Labor court dismissed union strike by union rep, ruling strikes were separate acts despite shared demands.

Tehtaan kahta lakkoa oli arvioitava erillisinä työtaisteluina, vaikka ne olikin pantu toimeen samansisältöisten vaatimusten tukemiseksi. Ammattiosasto vastasi pääluottamusmiehen laiminlyönnistä ryhtyä toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi ja luottamusmiehen osallistumisesta työnjohto-oikeusmääräyksin työtaisteluna kohdistuneisiin lakkoihin.

Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Paperiliitto r.y. Kuultava Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 21.3.1988 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET

30 § SOPIMUKSEN TULKINTA

1. Jos tämän tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, jota asianomaiset eivät saa heidän välisissään neuvotteluissa selvitetyksi, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja tässä kohdassa tarkoitetussa asiassa on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. 2. Niissä tapauksissa, jolloin paikalliset neuvottelut eivät johda tulokseen, ja toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on jätettävä molemmille sopimuspuolille kappale.

3. Elleivät sopijapuolet pääse yksimielisyyteen edellä 1. kohdassa mainituista asioista, alistetaan ne työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

31 § ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU

1. Jos erimielisyys on syntynyt muista kuin 30 §:ssä mainituista syistä työnantajan ja työntekijän välillä, on ennen kuin muihin toimenpiteisiin saadaan ryhtyä, asiassa pyrittävä sovintoon neuvotteluilla asianomaisten välillä, ja elleivät nämä pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä sopimuspuolten ratkaistavaksi. (Kts. 30 § 2. kohta) 2. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja 1. kohdassa tarkoitetussa asiassa, on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeentonta viivytystä välttäen. Neuvottelujen kestäessä ei ko. asian johdosta saada julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) tahi ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi.

KANNE I (159/88)

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että työnantaja on syyskuussa 1988 Metsä-Serla Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla siirtänyt bobst-painostanssikone I:n koneenhoitajan bobst-painostanssikone III:n varakoneenhoitajaksi. Siirto oli merkinnyt työntekijälle vaativampaa työtä ja korkeampaa palkkaa.

Maanantaina 12.9.1988 aamuvuoron stanssikoneen 14 työntekijää ja kaksi varamiestä oli poistunut työpaikoiltaan. Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n luottamusmies oli ilmoittanut työnjohtajalle poistumisen syyksi, etteivät työntekijät hyväksyneet tehtyä henkilösiirtoa. Työntekijöiden mielestä siirtoa tehtäessä olisi tullut noudattaa niin sanottua vanhemman miehen periaatetta.

Pian tämän jälkeen samana aamuna kello 8.20 aaltopahvitehtaan henkilöstöpäällikkö oli ollut yhteydessä pääluottamusmieheen ja kehottanut tätä palauttamaan työrauhan tehtaalle hankkimalla miehet työhön sekä valvomaan erityisesti, että iltavuoro ryhtyisi normaalisti työhön. Pääluottamusmies oli epäillyt, etteivät iltavuoron työntekijät tulisi edes käymään vuoron alussa tehtaalla, mutta luvannut tehdä voitavansa.

Samana päivänä kello 12.10 henkilöstöpäällikkö oli uudelleen vaatinut pääluottamusmieheltä toimenpiteitä työrauhan pikaiseksi palautumiseksi. Iltavuoron stanssityöntekijät eivät olleet saapuneet työpaikalle, vaan jatkaneet aamuvuoron aloittamaa työtaistelua. Iltavuoron aikana työtaisteluun oli ottanut osaa 16 työntekijää.

Työtaisteluun oli osallistunut 12.9.1988 kaikkiaan 32 aaltopahvitehtaan työntekijää kello 6-22 välisenä aikana. Aamuvuoron aikana oli lakossa ollut myös työosaston luottamusmies.

Ammattiosasto oli tiennyt ilmoittaessaan, että siirron olisi tullut tapahtua noudattaen niin sanottua vanhemman miehen periaatetta, että työnantaja ei hyväksynyt tätä periaatetta. Sanottu periaate oli nimittäin ollut esillä aaltopahvitehtaan miehitystä koskeneissa liittojen välisissä neuvotteluissa 22.4. ja 19.8.1988. Näissä neuvotteluissa ei periaatteen soveltamista ollut hyväksytty ammattiosaston vaatimalla tavalla.

Työtaistelusta oli aiheutunut noin 50 tonnin tuotannon menetys, jonka arvo myyntikatteen perusteella laskettuna oli noin 300 000 markkaa.

Työtaistelu kohdistui työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto vastasi työtaistelusta, koska sen asettama luottamusmies oli osallistunut työtaisteluun eikä pääluottamusmies ollut toiminut riittävän tehokkaasti alkaneen työtaistelun lopettamiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

KANNE II (165/88)

Kanteen perustelut

Metsä-Serla Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla oli ilmoitettu bobst-painostanssikone I:n työntekijän siirrosta bobst-painostanssikone IV:lle kolmen työntekijän työryhmästä vapautuneeseen tehtävään. Työnantaja oli ilmoittanut siirrosta 13.10.1988 siten, että siirto toteutuisi saman lokakuun viimeisenä päivänä. Ennen siirtoa asiasta oli keskusteltu kyseisellä työosastolla työnantajan ja työntekijöiden edustajien kesken. Työntekijäpuoli oli vaatinut siirron toteuttamista niin sanotun vanhemman miehen periaatteen mukaisesti. Työnantaja ei ollut hyväksynyt esitettyä vaatimusta, koska työntekijäpuolen siirrettäväksi esittämien työntekijöiden työskentely kyseisellä koneella oli ollut tarpeen heidän ammattitaitonsa takia.

Perjantaina 14.10.1988 kello 8 olivat stanssikoneiden työntekijät poistuneet työpaikoiltaan. Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n luottamusmies oli ilmoittanut työnjohdolle poistumisen syyksi sen, että työntekijät olivat olleet tyytymättömiä ilmoitettuun siirtoon. Henkilöstöpäällikkö oli kehottanut samana päivänä kello 8.40 pääluottamusmiestä huolehtimaan työnseisauksen lopettamisesta ja siitä, että iltavuoro alkaisi työn jälleen normaalisti. Pääluottamusmies oli luvannut tehdä voitavansa. Iltavuoron stanssityöntekijät eivät olleet saapuneet työhön, vaan jatkaneet aamuvuoron työntekijäin aloittamaa lakkoa. Työtaistelu oli päättynyt 14.10.1988 kello 22. Siihen oli osallistunut yhteensä 31 työntekijää, heidän joukossa sanottu osaston luottamusmies.

Lokakuisesta työtaistelusta oli aiheutunut noin 43 tonnin tuotannon menetys, jonka arvo myyntikatteen perusteella laskettuna oli noin 260 000 markkaa.

Työtaistelu kohdistui työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto oli vastuussa työtaistelusta, koska sen asettama luottamusmies oli osallistunut siihen ja myös koska pääluottamusmies ei ollut toiminut riittävässä määrin alkaneen työtaistelun lopettamiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

VASTINE

159/88

Paperiliitto, johon jutussa kuultu liiton Tampereen osasto n:o 4 on osaltaan yhtynyt, on lausunut, että työnantaja oli syyskuussa 1988 siirtänyt aaltopahvitehtaalla työntekijän bobst-painostanssikone III varakoneenhoitajaksi. Työntekijöiden mielestä tehtävässä hankittu kokemus ja siinä kertynyt ammattitaito olisivat ensisijaisesti oikeuttaneet työntekijän etenemään tehtaalla vaativampiin ja paremmin palkattuihin töihin. Työntekijät eivät voineet hyväksyä työnantajan päätöstä tässä tilanteessa. Työnantajan tehtäviin nimeämä työntekijä oli ollut kaksi vuotta vähemmän bobst I:lla kun työntekijöiden esittämä työntekijä, joka oli sitä paitsi ollut vuoden ennen vakanssille nimitystään koneen varamiehenä.

Kun työntekijät olivat esittäneet O-väristanssin hoitajan nimittämistä tehtävään, työnantaja oli torjunnut esityksen ilmoittamatta mitään erityisiä, esimerkiksi ammattipätevyyteen liittyviä syitä. Työnantajan ainoa perustelu oli ollut se, että päätös siirrosta oli tehty. Työntekijöiden vaikutelmaksi oli jäänyt, että kysymyksessä oli yksinomaan työnantajan tarve saada nimittää haluamansa henkilö vakanssille ottamatta huomioon työntekijäpuolen näkemyksiä.

Työnantaja ei ollut suostunut edes työnantajan nimittämän työntekijän omaan pyyntöön siirtonsa peruuttamisesta. Työntekijät olivat siksi kokeneet työnantajan määräämän siirron provokaationa. Työnantaja on tehnyt päätöksen siirrosta tietoisena siitä, että tilanne stanssikoneella oli muutoinkin jännittynyt, koska työnantaja oli yksipuolisesti ilmoittanut lakkaavansa noudattamasta paikallisia koulutussopimuksia ja oli alkanut suorittaa koulutusta stanssikoneella aiemman käytännön vastaisesti.

Kanteessa oli väitetty, että liittojen neuvotteluissa ei ollut hyväksytty niin sanottua vanhemman miehen periaatetta sovellettavaksi ammattiosaston vaatimalla tavalla. Liittojen neuvotteluista ei voitu kuitenkaan väittää saadun sellaistakaan ohjetta, että nimityspäätökset olisi pitänyt tehdä toisin kuin aikaisemmin.

Työnantaja oli käyttänyt työnjohto-oikeuttaan sellaisella tavalla, että kanteessa esitettyjen työstä kieltäytymisten voitiin katsoa kohdistuneen lähinnä työnjohto-oikeuden väärinkäyttöön. Pääluottamusmies oli myös tehnyt voitavansa työrauhan ylläpitämiseksi. Työnseisauksen alkaessa 12.9.1988 aamuvuoron työntekijät olivat tiedottaneet päätöksestään itse myös iltavuoron työntekijöille, eikä ketään iltavuoron työntekijää ollut saapunut työpaikalle. Luottamusmiehillä ei ollut siten ajanpuutteen vuoksi ollut mahdollisuuksia saada työtä käynnistettyä ennen seuraavaa aamua.

165/88

Aaltopahvitehtaalla oli yksi työntekijä sanoutunut irti bobst IV-painostanssikoneelta. Sen johdosta työnantaja oli ilmoittanut siirtävänsä tälle paikalle bobst I:ltä työntekijän 29.8.1988 alkaen. Kun ykköskoneella oli huomattavasti kauemmin stanssikoneilla työskennelleitä työntekijöitä, joilla oli työkokemusta myös painostanssikoneelta jollainen bobst IV oli, osaston luottamusmies oli esittänyt tehtävään nimitettäväksi kauemmin bobst I:llä työskennellyttä työntekijää. Tämä työntekijä oli nimitetty stanssikoneelle 21.5.1984. Työnantajan esittämällä työntekijällä ei olisi ollut edes koulutusta bobst IV:n tehtävään.

Luottamusmies ja työnantajan edustajana työsuhdeteknikko olivat käyneet keskustelua nimitysperusteista. Tuolloin luottamusmies oli tuonut bobst I:llä työskennelleen työntekijän nimitystä puoltavina seikkoina esille, että tämä oli kauemmin työskennellyt ja ammattitaitoisempi työntekijä painostanssikoneella. Työnantajan edustaja oli vedonnut siihen, että tätä työntekijää olisi tarvittu entisessä työpisteessään koulutustehtävissä. Tähän luottamusmies oli todennut, että myös työnantajan siirrettäväksi nimeämä työntekijä oli antanut koulutusta kyseisissä tehtävissä. Luottamusmies oli esittänyt, että työntekijöiden suosittelema työntekijä voisi antaa koulutusta myös tilapäisjärjestelyin, mutta tämä ei ollut työnantajalle sopinut.

Niin sanottua vanhemman miehen periaatetta ei asianosaisliittojen välisissä neuvotteluissa ollut edellytetty noudatettavaksi kirjaimellisesti. Käytännössä oli kuitenkin vakiintunut menettelytapa, jossa työntekijän kussakin tehtävässä hankkima ammattitaito sekä hänen kyvykkyytensä suoriutua tehtävistä oli vahvin arvosteluperuste nimityksille. Kumpikin sanotuista edellytyksistä yleensä kasvoi ajan mukana. Sellaista ohjetta liittojen neuvotteluista työnantaja ei ollut saanut, että ammattitaitoa ja kokemusta ei tulisi ottaa huomioon työntekijöitä vakanssille nimitettäessä. Työnantaja oli tiennyt jättäessään ottamatta huomioon työntekijöiden esityksen nimitystä tehdessään, että työntekijät eivät voineet hyväksyä työnantajan ratkaisua, koska siinä ei ollut kiinnitetty huomiota työntekijän kokemukseen eikä ammattitaitoon.

Tapahtumien alettua aamuvuoron aikana eivät iltavuoron työntekijät enää olleet saapuneet työpaikalle. Pääluottamusmiehellä ei siten käytännössä ollut ollut mahdollisuutta saada töitä käynnistymään perjantaipäivän iltavuoron aikana.

Paperiliitto on vaatinut juttujen käsittelyn yhdistämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen päätöksen antopäivästä lukien.

Paperiliitto on vastustanut Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikuluvaatimusta ottaen huomioon työnantajan itse työtaisteluihin antaman aiheen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsä-Serla Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla on syyskuussa 1988 siirretty bobst-painostanssikone I:n koneenhoitaja vaativampaan ja parempipalkkaiseen työhön bobst-painostanssikone III:n varakoneenhoitajaksi. Työntekijät ovat katsoneet, ettei siirrossa ollut noudatettu niitä perusteita, joiden mukaan työntekijöillä tulisi olla oikeus edetä tehtaalla vaativampiin ja paremmin palkattuihin töihin. Tämän vuoksi aaltopahvitehtaan stanssikoneitten 16 työntekijää ovat vastalauseena kerrotulle siirrolle aloittaneet 12.9.1988 kello 6 lakon, johon aamuvuorossa on osallistunut myös Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n asettama luottamusmies. Lakko on jatkunut siten, että iltavuoron 16 työntekijää ovat jääneet saapumatta työhön vuoroonsa, joka olisi kestänyt kello 22:een saakka.

Luottamusmies on ilmoittanut työnantajan edustajalle työstä poistumisen syyksi sen, etteivät työntekijät hyväksyneet työntekijän siirtoa, vaan että siirto olisi ollut toteutettava noudattaen työntekijöitten esittämää niin sanottua vanhemman miehen periaatetta. Työtaistelu on siten kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston asettaman pääluottamusmiehen ei ole näytetty työnantajan kehotuksesta huolimatta ryhtyneen toimenpiteisiin työrauhan säilymiseksi tai palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa myös asettamansa luottamusmiehen osallistumisesta työtaisteluun.

Samalla Metsä-Serla Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla on 13.10.1988 ilmoitettu 31.10.1988 toteutettavasta työntekijän siirrosta bobst-painostanssikone I:ltä bobst-painostanssikone IV:lle. Työntekijät, jotka ovat katsoneet myös tämän siirron edellä todetun vanhemman miehen periaatteen vastaiseksi, ovat vastalauseena siirtopäätökselle toimeenpanneet 14.10.1988 kello 8 alkaen lakon, joka on kestänyt seuranneen työvuoron loppuun. Lakkoon on osallistunut kahdessa vuorossa yhteensä 31 stanssikoneiden työntekijää, heidän joukossaan Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n asettama luottamusmies.

Pääluottamusmiehen ei ole tämänkään lakon yhteydessä näytetty ryhtyneen toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa myös luottamusmiehen osallistumisesta tähän työehtosopimuksen työnjohto-oikeusmääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun.

Työnantajan ei ole näytetty antaneen lakkoihin sellaista aihetta, joka työehtosopimuslain 10 §:n tarkoittamalla tavalla olisi otettava huomioon hyvityssakkoon tuomittaessa. Kumpikin lakko on pantu toimeen samansisältöisten vaatimusten tukemiseksi. Lakot ovat kuitenkin kohdistuneet työnantajan erillisiin päätöksiin, eikä niillä myöskään ole ollut läheistä ajallista yhteyttä.

Tähän nähden lakkoja on arvioitava erillisinä työtaisteluina.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n maksamaan hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle kummankin lakon osalta 7 500 markkaa eli yhteensä 15 000 markkaa. Lisäksi Paperiliitto velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Uski, Nouro, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.