Labor court dismisses union strike claim, ruling union failed to prevent strikes by its own members.

Lääketehtaan työntekijät olivat tyytymättöminä yrityskohtaisesta palkkasopimuksesta käytyjen neuvottelujen edistymiseen ryhtyneet lakkoihin, jotka olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosaston ei ollut väitettykään ryhtyneen toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi ja se vastasi lisäksi luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluihin. Työntekijäliiton toimintaa pidettiin riittävänä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Kantaja Kemianteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Kuultava Turun Lääkealan työntekijät r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtakunnansovittelijan 25.4.1988 tekemässä sovintoehdotuksessa, jonka asianosaisliitot hyväksyivät mainittuna päivänä, on muun muassa seuraavat määräykset:

2. Palkankorotukset

Vuosi 1988

Yleiskorotus

Voimassa olevia palkkoja korotetaan tämän sovintoehdotuksen hyväksymistä lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta lukien 130 penniä tunnissa tai 220 markkaa kuukaudelta. Yleiskorotus sisältää 10 penniä tunnilta tai 17 markkaa kuukaudelta indeksikorotuksen.

KANNE

Kanteen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että asianosaisliittojen hyväksyttyä sovintoehdotuksen oli samalla sovittu siitä, että työrauhavelvoite tulisi voimaan sovintoehdotuksen hyväksymisajankohdasta. Kemianteollisuutta koskeneiden työehtosopimusneuvottelujen aikana Farmos-Yhtymä Oy:n lääketehtaan työntekijät olivat vaatineet erillissopimusta, jossa palkkoja olisi korotettu yli sen, mitä asianosaisliitot tulisivat työehtosopimusneuvotteluissa sopimaan. Viimeisin vaatimus oli ollut 1,50 markkaa tunnilta yli työehtosopimuksen palkankorotuksen. Työntekijät olivat vauhdittaneet vaatimustaan työnseisauksilla yhteensä kahdeksan päivän ajan. Työnantaja ei ollut suostunut palkankorotusesityksiin.

Valtakunnansovittelijan sovintoesityksen tultua hyväksytyksi lääkepakkaamon luottamusmies oli vaatinut edelleen 26.4.1988 uuteen työehtosopimukseen perustumattomia palkankorotuksia. Henkilöstöjohtaja oli ilmoittanut, ettei hän voinut ottaa lopullista kantaa vaatimuksiin ennen kuin oli käyty keskusteluja tuotannosta vastaavien henkilöiden kanssa. Tämän jälkeen kello 12 lääketehtaan 92 työntekijää olivat poistuneet työpaikalta loppupäiväksi. Työtaisteluun oli osallistunut myös kaksi luottamusmiestä, joista toinen oli myös ammattiosaston puheenjohtaja.

Seuraavana päivänä oli jälleen käyty neuvotteluja, joihin olivat osallistuneet henkilöstöjohtaja, lääkepakkaamon luottamusmies ja pääluottamusmies. Luottamusmies oli esittänyt jälleen vanhat palkankorotusvaatimuksensa. Neuvottelujen jälkeen oli sovittu, että tehtaan kaikille työntekijöile pidettäisiin tiedotustilaisuus kello 15.30. Samana päivänä kello 16 lääkepakkaamon luottamusmies oli soittanut henkilöstöjohtajalle ja ilmoittanut työntekijöiden päättäneen olla kaksi päivää poissa työstä ja palata työhön maanantaina 2.5.1988. Työntekijät olivat olleet luottamusmiehen ilmoituksen mukaisesti lakossa, johon oli osallistunut myös kaksi luottamusmiestä.

Ammattiosasto ja Kemian Työntekijäin Liitto olivat olleet jatkuvasti tietoisia tilanteesta. Työnantaja oli ollut useaan otteeseen yhteydessä pääluottamusmieheen ja lääkepakkaamon luottamusmieheen ja vaatinut heitä palauttamaan työrauhan. Kemianteollisuuden Työnantajaliitto oli ollut yhteydessä sekä puhelimitse että kirjeitse työntekijäliittoon ja edellyttänyt liitolta riittävän tehokkaita toimenpiteitä työtaistelujen lopettamiseksi. Työntekijäliitto ei ollut kuitenkaan millään tavoin pyrkinyt tilanteen laukaisemiseen. Liitto oli vain todennut, ettei tilanne ollut sen hallinnassa.

Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Turun Lääkealan työntekijöiden ja Kemian Työntekijäin Liiton tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on vastineessaan, johon Turun Lääkealan työntekijät on yhtynyt, lausunut, että lääkealan matalapalkkaongelmaa oli pyritty ratkaisemaan kevään 1988 työehtosopimusneuvotteluissa kahdella tavalla. Useimmissa lääketehtaissa taulukkopalkkoihin tulevat korotukset olivat heijastuneet suoraan käytännön palkkoihin. Näiden tehtaiden työntekijät olivat saaneet 25.4.1988 hyväksytyn työehtosopimuksen perusteella noin 10 prosentin palkankorotuksen eli keskimäärin 2,40 markkaa tunnissa tai 400 markkaa kuukaudessa.

Farmos-Yhtymä Oy:n palkat olivat kuitenkin olleet jonkin verran yli taulukoiden, joten ilman yrityskohtaisia korotuksia työntekijät olisivat saaneet vain yleiskorotuksen, joka oli 1,30 markkaa tunnissa tai 220 markkaa kuukaudessa. Siksi työntekijät olivat jo sopimusneuvottelujen kuluessa esittäneet 1,50 markan ylimääräistä korotusta tuntipalkkoihin vedoten myös yhtiön erinomaiseen taloudelliseen menestykseen. Kun työnantaja ei ollut suostunut erillissopimuksen tekoon, työntekijät olivat olleet muutaman kerran poissa työpaikalta. Koska tuolloin oli ollut voimassa sopimukseton tila, työnseisaukset olivat olleet työrauhavelvoitteen ulkopuolella. Erillissopimusten teko liittojen välisten sopimusneuvottelujen aikana ei ollut epätavallista. Niitä oli solmittu myös työpaikoilla, joissa työnantaja oli Kemianteollisuuden Työnantajaliiton jäsen.

Huhtikuussa liittojen välisten sopimusneuvottelujen ollessa vielä kesken yhtiön henkilöstöjohtaja oli ilmoittanut työntekijöiden edustajille, että työnantaja voi neuvotella yrityskohtaisista lisistä sen jälkeen, kun liittojen välillä oli solmittu uusi työehtosopimus. Työntekijät olivat suostuneet esitykseen, lopettaneet työnseisaukset ja jääneet odottamaan liittojen välisten neuvottelujen tulosta.

Uuden työehtosopimuksen tultua hyväksytyksi lääkepakkaamon luottamusmies oli soittanut 26.4.1988 työntekijöiden pyynnöstä henkilöstöjohtajalle ja kysynyt, voisiko hän ilmoittaa kantansa työntekijöiden palkankorotuspyyntöön. Henkilöstöjohtaja oli ilmoittanut, ettei hän osannut vielä sanoa kantaansa ja pyytänyt aikaa tutustuakseen uuteen työehtosopimukseen. Kuultuaan vastauksen lääketehtaan työntekijät olivat poistuneet työpaikalta loppupäiväksi.

Seuraavana päivänä 27.4.1988 lääkepakkaamon luottamusmies ja pääluottamusmies oli kutsuttu henkilöstöjohtajan luokse, jolloin henkilöstöjohtaja oli ilmoittanut, ettei palkankorotusvaatimuksiin suostuttaisi. Päätöksentekoon olivat osallistuneet henkilöstöjohtajan lisäksi lääkeryhmän johtaja ja lääketehtaan johtaja. Toimitusjohtajaa ei ollut tavoitettu, mutta henkilöstöjohtaja oli uskonut hänen olevan samaa mieltä asiasta.

Samana päivänä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa henkilöstöjohtaja oli ilmoittanut, ettei palkankorotuksiin ollut suostuttu. Tilaisuuden jälkeen työntekijät olivat päättäneet olla kaksi päivää poissa työstä, minkä luottamusmies oli ilmoittanut heti puhelimitse henkilöstöjohtajalle.

Työnantajan lupaukset tilanteen selvittämisestä sopimusneuvottelujen jälkeen olivat antaneet työntekijöille perustellun aiheen odottaa yrityskohtaisia palkankorotuksia. Kun työntekijöille oli aiheutunut taloudellisia menetyksiä sopimusneuvottelujen aikaisista työnseisauksista, he olivat suuttuneet mainitussa tilanteessa kerrotuin seurauksin.

Työntekijäliitosta oli oltu useaan kertaan yhteydessä työpaikalle sekä sopimusneuvottelujen aikana että niiden jälkeen. Liitto oli kehottanut sähkeitse 28.4.1988 ammattiosastoa ryhtymään pikaisiin toimiin työrauhan palauttamiseksi. Liiton puheenjohtaja oli myös keskustellut henkilöstöjohtajan kanssa mainittuna päivänä. Toimenpiteiden seurauksena oli päästy ammattiosaston ja lääkeryhmän johtajan välillä 2.5.1988 käydyissä neuvotteluissa siihen tulokseen, että Farmos-Yhtymä Oy:lle taattaisiin kahden viikon työrauha tutkia palkka-asiaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä valvontavelvollisuuden laiminlyönnin osalta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliiton hallitus ja Kemian Työntekijäin Liiton valtuusto ovat 25.4.1988 hyväksyneet valtakunnansovittelijan samana päivänä tekemän sovintoehdotuksen uudeksi työehtosopimukseksi ja sopineet samalla siitä, että työrauhavelvoite tulisi voimaan hyväksymisajankohdasta lukien. Työehtosopimusneuvottelujen aikana Farmos-Yhtymä Oy:n työntekijät ovat vaatineet yrityskohtaisen sopimuksen solmimista, jonka mukaan palkkoja korotettaisiin 1,50 markkaa tunnilta yli työehtosopimuksessa sovittavien korotusten.

Valtakunnansovittelijan esityksen tultua hyväksytyksi ja uuden työehtosopimuksen tultua voimaan lääkepakkaamon luottamusmies on esittänyt 26.4.1988 henkilöstöjohtajalle uudelleen vaatimuksen palkkojen korottamisesta. Samana päivänä tehtaan 92 työntekijää ovat ryhtyneet lakkoon, joka on kestänyt kello 12 - 16. Työtaisteluun on osallistunut kaksi luottamusmiestä, joista toinen on myös ammattiosaston puheenjohtaja.

Seuraavana päivänä 27.4.1988 henkilöstöjohtaja, lääkepakkaamon luottamusmies ja pääluottamusmies ovat pitäneet neuvottelun, jonka jälkeen on sovittu tiedotustilaisuuden järjestämisestä tehtaan kaikille työntekijöille kello 15.30. Mainittu luottamusmies on sen jälkeen kello 16 ilmoittanut puhelimitse henkilöstöjohtajalle, että työntekijät ovat päättäneet olla kaksi päivää poissa työstä ja palata työhön maanantaina 2.5.1988. Lakkoon, joka on toimeenpantu luottamusmiehen ilmoituksen mukaisesti, on osallistunut noin 90 työntekijää, heidän joukossaan kaksi luottamusmiestä.

Työntekijät ovat toimeenpanneet lakot tarkoituksenaan painostaa työnantajaa suostumaan esittämiinsä palkankorotusvaatimuksiin. Lakot ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston ei ole väitettykään ryhtyneen toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi asettamiensa luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluihin.

Kemian Työntekijäin Liitto on kehottanut 28.4.1988 sähkeitse ammattiosastoa ryhtymään toimiin työrauhan palauttamiseksi. Samana päivänä liiton puheenjohtaja on keskustellut puhelimitse asiasta yhtiön henkilöstöjohtajan kanssa. Ammattiosaston ja työnantajan välillä 2.5.1988 käydyissä neuvotteluissa onkin sovittu palkka-asioiden edelleen tutkimisesta ja työrauhan säilymisestä kahden viikon ajan.

Työntekijäliitto on ryhtynyt ripeisiin ja olosuhteet, erityisesti lakkojen lyhyt kesto, huomioon ottaen riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Kun lisäksi työnseisaukset edellä mainitun sopimuksen mukaisesti ovat myös loppuneet, ei Kemian Työntekijäin Liitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turun Lääkealan työntekijät maksamaan Kemianteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 12 000 markkaa sekä velvoittaa ammattiosaston korvaamaan Kemianteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Kanne hylätään enemmälti.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Virtanen, Tiitola, Sulkunen ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.