Labor court rules collective agreement cannot override individual contract's fixed salary terms regarding salary increases.

Koska henkilökohtaisen lisän säilyvyys oli taattu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksellä, lisän mahdollinen olemassaolo vaikutti toteutettavan palkankorotuksen määrään.

Mikäli työsopimuksessa oli sovittu määrätystä, pysyvästä palkkaetuudesta, ei työehtosopimuksella ollut tarkoitettu muuttaa tällaista työsopimuksen ehtoa.

Kuultavat Apteekkien Työnantajaliitto r.y. Suomen Farmasialiitto r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Apteekkien Työnantajaliiton ja Suomen Farmasialiiton kesken 16.9.1983 allekirjoitetussa farmaseuttista henkilöstöä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Apteekkien Työnantajaliitto r.y:n jäsenapteekkien palveluksessa olevien Suomen Farmasialiitto-Finlads Farmaciförbund r.y:een kuuluvien farmaseuttien, proviisorien ja farmasiaoppilaiden työehdoista.

5 §

Työaika

1. Proviisorin, farmaseutin ja farmasiaoppilaan säännöllinen työaika on enintään satakaksikymmentä (120) tuntia kolmen viikon aikana.

4. Työsopimusta työnantajan ja toimihenkilön välillä tehtäessä sovitaan tämän pykälän 1. ja 2. kappaleessa tarkoitettuun enimmäistuntimäärään saakka, mikä työaika kussakin yksityistapauksessa on.

14 §

Farmaseutin vähimmäispalkka

1. Farmaseutin vähimmäiskuukausipalkka on palvelusvuosien perusteella seuraava:

7. Farmaseutille suositellaan maksettavaksi työkohtaisuuslisää, mikäli hänen tehtäviinsä liittyy oleellisessa määrin työnjohdollista vastuuta tai hänen tehtävänsä ovat selvästi laadultaan keskimääräistä vastuunalaisempia ja vaativimpia, kuten työsuhdeasiainhoito.

8. Erityisestä ansiosta, työtehosta ja ammattitaidosta suositellaan maksettavaksi henkilökohtaista lisää.

17 §

Osa-aikatoimihenkilön kuukausipalkka

1. Osa-aikatyössä olevan toimihenkilön kuukausipalkka määräytyy viikkotyöajan ollessa 30 tuntia tai enemmän, mutta alle 40 tuntia, sovellettavan lyhyemmän ja 5 §:n 1. tai 2. kappaleessa mainitun enimmäistyöajan suhteessa.

2. Työajan ollessa lyhyempi kuin edellä 1. kohdassa on mainittu määräytyy toimihenkilön palkka sovellettavan lyhyemmän ja 5 §:n 1. tai 2. kappaleessa mainitun enimmäistyöajan suhteessa. Näin saatuun palkkaan lisätään 5 %, kuitenkin niin, että lyhennettyä työaikaa tekevän toimihenkilön kuukausipalkka ei saa ylittää 1. kappaleessa mainitulla tavalla laskettua 30 viikkotuntia tekevän toimihenkilön kuukausipalkkaa.

Saman työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

Palkkojen korotus vuonna 1983

2 §

Täyttä työaikaa tekevän proviisorin ja farmaseutin palkkaa korotetaan sopimuskauden alusta lukien, proviisorin 190 markkaa kuukaudessa, kuitenkin vähintään 3,1 %, sekä farmaseutin 130 markkaa kuukaudessa, kuitenkin vähintään 3,1 %, ellei taulukkopalkkojen korottamisesta muuta johdu.

1.10.1983 korotetaan proviisorin ja farmaseutin palkkaa vähintään 2,4 %, ellei taulukkopalkkojen korottamisesta muuta johdu.

3 §

Palkkojen korottaminen vuonna 1984

1.3.1984 tai lähinnä sitä toteuttavien työmarkkinain yleisten palkankorotusten yhteydessä nostetaan palkkataulukoita lisäksi siten, että ansiot nousevat keskimäärin 3,5 %.

1.10.1984 tai lähinnä sitä toteutettavien työmarkkinain yleisten palkankorotusten yhteydessä nostetaan palkkataulukoita lisäksi siten, että ansiot nousevat keskimäärin 3,5 %.

4 §

Palkkojen korotus vuonna 1985

1.3.1985 tai lähinnä sitä toteuttavien työmarkkinain yleisten palkankorotusten yhteydessä nostetaan palkkataulukoita lisäksi siten, että ansiot nousevat keskimäärin 3,5 %.

1.10.1985 tai lähinnä sitä toteutettavien työmarkkinain yleisten palkankorotusten yhteydessä nostetaan palkkataulukoita lisäksi siten, että ansiot nousevat keskimäärin 3,5 %.

5 §

Sovittiin, että henkilökohtaiset lisät ja työkohtaisuuslisät säilyvät palkankorotusten yhteydessä vähintään markkamääräisesti entisen suuruisina.

KANNE

Vaarala on Mustosta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut Kuusamon I apteekin palveluksessa 30.10.1986 saakka, jolloin hän oli jäänyt eläkkeelle. Hänelle oli maksettu henkilökohtaista palkanlisää. Työnantaja oli pienentänyt henkilökohtaista palkanlisää kesäkuun alusta 1983 alkaen työehtosopimuksen määräämän palkankorotuksen yhteydessä mitään syytä ilmoittamatta. Vaarala on vaatinut, että Mustonen velvoitettaisiin suorittamaan hänelle ajalta 1.6.1983 - 30.10.1986 puuttuva osa henkilökohtaisesta palkanlisästä eli 300 markkaa kuukaudessa, yhteensä 12 300 markkaa korkoineen.

VASTINE

Mustonen on lausunut, että hän oli ottanut Kuusamon I apteekin haltuunsa 1.8.1979. Edellinen apteekkari ei ollut luovutuksen yhteydessä ilmoittanut Vaaralan tehdyksi väittämästä työsopimuksesta eikä Vaarala ollut sellaista esittänyt. Edellinen apteekkari oli antanut Mustoselle ainoastaan luettelon henkilökunnasta. Se oli sisältänyt työntekijäin henkilötiedot, työsuhteiden alkamisajat, tiedot aikaisemmasta työkokemuksesta, tiedot työajoista ja työntekijäin kuukausipalkkojen markkamäärät. Mustonen itse ei myöskään ollut tehnyt Vaaralan kanssa sopimusta henkilökohtaisesta palkanlisästä. Vaaralan eläkkelle jäätyään esittämät vaatimukset olivat perusteettomia.

Mustonen on katsonut noudattaneensa tarkkaan työnantajaliiton palkankorotuksista antamia ohjeita niin ennen vuotta 1983 kuin sen jälkeenkin. Koska asiassa oli kysymys työehtosopimuksen oikeasta soveltamisesta Vaaralan kohdalla, kuului asian tutkiminen työtuomioistuimelle. Jos kihlakunnanoikeus kaikesta huolimatta tutkisi asian, olisi asiasta hankittava työtuomioistuimen lausunto.

KANTAJAN VASTASELITYS

Vaarala on todennut palkkakortista käyvän ilmi, että kysymyksessä oli ollut henkilökohtainen palkanlisä, jonka suuruus oli ollut ennen vuoden 1983 palkankorotusta 488 markkaa kuukaudessa ja vuoden 1983 palkankorotuskierroksen jälkeen 188 markkaa kuukaudessa. Vaarala on todennut kysymyksen olleen siitä, että työnantaja oli alentanut henkilökohtaista palkanlisää siten, että peruspalkkaa ei ollut tarvinnut korottaa pakollisen palkankorotuksen verran. Työehtosopimuksessa oli sovittu vähimmäispalkoista ja siitä, että henkilökohtaiset lisät säilyivät palkankorotusten yhteydessä markkamääräisesti vähintään entisen suuruisina. Tällä määräyksellä oli haluttu taata se, ettei työehtosopimuksella puututtu työsopimuksiin henkilökohtaisten lisien osalta. Jutussa ei ollut kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta, vaikka työnantajan menettely oli suoraan palkankorotuksista tehdyn työehtosopimuspöytäkirjan 5 §:n vastainen.

VASTAAJAN LISÄLAUSUMA

Mustonen on kiistänyt sen, että asiassa olisi kysymys sanotun pöytäkirjan 5 §:ssä tarkoitetusta henkilökohtaisesta lisästä. Työehtosopimuksen 14 §:n 8 kohdassa määriteltiin henkilökohtainen lisä. Sen mukaan erityisestä ansiosta, työtehosta ja ammattitaidosta suositellaan maksettavaksi henkilökohtaista lisää. Asiassa oli kysymys nimenomaan työehtosopimuksen tulkinnasta. Palkkakortissa ollut maininta h.l. oli tarkoittanut peruspalkan yli maksettua palkkaa. Vaaralle peruspalkan yli maksettava määrä oli pienentynyt, mikä oli johtunut siitä, että tässä tapauksessa oli nimenomaan sovittu peruspalkkojen korottamisesta enemmän kuin henkilökohtaisen palkan korottamisesta.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN VÄLIPÄÄTÖS

Kihlakunnanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausunnon farmaseuttista henkilöstöä koskevan työehtosopimuksen oikeasta sisällöstä ja soveltamisesta sekä tulkinnasta henkilökohtaisen lisän osalta.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Apteekkien Työnantajaliitolle ja Suomen Farmasialiitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Edellä sanotut liitot ovat työtuomioistuimelle toimittamassaan yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

Kyseisenä aikana on Apteekkien Työnantajaliiton ja Suomen Farmasialiiton välillä ollut voimassa työehtosopimus ajalla 20.5.1983-28.2.1986. Kyseisessä työehtosopimuksessa on ensimmäinen palkankorotus toteutettu 20.5.1983 lukien.

Palkankorotuksista on sovittu 19.5.1983 päivätyssä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:ssä. Pöytäkirjan mukaan täyttä työaikaa tekevän proviisorin ja farmaseutin palkkaa korotetaan 20.5.1983, proviisorin 190 markkaa kuukaudessa, kuitenkin vähintään 3,1 %, sekä farmaseutin 130 markkaa kuukaudessa, kuitenkin vähintään 3,1 %, ellei taulukkopalkkojen korottamisesta muuta johdu.

Edellä oleva korotusmääräys sisältää vähimmäiskorotuksen, jolla henkilökohtaisia palkkoja on pitänyt vähintään korottaa. Korotusmääräyksen viimeinen lause taas viittaa taulukkopalkkojen korotukseen, joka on voinut johtaa vähimmäiskorotusta suurempaan korotukseen. Tämä on johtunut siitä, että taulukkopalkat ovat nousseet enemmän kuin vähimmäiskorotuksen määrä. Palkankorotuksen määrään on siis vaikuttanut se, kuinka paljon uutta taulukkopalkkaa alhaisempi työntekijän palkka on ennen korotusta ollut.

Saman pöytäkirjan 5 §:ssä on ollut määräys henkilökohtaisten ja työkohtaisten lisien säilymisestä. Tällä määräyksellä on tarkoitettu työehtosopimuksen 14 §:n 7. kohdan ja 14 §:n 8. kohdan tarkoittamia lisiä. Koska näiden lisien säilyvyys on korotuksen yhteydessä taattu, on lisien mahdollinen olemassaolo osaltaan vaikuttanut toteutettavan korotuksen määrään. Tästä liitot ovat olleet yksimielisiä.

Lisäksi liitot ovat olleet yhtämieltä siitä, että työehtosopimuksen korotusmääräykset eivät aiheuta muutoksia tehtyihin työsopimuksiin. Mikäli siis työsopimuksessa on sovittu määrätystä pysyvästä palkkaetuudesta, työehtosopimuksilla ei ole tarkoitettu muuttaa tällaista työsopimuksen ehtoa. Näin ollen myös työsopimuksen ehto on voinut vaikuttaa korotuksen määrään.

Kyseessä olevassa tapauksessa on ratkaisevaa, onko farmaseutti Iiris Vaaralan palkkaan sisältynyt työehtosopimuksen 14 §:n 7. tai 8. kohdan tarkoittama lisä tai onko hänelle oman työsopimuksensa perusteella suoritettava palkkaus työehtosopimuksesta tai sen allekirjoituspöytäkirjasta poiketen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Riidan kohteena on kysymys siitä, onko Mustosella Vaaralan työnantajana ollut oikeus soveltaa toukokuussa 1983 solmittua farmaseuttista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta ja sen allekirjoituspöytäkirjaa siten, että Vaaralalle peruspalkan lisäksi maksettu palkanlisä on alentunut 1.6.1983 lukien 488 markasta 188 markkaan, samalla kun peruspalkkaa on sopimuksen mukaisesti korotettu.

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa todenneet, että työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n määräyksellä henkilökohtaisten ja työkohtaisten lisien säilymisestä on tarkoitettu työehtosopimuksen 14 §:n 7 kohdan mukaista työkohtaisuuslisää ja saman pykälän 8 kohdan mukaista henkilökohtaista lisää. Koska näiden lisien säilyvyys on korotuksen yhteydessä taattu, on lisien mahdollinen olemassaolo vaikuttanut toteutettavan korotuksen määrään.

Liitot ovat edelleen olleet yksimielisiä siitä, että työehtosopimuksen korotusmääräykset eivät aiheuta muutoksia tehtyihin työsopimuksiin. Mikäli työsopimuksessa on sovittu määrätystä, pysyvästä palkkaetuudesta, työehtosopimuksella ei ole tarkoitettu muuttaa tällaista työsopimuksen ehtoa.

Työtuomioistuin lausuntonaan yhtyy edellä todettuun liittojen yksimieliseen käsitykseen työehtosopimuksen 14 § ja 7 ja 8 kohdan sekä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n tulkinnasta ja vaikutuksesta työsopimuksen ehtoihin. Tulkinnan kannalta ei ole merkitystä, onko toimihenkilön säännöllinen työaika ollut työehtosopimuksen 5 § 1 kohdan mukainen enimmäistyöaika vai erikseen sovittu tätä lyhyempi työaika.

Asiassa on siten ratkaisevaa, onko Vaaralan palkkaan sisältynyt työehtosopimuksen 14 §:n 7 tai 8 kohdan tarkoittama lisä vai onko kysymys Vaaralan omasta työsopimuksessa sovitusta muusta palkkaetuudesta, jolloin palkkaus on suoritettava tuon sopimuksen mukaisena.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Uski, Virtanen, Sulkunen ja Hölttä.

Lausunto oli yksimielinen.