Labor court allows union fines for violating public service strike bans by attempting to influence non-contractual matters.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ruled that public sector unions were liable for fines for failing to prevent an illegal strike. The unions had not taken steps to stop a strike aimed at influencing housing policy, which violated the Public Service Agreement Act's ban on strikes affecting non-contractual matters. Consequently, the court ordered the unions to pay compensation and cover legal costs for their breach of supervisory duties.
Legislator headnote
AI generatedKunnallisen virkaehtosopimuslain 8, 10, 20 ja 21 §:n nojalla: Viranhaltijayhdistykset ovat velvollisia valvomaan alaisiaan kiellettyjen työtaistelutoimenpiteiden tekemisestä, ja niiden laiminlyömisestä voidaan määrätä hyvityssakkoa, jos toimenpiteellä pyritään vaikuttamaan sopimuksenvaraisen ulkopuolisiin asioihin.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Viranhaltijain työnseisauksella oli pyritty vaikuttamaan muihin kuin kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin ja se oli siten muodostanut mainitun lain vastaisen työtaistelutoimenpiteen. Ammattijärjestöt, jotka eivät olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi, oli tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Kantaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Vastaajat Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y.
KANNE
Kanteen perustelut
Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunut, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n hallitus oli 10.4.1989 kehottanut liittojensa jäseniä toimeenpanemaan Uudenmaan läänissä, Tampereella ja Turussa työnseisauksen asuntojen saatavuuden parantamiseksi ja asumiskulujen kohtuullistamiseksi. Työnseisaus oli järjestetty 13.4.1989 kello 14 16. Työtaisteluun oli osallistunut noin 1 000 vastaajajärjestöjen alayhdistysten jäsentä. Työnseisaus oli lamaannuttanut Helsingin, Tampereen ja Turun liikennelaitosten toiminnan melko täydellisestä 1 2 tunnin ajaksi ja aiheuttanut työtaistelun piiriin kuuluville kunnille muutakin haittaa.
Työtaistelu oli ollut kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan kielletty, koska sillä oli pyritty vaikuttamaan muihin kuin mainitun lain 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin. Kunnallisen virkaehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijayhdistys oli velvollinen valvomaan, että sen alaiset yhdistykset ja viranhaltijat pidättäytyivät lain 8 §:ssä kielletyistä työtaistelutoimenpiteistä.
Heti työtaistelusta tiedon saatuaan kunnallinen työmarkkinalaitos oli kehottanut kirjallisesti vastaajajärjestöjä ryhtymään sellaisiin toimiin, joilla estettiin mainittu virkaehtosopimuslain vastainen työtaistelutoimenpide. Vastaajajärjestöt eivät olleet kunnallisen työmarkkinalaitoksen saamien tietojen mukaan tehneet mitään työtaistelun estämiseksi, vaan päinvastoin olivat olleet tukemassa sitä.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Kunnallinen työmarkkinalaitos on kunnallisen virkaehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin ja 20 §:n nojalla vaatinut, että Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV tuomittaisiin maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden rikkomisesta.
VASTINE
Vastineen perustelut
Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ovat lausuneet, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n hallitus oli kokouksessaan 10.4.1989 päättänyt kehottaa SAK:laisten liittojen jäseniä toimeenpanemaan 13.4.1989 asuntopolitiikan remonttipäivä -nimisen joukkotapahtuman ja työnseisauksen Uudenmaan läänissä, Tampereella ja Turussa. Joukkotapahtuma ja työnseisaus oli kehotettu toimeenpanemaan kello 14 - 16. Samassa yhteydessä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n hallitus oli päättänyt kutsua kaikki asuntotilanteesta huolestuneet kansalaiset osallistumaan mielenosoituksiin 13.4.1989 kello 15 alkaen Helsingissä, Turussa ja Tampereella.
Tapauksessa oli siten ollut kysymys keskusjärjestöjohtoisesta työnseisauksesta. Koska kysymys ei ollut ollut sopimuspolitiikan piiriin luettavasta asiasta, ei Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n hallituksen päätöksen toimeenpano edellyttänyt alayhdistysten eli liittojen erillistä päätöstä. Toisaalta päätökseen sisältyvä osallistumiskutsu muillekin kuin liittojen jäsenille kuvasi työnseisauksen erityistä luonnetta mielenosoituksena.
Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan lakko työtaistelutoimenpiteenä oli kielletty, mikäli työtaistelulla pyrittiin vaikuttamaan muihin kuin kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin. Vaikka sopimuksenvaraisten asioiden piiri viimeksi mainitun lainkohdan valossa ei ollut välttämättä yksiselitteinen, mielenosoituksella hallitukseen ja eduskuntaan kohdistetut vaatimukset huomioon ottaen ei ollut pyritty vaikuttamaan kunnalliseen työnantajaan tai kunnalliseen työmarkkinalaitokseen eikä kysymyksessä ollut ollut sellainen asia, josta virkaehtosopimuksessa voitiin sopia.
Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan kielletty oli ainoastaan työtaistelutoimenpide. Työtaistelutoimenpiteen käsitteen tunnusmerkistö oli määritelty siten, että työtaistelutoimenpiteen tuli ilmetä kollektiivisena painostustoimenpiteenä, työtaistelutoimenpiteen tuli omata tietty konkreettisuus ja tehokkuus ja toimenpiteellä tuli olla kosketuskohtia työsuhteeseen, jotta sitä voitaisiin pitää työtaistelutoimenpiteenä.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n asuntopolitiikan remonttipäivässä oli ollut selvästi kysymys mielenosoitusluontoisesta toiminnasta. Työnseisauksen ja joukkokokousten luonnetta mielenosoituksena korosti se, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n hallituksen päätöksessä oli kehotettu myös muita kansalaisia kuin ammattijärjestöjen jäseniä, työntekijöitä ja viranhaltijoita osallistumaan mainittuna päivänä järjestettäviin joukkokokouksiin. Työnseisausten tarkoituksena ei varsinaisesti ollut ollut painostaa maan hallitusta, vaan painostustarkoitus oli lähinnä työnseisausten yhteydessä järjestetyillä joukkokokouksilla. Asuntopolitiikan remonttipäivän toteuttamistapakin osoitti, että kysymyksessä oli ollut kansalaisten yhteinen kannanotto maan asuntotilanteeseen.
Hallitusmuodon 10 §:ssä turvattu ilmaisuvapaus koski yhtälailla virkamiesasemassa olevia henkilöitä kuin muitakin kansalaisia. Se, että työsuhteessa olevat työntekijät ja muut kansalaiset voivat osallistua työnseisaukseen ja sen yhteydessä järjestettäviin mielenosoituksiin ilman että heille aiheutui siitä haitallisia seuraamuksia osoitti, että asuntopolitiikan remonttipäivän yhteydessä viranhaltijan asemassa olleet henkilöt olivat osallistuneet mainittuna päivänä järjestettyyn toimintaan ennen kaikkea kansalaisominaisuudessa eikä virkamiehinä. Mikäli viranhaltijoiden katsottiin työnseisauksella ryhtyneen kunnallisen virkaehtosopimuslain vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen, joutuisivat viranhaltijat kansalaisena erilaiseen asemaan oikeudessa ilmaista julkisuudessa mielipiteitä ja käyttää kansalaisvapauksia verrattuna muihin kansalaisiin ja erityisesti verrattuna työsopimussuhteisiin työntekijöihin.
Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ei ollut laiminlyönyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaista valvontavelvollisuuttaan ottaen huomioon työnseisauksen lyhyt kesto, nopea toteuttamistapa ja työnseisauksen luonne. Mikäli mainittujen järjestöjen katsottaisiin syyllistyneen valvontavelvollisuuden rikkomiseen tulisi mainitut järjestöt kunnallisen virkaehtosopimuslain 21 §:n 1 momentin nojalla jättää hyvityssakkoon tuomitsematta työnseisaukseen liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n hallitus on 10.4.1989 kehottanut liittojensa jäseniä toimeenpanemaan Uudenmaan läänissä, Tampereella ja Turussa työnseisauksen ja joukkotapahtuman asuntojen saatavuuden parantamiseksi ja asumiskulujen kohtuullistamiseksi. Työnseisaus on järjestetty kanteessa kerrotuin tavoin 13.4.1989 kello 14 - 16. Lakkoon on osallistunut noin 1 000 Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n jäsenjärjestön Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n virkasuhteista jäsentä.
Työtaistelun yhteydessä on vaadittu muun muassa hallituksen esityksiä maapolitiikasta, asuntorahoituksesta ja asumismenojen alentamisesta. Lakolla on siten pyritty vaikuttamaan muihin kuin kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin, joten se työtaistelutoimenpiteenä on ollut sanotun lain 8 §:n 1 momentin työrauhavelvollisuutta koskevan säännöksen vastainen.
Kunnallinen työmarkkinalaitos on 12.4.1989 kehottanut Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:ta ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:tä ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Työntekijäjärjestöt eivät kuitenkaan ole ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi ja ovat siten laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee kunnallisen virkaehtosopimuslain 8, 10, 20 ja 21 §:n nojalla Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n ja Kunnallisten työntekijäin ja
viranhaltijain liitto KTV:n maksamaan kunnalliselle työmarkkinalaitokselle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, edellisen 7 000 markkaa ja jälkimmäisen 11 000 markkaa.
Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.
Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Metsäpelto, Tuomi ja Korpela.
Tuomio oli yksimielinen.