Labor court dismisses union strike claims but fines employer and union for collective agreement breaches.

Työnantaja oli tehnyt päätöksen työntekijöiden irtisanomisista jo ennen yhteistoimintaneuvottelun pitämistä ja siten menettelyllään rikkonut tietensä yhteistoimintasopimusta. Työnantaja tuomittu hyvityssakkoon.

Yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä irtisanoessaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä kahdeksan työntekijää, joiden työsuhteet olivat olleet huomattavasti pidemmät kuin usean irtisanomatta jääneen työntekijän. Näyttämättä oli jäänyt, että kaikkia myöhemmin yhtiön palvelukseen tulleita työntekijöitä olisi ollut pidettävä yrityksen toiminnan kannalta irtisanottuja työntekijöitä tärkeämpinä ammattityöntekijöinä. Työhön myöhemmin otettujen ja irtisanottujen työntekijöiden huoltovelvollisuuksia ei ollut myöskään näytetty toisistaan selvästi poikkeaviksi. Yhtiö tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Työntekijät olivat ryhtyneet lakkoihin vastalauseena suoritetuille irtisanomisille ja painostaakseen työnantajaa peruuttamaan eräitten työntekijöitten irtisanomiset. Lakot olivat kohdistuneet työehtosopimuksen määräykseen ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä työvoiman vähentämisjärjestystä koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Kanne hylätty työntekijäliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnin osalta.

Kantajat Nahkateollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Vastaajat Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Nahkateollisuuden Työnantajaliitto r.y. Friitala Oy Kuultava Friitalan Nahkatyöväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 §

Keskusjärjestöjen sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

1. Yleissopimus (15.5.1946) Liite YS

7. Sopimus yrityksen sisäisestä tiedotustoiminnasta Liite STS

9. Sopimus yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä Liite YTS

11. Irtisanomissuojasopimus (24.4.1984) Liite IS

4 §

Työntekijän toimeenotto, työnjohto ja järjestäytymisvapaus

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta ja työnjaosta.

5 §

Irtisanomissuoja, lomauttaminen ja lyhennetty työviikko

1. Irtisanomista ja lomautusta koskeviin työsuhteen ehtoihin sovelletaan STK:n ja SAK:n 24. huhtikuuta 1984 allekirjoittamaa yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista 3.12.1985 tehtyine muutoksineen.

Pöytäkirjamerkintä

Mikäli työvoimaa sen supistuneen tarpeen takia joudutaan vähentämään, ilmoittaa työnantaja tästä etukäteen työntekijäin luottamusmiehelle ja noudatetaan tällöin, mikäli mahdollista, sitä sääntöä, että ensiksi joutuvat työstä pois viimeksi tehtaaseen työhön tulleet työntekijät, kuitenkin huomioonottaen ensisijaisesti ammattitaitoisen työvoimatarpeen.

Sotavammaisille sekä saman työnantajan työssä osatyökyvyttömyyden aiheuttaneen vamman saaneille pyritään mahdollisuuksien mukaan työtä järjestämään.

25 §

Riitaisuuksien ja erimielisyyksien sovittelu

3. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen samoinkuin joukkoirtisanomiseen tai irtisanoutumiseen tämän sopimuksen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samassa tarkoituksessa on kielletty.

Työehtosopimuksen 2 §:n kohdissa 7 ja 9 mainitut sopimukset on 1.10.1986 lähtien korvannut sopimus yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

IV Erinäisiä määräyksiä

23 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä on muun muassa seuraavat määräykset:

2 LUKU

YHTEISTOIMINTAMENETTELY

2.1

Ennen kuin työnantaja ratkaisee yhteistoimintalain 6 §:ssä tarkoitetun asian, on käytävä yhteistoimintalain 7 §:n mukainen yhteistoimintamenettely sellaisessa vaiheessa, jotta tässä sopimuksessa ja yhteistoimintalaissa tarkoitettu työnantajan ja henkilöstön välinen vuorovaikutus toteutuu.

2.2

Työnantajan tulee ennen yhteistoimintamenettelyyn ryhtymistä antaa asian käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot yhteistoimintalain 11 §:n 1 momentin mukaisesti. Tiedot tulee antaa sellaisessa vaiheessa, jotta niihin perehtyminen ja kohdassa 2.1 tarkoitettu asiaan vaikuttaminen on mahdollista.

Edellä tarkoitetut tiedot annetaan kirjallisena, mikäli tämä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen on tarpeen ja mahdollista. Yhteistoimintalain 11 §:n 2 momentin tarkoittamat yrityksen tilinpäätöstiedot on henkilöstön edustajalla kuitenkin oikeus saada kirjallisena. Lain tarkoittama henkilöstösuunnitelma annetaan pyydettäessä kirjallisena.

3 LUKU

YRITYKSEN SISÄINEN TIEDOTUSTOIMINTA

3.1

Tiedotustoiminnan sisältö määräytyy sen mukaan, mitä yrityksen toiminta, työnantajan ja henkilöstön välinen yhteistoiminta, tämä sopimus sekä työmarkkinaosapuolien muut sopimukset edellyttävät.

Yhteistoimintalain tiedottamista koskevia määräyksiä noudatetaan tämän sopimuksen osana kaikissa tähän sopimukseen sidotuissa yrityksissä.

NAHKATEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Nahkateollisuuden Työnantajaliitto on Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Friitala Oy:n nahkatehtaalla oli jouduttu taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähentämään työvoimaa. Yhteistoimintalain mukainen yhteistoimintamenettely oli käyty asiasta henkilöstöryhmien kanssa 26. - 29.1.1988. YT-menettelyssä oli todettu vähentämistarpeen nahkatehtaalla olevan noin 25 työntekijää. Irtisanomiset olivat koskeneet noin 20 työntekijää.

Kaikkiin työtaisteluihin olivat osallistuneet luottamusmiehet ja ammattiosaston luottamushenkilöitä.

Työtaistelujen aikana pääluottamusmies oli esittänyt työnantajalle työehtosopimukseen perustumattomia vaatimuksia irtisanomisten peruuttamisesta. Työnantaja oli ilmoittanut työntekijöille pitävänsä poistumista työpaikalta työtaisteluna.

Työnantajaliitto oli ilmoittanut työtaistelusta työntekijäliitolle puhelimitse ja kirjeitse 16.2.1988 ja vaatinut työtaistelun välitöntä lopettamista. Työntekijäliitto ei ollut kuitenkaan ryhtynyt riittäviin toimiin työtaistelun lopettamiseksi.

Työtaistelut olivat kohdistuneet työehtosopimuksen 4 ja 5 §:n määräyksiin. Luottamushenkilöt eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimiin työrauhan palauttamiseksi työnantajan kehotuksista huolimatta.

Työntekijäliitto ja ammattiosasto olivat rikkoneet ja laiminlyöneet niille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Nahkateollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton ja Friitalan Nahkatyöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Nahkateollisuuden Työnantajaliitto on asian esivalmistelussa luopunut vaatimasta työntekijäliiton tuomitsemista hyvitysakkoon 1.2.1988 järjestetyn lakon osalta.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on lausunut, että kuvaus tapahtumatiedoista piti pääpirteittäin paikkansa. Kuitenkaan 16.2.1988 pidettyä kokousta ei ollut kutsuttu koolle työtaistelusta päättämistä varten, vaan vastaavia työmaakokouksia oli pidetty jatkuvasti, jotta ammattiosaston jäsenistö oli saattanut seurata irtisanomisasian edistymistä. Esitys työtaistelusta ei ollut tullut toimikunnan eikä luottamusmiesten taholta, ja pääluottamusmies oli ilmoittanut kokouksessa käsityksenään, että kysymyksessä olisi laiton työtaistelu.

Työntekijäliitto oli saanut tiedon 1.2.1988 pidetystä lakosta vasta sen jälkeen. Jälkimmäisestä lakosta työnantajaliiton osastopäällikkö oli soittanut työntekijäliiton palkkasihteerille puolen päivän jälkeen 16.2.1988. Palkkasihteeri oli ottanut välittömästi yhteyttä Friitala Oy:hyn ja ilmoittanut osastopäällikölle puhelimitse yhteydenotosta. Lisäksi palkkasihteeri oli kehottanut kahdella sähkeellä ja yhdellä telexillä pääluottamusmiestä ja ammattiosaston puheenjohtajaa säilyttämään työrauhan. Palkkasihteeri oli ilmoittanut työnantajaliitolle vielä asiasta kirjeellä.

Lakko oli tullut liitolle yllätyksenä, sillä 5.2.1988 pidetyssä työpaikkakokouksessa palkkasihteeri oli sopinut työntekijöiden kanssa siitä, että liittoneuvotteluja odotettaessa pidättäydyttäisiin muista toimenpiteistä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON KANNE

Kanteen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on Nahkateollisuuden Työnantajaliittoa ja Friitala Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Friitala Oy:ssä oli liikkunut tietoja yhtiön tulosvastuuyksikköjä koskevista organisatorisista muutoksista, minkä johdosta nahkatehtaan pääluottamusmies oli pyytänyt 25.1.1988 lisätietoja asiasta yhtiön johtajalta. Tämän seurauksena työnantaja oli järjestänyt seuravana päivänä yhteistoimintaneuvottelun.

Neuvottelussa työnantaja oli yllättäen ilmoittanut, että Friitala Oy:stä tultaisiin vähentämään 40 henkilöä, joista 25 tulisi olemaan työntekijöitä. Edelleen työnantaja oli ilmoittanut, että työntekijöillä oli aamuun 28.1.1988 mennessä mahdollisuus tuoda esille omia näkemyksiään työvoiman vähentämisestä. Työnantaja ei ollut kuitenkaan mitenkään ottanut huomioon työntekijöiden esityksiä, vaan 2.2.1988 oli irtisanottu 20 työntekijää, minkä lisäksi viisi henkilöä oli ollut pääsemässä työttömyyseläkkeelle.

Liittojen välinen neuvottelu, johon työnantajapuolelta olivat osallistuneet tuotantopäällikkö ja työnantajaliiton osastopäällikkö sekä työntekijäpuolelta pääluottamusmies ja työntekijäliiton palkkasihteeri, oli pidetty työpaikalla 24.2.1988.

Työntekijäliiton ja pääluottamusmiehen toimesta oli neuvotteluja varten koottu tiedot 20:sta irtisanotusta työntekijästä ja vertailuluettelo 29:stä työsuhteeseen vuonna 1987 otetusta työntekijästä, jotka työvoimaa vähennettäessä olivat saaneet jäädä työhön.

Kun 26.1.1988 pidetty yhteistoimintaneuvottelu oli järjestetty työntekijöiden aloitteesta, Friitala Oy oli ilmeisesti laiminlyönyt yhteistoimintasopimuksen 3 luvun 3.2 kohdan edellyttämällä tavalla viipymättä ilmoittaa olennaisista muutoksista henkilöstön määrää ja laatua koskevissa arvioissa. Myöskään yhteistoimintamenettelyä ei ollut käyty 2 luvun 2.1 kohdan tarkoittamalla tavalla sellaisessa vaiheessa, että työnantajan ja henkilöstön vuorovaikutus olisi toteutunut. Tästä seurasi, ettei asian käsittelyn kannalta tarpeellisia tietoja ollut annettu 2.2 kohdan edellyttämällä tavalla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Friitala Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n perusteella hyvityssakkoon yhteis- ja tiedotustoimintaa sekä vuorojärjestystä koskevien työehtosopimusmääräysten tietensä rikkomisesta, sekä Nahkateollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon lain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa laiminlyömisestä vuorojärjestyksen osalta.

NAHKATEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA FRIITALA OY:N VASTINE

Vastineen perustelut

Liittojen välisessä neuvottelussa työnantajaliitto oli esittänyt perustelut työntekijäliiton edustajalle kaikkien niiden henkilöiden osalta, jotka työntekijäliiton edustaja oli tuonut neuvotteluissa keskustelun kohteeksi. Neuvotteluissa oli keskusteltu muun muassa ammattitaidosta, työsuhteen kestosta, huoltovelvollisuudesta sekä mahdollisuuksista siirtää työntekijöitä toisiin tehtäviin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Nahkateollisuuden Työnantajaliitto ja Friitala Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON VASTASELITYS

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vielä lausunut, että työhön oli jäänyt kymmeniä työntekijöitä, joiden työsuhteet olivat kestäneet vähemmän aikaa ja joilla oli ollut enemmän huoltovelvollisuutta kuin irtisanotuilla. Liittoneuvottelupyynnössä oli mainittu esimerkkeinä vuonna 1987 työsuhteeseen tulleet 29 työntekijää. Tehtaalle jääneistä ainakaan 13:lla ei ollut ollut huoltovelvollisuutta. Friitala Oy:hyn oli jäänyt lukuisia muitakin työntekijöitä, jotka olivat olleet vuorojärjestyksessä heikommalla sijalla kuin ainakin osa irtisanotuista.

Työnantaja ei ollut yhdenkään esimerkkiluettelossa mainitun tai muunkaan työntekijän kohdalla vedonnut ammattitaitoisen työvoiman tarpeeseen työsuhteen keston ja huoltovelvollisuuden syrjäyttävänä seikkana eikä ollut edes väittänyt, että yksikään esimerkkiluettelossa mainituista työntekijöistä olisi ollut yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä. Työsuhteiden lyhyt kesto huomioon ottaen tämä olisikin ollut mahdotonta, sillä kellään heistä ei ollut ollut koulutusta alalle.

Vuorojärjestystä muodostettaessa olivat kaikki irtisanotut työntekijät olleet sekä työsuhteen keston että huoltovelvollisuuden tai ainakin ensin mainitun suhteen paremmassa asemassa kuin kukaan esimerkkiluettelossa numeroilla 1-2, 4, 6,8, 12-16 tai 18-20 mainituista työntekijöistä. Kun alalla ei ollut erityistä ammattikoulutusta ja kun työntekijöitä yleisesti siirrettiin tehtävästä toiseen, ammattitaitoperuste oli yhdenmukainen työsuhdeperusteen kanssa, ellei ammattitaitoa ollut hankittu toisessa alan yrityksessä.

Työntekijäkohtaisina esimerkkeinä Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on esittänyt, että vuotapuolen alkupäästä oli irtisanottu huoltovelvollinen, neljä vuotta työsuhteessa ollut Heikki Tuominen. Hänen tilalleen oli siirretty vailla huoltovelvollisuutta ollut, myöhemmin työsuhteeseen otettu työntekijä. Yli 17 vuotta työsuhteessa ollut Pentti Silden oli ollut aikaisemmin vuotapuolen alkupään töissä, muun muassa pukille lyönnissä, joita teki kaksi vailla huoltovelvollisuutta olevaa, myöhemmin työsuhteeseen tullutta työntekijää. Seitsemän vuotta työsuhteessa ollut huoltovelvollinen Liisa Puronaho oli aikaisemmin ollut vuotapuolen töissä, joihin edellä mainittujen lisäksi oli jäänyt neljä uutta työntekijää. Puronaho oli ilmoittanut halukkuutensa mainittuihin tehtäviin, muun muassa vakuumille, jolta oli ollut eläkkeelle siirtymisen johdosta vapautumassa paikka. Sitä ei ollut kuitenkaan tarjottu Puronaholle, vaan siihen oli ryhdytty opettamaan toista työntekijää.

Vuotapuolen loppupää, jossa vuota oli kuivaa, käsitti kevyempiä työtehtäviä kuin alkupää. Tehtävät olisivat sopineet kaikille irtisanotuille. Tehtäviin oli kuitenkin jäänyt 12 uutta työntekijää.

Turkispuolen alkuvaiheen työt olivat olleet samantyyppisiä kuin vuotapuolen alkuvaiheet. Tehtäviin oli jäänyt viisi myöhemmin otettua työntekijää. Tehtäviä olisi tullut tarjota irtisanotuista ainakin Tuomiselle, Niemiselle, Kulmalalle, Reunalle, Rosholmille ja Luhtalalle. Reuna oli ilmoittautunut ennen irtisanomista halukkaaksi kyseisiin tehtäviin.

Turkistyön loppuvaiheita olisi voitu teettää esimerkiksi lähes seitsemän vuotta työsuhteessa olleella yksinhuoltaja Pirjo Somilla. Näihin tehtäviin oli jäänyt lyhyemmän aikaa työsuhteessa olleita.

Nahkimossa irtisanotuista ainakin Tuominen ja Rosholm olivat tehneet samankaltaisia töitä turkispuolella. Nahkimoon oli jäänyt kaksi vailla huoltovelvollisuutta ollutta, myöhemmin työsuhteeseen otettua työntekijää.

Kannetta kehitellessään Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on katsonut työnantajan rikkoneen irtisanomisjärjestystä nimenomaan irtisanoessaan Heikki Tuomisen, Pirjo Somin, Liisa Puronahon, Raija Luhtalan, Päivi Niemisen, Pia Reunan, Tapio Rosholmin ja Pentti Sildenin.

NAHKATEOLLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA FRIITALA OY:N LISÄVASTINE

Nahkateollisuuden Työnantajaliitto ja Friitala Oy ovat vielä lausuneet, että kantajaliiton väite, jonka mukaan työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan pöytäkirjamerkintää tulkittaisiin siten, että ammattitaitovaatimus olisi yhdenvertaisessa asemassa työsuhteen kestoajan kanssa, ei pitänyt paikkaansa. Sopimusmääräyksen sanamuodostakin kävi ilmi, että ammattitaitovaatimus oli ensisijainen. Sopimusmääräys ei asiallisesti poikennut irtisanomissuojasopimuksen vastaavasta määräyksestä. Työehtosopimuksen pöytäkirjamerkintää olikin vakiintuneesti sovellettu alalla samansisältöisenä irtisanomissuojasopimuksen määräyksen kanssa.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton esittämillä 13:lla työsuhteeseen jäävällä työntekijällä oli erityinen ammattitaito, eräällä jopa useihin eri töihin.

Irtisanotuista pitempään työsuhteessa olleet Tuominen, Somi, Puronaho, Luhtala, Nieminen, Reuna, Rosholm ja Silden olivat työskennelleet muissa kuin varsinaista nahka-alan ammattitaitoa vaativissa, lähinnä aputyön luonteisissa tehtävissä, ja eräillä heistä oli terveyteen tai työaikaan nähden rajoitteita, joiden johdosta heidän työllistämisensä muuttuneissa olosuhteissa ei olisi ollut mahdollista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Friitalan Nahkatyöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton esittämään vastineeseen työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevassa asiassa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Nahkateollisuuden Työnantajaliiton kanne

Friitala Oy:n nahkatehtaalla 26.1.1988 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa työnantaja on ilmoittanut henkilöstöryhmien edustajille, että taloudellisista ja tuotannollisista syistä työvoimaa vähennettäisiin 40 henkilöllä. Niin sanotun perusteollisuuden pääluottamusmiehelle on ilmoitettu vähennyksen koskevan 25 perusteollisuuden työntekijää. Seuraavana päivänä työnantaja on antanut pääluottamusmiehelle irtisanottavia työntekijöitä koskevan luettelon. Työntekijät ovat pitämässään työpaikkakokouksessa saaneet tiedon irtisanomisista ja ryhtyneet 1.2.1988 lakkoon vastalauseena työnantajan toimenpiteille. Työnseisaukseen, joka on kestänyt tuon työpäivän, on osallistunut yhteensä noin 400 nahka- ja pukinetehtaan työntekijää.

Irtisanomiset ovat tulleet voimaan 2.2.1988. Pääluottamusmiehen selvitettyä irtisanomisten johdosta käytyjä neuvotteluja, jotka ovat koskeneet muun muassa työvoiman vähentämisjärjestystä, työntekijät ovat 16.2.1988 pidetyssä työpaikkakokouksessa päättäneet järjestää kaksi päivää kestävän työnseisauksen, joka on toimeenpantu 17. ja 18.2.1988 ja johon on osallistunut nahkatehtaan yli 200 työntekijää.

Kumpaankin työtaisteluun on osallistunut luottamusmiehiä ja ammattiosaston toimikunnan jäseniä.

Työntekijät ovat toimeenpanneet lakot vastalauseena suoritetuille irtisanomisille. Pääluottamusmies on lakkojen välillä käydyissä neuvotteluissa esittänyt työnantajalle vaatimuksia muun muassa eräiden työntekijöiden irtisanomisten peruuttamisesta. Lakot ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä työehtosopimuksen ja sen osana noudatettavan irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehdyn yleissopimuksen määräyksiin työvoiman vähentämisjärjestyksestä.

Helmikuun 16 päivänä pidetyssä työmaakokouksessa pääluottamusmies on ilmoittanut suunnitellun lakon olevan laittoman. Muihin toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi tai lopettamiseksi ammattiosasto tai sen edustajat eivät ole ryhtyneet. Ammattiosasto vastaa lisäksi asettamiensa luottamusmiesten ja toimikuntansa jäsenten osallistumisesta työtaisteluihin. Ammattiosasto on siten rikkonut sille kuuluvaa työrauhavelvollisuutta.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton palkkasihteeri on osallistunut 5.2.1988 pidettyyn ammattiosaston kokoukseen, jossa on tehty päätös liittoneuvottelujen käymisestä ja työrauhan säilymisestä neuvottelujen päättymiseen asti. Liitto on 16.2.1988 puolenpäivän tienoilla saatuaan tietää työtaistelun alkavan kehottanut pääluottamusmiestä puhelimitse ryhtymään toimenpiteisiin sen estämiseksi sekä lähettänyt samassa tarkoituksessa sähkeet ammattiosaston puheenjohtajalle ja pääluottamusmiehelle ja vielä telexin pääluottamusmiehelle. Lakon alettua liitto on ollut vielä puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen. Työntekijäliitto on ryhtynyt näin ollen ripeisiin ja olosuhteet huomioon ottaen riittäviin toimenpiteisiin 17. - 18.2.1988 toimeenpannun työnseisauksen estämiseksi, eikä liitto ole siten laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton kanne

Neuvotteluja pääluottamusmiehen ja osaksi myös osastojen luottamusmiesten kanssa on jatkettu vielä irtisanomisten tapahduttua. Työpaikalla käydyt neuvottelut ovat koskeneet muun muassa työvoiman vähentämistarpeeseen liittyviä syitä, ja työntekijäpuolelta on pyydetty mahdollisia uusia esityksiä. Pääluottamusmiehen esityksestä on keskustelu mahdollisuuksista järjestää työtä eräille pitempään työsuhteessa olleille irtisanotuille työntekijöille. Muutoksia irtisanottujen henkilöiden suhteen ei ole kuitenkaan tehty.

Yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen mukaan työnantajan tulee ennen yhteistoimintalaissa tarkoitetun asian ratkaisemista käydä yhteistoimintamenettely sellaisessa vaiheessa, että mainitussa sopimuksessa ja yhteistoimintalaissa tarkoitettu työnantajan ja henkilöstön välinen vuorovaikutus toteutuu. Sopimus edellyttää lisäksi asian käsittelyn kannalta tarpeellisten tietojen antamista sellaisessa vaiheessa, että niihin perehtyminen ja asiaan vaikuttaminen on mahdollista.

Irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa on sovittu noudatettavaksi sääntöä, että mahdollisuuksien mukaan on viimeksi irtisanottava yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Etusija on siten työntekijöillä, jotka ammattitaitonsa, koulutuksensa taikka kokemuksensa vuoksi ovat muiden samaa työtä tekevien joukossa yritykselle tärkeitä. Huomiota on lisäksi kiinnitettävä samantapaista työtä tekevien kohdalla työsuhteen kestoaikaan ja huoltovelvollisuuden määrään. Irtisanomisjärjestystä koskevan työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukaan on ammattitaitoisen työvoiman tarve niinikään otettava ensisijaisesti huomioon sekä mahdollisuuksien mukaan työsuhteen kestoaika.

Yhtiön henkilöstöpäällikkö on todistajana kertonut, että irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa on ensisijaisesti kiinnitetty huomiota ammattitaitoon ja toissijaisesti työsuhteen kestoaikaan ja huoltovelvollisuuteen. Irtisanotut työntekijät ovat todistajan mukaan työskennelleet pääasiassa avustavissa tehtävissä ja vain osittain varsinaisissa tuotantotöissä, jotka eivät ole kuitenkaan vaatineet erityistä ammattitaitoa. Vuonna 1987 työhön otetuista varsin suuri osa on koulutettu ammattitaitoa vaativiin tehtäviin. Todistaja on maininnut esimerkkeinä erityistä ammattitaitoa vaativista ammattinimikkeistä värinvalmistajat, parkitsijat ja ohentajat sekä korostanut myös monitaitoisten työntekijöiden merkitystä.

Esitetyn selvityksen mukaan ei puheena olevalla alalla ole yleistä ammattikoulutusta, vaan kukin työ opitaan työpaikalla harjaantumisen kautta. Useimmissa tehtävissä ammattitaito saavutetaan varsin lyhyessä ajassa, jopa päivässä, jonka jälkeen siirrytään suoraan urakkatyöhön. Siirtymiset tehtävästä toiseen, kuten turkisosastolta nahkaosastolle ja päinvastoin tai tehtävien vaihtuminen osastojen sisällä on ollut yleistä.

Työntekijäliitto on katsonut, että ennen mainittuja kahdeksaa työntekijää olisi tullut irtisanoa ainakin vuonna 1987 palkatut 29 työntekijää, joista 13:lla ei ole ollut huoltovelvollisuutta. Lisäksi on esitetty selvitystä siitä, että Tuominen, Somi, Puronaho, Luhtala, Nieminen, Reuna, Rosholm ja Silden olisivat ammattitaitonsa puolesta joko välittömästi tai lyhyen työhön perehtymisen jälkeen kyenneet suorittamaan samoja töitä kuin nuo työsuhteensa säilyttäneet työntekijät. Työnantaja on tosin esittänyt eräitten kohdalla epäilyjä heidän soveltuvuudestaan ja halukkuudestaan kyseisiin tehtäviin, mutta työntekijöiden ammattitaitoa sinänsä ei ole asetettu kyseenalaiseksi. Halukkuutta siirtyä irtisanomisen vaihtoehtona uusiin tehtäviin ei ole edes tiedusteltu.

Luhtala on yhtiön palveluksessa ollessaan sairastunut 1.10.1983 ilmenneeseen kromin aiheuttamaan allergiseen ammatti-ihottumaan, jonka vakuutusyhtiö on katsonut korvattavaksi ammattitaudiksi. Ihottuman johdosta Luhtala on ollut työkyvytön 25.6. - 15.7.1984 palaten sen jälkeen entisiin tehtäviinsä kostuttajaksi. Sittemmin Luhtala on työskennellyt vuodesta 1987 lähtien reikkaajana. Esitetty selvitys ei riidattomasti osoita, että Luhtalaa olisi pidettävä irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamalla tavalla työkykynsä menettäneenä.

Luhtala on ihottuman lisäksi sairastanut keuhkoastmaa ja allergista nuhaa. Sairaus ei kuitenkaan ole estänyt Luhtalaa työskentelemästä turkispuolella reikkaajana, joista työnantajan ilmoituksen mukaan on ollut pulaa. Näin ollen ei työnantajalla Luhtalan sairauden mahdollisesti aiheuttamien rajoitusten perusteella ole ollut aihetta irtisanoa Luhtalaa.

Työnantaja ei ole esittänyt selvitystä siitä, että kaikkia vuonna 1987 palkattuja ja sen palvelukseen jääneitä työntekijöitä olisi pidettävä yrityksen toiminnan kannalta irtisanottuja henkilöitä tärkeämpinä ammattityöntekijöinä. Kun irtisanotuiksi on valittu edellä mainitut kahdeksan yhtiön palveluksessa kauemmin ollutta työntekijää ja kun myöskään työhön vuonna 1987 otettujen työntekijöiden ja irtisanottujen huoltovelvollisuuksia ei ole näytetty toisistaan selvästi poikkeaviksi, yhtiö on irtisanoessaan Tuomisen, Somin, Puronahon, Luhtalan, Niemisen, Reunan, Rosholmin ja Sildenin työsuhteet tietensä menetellyt yleissopimuksen ja työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien määräysten vastaisesti.

Nahkateollisuuden Työnantajaliitto on saanut tiedon irtisanomisista irtisanomisaikojen kuluessa. Työnantajaliitto ei ole ryhtynyt kuitenkaan toimenpiteisiin irtisanomisjärjestykseen vaikuttavien seikkojen selvittämiseksi eikä huolehtinut siitä, että yhtiö noudattaa asiassa yleissopimuksen ja työehtosopimuksen mukaista menettelyä. Tämän laiminlyödessään Nahkateollisuuden Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Friitalan Nahkatyöväen ammattiosaston maksamaan Nahkateollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 11 000 markkaa.

Lausunnon antaminen Nahkateollisuuden Työnantajaliiton kanteesta raukeaa siltä osin kuin vaatimuksista on luovuttu. Enemmälti kanne hylätään.

Työtuomioistuin tuomitsee Friitala Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle 22 000 markkaa ja työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Nahkateollisuuden Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle 15 000 markkaa.

Friitalan Nahkatyöväen ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Nahkateollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla ja Friitala Oy sekä Nahkateollisuuden Työnantajaliitto yhteisvastuullisesti Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla, yhtiö ja työnantajaliitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Uski, Virtanen, Sulkunen ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.