Labor court dismisses union claims but orders employer to pay severance and damages for wrongful termination without valid cause.

Työnantaja oli purkanut palveluksessaan olleen koneenkuljettajan työsopimuksen ilmoittaen perusteeksi työtehtävien laiminlyömisen. Vaikka koneenhoitajan työsuorituksissa oli ollut jossain määrin puutteita, ei työnantajalla kuitenkaan ollut ollut esittämillään syillä oikeutta purkaa tai edes irtisanoa työsopimusta.

Kun liittojen välisessä neuvottelussa työsuhteen purkamisen lisäperusteeksi ilmoitetulla seikalla ei ollut edes väitetty olleen yhteyttä työsopimuksen päättämiseen, ei sitä voitu ottaa huomioon työsopimuksen purkamisen perusteiden sopimuksenmukaisuutta arvioitaessa.

Työnantaja velvoitettu maksamaan palkka irtisanomisajalta sekä korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä.

Työnantajaa kohtaan esitetty vaatimus hyvityssakkoon tuomitsemisesta työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä työnantajaliittoa ja sen piiriyhdistystä kohtaan esitetty hyvityssakkovaatimus valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hylätty.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Pumar Oy Kuultava Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton välillä 3.5.1988 allekirjoitetussa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II. TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN

6 §

Irtisanominen ja lomauttaminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä huhtikuun 21. päivänä 1986 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla.

VI. SOSIAALIPALKAT JA PALKALLISET POISSAOLOT

20 §

Vuosiloma

Oikeus vuosilomaan, lomapalkka ja -korvaus

Työntekijä saa kulloinkin voimassa olevan lain mukaisen vuosiloman.

Lomaltapaluuraha

Vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluuraha 50 % hänen vuosilomapalkkansa määrästä. Työntekijälle, jonka työsuhde katkeaa ennen hänen vuosilomaansa, suoritetaan lomaltapaluurahana 50 %:n suuruinen korvaus laskettuna hänelle vuosilomalain mukaan kuuluvasta lomakorvauksesta.

Lomaltapaluuraha suoritetaan paluun jälkeen ensimmäisenä palkanmaksupäivänä ja lomakorvaustapauksessa lopputulin yhteydessä. Mikäli vuosiloma on jaettu, suoritetaan kunkin lomanosan päättyessä sitä vastaava osa lomaltapaluurahasta noudattaen vastaavasti mitä edellä lomaltapaluurahasta on määrätty.

Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken 21.4.1986 solmitussa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maa- ja vesirakennusalalla on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 §

Sopimuksen yleinen soveltamisala

1. Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevia sekä jäljempänä mainituin osin myös määräaikaisia työsopimuksia. 2. Tämän sopimuksen II luvun määräykset koskevat kuitenkin ainoastaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtunutta toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista siten kuin tämän sopimuksen 12 §:ssä on määrätty.

4 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Irtisanomisajat

1. Työnantajan tulee irtisanoessaan työsopimuksen noudattaa työsuhteen yhdenjaksoisesta kestoajasta riippuen vähintään seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhteen kestoaika Irtisanomisaika enintään 3 vuotta 2 viikkoa 3 vuotta - 7 vuotta 4 viikkoa yli 7 vuotta 8 viikkoa

8 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

11 §

Irtisanomisen perusteen ilmoittaminen

1. Työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti työsopimuksen irtisanomisen peruste ja työsuhteen lakkaamisaika.

II TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

12 §

Irtisanomismenettely- ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella, mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvasta irtisanomisesta tämän luvun määräyksiä. 2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

18 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä itsestään johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

19 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään kahdenkymmenen (20) kuukauden palkka. 2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti mm. työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansionmenetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton ajalle 3.5.1988 - 28.2.1990 neuvotteleman maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamis- ja täsmennysneuvottelun pöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

Palkkojen ym. korotukset

Mikäli käytännön tuntipalkat ovat perustuntipalkkoja korkeammat, niitä korotetaan 25.4.1988 lukien 105 p/h. Edellä mainitut korotukset sisältävät ansiokehitystakuun 39 p ja indeksikorotuksen 0,3 %

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että A oli työskennellyt toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa Pumar Oy:n palveluksessa koneenkuljettajana. Työsuhde oli alkanut 7.10.1987.

Perjantaina 27.5.1988 A oli iltapäivällä ennen töiden päättymistä yhdessä yhtiön autonkuljettajan kanssa tarkistanut kuormaajan hydrauliikkaöljyn ja todennut siinä vajausta. A oli ajanut kuormaajan siirtolavalle ja sopinut kyseisen autonkuljettajan kanssa, että tämä lisäisi hydrauliikkaöljyä kuormaajaan, sillä autonkuljettajalla oli ollut mahdollisuus poiketa varikolle viedessään konetta toiselle työmaalle. Jostain syystä hän ei kuitenkaan ollut lisännyt hydrauliikkaöljyä. Kuormaaja oli A:n sitä 27.5.1988 ajaessa kuitenkin toiminut täysin normaalisti.

Sunnuntaina 29.5.1988 oli Helsingin Norokujan työmaalla kuormaajalla yrittänyt työskennellä henkilöitä, jotka eivät olleet Pumar Oy:n vakituisia työntekijöitä. Tällöin joku heistä oli kääntänyt kuljettajan oikealla kädellä hallittavan vivun väärään asentoon, jolloin kuormaajan lisälaitteiden hydrauliikan ulosotto oli käynnistynyt. Kun koneeseen ei kuitenkaan ollut kytketty tarvittavia lisälaitteita, hydrauliikkaöljyn normaalikierto oli estynyt ja koneen hydrauliikkapumppu oli pumpannut öljyä täydellä paineella öljyn kiertäessä ylipaineventtiilin kautta. Tämän tapaisessa tilanteessa kauha liikkui äärimmäisen hitaasti, eikä kone liikkunut eteen- eikä taaksepäin, tai ainakin liike oli ollut äärimmäisen hidasta. Kun nämä yrityksen ulkopuoliset henkilöt olivat saattaneet kuormaajan tilaan, jossa sillä ei voinut työskennellä, luulivat he koneen rikkoutuneen.

Pumar Oy:n toimitusjohtaja oli tutkinut koneen toimimattomuutta. Hän oli tuntenut kuitenkin kuormaajan niin huonosti, ettei hänkään ollut huomannut virheellisessä asennossa olevaa hallintavipua. Toimitusjohtaja oli havainnut kuitenkin koneesta puuttuvan hydrauliikkaöljyä ja oli ilmeisesti päätellyt, että hydrauliikkaöljypumppu oli rikkoutunut.

Kyseinen toimitusjohtaja oli soittanut 29.5.1989 noin kello 14 A:lle kotiin ja ilmoittanut, että koneen hydrauliikkapumppu oli rikkoutunut öljyn vähyyden vuoksi. Samalla toimitusjohtaja oli sanonut työsuhteen päättyvän siihen ja uhannut heittää öljyt A:n naamalle, jos tämä ilmestyisi vielä työmaalle tai varikolle.

Rakennustyöläisten Uudenmaan aluejärjestön toimitsija ja Pumar Oy:n toimitusjohtaja olivat puhelimessa keskustelleet 14.6.1988 A:n työsuhteen purkamiseen johtaneista syistä. Tuolloin yhtiön toimitusjohtaja oli ilmoittanut, että hänellä oli oikeus suojella omaisuuttaan. Toimitusjohtajalla oli tuossa vaiheessa ollut käsitys, että koneen hydrauliikkapumpussa oli edelleen vikaa. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että hydrauliikkapumpussa ei ollut ollut vikaa.

A oli 17.8.1988 vastustanut työsuhteen päättämistä ja pyytänyt Pumar Oy:n toimitusjohtajaa antamaan kirjallisesti yksilöidyn selvityksen työsuhteen päättämisen perusteista. Tällaisen selvityksen A oli saanut vasta 13.10.1988. Työsuhteen päättymisen syyksi oli ilmoitettu töiden laiminlyönti varoituksesta huolimatta. Rakennustyöläisten Uudenmaan aluejärjestön toimitsija oli keskustellut A:n työsuhteen purkamisesta yhtiön toimitusjohtajan kanssa ja lisäksi Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen asiamiehen kanssa seitsemän eri kertaa. Keskusteluissa ei ollut käynyt ilmi, että A:lle olisi annettu varoituksia töiden laiminlyönnistä.

Työsuhteen päättyessä oli A:n tuntipalkka ollut 51,05 markkaa, joten kuukausipalkka oli ollut 8 776,40 markkaa. Perusteettoman työsuhteen purkamisen vuoksi maksettavia korvauksia korottavana tekijänä oli otettava huomioon, että työnantaja oli laiminlyönyt ilmoittaa välittömästi kirjallisesti työsuhteen purkamisen syyn ja työsuhteen päättymisajan, vaikka tätä oli työnantajalta pyydetty. Työsuhteen purkamista oli pidettävä törkeänä, koska työnantaja oli itse välillisesti aiheuttanut kuormaajan toimintakyvyttömyyden antamalla sen ammattitaidottomien työntekijöiden käyttöön ja tämän jälkeen perusteettomasti syyttänyt A:ta kuormaajan hydrauliikkaöljypumpun vaurioitumisesta. Tällä perusteella oli kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta pidettävä kohtuullisena.

Työsuhteen purkaessaan oli työnantaja myös laiminlyönyt noudattaa irtisanomisaikaa. Tämän vuoksi oli työnantaja velvollinen maksamaan A:lle työsuhteen kestoaika huomioon ottaen irtisanomisajan palkan kahdelta viikolta.

Työehtosopimuksen määräyksen perusteella olisi työnantajan pitänyt 25.4.1988 korottaa A:n tuntipalkkaa 105 pennillä. Yleiskorotuksen työnantaja oli kuitenkin maksanut vasta 13.12.1988. Työnantajan olisi pitänyt suorittaa vuosilomakorvaus lomaltapaluurahoineen A:lle työsuhteen päättyessä. Osan näistä saatavista oli työnantaja suorittanut 12.10.1988 ja loppuosan vasta 13.12.1988. Näiltä osin oli työnantaja tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys oli jo 31.5.1988 saanut tiedon jäsenyrityksensä työehtosopimuksen rikkomisesta. Piiriyhdistys oli kuitenkin ryhtynyt puolustamaan jäsenyrityksensä työehtosopimuksen tietensä rikkomista. Näin piiriyhdistys oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Hyvityssakkoja harkittaessa oli korottavana tekijänä otettava huomioon, että irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n vastaisesta menettelystä oli piiriyhdistykselle lähetetty syksyn 1988 kuluessa kolme kirjettä. Valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä oli myös huomautettu piiritason neuvottelussa syyskuussa 1988.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto oli saanut tiedon jäsenyrityksensä menettelystä 31.5.1988 postiin jätetyllä kirjeellä, jossa ilmeni piiriyhdistykselle esitetyt vaatimukset. Työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin saattaakseen jäsenyrityksensä noudattamaan työehtosopimusta. Irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n vastaisen menettelyn osalta oli työnantajaliiton tietoon saatettu piiriyhdistykselle lähetetyt kirjeet.

Piirineuvottelussa asian käsittelyssä ei ollut päästy yksimielisyyteen ja asia päätettiin siirtää keskusliittojen välillä käytävään neuvotteluun. Liittojen välisissä neuvotteluissa 16.11.1988 asia jäi erimieliseksi ja Rakennustyöläisten Liitto ilmoitti vievänsä asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Pumar Oy:llä ole ollut perusteita edes irtisanoa A:n työsuhdetta, ja että työtuomioistuin velvoittaisi Pumar Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena 68 611,20 markkaa sekä irtisanomisajan palkkana 4 084 markkaa 16 prosentin korkoineen ensiksi mainittu erä haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja viimeksi mainittu erä 29.5.1988 lukien. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Pumar Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Maarakentajien Uudenmaan Piiriyhdistyksen työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoihin valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Pumar Oy ovat lausuneet, että Pumar Oy harjoitti maarakennus- ja purkuurakointia pääkaupunkiseudulla. Yhtiön liikevaihto vuonna 1988 oli ollut noin 3 miljoonaa markkaa ja sen palveluksessa oli noin 10 työntekijää. Yhtiöllä oli viisi maarakennuskonetta ja kaksi kuorma-autoa. Koneenkuljettaja A oli työskennellyt Pumar Oy:n palveluksessa 7.10.1987 29.5.1988 välisen ajan.

Pumar Oy:n toimitusjohtaja oli keväällä 1988 puolentoista kuukauden aikana kehottanut kolme kertaa A:ta laittamaan ajamansa kuormaajan kauhaan tapit ja pääaisan rasvanipat kuntoon ja huoltamaan koneen. Tämän A oli laiminlyönyt.

Viimeksi yhtiön toimitusjohtaja oli käskenyt Helsingin Hietalahden työmaalla torstaina 26.5.1988 A:ta laittamaan pyöräkuormaajan kuntoon ja tankkaamaan sen sekä tarkistamaan kuormaajan moottori- ja hydrauliikkaöljyt, koska pyöräkuormaajaa käytettäisiin viikonlopun aikana toisten työntekijöiden toimesta Puistolassa sijaitsevalla Norokujan työmaalla. A:lla oli ollut tähän huolto- ja korjaustyöhön ammattitaito ja hänellä oli ollut siihen myöskin aikaa, koska pyöräkuormaaja oli ollut käytössä Pumar Oy:n omassa urakassa. Pumar Oy:n kuorma-autonkuljettajan ryhdyttyä siirtämään pyöräkuormaajaa perjantai-iltapäivänä Hietalahdessa sijaitsevalta työmaalta Puistolaan oli A vielä ilmoittanut kuorma-autonkuljettajalle kuormaajan olevan kunnossa.

Sunnuntaina 29.5.1988 erään toisen koneenkuljettajan yrittäessä käyttää kuormaajaa Puistolan työmaalla ei kyseisen kuormaajan hydrauliikka ollut toiminut ja kuormaajan hydraulipumppu oli pitänyt kovaa ääntä. Tällöin koneenkuljettaja oli todennut hydrauliöljyn olevan lopussa ja hydraulipumpun rikkoutumassa. Samalla hän oli soittanut Pumar Oy:n toimitusjohtajan paikalle. Tämän jälkeen koneenkuljettaja oli joutunut hakemaan huoltoasemalta 20 litraa hydrauliöljyä. Pyöräkuormaajan hydrauliöljy oli ollut täysin lopussa, mitä osoitti se, että kun pyöräkuormaajaan oli kaadettu 10 litraa hydrauliöljyä, oli öljytikku ollut vasta vähimmäismitassaan. Kaiken kaikkiaan pyöräkuormaajaan menee 12 litraa hydrauliöljyä, jolloin öljytikku on ääriasennossaan.

A oli täysin laiminlyönyt pyöräkuormaajan huollon. Pyöräkuormaajalle jouduttiin tekemään koko päivän kestänyt remontti, jotta se saatiin kuntoon. Kuormaaja oli kokonaan jätetty rasvaamatta ja kaksi aisatappia oli jouduttu hakkaamaan lekalla pois. Tapit olivat olleet naarmuuntuneita sen merkiksi, ettei niitä ollut rasvattu. Edelleen pyöräkuormaajan rasvanippoja jouduttiin vaihtamaan ja osa niistä oli ollut niin kuluneita, ettei niitä ollut saatu irti muuta kuin poraamalla, jolloin tilalle piti laittaa uudet isommat rasvanipat.

Kyseinen koneenkuljettaja samoin kuin Pumar Oy:n toimitusjohtaja olivat olleet ammattitaitoisia pyöräkuormaajan kuljettajia ja he olivat hallinneet myös koneen käytön ja tekniikan.

Pyöräkuormaajan kunnossapito oli nimenomaan kuulunut sitä ajaneelle A:lle ja hänellä oli ollut vastuu siitä, että pyöräkuormaaja oli kunnossa.

A oli tiennyt, että Pumar Oy:llä oli luottotili eräällä huoltoasemalla, josta saattoi hankkia poltto- ja voiteluaineita kyseiseen pyöräkuormaajaan. Lisäksi yrityksellä oli myös luottotili pyöräkuormaajaa maahantuovassa koneliikkeessä ja hydrauliikkaosia myyvässä yhtiössä.

Liittotason neuvottelujen jälkeen 16.11.1988 oli Pumar Oy:n toimitusjohtaja ilmoittanut epäilyksensä siitä, että A olisi syyllistynyt työsuhteen aikana anastusrikokseen. Toimitusjohtajan antaman ilmoituksen mukaan eräs Pumar Oy:n palveluksessa ollut työntekijä oli kertonut, että maalis-huhtikuussa 1988 Pumar Oy:n Hietalahdenranta 3:ssa sijaitsevalla työmaalla A olisi yhteistuumin työtoverinsa kanssa anastanut kyseisessä purku-urakassa Pumar Oy:lle kuuluneita kuparikaapeleita ja kupariromua. Kupariromu oli kuljetettu yhtiön kuorma-autolla romuliikkeeseen ja myyty. Tämän jälkeen tekoon osalliset olivat keskenään jakaneet myynnistä saadut rahat. Tekoon oli osallistunut A:n lisäksi ainakin kolme muuta miestä. Kyseinen kupari oli kuulunut Pumar Oy:lle, eikä työnantaja ollut antanut lupaa työntekijöille myydä kuparia omissa nimissään. Pumar Oy:llä oli ollut tarkoitus itse hyödyntää edellä mainittu kupari. Purku-urakoinnissa purettavan tavaran myyminen oli keskeinen osa purku-urakoinnin tuotosta.

Pumar Oy oli tehnyt asiasta rikosilmoitukset 13. ja 29.12.1988.

Piiritason neuvottelussa oli piiriasiamies kertonut, että A:lle oli aikaisemmin annettu varoituksia työvelvoitteen laiminlyönneistä. Edelleen neuvotteluissa oli irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n mukaisesti viivytyksettä ilmoitettu purkamisen peruste ja työsuhteen lakkaamisaika.

Pumar Oy ei ollut voinut suorittaa lomakorvausta ja lomaltapaluurahoja kuin vasta syksyllä 1988, koska A ei ollut toimittanut Pumar Oy:lle selvitystä toukokuussa 1988 tekemistään töistä. Vastaavasti Pumar Oy ei ollut myöskään voinut laskuttaa tilaajia kyseisistä töistä. A:n työtunnit toukokuulta oli ilmoitettu yhtiölle lopullisesti vasta liittotason neuvotteluissa, mistä syystä lopputiliä oli vielä jouduttu korjaamaan.

Pumar Oy:llä oli ollut oikeus purkaa A:n työsuhde, koska A oli useista varoituksista huolimatta laiminlyönyt työvelvoitteensa koneen huollon osalta ja tästä oli aiheutunut Pumar Oy:lle vahinkoa. Pumar Oy:llä oli perustellusti aihetta epäillä, että A oli yhteistuumin työtovereidensa kanssa anastanut Pumar Oy:n omistuksessa ollutta kuparikaapelia ja -johtoja ja myynyt ne omaan lukuunsa romukauppaan. A:n käyttäytymistä oli molempien perusteiden osalta pidettävä sellaisena tärkeänä syynä, joka oli oikeuttanut Pumar Oy:n purkamaan A:n työsuhteen. Pumar Oy:llä oli oikeus vedota työsuhteen purkamisen jälkeen seikkaan, josta työsuhteen purkamisen aikaan ei ollut ollut tietoa.

Pumar Oy:tä ei tullut velvoittaa suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen mukaisia korvauksia. Mikäli työtuomioistuin kuitenkin katsoisi, ettei asiassa olisi ollut edes irtisanomisoikeutta, tuli korvausta vähentävänä tekijänä kuitenkin ottaa huomioon A:n itsensä antama aihe työsuhteen purkamiseen. Korvauksen suuruutta määrättäessä tuli lisäksi ottaa huomioon sitä vähentävänä seikkana, että A oli saanut uuden työpaikan 6.6.1988 alkaen ja Pumar Oy:n pieni koko sekä A:n työsuhteen lyhyt kesto.

Mikäli Pumar Oy joutuisi suorittamaan irtisanomisajan palkan, ei tästä laiminlyönnistä voitu enää tuomita hyvityssakkoon.

A:n tuntipalkka oli ollut yleiskorotuksen jälkeen 51,05 markkaa, mikä oli Pumar Oy:n ilmoituksen mukaan sisältänyt 3,75 markkaa korvausta matkakuluista. A:n tuntipalkka ilman matkakorvauksia oli siis ollut 47,30 markkaa. A:n kuukausipalkka olisi näin ollen ollut 7 757,20 markkaa.

Työsuhteen purkamisen peruste oli ilmoitettu välittömästi A:lle 29.5.1988 käydyssä puhelinkeskustelussa ja Rakennustyöläisten Uudenmaan aluejärjestön toimitsijalle 14.6.1988. Lisäksi työsuhteen purkamisen peruste oli ilmoitettu A:lle piiritason ja liittotason neuvotteluissa. Liittotason neuvotteluissa oli vielä lisätty Pumar Oy:n perusteltu aihe epäillä A:n syyllistyneen anastusrikokseen.

Pumar Oy ei ollut voinut suorittaa A:lle palkkasaatavia, koska A ei ollut toimittanut Pumar Oy:lle toukokuun 1988 töistä selvitystä.

Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys ja Suomen Maarakentajien Keskusliitto eivät olleet laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan. Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen piiriasiamies oli selvittänyt erimielisyyttä alusta alkaen. Myöskään Rakennustyöläisten Liiton edustajat eivät olleet kiistäneet sitä, etteikö pyöräkuormaajasta olisi puuttunut hydrauliöljyä. Lisäksi liittotason neuvottelujen jälkeen Pumar Oy oli tuonut esiin perustellun epäilyksensä siitä, että A olisi syyllistynyt anastusrikokseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Pumar Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Pumar Oy:n vastineen johdosta lausunut muun muassa, että A ei ollut saanut työtehtävien laiminlyönneistä väitettyjä kehotuksia. Rasvanippojen ja kauhan tappien kuntoon laittamisesta oli ollut puhetta vain kerran, jolloin A oli oma-aloitteisesti kertonut asiasta yhtiön toimitusjohtajalle. Tässä yhteydessä toimitusjohtaja oli sanonut, että A yrittäisi laittaa itse ne kuntoon. Samalla oli kuitenkin todettu, että kuormaaja vietäisiin huoltoon koneliikkeeseen. Väitettyjen laiminlyöntien sijasta A:n käyttäytyminen osoitti huolellisuutta sekä esimerkillistä työnantajan kalustosta huolehtimista.

Toimimattomiin rasvanippoihin ei A ollut onnistunut myöhemminkään rasvaa laittamaan, koska yhtiön toimitusjohtaja ei ollut huolehtinut konetta huoltoon, vaikka näin oli sovittu. Muutoin A oli huoltanut konetta säännöllisesti. Viimeksi perjantaina 27.5.1988 A oli tarkistanut ja lisännyt koneöljyä, tankannut kuormaajan, rasvannut rasvanipat, joihin rasvaa oli mennyt sekä tarkistanut hydrauliikkaöljyn. Koska hydrauliikkaöljyssä oli vajausta, oli A sopinut autonkuljettajan kanssa, että autonkuljettaja huolehtisi öljyn lisäämisestä.

Yhtiön ulkopuoliset työntekijät eivät voineet tietää, miten A oli konetta huoltanut. Väitteet siitä, että A olisi täysin laiminlyönyt kuormaajan huollon, olivat perusteettomia. Myös Pumar Oy:n toimitusjohtajalta oli puuttunut riittävä ammattitaito kuormaajan kunnon arvioimiseen.

Kun otti huomioon toisen koneenkuljettajan ja toimitusjohtajan puutteelliset tiedot kuormaajan käyttäytymisestä, oli ymmärrettävää, että 29.5.1989 he eivät olleet havainneet yhden hallintavivun olevan väärässä asennossa. Tämän vuoksi he olivat luulleet, että hydrauliikkapumppu oli rikkoutunut. Jollei kuormaajaa ollut osattu työmaalla käyttää ja tästä syystä oli syntynyt työnantajalle vahinkoa, ei siitä voitu syyttää A:ta.

A ei ollut syyllistynyt myöskään väitettyyn anastusrikokseen. Pelkkä työnantajan epäilys ei ollut riittävä peruste työsuhteen päättämiseen. Työnantaja oli jo työsuhteen aikana tiennyt tapahtumista. Runsas viikko sen jälkeen, kun toiset työntekijät olivat kuljettaneet kuparia pois työmaalta, oli yhtiön toimitusjohtaja kysynyt A:lta, tiesikö tämä jotain asiasta. A oli tuolloin ilmoittanut, että hän oli lastannut kuparin kuormaajalla kuorma-autoon, koska toiset työntekijät olivat ilmoittaneet, että kuparin ottamiseen oli työnantajan lupa. Koska toimitusjohtaja ei ollut mitenkään vastannut A:n ilmoitukseen, oli hän ilmeisesti ajatellut, että A:n käyttäytymisessä ei ollut mitään moitittavaa. Työsopimuslain 44 §:n perusteella olisi työnantajan pitänyt purkaa A:n työsuhde viikon kuluessa tästä keskustelusta. Koska työnantaja ei ollut näin tehnyt, oli purkamisoikeus rauennut.

A:n tuntipalkka oli ollut työsuhteen päättyessä 51,05 markkaa. Missään vaiheessa ei A ollut sopinut työnantajan kanssa, että palkka sisältäisi korvausta matkakuluista. Pumar Oy on maksanut myös odotusajan palkan 51,05 markan suuruisen tuntipalkan perusteella. Jo piiritason neuvottelussa 3.10.1988 oli esitetty palkkavaatimuksia edellä mainitun tuntipalkan perusteella. Tuolloin ei tuntipalkan suuruutta ollut kiistetty.

Työnantajan tuomitsemista hyvityssakkoon oli vaadittu yleiskorotuksen ja vuosilomakorvauksen sekä lomaltapaluurahojen maksamisen laiminlyönnistä. Vaikka työnantajalla ei olisikaan ollut tietoa A:n työtunneista toukokuulta 1988, olisi työnantaja voinut maksaa vuosilomakorvauksen lomaltapaluurahoineen työsuhteen alusta huhtikuulle 1988, koska tältä osin työnantajalla oli ollut käytössä kaikki tarvittavat tiedot. Yleiskorotuksen maksamisen laiminlyöntiä ei ollut edes kiistetty, joten jo tällä perusteella työnantaja oli tuomittava hyvityssakkoon.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antamisesta lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys on osaltaan yhtynyt Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Pumar Oy:n vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A on työskennellyt Pumar Oy:n palveluksessa koneenkuljettajana toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 7.10.1987 alkaen. Yhtiö on purkanut A:n työsuhteen 29.5.1988, koska A yhtiön käsityksen mukaan oli saamistaan varoituksista huolimatta laiminlyönyt huoltaa käytössään olleen kuormaajan, mistä on ollut seurauksena, että kuormaaja oli vahingoittunut. Erimielisyysneuvottelujen päätyttyä on yhtiön puolesta vielä esitetty, että A:n epäillään yhdessä eräiden työtovereidensa kanssa anastaneen työnantajan omaisuutta, minkä vuoksi työnantajalla myös tällä perusteella on ollut oikeus purkaa A:n työsopimus.

Kyseinen kuormaaja on ollut A:n käytössä 27.5.1988 yhtiön Helsingin Hietalahdessa sijaitsevalla työmaalla. A on ilmoituksensa mukaan huoltanut kuormaajan havaiten tuolloin vajausta hydrauliikkaöljyssä. A on sopinut hydrauliikkaöljyn lisäämisestä yhtiön kuorma-autonkuljettajan kanssa, minkä jälkeen kone on siirretty kuorma-autolla yhtiön Norokujalla sijaitsevalle työmaalle, jossa sillä oli tarkoitus työskennellä viikonlopun aikana. Viimeksi mainitulla työmaalla ei kuormaajaa kuitenkaan ollut saatu toimimaan. Kun hydrauliikkapumppu oli pitänyt kovaa ääntä ja hydrauliikkaöljyssä oli havaittu vajausta, oli päätelty kuormaajan hydrauliikkapumpun rikkoutuneen öljyvajauksen johdosta. Yhtiön toimitusjohtaja on samana päivänä soittanut A:lle ja katsoen tämän laiminlyönnillään aiheuttaneen pumpun rikkoutumisen purkanut A:n työsopimuksen.

Asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että Norokujan työmaalla oli koneessa ollut vahingossa kytkettynä lisälaitteiden hydrauliikan ulosotto, mistä oli ollut seurauksena, kun lisälaitteiden letkuja ei ollut kytketty sitä varten varattuihin liittimiin, että kauhan liikkeet olivat hidastuneet ja koneen liikkumiskyky hävinnyt. Hydrauliikkapumpussa sinänsä ei ole havaittu tuolloin eikä jälkeenpäinkään välttämättä korjaamista vaatinutta vikaa.

Lisäksi on käynyt ilmi, että kuormaajan pääaisan tapit olivat rasvaamatta ja rasvanippoja oli ollut epäkunnossa. A itse on kertonut huomauttaneensa havaitsemistaan puutteista jo aikaisemmin yhtiön toimitusjohtajalle, mitä ilmoitusta kyseinen toimitusjohtaja työtuomioistuimessa kuultuna ei ole kiistänyt. Hän on kuitenkin katsonut, että A:n olisi ammattitaitoisena kuljettajana tullut osata huoltaa kuormaaja myös näiltä osin, joskin puhetta oli myös ollut kuormaajan toimittamisesta huoltoon.

Yhtiön toimitusjohtaja on 13.12.1988 tehnyt rikosilmoituksen edellä tarkoitetusta anastuksesta. Poliisitutkintapöytäkirjan ja työtuomioistuimessa kuultujen todistajien kertoman mukaan joukko Pumar Oy:n työntekijöitä on kerännyt yhtiön Hietalahden työmaalta kuparia ja alumiinia sisältänyttä romua. Tämä romu on lastattu A:n kuljettamalla kuormaajalla kuorma-autoon ja kuljetettu romuliikkeeseen. Romusta saadut rahat ovat kyseiset työntekijät jakaneet keskenään. A on saanut niistä 50 markkaa.

Asiassa on käynyt edelleen ilmi, että epäilty anastus on tullut yhtiön tietoon melko pian sen tapahtumisesta, mitä osoittaa muun muassa se, että yhtiö on purkaessaan erään työntekijän työsuhteen 12.4.1988 pidättänyt osan lopputilistä korvauksena anastetusta ja kateisiin jääneestä omaisuudesta. Jutussa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, missä vaiheessa työnantaja on saanut tietää A:n mahdollisesta osuudesta asiaan. A:n itsensä mukaan toimitusjohtaja oli kysynyt asiasta noin viikkoa kyseisen anastuksen jälkeen. Yhtiön toimitusjohtajan kertoman mukaan hän olisi saanut tietää tästä vasta syksyllä 1988.

Esitetyn selvityksen perusteella on pääteltävissä, että A:n työsuhteen purkaminen on tapahtunut yksinomaan sillä tuolloin ilmoitetulla perusteella, että A saamistaan varoituksista huolimatta on laiminlyönyt työvelvoitteitaan, mistä on aiheutunut yhtiölle vahinkoa.

Työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että A olisi ennen työsopimuksen purkamista saanut varoituksia tai huomautuksia työtehtäviensä laiminlyömisestä. Vaikka kyseisen kuormaajan huoltamisessa, mikä on kuulunut A:n työtehtäviin, on näytetty olleen jossain määrin puutteita, työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajalla kuitenkaan ole ollut työehtosopimuksen tarkoittamaa painavaa syytä tällä perusteella purkaa A:n työsopimusta. Myöskään ei ole näytetty, että Pumar Oy:llä olisi ollut erittäin painavia syitä esittämillään perusteilla edes irtisanoa A:n työsopimusta.

Korkein oikeus on tuomiossaan n:o 56/1989 todennut, että työnantajalla on oikeus vedota oikeudenkäynnissä puolustuksekseen myös muihin kuin ilmoittamiinsa työsuhteen purkamiseen vaikuttaneisiin syihin. Asiaa on tulkittava työtuomioistuimen mielestä samalla tavalla sovellettaessa nyt kysymyksessä olevaa sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta. Tämä edellyttää kuitenkin, että myöhemmin ilmoitettu syy on tosiasiallisesti vaikuttanut työsuhteen päättämiseen. Kun A:n mahdollisella osallisuudella edellä tarkoitettuun anastusrikokseen ei ole edes väitetty olleen yhteyttä työsopimuksen päättämiseen, ei kyseistä seikkaa voida ottaa huomioon työsopimuksen purkamisen perusteiden sopimuksenmukaisuutta arvioitaessa. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että Pumar Oy on A:n työsuhteen purkaessaan menetellyt Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta tehdyn työehtosopimuksen vastaisesti.

Asianosaisten kesken on ollut erimielisyyttä A:n tuntipalkan määrästä. Palkaksi on viimeksi sovittu 50 markkaa tunnissa, mitä on ollut työehtosopimuksen mukaan 25.4.1988 lukien korotettava 105 pennillä tunnissa. Tämän mukaisesti työnantaja on myös maksanut A:lle muun muassa odotusajan palkan. Työnantaja on ilmoittanut maksaneensa A:lle kyseiset 50 markkaa tunnissa, josta kuitenkin on ollut osa matkakustannusten korvausta. Tällaista korvausta ei ennakkopidätystodistuksen mukaan ole maksettu vuodelta 1987 eikä sen maksamisesta A:n mukaan ole myöhemminkään sovittu. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo A:n palkaksi irtisanomisajan palkkaa laskettaessa hänen ilmoittamat ja työnantajankin edellä todetussa yhteydessä maksamat 51,05 markkaa tunnissa.

A on saanut uuden työpaikan 6.6.1988 lukien.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja sen Uudenmaan piiriyhdistys ovat pyrkineet selvittämään tapahtumien kulkua sekä A:n palkka- ja muita saatavia, mitkä ovatkin sittemmin tulleet maksetuiksi. Vaikka keskusliitto ja piiriyhdistys ovat tukeneet erimielisyysneuvotteluissa työnantajan näkemystä työsopimuksen purkamisen perusteista, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että ne olosuhteet huomioon ottaen olisivat laiminlyöneet asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Pumar Oy:llä ei ole ollut tärkeää syytä purkaa A:n työsopimusta eikä edes erityisen painavaa syytä sitä irtisanoa. Pumar Oy on A:n työsuhteen purkaessaan menetellyt maa- ja vesirakennusalan irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta tehdyn sopimuksen vastaisesti.

Pumar Oy velvoitetaan maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kahdelta viikolta yhteensä 4 084 markkaa 16 prosentin korkoineen 29.5.1988 lukien sekä korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 35 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 1.6.1989 lukien.

Pumar Oy, Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 300 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Kuningas, Äimälä, Uski, Kuivanen ja Palanko-Laaka

Tuomio oli yksimielinen.