Labor court dismisses union claim that collective agreement cannot reduce benefits via new terms.

Kysymys siitä, voitiinko vartijoiden vuosilomapalkan laskennassa aikaisemmin noudatettua menettelyä muuttaa uudella työehtosopimuksella siten, että se johti etujen heikkenemiseen.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantaja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y. Vastaaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kuultava Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Silloisen Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton kesken sopimuskautena 13.3.1979 29.2.1980 voimassa olleessa työehtosopimuksessa, joka koskee Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n palveluksessa olevia ylivartijoita, vanhempia teollisuusvartijoita, teollisuusvartijoita sekä vartijaharjoittelijoita, on muun muassa seuraavat määräykset:

7 §

TYÖAIKA

1. Työaika järjestetään työaikalain 6 §:n mukaisesti siten, että se kolmen viikon pituisena ajanjaksona on enintään 120 tuntia ilman päivittäisen tai viikottaisen työajan pituutta koskevia rajoituksia, lukuunottamatta tässä pykälässä mainittuja.

8 §

PERUSPALKKA

1. Vartijahenkilökunnan peruspalkat määritellään kolmiviikkoiskautta kohti lukuunottamatta vartijaharjoittelijan palkkaa, joka on tuntipalkka.

16 §

VUOSILOMA

1. Vartija saa voimassa olevan lain mukaisen vuosiloman.

2. Loma-ajan palkka maksetaan ennen loman alkamista noudattaen laissa olevaa laskuperustetta.

3. Vuosiloman ajalta maksetaan vartijalle peruspalkan lisäksi ilta- ja yötyölisän perusteella laskettu keskimääräinen lisäpalkka siten kuin työntekijäin vuosilomasta annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetään. Arkipäiväksi sattuvat vapaapäivät lisätään lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuun jakajaan. Jakajaan ei kuitenkaan saa lukea enempää kuin 6 päivää viikkoa kohti.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välisen Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n työehtosopimusta koskevan työriidan ratkaisemiseksi asetetun, 26.5.1980 hyväksyttyyn sovintoehdotukseen perustuvan sovintolautakunnan 27.6.1980 antamassa tuomiossa sanotaan seuraavaa:

2 Tuomion soveltamispiiriin kuuluvien vartijain työsuhteissa noudatetaan vähintään sovintoehdotuksen hyväksymisen jälkeen sovellettuja työ- ja palkkaehtoja sellaisena kuin ne ovat voimassa tuomion antopäivänä.

Ellei toisin ole sovittu, toteutetaan syksyn 1980 yleiskorotus vartiointialan liikkeitä koskevan työehtosopimuksen tasoisena.

Tämä sovintolautakunnan tuomio on työehtosopimuksena työrauhavelvoittein voimassa 28.2.1981 saakka ja ratkaisee sanottu sovintolautakunta lopullisesti tämän tuomion tulkinnasta syntyvät erimielisyydet.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä työehtosopimuksena noudatettavassa 1.4.1981 allekirjoitetussa liityntä- ja valvontapöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

2. Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:ssä työskentelevien Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:hyn kuuluvien teollisuusvartijoiden työ- ja palkkaehtojen määräytymisestä 28.2.1983 saakka ovat osapuolet sopineet seuraavaa:

a) Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y:n välillä voimassa oleva vartiointialan työehtosopimus on valtakunnallinen ja yleissitova. Ennen 9.4.1980 Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n palvelukseen tulleiden, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:hyn järjestäytyneiden vartijoiden työ- ja palkkaehtojen tulee kuitenkin täyttää vähintään heihin sovelletun, 28.2.1980 päättyneen työehtosopimuksen määräykset, ottamalla lisäksi huomioon Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n piirissä sen jälkeen toteutettu kehitys. Jälkeen 9.4.1980 Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n palvelukseen tulleisiin Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:hyn järjestäytyneitten vartijoitten työ- ja palkkaehtojen tulee valtakunnallisen työehtosopimuksen ehtojen lisäksi täyttää mahdollisimman hyvin myös ennen 9.4.1980 palvelukseen tulleitten teollisuusvartijoitten työ- ja palkkaehdot.

5. Tämä pöytäkirja on voimassa 28.2.1983 saakka

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välillä 22.4.1983 allekirjoitetussa vartiointiliikkeitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

2 § Yleiset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia STK:n ja SAK:n välisiä yleisiä sopimuksia:

Lomapalkkasopimus 6.3.1973 siihen 29.12.1973 ja 4.4.1978 tehtyine muutoksineen

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välillä työehtosopimuksena noudatettavassa 25.4.1983 allekirjoitetussa pöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Todettiin, että vartiointialalla allekirjoittajaliittojen välillä 22.4.1983 solmittua työehtosopimusta sovelletaan Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n vartijoihin nähden kuitenkin seuraavin poikkeuksin:

1 Arkipyhäviikot

Vartijat, joiden työsuhde Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:ssä on alkanut ennen 9.4.1980 saavat korvauksena pääsiäislauantaista, juhannusaatosta, jouluaatosta sekä joulun ja pääsiäisen jälkeisestä lauantaista, joita vartiointityössä ei työn luonteen vuoksi voida myöntää vapaapäiväksi, annetaan vartijahenkilökunnalle vuosiloman tai sen osan yhteydessä ylimääräisiä vapaapäiviä seuraavasti:

2 Lyhennetyt periodit

Vartijoilla, joiden työsuhde on alkanut ennen 9.4.1980 ovat periodit, joihin sisältyvät itsenäisyyspäivän-, vapunpäivän- tai uudenvuodenpäivän lauantai, työaika on 112 tuntia. Yli 112 tunnin menevät tunnit korvataan 138 tuntiin saakka 50 %:lla korotetulla palkalla. Seuraavat tunnit 156 tuntiin saakka korvataan 100 %:lla korotetulla palkalla.

3 Ilta- ja yötyölisät

Ennen 9.4.1980 työsuhteessa olleilla vartijoilla ovat lisät seuraavat:

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välillä 25.4.1986 allekirjoitetussa vartiointiliikkeitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

2 § Yleiset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia STK:n ja SAK:n välisiä yleisiä sopimuksia:

Lomapalkkasopimus 6.3.1973 siihen 29.12.1973 ja 4.4.1978 tehtyine muutoksineen

Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välillä työehtosopimuksena noudatettavassa 4.9.1986 tehdyssä pöytäkirjassa, joka koskee vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemista vartiointialalla, on muun ohella seuraava määräys:

VUOSILOMAPALKAN JA LOMAKORVAUKSEN LASKEMINEN VARTIOINTIALALLA

1. Vuosilomalain 16 § 2 momentin nojalla allekirjoittajaliitot ovat sopineet, että sellaisellekin vartijalle, jonka palkka on sovittu viikolta tai sitä pitemmältä ajalta (periodipalkka, kuukausipalkka) lasketaan vuosilomapalkka ja lomakorvaus STK:n ja SAK:n välillä voimassaolevan lomapalkkasopimuksen mukaisesti.

KANNE

Kanteen perustelut

Erimielisyydestä oli neuvoteltu yhtiössä paikallisesti, mutta sovintoon ei ollut päästy. Työnantaja ei ollut suostunut hyvittämään työntekijöille työsuhteen ehtojen yksipuolisesta muuttamisesta aiheutuneita palkanmenetyksiä. Asiasta oli neuvoteltu myös liittojen välillä pääsemättä yksimielisyyteen.

Yhtiötä oli 9.4.1980 saakka sitonut Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välinen työehtosopimus. Käytännössä lomapalkat oli yhtiössä maksettu vuosilomalain 7 §:n 2 momentin säännöksestä ja mainitun työehtosopimuksen 16 §:n määräyksestä poikkeavalla tavalla. Koko lomapalkka oli laskettu keskimääräisen päiväpalkan perusteella, joka oli saatu jakamalla lomavuoden ansio työpäivien lukumäärällä siten, että kuhunkin kolmen viikon työaikajaksoon oli laskettu 18 päivää. Lomavuoden ansioon oli laskettu maksetut palkat ylitöiden korotusosia ja lomaltapaluurahaa lukuunottamatta. Vuosiloman ajalta maksettu palkka oli sisältynyt lomavuoden ansioon. Tämä käytäntö oli jatkunut useita vuosia. Viimeksi näin lasketut lomapalkat oli maksettu lomavuodelta 1980.

Sanottu käytäntö oli 1.4.1980 alkaneen lomanmääräytymisvuoden alusta muutettu keskimääräistä päiväpalkkaa laskettaessa huomioon otettavien työpäivien lukumäärän osalta. Jakajaan oli laskettu todelliset työpäivät ja vuosilomapäivät. Käytännön muuttamisesta oli ilmoitettu työntekijäliiton edustajalle 29.4.1980. Näin lasketut lomapalkat oli maksettu lomavuosina 1981, 1982 ja 1983.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välinen 1.4.1981 solmittu liityntä- ja valvontapöytäkirja oli sisältänyt määräyksiä yhtiössä työskentelevien Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liittoon kuuluvien teollisuusvartijoiden työja palkkaehtojen määräytymisestä 28.2.1983 saakka. Pöytäkirjan mukaan ennen 9.4.1980 yhtiön palvelukseen tulleiden, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liittoon järjestäytyneiden vartijoiden työ- ja palkkaehtojen tuli täyttää vähintään heihin sovelletun, 28.2.1980 päättyneen työehtosopimuksen määräykset, ottamalla lisäksi huomioon yhtiön piirissä sen jälkeen toteutettu kehitys. Jälkeen 9.4.1980 yhtiön palvelukseen tulleiden Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liittoon järjestäytyneiden vartijoiden työ- ja palkkaehtojen tuli valtakunnallisen työehtosopimuksen ehtojen lisäksi täyttää mahdollisimman hyvin myös ennen 9.4.1980 palvelukseen tulleiden teollisuusvartijoiden työ- ja palkkaehdot.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton kesken 25.4.1983 allekirjoitetulla pöytäkirjalla oli sovittu 22.4.1983 solmitun työehtosopimuksen soveltamisesta yhtiön vartijoihin. Tarkoituksena oli ollut työehtosopimusmääräyksin turvata yhtiön palvelukseen ennen 9.4.1980 tulleille vartijoille heillä jo olleet solmittua työehtosopimusta paremmat työehdot. Yhtiössä noudatettu lomapalkkakäytäntö ei ollut ollut neuvotteluissa esillä. Työntekijäliiton edustajat eivät olleet siitä tienneet. Pöytäkirjaan oli kirjattu yhtiön niin sanottujen vanhojen vartijoiden kaikki tiedossa olleet solmittua työehtosopimusta paremmat edut. Yhtiössä noudatettu lomapalkkakäytäntö ei ollut ollut vuosilomalain säännösten mukainen eikä siitä ollut sovittu työehtosopimusmääräyksin.

Vuosien 1983 - 1986 ja 1986 - 1989 työehtosopimusten osana noudatettava STK:n ja SAK:n välinen lomapalkkasopimus oli koskenut vuosilomalain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuja työntekijöitä. Yhtiön vartijoiden peruspalkat oli sovittu maksettavaksi kolmen viikon työaikajaksolta. Asianosaisliittojen välillä 4.9.1986 tehdyllä pöytäkirjalla, joka oli koskenut vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemista vartiointialalla, oli sovittu vuosilomapalkan maksamisesta STK:n ja SAK:n voimassa olevan lomapalkkasopimuksen mukaisesti myös sellaiselle vartijalle, jonka palkka oli sovittu viikolta tai sitä pitemmältä ajalta (periodipalkka, kuukausipalkka).

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:llä ollut ollut työehtosopimusten määräysten perusteella oikeutta muuttaa työntekijöiden vahingoksi ennen 9.4.1980 yhtiön palvelukseen tulleiden järjestäytyneiden vartijoiden työsuhteen ehtoja vakiintuneeksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi 31.3.1983 mennessä muodostuneen lomapalkkojen laskentatavan osalta ja että muiden ennen 1.4.1983 yhtiön palvelukseen tulleiden järjestäytyneiden vartijoiden työsuhteen ehtona noudatetun lomapalkkakäytännön muuttamiseen yhtiöllä on ollut oikeus vasta 4.9.1986 tehdyn pöytäkirjan määräysten nojalla 1.4.1986 alkaneen lomanmääräytymisvuoden alusta lähtien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on lausunut, että Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välinen vartiointihenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen sopimuskausi oli päättynyt 29.2.1980. Seuranneissa työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliitto oli ilmoittanut, ettei se enää aikonut solmia kyseessä olevaa työehtosopimusta Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton kanssa. Tämä oli johtanut työtaistelutilanteeseen neuvottelujen päätyttyä 9.4.1980.

Yhtiössä 29.4.1980 käydyssä neuvottelussa yhtiön henkilöstöpäällikön ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton toimitsijan välillä henkilöstöpäällikkö oli ilmoittanut, että yhtiö ryhtyisi soveltamaan mainittua työehtosopimusta siten, että sopimuksen 16 §:n 3 kohdan mainitseman maksimin kuuden päivän sijasta jakajaan tultaisiin lukemaan nolla vapaapäivää. Työehtosopimuksen määräystä oli sanamuodon mukaan voitu soveltaa rajoissa 0 - 6 päivää. Kyseessä oleva työehtosopimuksen tulkinta oli astunut voimaan 1.4.1980 alkaneen lomanmääräytymisvuoden alusta lukien. Tästä työntekijän lomapalkkaa ylikompensoivasta työehtosopimuksen tulkinnasta oli luovuttu 1.4.1983, kun yhtiön vartijoihin oli alettu soveltaa Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välistä vartiointiliikkeitä koskevaa työehtosopimusta.

Lakko vuonna 1980 oli päättynyt 26.5.1980 valtakunnansovittelijan sovintoesitykseen. Sopimusoikeutta koskeva kiista oli jätetty sovintolautakunnan ratkaistavaksi. Sovintolautakunnan ratkaisun oli tullut osoittaa myös noudatettavan työsuhteen palkka- ja muut ehdot. Sovintolautakunta oli 27.6.1980 antanut tuomion, missä ei ollut otettu kantaa työriidan sopimusoikeuskysymykseen sen jäädessä asianosaisten keskinäisten neuvottelujen varaan. Sen sijaan sovintolautakunta oli todennut, että tuomion soveltamispiiriin kuuluvien vartijain työsuhteessa noudatettiin vähintään sovintoehdotuksen jälkeen sovellettavia työ- ja palkkaehtoja sellaisena kuin ne olivat voimassa tuomion antopäivänä. Tuomion voimassaolo oli päättynyt 28.2.1981.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä 1.4.1981 allekirjoitetun liityntä- ja valvontapöytäkirjan mukaan työntekijäliittoon kuuluvien, ennen 9.4.1980 yhtiön palvelukseen tulleiden vartijoiden osalta heidän työ- ja palkkaehtojen tuli täyttää vähintään heihin aikanaan sovelletun 28.2.1980 päättyneen työehtosopimuksen määräykset. Lisäksi tuli ottaa huomioon kyseisen ajankohdan jälkeen toteutunut kehitys. Yhtiön palvelukseen 9.4.1980 jälkeen tulleiden Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton jäsenten työ- ja palkkaehtojen tuli työehtosopimuksen lisäksi täyttää mahdollisimman hyvin ennen 9.4.1980 yhtiön palvelukseen tulleiden teollisuusvartijoiden työ- ja palkkaehdot. Pöytäkirjan voimassaolo oli rajattu 28.2.1983 saakka.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välisellä 25.4.1983 laaditulla pöytäkirjalla oli sovittu, että liittojen välillä solmittua vartiointiliikkeitä koskevaa työehtosopimusta sovellettaisiin myös Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n osalta. Ennen 9.4.1980 yhtiön palvelukseen tulleet vartijat olivat saaneet pöytäkirjalla eräitä etuuksia. Luettelo oli tyhjentävä eikä siihen ollut kuulunut ylimääräisiä lomapalkkaetuuksia, vaan tältä osin sovellettavaksi oli tullut työehtosopimuksen osana noudatettava keskusliittojen välillä solmittu lomapalkkasopimus. Lomapalkkasopimusta oli alettu soveltaa 1.4.1983 lukien.

Kysymys ei ollut kantajan esittämällä tavalla paikallisesta sopimuksesta ja siihen perustuvasta käytännöstä, vaan siitä, että Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton solmiman yhtiötä koskevan työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan 29.4.1980 tapahtunut yhtiön yksipuolinen työehtosopimuksen sanamuotoon perustuva tulkinta (29.2.1980 jälkeen) oli muodostunut työehtosopimusmääräykseksi viimeistään silloin, kun sovintolautakunta antamassaan työehtosopimuksena pidettävässä tuomiossa oli vahvistanut tuomion soveltamispiiriin kuuluvien vartijain työsuhteessa noudatettavaksi niitä työ- ja palkkaehtoja, jotka olivat voimassa tuomion antopäivänä.

Helsingin hovioikeus oli 17.12.1986 antamallaan päätöksellä jättänyt tutkimatta yhtiön vartijoiden pääluottamusmiehen paikalliseen sopimukseen ja sopimuksen veroiseen käytäntöön nojautuvan kanteen. Hovioikeus oli Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n tavoin katsonut, että jutussa oli ollut kysymys työehtosopimuksesta, sen tulkinnasta ja voimassaolosta eli siitä, minkä työehtosopimuksen lomapalkkaetuuksia koskevia määräyksiä oli kyseessä oleviin vartijoihin sovellettava. Vaikka yleisessä tuomioistuimessa oli lainvoimaisesti jo ratkaistu se, ettei vartijoilla ollut oikeutta vaatimiinsa lomapalkkaetuuksiin paikallisen sopimuksen tai sen veroisen käytännön perusteella, edelleenkin esillä oleva kanne nojautui tähän väittämään. Kanteessa ei ollut edes väitetty, että vartijoilla olisi ollut oikeus vaadittuihin lomapalkkaetuuksiin työehtosopimuksen perusteella.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on, kun kanne perustuu väitettyyn paikalliseen sopimukseen tai paikalliseen vakiintuneeseen sopimuksen veroiseen käytäntöön ja kun tältä osin asia on jo yleisessä tuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu, vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja mikäli se tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vielä lausunut, ettei yleisessä tuomioistuimessa ollut lainvoimaisesti ratkaistu sitä, oliko vartijoilla oikeus vaatimiinsa lomapalkkaetuuksiin paikallisen sopimuksen tai sen veroisen käytännön perusteella. Pääluottamusmiehen kanne oli jätetty Helsingin hovioikeudessa tutkimatta työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvana asiana.

Lomapalkkakäytäntö oli muodostunut sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi, jota työnantajalla ei ollut ollut oikeutta muuttaa työehtosopimuksen määräysten perusteella eikä myöskään työnjohtotoimivallan perusteella. Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi, ettei työnantaja voinut perustaa menettelyä työehtosopimusmääräyksiin. Kanteessa ei vaadittu vahvistettavaksi sitä, oliko käytäntö sellainen työntekijöiden väittämä vakiintunut käytäntö, jota ei ollut voinut muuttaa työnjohtotoimivallan perusteella. Erimielisyys siis koski työehtosopimuksen voimassaoloa, sisältöä ja laajuutta.

Lomapalkkakäytäntö ei ollut perustunut yhtiötä 9.4.1980 saakka sitoneen työehtosopimuksen määräykseen. Käytännön muuttamiseen oli vaikuttanut se, että yhtiössä oli käytössä erikoislaatuinen palkkamuoto, niin sanottu periodipalkka tuntipalkkaperusteella maksettavine lisineen. Työnantaja oli katsonut tarpeelliseksi siirtyä yksinkertaisesti laskettavaan lomapalkkakäytäntöön. Samalla oli haluttu parantaa työntekijöiden lomapalkkaetuja vaikean työvoimapulan johdosta. Työnantaja ei ollut voinut perustaa käytännön muuttamista sovintolautakunnan tuomioon eikä liityntä- ja valvontapöytäkirjaankaan. Sovintolautakunnan tuomio ei ollut ollut työehtosopimus. Liityntä- ja valvontapöytäkirjassa oli vahvistettu työehtojen pysyvyys ja siinä oli sovittu erityinen menettelytapa erimielisyyksien ratkaisemista varten. Lomapalkkakäytäntö oli muodostunut aikana, jolloin yhtiötä sitovan työehtosopimuksen osana oli ollut STK:n ja SAK:n välinen lomapalkkasopimus.

VASTAAJAN SELITYS

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vielä lausunut, että asianosaisliittojen välillä 4.9.1986 allekirjoitettu vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemista vartiointialalla koskeva sopimus oli laadittu tilanteessa, missä vakinaiset vartijat olivat siirtyneet kuukausipalkalle. Pöytäkirjaan oli heidän osaltaan kirjattu se menettely, jota vakiintuneesti oli sovellettu aina siitä lukien kun lomapalkkasopimus 1.4.1983 oli tullut voimaan. Pöytäkirja oli koskenut kaikkia vartijoita. Siinä ei mainittu mistään paikallisesta työsopimuksen veroisesta etuudesta mitään. Pöytäkirjan jälkeen ei edes teoriassa mitään ylimääräisiä lomapalkkavaatimuksia saattanut kenelläkään olla.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy on 25.4.1983 allekirjoitetun pöytäkirjan perusteella soveltanut pöytäkirjassa sovituin poikkeuksin 22.4.1983 allekirjoitettua työehtosopimusta. Kantajaliitto on vaatinut vahvistettavaksi, ettei yhtiöllä työehtosopimuksen määräysten perusteella ole ollut oikeutta työntekijöiden vahingoksi muuttaa ennen 9.4.1980 yhtiön palvelukseen tulleiden järjestäytyneiden vartijoiden työsuhteen ehtoja vakiintuneeksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi 31.3.1983 mennessä muodostuneen lomapalkkojen laskentatavan osalta. Vielä kantaja on vaatinut vahvistettavaksi, että muiden ennen 1.4.1983 yhtiön palvelukseen tulleiden järjestäytyneiden vartijoiden työsuhteen ehtona noudatetun lomapalkkakäytännön muuttamiseen yhtiöllä on ollut oikeus vasta 4.9.1986 tehdyn pöytäkirjan määräysten nojalla 1.4.1986 alkaneen lomanmääräytymisvuoden alusta lukien.

Työnantajaliitto on huomauttanut, että yleisessä tuomioistuimessa on jo lainvoimaisesti ratkaistu, ettei vartijoilla ole paikallisen sopimuksen tai sen veroisen käytännön perusteella oikeutta vaatimiinsa lomaetuuksiin. Kun kanne työtuomioistuimessa on perustettu samoihin seikkoihin ja kun hovioikeuden ratkaisun oikeusvoimavaikutus muodostaa absoluuttisen prosessin esteen, ei kannetta voida tutkia.

Helsingin hovioikeus, jossa Helsingin raastuvanoikeudessa kantajana ollut pääluottamusmies Reino Tolvanen on ollut muutoksenhakijana ja Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy vastaajana, on päätöksessään todennut, että ratkaisu asiassa on riippuvainen siitä, onko kanteessa tarkoitettu lomapalkkojen edullinen laskentatapa tullut työehtosopimusmääräykseksi ja siten uudella työehtosopimuksella mahdollisesti muutettavissa olleeksi osaksi työehtosopimusta. Kun asiassa siten on kysymys työehtosopimuksen voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta, oli kanne raastuvanoikeuden mainitsemalla perusteella eli työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvana ollut jätettävä tutkimatta.

Hovioikeuden päätöksessä ei vastoin työnantajaliiton väitettä ole otettu kantaa paikallisen talokohtaisen käytännön oikeudelliseen luonteeseen, vaan ainoastaan todettu, mistä kanteessa hovioikeuden näkemyksen mukaan on kysymys. Hovioikeuden päätöksessä ei siten ole työtuomioistuinta sitovalla tavalla ratkaistu nyt käsiteltävänä olevaa kannetta eikä sen tutkimiselle ole väitettyä estettä. Vaatimus kanteen jättämisestä tutkimatta on sen vuoksi näillä ja hovioikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla hylättävä.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto hyväksyivät 26.5.1980 valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen, johon perustuen kuultavayhtiön työehtosopimusta koskevan riidan ratkaisemiseksi asetettiin sovintolautakunta. Tuomiossaan 27.6.1980 sovintolautakunta määräsi muun ohella, että vartijoiden työsuhteissa noudatetaan vähintään sovintoehdotuksen hyväksymisen jälkeen sovellettuja työ- ja palkkaehtoja sellaisena kuin ne ovat voimassa tuomion antopäivästä. Tuomio on ollut työehtosopimuksena voimassa 28.2.1981 saakka.

Nk. liityntä- ja valvontapöytäkirjassa 1.4.1981 vastaajaliitto ja STL sopivat vartijoiden työ- ja palkkaehtojen määräytymisestä valtakunnallisen ja yleissitovan, Kiinteistötyöntekijäin Liiton kanssa tehdyn vartiointialan työehtosopimuksen mukaisesti. Samalla sovittiin, että ennen 9.4.1980 yhtiön palvelukseen tulleiden vartijoiden työ- ja palkkaehtojen tulee täyttää vähintään heihin sovelletun 28.2.1980 päättyneen työehtosopimuksen määräykset ottamalla lisäksi huomioon yhtiön piirissä sen jälkeen toteutettu kehitys. 9.4.1980 jälkeen palvelukseen tulleiden vartijoiden työ- ja palkkaehtojen tulee työehtosopimuksen ehtojen lisäksi mahdollisimman hyvin täyttää myös ennen 9.4.1980 palvelukseen tulleiden vartijoiden työ- ja palkkaehdot.

Yhtiön palveluksessa olevat vartijat ovat vuonna 1983 tulleet asianosaisliittojen välillä solmitun vartiointiliikkeitä koskevan työehtosopimuksen piiriin. Työehtosopimuksen osana on noudatettu Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä lomapalkkasopimusta. Koska yhtiön palvelukseen ennen 9.4.1980 tulleilla vartijoilla on ollut aikaisemmin heihin sovellettuun työehtosopimukseen perustuvia 22.4.1983 solmittua työehtosopimusta parempia etuja, on heidän osaltaan työehtosopimukseen osallisten välillä 25.4.1983 tehdyllä pöytäkirjalla sovittu näiden etujen turvaamisesta. Lomapalkan laskentaperusteita ei pöytäkirjassa ole mainittu.

Asianosaisliitot ovat 4.9.1986 allekirjoitetussa pöytäkirjassa sopineet, että myös sellaisille vartijoille, joiden palkka on sovittu viikolta tai sitä pidemmältä ajalta, lasketaan vuosilomapalkka ja lomakorvaus STK:n ja SAK:n välillä voimassaolevan lomapalkkasopimuksen mukaisesti.

Vastaajaliiton osastopäällikkö on todistajana kertonut, että vuoden 1983 pöytäkirja koski tyhjentävästi ennen 9.4.1980 yhtiön palvelukseen tulleiden vartijoiden etuisuuksia. Pöytäkirjasta neuvoteltaessa ei lomapalkkakysymys ollut lainkaan esillä. Vuoden 1986 pöytäkirjan tarkoituksena on ollut käytännön yhtenäistäminen STK:n ja SAK:n välisen lomapalkkasopimuksen mukaiseksi.

Työtuomioistuin toteaa, että kuultavayhtiössä on vuonna 1980 sopimuksettoman tilan aikana lomapalkan laskentakäytäntö muutettu edullisemmaksi kuin aikaisemmassa työehtosopimuksessa oli sovittu. Työehtosopimuksena sovellettavassa sovintolautakunnan tuomiossa on määrätty sovellettavaksi vähintään valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen hyväksymisen jälkeen sovellettuja ehtoja sellaisina kuin ne olivat voimassa tuomion antopäivänä. Tuomion perusteella myös muuttunut lomapalkan laskentakäytäntö on tullut työehtosopimuksen osana noudatettavaksi. Liityntä- ja valvontapöytäkirjassa vuodelta 1981 on vielä nimenomaisesti todettu, että vartijoiden työsuhteiden ehtojen tuli täyttää aiemman työehtosopimuksen määräykset ottaen lisäksi huomioon yhtiön piirissä sen jälkeen toteutettu kehitys. Tämä sopimusmääräys koskee selvästi myös lomapalkan laskentakäytäntöä.

Edellä mainituilla perusteilla Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:llä on ollut työehtosopimuksen määräysten perusteella oikeus muuttaa lomapalkan laskentakäytäntö 1.4.1983 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta STK:n ja SAK:n välisen lomapalkkasopimuksen mukaiseksi myös kanteessa tarkoitettujen vartijoiden osalta.

Tuomiolauselma

Jutun tutkimista vastaan tehdyt väitteet hylätään.

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Työnantajain Yleinen Ryhmä kärsiä oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Hurmalainen, Sariola, Pohja ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.