut työnseisaukseen.

Helsingin kaupungin rakennusviraston työnjohtajat ja teknikot KTV:n jäsenmäärä oli 60. Jäsenistä 50 oli ollut mukana työnseisauksessa.

Helsingin kotipalveluhenkilöstö KTV:n jäsenmäärä oli 300. Heistä 250 oli osallistunut työnseisaukseen.

Helsingin teknilliset toimihenkilöt KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 15. Yhdistyksen koko jäsenmäärä oli 19.

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston henkilökunta KTV:n jäsenmäärä oli 90. Yhdistyksen jäseniä työtaisteluun oli osallistunut 70.

Helsingin kunnallisten oppilaitosten esimiesvahtimestarit KTV:n jäsenmäärä oli 100. Jäsenistä 50 oli ollut mukana työtaistelussa.

Helsingin katurakennustyöläisten ammattiosasto KTV:n jäsenmäärä oli 300, joista melkein kaikki olivat olleet mukana työnseisauksessa.

Helsingin puhtaanapitolaitoksen ammattiosasto KTV:n jäseniä oli lakkoon osallistunut 177. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 350.

Helsingin kaupungin teollisuuslaitosten työntekijät KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 650. Yhdistyksen koko jäsenmäärä oli 750.

Helsingin raitiotiekorjaamon ammattiosasto KTV:n jäsenmäärä oli 240. Heistä 200 oli ollut mukana työnseisauksessa.

Helsingin rakennusviraston konekorjaamon ammattiyhdistys KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 97. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 120.

Helsingin puistotyöntekijäin ammattiosasto KTV:n jäsenmäärä oli 300, joista työnseisaukseen oli osallistunut 200-250.

Helsingin raitiotieläisten rataosasto KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 140. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 240.

Helsingin satamarakentajat KTV:n jäsenmäärä oli 105. Kaikki yhdistyksen jäsenet olivat olleet mukana työnseisauksessa.

Helsingin kaupungin talonrakentajat KTV:n jäsenmäärä oli 350. Jäsenistä 200 oli ollut mukana työnseisauksessa.

Helsingin kaupungin maataloustyöntekijäin ammattiyhdistys KTV:n jäsenmäärä oli 20. Kaikki yhdistyksen jäsenet olivat olleet mukana työnseisauksessa.

Liikennelaitoksen autokorjaamon ammattiosasto KTV:n jäsenmäärä oli 230. Kaikki yhdistyksen jäsenet olivat osallistuneet työnseisaukseen.

Helsingin kunnan autoilijat KTV:ssä oli yksi jäsen, joka oli ollut mukana työnseisauksessa.

Helsingin vesi- ja viemärilaitoksen työntekijät KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 160-170. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 250.

Helsingin kaupungin rakennusviraston koneenhoitajat KTV:n jäsenmäärä oli 150-180. Kaikki yhdistyksen jäsenet olivat osallistuneet työnseisaukseen.

YTV:n jätehuollon työntekijät KTV:n jäsenmäärä oli 140, joista 80 oli osallistunut työnseisaukseen.

Helsingin kaupungin autokorjaamon työntekijät KTV:n kaikki 60 jäsentä olivat olleet mukana työnseisauksessa.

Helsingin kaupungin keskuspesulan henkilökunta KTV:n kaikki 150 jäsentä olivat myös osallistuneet työnseisaukseen.

Helsingin urheilu- ja ulkolualueiden työntekijät KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 300. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 450.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan huolto- ja rakennustyöntekijät KTV:n 90 jäsenestä työnseisaukseen oli osallistunut 74.

Jokaisesta edellä mainitusta yhdistyksestä työnseisaukseen oli osallistunut yhdistyksen päättävien elinten jäseniä tai luottamusmiehiä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli 5.5.1989 toimittanut Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:lle kirjeen, jossa liittoa oli kehotettu välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin lain ja sopimusten vastaisen työtaistelun estämiseksi. Helsingin kaupungin edustajat olivat Helsingin yhteisjärjestö KTV:n edustajien kanssa 5.5.1989 käymissään neuvotteluissa kehottaneet yhteisjärjestöä luopumaan aiotusta työnseisauksesta.

Järjestöt olivat toimittaneet 9.5.1989 kunnallisen työmarkkinalaitoksen hallitukselle muun muassa Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n allekirjoittaman 9.5.1989 päivätyn kirjeen, jossa oli todettu järjestöjen yhtyvän viiden prosentin suuruisiin Helsinki- ja HYKS-lisää koskeviin vaatimuksiin sekä muihin Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n yhdistysten samana päivänä tekemiin vaatimuksiin. Helsingin yhteisjärjestö KTV oli toimittanut kunnalliselle työmarkkinalaitokselle 9.5.1989 päivätyn kirjeen, jossa muun muassa oli kehotettu kunnallista työmarkkinalaitosta ryhtymään kiireellisesti tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla erillisen Helsinki-taulukon käyttöönotto tulisi mahdolliseksi sekä virka- että työsuhteissa 1.6.1989 alkaen. Kirjeen mukaan Helsinki-taulukon tulisi olla vähintään viisi prosenttia korkeampi kuin virkatai työehtosopimusten I paikkakuntaluokan palkat. Lisäksi kirjeessä oli todettu, että myönteinen ratkaisu olisi saatava aikaan kolmen viikon kuluessa.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ei siten ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi, vaan se oli päinvastoin tukenut työtaistelutoimenpiteitä. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n edellä mainitut alayhdistykset olivat todennäköisesti käsitelleet asiaa ja päättäneet osallistua työtaistelun järjestämiseen.

Tuomittavan hyvityssakon määrässä tulisi ottaa huomioon se, että työnseisaus oli ollut laaja ja koskenut kaikkiaan yli 10 000 työntekijää ja viranhaltijaa. Työnseisaus oli lamaannuttanut 4-5 tunniksi melko täydellisesti muun muassa Helsingin kaupungin liikennelaitoksen toiminnan, koulujen, päiväkotien ja laitosten ruokahuollon, puhtaanapitotyöt, rakennustyöt ja perhepäivähoidon sekä vaikeuttanut muitakin palveluja aiheuttaen Helsingin kaupungille ja sen asukkaille huomattavaa haittaa ja taloudellista vahinkoa. Yhdistykset olivat olleet myös tietoisia siitä, että työtaistelu oli työrauhavelvollisuuden vastainen. Järjestöt olivat lisäksi uhanneet jatkaa työtaisteluja, kunnes heidän vaatimuksiinsa suostuttaisiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella vaatinut Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon sekä Helsingin yhteisjärjestö KTV:n ja muiden Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n edellä mainittujen kuultavina olevien alayhdistysten tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tai ainakin valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on asian käsittelyn aikana luopunut kanteesta siltä osin, kuin kanteessa oli vaadittu myös eräiden kuultavina olevien yhdistysten tuomitsemista hyvityssakkoon kunnallisen virkaehtosopimuslain perusteella.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on kanteeseen vastatessaan lausunut, että 9.5.1989 toimeenpannulla työnseisauksella oli eräiden muiden asioiden ohella pyritty vaikuttamaan siihen, että Helsingin palveluksessa olevien työntekijöiden ja viranhaltijoiden palkkausjärjestelmää uudistettaisiin siten, että Helsingin kaupungin palveluksessa olevalle henkilöstölle hyväksyttäisiin viisi prosenttia korkeammat palkkataulukot, kuin mitä muualla oli käytössä. Työnseisaus oli siten osittain kohdistunut työehtosopimuksissa sovittuihin asioihin. Lyhyestä, työnseisauksen muodossa toteutettavasta mielenosoituksesta oli päätetty 3.5.1989 pidetyssä Helsingin yhteisjärjestö KTV:n työjaoston kokouksessa. Muissa kanteessa mainituissa yhdistyksissä ei ennen työnseisauksen toimeenpanoa ollut käsitelty työnseisaukseen ryhtymistä tai tehty asiasta päätöksiä.

Helsingin kaupungin palveluksessa olevien työntekijöiden ja viranhaltijoiden työnseisauksen perussyyt olivat yleisesti tunnettuja. Näitä syitä olivat Helsingin alueen työvoimapula ja sen aiheuttamat ongelmat työpaikoilla, työvoimapulan vaikutukset kunnalliseen palvelutasoon ja Helsingin alueen muuta maata korkeampien asuin- ja elinkustannusten vaikutus työntekijöiden todelliseen ansiotasoon. Helsingin kaupungin palveluksessa oleva henkilöstö oli tunnistanut edellä mainitut ongelmat työpaikoillaan. Myös poliittiset päätöksentekijät ja kunnallisten palvelujen käyttäjät olivat myöntäneet ongelmien olemassaolon ja niistä aiheutuvat seuraamukset kunnallisten palvelujen saatavuudelle. Kunnallinen työmarkkinalaitos, joka vastasi työehtosopimus- ja virkaehtosopimuspolitiikasta, ei kuitenkaan ollut myöntänyt tosiasioita eikä kantanut omaa vastuutaan kunnallisten palvelujen toimivuudesta.

Kunnallisen alan eri henkilöstöjärjestöt olivat vuosikausien ajan ryhtyneet toimenpiteisiin kiinnittääkseen kunnallisen työmarkkinalaitoksen huomiota kuntatyöpaikoilla syntymässä olleisiin vaikeisiin ongelmiin. Helsingin kaupungin palveluksessa olevan henkilöstön puolesta olivat työnantajaan olleet yhteydessä Helsingin kaupungin työntekijöiden ja viranhaltijoiden yhdistykset, Helsingin yhteisjärjestö KTV, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ja kunnallisen alan pääsopijajärjestöt. Henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin liittyviin kysymyksiin oli pyritty saamaan korjauksia paitsi työehto- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa myös muina ajankohtina. Henkilöstöjärjestöt olivat kääntyneet Helsingin kaupungin, kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja lisäksi muun muassa kansanedustajien puoleen Helsingin seudun ongelmien ratkaisemiseksi.

Kunta-alan henkilöstön neljän keskusjärjestön pääkaupunkiseutua edustavat paikallisjärjestöt olivat jo 28.11.1983 jättäneet Espoon, Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginhallituksille sekä pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan hallitukselle esityksen niin sanotun pääkaupunkiseutulisän maksamisesta. Esitys oli perustunut pääasiallisesti vuoden 1980 kuntien kalleustutkimukseen, jonka mukaan pääkaupunkiseudun elinkustannukset olivat 8,3 prosenttia koko maan keskiarvoa korkeammat.

Kunnallisen alan pääsopijajärjestöt olivat 6.1.1984 jättäneet kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle esityksen, jonka mukaan työ- ja virkaehtosopimuksiin olisi tullut ottaa määräys erillisen pääkaupunkiseutulisän maksamisesta korvauksena muuta maata korkeammista elinja asumiskustannuksista. Esityksessä edellytettiin, että pääkaupunkiseutulisä toteutettaisiin kuuden prosentin suuruisena lisänä varsinaiseen palkkaan.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n liittotoimikunnan 3.10.1985 tekemän päätöksen perusteella pääkaupunkiseutulisää koskeva esitys kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle oli uudistettu täsmennetyssä muodossa. Aikaisemmin esitettyjen perusteluiden lisäksi oli kiinnitetty työnantajapuolen huomiota siihen, että pääkaupunkiseutulisään liittyi tiettyjen ammattiryhmien osalta erityisiä perusteluja suuren työvoimavajauksen takia.

Uudenmaan läänin kansanedustajien neuvottelukunta oli valtiovarainministeriölle jättämällään 19.6.1985 päivätyllä kirjeellä esittänyt pääkaupunkiseutulisän käyttöönottoa. Myös osa Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenistä oli jo 1980-luvun alusta alkaen tukenut henkilöjärjestöjen esityksiä pääkaupunkiseutulisän maksamista koskevassa asiassa.

Helsingin kaupunginhallitus oli lokakuussa 1986 asettanut komitean, jonka tehtävänä oli ollut selvittää, mihin henkilöstöpoliittisiin, koulutuksellisiin ynnä muihin lisätoimenpiteisiin olisi tarpeen ryhtyä, jotta Helsingin kaupunki saisi palvelukseensa vastaisuudessa tarvitsemansa työvoiman. Komitea oli jättänyt mietintönsä 12.1.1987. Työvoimapulan poistamiseksi komitea oli esittänyt eräänä toimenpiteenään, että Helsingin kaupunginhallitus päättäisi tehdä kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle esityksen, jonka mukaan kunnallinen sopimusvaltuuskunta valtuuttaisi kunnat ja kuntainliitot ylittämään kulloinkin voimassa olevien virkaehtosopimusten mukaisia palkkoja korkeintaan kolmella palkkaluokalla niiltä osin, kuin oli kysymys virkaryhmistä, joissa avoimista viroista oli hoidettu epäpätevällä henkilöstöllä tai ollut kokonaan hoitamatta enemmän kuin viisi prosenttia kysymyksessä olevien virkojen määrästä.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA olivat jättäneet 12.3.1987 kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle täsmennetyn esityksen edellä mainitun komitean mietinnön perusteella.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli 16.2.1989 tehnyt kunnalliselle työmarkkinalaitokselle laajasti perustellun esityksen työvoimapulaa potevilla aloilla maksettavasta 750 markan erillislisästä, palkkahinnoittelun ylärajojen käytön mahdollistamisesta, palvelulisien ennakkoon myöntämismahdollisuuden ulottamisesta kaikkiin henkilöstöryhmiin sekä eräiden asunto-, koulutus- ja muiden henkilöstöpoliittisten toimien toteuttamisesta sekä valtioneuvoston 11.7.1985 tekemän pääkaupunkiseutua koskevan periaatepäätöksen toteuttamisesta ja pääkaupunkiseudun saattamisesta omaan paikkakuntakalleusluokkaan.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli 16.3.1989 täydentänyt edellä mainittua esitystään ja esittänyt kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, että se tekisi erilliset virka- ja työehtosopimukset, jotka tekisiva mahdolliseksi varsinaiseen palkkaan kuuluvan palkanlisän maksamisen sillä perusteella, että tietyllä työalalla vallitsi työvoimapula. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli esittänyt järjestelyyn käytettäväksi rahamäärän, joka olisi ollut 6-8 prosenttia ammattialan tai laitosyksikön palkkasummasta.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 4.4.1989 tekemä päätös sosiaaliviraston päivähoitohenkilöstön palkkauksen tarkistamisesta ei Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n mielestä vähimmässäkään määrin ratkaissut työvoimapulaongelmia Helsingin kaupungin osalta. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli esittänyt näkemyksensä selkeästi 6.4.1989 julkaistussa tiedotteessa, jossa edelleen oli painotettu välittömien neuvottelujen käynnistämistä Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n 16.3.1989 tekemän esityksen pohjalta.

Kuntapuolen ammattijärjestöjen puheenjohtajat olivat käsitelleet pääkaupunkiseudun henkilöstön palkkauksen jälkeenjääneisyyttä ja henkilöstöpulaa muun muassa kokouksessaan 24.4.1989. Jälleen kunta-alan pääsopijajärjestöt olivat esittäneet kunnalliselle työmarkkinalaitokselle pikaisten neuvottelujen käynnistämistä Helsingin työvoimaongelmien ja palkkausongelmien ratkaisemiseksi.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suhtautuminen pääkaupunkiseudun ja Helsingin erityisolosuhteiden huomioon ottamiseen henkilöstön palvelussuhteen ehdoissa oli ollut kielteistä. Eräisiin vaikutuksiltaan varsin rajoitettuihin järjestelyihin kunnallinen työmarkkinalaitos oli vuoden 1987 jälkeen myöntynyt. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suhtautuminen erityisesti vuoden 1989 aikana oli ollut ristiriidassa Helsingin kaupungin näkemysten kanssa.

Toisin kuin kunnallinen työmarkkinalaitos olivat pääkaupunkiseudun varsinaisina työnantajina kunnat ja kuntainliitot osoittaneet vähintäänkin ymmärrystä henkilöstöjärjestöjen pääkaupunkiseutulisää koskeville esityksille ja jopa itse tehneet asiassa aloitteita.

Esimerkiksi Helsingin kaupunginhallitus oli 2.1.1984 päättänyt esittää kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle, että se tarvittaessa yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien ja kuntainliittojen kanssa mahdollisuuksien mukaan jo vuoden 1984 sopimuksia valmisteltaessa olisi selvittänyt ne vaihtoehdot, joilla virka- ja työehtosopimuksissa voitaisiin sopivalla tavalla korvata pääkaupunkiseudun muuta maata korkeammat elinkustannukset.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan liittohallitus oli päättänyt kokouksessaan 11.1.1985 tehdä kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle esityksen pääkaupunkiseutulisän maksamisesta. Liittohallitus oli uudistanut esityksensä 14.3.1985 pyytäen, että kunnallinen sopimusvaltuuskunta ottaisi pääkaupunkiseutulisää koskevan esityksen huomioon seuraavissa virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa.

Edellä mainittujen kaltaisia esityksiä pääkaupunkiseudun kaupungit ja niiden eri luottamuselimet olivat tehneet viime vuosien aikana kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle.

Vuoden 1989 alkupuolella työvoimapulaan liittyvät kysymykset sekä asuin- ja elinkustannusten kalleus olivat tulleet jälleen erityisesti esille Helsingin kaupungin eri luottamuselimissä.

Helsingin kaupungin sosiaaliviraston esityksestä kaupungin henkilöstölautakunta oli päättänyt kokouksessaan 8.3.1989 esittää kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, että se solmisi erillisen virkaehtosopimuksen sosiaaliviraston esitykseen sisältyvien päivähoitohenkilöstöön kuuluvien viranhaltijoiden palkkauksen tarkistamiseksi kahdella palkkaluokalla 1.3.1989 lukien.

Helsingin kaupungin henkilöstöasianlautakunta oli käsitellyt 22.3. ja 26.4.1989 pääkaupunkiseutulisää koskevaa asiaa. Henkilöstölautakunta oli päättänyt esittää kaupunginhallitukselle muun muassa, että kalliiden elinkustannusten korvaamiseksi tulisi kunnallisen alan virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa sopia erillisen Helsinki-taulukon käyttöönotosta. Taulukon mukaisten palkkojen tulisi olla 5 prosenttia korkeammat kuin kulloinkin voimassa olevat I paikkakuntaluokan mukaiset palkat.

Kanteessa tarkoitetun työnseisauksen jälkeen pääkaupunkiseutulisää koskevan asian käsittely oli jatkunut Helsingin kaupunginhallituksen luottamuselimissä. Helsingin kaupunginhallitus oli 22.5.1989 päättänyt esittää kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, että työmarkkinalaitos tekisi tai valtuuttaisi Helsingin kaupungin tekemään virkaehtosopimuksen niin sanotusta Helsinki-palkkataulukosta, joka merkitsisi nykyisen palkkatalukon peruspalkkojen korottamista viidellä prosentilla 1.6.1989 lukien. Samalla kaupunginhallitus oli päättänyt hyväksyä työsuhteisten työsopimuksiin sovellettavaksi erillisen palkkataulukon 1.6.1989 lukien sekä kehottanut henkilöstöasiainlautakuntaa huolehtimaan siitä, että vastaava palkkojen tarkistusta koskeva järjestely toteutettaisiin myös tuntipalkkaisten työntekijöiden kohdalla samasta ajankohdasta lukien.

Edellä selostetut seikat osoittivat, miten julkisella alalla henkilöstöpolitiikan ja työmarkkinakäytännön yhteen sovittaminen saattoi joskus johtaa erikoisiin tilanteisiin. Toimeenpantu työnseisaus oli ollut osoitus varsinaisen työnantajan, Helsingin kaupungin ja kaupungin palveluksessa olevan henkilöstön yksimielisestä tahdonilmauksesta, jota kunnallisesta virka- ja työehtosopimuspolitiikasta vastaava kunnallinen työmarkkinalaitos oli vuodesta toiseen vastustanut.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n aloitteellisuus Helsingin kaupungin työvoimapoliittisten ja henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi erityisesti kuluvana vuonna oli perustunut muun muassa siihen, että 1.3.1988 voimaan tulleissa työ- ja virkaehtosopimuksissa oli hyväksytty kunta-alalle niin sanottu jatkuvan neuvottelun periaate. Periaate tarkoitti sitä, että kunnallinen työmarkkinalaitos ja kunnallisen alan pääsopijajärjestöt olivat sitoutuneet neuvottelemaan myös virka- ja työehtosopimusten voimassa ollessa esimerkiksi sen tyyppisistä palkantarkistusten tasoon vaikuttavista asioista kuin mistä niin sanotussa Helsinki-lisää koskevissa esityksissä oli ollut kysymys. Virkaehtosopimukseen osalliset eivät olleet missään vaiheessa pyrkineet painostamaan Helsingin kaupunkia tai muita pääkaupunkiseudun kuntia, vaan ne olivat kohdistaneet neuvottelupyyntönsä kunnalliselle työmarkkinalaitokselle.

Helsingin kaupungin palveluksessa olevat työntekijät ja viranhaltijat olivat pyrkineet toteuttamaan mielenosoituksen siten, että siitä oli aiheutunut mahdollisimman vähän haittaa kuntalaisille. Odotettavissa olevasta työnseisauksesta ja sen aiheuttamista häiriöistä kunnallisiin palveluihin oli tiedotettu yleisölle hyvissä ajoin ennen mielenosoitusta jo edellisellä viikolla. Mielenosoitus oli rajattu lisäksi kestoltaan lyhyeksi. Kuntalaisten hengen ja terveyden suojaamiseksi ja kunnan omaisuuden vahingoittumisen estämiseksi välttämättömät työt oli jätetty kokonaan työnseisauksen ulkopuolelle. Työnseisaus oli lisäksi ajoitettu sellaiseen ajankohtaan, että se olisi mahdollisimman vähän häirinnyt palvelujen tuottamista.

Kun Helsingin yhteisjärjestö KTV:n työjaosto aamulla 5.5.1989 oli päättänyt mielenosoituksen järjestämisestä, yhdistysten pääluottamusmiehet oli velvoitettu kartoittamaan omien alueidensa osalta tarve suojatyön tekemiseen ja huolehtimaan siitä, ettei kenenkään ulkopuolisen henkeä tai terveyttä vaarannettu tai heille aiheutettu kohtuutonta haittaa. Kuntalaisten hengen ja terveyden turvaamiseksi sekä kunnan omaisuuden vahingoittumisen estämiseksi erilaisissa päivystysluontoisissa tehtävissä olevat viranhaltijat ja työntekijät olivat työskennelleet täysin normaalisti työnseisauksesta huolimatta.

Työnseisaukseen oli osallistunut kuultavina olevista yhdistyksistä joko yhdistysten asettamia luottamusmiehiä tai yhdistyksen toimikunnan tai sitä vastaavan hallituksen jäseniä, lukuun ottamatta Helsingin kaupungin teollisuuslaitosten viranhaltijain yhdistys KTV:tä, jolla ei ollut omaa luottamusmiestä ja jonka toimikunnan jäsenet eivät olleet osallistuneet työnseisaukseen.

Kaikki asiassa esitetyt seikat huomioon ottaen tulisi Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV sekä Helsingin yhteisjärjestö KTV ja muut kuultavina olevat yhdistykset jättää työehtosopimuslain 10 §:n nojalla hyvityssakkoon tuomitsematta. Ellei hyvityssakkoja voitaisi jättää kokonaan tuomitsematta, tulisi asiaan liittyneet erityiset olosuhteet ottaa huomioon tuomittavien hyvityssakkojen määrissä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on vaatinut kanteen hylkäämistä tai Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n, Helsingin yhteisjärjestö KTV:n ja kanteessa mainittujen muiden yhdistysten jättämistä hyvityssakkoon tuomitsematta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lakolla on pyritty vaikuttamaan muun muassa siihen, että voimassa olevia työehtosopimuksia muutettaisiin siten, että sopimuksiin otettaisiin määräykset viiden prosentin suuruisen niin sanotun Helsinki-lisän maksamisesta. Lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä edellä mainittujen työehtosopimusten palkkausta koskeviin määräyksiin.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ja Helsingin yhteisjärjestö KTV:n on jo samana päivänä annetulla tuomiolla n:o 108/1989 tuomittu hyvityssakkoon saman työtaistelutoimenpiteen johdosta. Tuossa asiassa tuomittua hyvityssakkoa on pidettävä esiintulleisiin asianhaaroihin nähden määrältään sellaisena, ettei mainittuja yhdistyksiä ole kuitenkaan enää tässä asiassa erikseen tuomittava hyvityssakkoon. Samat yhdistykset on jo edellä tarkoitetun toisen asian yhteydessä velvoitettu myös korvaamaan kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut, minkä vuoksi niitä ei myöskään enää tässä jutussa ole katsottu velvolliseksi korvaamaan toistamiseen kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikuluja.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Kolula.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Edellä esitetyt seikat ovat mielestäni sellaisia työehtosopimuslain 10 §:ssä tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden vuoksi hyvityssakko voidaan jättää tuomitsematta.

Tämän vuoksi hylkään kanteessa esitetyt vaatimukset siinä tarkoitettujen Helsingin yhteisjärjestö KTV:n jäsenyhdistysten ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan huolto- ja rakennustyöntekijät KTV:n tuomitsemisesta työehtosopimuslaissa tarkoitettuun hyvityssakkoon. Muilta osin yhdyn tuomioksi tulleeseen mielipiteeseen.