Labor court orders union to pay fine for strike against employer's management rights under collective agreement.

Ammattiosasto vastasi edustajiensa osallistumisesta työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin kohdistuneisiin työtaisteluihin. (Ään.)

Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Paperiliitto r.y. Kuultava Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 25.3.1986 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §.

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §.

TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET

30 §

SOPIMUKSEN TULKINTA

1. Jos tämän tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, jota asianomaiset eivät saa heidän välisissään neuvotteluissa selvitetyksi, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi.

Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja tässä kohdassa tarkoitetussa asiassa on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. 2. Niissä tapauksissa, jolloin paikalliset neuvottelut eivät johda tulokseen, ja toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on jätettävä molemmille sopimuspuolille kappale.

31 §

ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU

1. Jos erimielisyys on syntynyt muista kuin 30 §:ssä mainituista syistä työnantajan ja työntekijän välillä, on ennen kuin muihin toimenpiteisiin saadaan ryhtyä, asiassa pyrittävä sovintoon neuvotteluilla asianomaisten välillä, ja elleivät nämä pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä sopimuspuolten ratkaistavaksi. (Kts. 30 § 2. kohta) 2. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja 1. kohdassa tarkoitetussa asiassa, on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Neuvottelujen kestäessä ei ko. asian johdosta saada julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) tahi ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi.

KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Metsä-Serla Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla oli tiistaina 18.8.1987 järjestetty tehtaan yhteistoimintaneuvottelukunnan kokous, joka oli alkanut kello 14. Kokouksen aiheena oli ollut aaltopahvitehtaan kilpailukyvyn parantamiseen liittyvät toimenpiteet. Kokouksen aikana työnantaja oli kertonut tarpeesta supistaa tuotantokapasiteettia. Tämä toteutettaisiin keskeyttämällä toinen tehtaan kahdesta aaltopahvikoneesta ja siihen liittyen vähentämällä jalostuskapasiteettia osittain ja supistamalla kuljetus- ja varastotoimintoja. Tällaisten muutosten jälkeen henkilöstötarve olisi nykyistä noin 110-130 henkeä pienempi. Asiasta käytyjen keskustelujen jälkeen työnantajapuoli oli esittänyt yhteistoimintamenettelyn jatkamista ja työntekijäin kuulemista tarkemmin 27.8.1987 pidettävässä seuraavassa neuvottelukunnan kokouksessa. Näin myös oli päätetty asiassa menetellä.

Kun yhteistoimintaneuvottelukunnan kokous oli 18.8.1987 kello 16.15 päättynyt, tehtaan varapääluottamusmies oli koonnut työntekijät yhteiseen kokoukseen, joka oli kestänyt noin kello 16.40:een asti. Kokouksen jälkeen työntekijät olivat aloittaneet koneiden puhdistuksen seisokkikuntoon ja keskeyttäneet tavanomaisen tuotantotoiminnan. Tämän jälkeen työntekijät olivat poistuneet tehtaalta kello 18.

Lakkovalmistelujen aikana tehtaan tekninen johtaja oli saanut ilmoituksen siitä, että työt käynnistyisivät vasta perjantaina 21.8.1987 kello 6. Ilmoituksen oli antanut varapääluottamusmies, joka oli kertonut kyseessä olevan vastalause työnantajan ilmoittamien tuotannon supistusaikomusten johdosta. Aaltopahvitehtaan lakko oli päättynyt varapääluottamusmiehen ilmoituksen mukaisesti 21.8.1987 kello 6. Siihen olivat osallistuneet kaikki aaltopahvi- ja solumuovitehtaan 320 työntekijää. Pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja eivät olleet osallistuneet lakkoon, mutta viisi luottamusmiestä oli siihen osallistunut.

Yhteistoimintamenettelyä oli jatkettu aiemmin sovitun mukaisesti 27.8.1987, jolloin oli uudelleen selvitetty tuotannon supistussuunnitelmia yksityiskohtiin menemättä. Työnantajan edustaja oli kuitenkin ilmoittanut läsnäolijoille, että yksityiskohtaisempia suunnitelmia käsiteltäisiin vielä lähiaikoina, kun tehtaan operatiivinen johto oli ottanut kantaa asiaan.

Ennen kuin näin oli ehditty menetellä, varapääluottamusmies oli jo sunnuntaina 6.9.1987 kello 17.25 ilmoittanut puhelimitse osastoneuvottelijalle, ettei maanantaiksi kukaan tulisi töihin. Työt olivat käynnistyneet vasta tiistaina 8.9.1987 kello 6. Syyksi työnseisaukseen varapääluottamusmies oli ilmoittanut työntekijöiden epävarmuuden 110 henkilön työpaikasta ja yhtiön harjoittaman henkilöstöpolitiikan. Lakko oli alkanut ilmoituksen mukaisesti 6.9.1987 kello 22, mutta päättynyt jo 7.9.1987 kello 22 yövuoron neljän työntekijän tultua tällöin työpaikalle. Lakkoon olivat osallistuneet kaikki aaltopahvitehtaan noin 300 työntekijää. Pääluottamusmiehen jäätyä 28.8.1987 pitkälle sairaslomalle hänen tehtäviään oli hoitanut varapääluottamusmies, joka ei ollut osallistunut lakkoon. Lakkoon oli osallistunut muun muassa neljä luottamusmiestä.

Aaltopahvi- ja solumuovitehtaan lakkojen vuoksi tuotanto oli ollut pysähdyksissä 18. - 21.8., 6. ja 7.9. sekä 15. ja 16.9.1987. Kaksi ensimmäistä lakkoa oli aiheuttanut tuotannon menetyksen, joka myyntikatteen menetyksenä laskien oli ollut yhteensä 700 000 markkaa. Viimeisimmästä lakosta aiheutunut tuotannon menetys oli myyntikatteen menetyksenä laskien ollut noin 250 000 markkaa.

Aaltopahvitehtaan kaikki työtaistelut olivat kohdistuneet erityisesti niihin työehtosopimusmääräyksiin, jotka koskivat työnantajan työnjohto-oikeutta sekä neuvottelujärjestysmääräystä. Työtaisteluilla oli rikottu myös työrauhavelvoitetta.

Työnantajan kehoituksesta huolimatta ei ammattiosasto ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaisteluiden ehkäisemiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto oli vastuussa osaston puheenjohtajan ja luottamusmiesten osallistumisesta lain ja työehtosopimuksen vastaisiin lakkoihin. Lakkojen uusiutuminen lyhyen ajan sisällä tuli ottaa huomioon hyvityssakon suuruutta arvioitaessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon ja sen velvoittamista korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Paperiliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että yhtiön Tampereen aaltopahvitehtaalla oli jo syksyllä 1986 ilmoitettu olevan liikaa työntekijöitä tilauskannan ja Neuvostoliiton viennin vähentymisen takia. Asiassa käytyjen neuvottelujen jälkeen työnantaja oli tuolloin päätynyt lomauttamaan työntekijöitä muun muassa siten, että tehtaalla oli tehty nelipäiväistä työviikkoa. Tämän jälkeen työnantajan linja tehtaalla oli tiukentunut ja neuvottelujen tilalle oli tullut sanelupolitiikka. Muun muassa kevään 1987 kausitarkistusneuvottelujen yhteydessä työnantajan ehdoton linja oli tullut varsin selvästi esille. Kausitarkistukset olivat viivästyneet keväästä aina elokuuhun saakka, jolloin liittojen epävirallisten neuvottelujen tuloksena ratkaisu oli saatu aikaan elokuun lopulla.

Tehtaalla oli toiminut yhteistoimintaneuvottelukunnan epävirallisena valmistelevana elimenä niin sanottu yhteistoimintaryhmäpalaveri, jossa oli eri henkilöstöryhmien edustajia. Työnantaja oli 11.8.1987 ottanut ryhmäpalaverissa esille toisen aaltopahvikoneen myynnin ja kertonut pyrkimyksenä olevan pysäyttää kone marraskuun loppuun 1987 mennessä. Lisäksi työnantaja oli ilmoittanut suunnittelevansa supistuksia kuljetuspuolella sekä erinäisiä muitakin supistuksia. Aaltopahvikone oli ollut tarkoitus siirtää yhtiön eräälle toiselle tuotantolaitokselle, missä tuotanto olisi kannattavampaa siellä maksettavien huonompien palkkojen vuoksi. Työnantaja oli myös ilmoittanut siirtävänsä jo sovittujen koulutustilaisuuksien pitämistä.

Ryhmäpalaverissa annetut tiedot työnantaja oli kertonut yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa 18.8.1987 lähes sellaisinaan. Työntekijät olivat ilmoittaneet vastustavansa esitettyjä suunnitelmia ja esittäneet neuvottelujen jatkamista asiasta työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä. Tällöin tehtaan johtaja oli ilmoittanut yhteistoimintamenettelyn asiassa riittävän. Johtaja oli ilmoittanut, ettei hän tuntenut työehtosopimusta ja ettei työehtosopimuksen tunteminen ollut tarpeenkaan. Tämän jälkeen kokouksen puheenjohtajana toiminut johtaja oli esittänyt yhteistoimintamenettelyn jatkamista 27.8.1987. Työntekijät olivat johtajan lausumista ja käyttäytymisestä päätelleet, ettei työnantajan mielestä kyseessä ollut työehtosopimusasia.

Kun tehtaalla liikkuneiden huhujen oikaisemiseksi oli ollut välttämätöntä antaa asiasta työntekijöille selonteko, työntekijöiden edustajat olivat kertoneet yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksesta. Tämä oli johtanut kanteessa mainittuihin työstä kieltäytymisiin. Tapahtumain kulku 6. ja 7.9.1987 oli kanteessa pääpiirteittäin oikein esitetty.

Aaltopahvitehtaalla oli 15.9.1987 käyty neuvottelua erimielisyydestä, joka oli koskenut työntekijöiden siirtoa tehtävistä toiseen. Tämä neuvottelu oli päättynyt työnantajapuolen joustamattoman esiintymisen tuloksena erimielisyyteen, jonka seurauksena asia oli siirtynyt muistiona liittojen käsiteltäväksi. Tämän neuvottelun päätyttyä työnantajan edustaja oli kutsunut neuvotteluhuoneeseen tehtaan johtajan, joka oli ilman mitään erityisiä selvityksiä jakanut työntekijöiden edustajille miehitysluettelon, jonka mukaan tehtaalla olisi tehtävä 162 henkilölle. Voimassa olevien kausipalkkasopimusten mukaan työntekijöitä oli ollut 335. Kun tieto työnantajan suunnitelmasta oli levinnyt tehtaalle, oli seurauksena ollut tilanteen kärjistyminen kanteessa esitetyllä tavalla.

Pääluottamusmiehen saatua tiedon tilanteesta hänelle oli kerrottu työntekijöiden saapuvan töihin 17.9.1987. Pääluottamusmies oli kuitenkin pystynyt vaikuttamaan asiaan seuraavana päivänä sillä tavalla, että työt olivat alkaneet jo saman päivän iltana kello 22. Töistä kieltäytymisten syntymistä oli edesauttanut työnantajan töksähtävä esiintyminen tämän edustajien selvitellessä tehtaan suunnitelmia. Kyseessä ei suunnitelmien osalta ollut ollut varsinainen neuvottelu, vaan työnantajan selonteko asiasta.

Työnantaja oli esittänyt käsityksenään, ettei kyseessä olisi ollenkaan työehtosopimusasia. Työnantaja oli itse esiintymisellään provosoinut työntekijöitä käyttäytymään kanteessa esitetyllä tavalla.

Ammattiosasto ei ollut laiminlyönyt sille kuuluvia velvollisuuksia ottaen huomioon työstä kieltäytymisten lyhyen keston. Pääluottamusmiehen tehtäviä hoitanut varapääluottamusmies oli tehnyt voitavansa työstä kieltäytymisten rajoittamiseksi ja onnistunut käynnistämään työt aiemmin kuin työntekijöiden puolelta oli ilmoitettu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä. Työnantajaliiton oikeudenkäyntikuluvaatimus tulisi hylätä, koska työnantaja oli itse huomattavasti antanut aihetta työstä kieltäytymisiin.

KUULTAVA

Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsä-Serla Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla on elokuussa 1987 neuvoteltu työnantajan suunnittelemista tehtaan kilpailukyvyn parantamiseen liittyvistä toimenpiteistä. Työnantaja on 18.8.1987 pidetyssä tehtaan yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa kertonut tarpeesta supistaa tuotanto- ja jalostuskapasiteettia keskeyttämällä toinen tehtaan kahdesta aaltopahvikoneesta ja vähentämällä kuljetus- ja varastotoimintoja, jolloin henkilöstön tarve tehtaalla olisi noin 110-130 työntekijää pienempi kuin ennen muutoksia. Työntekijät ovat ilmoittaneet vastustavansa esitettyjä suunnitelmia. Yhteistoimintamenettelyä on päätetty jatkaa 27.8.1987 pidettävässä neuvottelukunnan kokouksessa.

Neuvottelukunnan kokouksen päätyttyä 18.8.1987 kello 16.15 tehtaan varapääluottamusmies on järjestänyt työntekijöille tiedotustilaisuuden, jonka jälkeen työntekijät ovat ryhtyneet kanteessa kerrottuun lakkoon, joka on päättynyt 21.8.1987 kello 6. Lakkoon on osallistunut kuusi ammattiosaston työpaikalle asettamaa luottamusmiestä.

Työnantaja on 27.8.1987 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa uudelleen selvittänyt tuotannon supistamissuunnitelmia ja ilmoittanut niiden yksityiskohtia käsiteltävän lähiaikoina. Varapääluottamusmies on 6.9.1987 ilmoittanut työnantajan neuvotteluedustajalle, että kello 22 alkaisi lakko. Syyksi työnseisaukseen varapääluottamusmies on ilmoittanut työntekijöiden epävarmuuden 110 työntekijän työpaikasta ja yhtiön harjoittaman henkilöstöpolitiikan. Työntekijät ovat olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 6. ja 7.9.1987. Lakkoon on osallistunut neljä ammattiosaston työpaikalle asettamaa luottamusmiestä.

Työnantajan ja työntekijöiden välillä on 15.9.1987 jatkettu neuvotteluja tehtaan tulevista ratkaisuista ja työntekijöiden siirroista. Sen jälkeen kun neuvotteluissa on työntekijöille jaettu miehityssuunnitelma jatkoneuvottelujen pohjaksi, työntekijät ovat kanteessa kerrotuin tavoin ryhtyneet lakkoon sanottuna päivänä kello 18. Lakko on päättynyt 16.9.1987 kello 22. Siihen on osallistunut neljä ammattiosaston työpaikalle asettamaa luottamusmiestä ja ammattiosaston puheenjohtaja.

Tuotannon menetyksen perusteella on yhtiö laskenut vahinkonsa olleen kahdesta ensiksi mainitusta lakosta yhteensä 700 000 markkaa ja viimeksi mainitusta lakosta noin 250 000 markkaa.

Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Ammattiosasto ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin työtaistelujen estämiseksi eikä työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa myös edellä mainittujen edustajiensa osallistumisesta työtaisteluihin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n maksamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 20 000 markkaa sekä velvoittaa ammattiosaston korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, Kontio, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Sulkunen lausui:

Asiassa on selvitetty, että Metsä-Serla Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaan työntekijät ovat kanteessa kerrotuin tavoin ryhtyneet työnseisauksiin painostaakseen työnantajaa yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvassa asiassa. Työntekijät ovat vaatineet asian käsittelemistä työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä, mutta työnantaja on tästä kieltäytynyt. Vastaaja on kiistänyt työtaisteluiden kohdistuneen työehtosopimuksessa sovittuun työnjohto-oikeuteen.

Asiassa ei ole selvitetty, että osapuolet olisivat tarkoittaneet työehtosopimuksessa tarkoitetun työnjohto-oikeuden kattavan myös erillisessä yhteistoimintaa yrityksessä koskevassa sopimuksessa tarkoitetun neuvottelumenettelyn. Työnseisausten ei voida myöskään katsoa kohdistuneen yleissopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä, koska tämä kysymys ei asian valmisteleva vaihe huomioon ottaen ole ollut konkreettisesti ja työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti käsiteltävänä.

Tämän vuoksi hylkään kanteen.

Jäsenet Kuivanen, Kontio ja H. Rautiainen yhtyivät muutoin tuomioon, paitsi että he vahvistivat hyvityssakon määräksi, Kuivanen 10 000 markkaa sekä Kontio ja H. Rautiainen 30 000 markkaa.