Labor court dismisses union fine claim because union did not know about strike before it started.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's request to impose a fine for alleged violations of strike rules. The union argued it failed to supervise a strike action by a workers' committee, but the court found no evidence the union knew about the strike prior to its commencement. Consequently, the court ruled that the union could not be held liable for supervisory duties it was unaware of.
Legislator headnote
AI generatedTyöehtosopimuslain 8 §; Työehtosopimus 32 §: The trade union is not liable for the actions of a workers' committee-appointed representative if the union had no prior knowledge of the strike action and thus could not fulfill its supervisory obligations.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys siitä, vastasiko ammattiosasto työntekijöiden muodostaman työhuonekunnan valitseman luottamusmiehen toimenpiteistä tai laiminlyönneistä työhuonekunnan toimeenpaneman työnseisauksen yhteydessä.
Vaatimus ammattiosaston tuomitsemisesta hyvityssakkoon hylätty.
Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Paperiliitto r.y. Kuultava Paperiliiton Jyväskylän osasto n:o 12 r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 25.3.1986 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
4 §. TYÖRAUHAVELVOITE
1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.
III PALKKAMÄÄRÄYKSET
11 § AIKAPALKAT
1. Kausipalkat sovitaan kussakin teollisuuslaitoksessa erikseen ottamalla huomioon työntekijäin ammattitaito, työn vaativuus ja muut työn suoritukseen vaikuttavat tekijät niin, että palkat tulevat ammateittain oikeudenmukaisessa suhteessa porrastetuksi ja että ammattiryhmien A1-K1 kausipalkka on 17.3.1986 alkaen vähintään 1 658,40 mk ja 2.3.1987 alkaen 1 760,80 mk. Palkka-asteikon määräämisperusteena käytetään liitteessä II olevaa tai paikallisesti sovittua liittojen vahvistamaa ammattiryhmittelyä sekä ammatti- tai muuhun koulutukseen perustuvaa kokemusta. Kausipalkkasopimuksesta ilmenevä työntekijän tuntipalkka saadaan jakamalla hänen kausipalkkansa työehtosopimuksen 13 §:ssä sovitulla tuntikertoimella, joka on keskeytymättömässä vuorotyössä 82 ja muissa työaikamuodoissa 80. (Kts. TESA 1§ 1.)
2. Paikallisia kausipalkkasopimuksia noudatetaan osana tätä sopimusta.
VII SUHDEMÄÄRÄYKSET
32 §
LUOTTAMUSMIEHET JA TYÖSUOJELUVALTUUTETTU
1. Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä luottamusmiessopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana. (Kts. alak.sov.ohjeet)
A. LUOTTAMUSMIEHET
2. Paikallisen ammattiosaston ja työnantajan "yhdysmiehenä" toimii Paperiliiton paikallisen ammattiosaston työpaikan työntekijäin joukosta valittu pääluottamusmies tai hänen estyneenä ollessaan varapääluottamusmies, jonka tehtävänä on esitellä työnantajalle tai hänen edustajalleen työntekijän valitukset ja toivomukset sekä johtaa työntekijäin puolelta työnantajan kanssa käytäviä neuvotteluja. 3. Paperiliiton paikallisella osastolla on oikeus asettaa tehtaiden eri osastoille omat ko. tehdasosaston työntekijäin keskuudesta valitut luottamusmiehensä ja heille varamiehet, joiden tehtävänä on valvoa tämän sopimuksen noudattamista. Luottamusmiehen valinnasta on ilmoitettava kirjallisesti työnantajalle.
Luottamusmiessopimuksen alakohtaisissa soveltamisohjeissa sanotaan seuraavaa:
Työosastot, joille luottamusmies valitaan
Ammattiosaston esityksestä sovitaan paikallisesti siitä, mille työosastoille valitaan luottamusmies.
KANNE
Kanteen perustelut
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy Raflatacin Jyväskylän tuotantolaitoksella oli kevään 1987 palkkojen kausitarkistuksista neuvoteltu ensimmäisen kerran 27.3.1987. Tällöin oli sovittu tehtäväksi yhden laitosmiehen siirtäminen ylempään palkkatasoon kausitarkistuksen yhteydessä. Neuvotteluja oli jatkettu 10.4., 12.5. ja 21.5.1987 pääsemättä sopimukseen kausitarkistuksista. Erimielisyys oli 10.6.1987 siirretty liittojen käsiteltäväksi. Liitot olivat palauttaneet neuvottelut paikallistasolle. Seuraavan kerran kausitarkistuksista oli neuvoteltu 23.6.1987. Koska tällöin ei ollut päästy sopimukseen, työnantaja oli ilmoittanut toteuttavansa yksipuolisesti kausitarkistuksen työehtosopimuksen mukaan. Neuvotteluissa olivat olleet läsnä pääluottamusmies, tuotantopäällikkö sekä henkilöstöpäällikkö. Neuvottelun jälkeen pääluottamusmies oli ilmoittanut, että työnantajan tulisi seuraavaan päivään kello 14:ään mennessä tehdä työntekijöitä tyydyttävä sopimus.
Kausitarkistuksesta oli pyritty pääsemään sopimukseen vielä 24.6.1987 pääluottamusmiehen ja tuotantopäällikön välisissä neuvotteluissa. Koska neuvotteluissa ei pääluottamusmiehen mielestä ollut edistytty, hän oli poistunut kello 14 tehtaalle, jonka jälkeen kaikki koneet olivat pysähtyneet. Työnjohtajan tiedusteltua syytä töiden lopettamiseen, oli eräs työntekijä vastannut syyksi neuvottelujen huonon edistymisen.
Tuotantopäällikkö oli kello 14.50 tiedustellut kirjallisesti pääluottamusmieheltä, mihin toimenpiteisiin ammattiosasto aikoi ryhtyä työrauhan välittömäksi palauttamiseksi. Vastausta ei ammattiosasto ollut antanut. Tämän jälkeen käydyssä henkilöstöpäällikön ja pääluottamusmiehen välisessä puhelinkeskustelussa pääluottamusmies oli vain tiedustellut, oliko työnantajan tarjous muuttunut. Uudessa puhelinneuvottelussa kello 15.55 pääluottamusmies oli uhannut, että jollei lähestymistä neuvotteluissa tapahtuisi, niin työntekijät tulisivat töihin vasta seuraavan viikon maanantaina. Edellytyksenä oli lisäksi, että neuvottelut käynnistyisivät välittömästi.
Työntekijät olivat olleet tehtaalla istumalakossa 24.6.1987 kello 14 alkaen. He olivat poistuneet työpaikaltaan kello 16.30. Tämän jälkeen pääluottamusmies oli ilmoittanut, että koneet käynnistyisivät 25.6.1987 kello 14, sillä hän oli saanut tietää, että henkilöstöpäällikkö tapaisi samana päivänä Paperiliiton edustajan Helsingissä ja neuvottelisi kausitarkistuksista. Työt oli aloitettu 25.6.1987 kello 14 ilmoituksen mukaisesti iltavuoron saapuessa töihin. Lakkoon oli osallistunut yhteensä 31 työntekijää. Lakosta oli aiheutunut myyntitulojen menetystä 325 000 markkaa.
Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin ja määräyksiin työnjohto-oikeudesta. Pääluottamusmies oli edellyttänyt kausitarkistusta koskevissa palkkaneuvotteluissa työnantajan tarjoavan palkankorotuksia. Kun näin ei ollut käynyt, tuotantolaitos oli pysähtynyt hänen aikaisemman uhkauksensa mukaisesti. Työnantajan edustajien toistuvat kehotukset työrauhan palauttamiseksi eivät olleet johtaneet tulokseen. Pääluottamusmies, ammattiosasto tai työhuonekunta eivät olleet pyrkineet palauttamaan työrauhaa. Näistä työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisista toimista ammattiosasto oli vastuussa. Vastuuta osoitti erityisesti pääluottamusmiehen toiminta ennen työtaistelua sekä sen aikana.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Jyväskylän osasto n:o 12:n tuomitsemista työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.
VASTINE
Vastineen perustelut
Paperiliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että siinä esitetyt tiedot työstä kieltäytymisen laajuudesta ja kestosta pitivät paikkansa. Työpaikalla oli pitkään neuvoteltu tuotantolaitoksen kausitarkistuksista. Työntekijöiden mielestä neuvottelut eivät olleet edenneet riittävän nopeasti. Se oli aiheuttanut mielialojen kärjistymistä työntekijöiden keskuudessa, joka oli siten johtanut kanteessa mainittuun työstäkieltäytymiseen.
Tuotantolaitoksen työntekijät olivat työhuonekunnan jäseniä ja vain työhuonekuntana ammattiosaston jäseniä. Työhuonekunta vastasi asettamansa pääluottamusmiehen toiminnasta. Ammattiosasto ei ollut asettanut pääluottamusmiestä eikä työhuonekunnan toimihenkilöitä.
Kun pääluottamusmies oli 24.6.1987 neuvottelun jälkeen kello 14 palannut tehtaalle, työntekijät olivat kysyneet häneltä neuvottelujen edistymisestä. Pääluottamusmies oli joutunut ilmoittamaan työntekijöille, ettei neuvotteluissa ollut edistytty. Tämän jälkeen työntekijät olivat poistuneet oma-aloitteisesti kello 16.30 työpaikalta. Pääluottamusmiehellä ei ollut ollut mahdollisuuksia estää työntekijöiden poistumista.
Puhelinneuvottelussa kello 15.55 pääluottamusmies oli välittänyt työnantajalle työntekijöiden mielipiteenä, että ellei neuvotteluissa edistyttäisi, saattaisi käydä niin, etteivät työntekijät palaisi töihin ennen seuraavaa maanantaita. Puhelinneuvottelussa pääluottamusmies ei ollut esittänyt työnantajalle uhkausta, vaan pelkästään välittänyt työnantajalle työntekijöiden mielipiteen.
Pääluottamusmies oli työskennellyt työstäkieltäytymisen aikana edelleen, kunnes noin kello 18 työnantaja oli ilmoittanut hänelle, ettei hänen työssäolonsa ollut välttämätöntä. Kanteessa esitetty ilmoitus myyntitulon menetyksestä oli liiallinen.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Paperiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lisäksi lausunut, että vastineessa oli annettu ymmärtää työtaistelun olleen työntekijöiden aloitteesta tapahtunut mielenilmaus ja että työntekijät olivat poistuneet tehtaalta välittömästi kello 14 jälkeen, jolloin neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina. Vastine antoi virheellisen kuvan tapahtuneesta.
Neuvotteluja 24.6.1987 oli edeltänyt pääluottamiehen uhkaus, joka jo sellaisenaan täytti laittoman työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkit. Uhkaus oli toteutettu neuvottelujen jälkeen tehtaalla, jolloin tehtaan koko tuotanto oli pysähtynyt. Työntekijät eivät kuitenkaan olleet poistuneet työpaikalta, vaan olivat jääneet seuraamaan tapahtumien kulkua kello 16.30 asti. Pääluottamusmies ei kuitenkaan ollut käyttänyt tätäkään aikaa hyväkseen työrauhan palauttamiseksi tehtaalle.
Päinvastoin lakon alkamisen jälkeen pääluottamusmies oli toistanut palkankorotusvaatimukset ja tehostanut vaatimustaan uudella uhkauksella, että lakko pitkittyisi ja jatkuisi maanantaihin 29.6.1987 asti. Vaatimukset ja uhkaukset pääluottamusmies oli esittänyt luottamusmiehenä.
Vastineessa oli myös vedottu työnantajan ilmoitukseen pääluottamusmiehelle, ettei hänen työssäolonsa ollut välttämätöntä enää kello 18:n jälkeen 24.6.1987. Tämä piti paikkansa ja oli seurausta lakosta. Työnantajalla ei ollut mahdollisuuksia järjestää työpaikalla ainoana työntekijänä työskentelevälle pääluottamusmiehelle enää tuotannollisesti mielekästä työtä. Sen sijaan työnantaja oli edellyttänyt pääluottamusmiehen tekevän kaikkensa työrauhan palauttamiseksi.
Ammattiosaston työhuonekunnan luottamushenkilöt ja jäsenet olivat osallistuneet lakkoon pääluottamusmiestä lukuunottamatta. Hänen kyvystään hallita työntekijöitä vastine antoi virheellisen kuvan. Esittämillään perusteilla osasto ei voinut välttyä työehtosopimuslain seuraamuksista.
VASTAAJAN SELITYS
Paperiliitto on lausunut, että kysymys oli siitä, oliko ammattiosasto vastuussa työstäkieltäytymisistä, joihin ammattiosaston jäsenet työhuonekuntana olivat osallistuneet. Työntekijät olivat 15.11.1986 pidetyssä työhuonekunnan vuosikokouksessa valinneet pääluottamusmiehen. Hänet oli lisäksi valittu työhuonekunnan toimikunnan jäseneksi.
Paperiliiton osastojen työhuonekunnan säännöissä määrättiin työhuonekunnan kokouksessa käsiteltävistä asioista. Sääntöjen mukaan työhuonekunnan kokouksessa valittiin työhuonekunnan puheenjohtaja sekä toimikunnan varsinaiset ja varajäsenet. Säännöissä ei ollut määräyksiä luottamusmiesten valinnasta. Paperiliiton osastojen sääntöjen mukaan syyskokouksessa suoritettiin luottamusmiesten valitseminen niin kuin luottamusmiesten ohjesäännössä oli tarkemmin määrätty.
Paperiliiton alaisten osastojen pääluottamusmiesten ja työosastojen luottamusmiesten ohjesäännön mukaan liiton alaiset ammattiosastot asettivat joka parillisen vuoden loka-marraskuussa pidettävässä osaston syyskokouksessa ehdokkaat luottamusmiesten vaalia varten. Käsiteltävänä olevassa jutussa pääluottamusmiehen osalta ei tällaista ehdolleasettamista ollut osaston syyskokouksessa tapahtunut, vaan työhuonekunnan jäsenet olivat valinneet työpaikalle pääluottamusmiehen 15.11.1986 pidetyssä kokouksessa. Näin ollen ammattiosaston vastuuta työhuonekunnan ja sen pääluottamusmiehen toiminnasta ei voitu ratkaista ainakaan edellä mainittujen sääntöjen perusteella. Vaikka pääluottamusmies oli ammattiosaston jäsenten valitsema, hän ei kuitenkaan ollut ollut ammattiosaston asettama pääluottamusmies.
Luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeiden mukaan työpaikan järjestäytyneet työntekijät yleensä valitsivat luottamusmiehen, minkä jälkeen ammattiosasto vahvisti vaalin. Tätä käytäntöä ei ollut tarkoitus muuttaa. Koska pääluottamusmies oli kuitenkin ammattiosaston jäsenten valitsema ja hänen valintansa oli ammattiosasto myöhemmin vahvistanut, pääluottamusmieheen oli sovellettava luottamusmiessopimusta.
Kun kysymys oli ammattiosaston vastuusta kanteessa tarkoitetusta työstäkieltäytymisestä, oli erotettava kaksi seikkaa, nimittäin toisaalta pääluottamusmiehen asemaa ja toimintamahdollisuuksia sääntelevät määräykset sekä toisaalta ammattiosaston vastuu työhuonekunnan jäsenten toiminnasta. Työrauhavelvollisuus perustui työehtosopimuslain 8 §:n säännökseen, kun taas luottamusmiessopimuksessa oli kysymys luottamusmiesten oikeuksista. Näin ollen ammattiosaston vastuu ei riippunut siitä, sovellettiinko luottamusmieheen luottamusmiessopimusta.
Pääluottamusmies ei ollut osallistunut työstäkieltäytymiseen. Ammattiosaston tai ammattiosaston toimikunnan edustajat eivät olleet olleet läsnä työstäkieltäytyneiden työntekijöiden kokouksissa. Työhuonekunnan jäseniä ei ollut ollut ammattiosaston toimikunnan jäseninä tai varajäseninä.
KANTAJAN SELITYS
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Paperiliiton alaisten osastojen pääluottamusmiesten ja työosastojen luottamusmiesten ohjesäännön mukaan kutakin teollisuuslaitosta varten valittiin pääluottamusmies ja hänelle varamies sekä jokaista teollisuuslaitoksen työosastoa kohden vähintään yksi työosaston luottamusmies ja hänelle varamies. Jyväskylän teollisuuslaitokseen oli valittu pääluottamusmies, kuten säännöt edellyttivät. Ammattiosasto oli myöhemmin vahvistanut hänen valintansa. Luottamusmiessopimusta sovellettiin pääluottamusmieheen. Luottamusmiessopimuksen mukaan ne luottamusmiehet, jotka sopimuksessa oli lueteltu, edustivat ammattiosastoa.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
KUULTAVAN LAUSUNTO
Paperiliiton Jyväskylän osasto n:o 12 on yhtynyt Paperiliiton vastineessa esitettyyn.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Yhtyneet Paperitehtaat Oy Raflatacin Jyväskylän tuotantolaitoksella on neuvoteltu useita kertoja palkkojen kausitarkistuksista paikallisella tasolla pääsemättä yksimielisyyteen. Kun liittotason neuvotteluissakaan ei ollut päästy kausitarkistuksista sopimukseen, asia on palautettu takaisin paikallisella tasolla neuvoteltavaksi. Tällöinkään ei ole saatu aikaan sopimusta, vaan työnantaja on ilmoittanut toteuttavansa kausitarkistukset yksipuolisesti.
Neuvottelun jälkeen työhuonekunnan asettama pääluottamusmies on ilmoittanut työnantajalle, että asiassa pitäisi saada aikaan ratkaisu 24.6.1987 kello 14:ään mennessä. Työnantajan pysyttyä tuolloinkin aikaisemmassa esityksessään ovat tehtaan työntekijät pysäyttäneet koneet ja ryhtyneet vaatimuksensa tukemiseksi 24.6.1987 kello 14 lakkoon. Työnseisaus, joka on muodostanut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen, on jatkunut seuraavaan päivään kello 14 saakka. Lakkoon ovat osallistuneet kaikki tehtaan noin 30 työntekijää, ei kuitenkaan työhuonekunnan asettama pääluottamusmies.
Tehtaan työntekijät ovat selvityksen mukaan työhuonekuntana liittyneet Paperiliiton Jyväskylän osasto n:o 12:n jäsenyyteen. Suurin osa ammattiosastoon kuuluvista noin 600 jäsenestä on työskennellyt erään toisen tehtaan palveluksessa. Paperiliiton sääntöjen mukaan ammattiosasto on oikeutettu muodostamaan osaston toimikunnan valvonnan alaisia työhuonekuntia. Niiden toimintaa varten on vahvistettu erityiset säännöt. Työhuonekunnan tarkoituksena on viimeksi mainittujen sääntöjen mukaan saattaa työpaikoissa työskentelevät työntekijät läheiseen vuorovaikutukseen ja kiinteään yhteistoimintaan keskenään ammatillisen yhteistoiminnan edistämiseksi.
Paperiliiton säännöissä ammattiosaston toimikunnalle määrätystä työhuonekunnan ja sen toimihenkilöiden valvonnasta ei työtuomioistuimen mielestä johdu ammattiosastolle sen laajempaa vastuuta työrauhavelvollisuuden noudattamisessa kuin mitä sillä muutoin on jäseniinsä nähden. Työtuomioistuin on useissa aikaisemmissa tuomioissa katsonut, ettei työhuonekunnaksi järjestäytyminen sinänsä aiheuta ammattiosastolle vastuuta työhuonekunnan tai sen toimihenkilöiden toimista tai laiminlyönneistä. Jutussa ei ole esitetty sellaista selvitystä, että tästä käsityksestä olisi aihetta poiketa paperiteollisuudenkaan piirissä.
Työehtosopimuksen 32 §:n mukaan ammattiosaston asiana on valita työpaikan työntekijöiden joukosta työpaikalle pääluottamusmies. Sen ohessa ammattiosastolla on oikeus asettaa tehtaiden eri osastoille työntekijöiden keskuudestaan valitsemia luottamusmiehiä. Luottamusmiessopimuksen alakohtaisissa soveltamisohjeissa on taas määrätty, että ammattiosaston esityksestä sovitaan paikallisesti siitä, mille työosastolle valitaan luottamusmies. Sitä vastoin työehtosopimuksessa eikä soveltamisohjeissa ole määräyksiä sen varalta, että pääluottamusmiehen asettaa ja valitsee työhuonekunta.
Jyväskylän tuotantolaitoksella ainoana luottamusmiehenä toimineen pääluottamusmiehen on työhuonekunta asettanut. Hänen valitsemisestaan ei ammattiosasto ole tehnyt ilmoitusta työnantajalle, vaan se on tapahtunut työntekijöiden toimesta. Ammattiosaston ei ole näytetty osallistuneen työhuonekunnan asettaman luottamusmiehen valintaan liittyvään menettelyyn. Selvityksen mukaan on kuitenkin riidatonta, että ammattiosasto on ollut tietoinen ja myös hyväksynyt tehtaalla pitkään noudatetun käytännön luottamusmiehen asettamisessa.
Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 27/1977 ammattiosaston vastuuta arvioidessaan todennut, että ammattiosaston ei voida katsoa olevan vastuussa työhuonekunnan toiminnasta sinänsä, vaikka työhuonekunnan pääluottamusmies on osallistunut työtaisteluun. Ammattiosaston on tuomiolla ratkaistussa asiassa katsottu kuitenkin rikkoneen työrauhavelvollisuutta, kun se ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin osoittaakseen, että työhuonekunnan valitsemat luottamusmiehet, joiden vaalitilaisuudessa on ollut saapuvilla muun muassa ammattiosaston itsensä asettama pääluottamusmies, eivät olisi ammattiosaston edustajia, eikä heidän korvaamisekseen ammattiosaston itsensä asettamilla luottamusmiehillä.
Työpaikan työntekijöiden muodostaman työhuonekunnan valitsemaa luottamusmiestä ei edellä lausutun mukaisesti ilman muuta voida pitää sellaisena osaston edustajana, jonka toimenpiteistä tai laiminlyönneistä osasto vastaisi. Työtuomioistuin on toisaalta paitsi edellä mainitussa tuomiossaan myös tuomioissaan n:ot 40/1971 ja 84/1978 katsonut, että työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettuun valvontavelvollisuuteen kuuluu muun ohessa järjestöorganisaation muodostaminen sellaiseksi, että se riittävän tehokkaasti turvaa työehtosopimuksen noudattamisen ja työrauhan ylläpitämisen. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kuitenkin jäänyt näyttämättä, että ammattiosaston olisi jo ennen kysymyksessä olevaa työtaistelua tullut havaita, että sen keinoissa turvata työrauhan ylläpitäminen on ollut puutteita.
Työhuonekunnan asettama pääluottamusmies, joka ei itse ole ollut mukana työnseisauksessa, on sen alettua yrittänyt tuloksetta saada yhteyttä ammattiosaston asettamaan pääluottamusmieheen. Työtuomioistuimen mielestä ei ammattiosaston, jolla ei ole näytetty olleen muutoin tietoa työtaistelun kulusta, voida katsoa näissä olosuhteissa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Uski, Virtanen, Pohja ja Palanko-Laaka.
Tuomio oli yksimielinen.