Labor court dismisses union claim that employer violated collective agreement on foreign site salary negotiations.

Neuvostoliiton työkohteita koskevan sopimuksen mukaan palkkauksesta sopiminen oli jätetty toimihenkilön ja työnantajan välillä tapahtuvaksi. Vanhemman mestarin Moskovassa suorittaman työn osalta oli näyttämättä jäänyt, että yhtiö olisi hänen palkkauksestaan sopiessaan tai sitä tarkistaessaan menetellyt vastoin sopimusta.

Kantaja Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. YIT-Yhtymä Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Muiden ohella Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennusmestarien Ammattiliitto RAL:n välillä 23.6.1986 allekirjoitetussa sopimuksessa Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennuskohteissa työskenteleville rakennus ja maarakennusalan teknisille toimihenkilöille aiheutuvien kustannusten korvaamisesta on seuraavat määräykset:

PALKKAUS

Tämän sopimuksen tarkoittamalla työmaalla työskentelevän teknisen toimihenkilön palkkauksesta ja palkantarkistusperusteista sovitaan työnantajan ja toimihenkilön välillä ennen työskentelyn alkamista.

Palkan määräytymisperusteita ovat:

- vastaavanlaisen tehtävän palkkaus kotimaassa - noudatettava työaika - tehtävän vaativuus - toimihenkilön koulutus ja pätevyys sekä tehtävään soveltuva ammattitaidon monipuolisuus - toimihenkilön kokemus ulkomaantöistä - työskentelykohteen olosuhteet ja sijainti - työskentelyn kesto

Palkantarkistusten tulee tasoltaan olla sellaisia, että projektissa työskentelevän teknisen toimihenkilön palkkakehitys seuraa yrityksen kotimaassa työskentelevien teknisten toimihenkilöiden palkkojen kehitystä.

Muiden ohella Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennusmestarien Ammattiliitto RAL:n välillä 11.3.1986 allekirjoitetussa rakennusalan palkkasopimuksessa on seuraava määräys:

14 § Vanhojen rakennusten lisä

Teknisen toimihenkilön johtaessa pääosan työajastaan samassa työkohteessa rakennuksen purkamis- ja korjaamistyötä, maksetaan hänelle 15 %:lla korotettu palkka.

Samalla työkohteella tarkoitetaan tässä saman rakennusluvan piiriin kuuluvia töitä.

Edellä mainittu määräys ei koske lisärakennuksia.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on lausunut, että liiton jäsen rakennusmestari Arto Juhani Pylkkänen oli työskennellyt työsopimuksen tarkoittamassa määräaikaisessa työsuhteessa Perusyhtymä Oy:n palveluksessa vanhempana mestarina yhtiön urakoimalla Metropol-hotellin saneeraustyömaalla Moskovassa Neuvostoliitossa 7.1.1987 ja 22.5.1988 välisen ajan. Hänen työtehtävänsä olivat olleet tavanomaisia vanhemmalle rakennusmestarille kuuluvia esimiestehtäviä. Pylkkäsen työsuhde Perusyhtymä Oy:hyn oli alkanut 3.9.1984. Perusyhtymä Oy oli sittemmin sulautunut YIT-Yhtymä Oy:hyn.

Pylkkäsen ansio kaikkine lisineen oli Moskovassa suoritetun työn alkaessa ollut 7 300 markkaa. Palkka oli 1.3.1987 lukien korotettu 7 498 markaksi ja 1.6.1987 lukien 8 000 markaksi, minkä suuruisena se oli ollut työsuhteen loppuun asti.

Pylkkäsen kirjallisessa työsopimuksessa oli sovittu työsuhteen ehtona sovellettavaksi Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennuskohteissa tapahtuvaa rakennustyötä koskevaa sopimusta. Sopimuksen 3 kohdan mukaan palkan määräytymisen lähtökohtana oli ollut vastaavan tehtävän palkkaus kotimaassa. Sopimuskohdan tarkoituksena oli ollut turvata sopimuskohteessa työskenteleville sama ansiotaso kuin Suomessa. Pylkkäsen kokonaispalkkaus vastasi kotimaan tehtävissä toimivan niin sanotun vanhemman rakennusmestarin kuukausiohjepalkkaa, mutta ei sitä palkkausta, joka oli maksettava vanhan rakennuksen purkamis- ja korjaamistyössä. Pylkkäsen palkkaus oli siten jäänyt 15 prosenttia alhaisemmaksi kuin sen olisi tullut olosuhteet ja työehtosopimusmääräykset huomioon ottaen olla.

Neuvostoliiton kohteita koskevan sopimuksen palkkamääräyksen maininta siitä, että palkan määräytymisperusteena oli otettava huomioon muun muassa vastaavanlaisen tehtävän palkkaus kotimaassa, tarkoitti sitä, että työnantajat olivat sopimuksessa sitoutuneet maksamaan vastaavissa ulkomaisissa tehtävissä aina vähintään kotimaan palkkauksen mukaista palkkaa. Tätä näkemystä tuki se, että sopimuksessa oli sovittu lisäksi, että palkan tarkistuksien tuli tasoltaan olla sellaisia, että Neuvostoliiton kohteissa työskentelevän toimihenkilön palkkakehitys seurasi yrityksen kotimaassa työskentelevien toimihenkilöiden palkkojen kehitystä. Muut palkkausta koskevassa sopimuskohdassa mainitut perusteet olivat sellaisia, jotka korottivat palkkaustasoa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että YIT-Yhtymä Oy, johon Perusyhtymä Oy oli sulautunut, on rikkonut Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennuskohteissa työskenteleville rakennus- ja maarakennusalan teknisille toimihenkilöille aiheutuvien kustannusten korvaamisesta koskevan sopimuksen 3 kohdan tarkoittamaa palkkausmääräystä maksamalla Pylkkäselle Metropol-hotellin saneeraustyömaalla Moskovassa kotimaassa vastaavanlaisesta tehtävästä maksettua palkkaa olennaisesti alhaisempaa palkkaa. Lisäksi Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on vaatinut YIT-Yhtymä Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT-Yhtymä Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Pylkkänen oli työskennellyt Perusyhtymä Oy:n palveluksessa hotelli Metropolin työmaalla Moskovassa, Neuvostoliitossa 7.1.1987 - 22.1.1988 välisen ajan. Työsopimuksen mukaan Pylkkänen oli työsuhteen alkaessa Moskovassa ollut vanhemman mestarin tehtävissä. Työnsä alkuvaiheessa hän oli tehnyt rakennuksen runkovaiheen töitä. Pääosan työajastaan Pylkkänen oli ollut julkisivujen rappaustyössä, jossa hän oli työskennellyt toisen vanhemman mestarin apuna. Siten hänen työnsä oli poikennut tavanomaisesta vanhemman mestarin työstä.

Pylkkäsen palkaksi oli työsopimusta tehtäessä sovittu 7 300 markkaa kuukaudessa. Palkkaa oli korotettu 1.3.1987 lukien 2,7 prosenttia, jolloin sen määräksi oli muodostunut 7 498 markkaa. Palkka oli tarkistettu 1.6.1987 lukien 8 000 markaksi. Tarkistuksella, joka oli koskenut vain muutamaia toimihenkilöitä, oli pyritty kannustamaan heitä alkamassa olevassa julkisivujen rappaustyön tekemisessä.

Työehtosopimuksen 3 kohdan määräyksellä sopijapuolet olivat poikenneet kotimaassa voimassa olevan palkkasopimuksen palkkausjärjestelmästä ja antaneet työsopimuksen osapuolille huomattavasti laajemman sopimusvapauden. Määräyksen mukaan ulkomaan työn palkkauksesta oli sovittava työnantajan ja toimihenkilön välillä ennen työskentelyn alkamista huomioon ottaen sopimuskohdassa mainitut, palkan määräytymiseen vaikuttavat tekijät. Siten ulkomaan palkkaus ei perustunut samanlaiseen koulutuksen, kokemuksen ja tehtävien kaavamaiseen sijoittamiseen palkkausjärjestelmään kuin kotimaan palkkasopimuksessa. Määräys oli kirjoitettu siten, että siinä oli lueteltu esimerkkeinä eräitä huomioon otettavia palkkaustekijöitä ilman, että luettelo olisi ollut täydellinen. Näiden työehtosopimuksessa sovittujen perusteiden avulla työnantajan ja toimihenkilön oli sovittava palkkauksesta ulkomaan työskentelyn ajaksi.

Neuvostoliiton työehtosopimusta tehtäessä ei ollut pidetty lähtökohtana kotimaassa sovellettavan, liittojen välisen palkkasopimuksen mukaisen palkkausjärjestelmän soveltamista ulkomaan työkohteissa. Tämä kävi selvästi ilmi sopimuksesta. Jos työehtosopimusosapuolet olisivat tarkoittaneet palkkasopimuksen olevan voimassa myös ulkomaan työkohteissa, olisi määräys kirjoitettu toisella tavalla.

Neuvostoliiton työehtosopimus antoi työsopimusosapuolille mahdollisuuden sopia palkantarkistusten perusteista. Tätä valtuutta oli rajoitettu siten, että palkkakehityksen tuli seurata asianomaisen yrityksen kotimaassa työskentelevien toimihenkilöiden palkkojen kehitystä. Kysymys oli ainoastaan suojamääräyksestä sen varalta, että työnantaja ja työntekijä eivät olisi sopineet palkantarkistusten perusteista, kuten sopimus edellytti. Määräyksellä ei ollut sidottu ulkomaan työkohteiden palkkoja kotimaan palkkoihin muutoin kuin siltä osin, että ne suhteellisesti seurasivat kotimaan palkkoja. Käytännössä tämä oli tarkoittanut, että Neuvostoliiton kohteissa toimihenkilöiden palkkoja oli tarkistettu sillä prosenttimäärällä, joka oli saatu tarkastelemalla kotimaassa asianomaisessa yrityksessä tehtyjä keskimääräisiä korotuksia.

Palkasta sovittaessa Pylkkänen oli tiennyt, mihin työhön ja missä sijaitsevaan työkohteeseen hän oli lupautunut. Kun palkkauksen sopiminen oli työehtosopimuksen mukaan palkkasopimuksen sidonnaisuudesta vapaata, oli Pylkkäsen palkasta voitu sopia kokonaisharkintaan perustuen. Kotimaassakaan teknisillä toimihenkilöillä ei ollut ohjepalkkoja, vaan palkkausjärjestelmä rakentui ohjeluvuille, jotka eivät olleet vähimmäispalkkoja. Siten kotimaassa teknisen toimihenkilön palkka voi olla myös alle palkkasopimuksessa olevan ohjeluvun ilman, että työehtosopimusta rikottaisiin. Tarkasteltaessa tätä taustaa vasten Pylkkäsen palkkausta ei perustellusti voitu väittää työnantajan rikkoneen asianomaisessa työssä sovellettavaa työehtosopimusta.

Eräänä palkkaa määriteltäessä huomioitavana tekijänä oli sopimuksessa mainittu työskentelykohteen olosuhteet ja sijainti. Määritelmä tarkoitti kaikkia olosuhteita. Esimerkiksi erillistä vanhojen rakennusten lisää ei enää tarvinnut palkkauksessa ottaa huomioon. Se seikka, että palkka mahdollisesti ei ollut vähintään 15 prosenttia suurempi kuin palkkasopimuksessa olevan ohjeluvun mukainen palkka, ei osoittanut, että työehtosopimusta olisi rikottu.

Kanteessa esitetyt sopimuksen tulkinnat eivät vastanneet sitä, mistä sopimusta neuvoteltaessa oli sovittu. Tulkinnat kuvastivat niitä toiveita ja esityksiä, joita Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL:n taholta oli tehty sopimusneuvottelujen kuluessa. Liitto oli luopunut esityksistään ennen sopimuksen tekemistä.

Kanteessa oli väitetty, että sopimusmääräyksen tarkoitus olisi ollut turvata sopimuskohteessa työskenteleville sama ansiotaso kuin Suomessa. Tällaista määräystä ei kuitenkaan ollut sopimukseen otettu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT-Yhtymä Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Sen jälkeen kun liittojen välillä oli käyty erimielisyydestä esivalmistelun kuluessa neuvotteluja, Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT-Yhtymä Oy ovat luopuneet neuvotteluvelvollisuutta koskeneesta oikeudenkäyntiväitteestä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rakennusmestari Arto Juhani Pylkkänen on työskennellyt YIT-Yhtymä Oy:hyn sulautuneen Perusyhtymä Oy:n palveluksessa Moskovassa Neuvostoliitossa sijaitsevalla Hotelli Metropolin työmaalla 7.1.1987 ja 22.1.1988 välisen ajan. Pylkkänen on toiminut työmaalla vanhempana mestarina johtaen aluksi runkovaiheen töitä ja loppuaikana julkisivujen rappaustöitä.

Pylkkäsen työsuhteessa on sovellettu 23.6.1986 allekirjoitettua sopimusta Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennuskohteissa työskenteleville rakennus- ja maarakennusalan teknisille toimihenkilöille aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Sopimuksen mukaan työnantajan ja toimihenkilön välillä on sovittava palkkauksesta ja palkan tarkistusperusteista ennen työskentelyn alkamista. Pylkkäsen palkaksi on työsopimusta tehtäessä sovittu 7 300 markkaa kuukaudessa. Hänen kuukausipalkkansa on 1.3.1987 lukien korotettu 7 498 markaksi ja 1.6.1987 lukien 8 000 markaksi.

Rakennusmestarien Ammattiliitto RAL:n ilmoituksen mukaan Pylkkäsen palkkaus on jäänyt tuntuvasti alhaisemmaksi kuin vastaavanlaisen tehtävän palkkaus kotimaassa. Pylkkäsen palkkauksen jääminen jälkeen rakennusalan palkkasopimuksen mukaisesta kotimaan palkkatasosta on pääosin johtunut siitä, ettei hänen ulkomaan palkkaansa ole sisällytetty 15 prosentin suuruista vanhojen rakennusten purkamis- ja korjaustöissä maksettavaa lisää. Tällä tavoin korotettu palkka olisi tullut ottaa huomioon myös ylityökorvauksissa sekä työsuhteen päättyessä maksetuissa vuosilomakorvauksissa.

Selvityksen mukaan neuvoteltaessa 23.6.1986 allekirjoitetusta Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennuskohteissa tapahtuvaa rakennustyötä koskevasta sopimuksesta, joka on ollut ensimmäinen senlaatuinen sopimus osapuolten välillä, toimihenkilöpuolelta aluksi on ehdotettu palkkauksen osalta noudatettavaksi rakennusalan palkkasopimusta ja 1. paikkakuntakalleusluokan soveltamista sekä projektityöskentelyn vientilisän maksamista. Työnantajaliitto on torjunut esitykset ja puolestaan ehdottanut sellaista sopimusmääräystä, joka pienin muutoksin on hyväksytty lopulliseksi palkkausta koskevaksi työehtosopimuksen kohdaksi.

Työehtosopimusneuvotteluissa ei ole ollut enemmälti esillä kysymys palkkaussopimuksessa mainittujen erityisten lisien, kuten vanhojen rakennusten lisän maksamisesta Neuvostoliiton työkohteissa - puhumattakaan siitä, että velvollisuudesta maksaa tuollaisia lisiä olisi nimenomaisesti sovittu. Selvitystä on esitetty siitä, että joissakin tapauksissa lisien, myös vanhojen rakennusten lisien määrä on sovittu työsopimuksessa sisällytettäväksi kertakaikkisena eränä sovittuun ulkomaan työn palkkaan.

Puheena olevan sopimuksen mukaan toimihenkilön palkkauksesta on ennen Neuvostoliiton työkohteessa tarkoitetun työn aloittamista sovittava hänen ja työnantajan välillä käyttäen yhtenä palkan määräytymisperusteena muiden joukossa vastaavanlaisen tehtävän palkkausta kotimaassa. Kun otetaan huomioon työehtosopimusneuvottelujen kulusta esitetty selvitys, palkan määräytymisperusteiden joukossa oleva viittaus kotimaan palkkaukseen ei voi tarkoittaa sitä, että kanteessa tarkoitetussa työssä Pylkkäsen palkasta olisi pitänyt sopia palkkasopimuksen mukaisesti, vaan se on voitu tehdä myös muulla tavoin ja ilman että työnantaja on sitoutunut noudattamaan palkkasopimusta sellaisenaan.

Kun Neuvostoliiton työkohteita koskevan usein mainitun sopimuksen mukaan palkkauksesta sopiminen on jätetty toimihenkilön ja työnantajan välillä tapahtuvaksi, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Perusyhtymä Oy tai YIT-Yhtymä Oy sen seuraajana olisivat Pylkkäsen palkkauksesta sopiessaan tai sitä tarkistaessaan menetelleet niukasti selvitettyihin työn tekemisen olosuhteisiin nähden vastoin usein mainittua Neuvostoliiton työkohteissa suoritettavaa työtä koskevaa sopimusta.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT-Yhtymä Oy kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Pohjanoksa, Kontio, Pohja ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.