Labor court orders tariff officers reclassified to higher pay grade based on job autonomy and supervision levels.

Yhtiön kaksi vientitariffioijaa oli sijoitettu palkkasopimuksen vaativuusryhmään 4. Työn itsenäisyys ja siinä vaadittavan harkinnan määrä sekä työnantajan valvonnan aste vastasivat kuitenkin palkkasopimuksen vaativuusryhmää 5, joten heidät oli sijoitettava viimeksi mainittuun vaativuusryhmään. (Ään.)

Kantaja Erityisalojen Toimihenkilöliitto r.y. Vastaaja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Finnexpress Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Yleisen Toimihenkilöliitto r.y:n, nyttemmin Erityisalojen Toimihenkilöliiton välillä 18.12.1984 allekirjoitetussa huolintaliikkeiden ja kansainvälistä kuljetusta harjoittavien kuljetus ja kuljetusvälitysliikkeiden palveluksessa olevia konttoritoimihenkilöitä koskevassa palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § Konttoritoimihenkilöiden vaativuusryhmittely

1. Konttoritoimihenkilöiden vaativuusryhmittely on tämän sopimuksen liittenä.

5 § Konttoritoimihenkilöiden vaativuusryhmittelyyn liittyviä soveltamisohjeita

1. Yleistä

Tämän sopimuksen liitteenä oleva vaativuusryhmittelytaulukko jakaantuu kahteen pääosaan, vaativuustasojen yleiskuvauksiin ja vaativuusryhmiin kuuluviin työtehtäviin.

Määriteltäessä konttoritoimihenkilön vaativuusryhmää, on ensin selvitettävä hänen työtehtävänsä nimikkeestä riippumatta. Tämän jälkeen arvioidaan vaativuustasojen yleiskuvausten perusteella minkä ryhmän vaativuustasoa tehtävä lähinnä vastaa. Vaativuustasojen yleiskuvaukset perustuvat kolmeen kriteeriin:

1) Vaativuusryhmässä edellytettyihin tieto- ja taitovaatimuksiin. Tiedot ja taidot on voitu hankkia joko käytännön kokemuksella tai koulutuksella.

2) Työn suorittamisen itsenäisyyteen ja työssä vaadittavan harkinnan määrään.

3) Työnantajan valvonnan asteeseen.

Vaativuusryhmittelytaulukon alaosassa on tehtäväperheittäin lueteltu esimerkein eri vaativuusryhmiin kuuluvia työtehtäviä. Mikäli toimihenkilön työtehtävä on mainittu muussa vaativuusryhmässä kuin mihin vaativuustasojen yleiskuvauksen perusteella on päädytty tai työtehtävää ei ole mainittu lainkaan, suoritetaan vaativuusryhmän määrittely ensisijaisesti vaativuustasojen yleiskuvausten perusteella. Vaativuusryhmittely viitetehtävineen määrittää tehtävästä toimihenkilölle maksettavan palkan vähimmäistason.

Palkkasopimuksen liitteenä olevassa konttoritoimihenkilöiden vaativuusryhmittelyssä sanotaan muun muassa seuraavaa:

VAATI- VAATIVUUSRYHMÄ 4 VAATIVUUSRYHMÄ 5 VUUSTASON Edellyttää osatoimin- Edellyttää osatoiminnon YLEIS- non tuntemusta ja oman erikoistietoja ja -taiKUVA- tehtäväkentän perus- taitoja sekä liikkeen US teellista hallintaa, erilaisten toimintojen joka perustuu käytän- tuntemusta, jotka penön kokemukseen tai rustuvat käytännön kokoulutukseen. kemukseen tai koulutukseen.

Työtä suoritettaessa Toiminta tapahtuu harkinta tapahtuu yleisluonteisten työohvaihtelevien, mutta jeiden mukaisesti. Toiselvästi määriteltyjen meen voi liittyä samanmenettelytapojen ja kaltaisten työtehtävien ennakkotapausten puit- ohjausta ja valvontaa. teissa.

Valvonta perustuu pää- Valvonta perustuu työasiassa työtulosten ar- tulosten arviointiin. viointiin. TEHTÄVÄPERHE HUO- - tuonti- ja vienti- - tarjoukseen perusLIN- asiakirjojen valmis- tuva huolintahinTA - taminen noittelu ja -laskuJA - tulliterminaalin ta- tus KULJ- varakirjanpito - autoliikenteen hoito JETUS- - varustamotilitysten TYÖ laadinta - tullitariffiointiin liittyvä laskentatyö - autorahtitilitys - autorahtilaskutus

KANNE

Kanteen perustelut

Erityisalojen Toimihenkilöliitto on lausunut, että liiton jäsenet Eva Stock ja Ulla-Britt Gulendz-Tuominen olivat toimineet Finnexpress Oy:n palveluksessa vientitariffioijina. Stock oli työskennellyt Lahden toimipaikassa ja Gulendz-Tuominen Helsingissä Metsälän toimipaikassa. Työnantaja oli ryhmitellyt molemmat vientitariffioijat palkkasopimuksen vaativuusryhmään 4.

Stock oli tehnyt pääasiassa vientitariffiointia, johon hän oli käyttänyt työajastaan keskimäärin 80 prosenttia. Noin 20 prosenttia hänen työajastaan oli liittynyt kassanhoitotyöhön. Gulendz-Tuomisen työajasta oli vientitariffiointi käsittänyt noin 75 prosenttia ja tulliperuutukset sekä vientitallennus noin 25 prosenttia.

Kummankin vientitariffiointityö voitiin kuvata seuraavasti. Yleensä asiakkailla ei ollut mainintaa tullitariffinimikkeestä tai sitten oli mainittu nimikkeen neljä ensimmäistä numeroa. Kolme viimeistä numeroa puuttui, koska neljä ensimmäistä numeroa olivat samat noin 150 eri maassa. Nimike tai sen alkuosa, jos ne oli mainittu, olivat laskulla joko ylä- tai alalaidassa, ei siis koskaan itse tuotteen kohdalla. Alanimikkeitäkin saattoi olla hyvin monta (kolminumeroinen sarja). Päänimikkeitä oli saattanut olla myös useita ja silloin niitä ei yleensä ollut edes mainittu laskulla.

Vientiliikenteenhoitajalle ei yleensä ollut tarpeellista edes kääntää suomenkielelle kauppalaskulla esiintyviä tuotteita, koska kyseiset asiakirjat saattoi kirjoittaa määrämaan kielellä, joka useimmiten oli myös kauppalaskun kieli. Kauppalaskut olivat yleensä ruotsin-, englannin- tai saksankielisiä. Vientitariffioinnissa oli kuitenkin tarpeen kääntää tuotteet suomenkielelle, jotta oli mahdollista löytää oikea tullitariffinimike. Vientitavaran tullausilmoituksen voi kuitenkin kirjoittaa molemmilla kotimaisilla kielillä suomeksi tai ruotsiksi.

Jos asiakas oli merkinnyt täydelliset nimikkeet kauppalaskulle, olivat ne yleensä laskun lopussa peräkkäin lueteltuina. Silloin vientitariffioija joutui suomentamaan jokaisen tuotteen erikseen ja katsomaan, mihin allaluetelluista nimikkeistä asiakas oli kunkin tuotteen katsonut kuuluvaksi. Vientitariffioija joutui laskemaan kaikille tuotteille nimikekohtaisen vientiarvon. Nettopaino oli yleensä merkitty koko laskua koskevaksi tai se puuttui kokonaan. Vientitariffioijan työhön oli kuulunut kokonaisnettopainon jakaminen nimikekohtaisesti tuotteiden perusteella.

Vientiarvoa määritellessään vientitariffioija oli joutunut huomioimaan mahdolliset alennukset, komissiot, provisiot, ilmaistoimitukset, liikevaihtoverot ja lisäarvoverot määrämaassa, toimitusehtolausekkeen vaikutuksen fob-arvoon, laskemaan kotimaan rahdin kaikkiin "vapaasti tehtaalta" -toimituksiin ja ulkomaan rahtiosuuden toimitusehdon mukaisesti kaikkiin mannermaan kuljetuksiin. Ruotsin kuljetuksiin vientitariffioija oli saanut valmiiksi lasketut rahdit ulkomaan kuljetuksen osalta.

Jos vienti ei ollut tavanomaista vientiä, joutui vientitariffioija määrittelemään käsittelykoodin eli sen, oliko kyseessä mahdollisesti jalostus, korjaus, palkkatyö eli laskemaan palkkatyön osuuden, palautus eli vertaamaan vietävät tuotteet tuontiasiakirjoihin, vienti kolmanteen maahan ynnä muuta. Vientitariffiointi oli siis pitkälle oman harkinnan tulosta vientikauppalaskulta saatujen perustietojen pohjalta.

Palkkasopimuksen mukaisessa vaativuusryhmittelyssä oli tullitariffiointi ryhmitelty vaativuusryhmään 6, mutta työehtosopimuskäytännössä tuontitariffiointi oli vakiintunut vaativuusryhmään 6 ja vientitariffiointi vaativuusryhmään 5.

Tehtäessä rajanvetoa vaativuusryhmään 4 oli huomattava, että Stock ja Gulendz-Tuominen tekivät vientitariffiointityötä itsenäisesti eikä heidän tekemäänsä työtä voitu rinnastaa pelkästään vaativuusryhmän 4 mukaiseen tullitariffiointiin liittyvään laskentatyöhön. Vaikka Stock oli nykyiseltä toimenkuvaukseltaan määritelty vientiapulaiseksi, niin hän ei tosiasiassa toiminut kenenkään apulaisena, vaan hoiti työtään itsenäisesti. Molemmat vientitariffioijat olisi luokiteltava vaativuusryhmään 5 ja heille kuuluisi sen mukainen palkka. Erimielisyys paikallistasolla oli alkanut 1.5.1986 ja liittotason neuvottelut asiasta oli käyty 16.2.1987 pääsemättä yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Erityisalojen Toimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Stock ja Gulendz-Tuominen kuuluivat työtehtäviensä puolesta palkkasopimuksen vaativuusryhmään 5 ja että heille oli maksettava sen mukaista palkkaa asian riitauttamisesta 1.5.1986 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on lausunut, että konttoritoimihenkilöiden vaativuusryhmittelyä koskevat määräykset olivat palkkasopimuksen 4 ja 5 §:ssä. Sopimuksen liitteenä oleva vaativuusryhmittelytaulukko jakaantui kahteen pääosaan vaativuustasojen yleiskuvauksiin ja esimerkkiluetteloon vativuusryhmiin kuuluvista työtehtävistä. Sopimusmääräykset olivat tulleet palkkasopimukseen jo 1970-luvulla ja pohjautuivat paljolti keskusjärjestöjen välisiin yleissopimuksiin palkkausjärjestelmästä.

Palkkasopimuksen 5 §:n mukaan vaativuusryhmittely suoritettiin vaativuustasojen yleiskuvausten perusteella. Vaativuusryhmittelytaulukon alaosassa oli vain lueteltu esimerkein eri vaativuusryhmiin tavanomaisesti kuuluvia työtehtäviä. Stockin ja Gulendz-Tuomisen pääasialliset tehtävät olivat vientiselvitysten eli vientitariffioinnin tekemistä. Toimenkuvausten perusteella heidän työtehtävänsä käsittivät rutiininomaista vientiasiakirjojen valmistamista ja tullitariffiointiin liittyviä laskentatöitä, jotka oli mainittu esimerkkeinä vaativuusryhmittelytaulukon vaativuusryhmässä 4. Sopimusmääräysten sanamuotokin tuki työnantajapuolen käsitystä palkkaryhmittelyn oikeellisuudesta.

Palkkasopimuksen mukaisessa vaativuusryhmittelytaulukossa oli tullitariffiointi ryhmitelty vaativuusryhmään 6. Tälle oli kuitenkin tarkoitettu vain tuontitariffiointia, joka oli aivan eri asia vaativuudeltaan kuin vientiselvitysten tekeminen. Tuonnin tullitariffiointi edellytti muun muassa korkeaa peruskoulutusta ja erikoistietoja sekä tämän lisäksi vielä 1-2 vuoden perehtymisen. Sitä vastoin vientiselvitys ei edellyttänyt erityistä koulutusta eikä muitakaan erityistietoja tai taitoja. Tätä osoitti myös se, että kanteessa tarkoitettujen vientiselvitystyötä tekevien toimihenkilöiden peruskoulutus käsitti kansa- tai kansalaiskoulun.

Työskentely tapahtui rutiininomaisesti määriteltyjen menettelytapojen puitteissa atk-näyttöpäätteen antamien ohjeiden mukaisesti. Vientiselvitystyön opetteluun riitti yleensä 1-2 viikon perehtyminen. Muiden muassa näistä syistä kyseessä olevat työtehtävät oli sijoitettu vaativuusryhmään 4. Tämä oli kiistatta yleinen käytäntö koko huolinta-alalla. Vientiselvitys ei ollut vakiintunut vaativuusryhmään 5 kuten kantaja oli esittänyt.

Stock ja Gulendz-Tuominen olivat työskennelleet yhtiön palveluksessa vientiselvitys- eli vientitariffiointitehtävissä. Molemmat toimihenkilöt oli ryhmitelty yleisen käytännön ja tehtävänkuvausten perusteella palkkasopimuksen vaativuusryhmään 4.

Stock oli käyttänyt työajastaan vientitariffiointiin keskimäärin 80 prosenttia ja kassanhoitotyöhön noin 20 prosenttia. Gulendz-Tuomisen työajasta vientitariffiointi oli käsittänyt noin 80 prosenttia ja vientitallennus noin 20 prosenttia. Tulliperuutuksia hän oli tehnyt vain tilapäisesti äitiyslomasijaisena.

Vientiselvittäjän työ oli vientiliikenteen hoitoa ja hoitajaa avustavaa työtä. Työ suoritettiin pääasiassa olemassa olevien mallien, hinnastojen, valmiiksi saatujen tietojen ja ennakkotapausten perusteella rutiininomaisesti. Työskentely tapahtui paljolti atk-näyttöpäätteen antamien ohjeiden mukaisesti. Kokemus oli osoittanut, että vientiselvitykset pystyi hoitamaan noin kahden viikon harjoittelun jälkeen, vaikka olisi tullut täysin kokemattomana alalle. Työssä ei myöskään tarvinnut tuntea osaston muita toimintoja juuri lainkaan.

Huomattava osa vientiasiakkaista oli joko tehnyt vientiselvityksen itse merkiten koko nimikkeen tai kirjoittanut vähintään nimikkeen neljä ensimmäistä numeroa laskuun tai huolintaohjeeseen. Satunnaisesti valituista sadasta lähetyksestä näin oli tehty 69 tapauksessa. Useiden suurten vientiyritysten vientitariffiointi hoidettiin atk-tullauksena, jolloin vientikeskukseen toimitettiin ainoastaan kauppalasku kahtena kappaleena.

Vientiasiakkaat olivat pääasiassa siten säännöllisiä, että ne veivät samoja tuotteita vuodesta toiseen. Tällaisista asiakkaasta oli olemassa kortisto, johon nimikkeet oli kirjoitettu. Tämän lisäksi nimikkeet löytyivät tullitariffikirjasta. Jos nimike ei vielä näistä selvinnyt, toimihenkilöt kysyivät harvoissa poikkeustapauksissa niitä viejältä. Vientitariffiointi ei vaatinut lainkaan kielitaitoa, koska vähäiset käännökset suoritti pyynnöstä liikenteenhoitaja. Kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden kieltitaito rajoittui suomenkieleen.

Useimmissa tapauksissa asiakas oli merkinnyt nimikkeet selvästi kauppalaskulle, josta harjaantumatonkin silmä ne hyvin havaitsi. Kyseessä oli samankaltainen numerosarja, joka erottui muusta tekstistä. Monesti niiden edestä löytyi myös merkintäkoodi CCCN.

Nettopainon tuli olla poikkeuksetta jokaisessa kauppalaskussa. Paljous oli 90 prosenttisesti sama kuin nettopaino.

Vientiarvon (fob) laskeminen tapahtui siten, että myyntihinnasta, joka oli yhtä kuin kauppalaskun loppusumma, vähennettiin mahdollinen rahti. Rahti löytyi hinnastosta kohdasta DEM/100 kg. Jos rahdin maksoi vastaanottaja, vientiarvo oli sama kuin myyntihinta. Valuuttakurssina käytettiin edellisen kuukauden viimeisen päivän kurssia.

Varsinaisen laskentatyön suoritti atk. Riitti kun ruutuun syötettiin edellä mainitut tiedot.

Vientiarvoa määritellessään vientitariffioija löysi tiedot kauppalaskusta mahdollisista alennuksista, komissioista, provisioista ja ilmaistoimituksista. Tällaisia tapauksia esiintyi kuitenkin äärimmäisen harvoin. Liikevaihto- ja lisäarvoverot määrämaassa eivät kuuluneet vientiselvitykseen Suomessa. Kotimaan rahdin laskeminen "vapaasti tehtaalta" -toimituksiin tapahtui yllä mainitulla laskukaavalla. Normaaliviennistä, jonka käsittelykoodi oli 00, poikkeavia lähetyksiä oli vain 2-3 prosenttia kaikista lähetyksistä. Käsittelykoodivaihtoehtoja oli 5 tai 6. Se, mikä tapaus kulloinkin tuli kyseeseen, ilmeni useimmiten lähettäjän kauppalaskusta tai huolintaohjeesta. Palkkatyön osuuden määrittäminen ei kuulunut vientitariffioijan tehtäviin.

Stockin ja Gulendz-Tuomisen työtehtävät vastasivat vaativuusryhmittelyn vaativuusryhmään 4. Sopimuksen sanamuodon, yleisen soveltamiskäytännön ja kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden tehtäväkuvausten perusteella vaativuusryhmittely oli täysin palkkasopimuksen mukainen. Vaativuusryhmän korottamiselle ei ollut esitetty perusteita. Stockin ja Gulendz-Tuomisen työtehtävät olivat esimerkkeinä mainittu juuri vaativuusryhmittelytaulukon vaativuusryhmässä 4.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Finnexpress Oy on jutussa kuultuna yhtynyt LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Huolintaliikkeiden ja kansainvälistä kuljetusta harjoittavien kuljetus- ja kuljetusvälitysliikkeiden palveluksessa olevia konttoritoimihenkilöitä koskevan palkkasopimuksen liitteenä olevan konttoritoimihenkilöiden vaativuusryhmittelyn mukaan konttoritoimihenkilöt on jaettu viiteen vaativuusryhmään, nimittäin vaativuusryhmiin 2 - 6. Vaativuusryhmittelytaulukossa kutakin vaativuusryhmää on pyritty luonnehtimaan kahtaalta, vaativuustasojen yleiskuvauksilla ja esimerkeillä eri vaativuusryhmiin kuuluvista työtehtävistä. Konttoritoimihenkilöiden vaativuusryhmittelyyn liittyvien soveltamisohjeiden mukaan määriteltäessä konttoritoimihenkilön vaativuusryhmää, on ensin selvitettävä hänen työtehtävänsä nimikkeestä riippumatta. Tämän jälkeen on arvioitava vaativuustasojen yleiskuvausten perusteella, minkä ryhmän vaativuustasoa tehtävä lähinnä vastaa.

Palkkasopimuksen 5 §:stä käy ilmi vielä, että vaativuustasojen yleiskuvaukset perustuvat seuraaviin kolmeen ratkaisevaan tunnusmerkkiin: ensinnäkin vaativuusryhmässä edellytettyihin tieto- ja taitovaatimuksiin, jotka on voitu hankkia joko käytännön kokemuksella tai koulutuksella, toiseksi työn suorittamisen itsenäisyyteen ja

työssä vaadittavan harkinnan määrään ja kolmanneksi työnantajan valvonnan asteeseen.

Vaativuusryhmittelutaulukon alaosassa on nk. tehtäväperheittäin lueteltu esimerkein eri vaativuusryhmiin kuuluvia työtehtäviä. Mikäli toimihenkilön työtehtävä on mainittu muussa vaativuusryhmässä kuin mihin vaativuustasojen yleiskuvauksen perusteella on päädytty tai työtehtävää ei ole mainittu lainkaan, suoritetaan vaativuusryhmän määrittely soveltamisohjeiden mukaan ensisijaisesti vaativuustasojen yleiskuvausten perusteella.

Vaativuusryhmittelytaulukossa vaativuusryhmään 4 kuuluvalta toimelta edellytetään ensinnä osatoiminnon tuntemusta ja oman tehtäväkentän perusteellista hallintaa, joka perustuu käytännön kokemukseen tai koulutukseen, kun taas vaativuusryhmässä 5 edellytetään osatoiminnon erikoistietoja ja -taitoja sekä liikkeen erilaisten toimintojen tuntemusta, jotka perustuvat käytännön kokemukseen tai koulutukseen. Toiseksi työtä suoritettaessa vaativuusryhmässä 4 harkinta tapahtuu vaihtelevien, mutta selvästi määriteltyjen menettelytapojen ja ennakkotapausten puitteissa, kun sen sijaan vaativuusryhmässä 5 toiminta tapahtuu yleisluonteisten työohjeiden mukaisesti ja toimeen voi liittyä samankaltaisten työtehtävien ohjausta ja valvontaa. Kolmanneksi vaativuusryhmässä 4 valvonta perustuu pääasiassa työtulosten arviointiin, kun vaativuusryhmässä 5 valvonta perustuu työtulosten arviointiin.

Finnexpress Oy:n palveluksessa Lahden toimipaikassa toimii vientitariffioijana Stock ja Helsingin Metsälän toimipaikassa Gulendz-Tuominen. Työnantaja on ryhmitellyt molemmat toimihenkilöt palkkasopimuksen vaativuusryhmään 4. Yhtiön puolesta 10.6.1986 tehdyn vaativuusluokituksen toimenkuvauksen mukaan Stock tekee 80 % työajastaan vientitariffiointia ja siihen liittyvää kirjoitus-, laskenta- ja laadintatyötä sekä 20 % erilaisia kassanhoitoon liittyviä tehtäviä. Gulendz-Tuomista koskevan, yhtiön 7.3.1986 tekemän vaativuusluokituksen toimenkuvauksen mukaan hänen työajastaan noin 75 % käsittää vientitariffiointia ja noin 25 % tulliperuutuksia ja vientitallennusta.

Selvityksen mukaan kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden suorittama vientitariffiointityö on sisältänyt vientikauppalaskun tullitariffinimikkeiden puutteiden korjaamista, kauppalaskuilla olevien vieraskielisten tuotenimikkeiden kääntämistä suomen kielelle, kortiston pitämistä asiakkaiden tuotteista ja niiden nimikkeistä sekä kaikkien tuotteiden nimikekohtaisen vientiarvon laskemista. Työn vaativuudessa ei toimihenkilöiden kesken ole ollut eroa.

Sen selvittämiseksi, minkä vaativuusryhmän vaativuustasoa edellä kerrotut tehtävät lähinnä vastaavat on soveltamisohjeiden mukaisesti tehtäviä arvioitava ensisijaisesti vaativuustasojen yleiskuvausten perusteella. Vaativuusryhmässä 4 ja 5 on tietojen ja taitojen hankkiminen voinut perustua joko käytännön kokemukseen tai koulutukseen. Kun yhtiössä ei selvityksen mukaan ole asetettu vientitariffioijille mitään erityistä koulutusvaatimusta, vaan vaativuusryhmissä edellytetyt tiedot ja taidot on voitu hankkia käytännön kokemuksella, on työtuomioistuimen mielestä toimihenkilöiden vaativuusryhmittely ratkaistava lähinnä työn suorittamisen itsenäisyyden ja työssä toimihenkilöltä vaadittavan harkinnan määrän sekä työnantajan valvonnan asteen perusteella.

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan kanteessa tarkoitetut toimihenkilöt tekevät vientitariffiointityötä siten itsenäisesti, että selvittäessään vientitariffiointiin liittyviä ongelmia he kääntyvät lähinnä asiakkaiden tai tullin puoleen. Yhtiön vientitariffioijat pitävät omatoimisesti kortisoa asiakkaiden tuotteista ja niiden nimikkeistä. Muutoinkaan työnantaja ei ole antanut yksityiskohtaisia ohjeita työn suorittamisesta.

Todistajana kuulusteltu yhtiön entinen henkilöstöpäällikkö on työnantajan valvonnan osalta kertonut, että työnantajan edustaja on jälkikäteen tarkastanut, ovatko vientitariffioijat hoitaneet kaikki vientiselvitykset ajallaan. Tämän lisäksi työnantajan edustaja on tutkinut tullauspäätöksiä ja niistä mahdollisesti yhtiölle aiheutuneita sakkoseuraamuksia. Työn itsenäisyys ja siinä vaadittavan harkinnan määrä sekä työnantajan valvonnan aste vastaavat työtuomioistuimen mielestä palkkasopimuksen vaativuusryhmää 5.

Kun lisäksi vaativuusryhmittelyn soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys osoittaa lähinnä sen, että eri yhtiöiden vastaavien toimihenkilöiden tehtävät poikkeavat toisistaan, työtuomioistuin katsoo, että vientitariffioijat Stock ja Gulendz-Tuominen on sijoitettava vaativuusryhmään 5.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että kanteessa tarkoitetut Stock ja Gulendz-Tuominen on sijoitettava vaativuusryhmään 5 vaaditusta 1.5.1986 lukien.

Asian laatuun nähden saa Erityisalojen Toimihenkilöliitto pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Tiitinen, puheenjohtaja, Silenti, Virtanen, Kontio, Vertanen ja Hynönen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Kontio, jonka lausuntoon jäsen Virtanen yhtyi, lausui:

Kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen palkkaryhmittely perustuu siihen ajatukseen, että yhtä vaativat työt kuuluvat samaan palkkaryhmään. Työtehtävien sijoittuminen eri palkkaryhmiin perustuu työtehtävien keskinäiseen vaativuusasteeseen. Palkkaryhmittely on suhteellinen siten, että ylempään palkkaryhmään kuuluva työtehtävä on suhteellisesti vaativampaa kuin sitä alempaan palkkaryhmään kuuluva tehtävä. Näin ollen työtehtävien sijoittamisessa eri palkkaryhmiin on otettava huomioon myös muihin palkkaryhmiin sisältyvien tehtävien vaativuustaso.

Viidennessä palkkaryhmässä edellytettävä vaativuustaso on selvästi korkeampi kuin kanteessa tarkoitettujen henkilöiden työssä edellytetty vaativuustaso. Tämän seikan osoittaa myös vaativuusryhmittelytaulukossa viidennen palkkaryhmän osalta asetettu yleiskuvaus, jonka mukaan viidenteen palkkaryhmään kuuluvaan tehtävään voi liittyä myös samankaltaisten työtehtävien ohjausta ja valvontaa. Tällä ilmaisulla tarkoitetaan sitä, että työntekijä olematta varsinaisesti esimies voi kuitenkin olla vastuussa myös muiden työntekijöiden työsuorituksesta. Viidenteen palkkaryhmään kuuluvista tehtävistä esitetty selvitys osoittaa myös, ettei kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden työ ole yhtä vaativaa kuin viidenteen palkkaryhmään kiistatta kuuluvien toimihenkilöiden työ.

Vaativuusryhmittelytaulukossa on mainittu esimerkkeinä neljänteen vaativuusryhmään kuuluvista tehtävistä vientiasiakirjojen valmistaminen ja tullitariffiointiin liittyvä laskentatyö. Kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden työstä esitetty selvitys osoittaa, että he ovat pääasiallisesti suorittaneet juuri esimerkeissä mainittuja työtehtäviä. Näillä perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen.

Asian laatuun nähden saavat asianosaiset kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.