Labor court dismisses union fines for striking over pay structure and collective agreement wage rules.

Työntekijät olivat muun muassa tyytymättöminä töiden vaativuuden määritykseen toimeenpanneet lakkoja PARAKE-palkkarakenteen käyttöönoton jälkeen. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto, joka vastasi edustajiensa osallistumisesta työtaisteluihin, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työntekijäliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Tampereen Lentokonetyöväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

8 §

Työntekijän palkka 18 Täysin työkykyinen ja 18 vuotta täyttänyt työnvuot- tekijä ta täyt- Työntekijän peruspalkka sp tänyt työntekijä

Työn- Mom. 1. Työntekijän peruspalkka saadaan lisäätekijän mällä henkilökohtainen palkan osuus työntekijän perus- työkohtaiseen palkan osuuteen. palkka Työkohtainen palkan osuus

Työ- Mom. 2. Työntekijän työkohtainen palkan osuus koh- määritetään hänen säännönmukaisesti tekemiensä tainen töiden perusteella. Em. palkan osuuden suuruus pal- määräytyy sen työnvaativuusryhmän työkohtaisen kan tuntipalkan perusteella, johon kuuluvat työt osuus edustavat suurinta osuutta tehdyistä töistä.

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliito on lausunut, että Valmet Oy:n Tampereen tehtaan työntekijät olivat painostustoimenpiteinä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työtaistelutoimenpiteisiin seuraavasti:

Kaikki tehtaan 665 työntekijää olivat poistuneet työpaikoiltaan 7.4.1989 kello 12. Työnseisaus oli kestänyt 3,5 tuntia, ja siihen olivat osallistuneet myös ammattiosaston asettamat luottamusmiehet, pääluottamusmies mukaan lukien, sekä ammattiosaston toimikunnan jäsenet.

Putkiosaston 15 työntekijää olivat olleet lakossa 5.4.1989 kello 10.42-15.30, 6.4.1989 kello 13.30-15.30, 24.4.1989 kello 8 - 27.4.1989 kello 15.30 ja 18.5.1989 kello 12-15.30. Työnseisauksiin oli osallistunut myös osaston luottamusmies.

Levyosaston 108 työntekijää oli järjestänyt 19.4.1989 työnseisauksia siten, että päivävuoron 60 työntekijää ja aamuvuoron 25 työntekijää oli poistunut työpaikoiltaan kello 14.30 iltavuoron 23:n työntekijän jäädessä työstä pois koko työvuoronsa ajaksi. Työnseisaukseen oli osallistunut myös osaston luottamusmies.

Koneistusosastolla oli yhdeksän työntekijää osallistunut 7.4.1989 ja kymmenen työntekijää 13.4.1989 työvuoron mittaiseen työnseisaukseen. Uudelleen työnseisauksiin oli ryhtynyt yhteensä 17 aamuvuoron työntekijää 1.6.1989 kello 12 lukien ja iltavuoron työntekijät kello 20 lukien. Viimeksi mainitut lakot olivat kestäneet vielä seuraavan päivän. Osaston luottamusmies oli osallistunut muiden mukana 1.6.1989 lukien toimeenpantuun lakkoon.

Työtaistelujen syyksi pääluottamusmies ja osastojen luottamusmiehet olivat eri yhteyksissä ilmoittaneet seuraavaa: Koko tehdasta koskien oli vaadittu yleisesti töiden vaativuusryhmityksen nostamista niissä töissä, joissa sovellettavan vaativuustyöryhmän työkohtainen palkan osuus ei ollut sama kuin työntekijän nykyinen palkka. Putkiosastolla oli vaadittu putkitöiden työn pisteytyksen nostamista. Levyosastolla vaatimuksena oli ollut standardiaikajärjestelmän perusteiden nostaminen suorituspalkkatyön yksikköhintojen korottamiseksi. Koneistusosaston lakoilla 7.4. ja 13.4.1989 oli vaadittu niin sanotun raskaan koneen lisän maksamista erillislisänä ja 1.6.1989 alkaneella lakolla suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteiden nostamista.

Vaatimus nostaa työnvaativuusryhmitystä vastaamaan työntekijän kulloistakin ansiotasoa oli täysin PARAKEsopimuksen perusteiden vastainen. Putkitöiden työnvaativuuden määritys oli tarkastettu työehtosopimuksen mukaan perustetussa työnvaativuustyöryhmässä, jossa oli sekä työnantajan että työntekijäin edustus. Lisäksi putkiosastolla oli perustettu erillinen työryhmä kehittämään palkkausjärjestelmää. Standardiaikajärjestelmän olivat puolestaan asianomaiset liitot tarkastaneet käyttöönoton yhteydessä. Raskaan koneen lisä oli otettu huomioon PARAKE-sopimuksen mukaisesti työnkuvauksessa työolosuhdetekijänä.

Työtaistelut olivat kohdistuneet erityisesti työehtosopimuksen palkkausta, PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa, työnjohto-oikeutta ja erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin.

Työtaisteluiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työehtosopimuksen vastaisiin ratkaisuihin palkkausta koskevissa asioissa.

Metallityöväen Liittoon oli oltu yhteydessä puhelimitse jo ensimmäisten työtaisteluiden alettua ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelujen lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä, sillä lakot olivat uusiutuneet. Myöskään ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Päin vastoin ammattiosaston edustajat olivat esittämällä työnantajalle lain ja työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia sekä osallistumalla lakkoihin osoittaneet tukevansa työtaistelutoimenpiteitä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Tampereen Lentokonetyöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että koko tehdasta koskenut työnseisaus oli ollut mielenosoitus, joka oli kohdistunut eduskuntaan. Työnseisauksen tarkoituksena oli ollut vaatia eduskunnalta toimia työpaikkojen sairauskassojen maksamien korvausten verotuksen suhteen. Korvausten verottamista oli pidetty uhkana koko sairauskassatoiminnalle. Työnseisauksen kohdentuminen oli saatettu myös työnantajan tietoon. Lisäksi työnseisauksen tarkoituksena oli ollut saattaa keskeytyneet PARAKE-neuvottelut liikkeelle sekä muistuttaa työnantajaa PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevasta työehtosopimuksen määräyksestä, jonka mukaan käyttöönotto ei saanut vaikuttaa haitallisesti työntekijöiden ansiotasoon.

Putkiosastolla esiintyneet erimielisyydet olivat johtuneet työnvaativuusryhmien ja työkokonaisuuksien virheellisestä määrittelystä sekä siitä, että työnantaja ei ollut suostunut käymään asiallisia neuvotteluja ongelmien ratkaisemiseksi. Epäkohdat töiden vaativuusryhmittelyssä oli tunnustettu myös työnantajan taholta. Viikkojen odottelusta huolimatta työnantaja ei kuitenkaan ollut täyttänyt antamiaan lupauksia korjaamiseen tähtäävien neuvottelujen aloittamisesta ja korjausten toteuttamisesta. Tilanne oli johtanut työnseisauksiin.

Työnseisausten jälkeen työnantaja oli luvannut uudestaan ryhtyä asian johdosta neuvotteluihin. Neuvotteluajankohdaksi työnantaja oli ilmoittanut 24.4.1989 alkaneen viikon. Lisäksi työnantaja oli lupautunut perustamaan työryhmän erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Neuvottelukutsua tai työryhmän perustamiseen tähtääviä aloitteita ei kuitenkaan ollut kuulunut. Sen sijaan työnantaja oli ilmoittanut, että työnvaativuusryhmiä ei aikaisemmista lupauksista huolimatta korjattaisi. Työnantajan menettelystä johtuen putkiosastolla oli ilmennyt uusia työnseisauksia 24.4. - 27.4.1989 ja 18.5.1989.

Työnantaja oli toteuttanut lupauksensa neuvotteluihin ryhtymisestä ja työryhmän perustamisesta vasta toukokuun puolessa välissä, minkä jälkeen työnvaativuusryhmien suhteen oli suoritettu korjauksia sekä työkokonaisuudet rajattu uudestaan.

Levyosastolla urakkatöiden hinnoitteluperiaatteisiin liittynyt tulehtunut tilanne oli kärjistynyt, kun työntekijöiden oli ollut määrä ryhtyä työnantajan kanssa niin sanottuna pienryhmänä käytäviin neuvotteluihin 19.4.1989. Työntekijöiden edustajien saavuttua neuvotteluihin työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että neuvotteluja ei aloitettaisi ennen kuin joko hän tai työntekijöiden edustaja poistuisi. Työntekijät olivat päättäneet poistua loppuviikoksi työpaikoiltaan mielenosoituksena työnantajan kielteistä asennoitumista vastaan.

Työnseisauksen alettua pääluottamusmies oli saanut sovituksi työnantajan kanssa, että levyosaston työntekijät saisivat valita itse edustajansa neuvotteluihin entisen käytännön mukaan. Sopimukseen pääsyn jälkeen levyosaston luottamusmies oli ottanut puhelimitse yhteyttä osaston työntekijöihin, jotka olivat palanneet välittömästi töihin.

Koneistusosastolla 1.6.1989 alkanut työnseisaus oli ollut mielenosoitus urakkahinnan perusteetonta ja yksipuolista muuttamista vastaan. Työntekijät olivat tiedustelleet työnjohtajilta urakkahinnan palauttamisesta juuri ennen poistumistaan työpaikoilta. Vastauksena oli ilmoitettu, että työnantaja ei missään tapauksessa korjaisi urakkahintaa takaisin. Kuitenkin korjaus oli suoritettu vain vajaat 20 minuuttia työnseisauksen alkamisen jälkeen. Jälkeen päin oli ilmennyt, että työnantaja oli tehnyt jo aikaisemmin päätöksen urakkahinnan korjaamisesta. Sitä, että työnantajan päätöksestä ei ollut ilmoitettu ennen työnseisausta, oli pidettävä työnantajan taholta tapahtuneena provokaationa.

Koneistusosastolla 7. ja 13.4.1989 esiintyneet työnseisaukset olivat liittyneet raskaiden koneiden olosuhdelisään, jota ei ollut otettu palkkauksessa huomioon. Työnantaja oli myöntänyt, että raskaiden koneiden olosuhdelisä olisi pitänyt lisätä palkkausperusteisiin ryhtymättä kuitenkaan asian johdosta minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Sen seurauksena työntekijät olivat työskennelleet noin kaksi kuukautta ilman korvausta kyseessä olevista olosuhdehaitoista, mikä oli johtanut työntekijöiden poistumiseen työpaikoiltaan.

Metallityöväen Liitosta oli oltu puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen aina, kun liitolle oli ilmoitettu työnseisauksista. Pääluottamusmiehelle oli joka kerran tähdennetty työrauhan palauttamista sekä erimielisyyksien ratkaisemista neuvottelutietä.

Ammattiosastossa oli noin 1 150 jäsentä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että kenenkään työntekijän normaalit palkkatulot eivät olleet pienentyneet PARAKE-palkkarakenteen käyttöönoton vuoksi. Uuden ja vanhan palkkarakenteen mukaisten palkkojen mahdollinen erotus oli otettu huomioon työntekijän palkassa. Yrityksen palkkakustannukset olivat nousseet PARAKE:n käyttöönoton yhteydessä 4,3 prosenttia.

Putkitöiden työnvaativuus oli tarkastettu ennen PARAKE:n käyttöönottoa työnvaativuustyöryhmässä. Kun työntekijät olivat saaneet tietää vaativuuksien määrittelystä siltä osin, kuin ne koskivat heidän omia töitään, oli työnvaativuustyöryhmän käsittelyyn tullut joitakin vaativuuksien tarkistusesityksiä eri osastoilta. Putkitöiden vaativuuksien uudelleen tarkistelussa ei ollut viivytelty. Tarkistuspyynnöt oli jätetty 22.2.1989, ja työryhmä oli käsitellyt ne 29.3.1989, jolloin oli hyväksytty yksi muutos määrityksiin. Kun työntekijät olivat lakoilla ryhtyneet painostamaan työnantajaa edelleen nostamaan putkitöiden pisteytystä, asiaa selvittelemään oli perustettu erillinen työryhmä. Ryhmän perustamisen jälkeenkin lakkoilu oli osastolla jatkunut.

Levyosastolla vakiintuneen käytännön mukaan pienryhmätyöskentelyyn oli voinut osallistua myös ylimääräisiä asiantuntijoita, mikäli menettelystä oli toisen osapuolen kanssa etukäteen sovittu. Kyseisessä tapauksessa työntekijät olivat ennakkoon asiasta työnantajalle mitään ilmoittamatta lisänneet edustustaan pienryhmässä, mitä menettelyä työnantajan edustaja ei hyväksynyt.

Koneistusosaston luottamusmies oli tuonut erimielisen urakan 1.6.1989 aamulla osastoinsinöörin käsiteltäväksi. Ennen kuin luottamusmiehen kanssa oli keskusteltu asiasta, ei työnantajan ratkaisuehdotuksesta voitu antaa tietoja työntekijöille. Painostaakseen työnantajaa tarkistamaan urakkahinnoittelua työntekijät olivat poistuneet työpaikoiltaan.

Raskaan koneen käytöstä aiheutuvat haittatekijät oli otettu huomioon heti PARAKE:n käyttöönotosta lukien työnvaativuuden määrityksessä työolosuhdetekijänä. Aiemmin oli maksettu niin sanottua raskaan koneen lisää erillislisänä, eivätkä työntekijät olleet mieltäneet lisän sisältyvän nyt suoraan työkohtaiseen palkkaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Tampereen Lentokonetyöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Valmet Oy:n Tampereen tehtaan työntekijät ovat olleet lakossa kanteessa kerrottuina aikoina huhti-, touko- ja kesäkuussa 1989. Tehtaan kaikkia 665 työntekijää koskeneeseen työtaisteluun ovat osallistuneet myös pääluottamusmies, osastojen luottamusmiehet ja ammattiosaston toimikunnan jäsenet. Osastokohtaisiin lakkoihin on osallistunut putkiosastolla 15 työntekijää, levyosastolla 108 työntekijää ja koneistusosastolla eri kerroilla 9-17 työntekijää. Myös osastojen luottamusmiehet ovat ottaneet osaa näihin työnseisauksiin.

Maaliskuussa 1989 tehtaalla on otettu käyttöön PARAKEpalkkarakenne. Koko tehtaan työntekijäkunnan käsittäneen lakon syynä on ollut muun muassa tyytymättömyys töiden vaativuusryhmitykseen. Putkiosastolla toimeenpantujen lakkojen syynä ovat olleet putkitöiden vaativuusryhmittelyssä PARAKE-palkkarakenteen käyttöönoton jälkeen syntyneet erimielisyydet. Levyosaston työntekijät ovat ryhtyneet työtaisteluun suorituspalkkatyön hinnoitteluperiaatteista vallinneiden erimielisyyksien johdosta. Koneistusosaston lakot ovat koskeneet niin sanotun raskaan koneen lisän maksamista edelleen erillislisänä ja suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteiden tarkistamista. Lakot ovat näin ollen kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi ja lopettamiseksi. Osasto vastaa lisäksi toimikuntansa jäsenten, pääluottamusmiehen ja osastojen luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluihin. Osasto on siten rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Lakkojen alettua Metallityöväen Liitolle on ilmoitettu työtaistelutoimenpiteistä ja vaadittu liitolta toimenpiteitä työtaistelujen lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liitosta on oltu puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen ja tähdennetty työrauhan palauttamista ja erimielisyyksien ratkaisemista neuvottelutietä. Metallityöväen Liiton toimenpiteitä ei voida pitää riittävinä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Tampereen Lentokonetyöväen ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 22 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 15 000 markkaa.

Metallityöväen Liitto ja Tampereen Lentokonetyöväen ammattiosasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Rautiainen, Hölttä ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.