Union ignorance of collective agreement validity does not exempt union representatives from strike duty breach liability.

Ammattiosasto vastasi edustajiensa osallistumisesta työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun. Ammattiosaston edustajien epätietoisuus työehtosopimuksen voimassaoloajasta ei vapauttanut työrauhavelvollisuudesta.

Kantaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Vastaaja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Kuultava Nokian Kumityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 12.5.1988 allekirjoitetussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

12 § Aikatutkimuksen ja urakkahinnoittelun tarkistus

1. Jos urakkahinnoittelu ei ole 8 §:n 2 kohdan mukainen tai jos työ- ja tuotantomenetelmissä, työn järjestelyssä tai työvälineissä taikka raaka-aineen laadussa on tapahtunut tai tapahtuu muutoksia, määritellään työlle uusi urakkahinta.

Pöytäkirjamerkintä:

Urakkahinnan perustuessa voimassa olevaan työntutkimukseen tai suoritettuun hinnoitteluun ja sen muutoin vastatessa todellisia olosuhteita ja menetelmiä, pidetään urakkahinta ennallaan. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden muuttuessa korjataan hintaa muutosta vastaavasti. Hinnoittelu suoritetaan tällöin työehtosopimuksen 8 §:n 2. kohdan perusteita noudattaen ottaen samalla huomioon työssä saavutettu normaali suoritustaso.

Edellä tarkoitettujen muutosten tulee olla urakkahinnoitteluun vaikuttavia ja siten perusteltuja. Työn suorittamiseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä esiintyvät ns. hiipivät muutokset saattavat myös antaa aiheen hinnoittelun muuttamiseen. Näidenkin hinnoittelumuutosten tulee perustua selvästi todettaviin olosuhteiden muutoksiin. Ns. hiipivien muutosten toteamisen helpottamiseksi on pyrittävä tarkkoihin työnkuvauksiin työntutkimuksia suoritettaessa.

34 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

2. Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa on sovittu.

3. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

KANNE

Kanteen perustelut

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Nokian Kumityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Toinen erimielisyys oli koskenut convaier-lestejä. Jalkinetehtaalla oli alettu siirtyä uusiin convaier-lesteihin, jotka painoivat 4 - 4,5 kiloa eli noin 250 grammaa enemmän kuin entiset lestit. Vaikka uuden lestin riisuminen oli vanhaa raskaampaa, oli työnantaja kieltäytynyt suostumasta työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdan mukaisiin urakkahinnoittelun tarkistuksiin. Päin vastoin oli riidan aikana ilmoitettu vanhojen lestien riisumishintaa korotettavan 3,125 prosentilla. Samalla oli todettu, että uusien lestien hinta pidettiin samalla tasolla kuin vanhojen oli ennen korotusta. Urakkahinnoittelusäännön vastaisesti työnantaja oli esittänyt, että convaier-lestejä koskeva erimielisyys ratkaistaisiin nippuratkaisuna yhdessä edellä sanotun duralinesaappaita koskevan riidan kanssa. Liittojen välisessä neuvottelussa 17.5.1988 oli sovittu convaier-lestien urakkahinnan korotuksesta, koska työmenetelmissä oli tapahtunut työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdan tarkoittama muutos.

Kumiteollisuuden uusi työehtosopimus oli allekirjoitettu 12.5.1988 noin kello 16. Kuusi riisujaa oli aloittanut 13.5.1988 kello 6 kanteessa tarkoitun lakon. Koska työpaikalla oli tiedetty riisujien lakon nopeasti johtavan jalkautuksiin, olivat muutkin jalkinetehtaan työntekijät poistuneet työpaikalta kuitenkin ilman painostustarkoitusta. Työstä oli poistunut myöskin ammattiosaston edustajia. Kumitehtaalla ei kuitenkaan tuolloin ollut tiedetty, että työehtosopimus oli tuolloin voimassa. Lakkoon jääneet eivät olleet tienneet työtaistelun olleen työrauhavelvollisuuden vastainen. Myönnettävä oli, että kuuden riisujan lakko objektiivisesti ottaen kohdistui työehtosopimuksen 12 §:n 1 momentin määräykseen, jota työnantaja oli rikkonut.

Vaikka käsillä objektiivisesti ottaen oli siis ollut työrauhavelvollisuuden vastainen lakko, eivät työntekijät olleet tienneet toimivansa työrauhavelvollisuuden vastaisesti. Toisaalta lakon syynä oli ollut työnantajan selvä työehtosopimusrikkomus, joskin kysymyksessä olevat työehtosopimusmääräykset olivat olleet noudatettavina jälkivaikutuksen perusteella.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton käsityksen mukaan asiassa oli työehtosopimuslain 10 §:ssä tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden johdosta hyvityssakko voitiin jättää tuomitsematta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kumi ja Nahkatyöväen Liiton mielestä Työnantajain Yleinen Ryhmä voi perustellusti pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Nokia Ab:n kumitehtaan jalkinetehtaalla keväällä 1988 riisujien vastineessa kerrotuista urakkapalkoista käytyjen neuvottelujen jälkeen riisujat ovat ryhtyneet lakkoon perjantaina 13 päivänä toukokuuta 1988 kello 8 alkaen. Lakko on jatkunut sanotun päivän laajentuen päivän kuluessa koskemaan lähes kaikkia jalkinetehtaan noin 700 työntekijää, joukossaan Nokian Kumityöväen Ammattiosaston kanteessa luetellut edustajat.

Lakon syynä on pääluottamusmiehen työnantajan edustajalle tekemän ilmoituksen mukaan ollut edellä tarkoitettu riisujien urakkapalkkauserimielisyys, ja se kohdistuu siten työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin.

Työtaistelun toimeenpanosta on päätetty 12.5.1988 ennen uuden työehtosopimuksen allekirjoittamista. Aloittaessaan lakon 13.5.1988 kello 6 aamulla riisujat eivät ehkä ole olleet tietoisia siitä, että työehtosopimus oli allekirjoitettu ja samalla tullut voimaan. Työehtosopimuksen voimaantulo on kuitenkin ollut tai sen olisi ainakin pitänyt olla ammattiosaston edustajien tiedossa lakon laajenemiseen mennessä ja heidän olisi tullut välttää ryhtymistä lakkoon ja pyrkiä toimimaan työtaistelun rajoittamiseksi. Ammattiosaston edustajien epätietoisuus työehtosopimuksen voimassaoloajasta ei vapauta työrauhavelvollisuudesta. Ammattiosasto vastaa siten työrauhavelvollisuuden rikkomisena edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Nokian Kumityöväen Ammattiosaston maksamaan Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 11 000 markkaa sekä korvaamaan Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Pohjanoksa, Hietikko ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.