Labor court dismisses union's claim that presenting wage demands violates collective agreement, ruling it breaches peace obligations instead.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's argument that merely presenting wage demands violated the collective agreement, finding instead that the union breached peace obligations by participating in a strike. The court held that the union's representatives were not liable for the strike itself but were responsible for their active involvement in the industrial action. Consequently, the union was ordered to pay a penalty and cover the employer's legal costs.
Legislator headnote
AI generatedTyöehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla: Ammattiosaston luottamusmiesten osallistuminen työtaisteluun on työrauhavelvollisuuden rikkominen, vaikka palkankorotusvaatimuksien esittäminen yksinään ei ole työehtosopimuksen vastainen menettely.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Näyttämättä oli jäänyt, että ammattiosasto olisi syyllistynyt työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn pelkästään sillä, että sen asettamat luottamusmiehet olivat työehtosopimuksen voimassa ollessa esittäneet työnantajalle palkankorotusvaatimuksia. Sen sijaan ammattiosasto vastasi työrauhavelvollisuuden rikkomisena luottamusmiesten osallistumisesta työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun.
Kantaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Vastaaja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Kuultava Nokian Kumityöväen Ammattiosasto r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 12.5.1988 allekirjoitetussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
7 § Työpalkat
1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin työkohtaiset tuntipalkat eri töissä ovat seuraavat:
Lähinnä 3.5.1988 alkavan palkanmaksukauden alusta
Paikkakuntakalleusluokka I II
3. Työt sijoitetaan edellä 1. kohdassa mainittuihin palkkaluokkiin työehtosopimuksen liitteenä olevan työnluokituksen pistetaulukon perusteella siten, että luokituspisteiden yhteissummasta vähennetään ympäristöolosuhteiden ja ammattitautivaaran perusteella annetut pisteet ja täten laskettujen työn vaativuuspisteiden nojalla määräytyy työn palkkaluokka seuraavasti:
8 § Urakkatyö
1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijöiden ansion kohottamiseksi työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi. Työt, jotka kumiteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty urakkatyöksi, suoritetaan urakkatyönä.
2. Urakkatyö on, mikäli mahdollista aikatutkimuksia hyväksikäyttäen, hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee alla sovittuun asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ja että ansio työn suorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.
Lähinnä 3.5.1988 alkavan palkanmaksukauden alusta.
12 § Aikatutkimuksen ja urakkahinnoittelun tarkistus
1. Jos urakkahinnoittelu ei ole 8 §:n 2. kohdan mukainen tai jos työ- ja tuotantomenetelmissä, työn järjestelyssä tai työvälineissä taikka raaka-aineen laadussa on tapahtunut tai tapahtuu muutoksia, määritellään työlle uusi urakkahinta.
Pöytäkirjamerkintä
Urakkahinnan perustuessa voimassa olevaan työntutkimukseen tai suoritettuun hinnoitteluun ja sen muutoin vastatessa todellisia olosuhteita ja menetelmiä, pidetään urakkahinta ennallaan. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden muuttuessa korjataan hintaa muutosta vastaavasti. Hinnoittelu suoritetaan tällöin työehtosopimuksen 8 §:n 2. kohdan perusteita noudattaen ottaen samalla huomioon työssä saavutettu normaali suoritustaso.
Edellä tarkoitettujen muutosten tulee olla urakkahinnoitteluun vaikuttavia ja siten perusteltuja. Työn suorittamiseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä esiintyvät ns. hiipivät muutokset saattavat myös antaa aiheen hinnoittelun muuttamiseen. Näidenkin hinnoittelumuutosten tulee perustua selvästi todettaviin olosuhteiden muutoksiin. Ns. hiipivien muutosten toteamisen helpottamiseksi on pyrittävä tarkkoihin työnkuvauksiin työntutkimuksia suoritettaessa.
34 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.
2. Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä tehdyssä yleissopimuksessa on sovittu.
3. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.
4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.
KANNE
Kanteen perustelut
Työnantajain Yleinen Ryhmä on lausunut, että sen jäsenyrityksessä Oy Nokia Renkaat Ab:ssä oli viime aikoina käyty paikallisia neuvotteluja raskaan renkaan osastolla sekä ruokalassa työskentelevien työntekijöiden palkoista.
Painostaakseen työnantajaa suostumaan palkkausta koskeviin vaatimuksiinsa oli raskaan renkaan osaston 34 työntekijää ryhtynyt istumalakkoon 17.5.1988. Työtaistelu oli laajentunut samana päivänä kello 14 siten, että työntekijät olivat ryhtyneet poistumaan työpaikalta. Työtaistelu oli jatkunut 18.5.1988 kello 14 saakka. Lakossa oli ollut yhteensä 127 työntekijää. Työtaistelua edeltäneessä paikallisissa neuvotteluissa 16.5. ja 17.5.1988 työntekijäpuoli oli esittänyt noin kuuden markan suuruista korotusta urakkapalkkoihin. Työntekijöitä oli neuvotteluissa edustanut Nokian Kumityöväen Ammattiosaston asettaman luottamusmies, joka oli osallistunut myös työtaisteluun.
Oy Nokia Renkaat Ab:n ruokalan noin 20 työntekijää oli 19.5.1988 kello 7 ryhtynyt lakkoon. Luottamusmiehen työnantajan edustajalle 18.5.1988 tekemän ilmoituksen mukaisesti lakko oli jatkunut perjantaipäivän 20.5.1988. Lakkoa edeltäneissä paikallisissa neuvotteluissa työntekijät olivat esittäneet vaatimuksenaan kolmen markan korotusta palkkoihinsa.
Ammattiosasto, jonka edustajat olivat esittäneet työnantajalle palkkausta koskeneet vaatimukset ja osallistuneet työtaisteluun, oli rikkonut työrauhavelvoitettaan ja oli vastuussa työtaistelusta.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Nokian Kumityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.
VASTINE
Vastineen perustelut
Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto, jonka lausumaan jutussa kuultu Nokian Kumityöväen Ammattiosasto osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että raskaan renkaan osastolla oli ollut kanteessa kerrottu lakko. Lakon syynä olivat olleet urakkariidat toisaalta leikkuri 47:llä ja toisaalta ns. tornin täytössä. Leikkurilla oli ilmeisesti tapahtunut menetelmämuutoksia, joiden seurauksena työnantaja oli maaliskuussa tarjonnut hintaa, jolla olisi käytännössä saavutettu yli 35 markan tuntiansio. Toukokuun 11 päivänä työnantaja oli kuitenkin esittänyt uuden tarjouksen, johon perustuva ansio olisi jäänyt noin 31 markkaan. Työnantaja ei ollut perustellut tarjouksen pudottamista. Leikurilla suoritettu työntutkimus oli puutteellinen eikä työnkuvausta löytynyt lainkaan. Myös tornin täytössä esitetty urakkatarjous oli merkinnyt työntekijöiden käytännön ansioiden alenemista.
Raskaan renkaan osastolla oli ollut syntymässä lakko jo 16.5.1988, jolloin pääluottamusmies oli saanut sen estettyä. Osastotasolla käytyjen neuvottelujen jälkeen työntekijät olivat aloittaneet istumalakon 17.5.1988 noin kello 11.30. Pääluottamusmies oli saanut aikaan töiden aloittamisen ja neuvottelut noin kello 14 alkaen. Sekä osaston luottamusmies että pääluottamusmies olivat neuvottelujen kariuduttua kieltäneet työntekijöitä poistumasta työpaikalta kuitenkin tuloksitta.
Piti paikkansa, että ruokalassa oli ollut kanteessa kerrottu lakko, joka oli päättynyt 20.5.1988. Syynä lakkoon oli ollut se, että useat ruokalahenkilökunnan 19 työntekijästä olivat olleet äitiys- tai vuosilomalla. Lisäksi sairauslomat olivat vaikuttaneet niin, että usein viisikin työntekijää oli ollut samanaikaisesti poissa. Työntekijät olivat halunneet kiristyneiden työpaineiden hyvittämistä palkankorotuksella. Ruokalan lakosta pääluottamusmies oli saanut tiedon vasta jälkikäteen jolloin mitään ei enää ollut tehtävissä.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Asiaa ratkaistaessa oli otettava hyvityssakon määrään vaikuttavina tekijöinä huomioon edellä kerrotut seikat ja lakkojen lyhytaikaisuus. Lisäksi oli otettava huomioon, että osastopäällikön vaihdos raskaan renkaan osastolla oli merkinnyt työnantajan linjan kiristämistä ja osaltaan vaikuttanut työtaistelua laukaisevasti.
TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN VASTASELITYS
Työnantajain Yleinen Ryhmä on lausunut, että työnantaja oli maaliskuussa tehnyt leikkuri 47:n urakan osalta tarjouksen, joka oli ollut noin 33 markkaa. Tarjouksen mukainen järjestelmä olisi ollut tuotantopalkkiojärjestelmä. Toukokuussa tehty tarjous oli ollut ns. palkkiourakka eli osaurakka, joka sekin oli ylittänyt sen hetkisen ansiotason 1,30 markalla. Työntutkimuksesta ei pitänyt olla erimielisyyttä. Leikkuri 47:n hinnoittelutaso vastasi muiden vastaavien työpisteiden hinnoittelutasoa rengastehtaalla. Työnantaja oli esittänyt myös ruokalan osalta paikallisissa neuotteluissa palkkatarkistuksia siinä tapauksessa, että tulisi ennalta-arvaamattoman suuria poissaolotilanteita.
KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON VASTASELITYS
Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on lausunut, ettei se väittänytkään, etteikö raskaan renkaan osaston kumpikin tarjous olisi sinänsä täyttänyt työehtosopimuksen hinnoittelusääntöä. Työntekijät olivat ilmoittaneet työntutkimuksen olevan puutteellinen puuttuvan työnkuvauksen vuoksi. Ilmoitusta ruokalan osalta tehdystä palkantarkistusesityksestä ei myöskään kiistetty.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Oy Nokia Renkaat Ab:n raskaan renkaan osaston 34 työntekijää on aloittanut tiistaina, 17.5.1988 noin kello 11.30 istumalakon. Työtaistelu on laajentunut samana päivänä niin, että kello 14 alkaen osaston 127 työntekijää on ollut lakossa, joka on kestänyt 18.5.1988 kello 14 saakka. Lakkoon on osallistunut myös osaston luottamusmies. Työtaistelun tarkoituksena on ollut työnantajan painostaminen leikkuri 47:llä ja tornin täytössä syntyneessä urakkapalkkausta koskeneessa erimielisyydessä. Se on näin ollen kohdistunut työehtosopimuksen urakkapalkkausta koskeviin määräyksiin.
Oy Nokia Renkaat Ab:n ruokalan noin 20 työntekijää on ollut palkankorotusvaatimustensa tukemiseksi lakossa 19.5.1988 kello 7 alkaen seuranneen päivän loppuun. Tähän työehtosopimuksen aikapalkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun on ottanut osaa myös osaston luottamusmies.
Näyttämättä on jäänyt, että Nokian Kumityöväen Ammattiosasto olisi syyllistynyt työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn pelkästään sillä, että sen asettamat luottamusmiehet ovat työehtosopimuksen voimassa olessa esittäneet työnantajalle palkankorotusvaatimuksia. Sen sijaan ammattiosasto vastaa työrauhavelvollisuuden rikkomisena luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluun.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Nokian Kumityöväen Ammattiosaston maksamaan Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 9 000 markkaa sekä korvaamaan Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla.
Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Pohjanoksa, Hietikko ja Palanko-Laaka.
Tuomio oli yksimielinen.