Labor court dismissed strike pay claim as partial refusal to work did not warrant full monthly salary.

Työehtosopimuksen kuukausipalkkaa koskevista määräyksistä ei voitu tehdä sellaista päätelmää, että kuukausipalkka olisi maksettava täysimääräisenä myös osittaisen työstä kieltäytymisen ajalta. Kun työntekijät olivat jättäneet tekemättä osan työtehtävistään eikä työnantajan suorittamia palkanpidätyksiä voitu pitää määrältään virheellisinä, ei työntekijöillä ollut oikeutta kanteessa vaadittuihin palkkaeriin. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaajat Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Oy Matkahuolto Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 28.5.1986 allekirjoitetussa linjaautoasemien henkilökuntaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

13 §

Palkanmaksu

1. Palkka määräytyy kuukausipalkkana. Poikkeustapauksissa, missä työaika jää normaalityöajasta alle 75 %, voidaan palkka sopia tuntipalkkana. Työsopimusta, joka on tehty perusteena kuukausipalkka, ei voida muuttaa tuntipalkaksi ilman työntekijän suostumusta.

2. Palkkaryhmittely

1. Taulukkopalkat 1.6.1986 alkavan palkanmaksukauden alusta.

KANNE

Kanteen perustelut

Työntekijöiden menettelyn johdosta Oy Matkahuolto Ab oli pidättänyt laskennallisen osuuden eräiden Oulun ja Rovaniemen toimipisteessä työskentelevien työntekijöiden kuukausipalkoista. Oulun toimipisteessä työnantaja oli pidättänyt työntekijöiden palkoista seuraavat määrät: Jorma Soukkamäeltä 277,03 markkaa, Anne Korvalta 275,99 markkaa, Leena Vilmuselta 289,77 markkaa, Aila Takkulalta 331,11 markkaa, Aarne Väänäseltä 277,03 markkaa, Merja Koivulalta 304,85 markkaa, Paavo Kenttälältä 277,03 markkaa ja Matti Hatuselta 170,48 markkaa.

Rovaniemen toimipisteen työntekijöiltä työnantaja oli pidättänyt palkkoja seuraavasti: Elsa Hiukalta 36,18 markkaa, Pentti Peuralta 34,23 markkaa ja Urpo Toivoselta 29,25 markkaa.

Työnantaja oli saanut palkasta vähennetyn laskennallisen osuuden siten, että työnantaja oli laskenut tukitoimenpiteiden alkamista edeltäneeltä toukokuun 6 päivältä 1987 tukitoimien kohteena olevien liikkeiden tavaratoimitusten osuuden kaikista tavaroista. Tätä vastaavan kuukausipalkan osuuden työnantaja oli vähentänyt työntekijöiden palkasta jokaiselta lakkopäivältä.

Liittojen välisissä neuvotteluissa työntekijäliitto oli katsonut, että työnantajalla ei ollut ollut oikeutta pidättää osaa työntekijöiden kuukausipalkasta, sillä työntekijät olivat työskennelleet koko säännöllisen työaikansa. Työntekijäliitto oli katsonut työnantajaliiton syyllistyneen valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen, koska se oli tukenut jäsenyrityksensä menettelyä sen jättäessä noudattamatta työehtosopimuksen kuukausipalkkaa koskevaa määräystä.

Työnantajaliitto oli neuvotteluissa katsonut, että Oy Matkahuolto Ab:n työntekijät olivat kieltäytyessään käsittelemästä K- ja T- kauppaketjujen rahtitavaroita ryhtyneet osittaiseen työtaisteluun. Koska työnantaja ei ollut velvollinen maksamaan palkkaa työtaistelun ajalta, oli työntekijöiden kuukausipalkkaa maksettu vain siltä osin, kuin se oli vastannut tehtyjen töiden osuutta tarjolla olleista kaikista töistä. Työnantajaliiton mielestä sillä seikalla, että työntekijät olivat olleet koko säännöllisen työaikansa työpaikalla, ei ollut asiassa merkitystä.

Edellä mainitut Oy Matkahuolto Ab:n työntekijät olivat kieltäytyneet käsittelemästä lakon piiriin kuuluviin yrityksiin meneviä tai niistä tulevia tavaroita. Sen sijaan he olivat muutoin olleet työnantajan käytettävissä koko säännöllisen työaikansa ja tehneet muutoin työnsä. Lakon ja tukitoimien aikana kaikilla työntekijöillä oli koko säännöllisen työajan ollut muuta työtä riittävästi ja he myös olivat tehneet normaaleja työtehtäviä kaikkina niinä päivinä, joilta työnantaja oli pidättänyt heidän palkastaan osan. Lakonalaisiin yrityksiin menevien tavaroiden käsittelystä olivat huolehtineet työntekijöiden esimiehet.

Työnantaja ei siten ollut perustellut palkan osan vähentämistä sillä, että työntekijät eivät olisi tehneet työtään koko työaikaansa vaan pelkästään tukitoimiin osallistumisella. Kun työntekijät olivat olleet työssä koko työaikansa ja työnantaja oli pystynyt heidät työllistämään, olisi työnantajan tullut maksaa heille normaali työehtosopimuksen mukainen kuukausipalkka. Oy Matkahuolto Ab:n menettely oli perustunut työnantajaliiton antamiin ohjeisiin. Näin ollen se ei ollut syyllistynyt työehtosopimuksen tieten rikkomiseen. Työnantajaliitto sen sijaan oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Asiaa ei voitu arvioida työsopimuslain säännösten perusteella, sillä työntekijöiden työnteko ei ollut estynyt ja työntekijät olivat tehneet työtä. Ellei työnantajalla olisi ollut mahdollisuutta teettää työntekijöillä töitä, olisi työnantaja voinut lomauttaa työntekijät.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut Oy Matkahuolto Ab:n velvoittamista suorittamaan Jorma Soukkamäelle 277,03 markkaa, Anne Korvalle 275,99 markkaa, Leena Vilmuselle 289,77 markkaa, Aila Takkulalle 331,11 markkaa, Aarne Väänäselle 277,03 markkaa, Merja Koivulalle 304,85 markkaa, Paavo Kenttälälle 277,03 markkaa, Matti Hatuselle, 170,48 markkaa, Elsa Hiukalle 36,18 markkaa, Pentti Peuralle 34,23 markkaa ja Urpo Toivoselle 29,25 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.6.1987 lukien. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Oy Matkahuolto Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Oy Matkahuolto Ab oli vähentänyt kanteessa mainittujen työtaistelutoimenpiteeseen osallistuneiden työntekijöiden palkoista työstä kieltäytymisen vuoksi jokaiselta lakkopäivältä osuuden, joka oli vastannut lakonalaisten tavaroiden suhdetta koko käsiteltävänä olleeseen tavaramäärään. Oulun toimipisteessä palkasta vähennetty osuus oli saatu niin sanottua koelaskentapäivää apuna käyttäen. Tällaiseksi päiväksi oli valittu rahtikirjojen lukumäärän suhteen tyypillinen päivä 6.5.1987. Työtaistelutoimenpiteiden loppumisen jälkeen työnantaja oli tarkastellut niiden tavaroiden osuutta, joiden käsittelystä työntekijät olivat kieltäytyneet, koko lakon aikaisesta tavaramäärästä. Tällöin oli todettu koelaskentapäivän antaneen käytännössä oikean lopputuloksen.

Rovaniemen toimipisteessä tarkoituksena oli myös ollut vähentää työntekijöiden palkoista tavaroiden käsittelystä kieltäytymisten osuus koko tavaramäärästä lakkopäivää kohden. Työnantajalle oli kuitenkin sattunut laskelmissa virhe, minkä johdosta työntekijöiden palkoista oli vähennetty aivan liian pieni osuus. Vähennetty määrä oli ollut ainoastaan yksi neljäsosa siitä määrästä, joka työntekijöiltä olisi tullut pidättää.

Työnantajapuolen käsityksen mukaan työntekijät olivat mainituissa toimipisteissä olleet osittaisessa lakossa. Tavaroiden käsittelystä kieltäytymistä voitiin verrata myös jarrutukseen. Koska työnantajalla ei ollut velvollisuutta maksaa palkkaa työtaistelun ajalta, oli työntekijöiden kuukausipalkkaa kysymyksessä olevalta ajalta maksettu vain siltä osin, kuin se oli vastannut tehtyjen töiden osuutta tarjolla olleista kaikista töistä. Sillä seikalla, että työntekijät olivat olleet koko säännöllisen työaikansa työpaikalla, ei ollut asiassa merkitystä.

Jutussa oli siten kysymys siitä, että kantajaliitto vaati palkkaa lakossa olleille työntekijöille. Tällaista palkanmaksuvelvollisuutta työnantajalla ei ollut lain eikä työehtosopimuksen perusteella. Näin ollen Oy Matkahuolto Ab oli menetellyt asiassa oikein, eikä Autoliikenteen Työnantajaliitto ollut siten laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Työsopimuslain säännökset eivät soveltuneet nyt esillä olevaan tapaukseen, sillä lain säännökset koskivat vain tilanteinta, joissa työntekijä, joka halusi tehdä työtä, ei voinut tehdä työtä jostakin ulkopuolisesta syystä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan urakkatyön aikapalkkatakuu ei ole voimassa hidastuksena tapahtuvan työtaistelun aikana. Tuomiossaan n:o 114/86 työtuomioistuin on katsonut, että työnantaja ei ollut menetellyt mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta työntekijöille urakkahinnoittelun kiinteän osan vähentämättömänä työn hidastuksen ajalta. Kysymyksessä olevassa tapauksessa työntekijöiden palkkaustapa oli osaurakka, jossa palkka oli muodostunut kiinteästä osasta ja työsuoritukseen perustuvasta urakkalisästä.

Vaikka kuukausipalkan suuruus ei riipu työsuorituksen määrästä, on työnantajalla kuitenkin oikeus edellyttää työntekijän tekevän työnantajan työnjohto-oikeutensa perusteella määräämät, työntekijän työsopimuksen mukaiset tehtävät. Kanteessa tarkoitetut työt ovat olleet työntekijöiden työsopimuksen mukaisia tehtäviä, joiden tekemisestä pääasiassa työntekijöiden esimiehet ovat työntekijöiden työstä kieltäytymisen vuoksi huolehtineet. Kantajaliitto ei ole kiistänyt sitä, että työntekijät eivät olisi säännöllisen työaikansa puitteissa ehtineet käsitellä myös niitä tavaroita, joiden käsittelystä he ovat kieltäytyneet. Näyttämättä on myös jäänyt, että kysymyksessä olevien tavaroiden käsittely olisi vaatinut työntekijöiden työskentelemistä normaalina pidettävää työvauhtia kireämmällä työvauhdilla.

Vasta todistajan kuulustelussa on esitetty, että kanteessa tarkoitettuna aikana olisi käsiteltävien tavaroiden määrä Oulun toimipisteessä lisääntynyt erään kuljetusliikkeen työntekijöiden lakon johdosta. Tavaramäärän väitetystä lisääntymisestä ei ole esitetty lukumääräistä selvitystä.

Kenenkään kanteessa tarkoitetun työntekijän osalta ei ole edes väitetty, että hän ei olisi osallistunut työstä kieltäytymiseen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun nähden saavat Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Oy Matkahuolto Ab kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Orasmaa, K. Rautiainen, Airaksinen, Kuivanene ja Palanko-Laaka.

Eri mieltä olevan jäsen Palanko-Laakan lausunto, johon jäsen Kuivanen yhtyi:

Kun Oy Matkahuolto Ab:n työntekijät ovat pidättäytyneet käsittelemästä autonkuljettajien lakon piiriin kuuluvien yritysten rahtitavaroita, työnantaja ei ole esitetyn selvityksen mukaan reagoinut tuolloin työntekijöiden menettelyyn, vaan päinvastoin saarron piiriin kuuluvat työt on tehty työnjohtajien toimesta. Sen perusteella katson, että työnantaja käyttäytymisellään on osoittanut hyväksyvänsä töiden järjestelyn edellä kerrotuin tavoin. Asiassa on toisaalta myös jäänyt näyttämättä, missä määrin kukin työntekijä on jättänyt osittaisen työstä kieltäytymisen vuoksi tekemästä hänelle henkilökohtaisesti kuuluneita töitä. Kun tässä suhteessa luotettavaa seurantajärjestelmää ei työpaikoilla ole ollut eikä työnantaja ole edes pyrkinyt työntekijäpuolen kanssa selvittämään henkilökohtaisten työstä kieltäytymisten osuutta muusta työstä ja sen vaikutusta palkanmaksuun, katson tämän vuoksi, ettei ole ollut perusteita jättää maksamatta työehtosopimuksen määräysten mukaisesti lasketut palkat.

Kun työnantajan oikeus palkan pidättämiseen on kuitenkin ollut jossakin määrin epäselvä, katson, että Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Edellä olevan perusteella velvoitan Oy Matkahuolto Ab:n suorittamaan Soukkamäelle 277,03 markkaa, Korvalle 275,99 markkaa, Vilmuselle 289,77 markkaa, Takkulalle 331,11 markkaa, Väänäselle 277,03 markkaa, Koivulalle 304,85 markkaa ja Kenttälälle 277,03 markkaa, Hatuselle 170,48 markkaa, Hiukalle 36,18 markkaa, Peuralle 34,23 markkaa ja Toivoselle 29,25 markkaa, kaikki 16 prosentin korkoineen 16.6.1987 lukien.

Muutoin hylkään kanteen.

Velvoitan Oy Matkahuolto Ab:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.