Labor court fines union branch for failing to restore peace after strikes over wage terms.

Paperitehtaan kunnossapito- ja kuljetusosastojen työntekijöiden toimeenpanemat lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto tai sen asettamat luottamusmiehet eivät olleet ryhtyneet riittävän ripeästi toimenpiteisiin lyhyen ajan kuluessa toistuneiden työtaistelujen estämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi.

Työntekijöiden epäasiallisiksi katsomat palkanmaksun keskeyttämiset olivat vaikeuttaneet osaston ja luottamusmiesten toimia työtaistelun lopettamisessa, osaston vastuuta kuitenkaan kokonaan poistamatta. Ammattiosasto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Paperiliitto r.y. Kuultava Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50 r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 25.3.1986 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

3 §.

YLEISSOPIMUKSEN NOUDATTAMINEN

1. Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä yleissopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

4 §.

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

11 §

AIKAPALKAT

1. Kausipalkat sovitaan kussakin teollisuuslaitoksessa erikseen ottamalla huomioon työntekijäin ammattitaito, työn vaativuus ja muut työn suoritukseen vaikuttavat tekijät niin, että palkat tulevat ammateittain oikeudenmukaisessa suhteessa porrastetuksi ja että ammattiryhmien A1 - K1 kausipalkka on 17.3.1986 alkaen vähintään 1 658,40 mk ja 2.3.1987 alkaen 1 760,80 mk.

2. Paikallisia kausipalkkasopimuksia noudatetaan osana tätä sopimusta.

KANNE

Kanteen perustelut

Lakkojen takia koneita oli jouduttu pysäyttämään ja siten menetetty tuotantoaikaa. Myös toimitukset olivat myöhästyneet. Myyntituloja oli menetetty 1 608 000 markkaa.

Palkkojen kausitarkistusneuvottelut, neuvottelujen katkeaminen ja lakot olivat olleet selvästi yhteydessä toisiinsa. Pääluottamusmies oli muun muassa 10.12.1987 ilmoittanut henkilöstöpäällikölle käsityksenään, että lakon syynä olivat kausitarkistusneuvottelut. Pääluottamusmies oli samana päivänä myös esittänyt neuvottelujen aloittamista uudelleen, vaikka asia oli jo alistettu liittojen ratkaistavaksi. Myös ammattiosaston puheenjohtaja oli tehnyt 17.12.1987 saman esityksen. Lakot olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkka- ja neuvottelumääräyksiin.

Ammattiosastoa oli kehotettu muun muassa 10., 15. ja 22.12.1987 päivätyillä kirjeillä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin, koska lakot olivat toistuneet. Toimenpiteiden riittämättömyydestä oli ollut osoituksena sekin, että kun 10. ja 15.12.1987 lakot olivat alkaneet iltapäivällä kello 14, 11. ja 16.12.1987 aamuvuoron työntekijät eivät olleet edes saapuneet työpaikalle.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Paperiliitto on lausunut, että työnantaja oli 10.12.1987 pidetyissä kausitarkistusneuvotteluissa ilmoittanut alistavansa kausitarkistukset liittojen ratkaistavaksi, ellei työnantajan esitykseen suostuttaisi. Tällöin pääluottamusmies oli todennut, että asian käsittely siirtyisi pitkälle tammikuuhun 1988. Tuolloin ei siis ollut sovittu asian alistamisesta liitoille. Iltapäivällä henkilöstöpäällikkö oli tehnyt ammattiosastolle kirjallisen kyselyn työstä kieltäytymisistä. Henkilöstöpäällikkö oli puhunut vain kunnossapito-osaston työstä kieltäytymisistä, mutta ei ollut väittänyt kuljetusosastolla esiintyneen häiriöitä. Keskustelua, jossa pääluottamusmies olisi esittänyt käsityksiään henkilöstöpäällikölle työstä kieltäytymisten syistä, ei ollut tuolloin käyty.

Seuraavana päivänä henkilöstöpäällikön kanssa keskustellessaan pääluottamusmies oli ehdottanut neuvottelujen jatkamista paikallisesti. Tällöin työnantaja oli esittänyt muistioiden tekemistä, jotka oli laadittu 16.12.1987.

Ammattiosaston puheenjohtaja, sihteeri ja pääluottamusmies olivat pitäneet työnantajan ilmoituksen saatuaan neuvottelun, jossa he olivat todenneet, ettei toimikuntaa enää saataisi koolle samaksi päiväksi, mutta että he itse yrittäisivät puhelimitse tavoittaa työpaikalta poistuneet työntekijät ja saada työt käyntiin. Puheenjohtaja oli ilmoittanut ammattiosaston toimista henkilöstöpäällikölle suullisesti kello 15 ja kirjallisesti kello 16.30.

Ammattiosaston puheenjohtaja, sihteeri ja pääluottamusmies olivat soittaneet illan kuluessa työstä poistuneille työntekijöille ja saaneet koolle seuraavaksi aamuksi päätösvaltaisen toimikunnan kokouksen. Toimikunta oli kehottanut työntekijöitä palaamaan heti työhön. Muun muassa näillä toimilla oli onnistuttu saamaan 11.12.1987 iltavuoroon yhtä lukuunottamatta kaikki työntekijät, vaikka tilanteen hoitamista oli vaikeuttanut muun muassa se, että työnantaja oli ilmoittanut tehtaalla palkanmaksun keskeytyksistä sekä myös keskeyttänyt joiltakin työntekijöiltä palkanmaksun, vaikka heille olisi voitu järjestää työtä.

Henkilöstöpäällikkö oli ilmoittanut 15.12.1987 kello 14.45 pääluottamusmiehelle, että korjaus- ja kuljetusosaston työntekijät olivat poistuneet työpaikalta kello 14. Pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat ryhtyneet välittömästi tiedon saatuaan kutsumaan osaston toimikuntaa kokoon. Kun päätösvaltaisen toimikunnan kokoaminen saman päivän aikana oli osoittautunut mahdottomaksi, pääluottamusmies, puheenjohtaja ja sihteeri olivat yrittäneet puhelimitse tavoittaa työntekijöitä saadakseen työt käynnistymään iltavuoron aikana. Toimikunta oli kokoontunut päätösvaltaisena 16.12.1987 kello 8, jolloin toimikunta oli kehottanut aloittamaan työt heti. Yhteydenottoja työntekijöihin oli jatkettu aamupäivän aikana, mutta työt oli pystytty käynnistämään vasta iltavuoron alkaessa. Töiden käyntiinsaattamista olivat vaikeuttaneet jälleen työnantajan suorittamat palkanmaksun keskeytykset, joiden peruste oli jäänyt työntekijöille epäselväksi.

Henkilöstöpäällikkö oli ilmoittanut korjaus- ja kuljetusosaston työntekijöiden työstä poistumisista 22.12.1987 kello 8. Pääluottamusmies oli tämän jälkeen ottanut yhteyttä työntekijöihin vaatien heitä palaamaan työhön. Työvuorossa ollut ammattiosaston varapuheenjohtaja oli ryhtynyt kokoamaan osaston toimikuntaa, joka oli varamiehisenä saatu koolle kello 12. Toimikunta oli edellyttänyt, että työstä kieltäytymiset lopetetaan, ja velvoittanut pääluottamusmiehen hoitamaan tilanteen siten, että työt jatkuisivat kello 14. Iltavuoro olikin ryhtynyt työskentelemään pääluottamusmiehen selvityksen kuultuaan normaalisti, mutta poistunut ammattiosaston toimista huolimatta työpaikalta kello 16.

Ammattiosasto, sen toimikunta ja toimihenkilöt olivat tehneet voitavansa työstä kieltäytymisten estämiseksi tai niiden rajoittamiseksi mahdollisimman lyhyiksi. Ammattiosasto ei ollut vastuussa työstä kieltäytymisistä, koska se ei ollut rikkonut kanteessa mainittuja velvollisuuksiaan.

Mikäli työtuomioistuimen mielestä ammattiosasto olisi kuitenkin rikkonut velvollisuuksiaan, työstä kieltäytymisiin oli vaikuttanut työnantajan menettely, joka oli ilmennyt muun muassa tarpeettomina palkanmaksun keskeytyksinä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut ensisijaisesti kanteen hylkäämistä, mutta joka tapauksessa vastustanut kantajaliiton vaatimusta saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että 10.12.1987 pidetyissä neuvotteluissa työnantaja oli ilmoittanut, että kausitarkistukset alistetaan liitoille työehtosopimuksen mukaisesti. Samana päivänä sekä kunnossapito- että kuljetusosastojen työntekijät olivat aloittaneet lakon kello 14.

Väite siitä, että pääluottamusmies ei olisi ilmoittanut käsitystään lakon syystä, ei pitänyt paikkaansa. Lakon alettua pääluottamusmiehen ja henkilöstöpäällikön välillä oli käyty kanteessa mainittu keskustelu.

Lakkojen johdosta ei kaikille työntekijöille ollut pystytty järjestämään tuotannollisesti mielekästä työtä. Tästä syystä joiltakin työntekijöiltä oli jouduttu keskeyttämään palkanmaksu työnteon estyttyä.

Ammattiosaston toimenpiteet lakkojen lopettamiseksi olivat olleet lähinnä näennäisiä. Ammattiosaston olisi tullut toimia tehokkaammin myöhemmin toimeen pantujen lakkojen estämiseksi, kun lakot aiheuttanut erimielisyys oli jo ensimmäisen lakon aikana saatettu ammattiosaston edustajien tietoon. Ammattiosaston tehottomista toimista oli osoituksena sekin, että kun lakko 22.12.1987 oli päättynyt kello 14.30, se oli alkanut uudestaan kello 16.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50 on yhtynyt Paperiliiton esittämään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Raflatacin Tampereen tehtaalla kunnossapito- ja kuljetusosastojen työntekijät ovat olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 10.12.1987 kello 14 - 11.12.1987 kello 15, 15.12.1987 kello 14 - 16.12.1987 kello 15 ja 22.12.1987 kello 8 - 14.30 sekä 16 - 22. Lakkoihin on osallistunut eri vaiheissa kaikkiaan 158 työntekijää. Yhtiön ilmoituksen mukaan lakoista on aiheutunut noin 1 600 000 markan myyntitulojen menetys.

Tehtaalla on 2.12.1987 aloitettu palkkojen kausitarkistusneuvottelut, joita on jatkettu seuranneina päivinä tuloksettomina. Tehtaan henkilöstöpäällikkö on esittänyt 10.12.1987 aamupäivällä pääluottamusmiehelle, että kausitarkistuksista sopiminen tulisi siirtää asianosaisliittojen väliseen neuvotteluun, kuten sitten on tapahtunut. Pääluottamusmies, jonka mielestä asia olisi pitänyt ratkaista tehtaalla, on esittänyt lakon alkamista seuranneena päivänä henkilöstöpäällikölle paikallisten neuvottelujen jatkamista kausitarkistuksista, jotta työrauha saataisiin palautetuksi. Saman esityksen on 17.12.1987 tehnyt myös ammattiosaston puheenjohtaja.

Pääluottamusmies on ilmoittanut 11.12.1987 henkilöstöpäällikölle saaneensa tietoonsa työtaistelun alkamisen johtuneen työntekijöiden tyytymättömyydestä kausitarkistusneuvotteluissa vallinneeseen tilanteeseen. Työntekijät ovat toimeenpanneet lakot tarkoituksenaan painostaa työnantajaa suostumaan kausitarkistusneuvottelujen yhteydessä esittämiinsä vaatimuksiin. Lakot ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Työnantaja on kehottanut muun muassa 10., 15. ja 22.12.1987 päivätyillä kirjeillä ammattiosaston toimikuntaa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosaston toimikunta on päättänyt kokouksissaan kehottaa työntekijöitä palaamaan työhön.

Ammattiosasto itse tai sen asettamat luottamusmiehet eivät ole kuitenkaan ryhtyneet riittävän ripeästi toimenpiteisiin lyhyen ajan kuluessa toistuneiden työtaistelujen estämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuuden työrauhan ylläpitämisessä.

Työnseisausten takia on jouduttu pysäyttämään tehtaan koneiden toimintaa, minkä johdosta työnantaja on joiksikin ajoiksi keskeyttänyt työn tekemisen ja palkanmaksun useilla koneilla työskenteleviltä, lakon ulkopuolella olevilta työntekijöiltä. Työntekijäpuoli on pitänyt palkanmaksun keskeyttämisiä aiheettomina ainakin kahden kirjepussikoneen työntekijän kohdalla, joille olisi heidän mielestään pitänyt järjestää töitä viereisellä koneella, ja myös erään luottamusmiehen osalta, jota olisi tarvittu työpaikalla luottamusmiestehtävien hoitamista varten. Työntekijöiden epäasialliseksi katsomat palkanmaksun keskeyttämiset ovat aiheuttaneet työpaikalla tilanteen, joka on vaikeuttanut osaston ja luottamusmiesten toimia työtaistelun lopettamisessa, osaston vastuuta kuitenkaan kokonaan poistamatta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50:n maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 13 000 markkaa ja velvoittaa ammattiosaston korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Sulkunen ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.