Labor court orders employer to pay alert pay and fines for collective agreement breach regarding shift work rules.

Kemiallis-teknisellä alalla toimiva työnantaja oli rikkonut tietensä työehtosopimusta jättäessään maksamatta hälytysrahan kahdelle kaksivuorotyötä tekevälle tuotanto-osaston työntekijälle, jotka oli pyydetty aamuvuoron aikana työhön ylimääräiseen yövuoroon suorittamaan samaa työtä kuin aamuvuorossa.

Työnantajaliitto tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Artekno Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välisessä 7.4.1986 tehdyssä kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

11 § Hälytysluontoinen työ

Edellytykset

1. Hälytysluontoisen työn edellytykset ovat seuraavat: työ tehdään hälytyskutsun perusteella, työntekijä joutuu tulemaan työhön säännöllisen työaikansa ulkopuolella hänen jo poistuttuaan työpaikalta ja työ tehdään joko kutsun antamisvuorokauden aikana tai sitä seuraavan vuorokauden puolella kello 00.00 ja 07.00 välisenä aikana.

Hälytysraha

2. Hälytysrahan suuruus määräytyy kutsun antamisajankohdan perusteella. Se on:

a) kahden tunnin palkka, jos kutsu annetaan vapaapäivänä, työaikana tai työajan jälkeen ennen kello 21.00

b) kolmen tunnin palkka, jos kutsu annetaan kello 21.00 ja 07.00 välillä.

3. Hälytyskutsun perusteella kello 21.00 ja 07.00 välisenä aikana tehdystä työstä maksetaan aina 100 %:lla korotettu palkka.

4. Korvaus lyhyemmästä kuin tunnin pituisesta hälytysluontoisesta työstä on tunnin palkka.

KANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyrityksessä, Luopioisissa veneitä valmistavassa Artekno Oy:ssä oli syntynyt erimielisyyttä työehtosopimuksen 11 §:n mukaisen hälytysrahan maksamisesta. Kaksi työntekijää, Pekka Lehto ja Helena Aho olivat olleet työskentelemässä 27.1.1987 aamuvuorossa kello 6 - 14. Aamuvuoron aikana työnantaja oli kutsunut heidät tulemaan samana päivänä kello 22:sta alkaen töihin. Työntekijät olivat olleet vastahakoisia mutta suostuneet kutsuun. Lehto ja Aho olivat tehneet ylimääräisen yövuoron kello 22 - 6. Heille oli maksettu ainoastaan työehtosopimuksen mukainen ylityökorvaus.

Työntekijöiden mukaan tapaus oli kuitenkin täyttänyt työehtosopimuksen 11 §:n mukaisen hälytysluontoisen työn edellytykset. Lehto ja Aho oli kutsuttu työhön työaikana, he olivat joutuneet tulemaan työpaikalle säännöllisen työaikansa ulkopuolella poistuttuaan jo työpaikalta ja työ oli tehty seuraavaan aamuun kello 6:een mennessä. Tämän mukaisesti kummallakin oli oikeus mainitun pykälän 2 momentin a) kohdan mukaiseen kahden tunnin palkkaan sekä 3 momentin perusteella 100 prosentilla korotettuun palkkaan.

Työnantajan mielestä hälytysrahaa ei tullut maksaa vaan kyseessä oli ollut ylityö. Kun asiasta ei ollut päästy paikallisesti yksimielisyyteen, erimielisyys oli siirretty 23.2.1987 liittojen käsiteltäväksi.

Liittojen välisessä neuvottelussa 31.3.1987 työnantajaliitto oli esittänyt kantanaan, että työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti. Työntekijäliiton mielestä hälytysluontoisen työn edellytykset olivat täyttyneet kummankin työntekijän kohdalla, ja korvaukset olisi tullut maksaa sen mukaisesti. Jättämällä korvaukset maksamatta työnantaja oli rikkonut työehtosopimuksen 11 §:n määräyksiä ja työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Hälytysluontoisen työn edellytykset olivat täyttyneet suoraan työehtosopimuksen 11 §:n sanamuodon perusteella. Artekno Oy oli tietensä rikkonut tai sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä jättämällä korvaukset maksamatta. Työnantajain Yleisen Ryhmän oli täytynyt olla selvillä työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesta tulkinnasta. Tukiessaan työnantajan menettelyä se oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Artekno Oy on menetellyt työehtosopimuksen 11 §:n määräysten vastaisesti jättämällä maksamatta Lehdolle ja Aholle kahden tunnin palkkaa vastaavan hälytysrahan. Lisäksi liitto on vaatinut Artekno Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n perusteella ja Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Artekno Oy ovat lausuneet, että Lehto ja Aho olivat työskennelleet solumuovipakkauksia valmistavalla osastolla kaksivuorotyössä. Vuoron työryhmään oli kuulunut 5-6 henkilöä. Koneen kapasiteetti oli vakio. Lisäkapasiteettia voitiin saada vain lisäämällä käyntiaikaa eli tekemällä ylityötä. Lehto ja Aho olivat työskennelleet aamuvuorossa. Iltavuoron työryhmä oli jatkanut työtä välittömästi aamuvuoron päättymisen jälkeen, jolloin Lehdon ja Ahon ei ollut ollut mahdollista ylimiehityksen johdosta jatkaa ylityötä heti oman vuoronsa päättymisen jälkeen. Työnjohtaja oli pyytänyt Lehtoa ja Ahoa heidän työvuoronsa aikana ylitöihin. Ylityö oli alkanut iltavuoron päätyttyä, jolloin konekapasiteettia oli ollut vapaana. Iltavuorosta oli jäänyt myös kaksi työntekijää suoraan ylitöihin, jolloin miehitys oli saatu täyteen. Konerikkoja tai vastaavia häiriöitä ei kyseisenä päivänä ollut sattunut, joten iltavuoron jälkeen oli voitu jatkaa suoraan tuotantotöitä.

Kantajaliiton mukaan sillä, minkälaista työtä tehdään, ei ollut merkitystä asiassa. Ratkaisevaa näytti olevan ainoastaan se, että työntekijä sai kutsun tulla takaisin työhön oman työvuoronsa jälkeen poistuttuaan jo työpaikaltaan ja että työ tehtiin määrättyyn kellonaikaan mennessä. Käsitys oli työehtosopimukseen perustumaton. Jo sopimuksen otsikon ja sanamuodonkin mukaisesti työn tuli olla hälytysluontoista työtä ja edellyttää hälytyskutsua. Hälytysluontoista ei ollut työ, jota työntekijä teki normaalisti säännöllisenä työaikanaan, vaikka hän olisi joutunut tekemään sitä normaalin työajan ulkopuolella.

Hälytysluontoinen työ edellytti ennalta arvaamattomuutta, sattumanvaraisuutta, pikaisesti esiin noussutta ja tilapäisesti ilmenevää tilannetta, poikkeuksellisuutta tai muuta tämän kaltaista tilannetta. Useimmiten tällainen tilanne syntyi koneiden tai laitteiden rikkoutuessa, mistä syystä tuotanto keskeytyi, tai jos työntekijä ilmoitti muutamaa tuntia ennen työvuoronsa alkua olevansa sairas ja tämän johdosta jouduttiin hälyttämään paikalle sijainen. Kanteen mukainen tulkinta johtaisi siihen, ettei ylityötä voitaisi teettää muulloin kuin silloin, kun työntekijä jäi suoraan säännöllisen työaikansa jälkeen työhön. Jos kyseisessä tapauksessa tulisi maksaa hälytysraha, sitä varten olisi oltava työehtosopimuksessa erityismääräys, jollainen oli esimerkiksi metalliteollisuuden työehtosopimuksessa.

Hälytysrahan maksamiskäytäntöä selvitettäessä ei ollut tullut esille yhtään yritystä, jossa ei olisi korostettu työn luonnetta ja tilannetta, missä työtä tehtiin. Jos työntekijä poistuttuaan jo työpaikalta oli palannut tekemään sellaisia töitä, joita hän jatkuvasti teki, ei yrityksissä ollut ylityökorvauksen lisäksi maksettu hälytysrahaa. Työ oli kaikissa tapauksissa edellyttänyt ennalta arvaamattomuutta ja poikkeuksellisuutta.

Jo vuoden 1960 työehtosopimuksen mukaan työntekijä voitiin työaikanaan kutsua suorittamaan hälytysluontoista työtä. Vuoden 1977 työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliitto oli esittänyt hälytysluontoista työtä koskevan määräyksen täsmentämistä siten, että siitä poistettaisiin sana "työaikana". Samalla oli esitetty lisättäväksi määräykseen metallialan työehtosopimuksen määräys. Muutosesityksen yhteydessä oli todettu, ettei se merkinnyt entisen tulkinnan muuttumista. Myös vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa oli tehty muutosesitys. Tällöinkin oli korostettu sitä, ettei muutosesityksen tekeminen tarkoittanut voimassaolevan sopimusmääräyksen tulkinnan muutosta. Työntekijäliitto ei ollut hyväksynyt tehtyjä muutosesityksiä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Artekno Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kemian Työntekijäin Liitto on vielä lausunut, että vastaajat olivat sekoittaneet toisiinsa hälytysluontoisen työn ja hätätyön. Kuitenkaan sillä, minkälaista työtä tehtiin, ei ollut merkitystä asiassa. Riidanalaisen määräyksen otsikko johtui siitä, että määräyksessä kuvattu työ oli hälytysluontoista työntekijän kannalta, jolle aiheutui ylimääräistä haittaa viime hetkessä tapahtuvista suunnitelmien muutoksista sekä ylimääräisistä työmatkoista. Nämä haitat oli sovittu korvattaviksi hälytysrahalla.

Kannetta tuki myös työtuomioistuimen tuomio n:o 96/1985, joka koski putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksen hälytysrahaa koskevan sopimusmääräyksen tulkintaa. Tuomion perusteluissa oli todettu, että määräyksen tarkoituksena oli ensisijaisesti korvata sitä haittaa, jota kotona käymisen jälkeen suoritettavasta työstä työntekijälle yleensä aiheutui ja ettei hälytysrahan suorittaminen ollut riippuvainen suoritettavan työn laadusta.

Ennen Artekno Oy:tä koskevaa erimielisyyttä oli liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa käsitelty vain yhtä riitatapausta, joka oli koskenut Lemminkäinen Oy:tä. Kysymys oli ollut siitä, että yrityksessä oli jo vuosikausia maksettu hälytysrahaa työstä, joka suoritettiin kello 6 - 7 edellisenä päivänä annetun kutsun perusteella. Erimielisyys oli syntynyt siitä, että työnantaja oli vuonna 1986 jättänyt maksamatta hälytysrahan laattakoneen telojen vaihtajalle. Kyse oli ollut säännönmukaisesti toistuvasta työstä. Riita oli ratkaistu työntekijäpuolen eduksi.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Artekno Oy ovat vielä lausuneet, että nykyisen muotonsa työehtosopimusmääräys oli saanut vuonna 1970. Tuolloinkin oli hälytysrahan maksamisedellytyksenä ollut työn hälytysluontoisuus. Tämä kävi ilmi määräyksen otsikosta "hälytysluontoinen työ" sekä siinä luetelluista hälytysluontoisen työn edellytyksistä, joiden mukaan työtä tehtiin hälytyskutsun perusteella. Hälytyskutsu -sanalla oli korvattu vanhat sanat "kutsu saapua hälytysluontoiseen työhön". Suoritettavan työn laatuun viittasi selvästi sopimusmääräykseen sisältyvä laatusana "hälytysluontoinen".

Viime kädessä työnjohto ratkaisi, oliko kysymys ylityöstä vai hälytysluontoisesta työstä. Työntekijän kannalta oli oleellista, että hän tiesi, millaisen korvauksen hän työstään saisi.

Työnantajaliiton työehtosopimuksen muutosesitykset vuosina 1977 ja 1986 eivät olisi poistaneet hälytysrahan maksuvelvollisuutta riidanalaisessa tapauksessa. Jos kantajaliitto olisi hyväksynyt esitykset, nyt kysymyksessä oleva tapaus olisi tullut hälytysluontoista työtä koskevan määräyksen piiriin. Hälytysluontoista työtä voi olla työ, johon työntekijä sai kutsun työaikana tai sen jälkeen. Aina kuitenkin edellytettiin työltä hälytysluontoisuutta. Tällainen tilanne syntyi yleensä kutsun tullessa työajan ulkopuolella. Tällöinkin työ saattoi olla tavallista ylityötä, jos työn luonne ei edellyttänyt muuta.

Työntekijäliitto oli tullut tietoiseksi työnantajaliiton tulkinnasta viimeistään vuoden 1977 työehtosopimusneuvotteluissa. Työnantajaliiton tietoon ei ollut tullut runsaan 10 vuoden aikana yhtään sellaista tapausta lukuunottamatta Lemmikäinen Oy:n riitaa, jossa määräystä olisi sovellettu työntekijäliiton tulkinnan mukaisesti. Useita erimielisyysneuvotteluja oli tosin käyty, mutta vasta nyt työntekijäliitto oli riitauttanut sopimusmääräyksen tulkinnan työtuomioistuimessa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Artekno Oy:ssä solumuovipakkauksia valmistavalla osastolla kaksivuorotyössä työskenteleviä, muovikoneen käyttäjänä toimivaa Pekka Lehtoa ja tuotteiden pakkaajana toimivaa Helena Ahoa on 27.1.1987 aamuvuoron aikana pyydetty tulemaan työhön samana päivänä kello 22 alkaneeseen ja seuranneena päivänä kello 6 päättyneeseen ylimääräiseen yövuoroon suorittamaan samaa työtä kuin aamuvuorossa. Yövuoro on otettu käyttöön, jotta osasto olisi pysynyt toimitusajoissa kiireellisten tilausten vuoksi. Lehdon ja Ahon tehtyä sanotun ylimääräisen yövuoron heille on maksettu ylityökorvaus, mutta ei hälytysrahaa.

Asianosaisten välillä on erimielisyyttä siitä, onko hälytysrahan suorittamisvelvollisuus riippuvainen työn laadusta. Työntekijäliiton mielestä sillä, millaista työtä tehdään, ei ole merkitystä. Ratkaisevaa on ainoastaan työehtosopimuksen 11 §:n 1 momentissa mainittujen edellytysten täyttyminen. Työnantajaliiton mielestä taas hälytysrahan maksaminen edellyttää työltä ennalta arvaamattomuutta, sattumanvaraisuutta, pikaisesti esiinnoussutta ja tilapäisesti ilmenevää tarvetta, poikkeuksellisuutta tai muuta sen kaltaista tilannetta.

Hälytysrahan maksamisesta on sovittu ensimmäisen kerran vuoden 1960 työehtosopimuksessa. Sanamuotoa on muutettu vuoden 1969 työehtosopimuksessa. Nykyisen muotonsa sopimusmääräys on saanut vuonna 1970, jolloin määräyksen otsikoksi on sovittu "Hälytysluontoinen työ" ja "hälytyskutsu" -sanalla on korvattu aiemmin käytetyt sanat "kutsu saapua hälytysluontoiseen työhön". Vuosien 1977 ja 1986 työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliitto on tehnyt sopimusmääräystä koskeneita selvennysesityksiä, joiden tarkoituksena ei ole ollut kuitenkaan määritellä hälytysluontoisen työn käsitettä riidanalaiselta osalta. Työntekijäliiton mielestä hälytysluontoinen työ oli jo määritelty kyllin selkeästi vuoden 1970 työehtosopimuksessa ja liitto on hylännyt tehdyt muutosesitykset.

Työnantajaliiton kuulustuttamat todistajat ovat puolestaan kertoneet hälytysrahaa maksetun sairastumis- ja muissa vastaavissa odottamattomissa poissaolotilanteissa sekä ennalta arvaamattomissa kuten koneen rikkoutumisen johdosta suoritettavissa korjaustöissä.

Työnantajaliitto on julkaissut palkanlaskentaoppaan, jossa on korostettu hälytysluontoisen työn kiireellisyyttä ja yllätyksellisyyttä. Kemira Oy:n Kokkolan ja Siilinjärven tehtailla on annettu myös saman sisältöiset kirjalliset ohjeet hälytysluontoisen työn tunnusmerkeistä. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että kantajaliitto olisi hyväksynyt niissä esitetyn tulkinnan.

Koska riidanalaisessa sopimusmääräyksessä on lueteltu hälytysluontoiselta työltä vaadittavat edellytykset tyhjentävästi, sen sanamuoto tukee työtuomioistuimen mielestä selvästi paremmin kantaja- kuin vastaajaliiton tulkintaa. Vaikka hälytysluontoinen työ käytännön tilanteissa saattaa usein muodostua esimerkiksi ennalta arvaamattomaksi tai poikkeukselliseksi, ei hälytyskutsun perusteella suoritettavan työn laadun ole edellä esitetyn mukaisesti näytetty sopimusmääräyksessä mainittujen edellytysten lisäksi vaikuttavan hälytysrahan maksuvelvollisuuteen. Niin ollen riidanalaista sopimusmääräystä on tulkittava kanteessa esitetyllä tavalla.

Edellä esittämillään perusteilla työtuomioistuin toteaa Artekno Oy:n rikkoneen tietensä työehtosopimuksen 11 §:ää jättämällä vastoin määräyksen sanamuotoa maksamatta Lehdolle ja Aholle kahden tunnin palkkaa vastaavan hälytysrahan. Työnantajain Yleinen Ryhmä on työnantajan menettelyä tukiessaan ja jättäessään korjaamatta väärän soveltamisen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Artekno Oy on työehtosopimuksen 11 §:n mukaan velvollinen maksamaan Lehdolle ja Aholle kahden tunnin palkkaa vastaavan hälytysrahan.

Työtuomioistuin tuomitsee Artekno Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Kemian Työntekijäin Liitolle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa 12 000 markkaa ja Työnantajain Yleisen Ryhmän työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla maksamaan Kemian Työntekijäin Liitolle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvistysakkoa 15 000 markkaa.

Artekno Oy ja Työnantajain Yleinen Ryhmä velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, Tiitola, K. Rautiainen, Kuivanen ja Vertanen.

Tuomio oli yksimielinen.