Finnish Labour Court dismisses union claim for severance pay where employer cites economic reasons for termination.

Kuljetusliike oli irtisanonut autonapumiehen työsuhteen ilmoittaen perusteeksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä suoritetut kuljetusten uudelleen järjestelyt, joiden seurauksena liike ei ollut enää katsonut voivansa järjestää töitä autonapumiehelle, koska hänellä ei ollut yhdistelmäajoneuvon kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia. Yhtiöllä ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä työsuhteen irtisanomiseen.

Työsuhteen jatkamiselle ei katsottu olevan edellytyksiä. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välisessä 27.5.1986 allekirjoitetussa autoliikenteen työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

1. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 tehtyine muutoksineen.

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 §.

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

8 §.

Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

2 työnantaja on irtisanonut työsopimuksen vedoten taloudelliseen tai tuotannolliseen syyhyn ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää hänen irtisanomisensa johtuvan muusta, tämän sopimuksen mukaan kielletystä syystä.

16 §.

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 §.

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

18 §.

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiin.

19 §.

Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on Autoliikenteen Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että autonapumies Sulevi Johannes Mäki oli työskennellyt työnantajaliiton jäsenyrityksen Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy:n palveluksessa 29.10.1979 - 17.2.1988. Yhtiö harjoitti linjaliikennettä Porista Vaasaan viitenä päivänä viikossa ainakin yhdellä autolla. Mäen tehtävänä autonapumiehenä Vaasassa oli ollut Porista saapuneen auton kuorman purkaminen ja lastaaminen Vaasan kaupungin alueella ja lähiympäristössä kuljettajan apuna. Päivittäin tähän työhön oli kulunut aikaa niin paljon, että Mäen työaika kahdessa viikossa oli vähintään ollut työehtosopimuksen mukaiset 80 tuntia.

Syksyllä 1987 oli Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy:ssä tapahtunut omistajan vaihdos. Kuljetusliike V. Saari Oy oli ostanut sekä Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy:n että Kuljetusliike E. Aihinen Ky:n, joka harjoitti linjaliikennettä Turusta Vaasaan ja Seinäjoelle. Kuljetusliike V. Saari Oy oli ilmoittanut työntekijöilleen, että Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy tulisi jatkamaan itsenäisenä yhtiönä, mutta siihen tultaisiin yhdistämään edellä mainittu kommandiittiyhtiö.

Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy oli irtisanonut Mäen työsuhteen päättymään 17.2.1988 lukien. Samaan aikaan Kuljetusliike E. Aihinen Ky oli irtisanonut yhtiössä noin kahden vuoden ajan työskennelleen autonapumiehen työsuhteen. Irtisanomisten syyksi oli ilmoitettu tuotannolliset ja taloudelliset syyt.

Irtisanomisten yhteydessä yhtiöt olivat ilmoittaneet, että 1.2.1988 alkaen linjoilla Turku-Vaasa ja Pori-Vaasa siirryttäisiin konttikuljetuksiin. Se toteutettaisiin siten, että Vaasaan sijoitettaisiin yksi auto ja kolme autonkuljettajaa. Heistä kaksi oli Kuljetusliike E. Aihinen Ky:n palveluksessa. Näiden kolmen autonkuljettajan tehtävänä oli hoitaa Vaasassa Porista yöllä tuotujen ja Turusta haettujen konttien purkaminen ja lastaus. Porista tuotiin kontit siis muiden kuljettajien toimesta. Työ edellä mainittujen kolmen autonkuljettajan kesken tuli työnantajan ilmoituksen mukaan järjestymään siten, että kaksi heistä suoritti purkamisen ja lastaamisen Vaasassa ja kolmas kävi yön aikana vaihtamassa kontit Turussa. Mäen tilalla oli irtisanomisajan päättymisen jälkeen toiminut eräs autonkuljettajista.

Kuljetusliike E. Aihinen Ky:n palveluksessa oli Seinäjoella kaksi kuljettajaa. Heidän tehtävänsä oli suorittaa vastaava työ Turun ja Seinäjoen välillä. Toinen kuljettajista purki ja lastasi päivällä Seinäjoella ja toinen kävi yöllä vaihtamassa kontit Turussa. Lisäksi Vaasan ja Seinäjoen alueella oli yksi kuljettaja, joka toimi sijaisena Seinäjoella ja Vaasassa kaikkien viiden kuljettajan ylimääräisinä vapaapäivinä. Edellä mainittu järjestely merkitsi työnantajapuolen ilmoituksen mukaan sitä, että apumiehet voitaisiin poistaa, koska uuden järjestelyn mukaan Vaasassa olisi päivittäin vain yksi auto. Tällöin toisen autonapumiehen työ loppuisi kokonaan ja toiselta edellytettäisiin ajokorttia, jotta hän tarvittaessa voisi toimia myös kuljettajana. Tämän vuoksi Mäki ja toinen autonapumies oli irtisanottu ja Mäen tilalle oli ilmoitettu palkattavan uusi apumies, jolla olisi ajokortti.

Työntekijäpuoli ei ollut hyväksynyt molempien apumiesten irtisanomista, koska sillä seikalla, oliko apumiehellä ajokortti vai ei, ei ollut käytännössä merkitystä. Työntekijämäärä Vaasassa oli niin pieni, että kaikki olivat samanaikaisesti joko työssä tai vapaalla, eivätkä työntekijät voineet toimia toistensa sijaisina.

Työnantaja oli irtisanomisen vaihtoehtona tarjonnut Mäelle työtä Porista. Mäki ei kuitenkaan ollut lähinnä ikänsä vuoksi halukas siirtoon. Mäki oli esittänyt työsuhteensa jatkamista, mutta työnantaja ei ollut siihen suostunut.

Mäki oli riitauttanut irtisanomisen, koska todellinen syy irtisanomiseen oli ollut se, että häneltä vaadittiin ajokorttia.

Irtisanomisesta käydyissä paikallisneuvotteluissa oli nimenomaisesti todettu, että irtisanomisen syy oli yhdistelmäajoneuvon kuljettamiseen oikeuttavan ajokortin puuttuminen. Työnantaja ei ollut esittänyt mitään moitteita Mäen työn laadusta, vaan oli ilmoittanut, että uusien liikennejärjestelyjen vuoksi jokainen Vaasassa työskentelevä henkilö tarvitsi ajokortin pystyäkseen tarvittaessa ajamaan autoa.

Työntekijäliitto piti Mäen irtisanomista laittomana muun muassa seuraavilla perusteilla: Mäki oli otettu yhtiön palvelukseen nimenomaan apumieheksi, eikä apumiehen tehtävien edellytyksenä ollut aikaisemmin vaadittu ajokorttia. Mäen yhdeksän vuotta kestäneen työsuhteen ehtoja ei voitu kesken työsuhteen olennaisesti kiristää. Jos apumiehen pätevyysvaatimukseksi asetettiin ajokortin hankkiminen, se saattoi koskea vain uusia työntekijöitä. Vaikka ajokortittoman apumiehen tilalle palkattaisiin ajokortin omaava työntekijä, eivät työtehtävät ja työn luonne siitä muuttuneet. Työ oli käsittänyt edelleen kuorman purkamista ja lastaamista Vaasan kaupungin alueella ja osittain aivan kaupungin lähiympäristössä. Työn määrä ja rasittavuus edellyttivät kuljettajan sekä apumiehen käyttöä.

Liittojen väliset neuvottelut eivät olleet johtaneet yksimielisyyteen. Työnantaja oli ilmoittanut, että autoissa tulisi olemaan sekä kuljettaja että apumies. Vuosilomien aikana ja muissa vastaavissa tilanteissa työnantaja ilmoitti palkkaavansa lisätyövoimaa.

Omistussuhteissa tapahtuneista muutoksista huolimatta Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy oli jatkanut keskeytyksettä toimintaansa, joten liikkeen luovutusta ei ollut tapahtunut. Olennaista oli, että autonapumiehen tehtävät eivät olleet loppuneet tai edes vähentyneet. Työt Vaasassa olivat päinvastoin lisääntyneet, koska aiemmin vastaavan työn olivat hoitaneet pääasiassa kaksi kuljettajaa ja kaksi apumiestä kahdella eri ajoneuvoyhdistelmällä. Muutoksen jälkeen töihin Vaasassa tarvittiin enää yksi kuljettaja ja yksi apumies. Aiemman neljän miehen työt olivat vähentyneet ainoastaan siltä osin kuin niitä oli siirtynyt Vaasassa kiitolinjojen hoidettavaksi, minkä vuoksi toinen apumiehistä oli irtisanottu. Mäen tehtävät olivat muutoksen jälkeen pikemminkin lisääntyneet. Yhdistelmäajoneuvon kuljettamiseen oikeuttavan ajokortin puuttuminen ei voinut olla irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tarkoittama erityisen painava syy Mäen irtisanomiseen.

Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaista korvausta harkittaessa tuli ottaa huomioon, että Mäki oli 52-vuotias ja hänen työttömyytensä tulisi olemaan pitkäaikaista, ehkä pysyvää.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy:llä ei ole ollut Mäen irtisanomiselle irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n edellyttämää syytä. Liitto on myös vaatinut työtuomioistuinta toteamaan irtisanomissuojasopimuksen 16, 17, 18 ja 19 §:n perusteella, että Mäen työsuhteen jatkamiselle on edellytyksiä, ja tuomitsemaan Mäelle irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaisena korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 120 000 markkaa tai, mikäli työnantaja suostuu työsuhteen jatkamiseen, 18 ja 19 §:n perusteella pienemmän, vaihtoehtoisen korvauksen, molemmat erät 16 prosentin korkoineen työsuhteen päättymisestä 17.2.1988.

VASTINE

Vastineen perustelut

Töiden suorittaminen mahdollisimman taloudellisesti edellytti, että kaikki kuljettajat osallistuivat tavaran käsittelyyn tehdyn työaikajärjestelyn mukaisesti kuljetustehtävän eri vaiheissa. Työvuorojärjestelmä Vaasassa oli järjestetty siten, että kuljettajat osallistuivat konttien kuljetukseen, lastaukseen ja purkamiseen. Järjestely edellytti, että kaikki kuljettajat ajoivat vuorollaan autoa joko linjalla tai jakelutehtävissä. Työtehtävät oli järjestetty mainitulla tavalla myös siksi, että se samalla varmisti toiminnan myös ennalta arvaamattomissa poissaolotapauksissa. Kuljettajan sairaudesta tai muusta syystä johtuva poissaolo aiheuttaisi sen, että kontit jäisivät purkamatta ja jakamatta määränpäässä, elleivät kaikki työntekijät ajaisi autoa. Järjestelmässä ei voitu käyttää yksinomaan apumiehenä toimivaa työntekijää. Työjärjestelyn muutoksen vuoksi jouduttiin irtisanomaan kaksi apumiestä tuotannollisin ja taloudellisin perustein.

Järjestelmän muutoksesta oli tiedotettu Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy:n henkilökunnalle 3.11.1987 pidetyssä yhteistoimintalain mukaisessa kokouksessa. Tällöin oli todettu, että Vaasassa ei voitaisi käyttää ajokortitonta apumiestä, mutta Mäelle oli annettu mahdollisuus jatkaa yhtiön palveluksessa Porin toimipisteessä, jossa oli mahdollisuus työskennellä ilman ajokorttia. Mäki olisi voinut jatkaa myös Vaasassa, jos hän olisi suorittanut uuden työjärjestelyn edellyttämän ajokortin. Mäen ilmoitettua, ettei hän aikonut hankkia ajokorttia, oli yhtiö ilmoittanut hankkivansa hänelle asunnon Porista helpottaakseen hänen siirtymistään sinne. Mäki ei kuitenkaan suostunut siirtymään Poriin, vaikka hänelle olisi järjestetty vastaavat olosuhteet, mitkä hänellä oli Vaasassa.

Liittojen välillä voimassa olevan irtisanomista ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:ssä oli korostettu yrityksen toiminnalle tärkeiden ammattityöntekijöiden oikeutta säilyttää työpaikkansa yrityksen joutuessa irtisanomaan työntekijöitä muista kuin työntekijästä johtuvasta syystä. Tämän vuoksi Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy oli katsonut, että kuljetustehtävien hoitamisen kannalta oli perusteltua ja tarkoituksenmukaista, ettei autonkuljettajia irtisanota henkilökunnan vähentämisen toteuttamiseksi, vaan irtisanominen kohdistetaan työntekijään, jolle yrityksellä ei ollut ollut mahdollisuutta järjestää työtä aikaisemmalla asemapaikalla.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vielä lausunut, että töiden uudelleen järjestelyjen jälkeenkin Vaasassa oli päivällä yksi auto jakelu- ja keräilytehtävissä. Konttien purkamisessa ja kuormaamisessa tarvittiin edelleen apumiestä. Työ oli Vaasassa pysynyt Mäen tehtävien osalta entisenlaisena. Kaksi Vaasaan sijoitettua kuljettajaa olisivat voineet vuoroviikoin hakea kontit Turusta ja olla toisen viikon Mäen kanssa Vaasassa. Koska tällainen vaihtoehto oli toteuttamiskelpoinen, Mäen irtisanomista oli pidettävä sopimuksen vastaisena. Työnantajalla ei ollut oikeutta asettaa Mäen työsuhteen jatkamisen edellytykseksi sitä, että hänen olisi pitänyt hankkia itselleen yhdistelmäajokortti. Kuljettajan sairastuessa tai ollessa muutoin poissa jouduttiin aina turvautumaan poikkeusjärjestelyihin.

Mäki ei ikänsä vuoksi ollut ollut halukas siirtymään Poriin. Lisäksi hänen oli huolehdittava ikääntyneistä vanhemmistaan. Mäki oli edelleen työtön.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy on 18.11.1987 irtisanonut palveluksessaan Vaasassa 29.10.1979 alkaen olleen autonapumies Sulevi Johannes Mäen työsopimuksen päättymään 18.2.1988. Irtisanomisen perusteeksi yhtiö on ilmoittanut tuotannollisista ja taloudellisista syistä suoritetut kuljetusten uudelleen järjestelyt. Niiden seuraamuksena Mäkeä, jolla ei ole ollut yhdistelmäajoneuvon kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia, ei enää voitu pitää irtisanomissuojasopimukseen sisältyvässä, työvoiman vähentämisjärjestystä koskevassa määräyksessä tarkoitettuna tärkeänä ammattityöntekijänä. Mäki on 1.12.1987 kirjallisesti ilmoittanut, ettei hän hyväksy

irtisanomisen perusteeksi ilmoitettua taloudellista ja tuotannollista syytä.

Selvityksen mukaan Kuljetusliike V. Saari Oy on loppusyksyllä 1987 ostanut Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy:n osakekannan ja myös sittemmin osakeyhtiöksi muutetun Kuljetusliike E. Aihinen Ky:n. Viimeksi mainittujen yhtiöiden Turusta ja Porista Vaasaan ja Seinäjoelle sekä viimeksi mainituista kaupungeista takaisin harjoittamaa linjaliikennettä on samalla muutettu toimintoja yhdistämällä. Kuljetuksissa on kuluvan vuoden aikana siirrytty niin sanottuun konttikuljetukseen, jolloin kuljetuksessa käytettävä kontti on voitu lastaamisen ja purkamisen ajaksi irroittaa ajoneuvosta. Muutos on merkinnyt kuljetuksiin tarvittavien autojen lukumäärän vähentymistä.

Vaasaan suuntautuvia kuljetuksia on ryhdytty hoitamaan yhtä autoa käyttäen aikaisemman kahden auton asemasta. Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy:n ja edellä mainitun osakeyhtiöksi muutetun kommandiittiyhtiön Vaasaan ja Seinäjoelle suuntautuvilla linjoilla on autonkuljettajia varten laadittu yhteinen työvuorojärjestelmä. Sen mukaan Vaasassa työvuorokauden aikana on toiminut kolme autonkuljettajaa, joista kaksi on hoitanut purkaus- ja lastaustehtävät paikan päällä tarvittavine ajoineen ja kolmas kuljettajista käynyt yön aikana vaihtamassa kontin.

Yhtiön mielestä kuljetustoiminnan hoitaminen taloudellisen tuloksen kannalta tarkoituksenmukaisesti on edellyttänyt, että tavaran käsittelyyn osallistuvat suorittavat myös kuljetustehtäviä työvuorojärjestelmän mukaisesti. Kuljetustoimintaan ei sen vuoksi ole ollut mahdollista sijoittaa pelkästään lastaamista ja purkamista suorittavaa apumiestä. Yksinomaan autonkuljettajien käyttäminen työtehtävissä on omiaan myös varmistamaan kuljetusten suorittamisen ennalta arvaamattomissa poissaolotilanteissa.

Kantajaliitto on puolestaan katsonut, että konttikuljetukseen siirtymisen jälkeen olisi hyvinkin ollut mahdollista säilyttää Mäellä hänen aikaisemmat purkaus- ja lastaustehtävänsä ajokorttia vailla olevana apumiehenä, jolloin kaksi autonkuljettajaa olisi hoitanut auton kuljettamisen.

Esitetyn selvityksen mukaan Vaasassa tapahtuva lastausja purkaustyö ei ole sellaisenaan vähentynyt. Toimitetut järjestelyt eivät anna aihetta sellaiseen päätelmään, että uudelleen järjestelyjen tarkoituksena olisi ollut taloudellisten ja tuotannollisten syiden varjolla saada Mäen työsuhde päätetyksi. Työtuomioistuimen mielestä ei toisaalta jutussa ole näytetty, että Mäen autonapumiehen työn hoitaminen olisi kuljetustoiminnan uudelleen järjestämisen jälkeen välttämättä vaatinut yhdistelmäajoneuvon kuljettamiseen tarvittavan ajokortin omaavan työntekijän ottamista hänen sijaansa. Mäen työsopimuksen irtisanomisen aikoihin on edellä mainitun työvuorojärjestelmän piiriin kuuluville linjoille palkattu kaksi uutta autonkuljettajaa.

Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy on tarjonnut Mäelle autonapumiehen työtä Porista, jota Mäki ei ole suostunut ottamaan vastaan. Tähän nähden ja kun yhtiön kuljetustoiminta on järjestetty autonkuljettajina toimivien työntekijöiden varaan, työtuomioistuin katsoo, ettei Mäen työsuhteen jatkamiselle ole edellytyksiä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Mäen työsopimuksen irtisanomiselle ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä.

Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy velvoitetaan suorittamaan Mäelle 6irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n nojalla korvauksena sopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta 75 000 markkaa 16 prosentin korkoineen helmikuun 18 päivästä 1988.

Muilta osin kanne hylätään.

Kuljetusliike Heikki Alamäki Oy velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ATK:n oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Virtanen, Airaksinen, Palanko-Laaka ja Kolula.

Eri mieltä ollut jäsen Virtanen lausui:

Irtisanomissuojasopimus koskee työntekijästä johtuvasta syystä suoritettuja irtisanomisia. Sen sijaan irtisanomissuojasopimus ei koske irtisanomisia, jotka johtuvat taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Työntekijästä johtuva syy voi olla jokin työntekijän teko tai laiminlyönti tai hänen vahingonvaarapiirissään oleva sellainen olosuhteiden muutos, ettei työsuhdetta voi jatkaa. Taloudellinen tai tuotannollinen irtisanomisperuste puolestaan johtuu perimmältään työnantajasta. Se voi johtua työnantajan toimenpiteistä tai työnantajan olosuhteiden muutoksesta.

Mäen työsuhde on irtisanottu sen vuoksi, että Heikki Alamäki Oy:n kuljetustoiminta on järjestetty uudelleen sillä tavoin, että kaikilla ko. toiminnassa työskentelevillä tulee olla yhdistelmäajoneuvon kuljettamiseen oikeuttava ajokortti. Mäellä ei ole ollut tällaista ajokorttia eikä hän ole katsonut voivansa sellaista hankkiakaan. Työnantaja on katsonut, ettei Mäen työsuhdetta voida enää kuljetustoiminnan uudelleenjärjestelyn jälkeen jatkaa entisellään. Mäelle on tarjottu vastaavaa työtä toisella paikkakunnalla, mutta hän ei ole katsonut voivansa ottaa sitä vastaan. Se, että työnantaja on pyrkinyt järjestämään Mäelle muuta työtä, osoittaa, ettei irtisanominen ole tapahtunut Mäestä itsestään johtuvasta syystä. Jutussa ei ole liioin esitetty muutakaan selvitystä siitä, että irtisanominen todellisuudessa olisi johtunut Mäestä itsestään johtuvasta syystä.

Katson, ettei Mäen irtisanominen ole johtunut sellaisista syistä, joita irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetaan. Harkitsen oikeaksi hylätä kanteen.