Labor court allows wage arrears claim despite missing payment reminders under collective agreement.

Työehtosopimuksen mukaan muistutukset tiliä vastaan oli tehtävä ennen seuraavaa tilin maksua.

Autonkuljettaja ei ollut menettänyt oikeuttaan kanteessa vaadittuihin palkkaeriin sillä perusteella, ettei hän ollut tehnyt muistutuksia maksettuja palkkaeriä vastaan. Kuultavat Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä 14.5.1984 tehdyssä autoliikenteen työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

VI ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

26 §

Palkanmaksu 1. Palkka työntekijälle määräytyy joko kaksiviikkojakso- tai tuntipalkkana ja palkanmaksu tapahtuu kaksiviikkojaksottain.

Mikäli palkanmaksupäivä sattuu pyhä-, itsenäisyys- tai vapunpäiväksi, joulu- tai juhannusaatoksi taikka arkilauantaiksi, suoritetaan palkka edellisenä arkipäivänä.

2. Muistutukset tiliä vastaan on tehtävä ennen seuraavaa tilinmaksua.

3. Sopijapuolet suosittavat, että niillä työpaikoilla, joissa se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, palkat työntekijäin kanssa sopien maksetaan pankkiin kunkin työntekijän osoittamalle tilille siirrettäväksi.

MYLLYN KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Autonkuljettaja Martti Mylly on Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa Väinö Pihlainen Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa ja sitä kehitellessään lausunut, että hän oli työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Rovaniemen kaupungista olevan Väinö Pihlainen Oy:n palveluksessa autonkuljettajana 7.12.198518.4.1986. Mylly oli tuolloin kuljettanut puutavaraa lastauskoneella varustetulla kuorma-autolla Rovaniemen ympäristön metsistä Veitsiluoto Oy:n tehtaalle Kemiin ja osaksi Karlsborgiin Ruotsiin.

Myllyn työsuhteeseen oli sovellettu Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välistä autoliikenteen työehtosopimusta.

Mylly oli työsuhteen kestäessä ansainnut työehtosopimuksen määräykset huomioon ottaen peruspalkkana ja erilaisina lisinä yhteensä 43 585,21 markkaa. Työnantaja oli maksanut Myllylle kuitenkin tästä vain 21 239,20 markkaa. Mylly oli lisäksi oikeutettu 3 093,96 markan suuruiseen vuosilomakorvaukseen, mutta työnantaja oli maksanut hänelle vain 2 123,80 markkaa vuosilomakorvausta.

Mylly oli saanut säännöllisesti palkkansa joko pankkiin tililleen tai se oli maksettu hänelle suoraan. Mylly oli myöhemmin yhtiön konttorilla toimitusjohtajan pyynnöstä kirjoittanut nimensä palkkakorttiin kunkin suorituksen kohdalle. Nimikirjoitus oli merkinnyt vain palkkakortista ilmenevän kunkin suorituksen vastaanottamista. Allekirjoituksella ei ollut luovuttu muista palkkasaatavista. Palkanmaksun yhteydessä Mylly ei ollut saanut mitään laskelmaa, josta olisi selvinnyt, mistä eristä maksettu palkkasumma oli koostunut.

Mylly on antanut kihlakunnanoikeudelle valokopion almanakan sivuista, joihin hän oli tehnyt merkintöjä työajoistaan ja työmatkoistaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Mylly on vaatinut, että Väinö Pihlainen Oy velvoitettaisiin suorittamaan hänelle saamatta jääneenä palkkana 22 346 markkaa, vuosilomakorvauksena 970,18 markkaa sekä odotusajan palkkana kuudelta päivältä 1 425,12 markkaa, kaikki erät korkoineen. Mylly on lisäksi vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

VÄINÖ PIHLAINEN OY:N VASTINE

Vastineen perustelut

Väinö Pihlainen Oy on Myllyn kanteeseen vastatessaan kiistänyt kanteen perusteiltaan ja määriltään. Yhtiö oli maksanut Myllylle bruttopalkkana 7.12.1985 ja 30.4.1986 väliseltä ajalta yhteensä 21 239,20 markkaa, minkä lisäksi hänelle oli suoritettu lomakorvauksena ensin 1 671,30 markkaa ja sitten 425,50 markkaa. Edelleen Myllylle oli suoritettu hänen jokaiselta työpäivältään päivärahana 50 markkaa ja siten 95 työpäivältä yhteensä 4 750 markkaa. Vielä Myllylle oli suoritettu korvauksena oman auton käytöstä 3 377 kilometriltä 1,16 markan mukaan kilometriltä yhteensä 3 917,30 markkaa.

Mylly oli omakätisesti allekirjoittanut sekä kuitannut palkkansa lukuunottamatta lomakorvauksia, jotka oli maksettu suoraan Myllyn tilille. Palkkakortista oli ilmennyt lisäksi, että työnantaja oli suorittanut 19.4. ja 30.4.1986 40 tunnilta ylimääräisen tuntipalkka- ja päivärahakorvauksen, vaikka Mylly ei tuona aikana ollut ollut enää työssä. Työnantajan ja Myllyn kesken oli sovittu palkkakortista ilmenevällä tavalla palkan suorittamisesta keskimääräisen 160 tunnin kuukausityöajan mukaisesti. Työtunnin hinnaksi oli sovittu 28,28 markkaa.

Yhtiö oli pieni työnantaja, jolla talvella 1986 oli ollut ajossa kaksi puutavara-autoa. Toista autoa oli ajanut vuorotellen Mylly ja hänen työtoverinsa ja toista kolmas ulkopuolinen kuljettaja sekä yhtiön toimitusjohtaja.

Mylly oli ollut täysin tyytyväinen hänelle suoritettuun palkanmaksuun, joka osaltaan sisälsi palkanmaksua päivärahojen muodossa. Myllyllä ei työehtosopimuksen mukaan olisi ollut oikeutta veroa pidättämättä maksettuun 50 markan päivärahaan.

Työaikansa Mylly oli saanut järjestää hyvin vapaasti, koska työssään Mylly ei ollut päivittäin työnantajan johdon ja valvonnan alainen. Myllyn tehtävänä oli ollut ajaa Rovaniemen lähiympäristöstä puutavaraa Veitsiluoto Oy:n tehtaalle Kemiin koko työssäoloajan, lukuunottamatta 3.3. ja 16.3.1986 välistä aikaa, jolloin puutavaraa oli kuljetettu Ruotsiin Karlsborgin tehtaalle. Ajomatka Karlsborgiin oli ollut 190 kilometriä ja muutoin keskimääräinen ajomatka oli ollut noin 140 kilometriä.

Mylly oli Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n jäsen ja Väinö Pihlainen Oy puolestaan Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsen. Liittojen välisen autoliikenteen työehtosopimuksen 26 §:n mukaan muistutukset tiliä vastaan oli tehtävä ennen seuraavaa tilinmaksua. Yhtiössä työntekijät olivat antaneet työnantajalle oman ilmoituksensa suorittamistaan työtunneista ja ajoista. Näiden tietojen perusteella työnantaja oli suorittanut yhteenvedon ja palkanmaksun. Työntekijöillä oli ollut mahdollisuus huomauttaa palkanmaksua vastaan ja heillä oli ollut perusteet arvioida palkanmaksun oikeellisuus.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Väinö Pihlainen Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Myllyn velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

MYLLYN VASTASELITYS

Mylly on vielä lausunut, että työehtosopimuksen 26 §:n määräys oli järjestysmääräyksen luonteinen. Se oli verrattavissa työehtosopimuksena voimassa olevan irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 11 §:n määräykseen työvoiman vähentämisjärjestyksestä. Autoliikenteen työehtosopimuksessa ei ollut sovittu seuraamuksesta, mikä voisi aiheutua 26 §:n tarkoittaman tilinmaksua koskevan muistutuksen laiminlyömisestä. Tämän vuoksi ainoaksi seuraamukseksi jäi työehtosopimuslain mukainen hyvityssakko. Kysymys oli muistutusvelvollisuudesta tiliä vastaan. Tällä työehtosopimuksen määräyksellä voi olla merkitystä harkittaessa kysymystä siitä, oliko työnantaja suorittanut ilmoittamansa rahamäärän. Sitä vastoin määräyksessä ei ollut otettu kantaa palkanmaksun perusteeseen. Määräyksessä ei ollut sovittu muistutusvelvollisuudesta palkanmaksun perusteen osalta.

NÄYTTÖ

Mylly on lisäksi kuulustuttanut todistajana vastaajayhtiössä työskennelleitä kolmea autonkuljettajaa, jotka ovat kertoneet töiden ja työaikojen järjestelyistä sekä palkanmaksusta yhtiössä Myllyn ollessa yhtiön palveluksessa.

Mylly on vielä esittänyt kihlakunnanoikeudessa autoliikenteen työehtosopimuksen 26 §:n merkitystä koskevan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n lakimiehen 26.10.1987 päivätyn kirjeen.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Rovaniemen kihlakunnanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja Autoliikenteen Työnantajaliiton välisen autoliikenteen työehtosopimuksen 26 §:n oikeasta tulkinnasta. Lausuntopyyntö koskee myös sitä, onko Mylly menettänyt oikeutensa vaatimaansa korotettuun palkkaan, vaikka hän ei ollut työehtosopimuksen mukaisesti tehnyt muistutusta tiliä vastaan, sekä sitä, minkälaiset vaatimukset tilille oli asetettava, jotta muistutusvelvollisuus laukeaisi.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Autoliikenteen Työnantajaliitolle ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

Mikäli työntekijälle on palkanmaksuun liittyen annettu palkanmääräytymisperusteista sellainen selvitys, josta työntekijä on havainnut tai olisi voinut havaita palkanmaksussa mahdollisesti tapahtuneen virheen, on työntekijän autoliikenteen työehtosopimuksen 26 §:n mukaan tehtävä muistutus tiliä vastaan ennen seuraavaa palkanmaksua. Mikäli työntekijä tässä tapauksessa laiminlyö em muistutuksen tekemisen, menettää hän oikeutensa enää myöhemmin vaatia palkanmaksunsa oikaisemista.

Mikäli työntekijälle on annettu puutteellinen selvitys tai selvitystä ei ole annettu lainkaan, ei työntekijällä ole mahdollisuutta reagoida palkanmaksussa mahdollisesti tapahtuneeseen virheeseen. Tällöin puhevallan menetys ja saatavan vanheneminen määräytyvät lain mukaan.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

Lausuntopyynnön tarkoittama määräys on ollut työehtosopimuksessa ainakin vuodesta 1961 lähtien. Säännös on luonteeltaan järjestysmääräys, joka on otettu työehtosopimukseen, jotta palkanmaksussa tapahtuvat virheet selvitettäisiin mahdollisimman nopeasti palkan maksamisen jälkeen. Määräys on toisin sanoen otettu työehtosopimukseen helpottamaan nimenomaan palkan maksamisesta mahdollisesti syntyvien erimielisyyksien selvittelyä.

Puheena oleva määräys ei siten ole työsuhteesta johtuvien saatavien vanhentumista tarkoittava säännös, jonka noudattamatta jättäminen johtaisi saatavien vanhentumiseen yleisistä laissa säädetyistä määräajoista lyhyemmässä ajassa. Jos määräys olisi tarkoitettu vanhentumissäännökseksi, olisi tämä siinä itsessään myös todettu. Ja sitä paitsi on vielä huomattava, ettei osapuolilla edes ole mahdollisuutta poiketa lain pakottavista vanhentumisaikoja koskevista säännöksistä, jollaisia ainakin työaikalain 19 §:n ja vuosilomalain 15 §:n säännökset ovat. Epäselvää lienee sekin, voivatko työehtosopimukseen osalliset säännöstämiskompetenssin puitteissa ylipäätään sopia työsuhteesta johtuvien saatavien vanhentumisesta laissä säädetyistä määräajoista poiketen.

Määräystä on edellä kerrotuin tavoin myös käytännössä tulkittu. Työnantajaliiton taholta ei ole erittäin lukuisissa palkkasaatavia koskevissa erimielisyysasioissa, joita liittojen välillä on selvitetty, vedottu siihen, että työntekijä ei ole työehtosopimuksen 26 §:ssä mainittua muistutusta tehnyt edes niissä tapauksissa, joissa vaatimuksia on tehty vasta työsuhteen päättymisen jälkeen. Jos työnantajaliitto olisi ollut asiasta toista mieltä, olisi se varmaankin määräykseen vedonnut.

Autoliikenteen työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan määräys on siis luonteeltaan järjestysmääräys, jonka noudattaminen on omiaan helpottamaan palkanmaksussa mahdollisesti syntyviä virheitä. Tämän tarkoituksensa osalta se on rinnastettavissa työehtosopimuksen neuvotteluvelvollisuutta koskeviin määräyksiin.

Työntekijä, joka jättää muistutuksen tekemättä, joutuu kenties tämän vuoksi odottamaan pitempään asiansa selvittämistä. Voi olla myös niin, ettei jotain saatavaa saada muistuksen tekemättä jättämisen vuoksi koskaan selvitettyä. Muuta haitallista seuraamusta määräyksen noudattamatta jättämisestä työntekijälle ei voi koitua.

Lausuntopyynnön tarkoittama työehtosopimuksen määräys ei siis ole saatavien vanhentumista tarkoittava määräys. Tämän vuoksi lausunnon antaminen raastuvanoikeuden toiseen kysymykseen ei ole tarpeen siellä käsiteltävän kanteen kannalta.

Asianosaisliitot ovat työtuomioistuimessa toimitetussa esivalmistelussa esittäneet täydentävät lausunnot. Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunut muun muassa seuraavaa:

Autoliikenteen Työnantajaliiton taholta on työtuomioistuimelle toimitetussa 5.5.1988 päivätyssä lausunnossa todettu, että autoliikenteen työehtosopimuksen 26 §:n säännös olisi työsuhteesta johtuvien saatavien vanhentumista koskeva määräys siinä tapauksessa, että työntekijälle on palkanmaksuun liittyen annettu palkanmääräytymisperusteista sellainen selvitys, josta työntekijä on havainnut tai olisi voinut havaita palkanmaksussa mahdollisesti tapahtuneen virheen.

Työnantajaliiton taholta ei ole kerrottu, mihin tuo näkemys perustuu. Työnantajaliitossa on kenties vain havaittu, että tämä lausuntoasia voisi tarjota oivan mahdollisuuden työehtosopimuksen määräyksen vakiintuneen tulkinnan muuttamiseen.

Kuten 28.4.1988 päivätyssä työtuomioistuimelle toimittamassamme lausunnossa on todettu, työnantajaliitto ei ole vakavissaan edes asettanut esittämäämme tulkintaa kyseenalaiseksi. Jos työnantajaliitto aiemmin todella olisi ollut sitä mieltä kuin sen lausunnossa on todettu, olisi siihen jossain tapauksessa varmaankin vedottu siinä määrin, että asia olisi pitänyt työtuomioistuimessa normaalina tulkintariitana ratkaista. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, joten työnantajaliitto luonnollisesti kantaa vastuun siitä, että AKT:llä on sen mielestä ollut virheellinen käsitys määräyksen tulkinnasta.

Se, ettei työntekijälle ole maksettu oikeaa palkkaa, saattaa johtua paitsi virheistä itse palkanmaksussa, myös esim. siitä, että työnantaja yksinkertaisesti ei maksa työehtosopimuksen mukaista palkkaa joko peruspalkan tai vaikkapa lisien osalta. Voi olla niin, ettei työntekijä edes uskalla työsuhteen kestäessä sen päättymisen pelosta vaatia työehtosopimuksen mukaisia palkkaetujaan. Tuntuisi kohtuuttomalta, ettei työntekijä työehtosopimuksen 26 §:n määräyksen estämättä voisi vaatia työnantajalta työehtosopimuksen mukaisia etujaan työsuhteen päättämisen jälkeen.

Selvää luonnollisesti on, että työntekijän tulee saada selkeästi luettavissa oleva selvitys hänelle maksetun palkan määräytymisestä, jotta työntekijä yli päätään voisi työehtosopimuksen 26 §:n mukaisen muistutuksen tehdä. Mutta kuten edellä jo aiemmin on todettu, muistutuksen tekemättä jättäminen, vaikka työntekijälle olisi täydellinen tilinauha annettukin, ei estä tätä laissa säädettyjen vanhentumisaikojen puitteissa vaatimasta työnantajalta työsuhteesta johtuvia saatavia.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on täydentänyt aikaisempaa lausuntoaan muun muassa seuraavalla tavalla:

Esimerkkeinä tilanteista, jolloin työntekijä, joka ei ole tehnyt muistutusta tiliä vastaan, menettää oikeutensa myöhemmin vaatia palkanmaksun oikaisemista, mainittakoon seuraavaa:

Mikäli työntekijä on itse antanut työnantajalleen asianmukaiset työaikailmoitukset esim. ajopäiväkirjassa (liite 4) ja nämä tiedot on sellaisenaan siirretty yrityksen palkkakirjanpitoon, tulee työehtosopimuksen 26 §:n sovellettavaksi. Työntekijä ei siis voi enää jälkikäteen vaatia esim. työnantajalle ilmoittamaansa 8 työtunnin asemasta 10 työtuntia.

Selvien laskuvirheiden osalta voidaan todeta, että ne ovat korjattavissa myöhemminkin työehtosopimuksen 26 §:n määräyksen estämättä.

Mikäli kuljettajan työ on esim. aikataulun mukaan helposti ohjelmoitavissa ja em. työaikailmoituksesta huolimatta palkanmaksusta on selvästi joku erä (esim. sunnuntaikorotus) jäänyt maksamatta, on kyseessä laskuvirheeseen verrattavissa oleva erehdys. Virhe voidaan siis myöhemminkin korjata.

Toisin on asian laita silloin, kun kuljettajan työaika on ohjelmoitavissa vain summittain tai ei lainkaan, esim. kertaluontoisissa tai harvoin toistuvissa "keikoissa", jolloin palkkaan vaikuttavat tekijät ja näin ollen palkan määrä saattavat jaksosta toiseen huomattavastikin vaihdella. Tällöin työehtosopimuksen ao. määräys asettaa työntekijälle suuremman selonottovelvollisuuden ja reagointivelvollisuuden. Näin siksi, koska tapahtumien kulku ja palkan mahdollinen virheellisyys on myöhemmin vaikeasti tai ei lainkaan selvitettävissä. Määräyksen yhtenä tarkoituksenahan on, että palkanmaksussa tapahtuvat virheet selvitettäisiin mahdollisimman nopeasti palkan maksamisen jälkeen, kuten AKT:kin on omassa lausunnossaan esittänyt.

Liittojen asiamiehet ovat esivalmistelussa vielä ilmoittaneet, että liitot olivat yksimielisiä siitä, ettei Mylly ollut menettänyt oikeuttaan ajaa kihlakunnanoikeudessa vireille panemaansa kannetta, vaikkei hän ollut tehnyt muistutusta tiliä vastaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Lausunnon kohteena oleva autoliikenteen työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan määräys, jonka mukaan muistutukset tiliä vastaan on tehtävä ennen seuraavaa tilinmaksua, on ollut samansisältöisenä työehtosopimuksissa ainakin vuodesta 1961 alkaen. Todennäköisesti määräys on otettu työehtosopimuksiin jo aikaisemmin. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan määräyksestä tai sen muuttamisesta ei ole 1970- tai 1980-luvuilla käyty keskustelua työehtosopimusneuvotteluissa.

Liittojen välillä on käsitelty erilaisia palkkauksesta johtuvia erimielisyyksiä aina viimeisiin vuosiin saakka. Liittojen ilmoitusten mukaan näiden riitaisuuksien yhteydessä ei ole ollut esillä sellaisia tilanteita, joissa työnantajan tai työnantajaliiton puolelta olisi vedottu siihen, että muistutusta ei ole tehty työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, lukuun ottamatta yhtä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n mainitsemaa tapausta 1970-luvun alkupuolelta. Siitäkään ei ole tiedossa muuta kuin se, että työnantajaliitto on asian käsittelyn jossakin vaiheessa luopunut nojautumasta muistutusvelvollisuutta koskevaan määräykseen.

Asiassa on kuulusteltu todistajina työntekijäliiton palkkasihteeriä, joka on hoitanut tehtäväänsä viimeiset neljä vuotta, ja syyskuusta 1979 joulukuuhun 1985 toiminutta liiton lakimiestä. Kumpikaan heistä ei tiennyt ainoatakaan sellaista tilannetta, jossa työnantajan tai työnantajaliiton puolelta olisi otettu esille kysymys muistutusvelvollisuuden täyttämisestä, vaikka palkkauserimielisyyksiä on useasti ryhdytty selvittämään vasta työntekijän työsuhteen päättymisen jälkeen.

Asianosaisliitot eivät ole voineet selvittää määräyksen alkuperäistä tarkoitusta, eikä sitäkään, mitä on tarkoitettu seuraamukseksi muistutuksen tekemättä jättämisestä. Soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys sitä vastoin osoittaa, että muistutuksen tekemistä ei pidetty yleisenä edellytyksenä saamatta jäänyttä palkkaa koskevan vaatimuksen esittämiselle.

Asianosaisliittojen käsitykset määräyksen sisällöstä poikkeavat periaatteessa toisistaan. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n mielestä muistutusvelvollisuutta koskeva määräys on järjestysmääräyksen luonteinen ohje, jonka avulla pyritään edistämään palkkauksesta syntyvien erimielisyyksien nopeata selvittämistä. Muistutuksen tekemättä jättäminen ei liiton käsityksen mukaan estä esittämästä palkkasaatavaa koskevaa vaatimusta. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n taholta on otaksuttu määräyksen aikanaan johtuneen palkkapusseissa rahana maksetun palkan tarkistamisen tarpeesta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on puolestaan ollut asian käsittelyssä sitä mieltä, että muistutuksen tekeminen on edellytyksenä palkkavaatimuksen toteuttamiselle, jos kysymys on sellaisesta palkkaerästä, joka ilmenee työntekijän palkanmaksua koskevasta, tilinä pidettävästä selvityksestä. Työnantajaliiton mielestä muistuksen tekemättä jättäminen ei kuitenkaan estä vaatimasta laskuvirheen tai muun palkan laskemisesta tapahtuneen erehdyksen oikaisemista jälkikäteen. Työnantajaliitto ei ole asian käsittelyssä täsmällisesti kyennyt esittämään niitä edellytyksiä, joiden vallitessa muistuksen tekemättä jättäminen aiheuttaisi liiton kannan mukaan palkkasaatavan vanhenemisen.

Erilaisista näkemyksistään huolimatta asianosaisliitot ovat asian käsittelyssä olleet yhtä mieltä siitä, että Martti Myllyllä on työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan muistutusvelvollisuutta koskevan määräyksen estämättä oikeus ajaa kihlakunnanoikeudessa vireille panemaansa kannetta palkkasaatavistaan siitä huolimatta, ettei hän ole tehnyt muistutusta maksettuja palkkaeriä vastaan.

Työtuomioistuin toteaa, ettei asiassa ole voitu selvittää, mitä asianosaisliitot ovat määräyksestä sopiessaan tarkoittaneet. Määräyksen sanamuoto viittaa siihen, että muistutus olisi tehtävä sellaisista palkan maksamisessa tarkoitetuista virheellisyyksistä, jotka ovat helposti havaittavissa ja jotka voidaan jo seuraavan palkanmaksun yhteydessä oikaista.

Kun asiassa työtuomioistuimessa tapahtuneessa käsittelyssä on käynyt ilmi, ettei asianosaisliittojen yhteistä tarkoitusta riidanalaisen määräyksen alunperin sovitusta sisällöstä voida selvittää, työtuomioistuimen mielestä ei ole mahdollista ottaa kantaa määräyksen sisältöön yleisesti, vaan kulloinkin riidan kohteena oleva tilanne on selvitettävä erikseen kussakin yksittäistapauksessa.

Työtuomioistuimella, jonka mielestä puheena olevaa määräystä on esitetyn selvityksenkin nojalla tulkittava suppeasti, ei näissä oloissa ole perustetta poiketa siitä liittojen yksimielisestä käsityksestä, joka koskee Myllyn oikeutta ajaa kihlakunnanoikeudessa vireille panemaansa kannetta.

Työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että Mylly ei ole menettänyt oikeuttaan kanteessa tarkoitettuihin palkkasaataviinsa siitä huolimatta, että hän ei ole tehnyt työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdassa tarkoitettua muistutusta ennen kutakin palkkaerää seurannutta palkanmaksua.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Virtanen, Kontio, Sulkunen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.